

Yllättävän paljo on unissa ollu sinistä
ja valakkeeta. Onhan ne Suomen
lipun värit, mutta eiköhän nuilla lie syvällisempihi merkitys. Sininen oli chakroista Kolomas silimä ja valakkee oli
Kausaalichakra. Ne edusttaa
henkisen kehityksen kasvvuu.
Maanantai 1.4.2013
Minulla oli paljon valkeita, pieniä vesivärinappeja. Vedin pitkän
paperiliuskan suoraksi, jossa oli keltaisen eri sävyjä.
Me
siskokset olimme kaikki samassa huoneessa isän kanssa. Juotavana oli
jotakin huumaavaa ainetta. Meillä tytöillä oli päällämme vain
vyötäisille kolme kertaa kierretty kullansävyinen
ohuehko ketju.
Kauppa
oli sittenkin maanantaina auki. Soitin Kaleville aamulla noin 9.15
kaupasta. Kun uninen ääni vastasi, kysyin, herätinkö. Hän oli kuulemma
juuri herännyt. Kysyin, mitä minun pitikään
ostaa? Kalevi sanoi
siihen jotakin. Sitten muistin että maitoa. Otin kaksi tölkkiä ja
jotakin muuta pientä. WC-paperin kohdalla ihmettelin, eikö Tokmannin
tarjous ollut isompi paketti, jossa
rullalle olisi tullut hintaa
kaksi senttiä. Rullat olivat vaaleankeltaiset. Kassalla annoin vähät
rahani ja vahingossa tiskille nousi pieni muovipussi, jossa oli muutama
ruskehtava, pyöreä, litteä
kiekko. Sanoin; tätä en ostanut teiltä
ja laitoin sen takaisin taskuuni. Suulas mies kassalla oli laskenut
ostokseni ja sanoi, että vielä jäi 30 senttiä. Sitten hän nosti siihen
arvan, josta otti
tarkistuskannan pois ja niin ostokseni oli
tasaraha. - Autolleni kävellessä, takanani tuli nainen valkeassa
takissaan. Hän luuli minun autoa omakseen. Sitten hän sanoi, että
olikin tänään valkealla
autollaan. Minun autoni oli hailakan
vaaleanvihreä, vanha farmarimalli. Aukaisin oven Abloy-avaimella.
Istuttuani, yritin monta kertaa laittaa oven kiinni. Oven ikkuna oli
auki, joten vetäisin
sen reunasta ja sain sen lopulta suljettua. -
Kauppa sijaitsi muutaman talon ympäröimänä pienessä notkelmassa. Kun
yritin nousta loivaa rinnettä ylös, autossa ei ollut tehoja ja jouduin
peruuttamaan, ottaakseni vauhtia. Muuan nuori poika punakeltaisessa
autossaan, tööttäili takanani, että mene jo. Pääsin pois.
Oli
kesä. Hieman mutkaisen soratien varressa oli hyvin hoidettuja
puutarhoja. Lyhyt, ihanan vihreä ruohikko, kukkia ja puitakin. Siirsin
tielle kaatuneita, pitkiä, ohuita runkoja tien sivuun.
Siellä kulki punainen ja sininen auto.
((Kuatunut
puu tarkottaa unikirjan mukkaan; mielenmuutosta näkökannassa. -
Sillontällön näin unissa kuatunneita puita ja kyllä kun tieto lissääty,
niin ajatus muuttu. :) ))
Tiistai 2.4.2013 Kuljeskelin
isossa koulurakennuksessa.
Raju tuuli meinasi viedä ison musta sateenvarjoni. Se taittui
väärinpäin.
Keskiviikko 3.4.2013
Tein vaaleata mattoa, johon tuli harvakseltaan sinisiä raitoja.
Istuin ompelukoneen ääressä, kun siinä pamahti jokin.
((Säpsähin herreille. Sitä tuli tuas käyttyy astraalimatkalla.))
Olin
nuorempien poikieni kanssa talossa. Sanoin heille että lähdetään
Puhokseen. Meillä oli siellä toinen asunto. Kolmaskin oli jossain.
Otimme joitakin tavaroita ja silloin huomasin ikkunasta,
että exä
tuli sinisellä autolla. - Sitten olinkin jonkin tien laidassa, hieman
soisessa maisemassa. Menin piiloon sakeaan pusikkoon, joten hän ei
löytänyt minua. Valkea auto ajoi ohi.
Torstai 4.4.2013
Seisoin keittiössämme ja hoin aom-mantraa seisten. Tapani ja Kalevi
peuhasivat välieteisessä patjan kanssa. Otin sen Tapanilta ja työnsin
yläkerran portaisiin.
Kesäinen päivä Karhunsalolla. Olimme
menossa Tyyne Laitisen syntymäpäiville aamusta. Pihassa oli jo
avokattoinen punainen auto. Hilkka-sisko ajoi kanssani mustalla ja
meidän jälkeen tuli
vielä valkoinen. Nousin autosta kävelemään ja
lopulta menimme kaikki sisälle. Tuvan sängyllä istui joku nainen ja isä
makasi mahallaan penkillä sinisessä paidassa. Hän heräsi. Tyyne oli
mieskaverinsa
kanssa sängyssä viereisessä huoneessa. Heillä oli ollut edellisenä
iltana vieraita ja olivat valvoneet myöhään. - Yht`äkkiä huoneessa
olikin Tyyne ja pari nuorta. Toisella oli pään
päällä
ruukkukaktus, jonka kapeat lehdet viistivät lattiaa hänen kulkiessaan.
Tuvassa oli joulukuusi ja lattialla paljon kuusenkoristeita ja
havunneulasia. Koristepalloja; sinisiä, keltaisia ja
punaisia, joista yksi pieni oli hieman rutussa. Siirsin niitä
lattialla sivuun, ettei ne rikkoutuisi jaloissa.

Tiistai 6.4.1999

Oli
pilvinen juhannuksen jälkeinen päivä. Noin kahdeksan metrinen paatti
keikkui laineilla, kun katselin sen laidan yli veteen. Olin lupautunut
Lean ja Sarin mukaan "veneretkelle", jotta tulisi
poikien kanssa tasaparit. Olikohan heillä joitakin taka-ajatuksia?
Helmikuussa
olleiden Anitan hautajaisten jälkeen olin ollut alamaissa, enkä ollut
käynyt juuri missään. Anitan kanssa olimme olleet jo lapsuudesta asti
ystäviä ja kulkeneet ties missä. Sitten
häneen iski verisyöpä ja
lopulta se vei hänet. - Lea, toiseksi paras kaverini, kyseli minua
muutama päivä sitten mukaan tälle reissulle ja houkutteli
houkuttelemasta päästyään ja tässä sitä sitten
ollaan.
Porukkaan kuuluuvat Sarin poikakaveri Matti, sekä Eero, jota en tunne
ja Asko, joka on jotenkin tutun näköinen.
Tytöt
menivät kannen alle laittamaan syötävät ja juotavat pöytään, Matti oli
ohjaushytissä ja minä katselin maisemia. Asko ja Eero keskustelivat
vilkkaasti moottoreista paatin peräpuolella ja
vilkuilivat samalla menosuuntaan.
Seisoin
ihan keulassa ja annoin tuulen hyväillä kasvojani. Sitten näin edessä
tutun näköisen saaren. Olin käynyt Anitan kanssa siellä monet kerrat
soutuveneellä. - Voi Anita. . . Väkisinkin
silmäni kyyneltyivät.
