

((Nojasin rakennuksen kulummaan tätä kuvvoo ottaissa ja kamerassa oli
automaatti piällä. Luoja heitti kysymysmerkillä :) .))
Vääpel komppanian toimistossa:
- Kuulkkeepas sotamies, uskottako työ tuonpuolleisseen elämmään?
- En usko, herra viäpel.
- Mutta mitenkäs se nyt oikkeen meinnoo, kun teijän mummo kävi teitä
kyselemässä sen jäläkkeen, kun työ pyysittä lommoo mummonu hauttaissiin?
Keskiviikko 1.7.2015
Pentti oli rakentanut Karhunsalolle kaksihuoneisen hirsimökin ja
laittoi sen myyntiin. Isä oli rakentanut hieman isomman, jossa olimme.
Laitoin koristevaloja ja minulla oli paljon pieniä helmiä matalalla
alustalla. Minua ahdisti. Hilkka oli vierelläni, kun laskin
helmialustan pois. Halusin ulos ja itkin kovasti.
Perjantai 3.7.2015 Kuljeskelin
Luhtapohjassa Tuomivaaran metsissä, vähälumisessa maastossa. Löysin
lehmänkellon, jossa oli pieni varsi. Sanoin myöhemmin Seijalle, että
löysin Jylhän kellon. Sitten iltahämärissä siellä kulki Poutasen Pirjo
ja Luhtapohjan Vieno ja minä piilouduin heidän taskulamppujensa
valokeiloilta.
Sunnuntai 5.7.2015 Olin
pimeän aikaan yksin Hilkan kotona. Pesin suihkun lattiaa. Sitten
aukaisin ulko-oven ja vähän peloitti, mutta Hilkka ja Esko olivatkin
paikalla. He etsivät jotakin.
Oviaukossa oli jonkinmoinen räjähdys, kuin ilotulitusta.
Tiistai 7.7.2015 Olin
Luhtapohjassa ulkona äidin ja vauva-ikäisen pojan kanssa, jolla oli
siniset vaatteet. Äiti oli väsynyt, joten vahdin poikaa hänen
nukkuessaan. Kello oli 7.20. Minun piti olla 10 minuutin päästä töissä
ja matkaa oli 20 kilometriä. Juoksin sisälle, missä isä oli ja tein
eväspalasia.
Noin kahden sentin kokoinen, tummansininen kuoriainen sai voimaa
ihmisistä. Se tuli jostakin ulos ja keinui seitin varassa osuakseen
ihmiseen. Sitten se osui erästä poikaa suuhun, mutta hän sai kuoriaisen
käteensä ja viskasi sen kohti kiviaitaa.
Minulla oli päälläni pitkä, olkaimeton vihreä mekko. Joku mies kiristi
sitä takaa ja kävellessäni hän kiristi sitä uudestaan. Miehellä oli
valkea paita ja vihreät housut. Nurmikolle astuttuani hän tuli eteeni
sinisessä lippiksessään ja sanoi kosivansa minua uudestaan. Hän kysyi:
- "Haluatko tulla vaimokseni?" Vastasin: - "Haluan."
Keskiviikko 8.7.2015
Kävelin illalla Karhunsalolta Vallisärkän risteykseen. Lunta oli noin
20 senttiä ja minulla oli pitkä, lyhythihainen, valkeapohjainen,
kukallinen mekko. Tullessani risteykseen, se oli tyhjä, mutta sitten
hämärästä tuli telaketjuinen kaivuri ja ajokki, jossa oli monta pientä
perävaunua sekä jokin auto. Käännyin takaisin kotiin päin, enhän ollut
missään töissä. Kerkiäisin käydä työvoimatoimistossa aamulla.
Kävelin Enon keskustasta lumista tietä sillalle päin. Ennen sitä tiellä
seisoi iso auto. Sillalla oli automaattinen lumen auraus. Kävelin sinne
ja harppasin poikittaisen levyn yli ja toisen yli toisessa päässä ja
ohitin sillan päässä seisseen sinisen traktorin.
Kävin vessassa. Minulla oli tiukat vaatteet.


