Lauantai 1.6.2013 Olin uimassa alasti saaristossa. Katselin, mihin rantaan minun olisi pitänyt uida, mutten tiennyt.
Kalevi juoksi kesällä kotitietä kotiin päin.
Joku tyttö oli luonani. Hän näytti valokuvaa miehestä, jolla oli puku päällä. Miehellä oli kaulalle yltävä tukka. Ensisilmäyksellä näytti, kuin miehen vasemmalla puolella olisi ollut "aavekasvot".
Tyttö oli velkaa miehelle ja siksi piilotteli. - Ikkunan taakse tuli pakettiauto, josta pari miestä otti ison laatikollisen kaloja. Toinen miehistä oli tytön vainooja.
Sunnuntai 2.6.2013 Keräsin noin kolmen sentin kokoisia kiviä kassiin.
Minuun opli ihastunut tummahiuksinen mies, jolla oli luonnonvalkea villapaita päällä. Ensin hän istui hieman etäämpänä samalla puiston penkillä, mutta siirtyi vaivihkaa ihan viereeni niin, että
olkavartemme koskettivat toisiaan.
Istuin Karhunsalon ulkovessassa, kun ovelle tuli joku nainen. Hän piirsi paperille jotakin ja yritti saada minut tajuamaan sen. En ymmärtänyt, joten hän sanoi jotakin ja meni pois. Minä tein
tarpeeni.
Olin leikannut jonkun laivan kipparin keltaoranssisesta villapaidasta pienen palan ja näytin sitä hänelle vähän etäämpää. Hän hymyili partasuineen ja nyökkäsi päällän.
Maanantai 3.6.2013 Kuljeskelin pienen pojan kanssa harvalla mäntykankaalla, jossa oli autotie. Yht`äkkiä pusikosta tuli karhuperhe; vanhemmat ja neljä poikasta. Emo lähti tulemaan kohti.
Juoksimme pojan kanssa käkkyräisen männyn luo ja nostin hänet, joka oli nyt melkein vauva, alastomana puuhun ja kehotin kiipeämään ylemmäs. Siellä olikin laudoista tehty tasanne ja
istuinpaikat reunoille. Katsoin puusta alas ja ajattelin, kohta rukoilen Jumalalta apua. Sitten karhut olivatkin etäämpänä ja joku mies hoputti meitä juoksemaan autolle, mikä oli vähän matkan
päässä. Poika olikin nyt noin 10-vuotias. Hän kompuroi hieman auton luona, kun oli menossa kuskin puolelta takapenkille. Auto oli jo muuten täysi, mutta me sovimme vielä sinne.
Harmaa henkilöauto oli ollut kolarissa ja siitä oli lentänyt yksi "kattokerros" pois.
"Hieman henkisistä laeista", Diana Cooper. - Miun mielestä jokkaisen pitäs lukkee tämä kirja. "Niin muan piällä kun taivvaassa." - "Niin sisällä kun ulukonakki." - "Mitä ajattelet, sitä suat." -
Elä positiivisesti!
Ajattele jotakkii asioo, mitä halluut, niinkun se olis jo sinulla, niin vähitellen sulle tulloo vastaan asioita tai henkilöitä, jotka auttaa assiita etteenpäin.
Ajatuksen voima on väkevä!
Kirjassa kerrottaan 36:sta vetovoiman laista. Esimerkiks: jos syytät kohtalloo elämästäs, et ota vasttuuta = vastustamisen laki. Aikomuksen laki = jos oot jo ajatellu aikovas johonkkii, se
totteuttuu vähitellen. Karman laki = jos on hankalluukssii jonkun kansa, taho hälle hyvvee. Karmas alakkaa paranttuu. - Ja eikun toimeks!
Tiistai 4.6.2013 Olin hämärässä huoneessa ja sinne oli tulossa useita naisia. Yritin piilotella vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen takin takana, että kun he nukkuvat, livahdan ulos. Otin punaiset
käsineeni mukaan.
Pidin esikoululaisille luentoa tupakan vaaroista. Minulla oli yksi tupakka kädessäni ja kysyin, saako sen hävittää? Kuorossa tuli vastaus: - EI! Yksi poika ojensi kätensä, kuin ottaakseen sen.
