"Rakkaus on sitä, että siun kansa on heleppo ellee. - Meiän on oltava ikkuissii opiskelijoita opetellessa yhessäelämisen taittoo."


Sunnuntai 1.2.2015  Joku nainen oli piirtänyt paperille luonnollisen kokoisen naisen kuvan. Sillä oli musta tukka ja pieni hattu, valkea pusero ja pitkä, musta viitta hartioilla, jota minä väritin liidulla.

Kalevilla oli koulu loppunut ja kuljimme kantaen hänen tavaroitaan. Joku naisopettaja ei ollut vielä antanut lähtölupaa, mutta sanoin, että loma on jo alkanut. Kalevi allekirjoitti vielä yhden paperin. Sitten hänen käsistään putosi joitakin tavaroita ja sanoin että antaisi minulle, ja sain pienen ruukun, jossa oli pitkä taimi. Sen jälkeen kuljimme ulkona ja Kalevi kantoi auton etuakselia, jossa oli renkaat. Pyysimme joltakin mieheltä apua sen paikoilleen laittamisessa.

Talvella traktorin perässä oleva lava oli täynnä lunta. Se oli kuutiomainen ja korkeampi traktoria. Se kaatui.


Maanantai 2.2.2015  Kesällä ajoin polkupyörälläni pikitien vasenta laitaa ja yksi pojistani istui edessäni. Vastaan oli tulossa iso, vihreä rekka, joten siirryin oikeaan laitaan.

Karhunsalolla siivosimme navettaa, jossa oli paksuhkoja vanerilevyn paloja ja muuta tavaraa. Pojat olivat noin 10-vuotiaita.

Huoneistossa oli kolme lentävää ötökkää, joilla oli kovat, vaaleat siivet. Sain tapettua kaksi isompaa, mutta kun löin pienintä, noin sentin kokoista, se kasvoi joka lyönnillä isommaksi. Panin sanomalehden päälle ja löin vasaralla. Mutta se vain kasvoi. Sitten se sanoi: "Lopeta, minä lähden täältä." Tunsin hetken katumusta. Se muistutti nyt naismaista sirkkaa ja "hän" oli vihreä.

Luhtapohjan navetassa ajoin kanan takaisin häkkiin. Siellä oli yhdessä parressa nuori vasikka, toisessa oli valkea sonni.


Tiistai 3.2.2015  Jossakin Karhunsalolla, Pentillä oli hihnassa musta luppakorvainen nuori koira.

Olin tehnyt itselleni ohutpohjaiset sandaalit, joissa oli punaisista nauhoista letitetyt "remmit". Olin joidenkin luona vieraisilla ja siellä tekivät ruokaa jauhelihasta. Ajattelin, etten voi syödä sitä.

Omega-3 öljypullo.  -  Istuin exän kanssa jossakin parisuhdekurssilla ja saimme jäisiä mustikoita.


Keskiviikko 4.2.2015  Lumella oli tupakkatoppa ja sytkäri.


Perjantai 6.2.2015  Menin tyttöjen vessaan. Siellä oli kaikki vihreää, jopa siellä olevan seurueen puvut, jotka kaikki olivat samanmallisia. Samaan koppiin oli tulossa yksi tytöistä, mutta sanoin ehtineeni ensin ja laitoin oven kiinni. Laskin vihreät rukkaseni lattialle ja joku otti ne. Olisin halunnut potkaista seinään, mutta käteni ja jalkani eivät liikkuneet. Istuin pytylle tarpeelleni.


Lauantai 7.2.2015  Kävelin kesällä ja perässäni tuli naistoimittaja. Ylitimme suon ja tulimme ison  huvilan luo. Sisällä oli kaksi miestä, joista toinen huusi minut sisälle. Pöydällä oli sinisiä alennuskuponkeja. Sitten hän antoi minulle sinisen 75:den €:n setelin, koska olin maalannut hänelle pienehkön järviaiheisen taulun. Laitettuani rahat ja kupongit olkalaukkuuni, jatkoin matkaa. Nainen uteli minulta asioita. Sitten tulimme multaiselle rantapellolle, minkä vaoissa oli vettä ja paljon sammakoita.







