Suuret kädet? - Taisinpa tuon unen aikkaan olla töissä ja tehä paljo uusia ideoita käsitöissä. Kehittelin käpypitsisiä liinoja. - Unikirjan mukkaan isot käit = suuria tuloja.


Perjantai 2.8.2013  (Herättyyni, aivan kun kämmenniini ois kihelmöiny.)
Seisoin kesälllä korkealla kukkulalla, jonka päällä oli iso kivipaasi. Kukkulan yhdelle rinteelle oli rakennettu kivistä joitakin symbolisia kohokuvia noin metrin leveydeltä. Yksi mies tuli
ylöspäin ja kosketti käsillään jokaista kiveä, joista osa kuvioista tuli turkoosinvärisiksi, mutta hälveni pian kun niitä ei liikutettu.
Tapasin myöhemmin naisen, jolla oli suuret kädet. Hän pyysi ottamaan käsistään kiinni niin, että hänen kätensä olivat päällä kämmenet alaspäin ja minun alla, kämmenet ylöspäin, sormet
 koukistettuna hänen kämmeniin päin. Laitoimme silmät kiinni ja keskityimme. Hän teki joitakin liikkeitä käsillämme. Sitten hän näytti, miten liikuttaessa jotakin esinettä, se muuttui
 tummansiniseksi, mutta vain sen ajaksi kun hän piteli sitä. Kokeilin vaalean peiton kulmaa ja heti siihen tuli sinisyyttä. Otin kirjan käteeni ja sen valkoiset kohdat muuttuivat tummansinisiksi.
Joku mies oli seurannut naisen tekemisiä ja tarttui pöydällä olleeseen vanhaan puukkoon. Nainen ajatteli jotakin ja silloin mies pudotti puukon ja meni pois. Pöydällä oli iso metallinen kampa,
minkä päissä oli terävät kulmat. Otin sen ja annoin naiselle.

Isä ajoi valkoista autoa ja minä istuin apukuskin paikalla. Takapenkillä oli pari henkilöä. Ajoimme johonkin tapahtumaan. Katoksen alla oli paljon pöytiä, joilla oli valkeat liinat ja ne olivat
kaikki tyhjiä. Etsimme parkkipaikkkaa ja ajoimme ihan lähelle pöytäriviä.

Istuin pöydän ääressä, jossa istui muitakin henkilöitä ja Ronkaisen Lea. Hän tupakoi. Minulla oli kädessäni palava tupakantumppi, mutten polttanut. Tumppasin sen tuhkakuppiin.


Lauantai 3.8.2013  Ajoin kultani kanssa jonkin talon pihaan. Emännän kanssa oli puhetta, että siirtävät kaikki eläimet uuteen navettaan ja purkavat entisen. Uudessa oli lasiseinä, josta näkyi
paljon nuoren karjan päitä. - Olimme ulkona marjapensaiden luona. Kultani kävi kameran ja juoksi marjapensaiden keskelle ja otti kuvia metsän reunasta. Siellä oli luonnonvalkoinen,
sarveton hirvi. Sillä oli nuori koivu lehvineen suussa ja se tuli minua kohti. En pelännyt. Sitten se tuuppasi minua kevyesti ja huomasin sillä silmälasit. Sillä oli vatsan alla lappusia, joissa luki, että hän (mies hirven sisällä) oli vanha rakennusmestari ja kutsui käymään majalleen. Siinä oli myös kuva siitä. - Myöhemmin olimme siellä ja katselimme kuvia tietokoneelta. Siellä oli myös kuva tummasta seinävaatteesta, jossa oli oranssisia kukkia ja vihreitä lehtiä. Sitten vanha mies tanssi muutaman naisen kanssa. Hänellä oli silmälasit ja leukaparta. Erään tanssin aikana hän muisti rakkaan, edesmenneen vaimonsa ja voihkaisi.
Sitten olimmekin puhtaan, vaaleansinisen veden äärellä. Siellä erään suurperheen lapset tekivät uimahyppyjä. Oikealla oli kaupunkirakennuksia, kuin olisi ollut Venetsiassa. Sitten sinne tuli proomu vetäen perässään tukkilauttaa ja kääntyi rakennusten väliin. Katselin, jääkö uijia tukkien alle, mutta kaikki meni hyvin. Tunsin itseni yksinäiseksi sen suurperheen keskellä.