Vähän myöhemmin kun olin yksin, itkin kovasti, että he ovat jo noin nuorena jääneet koukkuun.
Keskiviikko 5.6.2013 Talvi oli Karhunsalolla. Navetan alapäähän oli ripustettu narulle lakanoita, jotka olivat hieman kasassa ja niiden alareunassa oli jääpuikkoja. Viskasin sankosta pissivettä
pyykkien alapuolella olevalle lumikinokselle, mutta sitä lensi lakanoillekkin. Ne olivat valkeita ja yksi violetti. - Sitten olikin tullut kesä ja ajattelin, että nyt lakanat täytyy pestä.
Kuljin kävellen talvella laitakaupungilla ja etsin oikeaa katua. Näin useassa paikassa ruskeita hevosia.
Kaksi miestä etsi ulkona jotakin henkilöä. Menin erääseen taloon ja siellä oli mies kahden tytön kanssa. Miehen puhelin soi ja hän otti sen korvalleen, muttei sanonut mitään. Sitten toisen tytön
puhelin soi ja hän teki samoin. Sen jälkeen mies sanoi: : "Puhelin pois." - Arvaten varmaan tulleen paljastetuksi.
Lauantai 8.6.2013 Hilkan kanssa olimme pienessä maalaishotellissa, millaisia on vanhoissa kotimaisissa elokuvissa. Söin siellä ohutta kakkuleivosta, mikä oli kuorrutettu suklaalla. - Kävelin
ulkona kapealla sillalla, miltä oli näkymä suolle, missä oli punaruskeita mättäitä. Sillalla oli muitakin. - Oleskelin hotellin aulatilassa, kun minulle tultiin
ilmoittamaan, että joku virkamies halusi tavata. Hotellin johtaja esitti minulle huoneen, jossa saisimme olla rauhassa.
Huoneen kahdella muullakin seinustalla oli ovet viereisiin huoneisiin. Niiden huoneiden puoleinen ovi oli valkoinen,
ja kun toiset ovet laitettiin kiinni, niissä oli hämäykseksi ruskea hyllykkö. - Virkamies sanoi minulle, että olin perinyt viisi miljoonaa. Jotenkin totesin näkeväni unta ja ajattelin, olisipa tämä
totta. Testamentti oli mustakantisessa vihkosessa ja sivujen reunat olivat punaiset. Testamentti oli keskellä ja oli painettu ruskehtavalle kankaalle vanhoin kirjasintyypein.
Katselin kirkkaan veden alla sinisävyistä tapahtumaa. Tummatukkainen nainen halusi hukuttaa toisia. Hänen lähellään oli nuori tyttö. - Joku nainen taisteli veden pinnalla. mutta jokin voima
tuntui vetävän häntä pinnan alle.
((Luin illalla hieman aihetta sivvuuvan jutun.))
Joku nainen esitti minulle kultaista, pitkää kaulaketjua, jossa oli viiden millimetrin kokoinen lyyra. Sitten hän esitti hopeisen ketjun, jossa lyyra oli noin 15 milliä.
Sunnuntai 9.6.2013 Kevätsohjon aikaan kokeilin Jakokosken mäen laelta Enon suuntaan kengillä luisumista, tien vasemmassa laidassa. Hyvin luisti, mutta sitten hain potkurin vähän matkan
päästä ja lähdin tien oikeaa laitaa, jossa oli hiekkaa ja kiviä sekä sateen syövyttämä uoma. Luisti yllättävän hyvin.
Istuin kahden muun henkilön kanssa jyrkän syvänteen liepeillä, rantakalliolla onkimassa. Emme saaneet mitään. Siimani oli kulunut poikki.
Sissosen Anni tuli vastaani. Otimme toisiamme käsistämme kiinni.
Pesosen porukka aikoi remontoida talonsa vinttihuoneet. Talon huopakatto oli jo harmahtavanpunainen vanhuuttaan. Seinät olivat vaaleansiniset.
Istuin jossakin kuistilla, jossa oli iso laatikollinen perunoita sanomalehdillä peitettynä.
Olin juonut teetä isosta valkeasta kupista. Sen jälkeen meinasin ottaa pienemmän kupin, jossa oli jotakin vaaleanpunaista, mutta minulle etsittiin iso kuppini.
