Sienet? - Niihen näkeminen = suat kuokkavierraita, syöminen = piäset korkkeesseen ikkään, ehtiminen = suat perinnön, pesusienet = pientä parjjausta.


Keskiviikko 3.2.2016  Raivasin leluja poikieni kanssa.

Laatikossa oli vaaleanvihreitä pelien osia ja käsiaseet tarkkuusammuntaan. Laatikoita oli kolme kirkkaassa muovikassissa.


Torstai 4.2.2016  Sekalaista, mielekästä unta.

Ihmisiä kulki tunnelista tien toiselle puolelle.

Hajotin lahonnutta, ohutta puunrunkoa.


Lauantai 6.2.2016  Olin isän kanssa keväällä ulkona. Etsimme sieniä. Sitten huomasin, että korvasieniä oli jo noussut, mutta kun rupesin keräämään, ne olivatkin tatteja.

Laskeuduin muutaman puolapuun seinätikapuita pitkin.

Huoneeseen tuli kolme miestä ja minun piti valita niistä yksi, jolle kirjoittelisin. Yhdellä oli musta, tuuhea, pitkähiuksinen peruukki. Ajattelin, etten tarvitse heitä, koska minulla on jo Markku. Sitten toiset olivat jo lähteneet, mutta eräs olisi halunnut tutustua, mutta hän poltti tupakkaa. Rupesin tuulettamaan ovella ja hän sanoi, ettei taida onnistua.

Rakennuksessa oli paljon ihmisiä. Minulla oli kova vessahätä ja etsin vessaa. Kakka tuli jo kuukautissiteeseen. En löytänyt tarpeeksi suojaisaa paikkaa tarpeentekoon. Sitten kysyin talon emännältä ja hän lähti kulkemaan. Nostin maasta häneltä pudonneen avaimen. Sitten hän otti pois lukon lattialuukusta. Kun aukaisin sen, tikapuut laskeutuivat likaiseen rantaan. Laitoin sen kiinni ja itkin.


Sunnuntai 7.2.2016  Kuljin hankiaisella.


Maanantai 8.2.2016  Kaikenvärisiä lehmiä.

Keltaisella pohjalla 3A 3V.


Tiistai 9.2.2016  Ukki.  -  Tapani oli kutistunut ja etsin häntä pahvilaatikosta, jossa oli pieniä roskia ja muutama muurahainen.

Seija sanoi housujen kooksi 44, minä sanoin 48, ettei purista mahan kohdalta.






Rotta? - Huonneessas = tuut kokemmaan jottai vastenmielistä, tappaminen = epämiellyttävvii vierraita, niihen pesä = ikävvyykssii ja kiussoo, suaminen kiinni = vappauvut heleposti vastuksellisesta ihmisestä, kuulla vinkuvan = uhkkoovoo vuarroo, valakkeet = huonoja entteitä.


Keskiviikko 10.2.2016  Minulla oli keltainen auto, jossa oli sinistäkin. Auringon laskiessa jätin auton ja maalaisin seuraavana päivänä siniset kohdat uudelleen. Auton luona oli muutama tyhjä jumalasi ja 10-kananmunan kenno.

Karhunsalolla Petri oli viritellyt jatkojohdoilla radion ulos. Minä keräsin niitä pois. Sinne tuli autolla Perttu (poikien kaveri) ja kolme muuta nuorta. He houkuttelivat Petriä mukaansa.

Laitisen Tyynen luona join lämmintä vesimaitoa ja söin piparia. Vaalealla seinällä oli valkea kohta, josta oli otettu taulu pois.

Siivousta. Valkea pöytä, jonka reunoilla oli pianon koskettimet. Aku Hirviniemi halasi minua takaapäin. Tuntui hyvältä.


Perjantai 19.2.2016  Tulva.  -  Kannoin poikavauvaa.


Sunnuntai 21.2.2016  Talvella Karhunsalolla kotitien risteyksessä. Siinä oli kasvanut kaksi koivua. Toinen oli kaadettu aikaisemmin ja nyt se oli lumen alla. Toinen koivu katkesi ylempää ja siinä kohdassa rungon sisällä kasvoi nakkeja. Tiellä oli rikkinäinen, sininen postilaatikko. Söin nakin.
((Tulukihin tuon unen niin, että kun äiti on jo kuollu niin isä tulloo hiljalleen perässä.))


Maanantai 22.2.2016  Keltanokkainen, valkea haikara puhui suomea.


Keskiviikko 24.2.2016  Olin pienessä tuvassa, jossa oli valkoiset pöytä ja kaapin ovi. Pirttikaluston pinnat olivat kuin isällä. Rupesin tiskaamaan vanhoja ruokailuvälineitä. Tuvasta näki toiseen huoneeseen.

