

"Rakkaus on sitä, että siun kansa on heleppo ellee. - Meiän on
oltava ikkuissii opiskelijoita opetellessa yhessäelämisen taittoo."
Sunnuntai 1.2.2015 Joku
nainen oli piirtänyt paperille luonnollisen kokoisen naisen kuvan.
Sillä oli musta tukka ja pieni hattu, valkea pusero ja pitkä, musta
viitta hartioilla, jota minä väritin liidulla.
Kalevilla oli koulu loppunut ja kuljimme kantaen hänen tavaroitaan.
Joku naisopettaja ei ollut vielä antanut lähtölupaa, mutta sanoin, että
loma on jo alkanut. Kalevi allekirjoitti vielä yhden paperin. Sitten
hänen käsistään putosi joitakin tavaroita ja sanoin että antaisi
minulle, ja sain pienen ruukun, jossa oli pitkä taimi. Sen jälkeen
kuljimme ulkona ja Kalevi kantoi auton etuakselia, jossa oli renkaat.
Pyysimme joltakin mieheltä apua sen paikoilleen laittamisessa.
Talvella traktorin perässä oleva lava oli täynnä lunta. Se oli kuutiomainen ja korkeampi traktoria. Se kaatui.
Maanantai 2.2.2015
Kesällä ajoin polkupyörälläni pikitien vasenta laitaa ja yksi pojistani
istui edessäni. Vastaan oli tulossa iso, vihreä rekka, joten siirryin
oikeaan laitaan.
Karhunsalolla siivosimme navettaa, jossa oli paksuhkoja vanerilevyn paloja ja muuta tavaraa. Pojat olivat noin 10-vuotiaita.
Huoneistossa oli kolme lentävää ötökkää, joilla oli kovat, vaaleat
siivet. Sain tapettua kaksi isompaa, mutta kun löin pienintä, noin
sentin kokoista, se kasvoi joka lyönnillä isommaksi. Panin sanomalehden
päälle ja löin vasaralla. Mutta se vain kasvoi. Sitten se sanoi:
"Lopeta, minä lähden täältä." Tunsin hetken katumusta. Se muistutti nyt
naismaista sirkkaa ja "hän" oli vihreä.
Luhtapohjan navetassa ajoin kanan takaisin häkkiin. Siellä oli yhdessä parressa nuori vasikka, toisessa oli valkea sonni.
Tiistai 3.2.2015 Jossakin Karhunsalolla, Pentillä oli hihnassa musta luppakorvainen nuori koira.
Olin tehnyt itselleni ohutpohjaiset sandaalit, joissa oli punaisista
nauhoista letitetyt "remmit". Olin joidenkin luona vieraisilla ja
siellä tekivät ruokaa jauhelihasta. Ajattelin, etten voi syödä sitä.
Omega-3 öljypullo. - Istuin exän kanssa jossakin parisuhdekurssilla ja saimme jäisiä mustikoita.
Keskiviikko 4.2.2015 Lumella oli tupakkatoppa ja sytkäri.
Perjantai 6.2.2015 Menin
tyttöjen vessaan. Siellä oli kaikki vihreää, jopa siellä olevan
seurueen puvut, jotka kaikki olivat samanmallisia. Samaan koppiin oli
tulossa yksi tytöistä, mutta sanoin ehtineeni ensin ja laitoin oven
kiinni. Laskin vihreät rukkaseni lattialle ja joku otti ne. Olisin
halunnut potkaista seinään, mutta käteni ja jalkani eivät liikkuneet.
Istuin pytylle tarpeelleni.
Lauantai 7.2.2015 Kävelin
kesällä ja perässäni tuli naistoimittaja. Ylitimme suon ja tulimme
ison huvilan luo. Sisällä oli kaksi miestä, joista toinen huusi
minut sisälle. Pöydällä oli sinisiä alennuskuponkeja. Sitten hän antoi
minulle sinisen 75:den €:n setelin, koska olin maalannut hänelle
pienehkön järviaiheisen taulun. Laitettuani rahat ja kupongit
olkalaukkuuni, jatkoin matkaa. Nainen uteli minulta asioita. Sitten
tulimme multaiselle rantapellolle, minkä vaoissa oli vettä ja paljon
sammakoita.