Olin talvella Karhunsalolla exäni kanssa. Tapani ja Petri olivat noin 10-vuotiaita. Heillä oli perättäiset hammaslääkäriajat. Petri lähti isänsä kanssa. Sanoin Tapanille, että hän olisi ollut ensin,
mutta sama kai se. He tulivat kuitenkin kohta takaisin ja minun piti lähteä nuoremman kanssa.
Maanantai 10.5.1999
Kaikki alkoi jostakin sieltä, kun synnytin esikoisemme, pojan. - Mieheni oli hiukan arka vauvan hoidossa, mutta kaikki näytti menevän hyvin.
Poikamme, Hannes, oli noin kahden kuukauden ikäinen, kun eräänä päivänä mieheni pakkasi muutamia tavaroitaan ja lähti. Sanoi vain mennessään, että takaisin en tule. Minulta meni hetki,
ennenkuin tajusin, mitä hän oli tehnyt. Ja sitten ymmälläni soitin siskolleni ja kerroin mitä oli tapahtunut. Onneksi hän asui melko lähellä ja oli sillä hetkellä työtön, joten pääsi tulemaan heti. -
Kun hän oli tullut sisälle, minä murruin. Itkin. Kyselin ääneen itseltäni, sekä siskoltani, mitä olin tehnyt väärin? - Poikani itku herätti minut surun syövereistä ja antoi minulle tekemistä sekä
lohtua. Kun olin vaihtanut Hanneksen kuiviin ja syöttänyt hänet, lähdimme porukalla ulos. Luonto rauhoitti mieleni vaunuja työntäessäni. Keskustelin siskoni kanssa tilanteestani ja päätimme
odottaa kuukauden, jos vaikka mieheni palaisi kuitenkin, vasta sitten ajattelisimme asiaa eteenpäin.
Oli kulunut melkein kolme viikkoa mieheni lähdöstä, kun ovikello soi ja konstaapeli toi suruviestin. Mieheni oli kuollut erään ryyppyseurueen tappelun seurauksena. - Kun olin niin
poissaolevan näköinen, konstaapeli kysyi, oliko minulla ketään jolle voisin soittaa. Hän kysyi sen useamman kerran, ennenkuin havahduin ja annoin hänelle siskoni numeron. Itse en kyennyt
soittamaan. Ja konstaapeli lähti vasta sitten, kun siskoni oli tullut.
Hämärästi muistan mieheni hautajaiset, sekä ajan heti niiden jälkeen. Onneksi minulla oli pieni Hannekseni. Hän sai minut hitaasti raiteilleni. Kiitos kuului myös sukulaisilleni.
Aika oli vierähtänyt seuratessani poikani kasvua. Hän olisi kohta täyttänyt kolme vuotta, kun kohtalo päätti panna kiemuroita rattaisiin.
Oli talvi ja kävelin poikani kanssa tien reunaa kotia kohti. Hannes oli jo hieman väsynyt ja käveli takaviistossa, kädestäni pitäen, tien reunan puolella. Kuulin takaa tulevan auton äänen ja
siirryimme vaistomaisesti vielä reunempaan. Muttei se auttanut yhtään, koska auto oli lähtenyt tiellä luisuun ja tuli kohti kaikesta huolimatta. Silmänräpäyksessä olin mahallani hangessa ja
tunsin vasemmassa jalassani kovaa kipua. Sitten havahduin, että minulla oli kädessäni vain Hanneksen tyhjä rukkanen. Hänen kätensä oli hävinnyt. Huusin poikaani, mutten kuullut mitään. En
edes auton moottorin ääntä, joka oli takanani lumipenkassa. Sen muistan että liikahdin, mutta sitten kaikki pimeni. Menetin varmaan tajuntani.
Sitten heräsin. Nenässäni tuntui sairaalan haju ja avasin silmäni. Siskoni istui sänkyni vieressä. Jalkani oli kipsattu. Suutani kuivasi, joten otin vettä lasista, joka oli pöydällä vierelläni. Sitten
katsoin siskoni kyyneleisiin silmiin ja kysyin ihmeissäni: "Missä Hannes?" - Hän pystyi vain pudistamaan päätään ja minä huusin: "EIII!"
