Silkki? - Yleensä = tuut suammaan mielluisan aseman yhtteiskunnassa, punanen = tuut haavotetuks, sininen = tuut kärsimmään vahinkkoo asiassas.


Kaikkialla sattuu ja tapahtuu

  Pitkän odotuksen jälkeen saapui se päivä, jolloin sirkuksen oli määrä esiintyä kirkonkylässä. Sanna ja Tauno laittautuivat matkaan ja Sanna tietysti ratsasti Jyskyllä, joten Taunon oli tyydyttävä kärrikyytiin, koska tytön hevonen ei laskenut miesväkeä selkäänsä.
  Kun he saapuivat keskustaan, oli siellä vilskettä kuin suuremmassakin taajamassa konsanaan. Lapsia parveili joka paikassa ja kinusivat vanhemmiltaan rahaa naposteltavan ostoon. Vanhempaakin väkeä näkyi olevan liikkeellä yllättävän paljon. Liput ostettuaan, Sanna ja Tauno erosivat katsellakseen tarkemmin ympärilleen. Sanna kierteli ratsain, koska niin pystyi hallitsemaan hevostaan paremmin ja toisaalta, näkihän sieltä paremmin joka paikkaan, kun edessä ei ollut muiden ihmisten selkiä.
  Jonkin aikaa kierreltyään hän aikoi etsiä Jyskylle sopivan paikan näytännön ajaksi, kun huomasi erään miehen liikkuvan hieman oudosti. Sitten selvisi että mies oli taskuvaras, kun hän sujautti kätensä erään toisen miehen lompakkotaskuun ja otti leikiten saaliin itselleen. Silloin Sanna ratsasti lähemmäs ja hyppäsi ratsunsa selästä alas taskuvarkaan eteen sanoen:
- Eiköhän olisi parempi antaa se lompakko takaisin omistajalleen.
- Täh?
Ukko vilkuili ympärilleen ja kulki takaperin ja Sanna seurasi. Kohta varas kääntyi ja tihensi askeleitaan, mutta Sanna oli kuitenkin nopeampi ja juoksi miehen eteen.
- Älähän yritä karata sen lompakon kanssa.
Mies katseli tyttöä tihrusilmillään otsa kurtussa ja lopulta tönäisi häntä niin rajusti, että tämä putosi istualleen ja lähti pinkomaan minkä jaloistaan kerkisi. Se oli miehen viimeinen virhe, sillä tuulispään lailla hänen eteensä ilmestyi suuri, musta lihasvuori, joka hirnui vihaisesti. Äijä seisahtui niille jalansijoilleen ja kääntyi toiseen suuntaan, mutta hänellä ei ollut mahdollisuutta paeta.
  Silloin, kun Sanna huomasi Jyskyn laukkaavan miehen perään kahtia jakautuneen ihmismassan läpi, hän etsi varkauden kohteeksi joutuneen miehen käsiinsä.
- Teiltäkö se lompakko äsken vietiin, Sanna kysyi vakuudeksi.
- Minultako? Eikö mi . . . Hei minun lompakko on varastettu! Mies kokeili taskuaan.
- Minun hevoseni pitää vielä miestä tuolla aloillaan, joten eiköhän käydä lompsasi takaisin.
Sanna juoksi jo edellä, ettei Jysky vain pelottelisi ukkoa kuoliaaksi. Ja suitsista kiinni saatuaan hän tyynnytteli lihavuorta, mutta päästi heti irti, kun ukko yritti paeta. Pian olivat paikalla myös virkavalta sekä lompakkonsa hukannut mies. Näpistelijä antautui pakon edessä tutkittavaksi ja hänen taskustaan löytyi vielä kaksi muutakin lompakkoa. Konstaapeli ihmetteli ja kiitti Sannaa. Sitten hän huusi kovemmalla äänellä että lompakkonsa kadottaneita pyydetään paikalle. Kohtapuolin siihen saapuikin kaksi miestä, joista toinen sattui olemaan Sannan tuttava, Mäntykankaan Petteri. Jokaisen miehen täytyi kuvailla lompakkonsa ja pian he saivatkin omansa takaisin. Sannalta kysyttiin osallisuus juttuun ja pian kaikki oli selvää, joten jokainen pääsi katsomaan pian alkavaa esitystä sirkusteltassa.
  Välitauolla moni kävi jaloittelemassa ulkona, kuten Sannakin. Hän kävi juttelemassa hevoselleen ja monet lapset katselivat uteliaina heidän ympärillään.
- Saa tätä tulla silittämäänkin, ei se lapsille tee pahaa. Tulkaa vain.

Jatkkuu....


