((Nojasin rakennuksen kulummaan tätä kuvvoo ottaissa ja kamerassa oli automaatti piällä. Luoja heitti kysymysmerkillä  :) .))

Vääpel komppanian toimistossa:
- Kuulkkeepas sotamies, uskottako työ tuonpuolleisseen elämmään?
- En usko, herra viäpel.
- Mutta mitenkäs se nyt oikkeen meinnoo, kun teijän mummo kävi teitä kyselemässä sen jäläkkeen, kun työ pyysittä lommoo mummonu hauttaissiin?


Keskiviikko 1.7.2015  Pentti oli rakentanut Karhunsalolle kaksihuoneisen hirsimökin ja laittoi sen myyntiin. Isä oli rakentanut hieman isomman, jossa olimme. Laitoin koristevaloja ja minulla oli paljon pieniä helmiä matalalla alustalla. Minua ahdisti. Hilkka oli vierelläni, kun laskin helmialustan pois. Halusin ulos ja itkin kovasti.


Perjantai 3.7.2015  Kuljeskelin Luhtapohjassa Tuomivaaran metsissä, vähälumisessa maastossa. Löysin lehmänkellon, jossa oli pieni varsi. Sanoin myöhemmin Seijalle, että löysin Jylhän kellon. Sitten iltahämärissä siellä kulki Poutasen Pirjo ja Luhtapohjan Vieno ja minä piilouduin heidän taskulamppujensa valokeiloilta.


Sunnuntai 5.7.2015  Olin pimeän aikaan yksin Hilkan kotona. Pesin suihkun lattiaa. Sitten aukaisin ulko-oven ja vähän peloitti, mutta Hilkka ja Esko olivatkin paikalla. He etsivät jotakin.

Oviaukossa oli jonkinmoinen räjähdys, kuin ilotulitusta.


Tiistai 7.7.2015  Olin Luhtapohjassa ulkona äidin ja vauva-ikäisen pojan kanssa, jolla oli siniset vaatteet. Äiti oli väsynyt, joten vahdin poikaa hänen nukkuessaan. Kello oli 7.20. Minun piti olla 10 minuutin päästä töissä ja matkaa oli 20 kilometriä. Juoksin sisälle, missä isä oli ja tein eväspalasia.

Noin kahden sentin kokoinen, tummansininen kuoriainen sai voimaa ihmisistä. Se tuli jostakin ulos ja keinui seitin varassa osuakseen ihmiseen. Sitten se osui erästä poikaa suuhun, mutta hän sai kuoriaisen käteensä ja viskasi sen kohti kiviaitaa.

Minulla oli päälläni pitkä, olkaimeton vihreä mekko. Joku mies kiristi sitä takaa ja kävellessäni hän kiristi sitä uudestaan. Miehellä oli valkea paita ja vihreät housut. Nurmikolle astuttuani hän tuli eteeni sinisessä lippiksessään ja sanoi kosivansa minua uudestaan. Hän kysyi: - "Haluatko tulla vaimokseni?" Vastasin: - "Haluan."


Keskiviikko 8.7.2015  Kävelin illalla Karhunsalolta Vallisärkän risteykseen. Lunta oli noin 20 senttiä ja minulla oli pitkä, lyhythihainen, valkeapohjainen, kukallinen mekko. Tullessani risteykseen, se oli tyhjä, mutta sitten hämärästä tuli telaketjuinen kaivuri ja ajokki, jossa oli monta pientä perävaunua sekä jokin auto. Käännyin takaisin kotiin päin, enhän ollut missään töissä. Kerkiäisin käydä työvoimatoimistossa aamulla.

Kävelin Enon keskustasta lumista tietä sillalle päin. Ennen sitä tiellä seisoi iso auto. Sillalla oli automaattinen lumen auraus. Kävelin sinne ja harppasin poikittaisen levyn yli ja toisen yli toisessa päässä ja ohitin sillan päässä seisseen sinisen traktorin.

Kävin vessassa. Minulla oli tiukat vaatteet.





