Tuomihteminen? - Elä tuomihe että sinnuu ei tuomittas. - Se pittää täysin paikkasa, koska myö kaikki ollaan Jumalan osassii. Jos sie tuomihet jonkun, samalla sie tuomihet ihtes. Näin on näppylät.
Lauantai 1.2.2014 Söin näkkileipää.
Olin jonkun porukan kanssa talossa. Lattialla oli punaista mehua ja
pyyhin sen pois. Kysyin roskapussia. Sain paksuja, kirkkaasta muovista
tehtyjä säkkejä. Etsin vessaa. Ulkona, ihan rakennuksen viereen oli
rakennettu uusi pihakeinu ja toinen pienempi.
Ajoin yksirenkaisella polkupyörällä, jossa oli yksi ohjaustanko ajosuunnassa.
Sunnuntai 2.2.2014 Poliisiautossa satoi lunta. - ((Timon sisko löydettiin kuolleena lumesta.))
Luokassa oli matematiikan tunti. Yksi tyttö näytti laskua, josta
en ymmärtänyt mitään. Kysyin opettajalta: -"Eikö täällä olekkaan
puutyötä?" Hän katsoi lukujärjestystään ja totesi, ettei sitä ole
ollenkaan.
Minulla oli pitkulaisessa pussissa fileerattu iso hauki, pieni
sinipunaraidallinen akvaariokala sekä sammakko. Ehkä kompuroin ja niin
isoin "kala" joutui vesirapakkoon. Se muuttuuikin eläväksi
haueksi ja nostin sen leikatusta pyrstöstä takaisin pussiin.
Maanantai 3.2.2014 Peseydyin saunassa.
Tiistai 4.2.2014 Kuljin kasvavan valkoapilaverhon läpi.
Olin menossa vessan pytylle, mutta sinne oli laitettu vihkon irtosivuja. Sanoin jollekkin tytölle ja hän keräsi ne pois.
Kampasin jonkun nuorenmiehen vaaleaa, punasävyistä tukkaa.
Satteenkaari? = suat nauttii elämän ihannuuvesta. - Henkisessä
mielessä: taivvaassa on kaikki satteenkaaren värit, joten oikeella
tiellä oon.
Keskiviikko 5.2.2014
Kesäinen lehtipuumaisema, jossa oli sateenkaaren pätkillä noin
kaksimetrinen sydän. Sen sisällä oli kolmasosan kokoinen sydän, minkä
häilyvät ääriviivat olivat vaaleanpunaiset. Itkin onnesta.
Torstai 6.2.2014 Olimme
Timon kanssa saunassa peseytymässä ja kesken kaiken suutelimme niin
pitkään, että mahassani muljahteli ja välillä jouduin vetämään henkeä.
Perjantai 7.2.2014 ((Kysyin P. H:ltä: - "Pitäskö miun luoppuu kokonnaan punasesta lihasta?"))
Pythonin maha.
((Oma tulukinta: Joo, anna vain muihen syyvä.))
Lauantai 8.2.2014 Minut valittiin koulun rehtoriksi, eikä se kauhistuttanut yhtään.
Keräsin kastematoja.
Kaksi pientä ruskeaa ponia. Kun silitin toista, sen pää olikin suden.
Sunnuntai 9.2.2014 Isä, Tapani ja Kalevi kantoivat kevytrunkoista, valkeaa metallisänkyä. - Poltettiin vanhan kelon latvusoksia.
Ulkorakennuksessa oli valkea jänis, jossa oli vähän mustaa. Vein sen ulos.
Orava? - Sen näkeminen tiettää riitassuutta. Unikirjan mukkaan. -
Henkisessä mielessä? Jaaha. . . Orava on semmonen vikkelä kaveri, että
tarkottasko se sitä, että pitäs kiirehttii asioita?
Maanantai 10.2.2014 Juuri silmänsä auki saanut mustavalkea kissanpentu ja samankokoinen vauva.
Kaivoin paksuun lumihankeen monttua.
Torstai 13.2.2014 Pieni vaaleansininen, neulottu muhvi. (Entisaikojen käsien lämmitin.)
Yritin kirjoittaa hipaisukännykällä, mutten osannut käyttää.
Aurinkoinen kevätpäivä ja asfalttitie oli sula, mutta muualla oli
lunta. Kävelin tietä pitkin ja vastaan tuli mies punakeltaisessa
palokunnan asussaan, minkä etumuksessa oli kirjaimet WP,
vapaapalokunta. Tie oli märkä ja ohitettuani miehen, liu`uin muutaman
metrin hankeen.
Perjantai 14.2.2014 Olin Karhunsalolla ja keräsin jonkinlaista kääpää.
Järjestelin sekasotkua.
Lauantai 15.2.2014 Olimme
poikieni kanssa yläasteella. Tulimme liikuntasalista pukuhuoneeseen.