Siirryin istumaan ohjaushytin seinustalle, koukistin jalkani ja ristin
käteni niiden ympärille. Kyynelten läpi katselin taivaalle kertyneitä
tummia pilviä.
Istuin niin ajatuksissani, etten kuullut, kun joku
tuli hiljaa viereeni. Vasta sitten, kun minulta kysyttiin, mikä minulla
oli hätänä, havahduin.
- Ajattelin ystävääni, joka haudattiin alkuvuodesta. Hänellä oli
verisyöpä.
- Minunkin siskollani oli verisyöpä. Anitalla.
-Anitalla! Huudahdin. - Milloin hänet haudattiin?
-Helmikuun 20. päivä.
- Oletko sinä Anita Laakkosen veli?
-
Olen. - Minäkin suren vielä Anitaa. Me olimme hyvin läheiset. . . Askon
ääni värähteli. Sitten hän istui viereeni ja laittoi käsivartensa
hartioilleni, puristaen lohduttavasti ja huokasi. Samassa
kuului Lean huuto: "Syömään!"
-
Kohta tullaan! Asko huusi takaisin. - Pyyhitäänkö nuo sadepisarat pois
poskilta, muuten tulee vain kyselyjä. Ja samassa hän kuivasi poskeni,
ennenkuin kerkisin itse.
Kun menimme kajuuttaan, Lea iski
merkitsevästi silmää. Menin hänen viereensä ja supatin: - "Miksi et
kertonut, että täällä on Anitan veli?"
- Ethän kysynyt. Lea näytteli
tyhmää, mutta kysyi sitten, olinko vihainen. Enhän minä voinut
semmoisen asian takia olla vihainen.
Eero oli jo syönyt ja lähti
Matin tilalle ruoriin. Koska oli nousemassa ukonilma, oli päätetty,
että menisimme Matin sedän huvilalle pahimman myrskyn ajaksi, koska se
oli lähimpänä.
Olin juuri saanut viimeisen leivänmurun suuhuni, kun
satuin vilkaisemaan Askon suuntaan. Hän katsoi minua totisena, saaden
minut punastumaan ja vedin leivänmuruja henkeeni. Lea
jyskytteli selkääni yskiessäni. Ja kun lopulta olin selvinnyt siitä ja
juonut mukini tyhjäksi, lähdin ulos tuulettumaan.
Pian
muutkin selvisivät ulos ja seurasivat Eeron rantautumista. Sitten, kun
viimeinenkin oli astunut laiturille, putoili niskaamme jo suuria
vesipisaroita ja sai meidät juoksemaan huvilan
verannalle. Matti
etsi avaimen ja niin pääsimme sisälle kuivattelemaan. Heti hän laittoi
ripeästi tulta takkaan ja me levittelimme päällimmäiset takkimme ja
puseromme kuka minnekkin.
Ukkosrintama venyi ja "paukkui", joten päätimme yöpyä sisällä, eikä
paatissa, kuten alunperin oli tarkoitus.
Seuraava
päivä valkeni aurinkoisena. Toiset näyttivät vielä nukkuvan, joten
hiivin hiljaa ulos ja menin laiturille istumaan. Kuuntelin peipposten
aamukonserttia, lokkien kirkunaa ja laineiden
hiljaista liplatusta. Sitten kuulin askelten ääniä ja katsoin, kun Asko
tuli laiturille. Punastuin, kun hän istui viereeni.
- Vieläkö toiset jäivät nukkumaan? Kysyin.
- Vielä. - Mikäs sinut herätti?
- En tiedä. Mutta ei tämmöisenä aamuna voi nukkuakkaan pitkään, kun on
niin kaunista.
- Niin . . . Kaunista on. Asko katsoi minuun ja hymyili, saaden minut
taas punastumaan.
Istuimme hiljaa pitkän tovin, tai ainakin siltä tuntui, kunnes muut
heräsivät.
Aamupalan
jälkeen kiertelimme rantoja ja palattuamme lähdimme taas vesille. Pojat
vuorottelivat ruorissa ja me tytöt paistattelimme päivää.
Kotikylän
satamalaiturissa tiemme erosivat. Askolla ja minulla oli kuitenkin
kilometrin verran samaa matkaa. Kulkiessamme ihmettelin mielessäni,
että miten voi olla näin hyvä olo toisen lähellä,
sanoittakin. Vai
johtuiko se siitä, että molemmat olimme menettäneet läheisen ihmisen.
Sitten kysyin, miksemme ole tavanneet aikaisemmin? Hän sanoi olleensa
ukin ja mummon apuna ja
opiskelleensa toisella
paikkakunnalla. Ei nuorempana
tytöt kiinostaneet.
Sitten,
kun tulimme Askon kodin tienhaaraan, pysähdyimme ja hän tuli eteeni.
Minä häkellyin, enkä uskaltanut nostaa katsettani hänen
rintamuksestaan.
- Tulisitko huomenna keskipäivän aikaan satamaan? Asko kysyi.
-
Voinhan minä tullakkin, sanoin ja vilkaisin häntä punastuen silmiin.
Sitten hän otti minua leuasta kiinni, antoi nopean suukon huulilleni ja
kuiskasi: - Kiitos.
Kotimatka meni huomaamatta, mutta ilta oli tosi pitkä.
Aamulla
jännitin niin, ettei mistään meinannut tulla mitään. Ja sitten lähdin
kävelemään paljon aikaisemmin. - Olin juuri menossa ohi Askon
tienhaarasta, kun huomasin hänen tulevan kauempana
, joten pysähdyin odottamaan.
- Hei! Asko hihkaisi lähemmäksi tultuaan. - Onneksi tänään ei sada.
Olisi hieman epämukavaa kulkea, vai mitä?
- Niin, vastasin ujosti.
- Minä otin hieman evästä, jos vaikka käveltäisiin vanhalle kanavalle.
Sopiiko?
- Siis eväät vai kävely? Kysyin leikkisästi. Asko hymyili leveästi ja
rutisti minua hartioista.
- Voi Anneli! Tuosta tuli niin siskotyttö mieleen! Taisitte tosiaan
olla kuin paita ja peppu? Huokasin hieman haikeana ja vastasin: Niinpä
taisimme olla.
Kuljimme hiljakseen vanhalle kanavalle päin ja sitten
istuimme ruohikkoiseen kohtaan lepuuttamaan jalkoja. Siinä sitten
rupateltiin kaikenlaista ja taas kerran juttu kääntyi Anitaan.
- Olisimmekohan koskaan tavanneet, ellet olisi ollut siskoni kaveri,
Asko tuumi hieman tukahtuneella äänellä.
- En tiedä, vastasin itkuisena.
Asko
tuli viereeni istumaan niin, että saatoin nojata hänen rintaansa ja
otti minut hellään halaukseen. Surimme yhdessä menetettyä ystäväämme
kyynelsilmin.
Lopulta kyyneleet tyrehtyivät ja ajattelimme syödä
suruun. Asko loihti kylmälaukustaan maukkaat eväät kylmän mehun kera
sekä jälkiruuaksi tuoreita mansikoita.
Hieman myöhemmin kiertelimme
lähiympäristössä ja palattuamme takaisin, puheemme kääntyi seuraavaan
päivään. Illalla olisi lähilavalla tanssit. Ja huomasimme molemmat
pitävämme juuri
kesäisistä lavatansseista. Päivällä Askolla olisi kiireitä, mutta
illansuussa tavattaisiin.
