

Hattu? - Kommee = kunnioo ja arvvoo, musta silikkihattu = huolta, kulunu = panettelluu, höyhenillä = kunnioo.
Taijjampa laittoo tähän välliin tämmöstä, että alotan jatkokertomuksen
"Kaikkialla sattuu ja tapahtuu". Alotin tarinan kirjottamisen
toukokuussa 1985 ja sain sen viittä vaille valammiiks 80-luvulla.
Loppukanneetin ruapustin viien vuuen tauon jäläkkeen, kun olin suanu
jäläkikasvun vähä isommaks. - Tarinan piähenkilöinä ovat orpo tyttö ja
hevonen.
Mukavvii lukuhetkkii.
Kaikkialla sattuu ja tapahtuu
Tauno käveli hevosaitaukselle päin. Hänen veljensä ostama musta ori oli
vikuri, eikä se päästänyt ketään lähelleen. Jo silloin oli ollut
vaikeuksia, kun sitä oli yritetty kuljetusautosta saada aitaukseen.
Monta kertaa se oli noussut pystyyn ja riuhtonut saadakseen itsensä
irti.
Tullessaan polun mutkaan, josta näkyi aitaukselle, Tauno pysähtyi.
Hetken hän katseli suu ammollaan. Hevosella r a t s a s t i tyttö,
jolla oli hieman resuiset vaatteet ja o r i käveli rauhallisesti,
yhtään temppuilematta. Sitten hän juoksi aitauksen luokse ja huusi:
- Varo tyttö hyvä! Se ori on vikuri!
Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Ori säikähti ja nousi
takajaloilleen. Tytölle kaikki tuli yllätyksenä, eikä hän kerinnyt
ottaa harjasta kiinni, vaan putosi selälleen maahan, jääden makaamaan
liikkumattomana. Samassa Taunon isä, Veikko, juoksi paikalle huudon
kuultuaan. Ori korskahteli ja ravasi tytön ympärillä ja miehet
yrittivät päästä aitaukseen häntä pelastamaan. Mutta silloin tyttö
avasi silmänsä ja voihkaisi ja heti ori pysähtyi hänen luokseen,
laskien turpansa tämän poskelle. Hitaasti tytön käsi nousi hyväilemään
sen pehmeää turpaa. Hevosen korvat sojottivat eteenpäin kunnellen
kuiskattuja sanoja.
Veikko ja Tauno eivät voineet muuta, kuin katsoa hiljaa mitä
tuleman piti. He näkivät tytön huulten liikkuvan, mutteivät kuulleet
sanaakaan. Sitten tämä nousi hitaasti istumaan. Hetken tointumisen
jälkeen, hevosesta tukea ottaen, hän nousi seisomaan. Tovin kaikki
seisoivat hiljaa, kunnes tyttö lähti kävelemään aitauksen laidalle,
isää ja poikaa vastapäätä, orin seuratessa säyseästi perässä. Siinä hän
hyväili vielä hetken orin tummaa päätä ja kapusi sitten aidan toiselle
puolelle. Ori hirnahti kysyvästi. Tuokion tyttö katsoi hevosen tummiin
silmiin ja pyrähti sitten juoksuun suoraan synkkään metsään.
Vasta tytön hävitessä, Tauno tajusi lähteä hänen peräänsä.
Veikon yrittäessä lähestyä oria, se kavahti taas pystyyn muuttuen
kesyttömäksi ratsuksi. Välillä se katsahti siihen suuntaan, minne tyttö
oli kadonnut ja hirnahti kutsuvasti, sitten taas karahti pystyyn ja
laukkasi hurjana pitkin aidan vierustaa.
Metsässä tyttö juoksi ketterästi, väistäen puiden oksia ja
hyppien kaatuneiden puunrunkojen yli. Tauno näki vilaukselta tytön
hennon vartalon ja lisäsi vauhtia. Välimatka lyheni hieman muttei
pitkäksi aikaa. Naapurin tilusten rajalla oli aita, mikä hidasti hieman
tytön matkaa, mutta vauhti jatkui taas toisella puolella. Taunon
ehättäessä aidalle, tyttö harppoi jo etäällä. Sitten poika näki tytön
kaatuvan ja lisäsi vauhtia.
Tyttö oli satuttanut polvensa kiveen, eikä voinut pidättää
kirveleviä kyyneleitään. Siinä istuessaan ojan penkereellä, Tauno
saapui huohottaen hänen vierelleen ja istuutui hengähtämään. Hieman
hengityksen tasaannuttua hän kysyi:
- Miksi sinä juoksit pakoon? Ei kai me oltu niin kamalan näköisiä uroksia? Tauno yritti lyödä asian leikiksi.
Tyttö hymähti hieman ja niiskautti nenäänsä, sanomatta kuitenkaan
mitään. Hän siveli polveaan, josta vuoti verta pienenä norona pitkin
jalkaa.
- Sinullahan on haava polvessasi! Tauno sanoi äimistyneenä ja otti
taskustaan nenäliinan, sitoen sillä haavan. Sitten hän nousi seisomaan.
- Nousehan ylös niin lähdetään meille lääkitsemään polvesi.