Sammakot? - Unikirjan mukkaan: kurnutuksen kuuleminen = tuut
käyttäytymmään siivottomasti, näkeminen = piennii kiusallissuukssii,
kuolleet =vahinkkoo, näkeminen lammikossa = rahhoo.
Sunnuntai 8.2.2015
Matkustin kesällä täpötäydessä linja-autossa. Siellä oli nuorimies
valkoisessa kauluspaidassa. Ajoimme naisen ohi, jolla oli valkoinen,
harsomainen puku. Kuljimme vanhaa metsätietä ja tulimme hyvälle
soratielle. Lopulta tulimme Hovinvaaran (Lieksan Hattuvaara) pihalle.
Siellä oli pitkä ruohikko omenapuiden ympärillä. Eila ajoi ötököitä
pitkävartisista raparpereista. Kaikki oli syvän vihreää.
Mustavalkeana: Kuin olisin katsonut vessan pyttyyn. Neljä kertaa
harmaanvalkeaa ainetta valui pyörteisenä alas. Viidenneellä kerralla
siinä oli puhdasta vettä.
Maanantai 9.2.2015 Nuoren
Kalevin tukka peitti jo niskan ja ajattelin leikata sen. Sitten se
olikin kasvanut polviin asti ja hänellä oli punainen mekko. Sanoin;
tukka pitäisi leikata, ettei sinua luultaisi tytöksi. Siellä oli paljon
ihmisiä ja etsin punaisia kenkiäni.
Minulla oli hammaslääkäriin aika 10.10. Vein Kalevin
kirjoitusharjoituksiin. Myöhästyin hammaslääkäristä ja yritin soittaa
sinne. Kaksi miestä tuli perässäni. Olin kumikengissä, joten menin
suuren rapakon keskelle, jonne he eivät päässeet. Siirryin toiseen
rapakkoon ja sitten rantaveteen.
Tiistai 10.2.2015 Istuin kakan tekoon vihreälle muovituolille. Ulostetta tuli melkein sankollinen.
Laitoin lumipalloja paljain käsin ison padan reunalle, jossa oli kesällä ollut kukkia.
Torstai 12.2.2015 Paljon uusia puutaloja.
Makasin hämärässä huoneessa. Siellä oli vaaleatukkainen nainen, joka etsi lapion kanssa maatilalta rekisterikilpeä. En pelännyt.
Perjantai 13.2.2015
Kuljin suuressa puusepänverstaassa. Siellä oli rakennettu paljon
erikokoisia puuristikoita ja pienin oli noin kahden millimetrin
neliöaukoilla. Ajattelin niiden tulevan kirkon ikkunoihin värilaseilla.
Halasin pitkään vaalean miehen kanssa. Se tuntui hyvältä, mutten halunnut ruveta seurustelemaan.
Lauantai 14.2.2015 Sekalaista. Lyijykynällä piirrettyjä kasvoja.

Tiistai 11.9.2001

Huomenna olisi se suuri päivä! Silloin kansalaiset seisoisivat katujen
varsilla katsomassa, kun kuninkaan poika tekisi vuotuisen kierroksensa;
kävisi katsastamassa maansa kylät ja kaupungit. Minäkin olisin siellä
väkijoukossa.
Heti, kun oli kuulutettu, milloin prinssin kierros osuisi meidän
kylälle, minä rupesin suunnittelemaan itselleni uutta pukua, mikä
päällä uskaltaisin mennä päätien varteen. Kaikilla ei olisi varaa
hankkia uutta ja ehjää päällensä, mutta minä olin saanut pari viikkoa
aikaisemmin syntymäpäivälahjakseni kahta erilaista kangasta. Joten nyt
vain suunnittelutyö käyntiin.
Kahden päivän päästä sain mekon valmiiksi. Se oli kaunis. Voi,
kun äiti olisi ollut näkemässä. Mutta hän kuoli noin puolitoista vuotta
sitten, joten nyt elin pienessä torpassa kahden isäni kanssa. Isäni oli
kylän vanhin ja taitavin puuseppä.