Lauantaipäivä kului siivoillessa ja kuinka ollakkaan, sitten koitti jo
lähdön aika. Hermostutti.
Tapasimme
taas tienhaarassa ja käsi kädessä patikoimme lavalle päin. Siellä oli
paljon tuttuja ja moni ihmetteli, kun Asko ja minä kävelimme yhdessä.
Alkuvalssit olivat juuri alkaneet ja mekin
menimme mukaan. Tuntui tosi mukavalta tanssia pitkästä aikaa ja Asko
oli tosi hyvä viejä.
Seuraavaksi
tuli tango ja lattialle jääneet parit aloittivat pyörähtelyn heti,
kuten mekin. Ups! Minulta meinasi sotkeutua askeleet, kun Asko rutisti
lähelleen. Tuntui, kuin olisin leijunut.
Katseemme kohtasivat ja
kumpikin oli hieman hämillään tunteesta, joka vallitsi välillämme. -
Olisin voinut tanssia ikuisesti tangoa, mutta orkesteri päätti toisin.
Välillä tuli nopeaa ja välillä hidasta ja me tanssimme ne kaikki. . .
tai siis melkein kaikki. Polkan aikana huilasimme ja joimme mehua. Ja
eikun taas menoksi.
Kunto koheni roimasti tuntien aikana ja kotimatka taittui keveästi.
Asko saattoi minut kotiin asti. Pihalla emme meinanneet millään päästä
toisiemme silmistä irti. Lopulta kuitenkin haukottelimme niin makeasti,
että päätimme nukkua muutaman tunnin ennen
aamua. Sittempähän tapaisimme kuitenkin uudelleen.
((Unessa nautin laivan keulassa tuulesta.))


Siltapa
juurikin? Monia unia näin, eikä niitä tullu ajatelttuu tarkemmin. Nyt
oon joutanu enemmän miettimmään, mitä katkennu silta kottinpäin oikkein
meinovvaa. Elämässä ei voi männä
taaksepäin, joten kiännä nokka kohti tulevvaissuutta vain ja eikun
mänöks.
Perjantai 5.4.2013
Talvinen auringonnousu osui isoon, vanhaan, punasävyiseen heinälatoon.
Taivas oli sininen ja pilvetön. Hanget hohtivat valkoisuuttaan.
Olimme
parin naistuttavani kanssa Enon keskustassa kesällä. He houkuttelivat
minut mukaan johonkin rokkitapahtumaan. Keskustassa oli paljon nuoria
iltahämärissä. Kävin katsomassa bändin
esiintymispaikan ja sen
edessä olevalla pienellä lattialla tanssahteli pari alle
kymmenvuotiasta. Tönäisin vahingossa heppoista katosta ja se ei
meinannut enää pysyä pystyssä. Se oli
punakeltasävyinen ja toinen
sinisävyinen. Siihen tuli yksi toimitsija ja sanoi, ettei näin ohuet
tuet tahtoneet pysyä pystyssä. Lähdin pois. Sanoin toiselle
tuttavistani, jolla oli keltainen neuleliivi,
että lähden pois,
tarkoittaen Karhunsalolle. - Tultuani sillalle, sitä ei ollutkaan.
Sillan kohdilla, veden pinnalla oli punainen muovipressu, jonka päällä
Esa Pakarinen tanssi ja lauloi.
Joku nuori mies oli mustissa
kokotrikoissa, joissa oli keltainen raita sivussa. Hänellä oli jaloissa
vanhanaikaiset kilpailuluistimet ja hän oli juuri lähdössä hieman
karkealle jäälle.
Lauantai 6.4.2013
Ompelin käsin vauvan vaaleanpunaista, hieman harsomaista housun
sivusaumaa valkealla langalla. - Pienehkössä huoneessa oli lattialla,
melkein sen peittäen, vauvojen
vaippoja sekä läpinäkyviä aikuisille
tarkoitettuja suojahousuja. Minullakin oli, ja tein siihen tarpeeni ja
sitten vein pari vaippaa ulkokuistille, jossa oli jo iltahämärää.
Sitten etsin itselleni uusia
suojahousuja.
Sunnuntai 7.4.2013
Himmeästi näkyi kaksi kertaa, 26%.
Olin Luhtapohjassa Vienon luona.
Sylissäni
oli A4:sen kokoinen raamattu. Sille oli laitettu vaaleanvihreästä,
ohuesta puuvillakankaasta suojakannet. Näytin Seijalle, miten huonosti
saumat oli ommeltu. Kun olin ottanut ne pois,
kansien väri oli
maapähkinän kuorien väriset ja kannessa oli tummempi viiva vasemmalta,
puolesta välistä oikealle, hieman nousevana. Sen yläpuolella oli isosti
kullattu "Raamattu". Viivan
alapuolelle oli ommeltu kukka
valkealla, keltaisella ja punaisella, paksuhkolla langalla. Purin sen.
Otin itselleni keltaisesta langasta pitkän pätkän, aikoen ommella
siihen uuden.
Ulkona oli hieman lunta. Tiellä oli muutamia
henkilöitä, joista pari miestä käyttäytyi hieman jäykästi. Heillä oli
pikimustat hiukset, vaatteet mustan, harmaan tai hopean sekoitteiset.
Toinen oli
tehnyt tielle alle metrin kokoisen neliön, puhdistaen
sen keskustan. Hän laittoi siihen muutamia pieniä esineitä ja sitten
minun piti mennä siihen. Aistin, että he ovat ulkoavaruudesta. En
pelännyt. Kun olin kuvion sisällä, "se" nousi nopeasti lentoon. . .
Olin
useamman korkuisen kerrostalon katolla ja laskeuduin sieltä seinää
pitkin alas. Aina ikkunoiden alapuolella oli pieni uloke, joita myöten
pääsin alemmas. Rakennus oli vaaleankeltainen
tiilitalo.


Eihän tuo kuva näytä linnunradalta, mutta kuvitelkkee. :) :) :)
Maanantai 8.4.2013 Näin
linnunradan öisellä taivaalla.
Tiistai 9.4.2013
Jossakin vanhan talon vinnillä oli lajittelemassa kaikenlaisia
tavaroita ja vaatteita. Siellä oli monet pienet lapaset, mitkä oli
punaisen, oranssin ja keltaisen kirjavia. Sitten käsiini
osui
valkea kesäpusero, josta puuttui yksi kaitale kauluksesta. Hilkka
sanoi, että siihen pitäisi ommella. Katselin yhdestä hyllyköstä
kangasrullia ja käsiini sattui ohutta, hopeasävyistä kangasta,
minkä nurja puoli oli melkein valkea. Näytin, että kävisikö tämä. -
Joku tuli sanomaan minulle, että pitäisi saunan liiteristä viedä
(Karhunsalolla) puita toiseen liiteriin. Kesälämpimällä jaloissani
oli
punaiset remmihollannikkaat. Saunan liiteri oli melkein täysi. Siellä
pörräsi ampiaisia ja tapoin niistä yhden vasenta säärtäni vasten. Otin
tieltäni muutaman halon ylös, että pääsin ottamaan
taaempaa syleyksen. Pentti ja isä odottivat toisella liiterillä.
