Lannan näkeminen tiettää ylleesä menestystä. Unikirjan mukkaan. - Ehkä sitä henkistä kehitystä on jonnii verran tapahtunu sillon aikonnaan. - Aika hassu juttu, kun rupesin lukemmaan
henkissii kirjoja, niin luin, että voipi synttyy uuvesttaan!!! Tänne Suommeen!!! - No eihän sitä tiiä. . . Jospa mulla on vielä jottai opittavvoo, niin tiiäppä häntä. . . :) :)
Maanantai 1.7.2013 Olin Seijan kanssa huutokaupassa. Siellä oli kaikenlaisia kaappeja, lipastoja, pöytiä ja huonekalusarjoja. Muutamissa kustavilais-tyylisissä sohvakalustoissa oli keltaiset
kankaat. Joku nuori poika loikoili sohvassa ja söi karamelleja. Lattialla oli yksi sinipaperinen, jonka laitoin taskuuni. Siellä oli myös kirkkaaseen muoviin kääritty kirkkaanpunainen ja
toffeenvärinen, mitkä muistuttivat erikoisia kiviä. Lattialla oli vielä kaksi vaaleaa paperia, joiden päissä oli kaksi sinistä, kapeaa raitaa. Sanoin pojalle: "Olisitko niin hyvä ja laittaisit nuo
roskiin." Hän ei reagoinut mitenkään.
((Sain seurraavana päivänä toffeekaramellejä.))
Timo jutteli jonkun miehen kanssa ja he nauroivat.
Kuljin Pentin kanssa naapurista, Koposesta kotiin päin pälviä myöten. Sitten siihen vierelle tuli työkaverini, Esko, vanhan moottoripyörän kanssa. Kun olimme tulleet pihalle, rakennus olikin
toisenlainen ja se oli korkealla harjulla. Huutelin isää. Pihalla oli autossa kaksi miestä. Takapenkillä oleva istui kaulaansa myöten porkkanaraasteessa, missä oli puolukkahilloa. Sitä oli paljon
tielläkin, jota aluksi luulin vereksi. Pihalla oli vielä kolmas mies, joka vahti toisessa, vihreässä autossa istuvaa neljättä miestä. Löin vahtijalta aseen pois. Hän meinasi iskeä minua ruiskulla,
jossa oli jotakin tainnuttavaa, mutta sain sen itselleni ja yritin iskeä häneen. Sitten mies sai käteensä viikatteen ja tuli kohti. Viskasin häntä päin ohuen "langan", minkä päissä oli jotakin.
Mieheltä leikkautuikin kaula poikki ja hän rupesi kaatumaan taaksepäin suorilta jaloiltaan. Olin tuvan ovella, käsi kullanvärisellä ovenrivalla. Aukaisin valkoisen oven ja itkin rajusti. Ahdisti.
Tiistai 2.7.2013 Pöydällä oli kaksi kapeaa "liinaa". Ne olivat valkoisia, muutamalla vaaleansinisellä raidalla.
Menin pieneen tehdashalliin, jossa oli useita ompelukoneita. Sinne tuli nainen, jolla oli lyhyt, musta tukka ja vaaleansininen pusero. Hän ajatteli, että olin uusi työntekijä. Myöhemmin sinne tuli
muita sekä työnjohtaja, Vieno Liimatta. - Olimme Vienon kanssa pienen pöydän ääressä ja hän katkoi tulitikkuja. Minä laitoin niitä rikkinäiseen tulitikkulaatikkoon. Sitten hän esitteli, että
laukkutehdas oli laajentamassa tilojaan. Halleja oli rakenteilla useiden satojen metrien pituudelta. Jossakin käytävän reunalla oli iso pesuvati, jossa makasi pieni vasikka. Vati oli täynnä lantaa
ja vasikka hämmensi sitä turvallaan. Sen jälkeen Vieno näytti minulle "montun". Se oli nimitys sille betoniportaikolle, josta koko tehdas oli saanut alkunsa. Alueella oli isoja keltaisia
levyseinämiä.