Jossain elämänvaiheessa minä havahduin ja huomasin olevani mielisairaalassa. Sukulaiseni ilahtuivat, kun tunsin heidät taas. He sanoivat minun olleen laitoshoidossa yli kolme vuotta. Yli kolmevuotta hukkaan heitetty!
Tai en tiedä onko se mennyt hukkaan. Mielenrauhani on palannut ja olen tyyni. Olenhan vielä suhteellisen nuori ja koko elämä edessäni. Joutuisin aloittamaan monta
asiaa alusta, mutta ei se tuntunut minua lannistavan, pikemminkin antavan uutta puhtia.
Olin sukulaisteni avustuksella saanut itselleni asuttuvaksi pienen mummonmökin. Sopivan matkan päästä siskostani.
Puissa oli jo isot silmut ja aurinko paistoi lämpimästi. Vetäisin keuhkoni täyteen raikasta ilmaa ja jatkoin pihamaan haravoimista.
Olin kuin uudelleen syntynyt. Nautin jokaisesta pienestä asiasta.
Pari viikoa myöhemmin olin kävelemässä kylän ohi virtaavan joen rantamilla. Siellä oli useita muitakin nauttimassa kesäisen lämpimästä päivästä. En ollut moneen vuoteen pystynyt
nauttimaan kesän tulosta, joten nyt se tuntui tosi ihanalta.
Kävelin mietteissäni, kun yht`äkkiä edestäni juoksi pieni poika kohti rantaa. Muutamalla askelmalla sain hänet kiinni, pari metriä ennen vesirajaa. Otin häntä hartioista takaapäin, kyykistyin ja
sanoin:"Vesi on vielä kylmää. Et vielä voi mennä uimaan, Hannes." - Samalla pyöräytin pojan ympäri. Katsoin ymmälläni hänen kasvojaan. Silmät olivat väärän väriset, mutta muuten hän oli...
Päästin pojasta irti, kuin hän olisi polttanut. Nostin käteni kasvoilleni ja itkin. Putosin polvilleni. Kuulin, kuin sumun läpi, kun joku puhui pojalle. Sitten tunsin käden olkapäälläni ja miesääni
sanoi: -"Kiitos, kun pelastitte poikani." - "Löikö hän sinua? Hannu on melko temperamenttinen." - Pudistin päätäni. Sain jotenkin soperrettua, että minullakin oli ollut pieni poika monta vuotta
sitten. Mies ei sanonut mitään, mutta puristi olkapäätäni. Aivan kuin hän olisi odottanut, että sanoisin muutakin, joten kerroin pääpiirteittäin elämäni vaiheet.
Kun olin lopettanut, tunsin kummaa helpotusta. Sitten katsoin miestä ja kohtasin kyyneleiset vihreät silmät. Hämmästyin. Poika hänen sylissään rimpuili, joten nousin ja otin hänet syliini. Hän
rauhoittui vähäksi aikaa. Ja sitten, kuin yhteisestä päätöksestä, lähdimme kävelemään leikkikentälle päin, mikä oli muutaman kymmenen metrin päässä. Siellä mies laittoi pojan kiikkuun ja
antoi tälle vauhtia. Sen jälkeen mies kertoi, että oli pari vuotta takaperin jäänyt yksinhuoltajaksi, kun vaimo oli eräissä juhlissa saanut huumeita lasiinsa ja kuollut. - Minä en osannut sanoa
mitään, mutta katsoin osaaottavasti.
Hannu-poika oli ollut vaiti, mutta nyt hän kysyi isältään, tuleeko täti hänen synttäreilleen. Mies katsoi minua kysyvästi. Minä vuorostaan kysyin pojalta, pitäisikö sinne tuoda lahja, johon hän
vastasi totisena heti, että tottakai. Sitten kysyin, paljonko hän täyttää, mutta siihen hän ei osannut vastata, vaan katsoi kysyvästi isäänsä, joka vastasi, että kolme vuotta. Huomautin pojalle, että
heidän täytyisi kertoa osoitteensa, jotta tietäisin minne tulla.
Siitä alkoi minulle uusi elämä. Kävimme tiuhaan tahtiin toistemme luona, koska sattumalta he asuivat pensasaidan takana, naapurissani. Olin saanut elämältä uuden mahdollisuuden.
((Unessa oli kohta, missä kävelin talvella tien reunaa lapsen kanssa.))
