ots

27

Yllättävän paljo on unissa ollu sinistä ja valakkeeta. Onhan ne Suomen lipun värit, mutta eiköhän nuilla lie syvällisempihi merkitys. Sininen oli chakroista Kolomas silimä ja valakkee oli
Kausaalichakra. Ne edusttaa henkisen kehityksen kasvvuu.

Maanantai 1.4.2013  Minulla oli paljon valkeita, pieniä vesivärinappeja. Vedin pitkän paperiliuskan suoraksi, jossa oli keltaisen eri sävyjä.

Me siskokset olimme kaikki samassa huoneessa isän kanssa. Juotavana oli jotakin huumaavaa ainetta. Meillä tytöillä oli päällämme vain vyötäisille kolme kertaa kierretty kullansävyinen
ohuehko ketju.

Kauppa oli sittenkin maanantaina auki. Soitin Kaleville aamulla noin 9.15 kaupasta. Kun uninen ääni vastasi, kysyin, herätinkö. Hän oli kuulemma juuri herännyt. Kysyin, mitä minun pitikään
ostaa? Kalevi sanoi siihen jotakin. Sitten muistin että maitoa. Otin kaksi tölkkiä ja jotakin muuta pientä. WC-paperin kohdalla ihmettelin, eikö Tokmannin tarjous ollut isompi paketti, jossa
rullalle olisi tullut hintaa kaksi senttiä. Rullat olivat vaaleankeltaiset. Kassalla annoin vähät rahani ja vahingossa tiskille nousi pieni muovipussi, jossa oli muutama ruskehtava, pyöreä, litteä
kiekko. Sanoin; tätä en ostanut teiltä ja laitoin sen takaisin taskuuni. Suulas mies kassalla oli laskenut ostokseni ja sanoi, että vielä jäi 30 senttiä. Sitten hän nosti siihen arvan, josta otti
tarkistuskannan pois ja niin ostokseni oli tasaraha. - Autolleni kävellessä, takanani tuli nainen valkeassa takissaan. Hän luuli minun autoa omakseen. Sitten hän sanoi, että olikin tänään valkealla
autollaan. Minun autoni oli hailakan vaaleanvihreä, vanha farmarimalli. Aukaisin oven Abloy-avaimella. Istuttuani, yritin monta kertaa laittaa oven kiinni. Oven ikkuna oli auki, joten vetäisin
sen reunasta ja sain sen lopulta suljettua. - Kauppa sijaitsi muutaman talon ympäröimänä pienessä notkelmassa. Kun yritin nousta loivaa rinnettä ylös, autossa ei ollut tehoja ja jouduin
peruuttamaan, ottaakseni vauhtia. Muuan nuori poika punakeltaisessa autossaan, tööttäili takanani, että mene jo. Pääsin pois.

Oli kesä. Hieman mutkaisen soratien varressa oli hyvin hoidettuja puutarhoja. Lyhyt, ihanan vihreä ruohikko, kukkia ja puitakin. Siirsin tielle kaatuneita, pitkiä, ohuita runkoja tien sivuun.
Siellä kulki punainen ja sininen auto.

((Kuatunut puu tarkottaa unikirjan mukkaan; mielenmuutosta näkökannassa. - Sillontällön näin unissa kuatunneita puita ja kyllä kun tieto lissääty, niin ajatus muuttu. :) ))




Tiistai 2.4.2013  Kuljeskelin isossa koulurakennuksessa.

Raju tuuli meinasi viedä ison musta sateenvarjoni. Se taittui väärinpäin.


Keskiviikko 3.4.2013  Tein vaaleata mattoa, johon tuli harvakseltaan sinisiä raitoja.

Istuin ompelukoneen ääressä, kun siinä pamahti jokin.
((Säpsähin herreille. Sitä tuli tuas käyttyy astraalimatkalla.))

Olin nuorempien poikieni kanssa talossa. Sanoin heille että lähdetään Puhokseen. Meillä oli siellä toinen asunto. Kolmaskin oli jossain. Otimme joitakin tavaroita ja silloin huomasin ikkunasta,
että exä tuli sinisellä autolla. - Sitten olinkin jonkin tien laidassa, hieman soisessa maisemassa. Menin piiloon sakeaan pusikkoon, joten hän ei löytänyt minua. Valkea auto ajoi ohi.


Torstai 4.4.2013  Seisoin keittiössämme ja hoin aom-mantraa seisten. Tapani ja Kalevi peuhasivat välieteisessä patjan kanssa. Otin sen Tapanilta ja työnsin yläkerran portaisiin.

Kesäinen päivä Karhunsalolla. Olimme menossa Tyyne Laitisen syntymäpäiville aamusta. Pihassa oli jo avokattoinen punainen auto. Hilkka-sisko ajoi kanssani mustalla ja meidän jälkeen tuli
vielä valkoinen. Nousin autosta kävelemään ja lopulta menimme kaikki sisälle. Tuvan sängyllä istui joku nainen ja isä makasi mahallaan penkillä sinisessä paidassa. Hän heräsi. Tyyne oli
mieskaverinsa kanssa sängyssä viereisessä huoneessa. Heillä oli ollut edellisenä iltana vieraita ja olivat valvoneet myöhään. - Yht`äkkiä huoneessa olikin Tyyne ja pari nuorta. Toisella oli pään
päällä ruukkukaktus, jonka kapeat lehdet viistivät lattiaa hänen kulkiessaan. Tuvassa oli joulukuusi ja lattialla paljon kuusenkoristeita ja havunneulasia. Koristepalloja; sinisiä, keltaisia ja
 punaisia, joista yksi pieni oli hieman rutussa. Siirsin niitä lattialla sivuun, ettei ne rikkoutuisi jaloissa.



koh

Tiistai 6.4.1999

5

Oli pilvinen juhannuksen jälkeinen päivä. Noin kahdeksan metrinen paatti keikkui laineilla, kun katselin sen laidan yli veteen. Olin lupautunut Lean ja Sarin mukaan "veneretkelle", jotta tulisi
poikien kanssa tasaparit. Olikohan heillä joitakin taka-ajatuksia?
Helmikuussa olleiden Anitan hautajaisten jälkeen olin ollut alamaissa, enkä ollut käynyt juuri missään. Anitan kanssa olimme olleet jo lapsuudesta asti ystäviä ja kulkeneet ties missä. Sitten
häneen iski verisyöpä ja lopulta se vei hänet. - Lea, toiseksi paras kaverini, kyseli minua muutama päivä sitten mukaan tälle reissulle ja houkutteli houkuttelemasta päästyään ja tässä sitä sitten
ollaan.
Porukkaan kuuluuvat Sarin poikakaveri Matti, sekä Eero, jota en tunne ja Asko, joka on jotenkin tutun näköinen.
Tytöt menivät kannen alle laittamaan syötävät ja juotavat pöytään, Matti oli ohjaushytissä ja minä katselin maisemia. Asko ja Eero keskustelivat vilkkaasti moottoreista paatin peräpuolella ja
vilkuilivat samalla menosuuntaan.
Seisoin ihan keulassa ja annoin tuulen hyväillä kasvojani. Sitten näin edessä tutun näköisen saaren. Olin käynyt Anitan kanssa siellä monet kerrat soutuveneellä. - Voi Anita. . . Väkisinkin
silmäni kyyneltyivät. Siirryin istumaan ohjaushytin seinustalle, koukistin jalkani ja ristin käteni niiden ympärille. Kyynelten läpi katselin taivaalle kertyneitä tummia pilviä.
Istuin niin ajatuksissani, etten kuullut, kun joku tuli hiljaa viereeni. Vasta sitten, kun minulta kysyttiin, mikä minulla oli hätänä, havahduin.
- Ajattelin ystävääni, joka haudattiin alkuvuodesta. Hänellä oli verisyöpä.
- Minunkin siskollani oli verisyöpä. Anitalla.
-Anitalla! Huudahdin. - Milloin hänet haudattiin?
-Helmikuun 20. päivä.
- Oletko sinä Anita Laakkosen veli?
- Olen. - Minäkin suren vielä Anitaa. Me olimme hyvin läheiset. . . Askon ääni värähteli. Sitten hän istui viereeni ja laittoi käsivartensa hartioilleni, puristaen lohduttavasti ja huokasi. Samassa
kuului Lean huuto: "Syömään!"
- Kohta tullaan! Asko huusi takaisin. - Pyyhitäänkö nuo sadepisarat pois poskilta, muuten tulee vain kyselyjä. Ja samassa hän kuivasi poskeni, ennenkuin kerkisin itse.