Talvi. Olin käymässä talossa, jossa asui Halosen Hannu (entinen työkaveri), joka myöhemmin muistutti Osmoa. Olin ulkona, kun sisältä tulivat appiukkoni Aarne, hänen vaimonsa Aili sekä
hänen iäkäs äitinsä. He olivat lähdössä jonnekkin. Vanhamuori oli ollut aiemmin huonossa kunnossa, mutta käveli nyt ilman apua. - Osmo otti minua käsistä kinni ja kysyi seurustelenko. En
sanonut seurustelevani. Hän sanoi, ettei aiemmin ollut valmis menemään naimisiin, mutta nyt oli. Hänellä oli jo sormuksetkin.
((Uamulla kahvipöyvässä Timo totes miusta, että en vaihtamalla parane. . . halluu "tiivisttee" parisuhetta.) (Olin luppaillu avioeron jäläkkeen appiukolle käyvä hänen luonnaan, mutten
pystyny. Oon antanu antteeks hälle ja itellen.))
Keskiviikko 3.7.2013 Jossakin hotellin käytävällä. Piilottelin poikaa käytävän salaisessa komerossa. Hotellin virkailija käveli minua kohti.
Kävelin punaisen ja mustan auton välistä, iso, tyhjä, maastokankaasta tehty kassi mukanani. Yritin piilotella sitä. - Seisoin Luhtapohjan pihamaalla poliisimiehen kanssa. Sitten pihaan ajoi
Pentti moottoripyörällä mustissaan. Hänellä oli ohjaustangossa iso, oranssinen, tyhjä kassi, mikä oli tarkoitus piilotella. Ajattelin, nyt meidät saatiin kiinni.
Hoidin jonkun pariskunnan huushollia. Miehen olisi pitänyt tulla vasta seuraavana päivänä matkoilta, mutta tulikin etuajassa. Sanoin leikilläni: -"Herra on jo tullut." Hän oli käynyt suihkussa.
Musta tukka oli märkä ja taakse kammattu. Hänellä oli ruskeat silmät. - Havahduin hereille unestani ja tunsin että joku nukkui takanani. Miksi hän oli tullut minun sänkyyni?
Torstai 4.7.2013 Olin käymässä postitoimistossa. Lähetin laatikon ja muistelin maksaneeni sen, kun virkailija kyseli maksua.Etsin kassistani kuittia, mutten löytänyt. Kassissani oli paljon
erilaisia papereita, mm. vihreää kartonkia. Otin ruskeasta kukkarostani 7€ ja toisesta etsin 45 senttiä. Siinä oli myös jokin pieni kultainen laatta.
Huoneessa oli useita sänkyjä ja minä olin nukkunut parisängyssä. Huomasin vaalealla lakanalla murusia ja yömekossani kainaloiden hikiläikät, joten rupesin vaihtamaan petivaatteita. Kun olin
viemässä niitä pois, Päivi Hyttinen (kiusaajani ylä-asteelta ja olen antanut hänelle anteeksi) tuli vastaani hymyillen. Ajattelin, onpa hän vahingoniloinen. Sitten äiti tuli ja totesi, että vaihdat
petivaatteet. Vastasin, niin. Hän avusti minua niiden laitossa. Niissä oli paljon keltaisia kukkia. Myöhemmin hän seisoi, nojaten valkoiseen ovenkarmiin ja sanoi, että oli vahingossa painanut
(tietokoneelta) jotakin nappulaa ja saanut tietoonsa, että minä olin päässyt. . .(jonnekkin). (Viininpunainen poikittaispalkki.) Hän kertoi sen hieman nolona, mutta iloisena.
Kuljetin (Kalevia) rattaissa. Olin menossa ovesta ulos ja joku nainen auttoi. Hän kysyi, oliko lapsi ensimmäinen, johon vastasin, että kaksi vanhempaa on jo ammattikoulussa.
Perjantai 5.7.2013 Menin Tokmannille, jossa remonttimiehet olivat asettelemassa hyllyjä paikoilleen. Ainoastaan yhdellä hyllyllä oli kodinkoneita ja retroradioita, joista ostin yhden kasetin
ja kuulokkeiden kanssa.
