Huivi? - Valakkee ja puhas itellä = sivveellistä kanttoos arvostellaan hyvin, likanen = sammoo arvostellaan huonosti.
Kaikialla sattuu ja tapahtuu
Monta hikipisaraa sai Sanna vuodattaa, ennenkuin oli tyytyväinen saavutukseensa ja kyllä se kannatti, koska hevosen selkä oli Sannan olkapäiden korkeudella.
Seuraavaksi yritettiin Jysky totuttaa Taunon läsnäoloon. Siihen menikin aikaa melkein kaksi viikkoa, kunnes hevonen laski nuorenmiehen lähelleen, mutta täyttä luottamusta hän ei koskaan saavuttanut. Naisväen se kuitenkin laski mukisematta luokseen. Sanna oli melko helposti saanut Jyskyn tottelemaan käskyjään ja avujaan ja pian he olivat täydellinen pari yhteistyössä.
Eräänä päivänä Sanna sanoi Taunolle lähtevänsä ratsastamaan Jyskyllä ja tulevansa takaisin viimeistään kahden tunnin kuluttua. Niine hyvineen tyttö hävisi tallin suuntaan hakemaan suitsia. Aitaukselle päin kulkiessaan hän vihelsi kerran ja sai heti vastauksen. Nopeasti olivat suitset paikoillaan ja sitten Sanna hyppäsi polvilleen laskeutuneen Jyskyn selkään ja niin mentiin avonaisesta portista tielle päin.
Muutaman kilometrin jälkeen hän poikkesi pienemmälle tielle vasemmalle. Tietä reunustivat tuuheat, synkät kuusimetsät ja tahtomattaan Sanna värähti pimeällä tiellä, lisäten sitten vauhtia. Pian kavioiden tasainen kopse vei ajatukset muuanne.
Hetken kuluttua tien oikealle puolelle ilmestyi vanha heinäpelto ja heti sen jälkeen erkani tie samalle suunnalle, seuraten hetken pellon laitaa ja häviten sitten vasemmalle metsään. Sanna seurasi tietä ja saapui pian muutamien rakennusten luo. Hän jätti hevosen pihaheinikkoon, lähtien itse kiertelemään rakennuksia.
Ensimmäiseksi hän sattui saunalle. Ulko-ovi retkotti yhden saranan varassa ja toinen oli juuttunut kiinni. Sanna kiersi ulos kurkistamaan ikkunasta sisään, mutta se oli niin likainen, ettei siitä nähnyt edes omaa kuvaansa. Seuraavaksi hän sattui liiteri- ja varastorakennukseen. Liiterissä oli muutama syleys hakattuja puita ja joitakin, noin kahden metrin pituisia kovupölkkyjä. Varaston puolella lojui hevosen niittokone sekä aura ja kaikkea muuta pienempää työkalua. Sitten hän siirtyi viereiseen ulkorakennukseen. Navetan puolella oli parsia neljä kappaletta sekä pari karsinaa ja talliin oli rakennettu soimet kahdelle hevoselle. Heinäladon viereisestä ovesta nousi portaat vähän ylemmäs sijaitsevaan ulkohuoneeseen, mikä oli rakennettu lantalan yläpuolelle. Viimeiseksi hän suunnisti tuvan ulko-ovelle. Ovi aukeni ilkeästi narahtaen, niin että Jyskykin säikähti ja hirnahti. Eteisestä oli kolme ovea ja ensimmäiseksi Sanna meni vasemmalle, hieman raollaan olevasta ovesta ja tuli tupaan. Heti oikealla sijaitsi uuni. Suoraan edessä oli pöytä penkkeineen ja muutama rikkinäinen tuoli lojui lattialla. Kaksi kaappia roikkui vinosti seinällä ja uunin takaa, kapeasta ovesta pääsi ruokakomeroon.
