Sukuperä? = Sukkuunne uhkovvaa onnettommuus.


Kaikkialla sattuu ja tapahtuu

- Älä sekaannu tähän! Mene muuanne! Yksi poika huusi ja tönäisi hieman Sannaa.
  Sivusta seurannut Jysky kuuli ja näki kaiken. Kun pojat puhuivat Sannalle ääntään korottaen, se lopetti syömisen ja lähti kävelemään reippaasti emäntäänsä kohti. Sitten kun poika tönäisi Sannaa, Jysky tuli hirnahtaen poikia kohti. Pojat hieman säikähtivät suurta, mustaa hevosta ja perääntyivät pari askelta, mutta Sanna sai otteen hevosen päitsistä ja torui sitä:
- Jysky, älä sekaannu tähän. Sitten hän vei sen takaisin edemmäs ja laittoi kiinni erääseen tolppaan ja komensi:
- Paikalla!
Kun hän tuli takaisin poikien luo, hän huomasi heidän katselevan ihan eri tavalla itseään ja kysyi:
- Niin. Mihinkäs me jäätiin?
- Tässähän me koko ajan olimme, mutta sinä olit askeleen oikeammalla, yksi pojista yritti lyödä asian leikiksi.
- Niin varmaankin. Mutta te ette tiedä miksi hänen jalkansa on noin vino, Sanna sanoi Anniinaan päin nyökäten ja jatkoi. Se on siksi noin vino, että hän on ollut onnettomuudessa. Ei se ole hänen vikansa jos jalka ei parantunut ennalleen.
  Hetken hiljaisuuden jälkeen eräs pojista aloitti hiljaa:
- Eihän me tiedetty, että hän on ollut onnettomuudessa.
Pienen tauon jälkeen toinen jatkoi:
- Minun isoveli on kanssa ollut onnettomuudessa, mutta häneltä jäykistyi oikea käsi. Se on niin hullunkurisen näköinen . . .
- Nauratkos sinä veljellesi? Sanna kysyi siltä.
- Ee . . en. Veli on kieltänyt nauramasta tai saan selkääni.
- Hmm. Kyllä se onnettomuus pitäisi saatua omalle kohdalle, ennenkuin tajuaa miltä tuntuu kun toiselle nauraa, Sanna selosti vakavana.  -  Olenhan minäkin ollut onnettomuudessa, mutta . . . minulle ei tapahtunut mitään . . . mutta vanhempani kuolivat siinä. Sanna kääntyi poispäin silmiään räpytellen. Hän pyyhkäisi silmänsä kuiviksi ja kääntyi Anniinaan päin:
- Joko lähdetään . . .?
Anniina lähti kävelemään Jyskyn suuntaan. Ja kun pojat huomasivat hänen vaappuvan kävelynsä, he painoivat häpeillen katseensa maahan. Hiljaa he kävelivät tyttöjen perässä hevosen lähettyville ja siellä eniten äänessä ollut poika puhkesi taas puhumaan Sannalle:
- Onhan meillä, Eetulle, Mikolla ja minulla . . . ja sinulla paljon yhteistä. Mikolta on kuollut äiti, ja minulta ja Eetulta isä. Sinä meistä olet kärsinyt enemmän, kun olet menettänyt molemmat.
- Niin . . . Ja Anniina kuuluu samaan poppooseen. Hän on menettänyt isänsä, Sanna ei voinut olla naurahtamatta moiselle sattumalle. Pian toisetkin olivat naurussasuin, eivätkä kantaneet enää kaunaa toisilleen.
  Hetken vielä rupateltuaan, tytöt valmistautuivat lähtöön. Sanna komensi Jyskyn polvilleen ja pojat katsoivat "monttu" auki, kun tytöt kiipesivät sen selkään. Sitten ystävykset toivottivat näkemiin toisilleen ja tytöt pääsivät viimein kotimatkalle.