Kesäisenä
päivänä sotaharjoituspojilla oli valkeat talvihaalarit päällä. He
harjoittelivat jossakin vanhassa pihapiirissä. Olin kulkemassa hieman
sivussa ja puhelin kännykkääni, jonka toisessa
päässä oli jokin komentaja. Hän sanoi olevansa varuskunnan
harjoitusalueella ja että minun pitäisi tulla sinne.
Keskiviikko 10.4.2013
Laitoin jalkaani violetit sukkahousut ja niiden päälle viininpunaiset
"välihousut".
Olimme
Seijan kanssa Karhunsalon tuvassa ja vanhemmat olivat ulkona. Seija oli
valmistautunut lähtemään töihin. Hänellä oli päällään kirkkaanpunainen
pitkä mekko, jossa oli lyhyet hihat ja
muutama keltainen nappi
ylhäällä edessä, joita minä laitoin kiinni. Sitten sanoin, että minäkin
lähden ja etsin kuultavan vaaleanvihreän, kellohelmaisen, lyhythihaisen
mekon ja Seija etsi
silitysraudan, että saisi helmaa hieman
silitettyä. Minä etsin jalkaani vaaleanpunaiset nailonit ja valitsin
useasta uudesta kenkäparista pähkinänruskeat avokkaat. - Kirjoitin unta
paperille ja
Seija ihmetteli, mitä teen. Sanoin, lue tuo ruskea vihko. Siinä
on unia monen kuukauden ajalta.
Älä vaihda väriä.
Vaalea matto, jossa sinisiä raitoja.
Torstai 11.4.2013
Olin Pentin kanssa Karhunsalolla. Sinne tuli työtoverini mies, Matti,
sinisessä takissaan. Pentin kanssa siirryimme kammarin puolelle. Minä
istuin sohvatuolissa lähellä
oviaukkoa ja Pentti makasi sängyllä
ikkunan kohdalla. Matti istui tuvan puolella kammarin oven vieressä.
Hän matki jalkojeni asentoa ja kurkisti välillä suuntaani. Sitten
yht`äkkiä hän tuli
viereeni ja antoi minulle märän suukon.
((Tämä
Matti on ensimmäinen, tulevista Matti-unista. Nykyinen
seurustelukaverini on kastenimeltään Matti. - Mänihän tuohon melekkeen
10 vuotta. :) ))
Huoneistot oli TOSI sekaisin. Ei meinannut
sopia kulkemaan. Siellä oli Pentti, kaikki kolme poikaani, Seija ja
Samuli. Olin lähdössä töihin ja piti tehdä eväät, mutten löytänyt
mitään.
Rannekelloni oli pysähtynyt ja kun yritin siirtää sitä
aikaansa, siitä irtosi nuppi. Seinäkello oli 15 yli kahdeksan ja minun
olisi jo pitänyt lähteä. Sotkun takia tukistin pikaisesti jotakin
pojistani ja
sitten Samulia. Etsin vielä, hieman itkuisena, evästä jostakin
laatikosta ja löysin kypsennetyn lihapalan.
Vaaleanvihreä juova, jossa kulki koko ajan tekstiä.
Muurahainen. - Kieli.


Kuva kerttoo enemmän kun tuhat sannoo. Huommootta kuvassa, auringosta
oikkeelle alaviisttoon, pienen valakkeen pallon. Se on Rakkauven enkelipallo. Sain sen
11.8.2021 lenkillä
käyessä. Kuvasin vain piliviä enkä ajatellukkaa, että voisin
suaha enkelipallonnii mukkaan. Kiitos siitä.
Diana
Cooper: "Ihanat enkelit" ja "Enkelit vastaavat"- kirjat (Taivaankaari
Oy) saivat miut innostumman enkeleistä ja oikeesttaan pitäs lukkee ne
uuvesttaan pitkästä aikkoo. Niissä on ihmisten lähettämmii kysymykssii,
joihin enkelit anttaa tiettoo. Ja paljo muuta.
Ens kerran näin oman enkelitähen töitä tehessä. Olin ompelukonneen
iäressä ja näkökentässä pilikahti pien "tähti", enkä ollu ies kierroon
kahtonu. Näin myöhemmin lissee. Mutta
ensimmäinen kosketus oli
hauska. Istuin kangaspuihen iäressä töissä ja tunsin terävän piston
kantapiässä. Ei siellä ollu kettää! Ne on kujjeellissii nuo enkelit. :)
- Errään kerran istuin kotona
ulukona kiikussa ja tunsin, että
jottai putos piälaille. Pien multakokkare? Kettää ei näkyny eikä
lintuja lennelly. - Hei vuan enkelini!!!
Lauantai 13.4.2013
Menin Karhunsalolla naapuriin, Koposeen, käymään. Vain Veijo-poika oli
kotona. Kävin heidän navetan päädyssä olevassa ulkovessassa. Siellä oli
matalalla tasolla kaksi
reikää perätysten, pienempi etumaisena ja
takana isompi. Ne oli tarkoitettu lapsille. Aikuisille oli samoin,
mutta ylemmällä tasolla. Minulla oli kova hätä ja peräreiälle oli
hankala perääntyä.
Istahdin osin kakkani päälle, ennenkuin pääsin reiän kohdalle.
Sunnuntai 14.4.2013
Virkkasin valkeasta kalastajalangasta pylväitä pienen palan. Se oli
kylmä. Jokainen pylväs merkitsi jotakin . . . (hengellistä?) Niitä oli
useampi kymmenen.
Hämärässä rakennuksessa oli heijastettu
pyöreällä lampulla valkoiselle seinälle valo, jossa esitettiin
varjokuvia. Siinä oli pari puuta ja kaksi koiraa juoksi ohi.
Pitkällä
puisella laiturilla oli paljon porukkaa, mm. Petri ja Hilkka. Yhdellä
miehellä oli tummanvihreät vaatteet, mutta huopahattu oli kirkkaan
vaaleanvihreä. Hän nyökkäsi veteen päin.
Ajattelin, onko Janne
(Katajisto) hukkunut, mutta samassa pintaan nousi kaksi kuplaa ja
sitten hän ilmestyikin sukelluslaitteineen.
Oli talvi. Timo
(silloinen seurustelukaveri) oli vielä nukkumassa, kun katsoin
aamuhämärässä keittiöni ikkunasta ulos. Meille oli tulossa kaksi
valkoista autoa. Pienempi pysähtyi vaahteran
kohdalle, mutta
farmariauto ajoi rappusten eteen. Meillä oli ollut joku poika yökylässä
ja nyt hän meni juttelemaan pihaan ajaneen kuskin kanssa. Menin hieman
vihaisena, vaaleansinisessä
yömekossani rappusille, että mitä
tänne tullaan yöaikaan ajelemaan. Auto lähti pois. Toinen auto oli jo
mennyt. Sanoin pojalle, jolla oli vaaleanruskea tukka ja valkea pyyhe
käsissään, ettei
tänne ole tulemista yökylään (hän ei ollut
Petrille hyvää seuraa). Me otimme toisiamme käsistä kiinni ja työnsimme
toisiamme. . .
Maanantai 15.4.2013
Kävelin joissakin juhlissa. Kahdessa huoneessa oli paljon pöytiä ja
kaikki täynnä. Tunsin joitakin äidin puoleisen suvun sukulaisia.
Keräsin pöytien alta tosi isoja
omenoita, jotka olivat hiukan kylmettyneet. Monella oli sinisävyisiä
vaatteita.
Istuin
auton kyydissä takapenkillä kahden naisen välissä. Joku mies ajoi ja
Seija istui apukuskin paikalla. Menimme lämpimänä, aurinkoisena
kesäpäivänä vanhojen piharakennusten keskelle.