Sanna tuli takaisin eteiseen ja meni sitten oikealle ulko-ovelta katsottuna. Ovi oli hieman tiukassa, mutta hän sai kun saikin sen auki. Hän hieman hämmästyi, kun näki mitä pöydällä lojui. Yksi likainen kahvikuppi, jota oli käytetty vastikään, kaksi tyhjää lasipulloa, muutamia tyhjiä kaljatölkkejä, paitsi yksi, jossa oli tupakantumppeja. Muutamia paperipusseja lojui lattialla ja hetekalla ikkunan alla ja kaikenlaista muutaki rojua oli ympäri lattiaa. Melko uuden näköinen sanomalehti pilkisti erään hajonneen tuolin alta. Sanna nosti sen ylös ja katsoi päivämäärää. Se oli toissapäivän lehti. Hän viskasi sen inhoten käsistään, lähtien huoneesta pois.
Eteisessä hän kääntyi viimeisen oven puoleen ja huomasi sen olevan haassa.
Jatkkuu....
Lauantai 1.4.2017 Talvinen pimeä ilta. Olin ulkona talon edustalla, kun näin kahden UFO-aluksen vaaleanvihreät valot ja useita tummia hahmoja kävelemässä etäämpänä metsän reunassa. Sanoin: "VAU!" Hahmot tulivat lähemmäksi ja yksi muuttui karvaisesta, ihmismäisestä hahmosta valkeaksi koiraksi, jolla oli muutama ruskea laikku. Se rupesi iloisesti juoksemaan ympärilläni. Sanoin: "Kiitos, että sain nähdä teidät." Sitten siihen tuli kaksi muutaki samanlaista koiraa. Yksi nosti etutassunsa ikkunaa vasten ja ajattelin, ettei exä ymmärtäisi tätä, jos huomaisi.
Sunnuntai 2.4.2017 Kakin jakkaralle, jossa oli muovipussi ja pyyhin valkealla kankaalla. Etsin naulakosta takkiani. Siellä oli kaksi vihreätä huiviani.
Maanantai 3.4.2017 Joku nainen oli ottanut minusta kaksi kuvaa pikakameralla. Ne oli hailakoita, kuin olisi katsonut ohuen sumun läpi.
Tiistai 4.4.2017 Kuin olisin katsonut kauhufilmiä, mutta ilman pelkoa. ((Luin tätä kirjottaissa Dean Koontzin kirjjoo, Ilman pelkoa. Joulukuu 2022.)) Maa pölähti ja rivi miehiä hävisi maan sisään. Sitten tuli vettä jostakin ja lähdimme korkeammalle kukkulalle. Sieltä katsottuani, vesi oli hävinnyt ja rupesi satamaan. Olin rakennuksen sisällä, kun yksi nainen meni sateeseen. Sisälle tultuaan hän sairastui. Pöydän ääressä otimme välipalaa. Nainen laittoi soppakuppiini vähän apinakeittoa ja pyyhkäisi veitsellä sitä pöydältä. Veitsi alkoi liikkua itsestään. Poika
oli jättänyt punaiset käsineensä likaisina ja rikkinäisinä lattialle ja ne alkoivat liikkua. Sanoin keittoa tarjonneelle naiselle, ettei apinoille saa tehdä pahaa. Käsineet nostin lattialta sanoen, hyvät käsineet, kauniit käsineet. Millekkään ei saisi tehdä pahaa ja kaikesta pitäisi kiittää.
Lauantai 8.4.2017 Karhunsalolla kukki valkea ja violetti sireenipensas. Istuin ulkona ja siihen tuli lähinaapurista useita naisia. Tervehdin Ryhäsen Riittaa (ylä-aste). He sanoivat, että voisimmeko illalla olla heidän puhelimen vahtina, koska he menevät konserttiin. Sanoin, etten tiennyt olemmeko kotona. Nainen kirjoitti osoitteen kahdelle paperille.
Maanantai 10.4.2017 Talvinen hämärä ilta Karhunsalolla. Olin Markun kanssa Makkosen pihatien risteyksellä ja hän touhusi jotakin. Sitten huomasin auton valot, jotka ilmestyivät kotitieltäni, kalalammelta päin. Ne tulivat kohti ja ajoivat ohi. Sen jälkeen minä kyykistyin kakalle navetan nurkalle.