Elefantti (norsu)? - Turhhaan raukkeevvii toivveita ja tuummii. -
Henkisessä mielessä norsu on kyllä ihan jottai muuta. Tuo pittää
panna mietinttään.
Torstai 9.7.2015 Lähdin
Seijan kanssa Karhunsalon pihasta mustikan keruuseen valkoisin sankoin.
Mäeltä menimme oikealle mäntymetsään ja hyvin pienelle suolle, jossa
oli viinirypäleen kokoisia mustikoita. Kuivemmalla alueella ne olivat
pienempiä. Huomasin vähän matkan päässä norsun, joka oli nousemassa
pystyyn. Metsään oli rakennettu seinää, jossa oli kulmia, että se
pysyisi pystyssä. Siinä oli ikkunoita ja ovia. Yksi valkoinen. Siellä
oli työkaluja, nokisia miehiä, nuori poika ja Korhosen Markku. Sanoimme
olevamme mustikan keruussa ja näytin sankkoa. Yksi mies otti muutman
marjan ja minä söin. Olimme sitten lähdössä pois ja Seija sanoi, ettei
me sanota mitään. He piilottelivat norsua. Eräs mies sanoi menevänsä
takuuseen meistä. Menin ikkunasta toiselle puolelle sanoen, että laitan
oven ramppiin. Se oli valkeassa ovessa. Poika lähti saattamaan meitä.
Sanoin Seijalle, että sankot unohtuivat ja hän lähti hakemaan niitä.
Silmälasini olivat pisaroiden täplittämät ja pyyhin niitä valkoiseen vohvelikangaspyyhkeeseen.
Perjantai 10.7.2015
Jollakin korokkeella, kirjaillun maton päällä istui risti-istunnassa
mies ja yksi henkilö molemmin puolin. Mies sanoi minulle: - "Kuljet
oikeaa tietä. Se on hyvin selvä." Sen jälkeen hän sanoi jotakin
Jeesuksesta.
Olin menossa naimisiin. Hilkka seisoi vierelläni. Sulhaseni ei kerinnyt
häihinsä, joten olin yksin. Sitten sain pieniä lahjoja, jotka oli
kääritty vaaleanpunaisenkirjaviin papereihin. Oli myös violetti pussi.
Kampasin tukkaa ja siitä lähti iso tukko hiuksia.
Sunnuntai 12.7.2015 Kello
oli 15 vaille 10 ja minulla oli tasalta hammaslääkäri. Lähdin
Karhunsalolta lumiseen maisemaan autolla. Muistelin, että missä se
hammaslääkäri olikaan. Naapurin metsään, noin 10 sentin päähän tiestä
oli rakennettu talo, minkä alaosa oli punatiilestä, sitten kaksi
kerrosta matalia ikkunoita talon ympäri, sitten matala seinä ja katto.
Hilkka oli sanonut, että siellä irstaillaan. Kun kävin sisällä, sielä
oli vain nainen syömässä. Myöhemmin sinne mennessäni, siellä oli paljon
miehiä ja naisia. Osa alasti ja osa vähäpukeisena. Kysyin "emännältä",
mikä oli tämän tarkoitus? Vastaus oli: - "Saa rakastella kenen kanssa
haluaa." Lähelläni sängyssä oli alaston mies. Työnsin häntä jalallani
niiin, että hän putosi sängystä.
Tiistai 14.7.2015 Istuin
sinisen auton kyydissä. Sen edessä käveli exä ja ohjaili sitä
rantaveteen. Kysyin, onko tämä vedenpitävä? Hän kulki isoja kiviä
kierrellen. Sitten kuljin rannalla ja katselin kun vesistö oli kuivunut
ja järven pohja halkeillut. Istui jossakin ulkona ja katselin
valokuviani. Muutamissa oli Tapani pienenä poikana, jossakin oli
kuollut mies hiekkamontussa, jossakin mies katseli veden alta. Minulla
oli myös lappusia, joissa oli numeroita ja tekstejä. Sanoin, että ne
voi laittaa roskiin. Minulla oli hyvä olo, kun kuljin vieraiden miesten
ja naisten keskellä. Esittelin itseni jollekkin ja sanoin, että mieheni
on tuo vihreäpukuinen, joka loikoili nurmikolla etäämpänä.