Elefantti (norsu)? - Turhhaan raukkeevvii toivveita ja tuummii. - Henkisessä mielessä norsu on  kyllä ihan jottai muuta. Tuo pittää panna mietinttään.


Torstai 9.7.2015  Lähdin Seijan kanssa Karhunsalon pihasta mustikan keruuseen valkoisin sankoin. Mäeltä menimme oikealle mäntymetsään ja hyvin pienelle suolle, jossa oli viinirypäleen kokoisia mustikoita. Kuivemmalla alueella ne olivat pienempiä. Huomasin vähän matkan päässä norsun, joka oli nousemassa pystyyn. Metsään oli rakennettu seinää, jossa oli kulmia, että se pysyisi pystyssä. Siinä oli ikkunoita ja ovia. Yksi valkoinen. Siellä oli työkaluja, nokisia miehiä, nuori poika ja Korhosen Markku. Sanoimme olevamme mustikan keruussa ja näytin sankkoa. Yksi mies otti muutman marjan ja minä söin. Olimme sitten lähdössä pois ja Seija sanoi, ettei me sanota mitään. He piilottelivat norsua. Eräs mies sanoi menevänsä takuuseen meistä. Menin ikkunasta toiselle puolelle sanoen, että laitan oven ramppiin. Se oli valkeassa ovessa. Poika lähti saattamaan meitä. Sanoin Seijalle, että sankot unohtuivat ja hän lähti hakemaan niitä.

Silmälasini olivat pisaroiden täplittämät ja pyyhin niitä valkoiseen vohvelikangaspyyhkeeseen.


Perjantai 10.7.2015  Jollakin korokkeella, kirjaillun maton päällä istui risti-istunnassa mies ja yksi henkilö molemmin puolin. Mies sanoi minulle: - "Kuljet oikeaa tietä. Se on hyvin selvä." Sen jälkeen hän sanoi jotakin Jeesuksesta.

Olin menossa naimisiin. Hilkka seisoi vierelläni. Sulhaseni ei kerinnyt häihinsä, joten olin yksin. Sitten sain pieniä lahjoja, jotka oli kääritty vaaleanpunaisenkirjaviin papereihin. Oli myös violetti pussi.

Kampasin tukkaa ja siitä lähti iso tukko hiuksia.


Sunnuntai 12.7.2015  Kello oli 15 vaille 10 ja minulla oli tasalta hammaslääkäri. Lähdin Karhunsalolta lumiseen maisemaan autolla. Muistelin, että missä se hammaslääkäri olikaan. Naapurin metsään, noin 10 sentin päähän tiestä oli rakennettu talo, minkä alaosa oli punatiilestä, sitten kaksi kerrosta matalia ikkunoita talon ympäri, sitten matala seinä ja katto. Hilkka oli sanonut, että siellä irstaillaan. Kun kävin sisällä, sielä oli vain nainen syömässä. Myöhemmin sinne mennessäni, siellä oli paljon miehiä ja naisia. Osa alasti ja osa vähäpukeisena. Kysyin "emännältä", mikä oli tämän tarkoitus? Vastaus oli: - "Saa rakastella kenen kanssa haluaa." Lähelläni sängyssä oli alaston mies. Työnsin häntä jalallani niiin, että hän putosi sängystä.


Tiistai 14.7.2015  Istuin sinisen auton kyydissä. Sen edessä käveli exä ja ohjaili sitä rantaveteen. Kysyin, onko tämä vedenpitävä? Hän kulki isoja kiviä kierrellen. Sitten kuljin rannalla ja katselin kun vesistö oli kuivunut ja järven pohja halkeillut. Istui jossakin ulkona ja katselin valokuviani. Muutamissa oli Tapani pienenä poikana, jossakin oli kuollut mies hiekkamontussa, jossakin mies katseli veden alta. Minulla oli myös lappusia, joissa oli numeroita ja tekstejä. Sanoin, että ne voi laittaa roskiin. Minulla oli hyvä olo, kun kuljin vieraiden miesten ja naisten keskellä. Esittelin itseni jollekkin ja sanoin, että mieheni on tuo vihreäpukuinen, joka loikoili nurmikolla etäämpänä.