Exä otti minua takaapäin rinnoista kiinni, enkä tykännyt yhtään. Hänellä oli vielä sininen avolava-Mitsunsa. Joku oli ruvennut neulomaan villasukkia sinisestä, vihreästä ja harmaasta. Puikot oli lyhyet villapaidan neulomuksessa ja sinisiä silmukoita oli karannut puikolta. Otin pienen pojan syliini ja tanssin valssia jossakin pienessä kahvilassa.





Sunnuntai 4.2.2001


Kesä teki tuloaan. Oli ollut lämmintä toista viikkoa. Kurssimme täällä kurssikeskuksessa alkoi olla loppusuoralla ja sitten toiset menisivät töihin ja toiset "kesälomalle". Minä en ollut onnistunut samaan töitä, joten kuuluin kesälomalaisiin.
Olin juuri syönyt ja kävelin käytävää ulospäin. Vastaani tuli tummatukkainen nuorimies vaalean kaverinsa kanssa. Heti, kun hän oli ohittanut minut, kuulin hänen toteavan kaverilleen: - "Onkohan hänellä varjoakaan." - En minä ollut langanlaiha, mutta hoikka kylläkin.
Muistin tuon tapauksen pari päivää myöhemmin, kun kuljin taas käytävällä. Aulan ylätasanteelta kuulin samaisen äänen kysyvän:
- Tanssitko sinä? Katsahdettuani sinne, en nähnyt ketään, joten katsoin myös sivuilleni. Ja kun suuntasin silmäni uudelleen ylös, en kerinnyt sanoa mitään, kun mies huikkasi:
- Odota siinä, tulen alas!
Pian hän seisoi edessäni. Miehellä oli tummanruskea laineikas tukka ja keskiruskeat silmät, jotka olivat muutaman sentin omiani ylempänä. Hänen silmissään oli leikkisä pilke, kun hän ihasteli, että olin sopivan kokoinen. Sitten hän nojasi toisella kädellään viereeni seinään ja lisäsi, että oli katsellut minua "sillä silmällä" muutaman päivän ajan. Sen parin tytön kanssa
tehdyn tanssahtelun jälkeen hän oli suunnitellut tutustumistapaa. Minä punastelin, kun muistin samaisen tapahtuman. Olimme kerran kulkeneet parin kurssikaverini kanssa käytävällä, kun eräästä luokasta oli kuulunut valssi Nuoruusmuistoja, enkä ollut voinut sille mitään, että jalkani olivat ottaneet tanssiaskeleita. Olin pyörähtänytkin muutaman kerran. - Hän
oli siis nähnyt kaiken tuon. Rohkaisin mieleni ja sanoin tanssivani mielelläni aina kun vain voin. Siihen mies kohotti kulmakarvojaan ja kysyi, olinko minäkin himotanssija? Naurahdin siihen, ettempä ollut aikaisemmin kuullut moista sanaa, mutta kyllä sen voisi yhdistää minuun. Silloin hän ojensi kätensä ja esitteli itsensä Juhaksi ja lisäsi, että sittenhän meidän himotanssijoiden pitäisi päästä yhdessä tanssilattialle. Mutristin suutani ja sanoin, ehkäpä. Sitten äkkiarvaamatta hän otti minusta tanssiotteen ja hyräili valssia, vieden minua pitkin käytävää. Muutamat
opiskelutoverit joutuivat väistämään meitä, tullessaan pois ruokalasta.
Kun lopetimme, Juha piti minusta vielä kiinni, kun kysyi uudestaan tanssilattialle menosta, eikä päästänyt irti, ennenkuin sai haluamansa vastauksen. Sen jälkeen hän sanoi vielä, että lauantaina Rantalavalla tavataan ja lähti sitten niin sukkelaan luotani, etten kerinnyt sanoa mitään. Siihen yksi nuorimies sutkautti, että joko kello löi kaksitoista, kun prinssille tuli niin kiire, että jätti Tuhkimon kuin nallin kalliolle. Minä pyöräytin vain päätäni ja lähdin ulos.
Lauantai-iltaa jännitin niin paljon, että pyysin hyvää kaveriani, Ainoa, mukaan lavalle. Ties vaikka Juha olisi puhunut palturia, eikä ilmestyisikään sinne, joten saisin ainakin kaveriltani kotikyydin.
Meinasi sitten käydä niin, että olisin jäänyt kotiin arkuuteni takia, mutta Aino puhui ja touhusi ympärilläni niin, ettei minulla ollut mahdollisuutta peräytyä. Olimmehan ennenkin käyneet tansseissa.
Vielä tanssilavan parkkipaikalla viivyttelin, mutta kaverini kuljetti minua käsikynkässä lippuluukun kautta sisälle asti.
Kun Aino oli haettu tanssiin naisparvesta, minä siirryin hieman taaemma, piiloon, mutta eräs nuorimies haki minut sieltäkin. Tangon viejä olisi saanut olla parempikin, mutta ei oikein passannut kieltäytyä, jos meinasi tanssia.
Ensimmäisen kappaleen aikana satuimme Juhan parin kanssa vierekkäin ja hän iski minulle silmää. Sen jälkeen näin heidän nauravan jollekkin ja tunsin pienen piston sydämessäni. Silloin sanoin itselleni, että mitä se minulle kuuluu, mitä Juha tekee.
Toisen tangon loputtua tanssittajani jätti minut naisparven eteen ja aikoessani mennä taaemma, tunsin otteen käsivarressani ja luulin tämän pyytävän minua uudelleen lattialle, mutta käännyttyäni, katsoin Juhan ruskeisiin silmiin. Hän moitti minua hieman, että olinpas minä vikkelä, kun hän ei meinannut millään saada minua kiinni. Sitten hän kumarsi minulle liioitellusti ja ojensi käsivartensa. Mitäpä minä olisin voinut siinä muuta tehdä kuin tarttua käteensä ja siirtyä keskemmä lattiaa.  Ne muutamat sekunnit ennen kappaleen alkua, tuntui
ikuisuudelta. Sen jälkeen tuntui, kuin kaikki olisi tapahtunut hidastetussa filmissä. Juha otti minusta tanssiotteen ja minä hänestä ja sitten liidimme  valssin tahdissa salin toista päätä kohti. Sattumaako vain, että silloin soi sama  valssikappale, jota Juha oli hyräillyt kurssikeskuksessa.
Minä vapauduin jännityksestä ajan myötä, kun Juha kertoi hauskoista sattumuksista sekä itselleen että kavereilleen.
Ja ennenkuin huomasinkaan, oli viimeisten valssien aika. Me olimme tanssineet kaikki kappaleet, joten aika oli mennyt siivillä. Hieman haikeana pyörähdimme  kappaleet loppuun ja kävellessämme parkkipaikalle, Juha pyysi päästä saatille. Sanoin, että olin tullut yhden kaverin kyydissä . . . Mutta samassa Aino ilmestyi vierelleni ja kysyi Juhalta, olimmeko jo sopineet yhteisestä kotimatkasta. Minä sanoin, että ei ja Juha kyllä, yhtäaikaa. Siihen Aino huikkasi, että sittenhän molemmilla on jo helluntaiheila valmiina ja toivotti hyvää kotimatkaa.
Juha saattoii minut kotinurkille ja juttelimme autossa pari tuntia. Sitten nukkumatti kutsui ja erosimme sovittuamme tapaavamme seuraavana päivänä.