Taikina? - Taikinapytyssä = mielluista vierrailluu, nousevana = tervveyttä ja menestystä, ei nouse = turhhii toivveita, alustaminen = vaivalla ja ahkerruuvella piäset tavoitteessees, hapan taikina = ikävvyykssii.
Tiistai 11.4.2017 Kesällä Luhtapohjassa. Ukki oli kuollut ja minä esittelin Vienolle hänen vaatteitaan ja Vieno kirjasi ne ylös. Vaatteet olivat monivärisiä ja useissa oli paloja pienikukkaisesta kankaasta. Siellä oli musta kokohaalari, minkä hihoissa oli sisäsaumassa erilliset aukot. Vienolle kerroin tuon unen seuraavana aamuna. Ulkona portaiden vieressä oli lammikko, minkä pohjalla oli paperin paloja. Sanoin toisille, että keräisivät ne pois ja itse keräsin ruostuneita telttojen metallivaarnoja sekä paksumman, puolimetrisen metallisalon.
Tallensin TV:n kautta musiikkia, mutta viimeinen epäonnistui. Se oli numero 13.
Torstai 13.4.2017 Hieman lunta maassa. Vaaleankeltainen mersu oli pysäköity tien reunaan ja puolen metrin päähän oli luisunut punainen henkilöauto. Menin niiden välistä ja hipaisun voimasta punainen auto peruutui ojaan.
Äiti oli laittamassa pullataikinaa. Minä rupesin imuroimaan, mutta otin vahingossa parturointivälineet. Vaihdoin imuriin, mutta sen suutin oli minikokoinen.
Sunnuntai 16.4.2017 Kolme nuorta suomenpystykorvaa tuli silitettäviksi. Nuorelta pojalta putosi marmorikuula rantaveteen ja yritimme Markun kanssa hakea sitä. Olin korkealla ja huiskin usean metrin pituisella mustalla pensselillä lattian lelukerrosta sivuun. Hämmentelin paistinpannulla lihasuikaleita ja sitten söimme mustalaisten kanssa.
Maanantai 17.4.2017 Alastomia miehiä.
Olin kaupan sisällä jonkun miehen kanssa lukkojen takana. Jonkun olisi pitänyt tulla kolmelta avaamaan. Ikkunasta näin naisen kadun toisella puolella, pysäkillä lumessa seisomassa. Sanoin hänelle olevamme lukkojen takana. Sitten olin exän kanssa saunassa ja aloimme rakastella.
Kävin vessassa. Nainen ja kolme miestä seisoi tavarapinon vieressä. Nainen oli juuri sanonut jonkun miehen nimen ja nuorin mies sanoi, että tunsi hänet ja kääntyi hieman poispäin. Mies oli juuri kuollut.
Kävin hammaslääkärissä ja sai seuraavan ajan marraskuun 11. päiväksi.
Vitsi: Ukko-Kusti tuli käymmään tekopitäjässään kymmenniin vuossiin poissaolon jäläkkeen. Kirkonkylässä tuli vanaha tuttu vasttaan ja päivitteli:
- Katohhan, onko se ite Kusti! Mistteepä tuut?
- Tuolla kävin hauttuumualla tuttuja tappoomassa, muuallahan niitä ei ennee niä, minkä nyt jonnii tuolla tervveyskeskuksen porsttuussa.
Tiistai 18.4.2017 Keräsin maasta paperiin käärittyjä karamellejä. Vaaleaan seinään oli piirretty joulukuusi. Vähitellen siihen tuli värejä eri kuvioihin. Köynnöksiin tuli myös hilettä.