Syksyn tuimat tuulet karistelivat kirjavat lehdet puista ja puhaltelivat ne kasoiksi ojiin sekä mättäiden ympärille. Pian ne muuttuivat ruskeiksi ja liimautuivat vähitellen yhtenäisiksi matoiksi syksyisten vesisateitten piiskaamina.
  Koivuniemen pihamaalla kasvava suuri vaahtera vaihtoi vähitellen lehtivihreänsä riemunkirjaviin punaisiin ja keltaisiin sävyihin. Tuvan nurkalla, kesällä valkoisin kukkatertuin komeileva sireeni, pudotteli lehtiään, yöllisen hallan käytyä niitä nipistelemässä. Lehtikuuset tallin nurkalla karistelivat vähitellen keltaisia neulasiaan, saaden ympärilleen pehmeän maton ja puiden kävyt jäivät paljaisiin oksiin orvon näköisinä tuulessa heilumaan.

Jatkkuu....


Sunnuntai 1.4.2018  Käärmeitä luikerteli sisarusteni ympärillä sekä Minun ja Seijan sängyissä. Yksi pieni vaalea luikerteli yömekkoni alta, niskasta. Patjan toinen pää putosi lattialle.

Useita ihmisiä kulki ahtaassa portaikossa. Katsoin ikkunasta ulos. Tuuli kovasti ja järven pinta väreili, enteillen rankkasadetta. Karhu ui ja pieni koira käveli vetten päällä. Nostin sisälle pientä poikaa, kallion päälle, seinän vieressä, ettei sade yltäisi viemään.


Maanantai 2.4.2018  Edesmennyt Otto-enoni sanoi jotakin.


Tiistai 3.4.2018  Peruuttelin parkkipaikalla valkeaa autoani. Siellä oli muitakin liikkeellä. Nousin portaita muutaman kerroksen ja siellä aulassa oli pitkillä pöydillä kaikenlaisia ulkovaatteita ja käsineitä. Katselin omalta paikaltani ja siellä oli useita muiden kintaita ja sukkia. Vein ne pois.


Keskiviikko 4.4.2018  Serkkumme Heinäsen Senja ja Pentti tulivat käymään Karhunsalolla. Pentillä oli luja kädenpuristus ja puristin vielä uudelleen.

Keräsin jostakin sanomalehtiä ja vein ne ulkohuussin alle.


Torstai 5.4.2018  Hiihdin kevätlumessa Karhunsalon koululta kotiin päin veljeni kanssa. Ylämäessä nousin poikittain. Sitten olinkin jossakin korkeassa puutalossa ja siellä oli pieniruutuinen, pitkä ikkuna, josta näki kauaksi. Nuori nainen sanoi, että tekisi mieli työntää ristikko alas ja nauttia tuulesta. Pitelin käsissäni isoa maalaamaani taulua, jossa kaksi naista istui pyöreän pöydän ääressä, jolla oli valkea liina. Olin myös maalannut maisemataulun.


Perjantai 6.4.2018  Olimme exän kanssa menossa vapputansseihin, joten hän meni suihkuun. Minulla oli päälläni punaista ja sinistä sekä käsivarressani koriste, jossa oli vaaleanpunaista kangasta ja ruskeita helmiä.


Tiistai 10.4.2018  Edesmennyt Turusen Antti Karhunsalolta tiputti pontikkaa ulkosaunan takana. Punaisesta seinästä tuli putki ja sen päässä oli vanua. Isäkin oli siellä. Päälläni oli keltainen, pitkähihainen pusero, muttei hametta. Minua itketti.






Vitsi:  Kaverukset tapas toisesa muantiellä. Toinen valitti kohtalloosa, johon toinen tokas:
- Elä välitä jos liivistä palo hihat, ei Villekkää välittänä, vaikka välihousut jäi välioven välliin.


Keskiviikko 11.4.2018  Jossakin hallin laitamilla oli mies, jolla oli hyvin tummansiniset farkut ja valkea lyhythihainen paita, jossa oli sininen ristikko, kuin pensselillä vedetty. Hän piti kevyesti kädestäni kiinni. Tunsin koko kehollani olevani yhtä hänen kanssaan. Ajattelin, että hänenkö kanssa minun pitää olla, eikä Markun. Sitten menimme veneellä, jossa oli myös
miehen vanhemmat. Mökillä Seija oli keittänyt perunoita, joita söimme. Hilkka kävi käsien pesulla, sitten minä ja mies tulimme yhtäaikaa. Huoneessa nukkui miehen nuorempi veli. Mies oli pitkällään osaksi sängyllä ja minä seisoin hänen jalkojensa välissä. Otin saippuaa rasvaisiin käsiini pojan poskesta. Sitten kuljimme ulkona ja autotallissa, jossa mies laittoi päällensä
mustat toppaliivit, joissa oli punaista olkapäillä. Sanoin että taitaa olla työtakki.