Perjantai 1.2.2019  Jyrkät, vaaleat portaat. Joku lapsi kiipesi ylös ja potki tieltään siellä täällä olleita tavaroita.


Tiistai 5.2.2019  Muistelin untani sinisestä silkkimekostani.

Juttelin Luojalleni, että antaisi meidän asua siinä missä olimme tai antaisi paremman talon. Meillä oli violettisia ja valkeita sulkia. Vierailulle tuli valkealla autolla nuoripari, joille annoin tarpeettomat lastenvaunut.


Torstai 7.2.2019  Leveä, matala koski, jossa oli iso sinivihreä aalto.


Monia miehiä lapiohommissa. Kuutiomaisista kivistä oli kasattu neliömäinen alusta ja päällä keskellä oli yksi paasi. Niitä oli useita, katsellessani ympärilleni. Puusta oli tehty puolittainen suojarakennelma. Seija oli kakkinut jonnekkin tasanteelle ja pyyhkinyt vihreään pyyhkeeseen. Minä tein tarpeeni samaan kasaan ja käytin samaa pyyhettä. Sain ulostetta sormiini.


Perjantai 8.2.2019  Serkkutyttöni Sirkku ja Päivikki Otronen asuivat tyttöjensä kanssa Vallisärkän mäellä. Kuljin kesällä avojaloin Enon keskustasta Karhunsalolle päin ja kävin heidän luonaan. Pikkutytöt lähtivät perääni, kun jatkoin heiltä matkaa. Minulle tarjottiin vettä neulotusta säkistä.

Minun piti kopioida kirjaston koneella kartta, muttei se onnistunut. Kone ruttasi muoviarkin ja tulosti ensin vääriä sivuja.


Lauantai 9.2.2019  Pienellä Tapanilla oli ampiainen nenässä ja hän kaivoi sen pois. Se lensi kaapin reunaan, missä oli kärpäsiä. Tapoin sen punaisella kärpäslätkällä. Sitten kyykin kesäisellä mansikkapellolla ja otin samalla lätkällä hajonneen, punaisen haulin pois ja vein sen kiviraunioon, poikien ulottumattomiin. Siellä oli puolikkapuuron väristä ainetta kivien
välissä. Samassa näin pihamaalla puusta tehdyn ison auton, jossa Tapani oli kyydissä. Auto vieri loivaa rinnettä nopeasti alas. Joku poika juoksi sen edellä ja Petri takana. Lähdin juoksemaan perään. Tapanin isä yritti tappaa hänet. Kun auto kaarsi oikealle, Tapani oksensi isossa kaaressa....






Vitsi:  Pikku-Risto oli autoajelulla vanahemppiisa kansa. Äitin mielestä isä ei osannu ajjoo kunnolla, ja niinpä hiän neuvo koko ajan. Sikspä Risto kysy:
- Isä, kuka sulle opetti autolla ajjoo ennenkun meille tul äiti?


Sunnuntai 10.2.2019  Olin jossakin koulussa, yksinkertaisessa sinisessä mekossani. Sitten huomasin että mekon päällä oli keltapunainen hame ja heitin sen pois. Oli puhetta joistakin päivistä ja sanoin, että maanantaina on digikurssi.

Ajoin punaisella pakettiautolla ja eksyin mökkitielle. Kun tulin sinne toisen kerran, jätin auton isolle mäelle ja kävelin kesäisiä teitä katsomassa, minne suuntaan pitäisi ajaa. Ja kun palailin autolle päin, vastaani tuli palomino-hevosia ihmisineen, mutta yhtä talutti vatsanalusremmistä samansävyinen koira. (Palomino = kullankeltainen, vaaleat jouhet, valkeat piirto ja sukat.)


Keskiviikko 13.2.2019  Exä oli laittanut jotakin jäistä lautaselle ja hellalle sulamaan ja toiselle lautaselle sulaneet mansikat.

Mies halusi rakastella kanssani, kun olimme sängyssä vaatteet päällä. Hänen vanhempansa olivat myös huoneessa. Mies sanoi, ettei haittaa vaikka äiti näkee. En halunnut, eikä rakasteltu. Hänellä oli valkea paininjalka-osa ompelukoneesta lattialla, että siinä voisi ommella. Sanoin, että sitten kun olemme yhdessä, hankimme paremman koneen. Minulla oli kone.

Kuljin pienen pojan kanssa Onttolan lentokentälle iltahämärissä. Sitten vastaan tuli kahden auton valot ja sieltä käveli vastaan Pakarisen Martti.


Torstai 14.2.2019  Olimme pienten lasten kanssa tehneet perhosia. Lajittelin lankoja ja kankaita. Kivilahden Reijo (ent. opettaja) piteli vyötäröstäni. Osa lapsista jäi nukkumaan, kun lähdimme muiden kanssa ulos.