Sunnuntai 2.6.2002

Hyvän ystäväni, Maaritin, näyttelyaika umpeutui ja minä olin lupautunut
purkamaan näyttelyn. Hänellä oli ollut esillä öljyväreillä maalattuja
tauluja. Seuraavaksi samoihin tiloihin tulisi kuulemma akvarellitöitä.
Laitoin kolmanneksiviimeistä taulua käsistäni pois, kun joku tarttui
minua käsivarresta kiinni. En kerinnyt ihmetykseltäni sanoa mitään, kun
roteva mies sanoi tylysti:
- Lähdetäänpäs.
Toinenkin mies oli lähistöllä. Tummiin vaatteisiin pukeutunut hänkin. -
Olen aina ihmetellyt mustiin pukeutuneita ihmisiä kesällä. Eikö heillä
ole kuuma? - Toisella oli vielä nahkatakkikin. Liekkö se pilvisen sään
syy, vai kulkeeko hän moottoripyörällä? No joka tapauksessa minut
ohjattiin ulos. Näin siellä erään tuttavani, jolle vinkkasin, ettei hän
v i e l ä tekisi mitään.
Seisahduimme parkkipaikalle. Siellä käsivarrestani pitelevä mies kysyi:
- Osaatko ajaa autolla?
- En. Vastasin. Ainoastaan polkupyörällä, mutta olen haaveillut
moottoripyörästä. Semmoinen k e v y t m o o t t o r i p y ö r ä
olisi ihan mukava.
Olin puhunut tahallani kovaa moottoripyörästä ja korostanut sanoja k e
v y t moottoripyörä. Sitten seurasin vaivihkaa sanojeni vaikutusta ja
eikös vain, tuttavani Niilo, lähti tuomaan minun kevytmoottoripyörääni
kohti. Hän pysähtyi lähelleni, oli katsovinaan, oliko kaikki kunnossa.
Ja ennenkuin kukaan kerkisi sanoa mitään, sieppasin punaisen kypärän
päähäni ja ihastelin:
- Saanko kokeilla? Minäkin haluaisin myös samanlaisen sitten joskus.
Tämmöistä olisi mukava joskus kokeilla istua. Olin ottanut askeleen
pyörään päin ja sivelin kädelläni sen pintaa.
- Neiti on hyvä ja kokeilee vain. Vai peloittaako? Niilo kysyi.
- No ei varmasti pelota. Ja nousin hieman liian tottuneesti satulaan,
mutta vilkaistuani "kaappaajiini" päin, huomioin että he taisivat olla
ensikertalaisia hommassaan. Jatkoin vielä leikkiä, kun miehet seisoivat
tumput suorina hölmistellen. Pompin melkein kuin pikkutyttö satulassa
ja sitten, laitettuani kypäräni kiinni, käynnistin pyörän ja lähdin
ajamaan. Suunnistin naapuritontin marjapensaiden välistä ja hieman
käännyttyäni vilkaisin nopeasti taakseni. Toinen miehistä oli lähtenyt
juosten perääni, mutta hän ei saavuttaisi minua milloinkaan, mikäli se
olisi ajotaidoistani kiinni. Olin pyöräni kanssa tullut jo hyvin
tutuksi, reilun kahden vuoden aikana, mitä se oli jo minulla ollut.
Jonkin aikaa ajettuani ja kierrettyäni, kävin kotona vaihtamassa
vaatteet ja lähdin sitten suunnistamaan näyttelypaikalle takaisin.
Jätin pyöräni hieman edemmäs ja hyvän maaston ansiosta saatoin katsoa
kauempaa, mitä parkkipaikalla tapahtuu. Mutta siellä ei näkynyt ketään.
Sitten Niilon tuttu hahmo vilahti erään toisen rakennuksen vierellä,
joten lähdin astelemaan häntä kohti. Varovaisuussyistä kuitenkin
karttelin näytteilletuloa. Kurkistin nurkan takaa:
-Psst. . . Vislasinkin.
