Hattu? - Kommee = kunnioo ja arvvoo, musta silikkihattu = huolta, kulunu = panettelluu, höyhenillä = kunnioo.
Taijjampa laittoo tähän välliin tämmöstä, että alotan jatkokertomuksen "Kaikkialla sattuu ja tapahtuu". Alotin tarinan kirjottamisen toukokuussa 1985 ja sain sen viittä vaille valammiiks 80-luvulla. Loppukanneetin ruapustin viien vuuen tauon jäläkkeen, kun olin suanu jäläkikasvun vähä isommaks. - Tarinan piähenkilöinä ovat orpo tyttö ja hevonen.
Mukavvii lukuhetkkii.
Kaikkialla sattuu ja tapahtuu
Tauno käveli hevosaitaukselle päin. Hänen veljensä ostama musta ori oli vikuri, eikä se päästänyt ketään lähelleen. Jo silloin oli ollut vaikeuksia, kun sitä oli yritetty kuljetusautosta saada aitaukseen. Monta kertaa se oli noussut pystyyn ja riuhtonut saadakseen itsensä irti.
Tullessaan polun mutkaan, josta näkyi aitaukselle, Tauno pysähtyi. Hetken hän katseli suu ammollaan. Hevosella r a t s a s t i tyttö, jolla oli hieman resuiset vaatteet ja o r i käveli rauhallisesti, yhtään temppuilematta. Sitten hän juoksi aitauksen luokse ja huusi:
- Varo tyttö hyvä! Se ori on vikuri!
Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Ori säikähti ja nousi takajaloilleen. Tytölle kaikki tuli yllätyksenä, eikä hän kerinnyt ottaa harjasta kiinni, vaan putosi selälleen maahan, jääden makaamaan liikkumattomana. Samassa Taunon isä, Veikko, juoksi paikalle huudon kuultuaan. Ori korskahteli ja ravasi tytön ympärillä ja miehet yrittivät päästä aitaukseen häntä pelastamaan. Mutta silloin tyttö avasi silmänsä ja voihkaisi ja heti ori pysähtyi hänen luokseen, laskien turpansa tämän poskelle. Hitaasti tytön käsi nousi hyväilemään sen pehmeää turpaa. Hevosen korvat sojottivat eteenpäin kunnellen kuiskattuja sanoja.
Veikko ja Tauno eivät voineet muuta, kuin katsoa hiljaa mitä tuleman piti. He näkivät tytön huulten liikkuvan, mutteivät kuulleet sanaakaan. Sitten tämä nousi hitaasti istumaan. Hetken tointumisen jälkeen, hevosesta tukea ottaen, hän nousi seisomaan. Tovin kaikki seisoivat hiljaa, kunnes tyttö lähti kävelemään aitauksen laidalle, isää ja poikaa vastapäätä, orin seuratessa säyseästi perässä. Siinä hän hyväili vielä hetken orin tummaa päätä ja kapusi sitten aidan toiselle puolelle. Ori hirnahti kysyvästi. Tuokion tyttö katsoi hevosen tummiin silmiin ja pyrähti sitten juoksuun suoraan synkkään metsään.
Vasta tytön hävitessä, Tauno tajusi lähteä hänen peräänsä. Veikon yrittäessä lähestyä oria, se kavahti taas pystyyn muuttuen kesyttömäksi ratsuksi. Välillä se katsahti siihen suuntaan, minne tyttö oli kadonnut ja hirnahti kutsuvasti, sitten taas karahti pystyyn ja laukkasi hurjana pitkin aidan vierustaa.
Metsässä tyttö juoksi ketterästi, väistäen puiden oksia ja hyppien kaatuneiden puunrunkojen yli. Tauno näki vilaukselta tytön hennon vartalon ja lisäsi vauhtia. Välimatka lyheni hieman muttei pitkäksi aikaa. Naapurin tilusten rajalla oli aita, mikä hidasti hieman tytön matkaa, mutta vauhti jatkui taas toisella puolella. Taunon ehättäessä aidalle, tyttö harppoi jo etäällä. Sitten poika näki tytön kaatuvan ja lisäsi vauhtia.
Tyttö oli satuttanut polvensa kiveen, eikä voinut pidättää kirveleviä kyyneleitään. Siinä istuessaan ojan penkereellä, Tauno saapui huohottaen hänen vierelleen ja istuutui hengähtämään. Hieman hengityksen tasaannuttua hän kysyi:
- Miksi sinä juoksit pakoon? Ei kai me oltu niin kamalan näköisiä uroksia? Tauno yritti lyödä asian leikiksi.
Tyttö hymähti hieman ja niiskautti nenäänsä, sanomatta kuitenkaan mitään. Hän siveli polveaan, josta vuoti verta pienenä norona pitkin jalkaa.
- Sinullahan on haava polvessasi! Tauno sanoi äimistyneenä ja otti taskustaan nenäliinan, sitoen sillä haavan. Sitten hän nousi seisomaan.
- Nousehan ylös niin lähdetään meille lääkitsemään polvesi.