Sitten ulkona etsimme polkupyöriämme. Ne oli varastettu ja
keskustelimme OPOn, Matti Mertasen kanssa. Talonmies kokosi jotain
pyörää, muttei se ollut meidän. Pyörästä löytyi huumeita.
Karhunsalon ulkovessan reikä oli täysi, mutta tein siihen silti
tarpeeni. Kammarissa siivosin poikien leluja ja sanoin hieman
itkuisena, etten jaksa tehdä heille ruokaa, jos eivät auta
siivoamisessa. - Orava.
Sunnuntai 16.2.2014 Iso
täysikuu läheni maapalloa ja lopulta siitä näkyi vain neljäsosa
näkökentässäni. Käänsin päätäni puolelta toiselle, jotta näin reunat.
Seikkailin jossakin animaatiossa. Lähdin miehen kanssa pakoreissulle
vanhan, tervatun veneen kanssa ja uimme sen suojassa omena pään päällä.
Toisessa rannassa nousimme pieneen puulaivaan, jota kannatteli
kuumailmapallo. Kaikkialla oli vaaleita sävyjä.
Maanantai 17.2.2014 Tapoin käärmeitä.
Tiistai 18.2.2014 Hienoa hiekkaa ja auringonpalvojia. Vaalea robottilelu juoksenteli kuin lapsi.
Seebran ja aasin piirretty kuva. - Edesmennyt Pesosen Ensio ja Milja.
Maanantai 29.11.1999
Katsoin juuri pitkulaisen paketin sisään, kun näin silmäkulmastani,
että joku tuli minua kohti. Kun hän oli ehtinyt kiertää
minut ja tulla eteeni, menin hetkeksi sanattomaksi, mutta sitten
ojensin käteni tervehdykseen sanoen: - "Sinä?"
- "Sinä olet vielä elävien kirjoissa?" Mies lattoi sormensa suunsa
eteen ja hyssytteli, ettei vain kukaan kuulisi ja kuiskasi sitten,
niin. Katsoin hänen kyyneltyviin silmiin ja suolavesi alkoi kohota
omiinikin. En tiedä miksi hänen silmänsä kyyneltyivät. Siksikö, että
hänen tyttärensä ovat kuolleet, vai siksi, että tapasi taas minut? Minä
en osannut eritellä tunteitani, mutta ainakin päällimmäisenä oli
onnentunne, että hän oli elossa.
Jarno piteli vielä kättäni omiensa välissä ja hymyili minulle. Olin
hieman nolo, koska olin hänen linnamaisessa talossaan luvatta.
Tapasin Jarnon noin viisi vuotta takaperin eräällä tanssilavalla. Hän
vei minut vauhdikkaaseen jenkkaan aluksi ja illan aikana moneen
muuhunkin tanssiin. Poislähtiessä piirsin hänelle kartan, jotta hän
osaisi hakea minut viikon päästä uudestaan tanssimaan.
Jarno oli osannut hyvin perille ja niinpä lähdimme toiselle tanssilavalle. Sinä iltana tanssimme melkein jokaisen kappaleen.
Seuraavaksi viikonlopuksi minä menin Jarnon kotiin. Tapasin siellä
hänen kolme tytärtään, jotka kaikki olivat jo kouluiässä. Jarno oli
jäänyt leskeksi noin vuosi takaperin ja yritti vieläkin toipua vaimonsa
kuolemasta. - Me leikimme koko porukalla piilosta ulkona. Meillä oli
tosi hauskaa. Illalla, ennen tansseihin lähtöä, Jarno vei tyttärensä
äitinsä luo.
Tanssilava ei ollut kovin suuri, mutta siellä oli hyvä meininki. -
Seuraavana päivänä Jarno vei minut kotiin, enkä sen jälkeen nähnyt
häntä enää.
Seuraavalla viikolla sain häneltä kirjeen, jossa hän sanoi, ettemme
tapaisi enää. Niin olisi parempi. Minä kirjoitin takaisin, mutten
saanut vastausta. Itkin monesti hänen peräänsä ja vähitellen luovuin
toivosta tavata häntä enää.
Kului monta vuotta. Sitten yksi lehden uutinen pisti silmääni.
Pikkubussi oli joutunut huonossa talvikelissä pahaan onnettomuuteen.
Kaksi lasta oli kuollut ja kaksi oli kriittisessä tilassa. Siskoksista
vanhimmat olivat ruhjoutuneet pahasti ja nuorimmainen oli koomassa.
Uutisessa ei ollut nimiä, mutta myöhemmin huomattuani heidän
kuolinilmoituksensa, tuo samainen uutinen tuli mieleeni. Minä muistin
nuo tyttäret ja surin heidän poismenoaan.
Pari päivää takaperin kuljin sattumalta Jarnon talon lähettyvillä.