Kun menimme kajuuttaan, Lea iski merkitsevästi silmää. Menin hänen viereensä ja supatin: - "Miksi et kertonut, että täällä on Anitan veli?"
- Ethän kysynyt. Lea näytteli tyhmää, mutta kysyi sitten, olinko vihainen. Enhän minä voinut semmoisen asian takia olla vihainen.
Eero oli jo syönyt ja lähti Matin tilalle ruoriin. Koska oli nousemassa ukonilma, oli päätetty, että menisimme Matin sedän huvilalle pahimman myrskyn ajaksi, koska se oli lähimpänä.
Olin juuri saanut viimeisen leivänmurun suuhuni, kun satuin vilkaisemaan Askon suuntaan. Hän katsoi minua totisena, saaden minut punastumaan ja vedin leivänmuruja henkeeni. Lea
jyskytteli selkääni yskiessäni. Ja kun lopulta olin selvinnyt siitä ja juonut mukini tyhjäksi, lähdin ulos tuulettumaan.
Pian muutkin selvisivät ulos ja seurasivat Eeron rantautumista. Sitten, kun viimeinenkin oli astunut laiturille, putoili niskaamme jo suuria vesipisaroita ja sai meidät juoksemaan huvilan
verannalle. Matti etsi avaimen ja niin pääsimme sisälle kuivattelemaan. Heti hän laittoi ripeästi tulta takkaan ja me levittelimme päällimmäiset takkimme ja puseromme kuka minnekkin.
Ukkosrintama venyi ja "paukkui", joten päätimme yöpyä sisällä, eikä paatissa, kuten alunperin oli tarkoitus.
Seuraava päivä valkeni aurinkoisena. Toiset näyttivät vielä nukkuvan, joten hiivin hiljaa ulos ja menin laiturille istumaan. Kuuntelin peipposten aamukonserttia, lokkien kirkunaa ja laineiden
hiljaista liplatusta. Sitten kuulin askelten ääniä ja katsoin, kun Asko tuli laiturille. Punastuin, kun hän istui viereeni.
- Vieläkö toiset jäivät nukkumaan? Kysyin.
- Vielä. - Mikäs sinut herätti?
- En tiedä. Mutta ei tämmöisenä aamuna voi nukkuakkaan pitkään, kun on niin kaunista.
- Niin . . . Kaunista on. Asko katsoi minuun ja hymyili, saaden minut taas punastumaan.
Istuimme hiljaa pitkän tovin, tai ainakin siltä tuntui, kunnes muut heräsivät.
Aamupalan jälkeen kiertelimme rantoja ja palattuamme lähdimme taas vesille. Pojat vuorottelivat ruorissa ja me tytöt paistattelimme päivää.
Kotikylän satamalaiturissa tiemme erosivat. Askolla ja minulla oli kuitenkin kilometrin verran samaa matkaa. Kulkiessamme ihmettelin mielessäni, että miten voi olla näin hyvä olo toisen lähellä,
sanoittakin. Vai johtuiko se siitä, että molemmat olimme menettäneet läheisen ihmisen. Sitten kysyin, miksemme ole tavanneet aikaisemmin? Hän sanoi olleensa ukin ja mummon apuna ja

 
opiskelleensa toisella paikkakunnalla
. Ei nuorempana tytöt kiinostaneet.
Sitten, kun tulimme Askon kodin tienhaaraan, pysähdyimme ja hän tuli eteeni. Minä häkellyin, enkä uskaltanut nostaa katsettani hänen rintamuksestaan.
- Tulisitko huomenna keskipäivän aikaan satamaan? Asko kysyi.
- Voinhan minä tullakkin, sanoin ja vilkaisin häntä punastuen silmiin. Sitten hän otti minua leuasta kiinni, antoi nopean suukon huulilleni ja kuiskasi: - Kiitos.
Kotimatka meni huomaamatta, mutta ilta oli tosi pitkä.
Aamulla jännitin niin, ettei mistään meinannut tulla mitään. Ja sitten lähdin kävelemään paljon aikaisemmin. - Olin juuri menossa ohi Askon tienhaarasta, kun huomasin hänen tulevan kauempana
, joten pysähdyin odottamaan.
- Hei! Asko hihkaisi lähemmäksi tultuaan. - Onneksi tänään ei sada. Olisi hieman epämukavaa kulkea, vai mitä?
- Niin, vastasin ujosti.
- Minä otin hieman evästä, jos vaikka käveltäisiin vanhalle kanavalle. Sopiiko?
- Siis eväät vai kävely? Kysyin leikkisästi. Asko hymyili leveästi ja rutisti minua hartioista.
- Voi Anneli! Tuosta tuli niin siskotyttö mieleen! Taisitte tosiaan olla kuin paita ja peppu? Huokasin hieman haikeana ja vastasin: Niinpä taisimme olla.
Kuljimme hiljakseen vanhalle kanavalle päin ja sitten istuimme ruohikkoiseen kohtaan lepuuttamaan jalkoja. Siinä sitten rupateltiin kaikenlaista ja taas kerran juttu kääntyi Anitaan.
- Olisimmekohan koskaan tavanneet, ellet olisi ollut siskoni kaveri, Asko tuumi hieman tukahtuneella äänellä.
- En tiedä, vastasin itkuisena.