Ja sitten koitti se kauan odotettu päivä. Aukaistuani aamulla silmäni,
huoneeni näytti hämärältä ja ajattelin heti, että nyt siellä tietysti
sataa vettä. Mutta kun olin hypähtänyt sängystäni ikkunan ääreen ja
katselin puutarhamme yllä kaartuvaa taivasta, juuri silloin pilkisti
aurinko pilven takaa, toivottaen meille kaunista alkavaa päivää. -
Laulellen laitoin vaatteet päälleni ja lähdin valmistamaan isälleni
aamiaista. Hän oli jo verstaan puolella nikkaroimassa.
Kun kello läheni puolta kahtatoista, laittauduimme isän kanssa
parhaimpiimme ja lähdimme astelemaan päätielle, joka näkyi meidän
ovelle saakka. Siellä oli jo paljon väkeä, mutta pääsimme kuitenkin
ihan tien laitaan.
Prinssi oli täsmällinen. Pari minuuttia vaille kaksitoista, tieltä
rupesi kuulumaan kavion kopsetta. Tänä vuonna vaunuja veti neljä
puhtaanruskeaa hevosta. Vaunujen verhoilu oli kelta-ruskeaa. Hieman
oranssiakin. Kylläpä ne olivatkin kauniit.
Kuninkaan poika avioituisi kuulemma vuoden päästä. Kylällä liikkui
kaikenlaisia arvailuja tulevasta puolisosta, mutta varmaa tietoa ei
tuntunut olevan kellään. Ja jo viime vuonna prinssi oli aloittanut
maansa kierrokset, tutustuen näin tuleviin tehtäviinsä.
Kuninkaalliset hevoset kulkivat käyntiä. Pari kertaa vaunut pysähtyivät
ja prinssi tervehti kylän vanhimpia. Sitten kulkue pysähtyi
kohdallemme. Teimme kunniaa ja prinssi tervehti isääni ja kysyi meidän
elostamme. Sitten yllätyksekseni, hän tervehti minuakin kädestä pitäen.
Häkeltyneenä tartuin ojennettuun käteen. Kysyttyään nimeäni, minun
täytyi ensin rykäistä, jotta sain ääneni kuulumaan.
- Anitska. Sain vain sanottua. Sitten ihmettelin, miksi hän vieläkin
pitää kädestäni kiinni. Samassa prinssi ihasteli pukuani ja päästi
käteni irti. Toisenkin kysymyksen hän teki: -"Missä sinä asut?"
- Ruusukujalla. Vastasin ja osoitin ruusujen reunustamaa pihatietä.
- Itsekkin olet kuin hento ruusu.
Hämmentyneenä painoin katseeni alas. Sen jälkeen kuninkaan poika jatkoi matkaansa.
Seuraavana päivänä postimies toi meille kirjeen. Se olikin
osoitettu minulle! Tuntui oudolta lukea nimensä: Nuori neito, Anitska
Riisen, Ruusukuja. - Avattuani sen, minun täytyi ihan istahtaa. Se oli
itseltään prinssiltä! Hän haluaisi tavata minut huomenna Hopealammen
puistossa! - Lukaisin kirjeen nopeasti. Hän kirjoitti muummuassa, että
kädenpuristukseni oli ollut lempeä ja hymyni hyväsydäminen.
Nähtävästi prinssi ei ollut halunnut muiden tietävän minulle
kirjoittelusta, koskapa oli saanut hankituksi huomiota herättämättömän
kirjekuoren. Itse kirjeeseen hän oli kuitenkin pannut linnan leiman.
Seuraavana päivänä tein lähtöä lammelle. Otin kirjeeni mukaan ja
ihmettelin vieläkin isälle, mitähän tämä merkitsee, mutta isä vain
myhäili hymyssäsuin.
Hopealammen rannalla oli huvimaja, mutten osannut olla paikoillaan,
joten kuljeskelin suurten tammi- ja lehmuspuiden lomassa. Ja taas, ties
kuinka monennen kerran, otin kirjeen esille. Luin sen vielä kerran
lävitse ja kummastelin, mitä asiaa prinssillä voisi olla minulle?
- Odotitko jo kauankin?
Kysymys säpsäytti minut. Laitoin kirjeen pussukkaani, jota kannoin aina käsivarrellani mukanani.