Menin lähemmäs ja muistelin meidän yhteisiä hetkiä. Kurkistin
muutamasta ikkunasta sisään. Siellä oli hieman epäjärjestystä, aivan
kuin sieltä olisi lähdetty kovalla kiireellä. Kaikki kukat olivat
kuolleet, eikä niitä oltu korjattu pois. Hämähäkin seittejä siellä ei
ollut, aivan kuin siellä olisi joku käynyt siivoamassa, mutta ei ollut
saanut siirtää mitään paikoiltaan.
Jostain kumman syystä sitten tänään olin suunnistanut Jarnon kotiin
uudelleen. Olin kiertänyt rakennusta ympäri ja kokeillut takaovea, joka
oli lukossa. Ihmeekseni sitten etuovi olikin auki. Hetken emmittyäni
menin sisälle. Kuljin hiljaa huoneesta toiseen ja mieleeni nousi paljon
muistoja täällä käynnistäni. Sitten tulin Jarnon työhuoneeseen.
Katseltuani hetken ympärilleni, menin kirjoituslipaston viereen. Siinä
oli kaksi pitkulaista pakettia, joista toisen pää oli auki. Otin sen
käteeni. . .
Jarno piteli yhäkin kättäni. Laitoin paketin takaisin lipaston päälle
ja pyysin anteeksi, että olin tunkeutunut hänen taloonsa. Hän sanoi
ettei ollut käynyt täällä lastensa kuoleman jälkeen. Nytkin tuntui,
että suru puristi rinnasta.
Vähitellen mies kertoi, miten oli kuluttanut aikaansa ja miten oli
viimein uskaltautunut tulemaan kotiinsa. Hän oli tosi iloinen, että
olin täällä, muuten hän olisi saattanut juosta jo takaisin
piilopaikkaansa. Sitten hän halasi minua ja itki jonkin aikaa minua
pidellen.
Lopulta Jarnolta tyrehtyivät kyyneleet ja menimme alakerran huoneisiin.
Kysyin, saisiko kuolleet kasvit viedä roskiin? Hän katsoi ihmetellen
ympärilleen ja sanoi, tottakai. Samalla hän otti itsekkin yhden isomman
ruukun ja lähti ulos.
Aika meni menojaan, kun me innostuimme siivoamaan ja järjestelemään
tavaroita. Vasta yöhämärissä havahduimme, kun nälkä kurni vatsassa.
Menimme erilliseen keittiöön, joka ihme kyllä, oli kuin juuri siivottu.
Katsoimme jääkaappiin ja yllätyimme iloisesti. Se oli täynnä tuoretta
ruokaa. Leipää löytyi kaapista.Teimme kylmästä kanasta maukkaat
voileivät ja söimme ne lämpimän juotavan kanssa.
Vatsat täynnä ruokaa, menimme takapihalle kesäyön lämpimään.
Pihakeinussa istuimme tovin hiljaa, kunnes kysyin Jarnolta, mitä hän
aikoi tästä eteenpäin. Vähän aikaa hän oli hiljaa, otti sitten minua
kädestä kiinni hymyillen ja sanoi: - "Elän vain päivän kerrallaan ja
toivon hartaasti, että sinä kuljet minun rinnallani?" Yllättyneenä
hymyilin. Painoin pääni hänen olkaansa vasten ja vastasin: -
"Mielihyvin."
((Unessa oli kohta: kun katoin putkilon sissään.))
Salissa oleminen? = olojes muuttumista paremppaan päin. - No sehän uni
ois jokkaiselle hyvä. - Henkisessä mielessä kuvittelisin, että kun
tietossuus lissäättyy, niin ollaan avarakatsseisemppii, eikä elämä
tunnu ennee niin pieneltä.
Torstai 20.2.2014 Hilkka,
Seija ja Pentti olivat kanssani Karhunsalolla. Teimme lähtöä teatteriin
ja katselimme aitasta itsellemme päällysvaatteita. Etsin keltaista
villatakkiani, mutta laitoin loputa muun. Hilkka esitteli suurta,
samettista, siniharmaata viittaa. Menimme autolla ja jyrkässä mutkassa
lensimme tieltä ulos. Liitelimme erillään alemmas ja alemmas
ruskaiselle suolle. Sieltä kävelimme polkua pitkin talolle. Kyselimme
nuorilta naisilta tietä ja söimme valkoisen päydän ääressä riisipuuroa
vaniljakastikkeella. Viereeni tuli musta koira, mutten huomioinut sitä.
Sitten siihen tuli toinen, iso musta koira, jolla oli punaiset silmät,
mutten huomioinut sitäkään. Tytöt olivat välillä laittaneet lisää
tuoleja pöydän ympärille, jotta miehetkin mahtuisivat.
Perjantai 21.2.2014 Menin Rääkkylän S-marketille, juuri kun se aukesi.