Niilo käänsi päätään. Hymyillen hän tuli hieman lähemmäs ja sanoi sitten nauraen:
- Tule pois vaan, vaara on ohi. Sitten hän kertoi, kuinka takaa-ajajani
oli palannut ja hoputtanut kaveriaan autolle, mutta tämä oli kaivanut
taskustaan valokuvan ja sanonut sitten toiselle, että he meinasivat
ottaa väärän tytön matkaansa. Maalarilla, Maaritilla, oli ruskeat
silmät eikä siniset. Sitä hän oli jo aikaisemminkin ihmetellyt, että
miten tuo tyttö oli niin oudon näköinen. Sitten he olivat vielä käyneet
näyttelytiloissa, mutta kun siellä ei näkynyt Maaritia, he lähtivät
pois.
He olivat tietysti olettaneet minun olleen Maarit, koska kokosin
tauluja pois. Sen lisäksi me muistutamme paljon toisiamme. - Kyllä
minulla oli jo ajatukset laukanneet, että ompas maailman kirjat
sekaisin, kun minut kaapataan keskellä kirkasta päivää.
((Unessa oli: kasasin tauluja näyttelystä.))


"Rakkaus on rakentamista ikkuissuutta varte. - Siun koistas (kodista) tulloo juur niin hieno kun miks sinä ite tahot sen tehä."
Torstai 16.7.2015 Ajelin
mopolla Enon keskustassa Niskasta päin keskusristeykseen, sitten sen
yli ja heti vasemmalle S-marketin pihaan. Laitoin mopon lukkoon
pienellä avaimella ja kävin kaupassa. Ostin jotakin pientä
vaaleanpunaista ja otin vaaleanpunaisesta kolikkokukkarostani uuden
kahden euron kolikon. Sitten aukaisin moponi lukon ja lähdin.
Jossakin oli punainen säde ja minä laitoin sen alle kapean esineen,
jossa oli pitkittäinen ura. Ura tuli laittaa säteen suuntaisesti.
Sitten säde rupesi kipinöimään toisesta päästä kirkasta valoa.
Perjantai 17.7.2015
Huoneessa oli lisäkseni useita henkilöitä. Se oli täynnä ja sekaisin
kaikenlaista tavaraa, kuten muutkin huoneet, jotka näin avonaisesta
ovesta. Pitkä mies valkeassa paidassaan tuli huoneeseen. Hän oli
hävittänyt rannekellonsa. Sitten hän kumartui, laittoi poskensa
poskeani vasten. Tuli tosi hyvä olo.
Huoneeseen tuli Päivi Holopainen (ylä-aste) sekä eräs nainen
laukkutehtaalta. He halusivat kokoontua työporukalla vuosien jälkeen.
Oli aikomus leipoa jotakin ja etsin jauhoja. Kaapit oli täynnä
kaikenlaisia laatikoita ja purkkeja. Heillä oli mukana pieni tyttö,
jonka oikealla poskella oli suuri mustelma ja kaulalla isoja,
sinertäviä jälkiä. Ajattelin, oliko häntä kuristettu. Tyttö juoksi
toiseen huoneeseen, jossa oli paljon ihmisiä ja minä menin perässä.
Sunnuntai 19.7.2015
Talvinen katu. Pienet aurat kulkivat tien molemmin puolin samaan
suuntaan. Niiden jälkeen tuli kulkueena jokin ajoneuvo ja ihmisiä.
Hyppelin korkeiden talojen katoilla ja lopulta maahan.
Karhunsalon tiellä oli lumisohjoa. Autot ajoivat väärää puolta.
Pieni, pelkässä vaipassa kulkeva poika aivasti vihreää räkää, jonka pyyhin pois.
Kerroin Milja-tädille mehiläisen pistosta jalkapohjaani. Sanoin, että silmiäni pakottaa.
Olin Kalevin kanssa jossakin työpaikassa.