Asko tuli viereeni istumaan niin, että saatoin nojata hänen rintaansa ja otti minut hellään halaukseen. Surimme yhdessä menetettyä ystäväämme kyynelsilmin.
Lopulta kyyneleet tyrehtyivät ja ajattelimme syödä suruun. Asko loihti kylmälaukustaan maukkaat eväät kylmän mehun kera sekä jälkiruuaksi tuoreita mansikoita.
Hieman myöhemmin kiertelimme lähiympäristössä ja palattuamme takaisin, puheemme kääntyi seuraavaan päivään. Illalla olisi lähilavalla tanssit. Ja huomasimme molemmat pitävämme juuri
kesäisistä lavatansseista. Päivällä Askolla olisi kiireitä, mutta illansuussa tavattaisiin.
Lauantaipäivä kului siivoillessa ja kuinka ollakkaan, sitten koitti jo lähdön aika. Hermostutti.
Tapasimme taas tienhaarassa ja käsi kädessä patikoimme lavalle päin. Siellä oli paljon tuttuja ja moni ihmetteli, kun Asko ja minä kävelimme yhdessä. Alkuvalssit olivat juuri alkaneet ja mekin
menimme mukaan. Tuntui tosi mukavalta tanssia pitkästä aikaa ja Asko oli tosi hyvä viejä.
Seuraavaksi tuli tango ja lattialle jääneet parit aloittivat pyörähtelyn heti, kuten mekin. Ups! Minulta meinasi sotkeutua askeleet, kun Asko rutisti lähelleen. Tuntui, kuin olisin leijunut.
Katseemme kohtasivat ja kumpikin oli hieman hämillään tunteesta, joka vallitsi välillämme. - Olisin voinut tanssia ikuisesti tangoa, mutta orkesteri päätti toisin.
Välillä tuli nopeaa ja välillä hidasta ja me tanssimme ne kaikki. . . tai siis melkein kaikki. Polkan aikana huilasimme ja joimme mehua. Ja eikun taas menoksi.
Kunto koheni roimasti tuntien aikana ja kotimatka taittui keveästi.
Asko saattoi minut kotiin asti. Pihalla emme meinanneet millään päästä toisiemme silmistä irti. Lopulta kuitenkin haukottelimme niin makeasti, että päätimme nukkua muutaman tunnin ennen
aamua. Sittempähän tapaisimme kuitenkin uudelleen.

((Unessa nautin laivan keulassa tuulesta.))




ots
28

Siltapa juurikin? Monia unia näin, eikä niitä tullu ajatelttuu tarkemmin. Nyt oon joutanu enemmän miettimmään, mitä katkennu silta kottinpäin oikkein meinovvaa. Elämässä ei voi männä
taaksepäin, joten kiännä nokka kohti tulevvaissuutta vain ja eikun mänöks.


Perjantai 5.4.2013  Talvinen auringonnousu osui isoon, vanhaan, punasävyiseen heinälatoon. Taivas oli sininen ja pilvetön. Hanget hohtivat valkoisuuttaan.

Olimme parin naistuttavani kanssa Enon keskustassa kesällä. He houkuttelivat minut mukaan johonkin rokkitapahtumaan. Keskustassa oli paljon nuoria iltahämärissä. Kävin katsomassa bändin
esiintymispaikan ja sen edessä olevalla pienellä lattialla tanssahteli pari alle kymmenvuotiasta. Tönäisin vahingossa heppoista katosta ja se ei meinannut enää pysyä pystyssä. Se oli
punakeltasävyinen ja toinen sinisävyinen. Siihen tuli yksi toimitsija ja sanoi, ettei näin ohuet tuet tahtoneet pysyä pystyssä. Lähdin pois. Sanoin toiselle tuttavistani, jolla oli keltainen neuleliivi,
että lähden pois, tarkoittaen Karhunsalolle. - Tultuani sillalle, sitä ei ollutkaan. Sillan kohdilla, veden pinnalla oli punainen muovipressu, jonka päällä Esa Pakarinen tanssi ja lauloi.

Joku nuori mies oli mustissa kokotrikoissa, joissa oli keltainen raita sivussa. Hänellä oli jaloissa vanhanaikaiset kilpailuluistimet ja hän oli juuri lähdössä hieman karkealle jäälle.


Lauantai 6.4.2013  Ompelin käsin vauvan vaaleanpunaista, hieman harsomaista housun sivusaumaa valkealla langalla. - Pienehkössä huoneessa oli lattialla, melkein sen peittäen, vauvojen
vaippoja sekä läpinäkyviä aikuisille tarkoitettuja suojahousuja. Minullakin oli, ja tein siihen tarpeeni ja sitten vein pari vaippaa ulkokuistille, jossa oli jo iltahämärää. Sitten etsin itselleni uusia
suojahousuja.


Sunnuntai 7.4.2013  Himmeästi näkyi kaksi kertaa, 26%.

Olin Luhtapohjassa Vienon luona.

Sylissäni oli A4:sen kokoinen raamattu. Sille oli laitettu vaaleanvihreästä, ohuesta puuvillakankaasta suojakannet. Näytin Seijalle, miten huonosti saumat oli ommeltu. Kun olin ottanut ne pois,
kansien väri oli maapähkinän kuorien väriset ja kannessa oli tummempi viiva vasemmalta, puolesta välistä oikealle, hieman nousevana. Sen yläpuolella oli isosti kullattu "Raamattu". Viivan
alapuolelle oli ommeltu kukka valkealla, keltaisella ja punaisella, paksuhkolla langalla. Purin sen. Otin itselleni keltaisesta langasta pitkän pätkän, aikoen ommella siihen uuden.

Ulkona oli hieman lunta. Tiellä oli muutamia henkilöitä, joista pari miestä käyttäytyi hieman jäykästi. Heillä oli pikimustat hiukset, vaatteet mustan, harmaan tai hopean sekoitteiset. Toinen oli
tehnyt tielle alle metrin kokoisen neliön, puhdistaen sen keskustan. Hän laittoi siihen muutamia pieniä esineitä ja sitten minun piti mennä siihen. Aistin, että he ovat ulkoavaruudesta. En
pelännyt. Kun olin kuvion sisällä, "se" nousi nopeasti lentoon. . .

Olin useamman korkuisen kerrostalon katolla ja laskeuduin sieltä seinää pitkin alas. Aina ikkunoiden alapuolella oli pieni uloke, joita myöten pääsin alemmas. Rakennus oli vaaleankeltainen
tiilitalo.



ots
29

Eihän tuo kuva näytä linnunradalta, mutta kuvitelkkee. :) :) :)


Maanantai 8.4.2013  Näin linnunradan öisellä taivaalla.


Tiistai 9.4.2013  Jossakin vanhan talon vinnillä oli lajittelemassa kaikenlaisia tavaroita ja vaatteita. Siellä oli monet pienet lapaset, mitkä oli punaisen, oranssin ja keltaisen kirjavia. Sitten käsiini
osui valkea kesäpusero, josta puuttui yksi kaitale kauluksesta. Hilkka sanoi, että siihen pitäisi ommella. Katselin yhdestä hyllyköstä kangasrullia ja käsiini sattui ohutta, hopeasävyistä kangasta,
minkä nurja puoli oli melkein valkea. Näytin, että kävisikö tämä. - Joku tuli sanomaan minulle, että pitäisi saunan liiteristä viedä (Karhunsalolla) puita toiseen liiteriin. Kesälämpimällä jaloissani
oli punaiset remmihollannikkaat. Saunan liiteri oli melkein täysi. Siellä pörräsi ampiaisia ja tapoin niistä yhden vasenta säärtäni vasten. Otin tieltäni muutaman halon ylös, että pääsin ottamaan
taaempaa syleyksen. Pentti ja isä odottivat toisella liiterillä.

Kesäisenä päivänä sotaharjoituspojilla oli valkeat talvihaalarit päällä. He harjoittelivat jossakin vanhassa pihapiirissä. Olin kulkemassa hieman sivussa ja puhelin kännykkääni, jonka toisessa
päässä oli jokin komentaja. Hän sanoi olevansa varuskunnan harjoitusalueella ja että minun pitäisi tulla sinne.