Olin Seijan ja Markun luona hommissa tyhjän navetan ylisillä. Ainoastaan piisin vieressä oli pitkävartinen harja ja kaksi vihreää reppua. Markku oli lämmittänyt uunin niin kuumaksi, että harja
syttyi tuleen ja reput kytivät. Polkaisin jalallani tulen sammuksiin. - Markku oli kerännyt pajunvitsoja aurausviitoiksi ja niputti niitä. Koska hän piti minua syyllisenä tulipalon alkuun, hän antoi
minulle ja jollekkin pojalle puita pinottavaksi. Kun Markku oli mennyt, minä ja Tapani lähdimme karkuun lumihankea pitkin. Karvahattu meinasi valua silmille. Kun olimme ylittäneet pellon ja
tulleet metsän reunaan vettä täynnä oleville kevätojille, siellä oli karkumatkalla kaksi pientä tyttöäkin, joista toinen upposi kainaloita myöten puroon. Ojensin käteni ja vedin hänet ylös. - Kun
olimme metsässä, sinne tuli saksanpaimenkoira, minkä Markku oli hankkinut jäljityshommaan. Se kulki meidän vierestä, aivan kuin olisimme olleet sille ilmaa. Sitten tulivat Markku ja Seija,
joka levitti hangelle suodatettuja kahvinporoja sekä joitakin jauheita. Hän teki taikoja. Hän "tunsi" meidän olevan lähellä, mutta ilmaisi Markulle, että ehkä olimme hukkuneet puroihin.
Myöhemmin Seijan kanssa tapasimme metsän laidassa naapurin isännän ja minun oli tarkoitus mennä hänen mukanaan. Juoksimme järven yli polkua pitkin. Mies vajosi jäihin kolme kertaa.
Sitten menimme suureen ulkorakennukseen ja kiipesimme tikapuita ylös pienelle tasanteelle ikkunan viereen. Silloin sinne tuli useita pieniä lapsia. Näimme taivaalla kaksi lentokonetta, jotka
Markku oli kutsunut meidän etsintöihin.
((Avioeron jälkeen olin hieman vihainen Markulle, kun hän kertoi exälle seurusteluni, mutta olen antanut ne anteeksi, eikä ne enää nosta vastenmielisiä tunteita.))
Jos unessa kävelet kivillä, se tarkottaa että joku "tallovvaa" sinnuu. - Kuka jyrevvää siun piälle? - Kuka ohjovvaa siun elämmee? - Kallio on sitten kovempi vastus. Pitäskö se kierttee ja männä
toista kautta? Toinen tie ois elämän kannalta parempi? - Siinäpä miettimistä. . .
Lauantai 6.7.2013 Kuin olisin ollut teatterissa. Joku nuori mies talutti ruskeaa hevosta, minkä selässä oli alaston vauva. Vähän matkan päässä poika heitti "vauvan", siis nuken, kauas
vasemmalle. - Joulupukki istui ulkona ilman lakkia, punaisessa nutussaan. Hän rupesi ottamaan vasemmasta taskustaan "tähtipölyä", mutta hän vikasikin toffeekaramellipussin.
Leikkasin isälle palan isosta ruskeasta kääretortusta.
Kuljin Milja-tätini kanssa kivisellä tiellä.
((Yön aikana näin kaks kerttoo, silimät kiinni ollessa, tähtiä koko näkökentässä.))
Sunnuntai 7.7.2013 Olimme Hilkan kanssa seurakuntatalolla, jossa oli vähän ihmisiä. Hän sanoi, että kun oli käynyt ehtoollisella, oli tullut ihmeellisen hyvä olo. Minäkin menin. Otin
ehtoollisleivän ja se oli samanlainen kuin ennenkin. Viiniä ei ollut, mutta pienestä astiasta, jossa oli valkoista ja turkoosia jauhetta, sai ottaa veitsenkärjellisen. Ei maistunut miltään, ei tuntunut
miltään. Naispappi sanoi minulle, että olen jotenkin tutun näköinen. Sanoin olevani Hilkan sisko. Toinen nainen sanoi, onneksi olkoon. Ihmettelin. Sen jälkeen minua pyydettiin piirtämään,
kun he tiesivät taitoni. Piirsin jonkin kasvin lehden ja valitsin vihreistä väriliiduista väritystä varten.
Kello oli jo yli yhdeksän. Työt olivat alkaneet puoli kahdeksalta. Lähdin Karhunsalolta kävelemään valkoisessa yömekossa. Työpaikalla mietin, että pitäisi olla neljään töissä, että saisin
korvattua myöhästymiseni.
Kellarissa oli kaksi pientä, valkoseinäistä, tyhjää huonetta. Siellä oli lisäkseni isä, Seija ja Pentti. Nousin sieltä portaat ulos. Heti vasemmalla oli avoin ovi huoneistoon. Äiti oli siellä Hilkan
kanssa.