((Noin yheksän vuotta tuosta unesta, siitä totteutu osa: Kultani käyttää paljo kamerroo ja filmovvaa (esim. youtubessa "Mehttuureissu"), hällä on usseempi "maja" ja on katottu kuvia ja
filmiä tietokonneelta. Hällä on tumma seinävuate ja muutama kunniakirja 24:jän tunnin maratontansseista. Muihen naisten kanssa. :) ))
((Tälleesä se elämä vain männöö. . .))


Sunnuntai 4.8.2013  Karhunsalolla oli remontti käynnissä. Siellä oli useita Timon veljenpoikia ja (silloisen) työpaikan johtaja, Tapio Ikonen. Minulla oli pieni, valkea pyykkikone käynnissä.
Vetelin sinistä ja oranssista narua.


Maanantai 5.8.2013   Olin kisassa, jossa sai esitellä kykyjään. Minä myin perunoita ja keittokirjoja rohkeasti. Astiassa oli keitettyjä perunoita, joiden kuoret olivat halkeilleet. Yhdellä miehellä
oli valkeista helmistä tehty koriste päässä.


Tiistai 6.8.2013 Kesäöinen tähtitaivas Karhunsalolla.






Heippatirallaa. . . :)


Keskiviikko 7.8.2013  Karhunsalolla oli tehty asfaltoitu pyörätie naapuriin Koposeen, laidunten poikki. Nyt siellä asuivat uudet omistajat. Maassa oli hieman lunta, kun olin viemässä sinne
jälkiuunileipää tuliaisiksi, mutta käännyinkin takaisin ennen piha-aluetta.
Myöhemmin kesällä he kutsuivat meidät vieraisille. Niiden samanikäinen poika, kuin minä, tuli hakemaan. Kulkiessamme sanoin, että olimme istuttaneet krookuksia yhteen kohtaan laitumelle,
valkeita, keltaisia, violetteja ja violetinvalkean raidallisia. - Perillä istuimme ulos pitkän pöydän ääreen syömään jotain keittoa. Poika istui vieressäni. Syötyämme hän suuteli minua kevyesti
huulilleni. Se oli kuin höyhenen sipaisu.

Katselin jonkin liikkeen ikkunasta kaupungilla, valoilla toimivaan risteykseen. Oli talven kevätpuoli ja tiet olivat syvillä urilla. Siellä oli pari pientä poikaa polkupyörillä ajelemassa suojatiellä ja
tuntuivat leikkivän. Ihme, etteivät jääneet auton alle.

Kävelin jossakin isossa aulassa. Sen isot kasvit olivat kärsineet kuivuudesta, koska lehdet olivat kellastuneet ja käpristyneet. Liikutin niitä ohimennen. Istuin ja rupesin ottamaan kassistani
viininpunaista virkkaustani. Niiden päällä oli vähän lunta ja kaavin sitä pois. Sitten kävelin yhden työtoverini kanssa ja olimme menossa johtajan luo. Minä kannoin oikeassa kädessäni
edesmenneen koulukaverini, Marja-Kaisa Laitisen rystysiä. Kahden sentin pala oli leikattu siististi. Siitä valui vaaleanpunaista verta. Työkaverini kysyi johtajalta: - "Jos kuolleen henkilön
ruumiinosa valtaa minut, miten sen saa pois?" Johtaja kysyi minulta, millaisesta henkilöstä on kyse. Vastasin; hiljainen, ujo, arka. Hän sanoi, sitten ei ole hätää.


Torstai 8.8.2013  Mies oli antanut minulle tehtävän. Olin rikkonut yli 10 kananmunaa astiaan. Niitä oli muutama pöydälläkin ja nostin ne varovasti astiaan. Sitten sekoitin siihen paljon kanelia
ja vähän vehnäjauhoja. Minua ahdisti, kun en tiennyt teinkö oikein. Myöhemmin mies tuli tyttäriensä kanssa ja paistoi sen. Katselin yläkerran ikkunasta, kun tiellä näkyi ensin valkea auto ja
sitten kaksi tummaa, jotka tulivat pihaan. - He olivat tyytyväisiä paistokseen.
 

Lauantai 10.8.2013  Suunnittelimme ja rakensimme ison hallin puusta, jonka seinille oli laitettu valkeaa pahvia.