((Unessa oli: tanssin kurssikeskuksen käytävällä.))






"Rakkaus on ymmärtämistä. - Meillä jokkaisella on hetkkii, jollon ollaan huonolla tuulella, mutta kohta tuas paisttaa aurinko."


Perjantai 26.2.2016  Pöydän ympärillä oli isä, kolme miestä ja pieni Petri yhden miehen sylissä. Isä näytti valokuvasta yhtä miestä ryhmäkuvasta sanoen, että hän saattaa olla sukulainen. Näytin valokuvaa Petrille sanoen, että sama mies on sinun takana. Sitten olinkin torin laidalla saman, sinivihreä-villapaitaisen miehen kanssa. Söimme kypsytettyä haukea. Siinä oli myös kaksi elävää. Sitten mies otti minua takaapäin vyötäisiltä kiinni ja se tuntui hyvältä.


Lauantai 27.2.2016  Kesällä Luhtapohjassa. Talon nurkalta viiden metrin päässä oli samansuuntainen raja kuin pihan polku.

Pyöreähkö tyttövauva oli satuttanut itsensä ja oli selällään turvonneet silmät kiinni. Hän oli "viestittänyt" paperille tekstin: - "En minä kaikkeen pysty." Hänellä oli parantamiseen yliluonnollisia kykyjä. Hän oli alasti.


Sunnuntai 28.2.2016  Vaaleankeltaisista metalliputkista kuului rapinaa. Kolistelin niitä ja ulos tuli valkea rotta, jolla oli pari ruskeaa läikkää. Se puri minua sormeen. Otin sitä niskasta kiini, laitoin hännän kengän alle ja tapoin sen kalikalla.


Maanantai 29.2.2016  Kuljin noin 4-vuotiaan Tapanin kanssa talvisella sillalla ja katselimme jäälle vyöryvää vettä. Sitten Tapani pujottautui vaaleanpunaisissa kokohaalareissaan sillan kaiteen tankojen välistä ja putosi rantakivikkoon. Kurkistin kaiteen yli ja huusin siellä olleelle isommalle pojalle, että pelastaisi Tapanin. Kiipesin kuitenkin itse alas ja vedin poikani kainaloista pois vedestä. Hänen tummansininen kokohaalarinsa oli kokonaan märkä ja hän sanoi, että oli kuuma.

Nähhään :)