Sunnuntai 2.6.2002


Hyvän ystäväni, Maaritin, näyttelyaika umpeutui ja minä olin lupautunut purkamaan näyttelyn. Hänellä oli ollut esillä öljyväreillä maalattuja tauluja. Seuraavaksi samoihin tiloihin tulisi kuulemma akvarellitöitä.
Laitoin kolmanneksiviimeistä taulua käsistäni pois, kun joku tarttui minua käsivarresta kiinni. En kerinnyt ihmetykseltäni sanoa mitään, kun roteva mies sanoi tylysti:
- Lähdetäänpäs.
Toinenkin mies oli lähistöllä. Tummiin vaatteisiin pukeutunut hänkin. - Olen aina ihmetellyt mustiin pukeutuneita ihmisiä kesällä. Eikö heillä ole kuuma? - Toisella oli vielä nahkatakkikin. Liekkö se pilvisen sään syy, vai kulkeeko hän moottoripyörällä? No joka tapauksessa minut ohjattiin ulos. Näin siellä erään tuttavani, jolle vinkkasin, ettei hän v i e l ä tekisi mitään.
Seisahduimme parkkipaikalle. Siellä käsivarrestani pitelevä mies kysyi:
- Osaatko ajaa autolla?
- En. Vastasin. Ainoastaan polkupyörällä, mutta olen haaveillut moottoripyörästä. Semmoinen k e v y t m o o t t o r i p y ö r ä  olisi ihan mukava.
Olin puhunut tahallani kovaa moottoripyörästä ja korostanut sanoja k e v y t moottoripyörä. Sitten seurasin vaivihkaa sanojeni vaikutusta ja eikös vain, tuttavani Niilo, lähti tuomaan minun kevytmoottoripyörääni kohti. Hän pysähtyi lähelleni, oli katsovinaan, oliko kaikki kunnossa. Ja ennenkuin kukaan kerkisi sanoa mitään, sieppasin punaisen kypärän päähäni ja ihastelin:
- Saanko kokeilla? Minäkin haluaisin myös samanlaisen sitten joskus. Tämmöistä olisi mukava joskus kokeilla istua. Olin ottanut askeleen pyörään päin ja sivelin kädelläni sen pintaa.
- Neiti on hyvä ja kokeilee vain. Vai peloittaako? Niilo kysyi.
- No ei varmasti pelota. Ja nousin hieman liian tottuneesti satulaan, mutta vilkaistuani "kaappaajiini" päin, huomioin että he taisivat olla ensikertalaisia hommassaan. Jatkoin vielä leikkiä, kun miehet seisoivat tumput suorina hölmistellen. Pompin melkein kuin pikkutyttö satulassa ja sitten, laitettuani kypäräni kiinni, käynnistin pyörän ja lähdin ajamaan. Suunnistin naapuritontin marjapensaiden välistä ja hieman käännyttyäni vilkaisin nopeasti taakseni. Toinen miehistä oli lähtenyt juosten perääni, mutta hän ei saavuttaisi minua milloinkaan, mikäli se olisi ajotaidoistani kiinni. Olin pyöräni kanssa tullut jo hyvin tutuksi, reilun kahden vuoden aikana, mitä se oli jo minulla ollut.
Jonkin aikaa ajettuani ja kierrettyäni, kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdin sitten suunnistamaan näyttelypaikalle takaisin. Jätin pyöräni hieman edemmäs ja hyvän maaston ansiosta saatoin katsoa kauempaa, mitä parkkipaikalla tapahtuu. Mutta siellä ei näkynyt ketään. Sitten Niilon tuttu hahmo vilahti erään toisen rakennuksen vierellä, joten lähdin astelemaan häntä kohti. Varovaisuussyistä kuitenkin karttelin näytteilletuloa. Kurkistin nurkan takaa:
-Psst. . . Vislasinkin.
Niilo käänsi päätään. Hymyillen hän tuli hieman lähemmäs ja sanoi sitten nauraen:
- Tule pois vaan, vaara on ohi. Sitten hän kertoi, kuinka takaa-ajajani oli palannut ja hoputtanut kaveriaan autolle, mutta tämä oli kaivanut taskustaan valokuvan ja sanonut sitten toiselle, että he meinasivat ottaa väärän tytön matkaansa. Maalarilla, Maaritilla, oli ruskeat silmät eikä siniset. Sitä hän oli jo aikaisemminkin ihmetellyt, että miten tuo tyttö oli niin oudon näköinen. Sitten he olivat vielä käyneet näyttelytiloissa, mutta kun siellä ei näkynyt Maaritia, he lähtivät pois.
He olivat tietysti olettaneet minun olleen Maarit, koska kokosin tauluja pois. Sen lisäksi me muistutamme paljon toisiamme. - Kyllä minulla oli jo ajatukset laukanneet, että ompas maailman kirjat sekaisin, kun minut kaapataan keskellä kirkasta päivää.