Katselin kirpputorilla keskeneräisiä, kellertäviä puseroita ja kokeilin päälleni. Toinen oli liian iso, mutta toinen sopiva.

Työkaverini Rauno esitteli punaisia lego-autoja.

Valkeaa taustaa vasten, vaalea roosa pystysuora kaitale.

Huoneessa oli kaksi sänkyä sinipunaisin peittein. Minun oli tarkoitus nukkua toisessa. Niillä ja niiden välissä oli paljon miesten vaatteita. Paljon sinistä. Kyselin, kenen ne ovat. Kohta selvisi
että omistaja, Aamos, oli kuollut. Lähdin kävelemään pois ja pieni poika seurasi. Sanoin ettei tulisi, mutta kun ei uskonut, heitin varovasti tien laitaan. Tiellä oli tulossa iso tummanpunainen
rekka. Otin pojan, joka oli nyt muuttunut kasviksi, pois tieltä ja itkin helpotuksesta. Olin hiekkatien risteyskohdassa, josta teitä lähti ainakin kuuteen suuntaan metsän keskellä.

Olin käymässä erään miehen luona. Minä rakastin häntä, mutta odotin hänen tunteenilmaustaan. Kun tein lähtöä, hän halasi minua, laittaen kätensä kainaloideni alta, vaikka oli minua paljon
pitempi. Halaus oli hyvin kevyt, joten totesin ettei hän rakastanut minua.






Helemet? - Onhan nuita tullu monessa unessa räplättyy. Unikirjan mukkaan ne ois kyynellii. Miun kohalla on ehkä joskus aikonnaan suattanu pittee paikkoosa, mutta ei ennee. Mie ossoon
nykyään suhttauttuu vastoinkäymissiin eri tavalla. Oikkeessttaan ne naurattaa, mutta niillä on joku tarkotus. - Heleminauha tietäs perhheellissii suruja. Sen tulevvaissuus näyttää. Jos antas
helemet pois, niin oiskkoon nuo mualliset itkut takanapäin. Joopajoo. . . :)


Sunnuntai 11.8.2013  Istuin pöydän ääressä jossakin venäläisessä perheessä. Jostakin syystä minun piti maksaa heille. Edellispäivänä olin maksanut 21€ ja nyt piti maksaa 24€. Kysyin miksi.?
Sitten sanoin, hyvä on, mutta huomenna lähden.

Kävelin Karhunsalolle. Katsoin postilaatikosta isän lehtiä, mutta siellä oli vain muiden. Kun astuin tupaan, pöydän ääressä kahvittelivat isä, Harmony Sisters ja joku mies. Vierailla oli neulotut
puvut punaisesta ja violetista langasta. He hyräilivät jotakin laulua, kun tulin, niinpä ohjailin käsilläni, että he laulaisivat lisää.

Olin pankissa, koska suunnittelimme matkaa Viroon. Minun pitäisi maksaa seuraavana päivänä 1000€ ja myöhemmin lisää 400€. Pankkitililläni oli vain hiukan yli 1000€.

Kissat söivät paistettuja ahvenia.

Johannes 18.
((Raamatussa: Juudas kavaltaa Jeesuksen. Pietari kieltää hänet kolmesti. Pilatus ei löydä yhtään syytä tuomita.))


Tiistai 13.8.2013  Värjäsin hiukset porkkanan värisiksi. - Keltaisia lankakeriä.


Keskiviikko 14.8.2013  Vaalean viininpunaista. - Piipahdin Karhunsalolla. - Kuljin Luhtapohjasta poispäin ja käännyin risteyksestä oikealle. - Olin miesten vaateliikkeessä. Valitsin
vaaleita, beigen värisiä asukokonaisuuksia.


Torstai 15.8.2013  Kävelin Seijan kanssa Karhunsalolle päin Vallisärkän alapuolella talvella. Pyörätiellä tuli vastaan tummanvihreä pieni auto, jota nainen ajoi. Hän pysähtyi kohdallemme ja
rupesi selostamaan, että nyt oli koirille laitettu kiinnitystolppa tien varteen. - Sitten tulimme tanssilavarakennuksen kohdalle ja sen alakerran ikkunoissa oli valot. Menimme sisään. Siellä oli
useita pieniä huoneita, joissa monessa oli jotakin kurssitoimintaa. Sisustuksessa oli sinistä ja punaista. Sitten tulimme taas ulos ja sanoin Seijalle, että soittaisi isälle, jospa hän onkin Ainin luona
Enon keskustassa. Melkein samassa isä oli siinä sinisävyisissä vaatteissaan.