Siellä Seija sanoi,
että hän on täällä käynyt, kun laitettiin ulkovajaan tuota vihreää
huopakattoa. Ajattelin matkan aikana, että täältä on mukava kävellä
pois. Minulla oli sen verran umpinaiset kengät, ettei niihin menisi
hiekkaa.


Katsotaan
kissavideoita. . . Ei, kun kissaunnii. Kissaunnii oli yllättävän paljo,
kun luin unet uuvesttaan. Monesti ne on vain makkaillu, mutta kerran
yks ruapas käistä ja se tarkotti unikirjassa
fyysistä
pahoinvointtii. Se piti paikkasa, kun mulla oli pahoja
kuukkautiskipuja. Ammoisina aikona kissan uskottiin karkottavan pahoja
henkiä. Hyvä enne unissa!
Tiistai 16.4.2013
Ruokapöytä oli täynnä tarjottavaa. Seinänurkkauksessa oli TV, josta
katsoimme mahtavia revontulia. Siellä oli violetin ja sinisenkin
sävyjä. Minun olisi jo pitänyt mennä
töihin,mutta eväät olivat
tekemättä. Voitelin nopeasti leipäpalaset ja otin mukaan. Siihen olisi
voinut ottaa kuivahtaneita kinkkusiivuja, mutten kerinnyt. Puolisoni
kuljetti minua autolla, mutta
pysähtyi vielä matkalla jonkin
maalaisen ruokapaikan luona. Menimme sisään. Sielläkin olivat
ruokapöydät täynnä. Istuin seinänvierustan tuoliin ja syliini hyppäsi
nuori kissa, jossa oli harmaata
ja valkeaa. Se ojenteli
nautinnollisesti selällään ja sen toinen etutassu oli vasemmalla
poskellani. Lähellä olleeseen vapaaseen tuoliin tuli selälleen
lekottelemaan kirjava kollikissa. Emäntä sanoi,
että onhan tällä
nännit ja silloin sylissäni ollut kissa hyppäsi sen nisille. Vierelle
tuli toinenkin nuori kissa. Sitten sanoin kuskilleni, että minun
pitäisi olla jo töissä, johon emäntä sanoi: -" Ennen
kahtatoista." Sanoin: - "Piti olla jo kahdeksalta." Ja teimme lähtöä.
Keskiviikko 17.4.2013
Istuin monta kertaa vessassa. Vatsa oli tosi löysällä ja pytty oli
melkein täysi toisten ulosteista. Sen jälkeen söin liidun paloja. Olin
valkoisessa sairaalassa ja ohitseni
kulki lääkäri valkoisessa takissa.
Katselin
mainoslehteä, jossa oli legoista erilaisia rakennussettejä. Punainen
oli pääväri. Jossakin hyllykössä oli kirkkaassa muovisäkissä dubloja.
Punaisia, sinisiä, keltaisia ja vihreitä.
Torstai 18.4.2013
Katselin vanhoja, mustavalkeita sarjakuvia, joissa teksti oli kuvan
alla.
Olin Karhunsalolla, tuvan takana naapurin puolella. Sinne oli kasattu
ohuita puunrunkoja, pajuja ym., joita minä karsin.
Perjantai 19.4.2013
Punaista ja vihreää.
Väritin
punaisella, sinisellä ja keltavihreällä tussilla piirrettyä auton
kuvaa. Lähellä oli mies, jolla oli siniset farkut. Sanoin, että säät on
otettava vastaan sellaisina kun ne tulevat ja minä pidän
kaikista. Kävin eilen lenkillä vesisateessa.
Juttelin jonkun naisen kanssa korviksien pitämisestä. Sanoin, että
pidän nämä turkoosinväriset yölläkin.
Hämähäkki.


Mielenkiintonen, outo juttu!
Nuo valoilimiöt, jotka näky luomien läpi. Olin täysin herreillä yöllä,
kun luomien läpi näin kirkkaan, lämpimän valon, mikä hävis vähitellen
muutamassa sekunnissa.
Luojan valo!? Hiänhän on kasvoton kirkkaus rajan takana.
Lauantai 20.4.2013
Katselin jääkentän laidalta erään kuuluisan kiekkoilijan luistelua.
Hänen kanssaan oli joku nainen. - Myöhemmin menin johonkin varastoon,
jossa he istuskelivat monien
hyllyjen välissä. Miehen valmentaja
heitteli kiekkoja leikillään heitä päin. Olin heittänyt tullessani
sinisen takkini naulakkoon, mutta luistimet olivat vielä jalassani.
Katselin, että kenttä oli
tyhjä, joten etsin takkini ja lähdin
luistelemaan. Siellä oli kaksi pientä liikuteltavaa maalia lapsille,
joita kiertelin luistellessani. Minulla oli pitkät hiukset. - Jonkin
aikaa luisteltuani kuulin
jostakin musiikkia, joka siivitti
menoani. Sitten kuuluisuus tuli vierelleni, otti isolla kädellä
omastani ja luistelimme yhdessä.
Istuin Pentin kanssa ulkokatsomon alapenkillä. Minulla oli tarjolla
suklaapäällysteisiä keksejä.
Suununtai 21.4.2013
Ajoin autolla lumista metsätietä. Tulin aukealle, missä lumipenkat
olivat yli puoli metriä korkeat. Yht`äkkiä ajokaistallani oli vajaan
metrin korkuinen lumikinos, josta oli
ajettu
moottorikelkoilla. Koukkasin viimehetkellä vastaantulevien kaistalle.
Sitten ohitseni ajoi keltainen moottorikelkka. Ajajan vaatetus oli myös
keltainen. Hanget olivat hohtavan valkeita.
Pöydän ääressä istui
lisäkseni useita naisia. Minä virkkasin matonkuteesta jotakin. Sinistä,
vaalean- ja kirkkanpunaista sekä viininpunaista. Leikkasin loppupäitä
pois. Sitten olin menossa
vessaan ja laitoin valkean oven
perässäni lukkoon. Huone oli kuin hammaslääkärin vastaanotto. Sen
vieressä oli pienempi huone ja molemmat olivat hämäriä. Entinen
työkaverini, kaimani,
oli toisessa huoneessa ja sanoi ettei
tässä mene pitkään. Häntä odotellessa katselin sivupöydällä olevia
hamahelmiä. Siinä oli kirkkaita, punaisia, keltaisia ja valkeita. -
Tarja laittoi valkoisten
rintaliiviensä päälle vaaleansinisen
puseron ja vaaleanpunaisen neuleliivin. Aukaisin hänelle oven ja kun
laitoin sitä takaisin kiinni, se ei mennyt ensiyrittämällä perille
asti. Sitten olin menossa
pytylle. . .
Maanantai 22.4.2013
Minut jätettiin radan varteen, lähellä olevan rakennuksen "vahdiksi".
Siinä oli paljon isoja ikkunoita. Huomasin, kun jokin eläin oli hyvin
levoton. Menin katsomaan
radalle. Sinne oli pyörähtänyt
oranssinruskea, järeä mäntytukki. Katsoin oikealle tulisiko junaa.
Pitkä, suora rata oli kuitenkin tyhjä. Nyt oli soitettav apua, mutta
kännykkä ei ollut taskussani!
Menin seuraavaan rakennukseen.