- En. Vastasin ja kumarsin pääni tervehdykseen. Prinssi otti minua
käsistäni kiinni ja katseli hetken käsivarren mitan päästä. Sitten hän
tuli lähemmäs ja suuteli kämmenselkääni.
- Tuntuisiko sinusta ihan mahdottomalta ajatukselta, jos minä valitsisin j u u r i t e i d ä t puolisokseni?
En saanut sanaakaan suustani ja polveni meinasivat pettää. Prinssi ohjasi minut huvimajalle ja istuuduimme sinne.
- Eikös linnaan pitäisi viedä vain ylhäisöneitoja? Sain lopulta kysytyksi.
- Kyllä s i n ä olet tarpeeksi hyvä minulle. Sydämeni sanoo
sen. - Ja minä uskon, että sinun sydämesi on ihan oikeudenmukainen ja
hyvä lähimmäisiä kohtaan.
Prinssi polvistui eteeni ja ott toisen käteni omaansa kysyen: - "Tahdotko tulla puolisokseni?
- Tahdon. Vastasin hänelle hymyillen.
- Sitten lähdetään käymään isäsi luona.
Matkalla tajuntaani nousi ajatus, että sitten minusta tulisi
kuninkaallinen! Mutta se ei tuntunut kauhistuttavan minua yhtään.
Miksiköhän?
Myöhemmin minulle paljastettiin kaikki. Isä oli tiennyt koko ajan äidin
suvun haaroista ja sieltä minulle oli jäänyt "tippa" kuninkaallista
verta. Niinpä minut voitiin vihkiä enempiä selittelemättä
prinssille.
Seuraavana päivänä kuninkaan poika haki minut linnaan ja rupesimme suunnittelemaan seuraavan kesän häitä.
((Unessa oli: ruusukuja.))


Aurinko? - Unkirjan mukkaan: himmee = kaikenlaista estettä, kaunis ja
kirkas = riemmuu tulossa, punertava = sairrautta ja vastonkäymistä,
nouseva = onnee ja hyvvii uutissii, laskkeutuva = onnettommuutta ja
ikävvii aikoja, piliventakanen = rauhallinen elämä on tulossa
kärsimysten jäläkkeen.
Sunnuntai 15.2.2015 Liekkimeri.
Kaksi sateenkaarta huoneen seinällä. Vähitellen ne haihtuivat ja aurinko paistoi.
Kuljeskelin polkupyörällä. Sanoin tarvitsevani karttaa, että tietäisin minne mennä. Lähdin etelään.
Maanantai 16.2.2015 Olin
sylkäissyt pienen liinan alle ja jollekkin paperille hyllyyn ja
seuraavana aamuna niissä oli upouusia, erikokoisia kultakolikoita.
Sylkäistessä olin sanonut: 1, 2, 3 tai kaikkien maailmain hyväksi.
Pienehkössä huoneessa oli lisäkseni Seija, isä ja kaksi muuta miestä.
Radiosta soi tango ja toinen miehistä haki Seijan tanssiin. Kappaleen
loputtua tukevampi mies pyysi minut. Seisoimme valmiina pitkän
alkusoiton ja meinasimme Seijan kanssa lähteä tanssiin liian aikaisin.
Karhunsalon kammarissa oli kahden hengen kerrossänky. Olin jo noussut
ja halusin pedata sängynosani ja sanoin vielä sängyssä olevalle, että
siirtyisi.
Seisoin Karhunsalon vinnille menevien portaiden juurella.
Vihreän aidan raosta meni valkea angorakissa.
Keskiviikko 18.2.2015 Virkkasin ulkorappusilla. Oli tullut
jo pimeä, kun yritin laittaa ulko-ovea lukkoon. En saanut ja sitten sen
taa tuli joku koputtelemaan. Hieman pelkäsin, enkä avannut, kun oli jo
myöhä. Hän kävi koputtelemassa ikkunoihin. Sitten pihasta lähti auto ja
sen valossa näin multapellolle juuttuneen KOFF:in punaisen auton.
Aamulla Tapani katsoi sitä ja sanoi hakevansa traktorin.
Kirkasta vettä. - Kello oli kahdeksan. Minun olisi pitänyt
olla jo nelituntisessa työpäivässäni. Olkalaukkuni hihna oli liian
lyhyellä.