Mutta kun tyttö ei tehnyt elettäkään, niin Tauno otti häntä kädestä ja nosti varovasti ylös.
- Minä en lähde minnekkään, tyttö sanoi. Sitten Tauno otti rimpuilevan tytön olkapäälleen ja lähti kotimatkalle.
Aitaukseen nojaten Veikko ajatteli äskeistä tapahtumaa. Miten se voi olla mahdollista, ettei ori hyökännyt tytön kimppuun? Vai oliko mahdollista, että ori tunsi tytön? Tätä asiaa pitäisi kysyä Laurilta, täytyisihän hänen edes jotakin tietää ostamastaan hevosesta ja sen menneisyydestä.
Jatkkuu....
Torstai 2.2.2017 Metsässä oli suuri hämähäkki. Sen vaaleankeltainen takaruumis oli muutaman sentin kokoinen. Se hyppäsi kohti, huitaisin ja se lensi jalat levällään.
Ikkunan puitteissa oli noin kaksikymmentäsenttinen viillelty ampiainen. Sieltä lensi pieni ampiainen kohti ja väistin.
Kävelin ulkona ja vierelläni asteli Markku (ammattikoulusta). Sitten istuimme sisällä sohvalla. Hän tarttui kyynärpäähäni, etten iskisi välissämme istuvaa vauvaa päähän. Se tuntui hyvältä.
Lauantai 4.2.2017 Myynnissä oli harsomaisia kesähattuja.
Ajoin Seijan polkupyörällä ja laitoin sen seisomaan lehdettömän pensaan vierelle.
Makasin sängyssä ja järjestelin sen vieressä olevia kirjasia. Toisen sängyn takana käveli punapaukuinen nainen. Toivotimme tosillemme hyvää huomenta ja hän kysyi, juonko teetä? Vastasin, kyllä kiitos. Keittiön ikkunassa oli punaiset kaihtimet ja paksut punaiset verhot. Sanoin että en tykkää ikkunoissa kaihtimia, että ulos pitää nähdä esteettä. Rakennuksen vastapäätä oli matalampi, vaalea kerrostalo. Lattialla oli Mikalta saatu musta soutulaite, jota nuorimies kokeili. Seija otti esille laitteen, jossa seisottiin ja käsille oli sauvat.
Sunnuntai 5.2.2017 Piirsin muotokuvaa lyijykynällä.
Valkeasta paperista oli tehty koristeleikkauksia ja kortteja.
Maanantai 6.2.2017 Tanssin. Lava oli korkealla harjanteella ja ulkona satoi kaatamalla. Kappaleen loputtua istuin odottamaan hakijaa, mutta pyysinkin sitten vaaleansinipaitaisen miehen tanssiin.
Vitsi: Mummo Siilinjärven linja-autoasemala.
- Kuulkkees kuljettaja,, männöökö tämä auto suorraan kaupunkkiin?
- Ei ihan suorraan, myö ajettaan mutkat sammaan hinttaan.
Tiistai 7.2.2017 Meitä oli pieni ryhmä naisia ja miehiä. Meillä oli jokin tehtävä. Siellä oli Pekka Väänänen (ylä-asteelta), mutta erinäköinen. Tunsin jotenkin vetoa häneen ja ajattelin kysyväni seurusteleeko hän.
Keskiviikko 8.2.2017 Kylässä käydessä olin nukahtanut sinne. Heräsin sängyssä, katsoin kelloa ja nousin ylös. Kello oli vaille seitsemän, otin vaatteet syliini ja laskeuduin kerrosta alemmaksi. Aulassa oli useita ovia. Vain kahdessa ovessa numerot 175 ja 176, mutten muistanut omaani. Painoin pilarista nappia ja sieltä tuli talonmies. Esitin hänelle pulmani.
Torstai 9.2.2017 Tyhjensimme huoneita. Kenkiä siirsimme lähemmäs pöytää, mutta kankaat ja hameet jätimme isolle pöydälle. Isoista kumikengistä oli leikattu vähän vartta ja vein ne pojille, jotka istuivat mustissa vaatteissaan toisen, ison pöydän ympärillä.
Olin miehen kanssa talon vinnillä. Siellä oli keskilattialla lautoja ja reunoilla puruja. Ajattelin laittavani levyiksi avattuja pahvilaatikoita purujen päälle. Alakerran kammarissa laitoin ikkunoita kiinni. Niissä oli aukinaiset haat. Tuvan ikkunoita laitettiin kiinni ulkoa päin. Sitten vein sinisen auton takakonttiin matalaa jakkaraa, mikä sopi juuri ja juuri. Ohjaamossa istuivat isä, Seija ja Pentti. Minä istuuduin perälavalle ja Hilkka käveli. Sitten kävelimme kaupungilla ja arvuuttelimme tyhjällä korttelitontilla olevaa pientä, rapattua rakennusta, oliko se ollut apteekki vai K-kenkäkauppa. Olin kerännyt käteeni roskia ja laitoin ne ikkunasta sisälle.
Perjantai 10.2.2017 Jotakin yliluonnollista.