Siellä oli pieni tyttö, jolla oli leikkipuhelimen näköinen sininen
kännykkä. Itkin vuolaasti ja sanoin, että nyt pitää saada apua, missä
on kotisi numero? Hän ei
osannut sanoa ja minulle tuli kovempi hätä.


Melekkeen
kaikki kuvat, mitä blogissani niättä, on miun ottammii. Miun ompelemmii
tauluja, piirtämmii kuvvii ja mualloommii tauluja. Kynä on ollu
semmonen väline pienestä pittäin, että monesti se vieläkkii
kätteen tarttuu ja tulloo tarttummaan koko loppuelämän.
Kirjottelin
runoja jo nuorena ja niitä synttyy melekkeen mistä aihheesta tahasa.
Kaikenlainen askartelukkii pittää aivot nuorena ja taittaa
tekemisistänikkii olla kuvia.
Tiistai 23.4.2013
Istuimme Karhunsalon kammarissa Hilkan kanssa. Naapurin Koposen Aune
oli kylässä. Hän ihaili virkkaamaani kelta-violettia peittoa ja halusi
ostaa sen. Sanoi maksavansa
40 €. Pyysin 45 €. Hän sai sen ja
leikkeli pienemmiksi paloiksi, joihin tuli kultakoristeita. - Äiti oli
tehnyt peiton, jossa oli sateenkaaren värit alapäässä ja tummansinistä
yläpäässä. Nuppineulat
oli merkkinä, mistä pitäisi katkaista,
mutta sanoin ettei tarvitse. Hän mittasi vielä, sängyllä kävellen,
oikean mitan ja sitten lattialla olleen peiton.
Kesäinen
pilvinen päivä. Olin jonkun pitkän miehen seurassa ja seisoimme
kuivuneen Pielisjoen varrella. Sitten lähdimme liitämään joen uomaa
pitkin ylävirtaan päin. Siellä oli paljon isoja
karikoita sekä
lyhyt pätkä hiekkarantaa. Jonkin kylän kohdalla näimme suurehkon
veneen, mikä oli paljastunut veden alta. Se oli tummunut. - Kuljimme
vanhojen piharakennusten ohi. Niitä
oli vuorattu heinillä. Muuassa oviaukossa huusi vasikka.
Olin
ulkona Karhunsalon navetan alapäässä. Pyylevä nainen otti minua
takaapäin kiinni ja kutitteli sekä painoi leuallaan lapaluitteni
väliin. Se tuntui tosi pahalta. Vierelläni kulkenut mies oli
lähistöllä
vaaleissa vaatteissaan. Oikea käteni oli vapaa ja sain otettua maasta
oksan pätkän, jolla sain tökättyä naista päähän useita kertoja ja hän
lopetti. . .
((Herättyy rukkoilin Jumalloo, Jeesusta ja
Arkkienkeli Mikaellii ajammaan paholaisen pois. Pyysin Mikaellii, jonka
tulukihin olleen unessan se mies, katkasemmaan sitteet Karhunsalloon.
Mielleen
nous kuva miusta pienenä itkemässä talavella navetan ovilla. Itkin tuon
jäläkkeen. Kello oli uamulla 5.00.))
Keskiviikko 24.4.2013
Välähdyksiä: Porokisat, sinisiä vaatteita. - Metallipaja. - Isä. -
Sininen mekko. - Keltaista.
Torstai 25.4.2013 Katsoin eräässä kaupassa, kun poistuin sieltä ovesta ulos jonkun
naisen kanssa. Kuulin kahden miehen keskustelevan pukeutumisestani,
koska minulla oli hame päällä.
Takkini oli väriltään ruosteenruskea ja hameeni keltasininen.
((Näin ihteni poistuvan kaupasta!? :) ))
Isä,
ehkä äitikin oli huoneessa. Nainen kysyi mitä tämä on ja näytti pientä,
hieman pitkänomaista, nyljettyä eläintä. Arvelin sen olevan lumikko. -
Vein ulos ison hiiren. Ensin se ihmetteli
vihreässä ruohikossa, mitä tämä on ja sitten loikki iloisena pitkin
harppauksin pois. - Vaalea pitkä naru.
Perjantai 26.4.2013
Oranssia ja keltaista.
Lauantai 27.4.2013
Olin exäni kanssa valkoisessa huoneessa. Makasin selälläni sängyllä ja
exä oli varrannut kondomin, että rakastelisi kanssani. Silloin ovikello
soi. Hän laittoi valkoisen
saunatakin päällensä ja etsi kaapista
kaksi valkoista tyynyä ja vasta sitten meni avaamaan oven. Äänestä
päätellen siellä oli vanhempi mieshenkilö. Minä siirryin istumaan
lattianurkkaukseen
valkea takki päälläni. Exä tuli miehen kanssa,
jolla oli tummanharmaa pitkä takki, samaan huoneeseen mennäkseen sen
läpi toiseen huoneeseen. Exä laittoi vaaleansinisen vaatteen eteeni,
ettei mies näkisi minua, mutta hän luuli minua patsaaksi kun istuin
liikkumatta.


Morjensta tuas. . .
Sunnuntai 28.4.2013
Koulun auditoriossa pidettiin erilaisia esityksiä. Vihreän taulun eteen
oli kokoontunut nuorten ryhmä ja opettaja yritti pitää järjestystä. Hän
kirjoitti jotakin taululle. He esittivät epävireistä kuoroa.
Välillä opettaja oli selällään lattialla violetissa puvussaan ja sai
lopulta järjestyksen aikaiseksi. - Edessäni oli lyhyt, valkoinen
kynttilä, mikä liekki oli liian pitkä. Leikkasin saksilla sydämen
lyhyemmäksi,
mutta se sammui kokonaan. Sitten kynttilä olikin isompi ja
palanut melkein loppuun. Yritin saada sydänlankaa pystyyn pehmeään
steariiniin. -
Koulun esitykseen odotti vuoroaan nainen, jolla oli
punainen mekko ja kultainen ketju kaulassa. Kun jouduin odottamaan
hänen esitystään, menin hetkeksi ulos. Ajelin potkurilla mäkeä alas ja
käännyin
takaisin. Vastaani tuli kaksi isosarvista poroa. Etumainen oli tumma,
kuin olisi tervattu. Toinen oli tavallisen näköinen. Tumma poro
ahdisteli minua, joten kiipesin puupinon päälle.
- Vähän myöhemmin
olin menossa koululle päin ja pihalla seisoi muutaman miehen ryhmä.
Poliisilla oli hyvin tummansiniset vaatteet. Hänen vierellä olevalla
miehellä oli hieman vaaleampi
puku lakkineen ja valkea paita. Hän
sanoi ettei pidä ajasta (kellosta). Menin jonkin katoksen läpi ja
rimojen välistä, josta juuri mahduin. Minulla oli ruskea olkalaukku.
Maanantai 29.4.2013
Valmistauduin häihini. Puvussani oli valkoista, keltaista, oranssia ja
punaista. - Sulhaseni ei ollut ollut kirkossa, vaan tapaisin hänet
myöhemmin. Menin hänen kotiinsa.
Edesmennyt Pesosen Ensio oli
mieheni, jota hieman ujostelin. Hänellä oli ruskeat silmät. Huoneissa
oli kolme naista, joista yksi oli hänen äitinsä. Hän ei pitänyt
minusta, mutten välittänyt siitä.
Tiistai 30.4.2013 Alaston
pieni poika istahti vaalealle jakkaralle ja siihen jäi kakkajälki,
jonka pyyhin kostealla rätillä pois.