((Unessa oli: kasasin tauluja näyttelystä.))






"Rakkaus on rakentamista ikkuissuutta varte. - Siun koistas (kodista) tulloo juur niin hieno kun miks sinä ite tahot sen tehä."


Torstai 16.7.2015  Ajelin mopolla Enon keskustassa Niskasta päin keskusristeykseen, sitten sen yli ja heti vasemmalle S-marketin pihaan. Laitoin mopon lukkoon pienellä avaimella ja kävin kaupassa. Ostin jotakin pientä vaaleanpunaista ja otin vaaleanpunaisesta kolikkokukkarostani uuden kahden euron kolikon. Sitten aukaisin moponi lukon ja lähdin.

Jossakin oli punainen säde ja minä laitoin sen alle kapean esineen, jossa oli pitkittäinen ura. Ura tuli laittaa säteen suuntaisesti. Sitten säde rupesi kipinöimään toisesta päästä kirkasta valoa.


Perjantai 17.7.2015  Huoneessa oli lisäkseni useita henkilöitä. Se oli täynnä ja sekaisin kaikenlaista tavaraa, kuten muutkin huoneet, jotka näin avonaisesta ovesta. Pitkä mies valkeassa paidassaan tuli huoneeseen. Hän oli hävittänyt rannekellonsa. Sitten hän kumartui, laittoi poskensa poskeani vasten. Tuli tosi hyvä olo.

 Huoneeseen tuli Päivi Holopainen (ylä-aste) sekä eräs nainen laukkutehtaalta. He halusivat kokoontua työporukalla vuosien jälkeen. Oli aikomus leipoa jotakin ja etsin jauhoja. Kaapit oli täynnä kaikenlaisia laatikoita ja purkkeja. Heillä oli mukana pieni tyttö, jonka oikealla poskella oli suuri mustelma ja kaulalla isoja, sinertäviä jälkiä. Ajattelin, oliko häntä kuristettu. Tyttö juoksi toiseen huoneeseen, jossa oli paljon ihmisiä ja minä menin perässä.


Sunnuntai 19.7.2015  Talvinen katu. Pienet aurat kulkivat tien molemmin puolin samaan suuntaan. Niiden jälkeen tuli kulkueena jokin ajoneuvo ja ihmisiä.

Hyppelin korkeiden talojen katoilla ja lopulta maahan.

Karhunsalon tiellä oli lumisohjoa. Autot ajoivat väärää puolta.

Pieni, pelkässä vaipassa kulkeva poika aivasti vihreää räkää, jonka pyyhin pois.

Kerroin Milja-tädille mehiläisen pistosta jalkapohjaani. Sanoin, että silmiäni pakottaa.

Olin Kalevin kanssa jossakin työpaikassa.