Perjantai 16.8.2013  Kyttyräselkäinen mies kulki paidatta. Hän tuli sänkyyn viereeni pitkälleen. En kammoksunut häntä kuten muut.

Minulta oli levinnyt helmiä hyvin ruttuiselle turkoosin väriselle kankaalle. Niitä oli hyvin monen värisiä ja keräsin niitä pois. Sitten keräilin niitä portaikostakin ja siellä oli myös "koristekiviä",
sinisiä ja punaisia. Huoneiston ovi oli rikki, eikä tahtonut pysyä kiinni.

Muutaman henkilön kanssa olin kuorma-auton lavalla ja katsoimme, kun vaaleita lehmiä kulki lypsylle. Yksi juoksikin. Siellä oli myös kurki, mikä muuttui emuksi.


Lauantai 17.8.2013  Suksisauvajumpassa oli paljon ihmisiä. Pentti sanoi, että hänen niskansa oli kipeä. Yritin hieroa sitä, mutta se oli liian arka.

Ajelin polkupyörällä kesäistä hiekkatietä suurelta mäeltä. Tiessä oli suuria monttuja, mutta sain kierrettyä ne. Sitten ajoin samaa mäkeä talvella.

Laitoin jalkaani liian isoja gollegehousuja.

Istuin vessassa, jossa oli suihku samassa tilassa ja vedin pytyn ympärille suojaverhoja. Siinä oli kaksi isoa taivaansinistä takkia, joiden sisäpuoli oli valkea.

Pienen pöydän ääressä istui lisäkseni kaksi naista. Söimme keksejä. Sitten siihen tuli tumma mies. Hän laittoi oikean jalkansa mekon helmojeni alta paljaaseen selkääni vyötärön kohdalle. Se
tuntui hyvältä.
((Tummennetut on totteutunu. Rakkahin laittaa uamujumpassa jalakasa selekäni taa.))


Sunnuntai 18.8.2013  Mustavalkea: pujottelin helmiä siimaan.

Punaisia, keltaisia ja sinisiä helmiä.

Seisoimme korkealla lavalla. Pertti-sedälläni oli muutaman vuoden ikäinen Tapani sylissään. Heidän oli tarkoitus laskea iso mäki alas istualtaan. Olimme meren rannalla ja siinä oli vihreä,
harvasilmäinen verkko, josta Tapani piti kiinni, kun peloitti. Sitten he hyppäsivät mäkeen. Tapani pulahti rantavedessä sukkeluksissa, mutta tuli pintaan. Minulla oli alaston, muutaman
kuukauden ikäinen poikavauva sylissäni. Tuli meidän vuoro. Hilkkakin oli siellä.