Karhunsalolla kävelin Koposesta laitumia myöten kotiin päin. Siellä oli useassa aitauksessa lampaita. Kaksi poliisia oli pihalla. Seija selitti toiselle jotakin rotista ja he katsoivat kartasta missä niitä oli. Poliisi sanoi, että ovat heiltä liian etäällä. Sitten hän sanoi minulle, että joku halusi ottaa minuun yhteyttä ja näytti paperia, jossa oli useita nimiä. Siinä oli Sami Kaskelta ja sanoin, että sieltähän se puhelinnumero löytyy, ei se ole salainen.
Torstai 20.4.2017 Markun oikean käden etusormessa oli verta.
((Juhanille totteutu 6.12.2022.))
Perjantai 21.4.2017 Laitoin jalkaani siniset pitkät housut, joiden yläosa oli liian matala. Kokeilin oranssia puseroa, yltääkö se housujen päälle. Ylsi.
Olin Hilkan ja Ronkaisen tytön kanssa jossakin. Sitten lähdimme autolla ja tyttö ajoi.
Lauantai 22.4.2017 Talvinen hämärä ilta. Taivaalla lensi ohjuksia ja sotakonelaivueita. Sitten oli syksy ja minulla oli jokin asia toimitettavana ja harmittelin hieman soisella kankaalla kulkiessani, että en kerkiäisi kerätä kypsyneitä mustikoita. Nappasin pari suuhun matkallani.
Intiaanit on aina kiehtonu minnuu. Nähtävästi mie oon eläny yhen elämän intiaanina. Kuuleman mukkaan kiinnostukset toissiin maihin esim. kulttuurriin, viittoo siihen että on eläny siellä jonkun elämän.
Sunnuntai 23.4.2017 Minulla oli yli kaksi metriä korkea, tummasta suklaasta tehty kartiomainen hyrrä, jossa oli kohokuvioita. Se aukeni keskeltä ja sisällä oli iso paperi. Taittelin sen auki. Siinä oli 10 kuvaruutua, joissa useissa seisoi intiaani kauniissa maisemassa. Muutamissa oli tekstiä, mutta yksi oli valkea, jossa oli hieman vaaleita viivoja. Paperi oli kuvaus minun henkisestä tilasta. Petrin paperilla oli jonkin pelin avaruusaluksia. Hilkan en nähnyt.
Tapanin kanssa Karhunsalon kammarissa laittelimme yön jäljiltä sänkyjä kuntoon. Tuvan puolella TV oli hellan edessä. Vaihdoin kanavia, mutta nelosella ei vielä ollut Suomen hauskinta tavista. Kello oli 10 yli seitsemän.
Maanantai 24.4.2017 Saara Aalto tuli Karhunsalolle. Ensin siellä lauloi joku nuorimies ja vasta sitten Saara. Otin muutaman valokuvan. Huoneet olivat porukkaa täynnä. Kammarissa katsoimme Hilkan kanssa tehtyä akvarellia. Olin nähnyt unta Saarasta laihtuneena ja kerroin siitä toisille.
Keskiviikko 26.4.2017 Talvinen pimeä ilta rivitalon edessä parkkipaikalla. Siirsin jonkun miehen kanssa autoja sivuun, jotta saisin puhdistettua kadun lumesta. Nuoret pojat ajoivat mustalla autolla rallia parkkipaikan autojen ympärillä.
Torstai 27.4.2017 Keräsin lautaselle syötävää, mm. kokonaisen keitetyn kananmunan.
Edessäni pitelin lumikolan tapaista ja otin siihen välillä lunta, kun liu´uin loivia ylä- ja alamäkiä suoraa tietä pitkin reipasta vauhtia. Sitten Ronkaisen Lea hyppäsi ison liukutyynyn päälle mahalleen.
Koko näkökentässä värivälähdys: sininen ja keltainen.
Lauantai 29.4.2017 Karhunsalolla keräsin Ronkaisen Lean kanssa kanttarelleja. Seija sanoi, että olin sankari ja Lea kertoi minkä takia, mutten kuullut. Pyysin kertomaan minullekkin, mutta hän ei halunnut, joten itkin.
Nähhään :)