Tiistai 9.7.2013 Kuljin pitkää suoraa tietä eteenpäin. Tulin risteyksen kohdalle, missä oli kyltti, MADE. Menin sinne, koska tuttu pariskunta asui siellä. Tie oli tosi ahtaasti puiden välissä,
mutta pääsin nopeasti lyhyen kapeikon ohi. Eteeni tuli kumpuileva niitty. Vasemmalla oli ihmisiä, joilla oli karhuntaljat päällä. Ainoastaan kädet olivat paljaat. Siellä oli oikea, tosi iso jääkarhu.
Kaikki olivat piikkilanka-aitauksessa. Tiellä oli mies mustissa vaatteissaan ja pitkävartisissa saappaissaan. Hän oli kuin leijonankesyttäjä. Miehellä oli punasävyinen parta. Hän sanoi: "Isäntä
on tuolla." Ja osoitti suurta harmaahirsistä rakennuta. Menin sisään ja kurkistin pienestä lattiassa olevasta luukusta, jonka päältä ensin otin maisemakortit pois. Alhaalla toinen parrakas mies
katsoi ylös. Laitoin kortit takaisin. Sitten menin punapartaisen miehen luo, painoin kädelläni hänen rintaansa ja sanoin, että hän juksasi minua. Hänen katseensa sai lentelemään perhosia
vatsassa.
Olin isän, Hilkan, Seijan ja Pentin kanssa jyrkän rinteen juurella, mikä oli pääasiassa isoja kiviä ja mustaa multaa. Vieritimme muutamia kiviä alas ja lapioimme ylhäältä esille noin viidentoista
sentin pituisia, metallisia leluautoja. Ne oli melko hyvässä kunnossa.
Etsin vessaa, koska minulla oli kuukautiset. Olin tapahtumassa, jossa oli paljon naisia. Hempeitä värejä.
Perjantai 12.7.2013 Vierailin Ronkaisen Lean luona. Hänen veljensä oli myös siellä.
Maanantai 15.7.2013 Minulla oli oikean käden keskisormessa vain kultainen sormus, ei mielialasormusta. - "Enkeleitä" tähtinä ja pallosilhuetteina vihreää taustaa vasten.
Tiistai 16.7.2013 Kivestä tehty kirjava pyramidi kädessä. - Karhu ahdisteli. Peloitti vähän. - Kettu.
Keskiviikko 17.7.2013 Olin lähdössä Karhunsalolta töihin ja ensin piti viedä Tapani päivähoitoon. Lähdimme kävelemään. Appiukko (ei oikea) työnsi polkupyörää vierelläni ja sanoi: "Olet
vahva." (Tarkoitti luonnetta, kun kasvatan lapsen yksin.) Kysyin Tapanilta, missä reppu on? Hän sanoi sen olevan navetalla. Kävimme sen ja sitten huomasin, että eväät on tekemättä. Menin
sisälle jääkaapille tekemään nopeat eväät. Äiti hääräsi ympärillä. Sitten menimme taas tielle. Sanoin toisille, että menkää, minun on pakko käydä vessassa. Meidän eteisessä oli puinen laatikko
melko täynnä ulostetta, johon minäkin tein.
Perjantai 2.7.1999
Olin tutustunut Lehikoisen perheeseen jo ylä-asteella ollessa. Heidän nuorin poikansa, Heikki, oli ollut samalla luokalla kuin minä. Ja jostain kumman syystä meistä tuli kavereita ja kävin
monet kerrat heillä kylässä.
Vuosien kuluessa tutustuin myös hänen äitiinsä, Mirjaan ja Heikin veljiin, Lauriin ja Mikkoon. Viihdyin heidän äitinsä seurassa tosi hyvin, kuin hän olisi ollut minulle toinen äiti. Meillä oli
monenlaisia juttutuokioita ja teimme yhdessä milloin mitäkin.
Jossakin vaiheessa huomasin ihastuneeni Lauriin ja taisin vierailla heillä useammin sen jälkeen. Mirja luuli ensin, että "juoksin" Heikin perässä, mutta paljastin jonkin ajan kuluttua asian oikean
laidan. Vannotin kuitenkin, ettei hän saanut kertoa siitä kenellekkään.