Keskiviikko 10.4.2013  Laitoin jalkaani violetit sukkahousut ja niiden päälle viininpunaiset "välihousut".

Olimme Seijan kanssa Karhunsalon tuvassa ja vanhemmat olivat ulkona. Seija oli valmistautunut lähtemään töihin. Hänellä oli päällään kirkkaanpunainen pitkä mekko, jossa oli lyhyet hihat ja
muutama keltainen nappi ylhäällä edessä, joita minä laitoin kiinni. Sitten sanoin, että minäkin lähden ja etsin kuultavan vaaleanvihreän, kellohelmaisen, lyhythihaisen mekon ja Seija etsi
silitysraudan, että saisi helmaa hieman silitettyä. Minä etsin jalkaani vaaleanpunaiset nailonit ja valitsin useasta uudesta kenkäparista pähkinänruskeat avokkaat. - Kirjoitin unta paperille ja
 Seija ihmetteli, mitä teen. Sanoin, lue tuo ruskea vihko. Siinä on unia monen kuukauden ajalta.

Älä vaihda väriä.

Vaalea matto, jossa sinisiä raitoja.


Torstai 11.4.2013  Olin Pentin kanssa Karhunsalolla. Sinne tuli työtoverini mies, Matti, sinisessä takissaan. Pentin kanssa siirryimme kammarin puolelle. Minä istuin sohvatuolissa lähellä
oviaukkoa ja Pentti makasi sängyllä ikkunan kohdalla. Matti istui tuvan puolella kammarin oven vieressä. Hän matki jalkojeni asentoa ja kurkisti välillä suuntaani. Sitten yht`äkkiä hän tuli
viereeni ja antoi minulle märän suukon.
((Tämä Matti on ensimmäinen, tulevista Matti-unista. Nykyinen seurustelukaverini on kastenimeltään Matti. - Mänihän tuohon melekkeen 10 vuotta. :) ))

Huoneistot oli TOSI sekaisin. Ei meinannut sopia kulkemaan. Siellä oli Pentti, kaikki kolme poikaani, Seija ja Samuli. Olin lähdössä töihin ja piti tehdä eväät, mutten löytänyt mitään.
Rannekelloni oli pysähtynyt ja kun yritin siirtää sitä aikaansa, siitä irtosi nuppi. Seinäkello oli 15 yli kahdeksan ja minun olisi jo pitänyt lähteä. Sotkun takia tukistin pikaisesti jotakin pojistani ja
sitten Samulia. Etsin vielä, hieman itkuisena, evästä jostakin laatikosta ja löysin kypsennetyn lihapalan.

Vaaleanvihreä juova, jossa kulki koko ajan tekstiä.

Muurahainen. - Kieli.



ots
30

Kuva kerttoo enemmän kun tuhat sannoo. Huommootta kuvassa, auringosta oikkeelle alaviisttoon, pienen valakkeen pallon. Se on Rakkauven enkelipallo. Sain sen 11.8.2021 lenkillä
 käyessä. Kuvasin vain piliviä enkä ajatellukkaa, että voisin suaha enkelipallonnii mukkaan. Kiitos siitä.
Diana Cooper: "Ihanat enkelit" ja "Enkelit vastaavat"- kirjat (Taivaankaari Oy) saivat miut innostumman enkeleistä ja oikeesttaan pitäs lukkee ne uuvesttaan pitkästä aikkoo. Niissä on ihmisten lähettämmii kysymykssii, joihin enkelit anttaa tiettoo. Ja paljo muuta.
Ens kerran näin oman enkelitähen töitä tehessä. Olin ompelukonneen iäressä ja näkökentässä pilikahti pien "tähti", enkä ollu ies kierroon kahtonu. Näin myöhemmin lissee. Mutta
 ensimmäinen kosketus oli hauska. Istuin kangaspuihen iäressä töissä ja tunsin terävän piston kantapiässä. Ei siellä ollu kettää! Ne on kujjeellissii nuo enkelit. :) - Errään kerran istuin kotona
 ulukona kiikussa ja tunsin, että jottai putos piälaille. Pien multakokkare? Kettää ei näkyny eikä lintuja lennelly. - Hei vuan enkelini!!!


Lauantai 13.4.2013  Menin Karhunsalolla naapuriin, Koposeen, käymään. Vain Veijo-poika oli kotona. Kävin heidän navetan päädyssä olevassa ulkovessassa. Siellä oli matalalla tasolla kaksi
reikää perätysten, pienempi etumaisena ja takana isompi. Ne oli tarkoitettu lapsille. Aikuisille oli samoin, mutta ylemmällä tasolla. Minulla oli kova hätä ja peräreiälle oli hankala perääntyä.
Istahdin osin kakkani päälle, ennenkuin pääsin reiän kohdalle.


Sunnuntai 14.4.2013  Virkkasin valkeasta kalastajalangasta pylväitä pienen palan. Se oli kylmä. Jokainen pylväs merkitsi jotakin . . . (hengellistä?) Niitä oli useampi kymmenen.

Hämärässä rakennuksessa oli heijastettu pyöreällä lampulla valkoiselle seinälle valo, jossa esitettiin varjokuvia. Siinä oli pari puuta ja kaksi koiraa juoksi ohi.

Pitkällä puisella laiturilla oli paljon porukkaa, mm. Petri ja Hilkka. Yhdellä miehellä oli tummanvihreät vaatteet, mutta huopahattu oli kirkkaan vaaleanvihreä. Hän nyökkäsi veteen päin.
 Ajattelin, onko Janne (Katajisto) hukkunut, mutta samassa pintaan nousi kaksi kuplaa ja sitten hän ilmestyikin sukelluslaitteineen.

Oli talvi. Timo (silloinen seurustelukaveri) oli vielä nukkumassa, kun katsoin aamuhämärässä keittiöni ikkunasta ulos. Meille oli tulossa kaksi valkoista autoa. Pienempi pysähtyi vaahteran
kohdalle, mutta farmariauto ajoi rappusten eteen. Meillä oli ollut joku poika yökylässä ja nyt hän meni juttelemaan pihaan ajaneen kuskin kanssa. Menin hieman vihaisena, vaaleansinisessä
yömekossani rappusille, että mitä tänne tullaan yöaikaan ajelemaan. Auto lähti pois. Toinen auto oli jo mennyt. Sanoin pojalle, jolla oli vaaleanruskea tukka ja valkea pyyhe käsissään, ettei
 tänne ole tulemista yökylään (hän ei ollut Petrille hyvää seuraa). Me otimme toisiamme käsistä kiinni ja työnsimme toisiamme. . .


Maanantai 15.4.2013  Kävelin joissakin juhlissa. Kahdessa huoneessa oli paljon pöytiä ja kaikki täynnä. Tunsin joitakin äidin puoleisen suvun sukulaisia. Keräsin pöytien alta tosi isoja
omenoita, jotka olivat hiukan kylmettyneet. Monella oli sinisävyisiä vaatteita.