Sammakot? - Unikirjan mukkaan: kurnutuksen kuuleminen = tuut käyttäytymmään siivottomasti, näkeminen = piennii kiusallissuukssii, kuolleet =vahinkkoo, näkeminen lammikossa = rahhoo.


Sunnuntai 8.2.2015  Matkustin kesällä täpötäydessä linja-autossa. Siellä oli nuorimies valkoisessa kauluspaidassa. Ajoimme naisen ohi, jolla oli valkoinen, harsomainen puku. Kuljimme vanhaa metsätietä ja tulimme hyvälle soratielle. Lopulta tulimme Hovinvaaran (Lieksan Hattuvaara) pihalle. Siellä oli pitkä ruohikko omenapuiden ympärillä. Eila ajoi ötököitä pitkävartisista raparpereista. Kaikki oli syvän vihreää.

Mustavalkeana: Kuin olisin katsonut vessan pyttyyn. Neljä kertaa harmaanvalkeaa ainetta valui pyörteisenä alas. Viidenneellä kerralla siinä oli puhdasta vettä.


Maanantai 9.2.2015  Nuoren Kalevin tukka peitti jo niskan ja ajattelin leikata sen. Sitten se olikin kasvanut polviin asti ja hänellä oli punainen mekko. Sanoin; tukka pitäisi leikata, ettei sinua luultaisi tytöksi. Siellä oli paljon ihmisiä ja etsin punaisia kenkiäni.

Minulla oli hammaslääkäriin aika 10.10. Vein Kalevin kirjoitusharjoituksiin. Myöhästyin hammaslääkäristä ja yritin soittaa sinne. Kaksi miestä tuli perässäni. Olin kumikengissä, joten menin suuren rapakon keskelle, jonne he eivät päässeet. Siirryin toiseen rapakkoon ja sitten rantaveteen.


Tiistai 10.2.2015  Istuin kakan tekoon vihreälle muovituolille. Ulostetta tuli melkein sankollinen.

Laitoin lumipalloja paljain käsin ison padan reunalle, jossa oli kesällä ollut kukkia.


Torstai 12.2.2015  Paljon uusia puutaloja.

Makasin hämärässä huoneessa. Siellä oli vaaleatukkainen nainen, joka etsi lapion kanssa maatilalta rekisterikilpeä. En pelännyt.


Perjantai 13.2.2015  Kuljin suuressa puusepänverstaassa. Siellä oli rakennettu paljon erikokoisia puuristikoita ja pienin oli noin kahden millimetrin neliöaukoilla. Ajattelin niiden tulevan kirkon ikkunoihin värilaseilla.

Halasin pitkään vaalean miehen kanssa. Se tuntui hyvältä, mutten halunnut ruveta seurustelemaan.


Lauantai 14.2.2015  Sekalaista. Lyijykynällä piirrettyjä kasvoja.