Sitten eräänä talvipäivänä, kun olin heillä käymässä hiihtoloman aikana, tuntui kaikki kaatuvan päälle. Laurilta ei tuntunut tulevan minkäänlaista vastakaikua tunteisiini ja pimeä aika masensi.
Lähdin heiltä niin äkkiä, etten muistanut ottaa päällysvaateita mukaani, koska pelkäsin rupeavani itkemään minä hetkenä hyvänsä. Ulkona kuljin kyyneleet poskilla, enkä tuntenut
parinkymmenen asteen pakkasta. Minulla oli tosi paha olla. Juoksin, kuin päästäkseni surusta eroon. Taisin jossain vaiheessa kaatuakkin.
Johonkin aikaan tajusin, että joku huusi nimeäni. Kävelin kuin robotti eteenpäin enkä halunnut kenenkään näkevän itkuani. Sitten kuulin huohotusta ja juoksuaskelia
takaani ja säikähdin, mutta samassa kuulin tutun äänen toistavan niemäni.
Myöhemmin ajattelin, että varmaan Mirjalla oli ollut sormensa pelissä, koskapa juuri Lauri haki minua takaisin. Kuullessani Laurin äänen,
pysähdyin ja samassa tunsin pakkasen luissani asti. Hampaani kalisivat. Kyykistyin mahdollisimman pieneksi, että lämpiäisin. Lauri laittoi takkinsa hartioilleni ja pyysi minua nousemaan ja
lähtemään paluumatkalle. Änkytin hampaiden kalinan keskeltä etten pystynyt. Silloin hän kyykistyi viereeni ja katsoi minua. Säikähtäneenä ulkonäöstäni, hän kaappasi minut syliinsä ja
melkein juoksi kotiinsa päin.
Välillä, kun tyttöä puistatti kovemmin, Lauri kiirehti vieläkin askeleitaan ja katsoi huolestuneena tämän kasvoja. Sitten hän kuiskaili, että kestä tyttö, kestä vielä vähän. Kestä minun vuokseni.
- Lauri sai ihan kyyneleitä silmiinsä, kun oli tehnyt huomion, että rakastikin Paulaa. Aikaisemmin hän ei ollut osannut tulkita tunteitaan, eikä ollut uskaltanut tunnustaa itselleen, että välitti
tästä. Ja sitten vielä Heikki tuntui viihtyvän paljon Paulan seurassa. - No, nyt oli tärkeintä saada tyttö sisälle lämpimään.
Mirja oli jo ovella vastassa, kun Lauri porhalsi kantamuksensa kanssa pihaan. Paula laitettiin uunin kupeella olevaan sänkyyn ja peittoja päälle. Mirja juotti ensihätään lämmintä teetä,
ennenkuin saisi kanakeiton valmiiksi. Lauri heitti tytöltä kengät jalasta ja alkoi hieroa niitä. Mirja katseli mielissään poikansa kasvoja, kun tämä painiskeli itsensä kanssa. Ja kohta hänelle tuli
mahdollisuus kertoa Paulan tunteista, kun toiset pojat siirtyivät syrjemmälle. Lauri oli hieman helpottunut, mutta pelkäsi mitä Heikki sanoisi, johon äiti vastasi, että nyt on tärkeintä saada tyttö
terveeksi.
Muistin hämärästi, että joku lusikoi suuhuni kanakeittoa. Minua kylmäsi. Siellä oli Laurikin. Mitä hän teki vierelläni?
Tuntui, kuin olisin nukkunut ikuisuuden. Minulla oli kuuma ja jano. Rupesin kiskomaan peittoa päältäni ja samassa kuulin Laurin sanovan: "Tervetuloa takaisin." Hymyilin hiukan ja pyysin
juotavaa. Olin kuulemma nukkunut melkein 24 tuntia. Lauri antoi minulle vesilasin ja kun kätemme hipaisivat toisiaan, punastuin. Lauri katsoi minua. . . Jotenkin uudella tavalla. Sanoin
olevani nälkäinen.
Onneksi en sairastunut pahemmin. Heikin kanssa me olemme edelleen ystäviä, vaikka "juoksenkin" Laurin perässä. Tai oikeammin, "juoksemme" nyt yhdessä.
((Unessa oli kohta: juoksin talavisella tiellä itkkiin.))