Istuin auton kyydissä takapenkillä kahden naisen välissä. Joku mies ajoi ja Seija istui apukuskin paikalla. Menimme lämpimänä, aurinkoisena kesäpäivänä vanhojen piharakennusten keskelle.
Siellä Seija sanoi, että hän on täällä käynyt, kun laitettiin ulkovajaan tuota vihreää huopakattoa. Ajattelin matkan aikana, että täältä on mukava kävellä pois. Minulla oli sen verran umpinaiset kengät, ettei niihin menisi hiekkaa.



ots
31

Katsotaan kissavideoita. . . Ei, kun kissaunnii. Kissaunnii oli yllättävän paljo, kun luin unet uuvesttaan. Monesti ne on vain makkaillu, mutta kerran yks ruapas käistä ja se tarkotti unikirjassa
fyysistä pahoinvointtii. Se piti paikkasa, kun mulla oli pahoja kuukkautiskipuja. Ammoisina aikona kissan uskottiin karkottavan pahoja henkiä. Hyvä enne unissa!


Tiistai 16.4.2013  Ruokapöytä oli täynnä tarjottavaa. Seinänurkkauksessa oli TV, josta katsoimme mahtavia revontulia. Siellä oli violetin ja sinisenkin sävyjä. Minun olisi jo pitänyt mennä
 töihin,mutta eväät olivat tekemättä. Voitelin nopeasti leipäpalaset ja otin mukaan. Siihen olisi voinut ottaa kuivahtaneita kinkkusiivuja, mutten kerinnyt. Puolisoni kuljetti minua autolla, mutta
 pysähtyi vielä matkalla jonkin maalaisen ruokapaikan luona. Menimme sisään. Sielläkin olivat ruokapöydät täynnä. Istuin seinänvierustan tuoliin ja syliini hyppäsi nuori kissa, jossa oli harmaata
 ja valkeaa. Se ojenteli nautinnollisesti selällään ja sen toinen etutassu oli vasemmalla poskellani. Lähellä olleeseen vapaaseen tuoliin tuli selälleen lekottelemaan kirjava kollikissa. Emäntä sanoi,
että onhan tällä nännit ja silloin sylissäni ollut kissa hyppäsi sen nisille. Vierelle tuli toinenkin nuori kissa. Sitten sanoin kuskilleni, että minun pitäisi olla jo töissä, johon emäntä sanoi: -" Ennen
kahtatoista." Sanoin: - "Piti olla jo kahdeksalta." Ja teimme lähtöä.


Keskiviikko 17.4.2013  Istuin monta kertaa vessassa. Vatsa oli tosi löysällä ja pytty oli melkein täysi toisten ulosteista. Sen jälkeen söin liidun paloja. Olin valkoisessa sairaalassa ja ohitseni
 kulki lääkäri valkoisessa takissa.

Katselin mainoslehteä, jossa oli legoista erilaisia rakennussettejä. Punainen oli pääväri. Jossakin hyllykössä oli kirkkaassa muovisäkissä dubloja. Punaisia, sinisiä, keltaisia ja vihreitä.


Torstai 18.4.2013  Katselin vanhoja, mustavalkeita sarjakuvia, joissa teksti oli kuvan alla.

Olin Karhunsalolla, tuvan takana naapurin puolella. Sinne oli kasattu ohuita puunrunkoja, pajuja ym., joita minä karsin.


Perjantai 19.4.2013  Punaista ja vihreää.

Väritin punaisella, sinisellä ja keltavihreällä tussilla piirrettyä auton kuvaa. Lähellä oli mies, jolla oli siniset farkut. Sanoin, että säät on otettava vastaan sellaisina kun ne tulevat ja minä pidän
kaikista. Kävin eilen lenkillä vesisateessa.

Juttelin jonkun naisen kanssa korviksien pitämisestä. Sanoin, että pidän nämä turkoosinväriset yölläkin.

Hämähäkki.



ots

32

Mielenkiintonen, outo juttu! Nuo valoilimiöt, jotka näky luomien läpi. Olin täysin herreillä yöllä, kun luomien läpi näin kirkkaan, lämpimän valon, mikä hävis vähitellen muutamassa sekunnissa.
Luojan valo!? Hiänhän on kasvoton kirkkaus rajan takana.


Lauantai 20.4.2013  Katselin jääkentän laidalta erään kuuluisan kiekkoilijan luistelua. Hänen kanssaan oli joku nainen. - Myöhemmin menin johonkin varastoon, jossa he istuskelivat monien
hyllyjen välissä. Miehen valmentaja heitteli kiekkoja leikillään heitä päin. Olin heittänyt tullessani sinisen takkini naulakkoon, mutta luistimet olivat vielä jalassani. Katselin, että kenttä oli
tyhjä, joten etsin takkini ja lähdin luistelemaan. Siellä oli kaksi pientä liikuteltavaa maalia lapsille, joita kiertelin luistellessani. Minulla oli pitkät hiukset. - Jonkin aikaa luisteltuani kuulin
 jostakin musiikkia, joka siivitti menoani. Sitten kuuluisuus tuli vierelleni, otti isolla kädellä omastani ja luistelimme yhdessä.

Istuin Pentin kanssa ulkokatsomon alapenkillä. Minulla oli tarjolla suklaapäällysteisiä keksejä.


Suununtai 21.4.2013  Ajoin autolla lumista metsätietä. Tulin aukealle, missä lumipenkat olivat yli puoli metriä korkeat. Yht`äkkiä ajokaistallani oli vajaan metrin korkuinen lumikinos, josta oli
 ajettu moottorikelkoilla. Koukkasin viimehetkellä vastaantulevien kaistalle. Sitten ohitseni ajoi keltainen moottorikelkka. Ajajan vaatetus oli myös keltainen. Hanget olivat hohtavan valkeita.

Pöydän ääressä istui lisäkseni useita naisia. Minä virkkasin matonkuteesta jotakin. Sinistä, vaalean- ja kirkkanpunaista sekä viininpunaista. Leikkasin loppupäitä pois. Sitten olin menossa
vessaan ja laitoin valkean oven perässäni lukkoon. Huone oli kuin hammaslääkärin vastaanotto. Sen vieressä oli pienempi huone ja molemmat olivat hämäriä. Entinen työkaverini, kaimani,
 oli toisessa huoneessa ja sanoi ettei tässä mene pitkään. Häntä odotellessa katselin sivupöydällä olevia hamahelmiä. Siinä oli kirkkaita, punaisia, keltaisia ja valkeita. - Tarja laittoi valkoisten
 rintaliiviensä päälle vaaleansinisen puseron ja vaaleanpunaisen neuleliivin. Aukaisin hänelle oven ja kun laitoin sitä takaisin kiinni, se ei mennyt ensiyrittämällä perille asti. Sitten olin menossa
 pytylle. . .