Maanantai 20.7.2015  Tein koirasta ja krokotiilistä sabluunakuvaa. Eräs mies katsoi hetken krokotiilin kuvaa ja pyysi sitten nimen ja sosiaaliturvatunnuksen.

Otin vaatepinkasta pois lasten alushousuja.

Minulla oli yksi valkea ja kolme vihreää pientä pressua, jotka liitin peräkkäin ja laitoin ne rimojen yli.

Mika Pitkänen sanoi, että minun tukka on ruvennut tummumaan. Sanoin syöväni jokaisella aterialla kurkkua ja tomaatin, sekä juovani emäsmehua. Mika sanoi sen olevan hyvä.






Matkustaminen? - Jalakasin = tärkkeen assiin viivytystä ja köyhhyyttä, rattailla = olojes muuttumista.


Tiistai 21.7.2015  Reissusin nuorten kanssa jossakin. Myöhemmin reissukuume iski taas ja tein lähtöä salaa juhlista. Menin ahtaasta, vihreästä seinäaukosta tavaroiden kanssa toiselle puolelle ja muutama henkilö peitti jälkemme.

Poikavauva. Halusin pilkkomaan puita ja joku toinen myös.


Keskiviikko 22.7.2015  Likaisessa kellarissa oli mustia ruumisarkun muotoisia ja kokoisia esineitä. Yksi oli auki ja minä kauhoin lasten kaivurilla siitä tupakan tumppeja ja tuhkaa roskikseen.


Torstai 23.7.2015  Luhtapohjassa.


Perjantai 24.7.2015  Kävelin paljon.  -  Sanat; Minttu ja Tinttu.


Lauantai 25.7.2015  Lumisessa kylämaisemassa ihmiset juoksivat suojiin, koska oli annettu myrskyvaroitus. Koska en nähnyt Petriä ja Tapania, juoksin Kalevin kanssa suojaan rinteen onkaloon. Katselimme kun suuri tumma pilvi lipui päällemme. Siitä olisi pitänyt sataa metreittäin lunta, mutta ei.


Sunnuntai 26.7.2015  Etsin vessaa ja jokaisessa tuntui olevan mies. Eräässä, presidentti Sauli Niinistö nosti jo takin helmojaan. Tunsin olevamme samalla "aaltopituudella". Lopulta eräs vessa vapautui, mutta siellä oli vain pienille lapsille pottuja.

Liperin baarissa otin ostoksiini sämpylän, yhden paahtoleivän siivun, reväistyn patongin palan ja salaattia. Halusin viedä ne Seijalle. Ne maksoi 42,50 €. Tapani oli mukanani. Kun kävelimme tietä myöten, siellä oli esteenä korkea verkkoaita, minkä tolpat olivat valkeat. Miehet testasivat siinä jotakin. Lähdimme vasemmalle ja kysyin, montako kilometriä aitaa on?


Tiistai 28.7.2015  Lepakoita torkkumassa.

Maassa oli lunta ja jäätä, kun kävelin Karhunsalolla naapuriin, Koposeen.


Keskiviikko 29.7.2015  Sirkus. Seijan kanssa olimme omissa kukallisissa kangaspusseissa ja meidän piti esittää jotain.

Kävin vessassa ja pyyhin sanomalehdellä.

Laitoin vihreän polkupyörän sinisen auton viereen.


Torstai 30.7.2015  Kävelin Enon keskustassa.

Päiväkodissa pyyhin pieniä kakkapyllyjä.


Perjantai 31.7.2015  Olin menossa uuteen saunaan kylpemään, mutta mies ja pojat tirkistelivät milloin ikkunasta tai lautojen raoista. Sanoin, jos he eivät lopeta, minä lähden.

Puutarhassa oli kauniin värisiä syksyisiä puita. Nousin mäelle ottamaan valokuvaa, mutta siihen heijastuikin osaa talon sisältä.

((Lepakko eli nahkasiipi unikirjan mukkaan? - Nähä lentävänä = riittoo tyhmmiin ihmisten kansa ja joskus tarkottaa myös hautajaissii.))

Nähhään :)