Torstai 19.2.2015 Neljän
pojan jengi yritti houkutella mukaansa, mutten mennyt. Myös toinen
isompi jengi yritti houkutella minua, mutten liittynyt. Jättiläismäinen
mustekalan lonkero nosti miehen niin ylös, etten enää erottanut häntä.
Perjantai 20.2.2015
Kesällä Karhunsalolla. Autoni oli liiterin alakulmalla ja puhdistin
siitä pölyjä isäni kanssa. Seija rupesi tekemään mannapuuroa apukuskin
puoleisessa takavalossa. Hän otti isosta lasimaljakosta kaksi isoa
valkokukkaista vartta, kun olisi pitänyt ottaa maitoa.


Väsynyt? = mielleistä työn palakinttoo.
Lauantai 21.2.2015 Olin
rakennuksessa, jossa oli lasiseinät ja hiekkalattia. Siellä oli
huonekalut, vaikka toisesta päädystä puuttui viiden sentin kerros
hiekkaa.
Kirjoitin untani paperille. Vesku oli tulossa viettämään synttäreitään 9. päivä klo 19.10.
Sunnuntai 22.2.2015 Väsytti niin paljon, että itkin kovasti.
Löysin vanhoja, värillisiä valokuvia, joissa oli Otrosen tytöt ja minä sisaruksineni.
Vanha rakennus savusi. Toisesta päädystä oli poistettu hieman kattoa ja toisesta seinästä Hilkka avasi luukun.
Maanantai 23.2.2015
Minulla oli vihreäsävyinen virkattu hattu ja laittelin sen
kääntöreunaan nuppineuloja. Seijalle oli tulossa punainen. Laitisen
Ulla oli tulossa Karhunsalolle.
Tiistai 24.2.2015
Kiinteällä suolla liikkui lihava ilves. Sitten sinne tuli susi. Noin
5-vuotiaat poikani kyyhöttivät pienessä painaumassa. Huusin ja
hätistelin sutta. Sitten olin lukemassa sanomalehteä, minkä päällä oli
ohut muovi. Uutinen kertoi susien tulleen veneellä joen yli yksi
kerrallaan.
Siirtelin halkoja sisälle. Exä oli lämmittämässä uunia ja paistamassa
leipiä. Minä lakaisin hiekkoja vanerilattialta ja kopistelin leluista
hiekkaa avonaisen ikkunan ulkopuolella. Olin kolmannessa kerroksessa ja
Hilkka ja Esko olivat ensimmäisen kerroksen ikkunassa.
Torstai 26.2.2015 Olin
perheeni kanssa talossa, jossa oli kaikki ikkunat auki. Siellä oli
kaksi isoa ruukkua, joissa oli paljon taimien alkuja.
Perjantai 27.2.2015
Katajiston Marja-Liisan ja Paulin kanssa olimme lähdössä konserttiin.
Marja-Liisalle oli ommeltu vaaleansininen, laaja mekko, jossa oli vähän
valkeita raitoja. Pitkän matkan takia Pauli oli varannut mehupullon ja
söi nyt leipää. Minäkin etsin sitä. Kaapissa oli paljon vanhaa leipää
ja halusin vielä vettä pulloon.
Pieni, hieman kultaan vivahtava, hahtuvainen ötökkä lenteli. Sitten se oli jonkun hiuksissa.
Lauantai 28.2.2015 Tapani ja Kalevi olivat vaippaikäisiä
ja minä olin laittanut heille siniset nappikorvikset. Otin ne äkkiä
pois, koska pappi, Sallisen Martti oli tulossa, eikä hän hyväksynyt
sellaisia. Tapanilla oli kirkkanpunainen puku päällä, kun hän nukahti
mahalleen.
Sisällä oli useita huonoja joulukuusia, joista karisi neulasia.
Pöydällä oli kortteja ja mustavalkeita valokuvia. Siihen oli kaatunut
vettä, jota kuivasin pois. Lattialla oli myös vettä sekä pähkinöitä.
Ammensin niitä astialla tiskialtaaseen, minkä ympärillä oli paljon
likaisia astioita.
Nähhään :)