Maanantai 22.4.2013  Minut jätettiin radan varteen, lähellä olevan rakennuksen "vahdiksi". Siinä oli paljon isoja ikkunoita. Huomasin, kun jokin eläin oli hyvin levoton. Menin katsomaan
radalle. Sinne oli pyörähtänyt oranssinruskea, järeä mäntytukki. Katsoin oikealle tulisiko junaa. Pitkä, suora rata oli kuitenkin tyhjä. Nyt oli soitettav apua, mutta kännykkä ei ollut taskussani!
Menin seuraavaan rakennukseen. Siellä oli pieni tyttö, jolla oli leikkipuhelimen näköinen sininen kännykkä. Itkin vuolaasti ja sanoin, että nyt pitää saada apua, missä on kotisi numero? Hän ei
osannut sanoa ja minulle tuli kovempi hätä.



ots
33

Melekkeen kaikki kuvat, mitä blogissani niättä, on miun ottammii. Miun ompelemmii tauluja, piirtämmii kuvvii ja mualloommii tauluja. Kynä on ollu semmonen väline pienestä pittäin, että monesti se vieläkkii kätteen tarttuu ja tulloo tarttummaan koko loppuelämän.
Kirjottelin runoja jo nuorena ja niitä synttyy melekkeen mistä aihheesta tahasa.
Kaikenlainen askartelukkii pittää aivot nuorena ja taittaa tekemisistänikkii olla kuvia.


Tiistai 23.4.2013  Istuimme Karhunsalon kammarissa Hilkan kanssa. Naapurin Koposen Aune oli kylässä. Hän ihaili virkkaamaani kelta-violettia peittoa ja halusi ostaa sen. Sanoi maksavansa
40 €. Pyysin 45 €. Hän sai sen ja leikkeli pienemmiksi paloiksi, joihin tuli kultakoristeita. - Äiti oli tehnyt peiton, jossa oli sateenkaaren värit alapäässä ja tummansinistä yläpäässä. Nuppineulat
oli merkkinä, mistä pitäisi katkaista, mutta sanoin ettei tarvitse. Hän mittasi vielä, sängyllä kävellen, oikean mitan ja sitten lattialla olleen peiton.

Kesäinen pilvinen päivä. Olin jonkun pitkän miehen seurassa ja seisoimme kuivuneen Pielisjoen varrella. Sitten lähdimme liitämään joen uomaa pitkin ylävirtaan päin. Siellä oli paljon isoja
karikoita sekä lyhyt pätkä hiekkarantaa. Jonkin kylän kohdalla näimme suurehkon veneen, mikä oli paljastunut veden alta. Se oli tummunut. - Kuljimme vanhojen piharakennusten ohi. Niitä
oli vuorattu heinillä. Muuassa oviaukossa huusi vasikka.
Olin ulkona Karhunsalon navetan alapäässä. Pyylevä nainen otti minua takaapäin kiinni ja kutitteli sekä painoi leuallaan lapaluitteni väliin. Se tuntui tosi pahalta. Vierelläni kulkenut mies oli
lähistöllä vaaleissa vaatteissaan. Oikea käteni oli vapaa ja sain otettua maasta oksan pätkän, jolla sain tökättyä naista päähän useita kertoja ja hän lopetti. . .

((Herättyy rukkoilin Jumalloo, Jeesusta ja Arkkienkeli Mikaellii ajammaan paholaisen pois. Pyysin Mikaellii, jonka tulukihin olleen unessan se mies, katkasemmaan sitteet Karhunsalloon. Mielleen
nous kuva miusta pienenä itkemässä talavella navetan ovilla. Itkin tuon jäläkkeen. Kello oli uamulla 5.00.))


Keskiviikko 24.4.2013  Välähdyksiä: Porokisat, sinisiä vaatteita. - Metallipaja. - Isä. - Sininen mekko. - Keltaista.


Torstai 25.4.2013  Katsoin eräässä kaupassa, kun poistuin sieltä ovesta ulos jonkun naisen kanssa. Kuulin kahden miehen keskustelevan pukeutumisestani, koska minulla oli hame päällä.
Takkini oli väriltään ruosteenruskea ja hameeni keltasininen.
((Näin ihteni poistuvan kaupasta!? :) ))

Isä, ehkä äitikin oli huoneessa. Nainen kysyi mitä tämä on ja näytti pientä, hieman pitkänomaista, nyljettyä eläintä. Arvelin sen olevan lumikko. - Vein ulos ison hiiren. Ensin se ihmetteli
vihreässä ruohikossa, mitä tämä on ja sitten loikki iloisena pitkin harppauksin pois. - Vaalea pitkä naru.


Perjantai 26.4.2013  Oranssia ja keltaista.


Lauantai 27.4.2013  Olin exäni kanssa valkoisessa huoneessa. Makasin selälläni sängyllä ja exä oli varrannut kondomin, että rakastelisi kanssani. Silloin ovikello soi. Hän laittoi valkoisen
saunatakin päällensä ja etsi kaapista kaksi valkoista tyynyä ja vasta sitten meni avaamaan oven. Äänestä päätellen siellä oli vanhempi mieshenkilö. Minä siirryin istumaan lattianurkkaukseen
valkea takki päälläni. Exä tuli miehen kanssa, jolla oli tummanharmaa pitkä takki, samaan huoneeseen mennäkseen sen läpi toiseen huoneeseen. Exä laittoi vaaleansinisen vaatteen eteeni,
ettei mies näkisi minua, mutta hän luuli minua patsaaksi kun istuin liikkumatta.



ots
34

Morjensta tuas. . .


Sunnuntai 28.4.2013  Koulun auditoriossa pidettiin erilaisia esityksiä. Vihreän taulun eteen oli kokoontunut nuorten ryhmä ja opettaja yritti pitää järjestystä. Hän kirjoitti jotakin taululle. He esittivät epävireistä kuoroa.
Välillä opettaja oli selällään lattialla violetissa puvussaan ja sai lopulta järjestyksen aikaiseksi. - Edessäni oli lyhyt, valkoinen kynttilä, mikä liekki oli liian pitkä. Leikkasin saksilla sydämen lyhyemmäksi,
mutta se sammui kokonaan. Sitten kynttilä olikin isompi ja palanut melkein loppuun. Yritin saada sydänlankaa pystyyn pehmeään steariiniin. -
Koulun esitykseen odotti vuoroaan nainen, jolla oli punainen mekko ja kultainen ketju kaulassa. Kun jouduin odottamaan hänen esitystään, menin hetkeksi ulos. Ajelin potkurilla mäkeä alas ja
käännyin takaisin. Vastaani tuli kaksi isosarvista poroa. Etumainen oli tumma, kuin olisi tervattu. Toinen oli tavallisen näköinen. Tumma poro ahdisteli minua, joten kiipesin puupinon päälle.
- Vähän myöhemmin olin menossa koululle päin ja pihalla seisoi muutaman miehen ryhmä. Poliisilla oli hyvin tummansiniset vaatteet. Hänen vierellä olevalla miehellä oli hieman vaaleampi
puku lakkineen ja valkea paita. Hän sanoi ettei pidä ajasta (kellosta). Menin jonkin katoksen läpi ja rimojen välistä, josta juuri mahduin. Minulla oli ruskea olkalaukku.


Maanantai 29.4.2013  Valmistauduin häihini. Puvussani oli valkoista, keltaista, oranssia ja punaista. - Sulhaseni ei ollut ollut kirkossa, vaan tapaisin hänet myöhemmin. Menin hänen kotiinsa.
Edesmennyt Pesosen Ensio oli mieheni, jota hieman ujostelin. Hänellä oli ruskeat silmät. Huoneissa oli kolme naista, joista yksi oli hänen äitinsä. Hän ei pitänyt minusta, mutten välittänyt siitä.