Perjantai 23.7.1999


Kirsti-täti asui kaksikerroksisessa rivitalossa, toisessa kerroksessa. Minun lisäkseni sinne olivat tulleet myös Hilja- ja Helmi-tädit. Odottelimme siellä, kunnes juhla alkaisi alakerran salissa.
Tuntui oudolta istua vain odottamassa, kun olin tottunut tekemään milloin mitäkin käsityötä. Nyt en ollut ilennyt ottaa mitään mukaan. Ja nyt taas seisoin, ties monennenko kerran, ikkunan
edessä ja katselin, joko sieltä tulisi tuttuja. Vähään aikaan ei näkynyt ketään, mutta sitten sinne tuli vaaleanruskean tukan omaava mies, pitkässä, ruskehtavassa popliinitakissaan. Hän meni
lasiovelle ja katseli sisälle, mutta käveli sitten kuitenkin poispäin ja seisahtui pihamaalle. Hän katseli ympärilleen, kuin arvioiden näkemäänsä ja sitten hänen silmänsä sattuivat ikkunaan, josta
katsoin ulos.Aurinko paistoi viistosti minuun, joten mies näki minut selvästi. Sitten hän väläytti kauniin hymyn ja iski minulle silmää. Samassa hänen luokseen käveli reippaasti poika. Ehkä
noin kymmenvuotias. Ja pojalla oli niin paljon isänsä piirteitä, ettei isästä voinut erehtyä.
Tätini olivat jo valmiina lähtöön ja hoputtivat minua mukaansa. Kävelin rapuissa vaitonaisena, mutta muut pälpättivät senkin edestä.
Salissa oli porukkaa jo ihan mukavasti ja harvakseltaan näytti tulevan lisää. Meillä ei ollut mitään tarkkaa aikaa, vaan ihmiset saivat tulla silloin kun halusivat. Ehkä jotkut eivät halunneet
viipyä pitkään. Pitempimatkalaiset sekä karjataloutta pitävät tekivät oman järjestelynsä. Olin kuullut, että jotkut olivat tulleet jo edellisenä päivänä ja yöpyneet jossain lähistöllä.
Oli tosi mukava tavata serkuksia, joita ei ollut nähnyt muutamaan vuoteen. Kyllä siellä oli kuhina, kuin mehiläisparvessa.
Aika kului kuin siivillä ja sitten jo ilmoitettiinkin seisovan pöydän olevan valmis. Sukulaisnaiset olivat panneet parastaan pitopöytään, kun lajeja tuntui olevan liian paljon, niin ettei tiennyt mitä
ottaisi. Kun olin saanut mehulasini ja voileipälautasen täyteen, suunnistin rauhalliseen nurkkaukseen. Katselin ulos, kun aurinko kumalteli lammella rakennuksen takana. Sinne oli tehty kaksi
joutsenta, jotka keinuivat hiljaa pienillä aalloilla.
Kun kuulin viereltäni rykäisyn, käänsin pääni ja kohtasin tummanruskean huvittuneen katseen. Mies pihalta. Hän pyysi lupaa tulla ihailemaan samaa maisemaa. Tietystikkin annoin luvan, kun
 olisi ollut hölmöä kieltää. Alkukankeuden jälkeen tulimme tutuiksi. Mies, Tuomas nimeltään, oli muuttanut 8-vuotiaana Englantiin. Lomilla he olivat käyneet Suomessa kiertämässä sukulaisissa
 ja muuallakin. Hänen poikansa, Petteri, joka istui viereisessä pöydässä, oli hänen nuoruudenhairahduksensa, joka oli tämän äidin kuoleman jälkeen jäänyt hänelle. Nyt par`aikaa he olivat
 lomailemassa ja nämä juhlat sattuivat sopivasti, jotta pääsi tutustumaan laajemmin sukuunsa.
Meillä Tuomaksen kanssa oli yhteisiäkin kiinnostuksen kohteita, kuten taidemaalaus ja museot. Antiikkiesineistä puhumattakaan.
Puheensorina oli hieman laantunut, kun kaikki söivät kuulumisiensa välissä.
Sitten kun tuli kahvin aika, alkoivat pelimannit soittaa. Siellä oli kaksi haitaria sekä viulu ja basso. Nopeimmat syöjät ja innokkaimmat tanssijat panivat jo jalalla koreasti.
Minä halusin vielä lisää hyvää hedelmäsalaattia. Olin juuri ottamassa kulhosta, kun joku tarttui takaapäin ranteisiini ja ravisti kevyesti käsiäni. Kuulin Tuomaksen sanovan: -"Tämä valssi oli
meille. Jätä jo se syöminen sikseen." - Jätin salaattikulhon hieman haikeasti ja annoin hänen taluttaa itseni keskemmä lattiaa. Aluksi jännitin, mutta sitten rentouduin ja pitkästä aikaa nautin
tanssimisesta. Tuomas oli hyvä viejä.
Illan aikana tanssin paljon Tuomaksen kanssa ja tunsin yhteenkuuluvuutta hänen kanssa. Meillä oli tosi hauskaa. Tuntui haikealta erota. Mutta sitten yllättäen hän sanoi haluavansa tutustua
minuun paremmin. Silloin sydämeni löi ylimääräisen lyönnin ja taisin punastuakkin. Sanoin, että minäkin haluaisin tehdä lähempää tuttavuutta.
Sukujuhlat päättyivät ja kaikilla tuntui olevan haikea mieli eron johdosta. Tuomas ja minä vaihdoimme osoitteet ja lupasimme kirjoitella ahkerasti.

((Unessa oli kohttaus, kun näin ikkunasta miehen pihalla.)