Tiistai 11.9.2001


Huomenna olisi se suuri päivä! Silloin kansalaiset seisoisivat katujen varsilla katsomassa, kun kuninkaan poika tekisi vuotuisen kierroksensa; kävisi katsastamassa maansa kylät ja kaupungit. Minäkin olisin siellä väkijoukossa.
 Heti, kun oli kuulutettu, milloin prinssin kierros osuisi meidän kylälle, minä rupesin suunnittelemaan itselleni uutta pukua, mikä päällä uskaltaisin mennä päätien varteen. Kaikilla ei olisi varaa hankkia uutta ja ehjää päällensä, mutta minä olin saanut pari viikkoa aikaisemmin syntymäpäivälahjakseni kahta erilaista kangasta. Joten nyt vain suunnittelutyö käyntiin.
 Kahden päivän päästä sain mekon valmiiksi. Se oli kaunis. Voi, kun äiti olisi ollut näkemässä. Mutta hän kuoli noin puolitoista vuotta sitten, joten nyt elin pienessä torpassa kahden isäni kanssa. Isäni oli kylän vanhin ja taitavin puuseppä.
Ja sitten koitti se kauan odotettu päivä. Aukaistuani aamulla silmäni, huoneeni näytti hämärältä ja ajattelin heti, että nyt siellä tietysti sataa vettä. Mutta kun olin hypähtänyt sängystäni ikkunan ääreen ja katselin puutarhamme yllä kaartuvaa taivasta, juuri silloin pilkisti aurinko pilven takaa, toivottaen meille kaunista alkavaa päivää. - Laulellen laitoin vaatteet päälleni ja lähdin valmistamaan isälleni aamiaista. Hän oli jo verstaan puolella nikkaroimassa.
Kun kello läheni puolta kahtatoista, laittauduimme isän kanssa parhaimpiimme ja lähdimme astelemaan päätielle, joka näkyi meidän ovelle saakka. Siellä oli jo paljon väkeä, mutta pääsimme kuitenkin ihan tien laitaan.
Prinssi oli täsmällinen. Pari minuuttia vaille kaksitoista, tieltä rupesi kuulumaan kavion kopsetta. Tänä vuonna vaunuja veti neljä puhtaanruskeaa hevosta. Vaunujen verhoilu oli kelta-ruskeaa. Hieman oranssiakin. Kylläpä ne olivatkin kauniit.
Kuninkaan poika avioituisi kuulemma vuoden päästä. Kylällä liikkui kaikenlaisia arvailuja tulevasta puolisosta, mutta varmaa tietoa ei tuntunut olevan kellään. Ja jo viime vuonna prinssi oli aloittanut maansa kierrokset, tutustuen näin tuleviin tehtäviinsä.
Kuninkaalliset hevoset kulkivat käyntiä. Pari kertaa vaunut pysähtyivät ja prinssi tervehti kylän vanhimpia. Sitten kulkue pysähtyi kohdallemme. Teimme kunniaa ja prinssi tervehti isääni ja kysyi meidän elostamme. Sitten yllätyksekseni, hän tervehti minuakin kädestä pitäen. Häkeltyneenä tartuin ojennettuun käteen. Kysyttyään nimeäni, minun täytyi ensin rykäistä, jotta sain ääneni kuulumaan.
- Anitska. Sain vain sanottua. Sitten ihmettelin, miksi hän vieläkin pitää kädestäni kiinni. Samassa prinssi ihasteli pukuani ja päästi käteni irti. Toisenkin kysymyksen hän teki: -"Missä sinä asut?"
- Ruusukujalla. Vastasin ja osoitin ruusujen reunustamaa pihatietä.
- Itsekkin olet kuin hento ruusu.
Hämmentyneenä painoin katseeni alas. Sen jälkeen kuninkaan poika jatkoi matkaansa.
 Seuraavana päivänä postimies toi meille kirjeen. Se olikin osoitettu minulle! Tuntui oudolta lukea nimensä: Nuori neito, Anitska Riisen, Ruusukuja. - Avattuani sen, minun täytyi ihan istahtaa. Se oli itseltään prinssiltä! Hän haluaisi tavata minut huomenna Hopealammen puistossa! - Lukaisin kirjeen nopeasti. Hän kirjoitti muummuassa, että kädenpuristukseni oli ollut lempeä ja hymyni hyväsydäminen.
Nähtävästi prinssi ei ollut halunnut muiden tietävän minulle kirjoittelusta, koskapa oli saanut hankituksi huomiota herättämättömän kirjekuoren. Itse kirjeeseen hän oli kuitenkin pannut linnan leiman.
Seuraavana päivänä tein lähtöä lammelle. Otin kirjeeni mukaan ja ihmettelin vieläkin isälle, mitähän tämä merkitsee, mutta isä vain myhäili hymyssäsuin.
Hopealammen rannalla oli huvimaja, mutten osannut olla paikoillaan, joten kuljeskelin suurten tammi- ja lehmuspuiden lomassa. Ja taas, ties kuinka monennen kerran, otin kirjeen esille. Luin sen vielä kerran lävitse ja kummastelin, mitä asiaa prinssillä voisi olla minulle?
- Odotitko jo kauankin?
Kysymys säpsäytti minut. Laitoin kirjeen pussukkaani, jota kannoin aina käsivarrellani mukanani.
- En. Vastasin ja kumarsin pääni tervehdykseen. Prinssi otti minua käsistäni kiinni ja katseli hetken käsivarren mitan päästä. Sitten hän tuli lähemmäs ja suuteli kämmenselkääni.
- Tuntuisiko sinusta ihan mahdottomalta ajatukselta, jos minä valitsisin  j u u r i  t e i d ä t puolisokseni?
En saanut sanaakaan suustani ja polveni meinasivat pettää. Prinssi ohjasi minut huvimajalle ja istuuduimme sinne.
- Eikös linnaan pitäisi viedä vain ylhäisöneitoja? Sain lopulta kysytyksi.
- Kyllä  s i n ä  olet tarpeeksi hyvä minulle. Sydämeni sanoo sen. - Ja minä uskon, että sinun sydämesi on ihan oikeudenmukainen ja hyvä lähimmäisiä kohtaan.
Prinssi polvistui eteeni ja ott toisen käteni omaansa kysyen: - "Tahdotko tulla puolisokseni?
- Tahdon. Vastasin hänelle hymyillen.
- Sitten lähdetään käymään isäsi luona.
Matkalla tajuntaani nousi ajatus, että sitten minusta tulisi kuninkaallinen! Mutta se ei tuntunut kauhistuttavan minua yhtään. Miksiköhän?
Myöhemmin minulle paljastettiin kaikki. Isä oli tiennyt koko ajan äidin suvun haaroista ja sieltä minulle oli jäänyt "tippa" kuninkaallista verta. Niinpä minut voitiin  vihkiä enempiä selittelemättä prinssille.
Seuraavana päivänä kuninkaan poika haki minut linnaan ja rupesimme suunnittelemaan seuraavan kesän häitä.