Torstai 12.4.2018  Sillan molemmin puolin, penkereellä oli pitkät metalliportaat alas. Nainen pesi niitä mopilla. Ajattelin, että ole varovainen, kun ne ovat niin jyrkät. Minä piirtelin ruutupaperille portaita ja sitten erilaisia kuvioita toiselta paperilta. Siinä oli legorakennelmia, joita piirsin kolmiulotteisina.


Lauantai 14.4.2018  Minä ja Seija halusimme, että meidän jalat leikattaisiin. Nilkat oli jo katkaistu ja nyt mies otti punaisen moottorisahan, mutta arasteli ensin ruveta hommiin. Sitten hän sahasi polveni alapuolelta pitkittäin puolet pois ja kauhisteli tekemäänsä työtä. Ajattelin etteihän se tuntunut miltään. Seisoessani näin vielä jalkateräni, mutta nilkoistani "liitoskohdat".

Kadulla kulkuväylällä oli pieni lumikeko. Minä kolasin pienellä lumikolalla lunta ensin sivummalle, mutta sitten lisää kekoon. Se oli piilokamerajuttu.

Huoneen sisäkaton tummien paneeleiden välistä tippui vettä vaalealle tyynylle. Kuivasin kankaalla paneeleita.


Sunnuntai 15.4.2018  Karhunsalolla kesäaamuna kuudelta. Olin tuvan takana ja odotin isän kulkevan pihalla. Kurkistin kulman takaa. Joku nuorimies kulki alasti rapuilta poispäin.

Ryömin ahdasta, valkoiseksi maalattua betonikourua pitkin.


Maanantai 16.4.2018  Kävelin Helsingissä. Siellä oli paljon koululaisia, joilla ei ollut käsineitä. Heidän kasvonsa ja sormensa olivat kylmästä punaiset. Sanoin heille, että vanhempana terveys kärsii kun nyt kylmätätte kätenne ja laitoin itselleni paksut käsineet. Sitten kuljin siellä valkeassa, pitkässä yömekossa ja kutsuin kissaani mukaani. Katsoin karttaa, että minun
pitäisi päästä Karkkilaan. Minulla oli siellä pieni poika vaaleanvihreässä potkupuvussa ja sanoin  hänelle, että kun menen jalkaisin, niin hänen täytyy jäädä tänne ja itkin. Polveni olivat jo kävelemisestä kipeät.


Tiistai 17.4.2018  Hämärässä luokkahuoneessa oli paljon poikia ja opettaja, joka tarkasti kokeita. Hän merkitsi paperiin 2+ ja veti jonkin viivan. Siirryin käytävälle, jossa haisi hiki. Japanilainen poika kulki alasti takanani.

Uin kahden pojan ja yhden tytön kanssa. Rajuilma nousi ja kaatoi ison kuusen veteen ja sitten muutaman koivunkin. Uimme suojaisampaan paikkaan. Sitten juoksinkin hämärässä talvi-illassa polkua pitkin tytön perässä. En tunnistanut maisemaa. Olin paljon jäljessä, mutta näin hänet ja lopulta tunnistin vaalean kotitalomme.

Isältä oli kaatunut kompostisankko. Nostin sen pystyyn ja laitoin jätteet takaisin. Paperilla oli sentin paksuiset punaiset raidat sentin välein. Minun piti piirtää siihen 333.

Istuin Hilkan luona vessan pöntölle. Olin unohtanut heille vihreän huivini. Siellä oli myös Mikan Minna.

Riisuin tiukkaa villapaitaa ja se jäi pääni ympärille.






Jumala? - Näkeminen tahi kuuleminen = illoo ja siunnausta, Häntä rukkoileminen = vakavvuutta uskossa, Hänen kiittäminen ja ylistäminen = onnee, siunnausta ja illoo, uneksit lähettännees toivomukssii ja rukkoukssii Hälle = kaikenlaista mänestystä.


Perjantai 20.4.2018  Korkealla kukkulalla oli tapahtuma. Isä kysyi laulanko ja kun myönsin, niin minun piti laulaa ihan tuntematon kappale, eikä paperilta saanut sanoista selvää. Yritin kuitenkin. Myöhemmin sanoin, että osaan ulkoa Satumaa-tangon. Odotin soittajan valmistelua.