Kirkko? - Unikirjan mukkaan kirkossa ollaan, kun on tunnonvaivoja. - Henkisessä mielessä? Ainakkii uskovaiset ihmiset olis lähempänä Luojjoosa kirkossa ollessaan (uskosin näin). Ja onhan
kirkon ilimapiiri jotennii. . . kunnioitettavvoo. Kun ajattelennii, että oisin kirkossa, niin tulloo semmonen onnellinen olo. Erosin kirkosta vuosia sitten ja mulle riittää sen ajatteleminen. Oon
Luojan rinnalla iliman kirkkookkii.


Maanantai 19.8.2013  Mustia helmiä.

Karhunsalolta oli lähdössä töihin kävellen kahdeksan aikaan. Tulin takaisin kahdentoista aikaan. Männikössä, kotitien risteyksessä, oli karsittu oksia ja niitä oli tielläkin. Puolessavälissä tietä
 oli käyty potkimassa 10 senttistä lunta keskitieltä pois. Sitten isä tuli vastaan punaisella autolla ja pysähtyi kysyen: "Nytkö jo työt loppui?" Vastasin myöntävästi. Minulla oli hieman veltto
olo, kun olin ollut monta päivää lomalla ja nyt piti mennä töihin.

Oli talvi. Kannoin sylissäni vilttien sisällä, noin vuoden ikäistä poikaa. Tulin sitten johonkin taloon ja istuin muiden kanssa huoneessa. Ohi käveli kaksi samannäköistä, tummaa, synkän
 näköistä nuorukaista pitkissä takeissaan. Sanoin: "Luulevat olevansa koviksia, kun on buutsit jaloissa."
Myöhemmin otin taas pojan ja lähdin kulkemaan punaisissa saappaissani. Yritin katsoa tien vierestä paikkaa, minne menisin piiloon, koska toinen nuorukaisista, jolla oli muuten mustat
vaatteet, mutta oli kapea valkea kaulus ja neulotussa liivissä punainen vinoruutukuvio, kulki aseen kanssa perässäni. Tien reunalta oli pystysuora pudotus. Kuljin kiirehtien jyrkän mäen päälle.
 Heti sen jälkeen oli vanha harmaa rakennus oikealla, johon johti yhden ihmisen jalanjäljet. Menin niitä myöten kulman taa, jossa oli avoin vessa ja seisoin siellä hiljaa. Tieltä kuului pettyneen
 karjahdus. Peloitti.


Tiistai 20.8.2013  Katsoin tiilestä rakennettua kirkkoa. Sisällä meitä oli useita henkilöitä. Meidän oli tarkoitus siivota siellä korjausrakentamisen tieltä. Tyhjensin yhdeltä pöydältä pieniä
tavaroita. Siinä oli jotakin punaista. Sitten siirryimme toiseen huoneeseen, kun puhelimeni soi. Joku nainen soitti, että hän oli löytänyt lattian raosta sinisen vihkoni, jossa oli kirjoituksiani. Hän
pyysi anteeksi, tarkoittaen sitä, että olisin saanut todistukseen paremman numeron, koska minun kirjoitukseni olivat niin hyviä. - Yhdeltä naiselta kysyin, missä hänen poikansa on töissä. Hän
osoitti seinältä yhtä kanavatyötä punaisesta kirkosta. Kysyin sitten, jatkaako hän ukkinsa jalanjäljissä, pappina. Ei jatkanut.


Keskiviikko 21.8.2013  Talvisen pellon laidassa oli täysinäinen vesioja. Lisäkseni siellä oli useita henkilöitä rypemässä vedessä paksuissa talvivaatteissaan. Sitten yht`äkkiä vesi nousi yli 10
senttiä. Ojan alapäässä oli sula lampi, josta nousi lohikäärme. Olin sen pyrstön kohdalla ja liikutin sitä pelotta. Sanoin: "Se on puhallettava."

Oli laukkutehtaalla (Enossa, Gilmar Oy, 1985 eteenpäin) ompelemassa. Viereiselle koneelle tuli johtaja Jouko Ahonen. Hän kokeili toimiko se. Sitten hän vahingossa polkaisi minun koneeni
poljinta kovasti ja koneesta vääntyi neulan pidike. Sanoin Vienolle, että nyt tällä ei pysty ompelemaan, ennenkuin korjaaja on käynyt. Olin heittänyt päältäni punaisen t-paitani ja laitoin sen
nyt takaisin. Samalla oli lähtenyt ohuet rintaliivini.