((Unessa oli: ruusukuja.))






Aurinko? - Unkirjan mukkaan: himmee = kaikenlaista estettä, kaunis ja kirkas = riemmuu tulossa, punertava = sairrautta ja vastonkäymistä, nouseva = onnee ja hyvvii uutissii, laskkeutuva = onnettommuutta ja ikävvii aikoja, piliventakanen = rauhallinen elämä on tulossa kärsimysten jäläkkeen.


Sunnuntai 15.2.2015  Liekkimeri.

Kaksi sateenkaarta huoneen seinällä. Vähitellen ne haihtuivat ja aurinko paistoi.

Kuljeskelin polkupyörällä. Sanoin tarvitsevani karttaa, että tietäisin minne mennä. Lähdin etelään.


Maanantai 16.2.2015  Olin sylkäissyt pienen liinan alle ja jollekkin paperille hyllyyn ja seuraavana aamuna niissä oli upouusia, erikokoisia kultakolikoita. Sylkäistessä olin sanonut: 1, 2, 3 tai kaikkien maailmain hyväksi.

Pienehkössä huoneessa oli lisäkseni Seija, isä ja kaksi muuta miestä. Radiosta soi tango ja toinen miehistä haki Seijan tanssiin. Kappaleen loputtua tukevampi mies pyysi minut. Seisoimme valmiina pitkän alkusoiton ja meinasimme Seijan kanssa lähteä tanssiin liian aikaisin.

Karhunsalon kammarissa oli kahden hengen kerrossänky. Olin jo noussut ja halusin pedata sängynosani ja sanoin vielä sängyssä olevalle, että siirtyisi.

Seisoin Karhunsalon vinnille menevien portaiden juurella.

Vihreän aidan raosta meni valkea angorakissa.


Keskiviikko 18.2.2015  Virkkasin ulkorappusilla. Oli tullut jo pimeä, kun yritin laittaa ulko-ovea lukkoon. En saanut ja sitten sen taa tuli joku koputtelemaan. Hieman pelkäsin, enkä avannut, kun oli jo myöhä. Hän kävi koputtelemassa ikkunoihin. Sitten pihasta lähti auto ja sen valossa näin multapellolle juuttuneen KOFF:in punaisen auton. Aamulla Tapani katsoi sitä ja sanoi hakevansa traktorin.

Kirkasta vettä.  -  Kello oli kahdeksan. Minun olisi pitänyt olla jo nelituntisessa työpäivässäni. Olkalaukkuni hihna oli liian lyhyellä.