Mutta kun tyttö ei tehnyt elettäkään, niin Tauno otti häntä kädestä ja nosti varovasti ylös.
- Minä en lähde minnekkään, tyttö sanoi. Sitten Tauno otti rimpuilevan tytön olkapäälleen ja lähti kotimatkalle.
Aitaukseen nojaten Veikko ajatteli äskeistä tapahtumaa. Miten se
voi olla mahdollista, ettei ori hyökännyt tytön kimppuun? Vai oliko
mahdollista, että ori tunsi tytön? Tätä asiaa pitäisi kysyä Laurilta,
täytyisihän hänen edes jotakin tietää ostamastaan hevosesta ja sen
menneisyydestä.
Jatkkuu....
Torstai 2.2.2017 Metsässä
oli suuri hämähäkki. Sen vaaleankeltainen takaruumis oli muutaman
sentin kokoinen. Se hyppäsi kohti, huitaisin ja se lensi jalat
levällään.
Ikkunan puitteissa oli noin kaksikymmentäsenttinen viillelty ampiainen. Sieltä lensi pieni ampiainen kohti ja väistin.
Kävelin ulkona ja vierelläni asteli Markku (ammattikoulusta). Sitten
istuimme sisällä sohvalla. Hän tarttui kyynärpäähäni, etten iskisi
välissämme istuvaa vauvaa päähän. Se tuntui hyvältä.
Lauantai 4.2.2017 Myynnissä oli harsomaisia kesähattuja.
Ajoin Seijan polkupyörällä ja laitoin sen seisomaan lehdettömän pensaan vierelle.
Makasin sängyssä ja järjestelin sen vieressä olevia kirjasia. Toisen
sängyn takana käveli punapaukuinen nainen. Toivotimme tosillemme hyvää
huomenta ja hän kysyi, juonko teetä? Vastasin, kyllä kiitos. Keittiön
ikkunassa oli punaiset kaihtimet ja paksut punaiset verhot. Sanoin että
en tykkää ikkunoissa kaihtimia, että ulos pitää nähdä esteettä.
Rakennuksen vastapäätä oli matalampi, vaalea kerrostalo. Lattialla oli
Mikalta saatu musta soutulaite, jota nuorimies kokeili. Seija otti
esille laitteen, jossa seisottiin ja käsille oli sauvat.
Sunnuntai 5.2.2017 Piirsin muotokuvaa lyijykynällä.
Valkeasta paperista oli tehty koristeleikkauksia ja kortteja.
Maanantai 6.2.2017
Tanssin. Lava oli korkealla harjanteella ja ulkona satoi kaatamalla.
Kappaleen loputtua istuin odottamaan hakijaa, mutta pyysinkin sitten
vaaleansinipaitaisen miehen tanssiin.


Vitsi: Mummo Siilinjärven linja-autoasemala.
- Kuulkkees kuljettaja,, männöökö tämä auto suorraan kaupunkkiin?
- Ei ihan suorraan, myö ajettaan mutkat sammaan hinttaan.
Tiistai 7.2.2017 Meitä
oli pieni ryhmä naisia ja miehiä. Meillä oli jokin tehtävä. Siellä oli
Pekka Väänänen (ylä-asteelta), mutta erinäköinen. Tunsin jotenkin vetoa
häneen ja ajattelin kysyväni seurusteleeko hän.
Keskiviikko 8.2.2017
Kylässä käydessä olin nukahtanut sinne. Heräsin sängyssä, katsoin
kelloa ja nousin ylös. Kello oli vaille seitsemän, otin vaatteet
syliini ja laskeuduin kerrosta alemmaksi. Aulassa oli useita ovia. Vain
kahdessa ovessa numerot 175 ja 176, mutten muistanut omaani. Painoin
pilarista nappia ja sieltä tuli talonmies. Esitin hänelle pulmani.
Torstai 9.2.2017
Tyhjensimme huoneita. Kenkiä siirsimme lähemmäs pöytää, mutta kankaat
ja hameet jätimme isolle pöydälle. Isoista kumikengistä oli leikattu
vähän vartta ja vein ne pojille, jotka istuivat mustissa vaatteissaan
toisen, ison pöydän ympärillä.
Olin miehen kanssa talon vinnillä. Siellä oli keskilattialla
lautoja ja reunoilla puruja. Ajattelin laittavani levyiksi avattuja
pahvilaatikoita purujen päälle. Alakerran kammarissa laitoin ikkunoita
kiinni. Niissä oli aukinaiset haat. Tuvan ikkunoita laitettiin kiinni
ulkoa päin. Sitten vein sinisen auton takakonttiin matalaa jakkaraa,
mikä sopi juuri ja juuri. Ohjaamossa istuivat isä, Seija ja Pentti.
Minä istuuduin perälavalle ja Hilkka käveli. Sitten kävelimme
kaupungilla ja arvuuttelimme tyhjällä korttelitontilla olevaa pientä,
rapattua rakennusta, oliko se ollut apteekki vai K-kenkäkauppa.
Olin kerännyt käteeni roskia ja laitoin ne ikkunasta sisälle.