Pujottelin sinisiä ja oransseja helmiä.

Kansaa seisoi ulkona vesisateessa sateenvarjoineen. Minulla oli sinipunainen varjoni. Olin osittain vieressäni seisovan henkilön, ison mustan varjon alla, joten siirryin pois. Vieressä ei paljon
satanutkaan. Suuresta kuusesta tipahteli vettä.

Olin mukana "piirrosfilmissä". Allani oli syvä rotko, jossa virtasi mitä puhtain vesi. Keikuin rotkon reunalla, jonka yli kulki vihreät liaanit, joita myöten vihreät piksit, luonnonhenget, kävivät
astioillaan hakemassa raikasta vettä putouksesta, rotkon toiselta puolelta. Jos he eivät jaksaneet juoda kaikkea, he kaatoivat loput alas rotkoon. Astiat laitettiin rotkon reunalle koukkuihin
seuraavia varten. Kaikkialla oli ihanan vihreää.

Menin huoneeseen, jossa isä ja äiti nukkuivat. Etsin kaapista punaiset, paksut kintaat ja vihertävän huivin aamuista töihinlähtöä varten. Toisessa huoneessa soi musiikki ja kiirehdin
sammuttamaan sen. Sitten otin syliini noin vuoden ikäisen pojan. Tunnustelin, että vaippa on täysi, joten laskin hänet lattialle seisomaan. Irroitin vaipan ja laitoin uuden. Poika oli niin väsynyt,
että nojasi päänsä poskeeni, nostettuani hänet taas syliini. Joku mies tuli toisesta huoneesta ja tarkisti läheisestä kaapista, että vaippoja oli tarpeeksi.

Sammakko sisällä.


Torstai 22.8.2013  Pullotin mustaviinimarjamehua.







Enkeleitä jokkaisseen autokyyttiin. . .


Perjantai 23.8.2013  Olin kullanryöstötapahtumassa mukana suomalaisessa maisemassa. Pakoilin, ja estin ryöstön muiden kanssa.


Lauantai 24.8.2013  Edesmennyt Pesosen Ensio ja pari muuta henkilöä olivat lisäkseni suuressa navetassa, jonka parret olivat tällä hetkellä tyhjät. Kaikki muut tilat tuntuivat olevan täynnä
olkipaaleja. Ovet navetan molemmissa päissä olivat auki.

Sinisellä kuivamustekynällä oli piirretty valkealle paperille sorsan ääriviivat.

Istuin tien laidalla punaisen pöydän ääressä. Siihen viereen ajoi vaaleankeltaisella avoautolla mies, jolla oli tummansiniset vaatteet ja aurinkolasit silmillä. Hän sanoi käskevästi, että siirtyisin
pois. Ajattelin, itsehän hän ajoi liian lähelle. Tielle oli laskeutunut suuri, tummansininen lentokone, jonka luo mies meni. Sen taakse laskeutui kaksi pienkonetta, jotka nekin olivat
tummansinisiä. Samalla olin siirtynyt taloni verannalle istumaan ja levitin pöydälle sanomalehden, jota olin ollut lukemassa. Silmiini osui otsikko sodasta. Katselin sitä, kun taloni vierelle,
toiselle tielle tuli armeijan kuorma-auto, lava täynnä sotapoikia vihreissä vaatteissaan.

Oli melko pimeää. Auton kuskina torkkui Kimi Räikkönen. Minä istuin apukuskin puoleisen takaikkunan reunalla jalat sisällä. Tunsin, että auto luisui vasenta tienpenkkaa alas. Ajattelin; Kimi,
paina jarrua.
((Seurraavana päivänä (su 25.8.) uutisoittiin, että Kimi joutu keskeyttämmään formulat jarrujen kadottuu!))
VAU!


Sunnuntai 25.8.2013  Sinistä ja punaista virkattua kuviota.

Kuljeksin Seijan kanssa syksyisessä metsässä. Kukkulan alapuolella oli paljon vettä, emmekä päässeet eteenpäin. Sitten sinne tuli pieni vene, jossa oli kolme naista. Yksi heistä oli
edesmenneen Hilja-tätini tyttö, Aune Heinänen. He menivät ohi hieman vaivautuneina.