Tiistai 30.4.2013  Alaston pieni poika istahti vaalealle jakkaralle ja siihen jäi kakkajälki, jonka pyyhin kostealla rätillä pois.

Meitä oli useampi henkilö, kun menimme johonkin kämppään vierailulle. Mies sanoi, että sinne oli murtauduttu ja viety jotakin pientä. Ovessa oli keltainen kangas, jossa oli iso punainen kukka.
Sitten olimme menossa ulos ja etsin kenkiäni sängyn alta. Se oli sekainen ja likainen, mutta löysin omani. Ne olivat valkeat, joissa oli mustat kärjet. - Ulkona laiturilla joku uitti narun päässä
resuisen näköistä koiraa. - Porukka heitteli perunoita jonkin vajan yli, jossa oli punainen huopakatto. Minä heitin takaisin. - Katsoin ulkovessaan. Siellä oli kristallikoristeiden paloja istuinosalla
sekä seinillä. Keräsin jostakin astiasta sinisiä, läpikuultavia lasikuulia. Siinä oli myös kirkkaita sekä muita vaaleita värejä. - Jollakin naisella oli kädessään vaaleansininen lanka, jossa oli pieniä
samanvärisiä helmiä.

((Ennen äskkeistä unta luin Diana Cooperin kirjjoo: "Ihanat yksisarviset". Sen tiimoilta näin kerran työpaikalla ruokapöyvällä läpinäkyvän "hyytelökasan". Katoin välillä muuannekki, mutta
se näky vieläkkii!!! Ihan usseemman sekunnin ajan! Ajattelin ykssarvista ja siks kysyin illalla nukkummaan männessä siltä, näyttäätykö se mulle päivällä? - Tuon unen perustteella näin, kiitos. -
Joskus myöhemmin kysyin illalla ennen nukahtamista, että saisin tiettee ykssarviseni nimen. Sainhan mie sen seleville.))