Meitä
oli useampi henkilö, kun menimme johonkin kämppään vierailulle. Mies
sanoi, että sinne oli murtauduttu ja viety jotakin pientä. Ovessa oli
keltainen kangas, jossa oli iso punainen kukka.
Sitten olimme
menossa ulos ja etsin kenkiäni sängyn alta. Se oli sekainen ja
likainen, mutta löysin omani. Ne olivat valkeat, joissa oli mustat
kärjet. - Ulkona laiturilla joku uitti narun päässä
resuisen
näköistä koiraa. - Porukka heitteli perunoita jonkin vajan yli, jossa
oli punainen huopakatto. Minä heitin takaisin. - Katsoin ulkovessaan.
Siellä oli kristallikoristeiden paloja istuinosalla
sekä seinillä.
Keräsin jostakin astiasta sinisiä, läpikuultavia lasikuulia. Siinä oli
myös kirkkaita sekä muita vaaleita värejä. - Jollakin naisella oli
kädessään vaaleansininen lanka, jossa oli pieniä
samanvärisiä helmiä.
((Ennen äskkeistä unta luin Diana Cooperin kirjjoo: "Ihanat yksisarviset". Sen tiimoilta
näin kerran työpaikalla ruokapöyvällä läpinäkyvän "hyytelökasan".
Katoin välillä muuannekki, mutta
se
näky vieläkkii!!! Ihan usseemman sekunnin ajan! Ajattelin ykssarvista
ja siks kysyin illalla nukkummaan männessä siltä, näyttäätykö se mulle
päivällä? - Tuon unen perustteella näin, kiitos. -
Joskus myöhemmin kysyin illalla ennen nukahtamista, että saisin tiettee
ykssarviseni nimen. Sainhan mie sen seleville.))

Torstai 15.4.1999

Auringonpaiste
lupasi hyvää päivää. Juhannukseen oli enää reilu viikko ja leirimme
olisi silloin puolessa välissä. Kun viikko takaperin tulin leirille, en
oikein tiennyt mitä siltä odottaa.
Koulun loputtua olimme ystäväni Tainan kanssa lupautuneet lähtemään
kesäleirille, koska emme saaneet kesätöitä.
Tänään
olisi näytelmäryhmän ensi-ilta. Tainakin oli siinä mukana. He olivat
valinneet hölmöläisten tuvan rakentamisen aiheekseen ja vieraitakin oli
kuulemma tulossa katsomaan sitä.
Esitys alkaa kohta ja melkein
kaikki istuvat paikoillaan. Minä olin ollut yhden toisen tytön kanssa
tiskausvuorossa ja se meinasi venyä pitkäksi. Tultuamme paikalle,
leirin johtaja ohjasi meidät
etupenkkiin. Näytelmä oli tosi
hauska, vaikka heillä oli ollut vain kuusi päivää aikaa harjoitella,
mutta varmaan hölmöläisten tarinat olivat tuttuja jokaiselle jo
ala-asteelta. Melkein jokaisella oli
naurunkyyneleet silmissä, kun
näytelmä loppui ja se sai raikuvat aplodit. Kun pyyhin silmiäni, satuin
vilkaisemaan sivulleni ja huomasin erään pojan katsovan minuun. En
silloin kiinnittänyt siihen huomiota, mutta muistin sen hetken
myöhemmin.
Näytelmän jälkeen meillä oli tunti aikaa olla vanhempien ja tuttujen
kanssa ennen ilta-ateriaa.
Maanantai-aamuna
leirin johtaja kyseli vapaa-ehtoisia auttamaan erästä Lehtosen mummoa
ja me Tainan kanssa lupauduimme. Siellä olisi ainakin kauppareissu ja
muuta pientä apua tarvis.
Aamu-ruuan jälkeen lähdimme
polkupyörillä muutaman kilometrin päähän. Sää oli vaihtelevaa, mutta
onneksi ei ollut luvattu sadekuuroja.
Elli Lehtonen oli pirteä
80-vuotias mummo. Liikkuminen oli vain hankaloitunut, joten hän sai
apua kunnalta isompiin hommiin. - Hänelle ei tullut pitkää ostoslistaa,
joten minä kävin yksin kaupassa. Taina jäi mummolle juttuseuraksi.
Palattuani,
auttelimme ruuanlaitossa. Sitten, kun Elli oli syönyt ja Taina
tiskannut, Elli esitteli meille valokuviaan lipaston päältä. Lapsia oli
neljä ja lapsenlapsia yhdeksän. Yhdessä kuvassa
ylioppilaspoika
hymyili aurinkoisesti ja minä mietin pääni puhki, missä olin nähnyt nuo
kasvot. Silloin kuului ovi aukeavan ja kohta huoneen kynnyksellä seisoi
nuo samaiset kasvot omaava
nuorimies. Ellin pojanpoika, Risto, oli tullut käymään. Hän oli tullut
kesäksi kotinurkille.
Minä
ihmettelin, mikä minussa on vikana, kun huomasin Riston katsovan
itseäni useamman kerran sen puolituntisen aikana, jonka olimme sisällä.
Sitten lähdimme kaikki ulos ja me Tainan
kanssa siistimme
kukkapenkkejä ja keräsimme puista pudonneita risuja. Risto istui
kiikussa mummonsa kanssa ja jutteli opinnoistaan.
Me saimme pian
työmme päätökseen. Sitten Elli sanoi, että yhdestä pihakoivusta pitäisi
sahata alimmainen oksa pois. Jos me tytöt pitäisimme tikapuita pystyssä
ja Risto sahaisi, niin olisi sekin työ tehty.
Niinpä rupesimme
hommiin. Risto kävi liiterin takaa vanhat, puiset tikapuut sekä sahan
liiteristä. Maa oli melko tasainen puun ympärillä, joten kyllä Risto
olisi sen pystynyt
tekemään yksinkin, mutta Elli halusi tehdä sen
varman päälle. Meitä tyttöjä hieman nauratti, kun seisoimme tikapuiden
molemmin puolin. Oksa oli melko paksu, mutta kauankos sitä sahaa
terävällä
sahalla. Risto ojensi sahan Tainalle työnsä tehtyään ja alkoi
laskeutua. Hänen kätensä sipaisi vahingossa omaani ja sain oikein
rätisevän sähköiskun, mutta kyllä Ristokin veti kätensä
äkkiä
pois. Taina kysyi huomaamatta Ristolta, oliko tämä kentie sähkömies,
johon hän vastasi minuun koko ajan katsoen, että ensi vuonna
valmistuisi. - Voihan vitsi, miten tuntui mukavalta
sydänalassa
tuon kipinän jälkeen. Tunsikohan Ristokin samoin, koska kohotti
kulmakarvojaan ja katsoi minuun niin arvoituksellisesti. Punastuin.
Elli-mummo
myhäili tyytyväisenä, mikä siihen sitten lie ollutkin syynä. Sitten hän
köpötteli tuvalle päin yhä hymyillen. Risto vei tikapuut ja sahan ja me
Tainan kanssa vedimme oksan liiterin
nurkalle. Sitten me kaikki
kampeuduimme sisälle ja ennenkuin kerkisin kysyä, niin Elli sanoi,
ettei tälle päivälle olisi muuta, mutta jos voisimme tulle perjantaina
uudestaan, niin tehtäisiin
juhannussiivous. Vastasin siihen, että eiköhän se käy ja lähdimme
Tainan kanssa ajelemaan leirille päin.