Toisessa huoneessa dalmatiankoira meni nurkkaan makuulle pehmokoiran
päälle. Silitin vaaleanruskeaa koiraa. Se tuoksui hyvälle. Kerin
karkeaa, tummanruskeaa, ohutta narua, mikä oli sotkeutunut "isän"
hartioiden ja pään ympärille. Hän meinasi ruveta narun vetoon, mutta
minä päästin irti, kun käteni eivät kestäisi.
Salissa oli nuottiteline, minkä läpi menin toiselle puolelle. Salissa
oli useita ihmisiä ja oli tarkoitus laulaa ja kuunnella musiikkia.
Lauantai 22.2.2014 Kangaspuista
oli irronnut loimilankalenkkejä rimasta ja yritin laittaa niitä
takaisin. Rima tuntui lyhenevän koko ajan ja vain pienen nipun sain
pelastettua.
Etsin toista talvikenkääni. Rukkaset, hatun ja villasukat laitoin
pieneen mustaan laukkuun. Pieni poika tuli sanomaan, ettei uskalla
avata vesihanaa, joten lähdimme. Yläkerrasta tuli tosi jyrkät portaat
alas, joten sanoin pojalle että odottaisi, kun saisin tavarat pois
käsistäni. Sitten otin vaippaikäisen pojan syliini ja tanssimme tangoa.
Molemmat kengät olivat jaloissani. Siellä istui joku mies, jolle hieman
esitin sulavaa tanssiani.
Tiistai 25.2.2014 Istuin
rakennuksen ulko-oven lipan päällä. Katselin viereisessä rannassa uivaa
keltatäplikästä leguaania. Sitten rupesin laskeutumaan lipan alle ja
potkaisin jaloistani puuhollannikkaat alas.
Olin pienessä valkeassa laivassa, mikä kaatui, mutta nousi vielä
pystyyn. - Uin. - Kaatosateelta
suojassa.
Iltarusko? - Unikirjassa: lemmenkuhertelluu ja sulossii muistoja. -
Kyllä kun nuita ruskoja kahttoo, niin niistä tulloo iloselle mielelle.
Niin että eiköhän uskota jotta ne henkisessäkki mielessä on jottai
hyvvee. :) :)
Keskiviikko 26.2.2014
Olin taideleirillä. Pihapiirissä oli useita vanhoja rakennuksia, joissa
sijaitsi erilaisia taidemuotoja. Eräs tukevahko mies tuntui seurailevan
minua. Lajittelin kudekeriä. Yhden kuteen päähän oli ommeltu
helminauha, jossa oli eniten tummia helmiä. Leikkasin sen irti ja
laitoin vasempaan taskuuni. Etsin Vienoa (Liimatta), jotta voisin sanoa
hänelle "ahdistelijastani". Nojasin ulkorakennuksen valkoiseen
nurkkalautaan ja itkin.
Torstai 27.2.2014 ((Kysyin P. H:ltä: - "Mitä miun pitäs tehä, että humina piässä loppus?"))
Koululuokkamme oli Joensuun keskustassa etsimässä tiloja opetukseen. En
löytänyt heitä, joten odottelin tietyssä paikassa. Kohta sinne tuli
muitakin ja laskin leikkiä tuntemattoman miehen kanssa, jolla oli
valkea paita.
Kesäinen ilta-aurinko teki varjoja lehtipuiden lomassa. Laitoin pienen
pojan ulos nukkumaan niin, ettei aamuaurinko herättäisi häntä. Katselin
tuulista mäntymetsää varjoineen, sekä auringon kajastetta pilvien
lomasta. Kaunista
((Oma tulukinta: elä, oo rohkkee, ilohe ja oo onnellinen pienistä asioista.))
Perjantai 28.2.2014 Kaksi
junaraidetta kulki vierekkäin. Minä olin tavarajunan kyydissä kolmen
muun kanssa. Toisilla kiskoilla kulki pikajuna. Hyppäsimme kyydistä
hiljaisessa mutkassa ja katsoimme kun pikajunan raide hävisi veden alle
järvellä. Tuumin, oliko se mennyt kokonaan sinisen veden alle vai oliko
vain kiskot piilossa. Paluumatkalle hyppäsimme taas tavarajunaan.
Sitten kuljimme nuoressa mäntymetsässä polkua pitkin niin jyrkkää
rinnettä ylös, että piti ottaa puista kiinni päästäkseen eteenpäin.
Tulin tukevahkon sinipukuisen naisen luo. Hänellä oli erikoisen
näköisiä kiviä ja kasa kosteaa hiekkaa, minkä päällä olin mahallani.
Joku sanoi, että sillä ei ole merkitystä. Usealla oli samanlainen ajatus kuin minulla, että elämme harhamaailmassa.
Nähhään :)