Torstai 19.2.2015  Neljän pojan jengi yritti houkutella mukaansa, mutten mennyt. Myös toinen isompi jengi yritti houkutella minua, mutten liittynyt. Jättiläismäinen mustekalan lonkero nosti miehen niin ylös, etten enää erottanut häntä.


Perjantai 20.2.2015  Kesällä Karhunsalolla. Autoni oli liiterin alakulmalla ja puhdistin siitä pölyjä isäni kanssa. Seija rupesi tekemään mannapuuroa apukuskin puoleisessa takavalossa. Hän otti isosta lasimaljakosta kaksi isoa valkokukkaista vartta, kun olisi pitänyt ottaa maitoa.







Väsynyt? = mielleistä työn palakinttoo.


Lauantai 21.2.2015  Olin rakennuksessa, jossa oli lasiseinät ja hiekkalattia. Siellä oli huonekalut, vaikka toisesta päädystä puuttui viiden sentin kerros hiekkaa.

Kirjoitin untani paperille. Vesku oli tulossa viettämään synttäreitään 9. päivä klo 19.10.


Sunnuntai 22.2.2015  Väsytti niin paljon, että itkin kovasti.

Löysin vanhoja, värillisiä valokuvia, joissa oli Otrosen tytöt ja minä sisaruksineni.

Vanha rakennus savusi. Toisesta päädystä oli poistettu hieman kattoa ja toisesta seinästä Hilkka avasi luukun.


Maanantai 23.2.2015  Minulla oli vihreäsävyinen virkattu hattu ja laittelin sen kääntöreunaan nuppineuloja. Seijalle oli tulossa punainen. Laitisen Ulla oli tulossa Karhunsalolle.


Tiistai 24.2.2015  Kiinteällä suolla liikkui lihava ilves. Sitten sinne tuli susi. Noin 5-vuotiaat poikani kyyhöttivät pienessä painaumassa. Huusin ja hätistelin sutta. Sitten olin lukemassa sanomalehteä, minkä päällä oli ohut muovi. Uutinen kertoi susien tulleen veneellä joen yli yksi kerrallaan.

Siirtelin halkoja sisälle. Exä oli lämmittämässä uunia ja paistamassa leipiä. Minä lakaisin hiekkoja vanerilattialta ja kopistelin leluista hiekkaa avonaisen ikkunan ulkopuolella. Olin kolmannessa kerroksessa ja Hilkka ja Esko olivat ensimmäisen kerroksen ikkunassa.


Torstai 26.2.2015  Olin perheeni kanssa talossa, jossa oli kaikki ikkunat auki. Siellä oli kaksi isoa ruukkua, joissa oli paljon taimien alkuja.


Perjantai 27.2.2015  Katajiston Marja-Liisan ja Paulin kanssa olimme lähdössä konserttiin. Marja-Liisalle oli ommeltu vaaleansininen, laaja mekko, jossa oli vähän valkeita raitoja. Pitkän matkan takia Pauli oli varannut mehupullon ja söi nyt leipää. Minäkin etsin sitä. Kaapissa oli paljon vanhaa leipää ja halusin vielä vettä pulloon.

Pieni, hieman kultaan vivahtava, hahtuvainen ötökkä lenteli. Sitten se oli jonkun hiuksissa.


Lauantai 28.2.2015  Tapani ja Kalevi olivat vaippaikäisiä ja minä olin laittanut heille siniset nappikorvikset. Otin ne äkkiä pois, koska pappi, Sallisen Martti oli tulossa, eikä hän hyväksynyt sellaisia. Tapanilla oli kirkkanpunainen puku päällä, kun hän nukahti mahalleen.

 Sisällä oli useita huonoja joulukuusia, joista karisi neulasia. Pöydällä oli kortteja ja mustavalkeita valokuvia. Siihen oli kaatunut vettä, jota kuivasin pois. Lattialla oli myös vettä sekä pähkinöitä. Ammensin niitä astialla tiskialtaaseen, minkä ympärillä oli paljon likaisia astioita.

Nähhään :)