koh


Torstai 15.4.1999


6
Auringonpaiste lupasi hyvää päivää. Juhannukseen oli enää reilu viikko ja leirimme olisi silloin puolessa välissä. Kun viikko takaperin tulin leirille, en oikein tiennyt mitä siltä odottaa.
Koulun loputtua olimme ystäväni Tainan kanssa lupautuneet lähtemään kesäleirille, koska emme saaneet kesätöitä.
Tänään olisi näytelmäryhmän ensi-ilta. Tainakin oli siinä mukana. He olivat valinneet hölmöläisten tuvan rakentamisen aiheekseen ja vieraitakin oli kuulemma tulossa katsomaan sitä.
Esitys alkaa kohta ja melkein kaikki istuvat paikoillaan. Minä olin ollut yhden toisen tytön kanssa tiskausvuorossa ja se meinasi venyä pitkäksi. Tultuamme paikalle, leirin johtaja ohjasi meidät
etupenkkiin. Näytelmä oli tosi hauska, vaikka heillä oli ollut vain kuusi päivää aikaa harjoitella, mutta varmaan hölmöläisten tarinat olivat tuttuja jokaiselle jo ala-asteelta. Melkein jokaisella oli
naurunkyyneleet silmissä, kun näytelmä loppui ja se sai raikuvat aplodit. Kun pyyhin silmiäni, satuin vilkaisemaan sivulleni ja huomasin erään pojan katsovan minuun. En silloin kiinnittänyt siihen huomiota, mutta muistin sen hetken myöhemmin.
Näytelmän jälkeen meillä oli tunti aikaa olla vanhempien ja tuttujen kanssa ennen ilta-ateriaa.
Maanantai-aamuna leirin johtaja kyseli vapaa-ehtoisia auttamaan erästä Lehtosen mummoa ja me Tainan kanssa lupauduimme. Siellä olisi ainakin kauppareissu ja muuta pientä apua tarvis.
Aamu-ruuan jälkeen lähdimme polkupyörillä muutaman kilometrin päähän. Sää oli vaihtelevaa, mutta onneksi ei ollut luvattu sadekuuroja.
Elli Lehtonen oli pirteä 80-vuotias mummo. Liikkuminen oli vain hankaloitunut, joten hän sai apua kunnalta isompiin hommiin. - Hänelle ei tullut pitkää ostoslistaa, joten minä kävin yksin kaupassa. Taina jäi mummolle juttuseuraksi.
Palattuani, auttelimme ruuanlaitossa. Sitten, kun Elli oli syönyt ja Taina tiskannut, Elli esitteli meille valokuviaan lipaston päältä. Lapsia oli neljä ja lapsenlapsia yhdeksän. Yhdessä kuvassa
ylioppilaspoika hymyili aurinkoisesti ja minä mietin pääni puhki, missä olin nähnyt nuo kasvot. Silloin kuului ovi aukeavan ja kohta huoneen kynnyksellä seisoi nuo samaiset kasvot omaava
nuorimies. Ellin pojanpoika, Risto, oli tullut käymään. Hän oli tullut kesäksi kotinurkille.
Minä ihmettelin, mikä minussa on vikana, kun huomasin Riston katsovan itseäni useamman kerran sen puolituntisen aikana, jonka olimme sisällä. Sitten lähdimme kaikki ulos ja me Tainan
kanssa siistimme kukkapenkkejä ja keräsimme puista pudonneita risuja. Risto istui kiikussa mummonsa kanssa ja jutteli opinnoistaan.
Me saimme pian työmme päätökseen. Sitten Elli sanoi, että yhdestä pihakoivusta pitäisi sahata alimmainen oksa pois. Jos me tytöt pitäisimme tikapuita pystyssä ja Risto sahaisi, niin olisi sekin työ tehty.
Niinpä rupesimme hommiin. Risto kävi liiterin takaa vanhat, puiset tikapuut sekä sahan liiteristä. Maa oli melko tasainen puun ympärillä, joten kyllä Risto olisi sen pystynyt
tekemään yksinkin, mutta Elli halusi tehdä sen varman päälle. Meitä tyttöjä hieman nauratti, kun seisoimme tikapuiden molemmin puolin. Oksa oli melko paksu, mutta kauankos sitä sahaa
 terävällä sahalla. Risto ojensi sahan Tainalle työnsä tehtyään ja alkoi laskeutua. Hänen kätensä sipaisi vahingossa omaani ja sain oikein rätisevän sähköiskun, mutta kyllä Ristokin veti kätensä
 äkkiä pois. Taina kysyi huomaamatta Ristolta, oliko tämä kentie sähkömies, johon hän vastasi minuun koko ajan katsoen, että ensi vuonna valmistuisi. - Voihan vitsi, miten tuntui mukavalta
sydänalassa tuon kipinän jälkeen. Tunsikohan Ristokin samoin, koska kohotti kulmakarvojaan ja katsoi minuun niin arvoituksellisesti. Punastuin.
Elli-mummo myhäili tyytyväisenä, mikä siihen sitten lie ollutkin syynä. Sitten hän köpötteli tuvalle päin yhä hymyillen. Risto vei tikapuut ja sahan ja me Tainan kanssa vedimme oksan liiterin
nurkalle. Sitten me kaikki kampeuduimme sisälle ja ennenkuin kerkisin kysyä, niin Elli sanoi, ettei tälle päivälle olisi muuta, mutta jos voisimme tulle perjantaina uudestaan, niin tehtäisiin
juhannussiivous. Vastasin siihen, että eiköhän se käy ja lähdimme Tainan kanssa ajelemaan leirille päin.
Seuraavana päivänä oli tosi helle. Puolen päivän jälkeen leirin johtaja ilmoitti, että nyt lähdettäisiin pulikoimaan rannalle, jos se virkistäisi meitä edes vähän. Ja kuin pikkulapset, me
 kiljahtelimme ja haimme uimapuvut, juosten sitten rannan pukukoppeihin. Pojat tietysti selvisivät veteen nopeammin kuin tytöt, mutta ei me oltu paljon jäljessä. Vesi oli rannassa tosi
lämmintä, joten täytyi uida tai kahlata syvemmälle viilentyäkseen. Ihan kuin vedessä olisi ollut suuri kalaparvi, kun vesi pärskyi joka puolelle.
Tuokion kuluttua leirin leuhka tyttöpari lähti kävelemään matalassa vedessä rannan suuntaisesti. Yrittivät näyttää mannekiineilta. Taina seurasi katseellaan heidän menoaan ja tuli kohta luokseni
supattamaan, että tytöt olivat huomanneet isomman kalan hieman sivummalla. Minäkin vilkaisin ihmeotusta ja huomasin Riston istuvan kivellä ja katsovan meidän pulikointia. Hän oli tosi
komea valkoisessa kesäpaidassaan sekä vaaleissa shortseissaan. Ei ihme, että Liisa ja Kaija halusivat tehdä tuttavuutta. Minä en ollut heitä huomaavinani. Pian tytöt saivat huomata, ettei Risto heistä välittänyt ja palasivat ylimielisinä takaisin.
Paljon myöhemmin, kun olimme vaihtaneet kuivaa yllemme, menimme Tainan kanssa istumaan suuren vaahteran alle. Sinne oli nikkaroitu penkki puun ympärille. Siellä oli hyvä levähtää helteellä, tuuhean oksiston alla.
Pian Ristokin ilmestyi vierellemme ja kysyi, saisiko istahtaa seuraksi. Taina vastasi tottakai. Hän oli ikuinen romantikko
ja suunnitteli jo minusta ja Ristosta
 paria. Ensin juteltiin niitänäitä ja sitten Risto kysyi minulta, kiinostaisiko minua käydä taidenäyttelyssä? Kuuleman mukaan siellä olisi tosi hyviä tauluja. Öljy- ja vesiväritöitä. Enimmäkseen
maisematauluja. Sanoin suostuvani. - Vanhaan hammaslääkärin taloon oli pystytetty näyttely. Olin kuullut siitä, mutten ollut kerinnyt käymään. - Ristolle sanoin, että itsekkin harrastin
 hieman öljyväreillä maalaamista, mutta Taina puuskahti siihen, että muka vähän. Olihan niitä, pienimmätkin mukaanlukien, yli 20 taulua jo. Sitten hän lisäsi, että harrastin muutakin piirtämistä.
Sanoin Tainalle leikkisästi, että kehuhhan minua vielä, niin saat itse lähteä sinne taidenäyttelyyn. Taina puolustautui heti, että hänelle tulee paha olo hyviä tauluja katsellessa, koska itse ei osaa
piirtää juuri muuta kuin kananmunia. Vastasin ilkikurisesti, että ainako niistä palloista tulee kananmunia. Sitten nauroimme kaikki.
Olimme Riston kanssa sopineet ennen eroamme, että tapaisimme toisemme seuraavana iltana näyttelytilojen aulassa.
Liisa ja Kaija olivat seuraavana päivänä käyneet päivällä ostoksilla ja sieltä tultuaan olivat tohkeissaan ja kertoivat meidän lähettyvillä kovaäänisesti, etteivät kaikki miehet tykänneet nuorista,
koska Ristokin näkyi kulkevan ikäistään vanhemman naisen kanssa keskustassa. Ja molemmat olivat näyttäneet niin onnellisilta hymyssäsuin kulkiessaan. Minä en välittänyt heidän
kauhisteluistaan, kyllä Risto kertoisi aikanaan asian oikean laidan.
Ja sitten koitti ilta. Lähdin heti ruokailun jälkeen ja Taina jäi kertomaan Liisalle ja Kaijalle ties millaisia kalavaleita, muuten he olisivat saattaneet lähteä vakoilemaan minua. He olivat sellaisia iilimatoja.
Taidenäyttelyyn ei ollut tungosta. Ja oli tosi mukavaa, että sinne voi piipahtaa iltaisinkin. Varsinkin kesällä siellä varmaan kävi paljon turisteja. Me kuljeskelimme melko hiljaisina ja nautimme
kauniista maalauksista. Voi että, miten siellä oli hyviä tauluja. Olisi tehnyt mieli ruveta itsekkin heti maalaamaan ja kyllä niitä olisi katsellut vaikka koko yön.
Tultuamme ulos, kinastelimme kahdesta taulusta, kumpi oli parempi, mutta päädyimme kuitenkin siihen, että molemmat olivat yhtä hyviä. Me olimme huomaamatta kävelleet joen rantaan
laiturille. Siellä istahdimme ja lepuutimme jalkojamme. - Hetken hiljaisuuden jälkeen aloimme puhua yhtäaikaa. Sitten Risto sanoi, että naiset ensin. Kiitin häntä siitä, että oli pyytänyt minut
näyttelyyn. Se oli parempi, mitä olin uskonutkaan. Risto katsoi minua lyhyen hetken tosissaan ja sitten hymyillen ojensi minulle pienen rasian. Hän sanoi sen olevan kiitos mukavasta seurasta.
Punastuin hieman ja kiitin hämilläni. Risto sanoi hieman naurahtaen, että hänen tätinsä oli saanut hänet kiinni itse teosta päivällä. Tädilläkin oli ollut asiaa koruliikkeeseen ja he olivat lähteneet
sieltä pois yhtä matkaa. Täti oli ollut ostamassa rippilahjaa pojanpojalleen. - Siinä siis selvisi tyttöjen juoru.
Käteni vapisi hieman, kun availin paketin narua. Sitten sain esille pitkulaisen rasian ja avattuani sen, näin ranneketjun, jossa oli kaunis, pieni, sinivihreä perhonen. Huomaamattani huokasin
syvään. Kiitin häntä uudelleen, samalla kun hän laittoi sen ranteeseeni. Sain melkein kyyneleet silmiini, kun katselin perhosen välkehtiviä siipiä. Se oli tosi kaunis.
Risto kyseli hieman minun perheestäni ja minun tulevaisuudensuunnitelmistani. Kerroin pääpiirteittäin perheestäni ja enempiä ajattelematta sanoin haluavani miehen, jolla on vihreät silmät
 sekä kahdesta neljään lasta. - Katsoin ihmetellen, miksi Risto nauroi ja kohta nauroin itsekkin mukana. Hänellä oli vihreät silmät!
Lähdimme laiturilta. Risto otti käteni omaansa, eikä se tuntunut pahalta. Ei ollenkaan. Päinvastoin. Tunsin leijuvani ilmaan. Olin niin onnellinen.
Tapasin Riston perjantaina mummonsa luona, sekä monta monta kertaa siitä eteenpäin.

((Unessa oli oksan sahaus mummon luona.))

Nähhään :)
 


blogin alkuvalintaan