Laulaminen tai laulun kuuleminen? - Unikirjan mukkaan: ite laulavana, tiettää hyvvee ja toisen laulavana, ikäviä asioita. - Laulaminenhan on ilonen asia. Se edisttää tervveyttä monella tappoo.
Kun pojat oli piennii, mie lauloin heille iltalaulun. - Joskus pikkutyttönä kiikuin kesällä ulukon ja lauloin: "Puhelinlangat laulaa". - Jonkun verran kävi karaokeissa. -Laulakkee immeiset!
Torstai 18.7.2013 Vastakohtia.
Perjantai 19.7.2013 Minulla oli nuha. - Olin Pentin ja Seijan kanssa ulkona. Siihen lensi perhonen. Seija hitsasi siitä hopeisen taideteoksen. Sitten hän maalasi vihreää taideteostaan, mikä
muistutti sisiliskon päätä.
Lauantai 20.7.2013 Työpaikan Ari Harinen oli lähdössä Ranskaan joidenkin kyydissä. Hopeanharmaan autonsa hän jätti parkkipaikan reunalle, missä oli valvonta. Pihan toisessa laidassa
odotteli keltainen auto.
Sängyn alla oli matala laatikko, jossa oli kaikenlaista tavaraa. Halusin päästä niistä eroon. Sanoin jollekkin miehelle, että veisi laatikossa olleet kivet jonnekkin. Hän sanoi viskaavansa ne
mereen.
Huuhtelin sinistä pyyhettä ja sanoin äidille, ettei minun pitäisi kastella käsiä, kun ihottuma on nyt niin pahana. Hän otti lipaston alta astian, jossa oli jotakin mustaa, löysää ainetta ja antoi sitä
minulle. Sivelin sitä sormiini. Sen aineen resepti oli vanha ja salainen.
Minulla oli pöytätabletti (tietokone). Joku soitti skypeen ja painoin puhelimen luurin kuvaa. Sen jälkeen soitti muitakin. Sitten sieltä kuului nuoren pojan ääni ja viitoin Kalevia tulemaan.
Sunnuntai 21.7.2013 Osallistuin laulukokeeseen. Vaikka siinä tuli vääriä sanoja, pääsin jatkoon, koska halusin laulaa.
Ovesta oli tulossa sisään puolen metrin paksuinen vesi- ja jäämassa.
Olin jossakin tapahtumassa, jossa oli paljon ihmisiä. Heitä oli monessa pukuhuoneessa pitkän käytävän varrella.
Minulla oli pahvinen kasvokuva, jolla oli kirkkaankeltainen tekotukka. Tein siihen mustalla tussilla raitoja.
Maanantai 22.7.20113 Nousin kyytiläiseksi vanhanaikaiseen, luonnonvalkoiseen pienkoneeseen, jossa ei ollut suojakupua. Pitelin vain kahdella sormella valkeasta muovikoukusta. Ei
peloittanut. - Vihreitä autoja.
((Lentokone = suuria muutoksia elämässä.))
Tiistai 23.7.2013 Karhunsalolla. Kello oli jo yhdeksän ja eväät töihin tekemättä. Puissa oli paljon vihreitä undulaatteja ja punaisia papukaijoja, vaikka oli talvi.
Keskiviikko 24.7.2013 Minulla oli pitkä, sininen hame päällä ja laitoin jalkaani punaiset, kuluneet hollannikkaat. Menin ulkovessaan tarpeilleni. Siellä oli Piki-kissa. Se istui jollakin korokkeella
ja puski minua kasvoihin, kun menin lähelle. Miisu-kissa loikoili lattialla.
Torstai 25.7.2013 Pitkiä vihreitä ja tummansinisiä nauhoja.
Lauantai 27.7.2013 Kerroin Hilkalle unestani: "Olin talvisella rannalla. Järveltä tuli noin puolen metrin korkuinen tumma aalto, mutta lähemmäksi tultuaan, se olikin jäämassaa. Rantajäällä oli
pakettiauto, mikä oli vaaleankeltainen ja punaruskea, sekä toinen, keltainen avoauto. Pakettiauto pääsi pois jäältä, mutta avoauto upposi niin, että ainoastaan ajavan naisen pää jäi näkyviin
veden pinnalle, mutta takavetoisena se sai otteen pohjasta ja nousi pinnalle. Mutta sitten sen käännyttyä peruuttamaan, se upposi taas ja nyt myös kyydissä olleen miehen pää jäi vain näkyviin.