Maanantai 20.7.2015 Tein
koirasta ja krokotiilistä sabluunakuvaa. Eräs mies katsoi hetken
krokotiilin kuvaa ja pyysi sitten nimen ja sosiaaliturvatunnuksen.
Otin vaatepinkasta pois lasten alushousuja.
Minulla oli yksi valkea ja kolme vihreää pientä pressua, jotka liitin peräkkäin ja laitoin ne rimojen yli.
Mika Pitkänen sanoi, että minun tukka on ruvennut tummumaan. Sanoin
syöväni jokaisella aterialla kurkkua ja tomaatin, sekä juovani
emäsmehua. Mika sanoi sen olevan hyvä.


Matkustaminen? - Jalakasin = tärkkeen assiin viivytystä ja köyhhyyttä, rattailla = olojes muuttumista.
Tiistai 21.7.2015
Reissusin nuorten kanssa jossakin. Myöhemmin reissukuume iski taas ja
tein lähtöä salaa juhlista. Menin ahtaasta, vihreästä seinäaukosta
tavaroiden kanssa toiselle puolelle ja muutama henkilö peitti jälkemme.
Poikavauva. Halusin pilkkomaan puita ja joku toinen myös.
Keskiviikko 22.7.2015
Likaisessa kellarissa oli mustia ruumisarkun muotoisia ja kokoisia
esineitä. Yksi oli auki ja minä kauhoin lasten kaivurilla siitä tupakan
tumppeja ja tuhkaa roskikseen.
Torstai 23.7.2015 Luhtapohjassa.
Perjantai 24.7.2015 Kävelin paljon. - Sanat; Minttu ja Tinttu.
Lauantai 25.7.2015
Lumisessa kylämaisemassa ihmiset juoksivat suojiin, koska oli annettu
myrskyvaroitus. Koska en nähnyt Petriä ja Tapania, juoksin Kalevin
kanssa suojaan rinteen onkaloon. Katselimme kun suuri tumma pilvi lipui
päällemme. Siitä olisi pitänyt sataa metreittäin lunta, mutta ei.
Sunnuntai 26.7.2015 Etsin
vessaa ja jokaisessa tuntui olevan mies. Eräässä, presidentti Sauli
Niinistö nosti jo takin helmojaan. Tunsin olevamme samalla
"aaltopituudella". Lopulta eräs vessa vapautui, mutta siellä oli vain
pienille lapsille pottuja.
Liperin baarissa otin ostoksiini sämpylän, yhden paahtoleivän siivun,
reväistyn patongin palan ja salaattia. Halusin viedä ne Seijalle. Ne
maksoi 42,50 €. Tapani oli mukanani. Kun kävelimme tietä myöten, siellä
oli esteenä korkea verkkoaita, minkä tolpat olivat valkeat. Miehet
testasivat siinä jotakin. Lähdimme vasemmalle ja kysyin, montako
kilometriä aitaa on?
Tiistai 28.7.2015 Lepakoita torkkumassa.
Maassa oli lunta ja jäätä, kun kävelin Karhunsalolla naapuriin, Koposeen.
Keskiviikko 29.7.2015 Sirkus. Seijan kanssa olimme omissa kukallisissa kangaspusseissa ja meidän piti esittää jotain.
Kävin vessassa ja pyyhin sanomalehdellä.
Laitoin vihreän polkupyörän sinisen auton viereen.
Torstai 30.7.2015 Kävelin Enon keskustassa.
Päiväkodissa pyyhin pieniä kakkapyllyjä.
Perjantai 31.7.2015 Olin
menossa uuteen saunaan kylpemään, mutta mies ja pojat tirkistelivät
milloin ikkunasta tai lautojen raoista. Sanoin, jos he eivät lopeta,
minä lähden.
Puutarhassa oli kauniin värisiä syksyisiä puita. Nousin mäelle ottamaan valokuvaa, mutta siihen heijastuikin osaa talon sisältä.
((Lepakko eli nahkasiipi unikirjan mukkaan? - Nähä lentävänä = riittoo
tyhmmiin ihmisten kansa ja joskus tarkottaa myös hautajaissii.))
Nähhään :)