Perjantai 15.2.2019  Lainasin Pulkkisen Jarilta jotakin ja olin nyt palauttamassa sitä. Kun aukaisin ulko-oven, siinä oli pieni, valkea tuulikaappi ja sen jälkeen tultiin suoraan valkeaan makuuhuoneeseen, jossa pariskunta vielä makoili sängyssä kello 10:ltä. Peitoissa oli kultaommelta. Pyysin anteeksi, etten arvannut heidän vielä nukkuvan.

Kesällä jossakin pihapiirissä oli kokoontuminen. Seija heitti tikkaa ja tuvassa oli tanssit. Odottelin, että minut haettaisiin lattialle, mutta vierestä vietiin. Sitten hain valssiin lyhytkasvuista miestä.


Lauantai 16.2.2019  Tapani oli tilannut ruotsinkielisen opiskelukirjan, mutta niitä tulikin kaksi. 91- 99. Etsimme kuittia, jotta näkisimme tilauksen. Sitten olimme menossa linja-autossa Karhunsalolle. Ryömin katon ja välikaton ahtaassa tilassa eteenpäin.






"Rakkaus on seleväsannaissuutta. - Puhu monin sanoin, että puolisos ymmärttää mitä puhut."


Torstai 21.2.2019  Luku 12.  -  Joku selosti hiihtokisoja ja minä seisoin jonkun miehen kanssa maaliviivan lähellä. Loppukirin voitti hiuksenhienosti suomalainen.

Exä oli auraamassa lumia traktorilla. Minä olin pienten poikieni kanssa mäenlaskussa. Sitten vein nuorimman, vaippaikäisen, nukkumaan sohvalle, jossa oli ulkoiluvaatteita ja pehmoleluja. Katselin hänen nukahtamistaan.


Perjantai 22.2.2019  Kävelin Joensuun kaupungilla ja kävin muutamassa liikkeessä ostamatta mitään. Kun olin menossa pois eräästä liikkeestä, ala-aulassa oli lattian luuttuajia. Kysyin, pääseekö tästä ulos? Jouduin menemään kellarikerrokseen ja toista kautta pois. Sitten muistin että neljältä, 10 minuutin päästä lähtee kadun varresta linja-auto Enoon. Kävelin nopeasti sinne päin muutaman tytön kanssa. Kirjavat linja-autot kirtelivät jo toista korttelia.

Olin Marja-Liisan ja Paulin luona kylässä. He siivosivat lattioita. Seisoin eteisessä, mikä oli vielä luuttuamatta. Naulakossa olevasta ruiskusta lensi punaista mehua lattialle. Meinasin laittaa päälleni maalarin likaiset haalarit, mutta laitoin ne pois ja rupesin luuttuamaan Marja-Liisan kanssa punakelta-kuvioista lattiaa. Siellä oli kenkätelineen alla hiekkaa.


Maanantai 25.2.2019  Laitoin valkeaan hyllyyn "ruohopensselit". Minua ahdisti sisällä. Itkin ja menin ulos auringonpaisteeseen. Kävelin vähän matkan päähän, hailakanvihreälle penkille varjoon.


Tiistai 26.2.2019  Harmaansininen haikara.


Keskiviikko 27.2.2019  Pentti teki puusepän hommia Luhtapohjan navetassa, jossa ei enää ollut lehmiä. Minä menin tupaan ja päivän päätteeksi ihmettelin, ettei hän ollut tullut edes syömään. Hänellä oli varmaan eväät. Seisoin ulkoeteisessä ja painoin valonkatkaisijaa, mutta lamppu ei syttynyt. Kokeilin sitten käsikopelolla hattua päähäni, mutta se oli reilusti iso. Aukinaisella ulko-ovella tiirailin, että kyllä se oli minun hattuni. Sitten kokeilin sulaketaulua ja se vilautti kipinän. Kyykistyin peläten sähköiskua ja sitten etsin rukkaseni, että saisin sen avulla
sulakkeen paikalleen...


Torstai 28.2.2019  Seisoin muutaman henkilön kanssa rannalla pienellä betonilaiturilla. Hilkka oli rannalla nuorten koivujen luona. Järvi oli melkein peilityyni ja haikailin soutelemaan. Sitten huomasin, että nuorehko mies työnsi rullatuolissa presidentti Urho Kekkosta laiturille päin. Kävin sanomassa Hilkalle. Olimme olleet laiturilla jonkin aikaa, kun huomautin, että vesi nousee. Se oli jo peittänyt laiturin reunalistat. Sanoin Pentille, että soutaisi meidät maihin, mutta pieni vene tuotiin lähelle ja sitä myöten loikattiin rantaan.

Nähhään :)