Lauantai 21.4.2018  Olin Ronkaisen Lean luona kylässä paksun lumen aikaan ja koko ajan satoi lisää. Pyyhin muovikortilla rappusten edestä lunta, kun mieskaverini tuli vaalealla pakettiautollaan, minkä tuulilasi oli melkein kokonaan lumen peitossa. Pyyhkäisin sitäkin kortilla.

Ylhäällä seinällä oli kirjoista tehty hylly, minkä päällä oli lankalaatikoita. Olin ommellut koneella sinisen kukan kankaaseen ja etsin nyt punaista lankaa. Kuulin Jumalan kysyvän: "Miksi et ole iloinen Tarja?" Tulin heti iloiseksi. Lankalaatikko oli pudonnut alas ja laitoin nyt siihen keltaisia lankakeriä.

Olin sisarusteni kanssa jossakin kaivoksen suulla, missä oli kiskot. Välillä sieltä tuli puutavaravaunu ja tyhjä meni. Kirjoitin lehtiööni uniani. Paikka oli olevinaan helvetti. Katsoin tummansiniselle taivaalle. Tuolla jossakin on kaunista. Sitten sinne tuli matkustajajuna ja kaikki siirryimme ahtaasta kohdasta pois. Juna hiljensi kohdallamme, muttemme nousseet kyytiin, joten se sukelsi kaivokseen.


Sunnuntai 22.4.2018  Seisoin ahtaassa kirja-antikvariaatissa, jossa oli paljon ihmisiä. Sitten kuljin ulkona ja ihmiset jonottivat kahvia ahtaassa kujassa. Sanoin etten juo kahvia ja menin heidän ohi.

Kuljin talvella Liperin keskustassa. Ahdisti ja itkin.


Maanantai 23.4.2018  Nurmikolla oli pieni aidattu alue. Olin siellä tuhdin nuorenmiehen kanssa. Hän olisi halunnut rakastella kanssani, mutta sanoin etten ollut ilotyttö.

Menin talvella vierailulle Hovinvaaralle. Raimo ei ollut kotona, mutta kolme nuorta naista oli navetalla. Siellä oli lehmiä, nuorta karjaa irrallaan yhdessä osassa ja kolme hevosta sekä varsa. Tunnelma oli semmoinen, että mitä sinä täällä teet.

Heräsin keltaisen traktorin kyydistä aamuhämärässä. Kuorma-auto aurasi vastaan tulevan kaistan penkkoja. Takanani oli kaksi kuorma-autoa. Lähdin pois, että he saisivat jatkaa hommiaan. Erotin juuri ja juuri penkan reunan. Sitten työntelinkin jotakin kärriä ja näin kaksi suurta oranssinkeltaista lakkaa.


Keskiviikko 25.4.2018  Joku mies levitti harmahtavan pellavakankaan rullan, jossa oli porkkananvärjäymiä. Se oli ollut nukkuma-alustani ja hän sanoi, että siinä olisi vähän verta, mutten nähnyt. Sanoin, että olen ollut pienestä asti paikallaan pyörijä, en käänny patjan reunalta toiselle.

Pieni, hoikka, oranssinruskean raidallinen kissanpentu, minkä toinen kankku oli likainen. Sitten siinä oli samanvärinen aikuinen kissa, minkä laskin ikkunasta ulos. Lasissa oli tiivistynyttä höyryä.


Sunnuntai 29.4.2018  Menin jonossa suureen kauppahalliin, mikä oli valkoinen ja jossakin oli vaaleansinistä. Se olikin tyhjä. Kuljin sen läpi toisenkin kerran ja takana oli isot lumirinteet, jossa oli pieniä lumivyöryjä.

Ronkaisen Lealla oli vasen ranne tosi kipeä ja sanoin, että hauduttaisi sitä lehmän lannassa. Sitten olin jossakin ulkorakennuksessa ja siellä oli useita eri-ikäisiä ihmisiä, mm. isä. Ronkaisen Eeva kertoi siellä jotakin, mutta niin pienellä äänellä, etten saanut selvää.


Maanantai 30.4.2018  Piirsin lyijykynällä hevosta. Sitten silittelin isoa ponia.

Laitoin kapioarkkuun paperiin käärittyjä kankaita.

Nähhään :)