Maanantai 26.8.2013  Virkkasin valkeita pitsiliinoja.

Kävelin kesäaikaan Karhunsalon tiellä, Vallisärkän kohdalla. Vähän matkan päässä joku metsuri oli sahannut jalkaansa ja sinne meni auttajia.

Hioin pientä puupalikkaa aina vain pienemmäksi.

Karhunsalolla isä ja äiti nukkuivat ja minä olin yksin ulkona järjestelemässä polttareita jollekkin. Siellä oli tarjottavana mm. pannukakkuja. Parhaimpiinsa pukeutunut tyttöporukka juhli ja
ajattelin kohta pukeutuvani vaaleansiniseen mekkooni, jonka helmat olivat oranssiset.


Tiistai 27.8.2013  Katolinen kirkko. - Valkeaa.

Kävelin muutamien ihmisten kanssa Karhunsalolta naapuriin, Makkoseen. Mukanamme ollut pieni poika kaatui liukkaalla tiellä. - Makkosen pihalla oli kesä. Aution näköiset piharakennukset
oli lukittu. Pieni poika sai yhden lukon auki ja silloin aukesivat kolme muutakin.

Seija oli sängyssäni paikallani. Tyyny tuntui olevan hänelle epämukava.






Tie? - Suorahan merkihttöö tietysti onnistumista ja kuoppanen tahi kaita jottai vastoinkäymissii. Semmossiihan on jokkaisella jossai vaihheessa. Ei se elämä oo niin yksoikosta.


Torstai 29.8.2013  Olin Karhunsalolla talvella täysikuun aikaan ulkona. Pesin isoa lasiastiaa kaivon luona. Laitoin siihen ensin vihreää tiskiainetta, sitten täyteen vettä ja harjasin. Minulla oli
semmoinen tunne, että ulkona oli jotain hieman peloittavaa.

Rupisia perunoita.

Rakastuin tyttöön. Vaikka lunta oli vielä maassa, laitoin tarralliset kesäkengät jalkaani. Ulkona tuntui viileältä, joten laitoin käteni ristiin kyynärpäitä myöten. Kahlasin matalassa hangessa
tytön kodin ohi hieman surullisena. Kädessäni oli tyhjä lasipullo.

Ruokailin pöydän ääressä exäni ja poikieni kanssa. Ikkunasta näkyi rivi suuria, suoria kuusia, joiden vieressä oli suora kärritie ja sen toisella puolella aukeaa. Hieman etäämpänä alkoi
kuusimetsä. Ajattelin, ettei taida exällä olla varaa rakentaa uutta taloa viereen, vaikka tämäkin on vielä aika uusi.


Perjantai 30.8.2013  Käteni olivat ulosteessa.

Rakkahin oli ostanut paljon uusia kirjoja. Hyllyllä oli monta sota-aiheista.

Ajoin vanhalla viininpunaisella avoautolla. Se oli täynnä ihmisiä. Olin laittanut kassini apukuskin paikalle ja siihen oli vielä tulossa pieni tyttö.

Poikia istui pitkässä rivissä, mutta ensimmäinen oli pieni tyttö. Sanoin ensin muutamia poikien nimiä, kun oli tarkoitus sanoa tytön, Anun nimi. Kaikki nauroivat. Sanoin miehelleni, että Anu oli
värittänyt laatikkonsa vaaleanpunaiseksi. Hän istui siinä puisessa laatikossaan. Sitten minäkin rupesin värittämään samalla liidulla jotakin.


Lauantai 31.8.2013  Leveän joen yli kulki leveä puinen silta. Olin kulkemassa Pentin kanssa ja vastaamme tuli nuori emokarhu pentunsa kanssa. Yritimme kiertää ne, mutta emo puraisi minua
kevyesti vasempaan käteen. Joen toisella puolella oli suuri ylämäki. Sinne kulkiessa soitin Hilkalle. Hän sanoi, että ovat täällä lokakuuhun asti, tarkoittaen luontokohdetta.

Olin lastentarhassa ulkona. Siellä oli monta pientä lasta omissa lokeroissaan. Lelut olivat levällään, kun rupesi satamaan. Kehoitimme lapsia keräämään ne sateensuojaan.

Nähhään :)