Piikkisiä kaktuksia. Yksi piikki pisti.
Pappi? - Sen näkeminen = ikävvyykssii ja kärsimykssii muihen viärryyven johosta ja ylimalakkaan että tuut iskemmään piäs seinnään.
Lauantai 11.2.2017 Pesin pienen pojan kakkapyllyä.
Istuin yksin penkillä tyhjässä kirkossa. Sitten sinne tuli nuori miespappi. Lähdimme Seijan kanssa kirkosta ja laskeuduimme jyrkkiä portaita, joissa pappi oli menossa. Otin häntä olkapäiltä kiinni sanoen: - "Täällähän sinä olet." Ulkona kiipesimme Seijan kanssa jyrkkää numikkokukkulaa ylös, jossa oli osittain rikkinäinen aita. Sen toisella puolella oli monen metrin pystysuora nurmikko, joten menimme hieman taaksepäin ja kiersimme tielle. Siellä pappi tuli vierelleni sanoen, että oli ajatellut minua puolisokseen. Minä myönnyin.
Keskiviikko 15.2.2017 Ikkunan lasit olivat likaiset ja liian pienet pokiin verrattuna. Yritin kuitenkin saada ne pysymään paikoillaan.
Perjantai 17.2.2017 Tietokoneella piti tehdä isoilla kirjaimilla WBW, BGB ja muutama muu kirjainyhdistelmä ja niistä piti saada jotain tietoa. En onnistunut. Hilkka ja Pentti avustivat. Sanoin, että ei ne pysy minun päässä ja Hilkkakin ihmetteli, missä niitä tarvitaan.
Lauantai 18.2.2017 Joku kulki pölyisiä katuja pitkin pyörätuolilla ja kasteli asfalttia.
Vettä satoi vähän. Joku suunnitteli, että käveltäisiin Juvalle, mutta sanoin, että odotellaan parempaa säätä. Uin vähän matkaa ja menin kadun varrella olevasta ovesta sisään.
Sunnuntai 19.2.2017 Ompelin itselleni pitkät housut, joiden vyötärö ulottui kainaloihin asti. Meillä, pienellä tyttöryhmällä oli liikuntatunti, jonka jälkeen etsimme kasasta omat housumme. En löytänyt omiani ja sain sitten viininpunaiset jalkaani. Yläkertaan johti jyrkähköt portaat ja niiden puolessavälissä oli vessa. Näin vilaukselta housuni siellä, mutta joku veti oven kiinni. Portaikon seinät olivat valkeat.
Tiistai 21.2.2017 Saunoin Karhunsalon ulkosaunassa.
Pieni, syvä allas täynnä mustaa nestettä ja pinnalla vähän öljyä. Altaan reunoilta sitä nousi ylöspäin. Se oli hieman arveluttavaa. Joku kokeili sormella nestettä.
Hiiri? - Niihen näkeminen = kotivarkkautta, kiinnni suaminen = panettelijas yritykset ei onnistu, näkeminen syövänä = vaivalla suattuu hyöttyy.
Keskiviikko 22.2.2017 Heinäsessä katsoin mustavalkeita, tosi vanhoja valokuvia. Senja oli siellä.
Pakkasin nyyttiin rukkasiani ja hattujani.
Karhunsalolla keräsin talon kupeelta karvalaukkuja valkeaan sankkoon. Jotkin sienistä olivat tosi limaisia ja vanhoja. Näytin niitä toisille ja esittelin lähellä kasvavia korvasieniä.
Torstai 23.2.2017 Kengistä karissut multavana meni perähuoneeseen asti. Sanoin nuorille pojilleni, että jokainen lakaisee pätkän puhtaaksi. Petri oli ulkona ja sanoin hänelle portailla, että sanoo toisillekkin, jotta kengät tulee jättää kuistille. Petri käveli avojaloin.
Perjantai 24.2.2017 Autokyydissä jonnekkin. Maassa kulki hiiri ja mullan läpi meinasi tulla rotta, mutta poljin reiän umpeen.
Istuin jossain baarissa. Olin juonut sinisen lasini tyhjäksi ja pyysin uuden spriten.
Tiistai 28.2.2017 Olin kaupassa ostamassa palkoherneitä ja porkkanoita. Minua palveli nuori Juha-poika. Herneiden vaakanumero oli 13 ja porkkanoiden 9.
Istuin jonkin kulkuneuvon kyydissä selkä menosuuntaan. Kapeahkoista hirsiseinäikkunoista näin kauniita kesämaisemia. Välillä siellä oli pihoja ja välillä rinnelaitumia, joilla lehmiä makoili. Minulle tuli ylitsevuotavan onnellinen olo. Sitten pieni tyttö oli tyhjässä huoneessa, jonka vanhat hirsiset seinät ja lattia olivat juuri puhdistetut. Sen jälkeen olinkin ulkona, jossa Hilkka ohjaili jotakin tapahtumaa. Siellä oli pieni naiskuorokin. Minua ahdisti ja itkin.
Nähhään :)