Seuraavana
päivänä oli tosi helle. Puolen päivän jälkeen leirin johtaja ilmoitti,
että nyt lähdettäisiin pulikoimaan rannalle, jos se virkistäisi meitä
edes vähän. Ja kuin pikkulapset, me
kiljahtelimme ja haimme
uimapuvut, juosten sitten rannan pukukoppeihin. Pojat tietysti
selvisivät veteen nopeammin kuin tytöt, mutta ei me oltu paljon
jäljessä. Vesi oli rannassa tosi
lämmintä, joten täytyi uida tai
kahlata syvemmälle viilentyäkseen. Ihan kuin vedessä olisi ollut suuri
kalaparvi, kun vesi pärskyi joka puolelle.
Tuokion kuluttua leirin
leuhka tyttöpari lähti kävelemään matalassa vedessä rannan
suuntaisesti. Yrittivät näyttää mannekiineilta. Taina seurasi
katseellaan heidän menoaan ja tuli kohta luokseni
supattamaan, että
tytöt olivat huomanneet isomman kalan hieman sivummalla. Minäkin
vilkaisin ihmeotusta ja huomasin Riston istuvan kivellä ja katsovan
meidän pulikointia. Hän oli tosi
komea valkoisessa kesäpaidassaan
sekä vaaleissa shortseissaan. Ei ihme, että Liisa ja Kaija halusivat
tehdä tuttavuutta. Minä en ollut heitä huomaavinani. Pian tytöt saivat
huomata, ettei Risto heistä välittänyt ja palasivat ylimielisinä
takaisin.
Paljon
myöhemmin, kun olimme vaihtaneet kuivaa yllemme, menimme Tainan kanssa
istumaan suuren vaahteran alle. Sinne oli nikkaroitu penkki puun
ympärille. Siellä oli hyvä levähtää helteellä, tuuhean oksiston
alla.
Pian Ristokin ilmestyi vierellemme ja kysyi, saisiko istahtaa
seuraksi. Taina vastasi tottakai. Hän oli ikuinen romantikko
ja
suunnitteli jo minusta ja Ristosta
paria. Ensin juteltiin
niitänäitä ja sitten Risto kysyi minulta, kiinostaisiko minua käydä
taidenäyttelyssä? Kuuleman mukaan siellä olisi tosi hyviä tauluja.
Öljy- ja vesiväritöitä. Enimmäkseen
maisematauluja. Sanoin
suostuvani. - Vanhaan hammaslääkärin taloon oli pystytetty näyttely.
Olin kuullut siitä, mutten ollut kerinnyt käymään. - Ristolle sanoin,
että itsekkin harrastin
hieman öljyväreillä maalaamista, mutta
Taina puuskahti siihen, että muka vähän. Olihan niitä, pienimmätkin
mukaanlukien, yli 20 taulua jo. Sitten hän lisäsi, että harrastin
muutakin piirtämistä.
Sanoin Tainalle leikkisästi, että kehuhhan
minua vielä, niin saat itse lähteä sinne taidenäyttelyyn. Taina
puolustautui heti, että hänelle tulee paha olo hyviä tauluja
katsellessa, koska itse ei osaa
piirtää juuri muuta kuin
kananmunia. Vastasin ilkikurisesti, että ainako niistä palloista tulee
kananmunia. Sitten nauroimme kaikki.
Olimme Riston kanssa sopineet ennen eroamme, että tapaisimme toisemme
seuraavana iltana näyttelytilojen aulassa.
Liisa
ja Kaija olivat seuraavana päivänä käyneet päivällä ostoksilla ja
sieltä tultuaan olivat tohkeissaan ja kertoivat meidän lähettyvillä
kovaäänisesti, etteivät kaikki miehet tykänneet nuorista,
koska
Ristokin näkyi kulkevan ikäistään vanhemman naisen kanssa keskustassa.
Ja molemmat olivat näyttäneet niin onnellisilta hymyssäsuin
kulkiessaan. Minä en välittänyt heidän
kauhisteluistaan, kyllä Risto kertoisi aikanaan asian oikean laidan.
Ja
sitten koitti ilta. Lähdin heti ruokailun jälkeen ja Taina jäi
kertomaan Liisalle ja Kaijalle ties millaisia kalavaleita, muuten he
olisivat saattaneet lähteä vakoilemaan minua. He olivat sellaisia
iilimatoja.
Taidenäyttelyyn
ei ollut tungosta. Ja oli tosi mukavaa, että sinne voi piipahtaa
iltaisinkin. Varsinkin kesällä siellä varmaan kävi paljon turisteja. Me
kuljeskelimme melko hiljaisina ja nautimme
kauniista maalauksista.
Voi että, miten siellä oli hyviä tauluja. Olisi tehnyt mieli ruveta
itsekkin heti maalaamaan ja kyllä niitä olisi katsellut vaikka koko
yön.
Tultuamme ulos, kinastelimme kahdesta taulusta, kumpi oli
parempi, mutta päädyimme kuitenkin siihen, että molemmat olivat yhtä
hyviä. Me olimme huomaamatta kävelleet joen rantaan
laiturille.
Siellä istahdimme ja lepuutimme jalkojamme. - Hetken hiljaisuuden
jälkeen aloimme puhua yhtäaikaa. Sitten Risto sanoi, että naiset ensin.
Kiitin häntä siitä, että oli pyytänyt minut
näyttelyyn. Se oli
parempi, mitä olin uskonutkaan. Risto katsoi minua lyhyen hetken
tosissaan ja sitten hymyillen ojensi minulle pienen rasian. Hän sanoi
sen olevan kiitos mukavasta seurasta.
Punastuin hieman ja kiitin
hämilläni. Risto sanoi hieman naurahtaen, että hänen tätinsä oli saanut
hänet kiinni itse teosta päivällä. Tädilläkin oli ollut asiaa
koruliikkeeseen ja he olivat lähteneet
sieltä pois yhtä matkaa. Täti oli ollut ostamassa rippilahjaa
pojanpojalleen. - Siinä siis selvisi tyttöjen juoru.
Käteni
vapisi hieman, kun availin paketin narua. Sitten sain esille
pitkulaisen rasian ja avattuani sen, näin ranneketjun, jossa oli
kaunis, pieni, sinivihreä perhonen. Huomaamattani huokasin
syvään.
Kiitin häntä uudelleen, samalla kun hän laittoi sen ranteeseeni. Sain
melkein kyyneleet silmiini, kun katselin perhosen välkehtiviä siipiä.
Se oli tosi kaunis.
Risto kyseli hieman minun perheestäni ja minun
tulevaisuudensuunnitelmistani. Kerroin pääpiirteittäin perheestäni ja
enempiä ajattelematta sanoin haluavani miehen, jolla on vihreät silmät
sekä
kahdesta neljään lasta. - Katsoin ihmetellen, miksi Risto nauroi ja
kohta nauroin itsekkin mukana. Hänellä oli vihreät silmät!
Lähdimme
laiturilta. Risto otti käteni omaansa, eikä se tuntunut pahalta. Ei
ollenkaan. Päinvastoin. Tunsin leijuvani ilmaan. Olin niin onnellinen.
Tapasin Riston perjantaina mummonsa luona, sekä monta monta kertaa
siitä eteenpäin.
((Unessa oli oksan sahaus mummon luona.))
Nähhään :)