Itkin tosi ahdistuneesti".
Sunnuntai 28.7.2013 Laskin mäkeä ohuella kuusenrungolla.
Peseydyin suihkussa, kun kuulin että ulkona satoi kaatamalla. Menin ulos huuhtoutumaan rännin alle. Katukivetkin liikkuivat vesimassan mukana ja katselin sortuuko kiviaita. Alaspäin tuli
soikea, vaaleankeltainen kivi, jossa oli vaaleanpunaisia raitoja. Kun meinasin ottaa sen, se muuttui kulmikkaaksi ja urahti.
Miun ois pitäny veikata sillon, kun näin unessa seteleitä kirjekuoressa. Mutta sennii tiesin paljo myöhemmin, enkä oo vielä nähny uuvesttaan semmossii unnii. - Unikirjan mukkaan rahakirje
tarkottaa että toivvees totteuttuu. - No sitten seurraavan kerran. . .
Maanantai 29.7.2013 Minä, Pentti ja joku muu, etsittiin rahoja tallaantuneesta, ruskehtavasta, matalasta ruohikosta. Minulla oli jo kädessä muutamia kolikoita ja sitten joku antoi pienen
muovipussin, johon oli kääritty setelitukko.
Olin Timon luona Tapanin ja Kalevin kanssa ja siellä oli pari muutakin henkilöä. Sinne tuli Kaisa siskonsa kanssa. Kaisan ilme sanoi: -"Tarja on taas täällä. Hyvä." - Sitten olimmekin Kaisan
saaressa uimassa. Sinne oli rakennettu korkea, mutta hatara hyppyteline rantaan. Vesi oli tosi puhdasta ja sinistä. Siellä ui myös noin vuoden ikäinen poikavauva. Salamoi. Tornin heppoinen
yläosa kaatui ja putosi veteen. Kukaan ei loukkaantunut.
Katsoin televisiota naisen kanssa. Siellä oli kahden naisen seikkailu, jossa he löysivät syvän, punaruskean kaivoskuilun, jonne oli laitettu paljon sinisiä raakatimantteja. Ohjelman lopussa
ruudussa oli paljon timantteja ja toinen naisista sanoi: - "Nämä ovat enkeleitä."
((Salamoi = onni oottaa sinnuu.))
Tiistai 30.7.2013 Hilkka oli lähdössä häihin ja aikoi vaihtaa vaatteita. Sanoin että minäkin tulisin, olihan minulla siistit siniset farkut jalassa ja kirkkaanpunainen samettitakki päällä. Laitoin
jalkaani kirkkaanpunaisia toppahousuja.
Istuin poikieni kanssa autossa, jota isä ajoi. Olimme tulleet sisäpihaan, jota ympäröi kerrostalot. Jokaisella sivulla oli parvekkeet ja siellä oli paljon opiskelijoita juhlimassa koulun päätöstä.
Tapani ja Kalevi (noin 10-vuotiaita) menivät hakemaan jotain alimman kerroksen asunnostamme. Kun Kalevi oli ovilla, vastaan tuli mies harmaankirjavassa villapaidassaan. Hän oli hieman
humalassa. He yrittivät ohittaa toisensa ja samassa mies otti Kalevia hartioista kiinni. Silloin minä lähdin sinne ja menimme Kalevin kanssa sisälle. Mies yritti jotakin ovella, mutta sanoin, ettei
minulla ole mitään.
Keskiviikko 31.7.2013 Kardemummaa ja tomaatteja.
Aamulla herättyäni olikin satanut lunta, vaikka oli kesä.
Olin lähdössä jonnekkin kouluun. Minulla oli kaksi pulkkaa, valkea ja sininen. Laitoin ne päällekkäin ja "ajelin" niillä tietä pitkin. Sitten eksyin ja kysyin yhdestä talosta tietä. Siellä oli mies ja
nainen, joten kysyin heiltä. Mies kysyi toiselta mieheltä toisesta huoneesta, mutta hän tulikin vierelle. Hän söi vielä, enkä saanut osoitteesta selvää. Miehellä oli kirkkaanpunaista huulipunaa.
Hän laittoi takin päällensä, aikoen viedä minut.
Kirja, jonka teksti oli sinistä.
Nähhään :)