Perjantai 10.2.2017 Jotakin yliluonnollista.
Piikkisiä kaktuksia. Yksi piikki pisti.


Pappi? - Sen näkeminen = ikävvyykssii ja kärsimykssii muihen viärryyven
johosta ja ylimalakkaan että tuut iskemmään piäs seinnään.
Lauantai 11.2.2017 Pesin pienen pojan kakkapyllyä.
Istuin yksin penkillä tyhjässä kirkossa. Sitten sinne tuli nuori
miespappi. Lähdimme Seijan kanssa kirkosta ja laskeuduimme jyrkkiä
portaita, joissa pappi oli menossa. Otin häntä olkapäiltä kiinni
sanoen: - "Täällähän sinä olet." Ulkona kiipesimme Seijan kanssa
jyrkkää numikkokukkulaa ylös, jossa oli osittain rikkinäinen aita. Sen
toisella puolella oli monen metrin pystysuora nurmikko, joten menimme
hieman taaksepäin ja kiersimme tielle. Siellä pappi tuli vierelleni
sanoen, että oli ajatellut minua puolisokseen. Minä myönnyin.
Keskiviikko 15.2.2017 Ikkunan lasit olivat likaiset ja liian pienet pokiin verrattuna. Yritin kuitenkin saada ne pysymään paikoillaan.
Perjantai 17.2.2017
Tietokoneella piti tehdä isoilla kirjaimilla WBW, BGB ja muutama muu
kirjainyhdistelmä ja niistä piti saada jotain tietoa. En onnistunut.
Hilkka ja Pentti avustivat. Sanoin, että ei ne pysy minun päässä ja
Hilkkakin ihmetteli, missä niitä tarvitaan.
Lauantai 18.2.2017 Joku kulki pölyisiä katuja pitkin pyörätuolilla ja kasteli asfalttia.
Vettä satoi vähän. Joku suunnitteli, että käveltäisiin Juvalle, mutta
sanoin, että odotellaan parempaa säätä. Uin vähän matkaa ja menin kadun
varrella olevasta ovesta sisään.
Sunnuntai 19.2.2017
Ompelin itselleni pitkät housut, joiden vyötärö ulottui kainaloihin
asti. Meillä, pienellä tyttöryhmällä oli liikuntatunti, jonka jälkeen
etsimme kasasta omat housumme. En löytänyt omiani ja sain sitten
viininpunaiset jalkaani. Yläkertaan johti jyrkähköt portaat ja niiden
puolessavälissä oli vessa. Näin vilaukselta housuni siellä, mutta joku
veti oven kiinni. Portaikon seinät olivat valkeat.
Tiistai 21.2.2017 Saunoin Karhunsalon ulkosaunassa.
Pieni, syvä allas täynnä mustaa nestettä ja pinnalla vähän öljyä.
Altaan reunoilta sitä nousi ylöspäin. Se oli hieman arveluttavaa. Joku
kokeili sormella nestettä.


Hiiri? - Niihen näkeminen = kotivarkkautta, kiinnni suaminen =
panettelijas yritykset ei onnistu, näkeminen syövänä = vaivalla suattuu
hyöttyy.
Keskiviikko 22.2.2017 Heinäsessä katsoin mustavalkeita, tosi vanhoja valokuvia. Senja oli siellä.
Pakkasin nyyttiin rukkasiani ja hattujani.
Karhunsalolla keräsin talon kupeelta karvalaukkuja valkeaan sankkoon.
Jotkin sienistä olivat tosi limaisia ja vanhoja. Näytin niitä toisille
ja esittelin lähellä kasvavia korvasieniä.
Torstai 23.2.2017
Kengistä karissut multavana meni perähuoneeseen asti. Sanoin nuorille
pojilleni, että jokainen lakaisee pätkän puhtaaksi. Petri oli ulkona ja
sanoin hänelle portailla, että sanoo toisillekkin, jotta kengät tulee
jättää kuistille. Petri käveli avojaloin.
Perjantai 24.2.2017 Autokyydissä jonnekkin. Maassa kulki hiiri ja mullan läpi meinasi tulla rotta, mutta poljin reiän umpeen.
Istuin jossain baarissa. Olin juonut sinisen lasini tyhjäksi ja pyysin uuden spriten.
Tiistai 28.2.2017 Olin
kaupassa ostamassa palkoherneitä ja porkkanoita. Minua palveli nuori
Juha-poika. Herneiden vaakanumero oli 13 ja porkkanoiden 9.
Istuin jonkin kulkuneuvon kyydissä selkä menosuuntaan. Kapeahkoista
hirsiseinäikkunoista näin kauniita kesämaisemia. Välillä siellä oli
pihoja ja välillä rinnelaitumia, joilla lehmiä makoili. Minulle tuli
ylitsevuotavan onnellinen olo. Sitten pieni tyttö oli tyhjässä
huoneessa, jonka vanhat hirsiset seinät ja lattia olivat juuri
puhdistetut. Sen jälkeen olinkin ulkona, jossa Hilkka ohjaili jotakin
tapahtumaa. Siellä oli pieni naiskuorokin. Minua ahdisti ja itkin.
Nähhään :)