Moikkarallaa taasen. . .
Onnelliset unet on ollu tosi harvassa. Seurraavan unen mie olin unohtanu kokonnaan. Kun unen oon suanu kirjotettuu vihkkoon, niin eipä niitä oo tullu paljo muistelttuu jäläkikätteen, ellei oo
ollu jottai tosi erikoista.
Keskiviikko 12.6.2013 Meitä oli useita naisia jossakin vanhassa rakennuksessa. Minulla oli ylläni vaalea, pitkä yömekko. Kaaduin istualleni ja selälleni johonkin altaaseen, jossa oli tervavettä.
Nostin takamustani ylös ja puristin enimpiä nesteitä pois. Huuhtelin isoa, vihertävää pyyhettä vesihanan alla. Kädessäni oli valkea kuppi, jossa oli oranssinkeltaista teetä. Kaadoin siihen lisää
toisesta astiasta iloisena. Äiti sanoi, että minun pitäisi mennä ulos ikkunaluukusta. Sanoin: -"Ei rakkahin äiti." Ja liikutin sormella hänen nenänpäätä. Sitten menin tanssahdellen ovesta
kesäiltaan. Tanssin avojaloin, kuppi kädessä ja silmät kiinni. Olin tosi onnellinen.
((Eipä lapsena meiän perreessä "rakkaus"-sannoo käytetty, mutta unissa tuo näkkyy onnistuvan.))
Torstai 13.6.2013 Levitin sanomalehden auki ja oksensin siihen vähän jotakin valkoista.
Perjantai 14.6.2013 Ostin pienkoneliikkeestä öljypullon, mikä maksoi 28€. Sitä oli tarkoitus laittaa moottoripyörän bensatankkiin. Sitten ajelin autolla vaaleanvihreässä maisemassa, missä
asfalttikin oli vihreää. Kuljin mutkikkaita risteyksiä.
Opettajilla oli palaveri käynnissä, kun katsoin lasiseinän läpi. Heitä oli noin 20.
Joku Timon veljenpojista kysyi, leikkaisinko hänen hiuksensa, muttei osannut sanoa mallia. Sanoin, että katso Tapanin ja Petrin päätä. Olen leikannut ne heidän haluamalla tavalla. Petri
kyykisteli jonkin takia heidän pienessä keittiössään ja näin, kuinka hänen päälaellaan oli jo kohtalainen kaljun alku.
Lauantai 15.6.2013 Olimme poikien kanssa jonkun pariskunnan luona vierailulla. Mies hieroi vaimoaan heidän makuuhuoneessa. Sitten rouva voimisteli vaaleanpunaisessa oloasussaan. Sen
jälkeen hän tarjosi meille paistettuja ahvenia ja savustettuja särkiä.
Talvella kuljeskelimme poikien kanssa purojen välisillä kapeilla maakaistaleilla siistimässä maisemaa. Petri neuvoi Hilkalle, miten kassaraa tuli käyttää, ettei iske jalkoihinsa. Kalevin
tummansininen makuupussi oli yhdessä ojassa, jossa oli vähän vettä jään päällä ja vettä oli vähän makuupussinkin sisällä. Nostin sen ja valutin vedet pois. Toisessa, leveämmässä purossa virtasi
paljon vettä. Ajattelin, että nyt pojat pääsevät tekemään siihen vesirattaan. Olimme muuttaneet siihen tontille asumaan. Talossa oli puinen kuisti, jonne aurinko paistoi. Petri meni sinne
lyhythihaisessa, mustassa paidassaan kirjan kanssa. Lähellä oli tie, josta ajoi ohi mopolla kaksi tyttöä. Heidän kypärissään oli keltaista ja punaista.
Mustikan kukat olivat jäätyneet.
Sunnuntai 16.6.2013 Huushollissa tuntui olevan paljon pyykkiä joka paikassa. Otin käynnissä olevan pyykkikoneen päältä sinivalkoisen kylpypyyhkeen ja vihreän paidan pois. Tapani
kuljeskeli huoneessa, mutta oli siellä muitakin nuoria.
Kädessäni oli kirkas lasimaljakko, jossa oli kolme ruusua, kaksi vaaleanpunaista ja yksi hailakanvioletti. Ne oli sidottu kultaisella nauhalla.
Kuljin jollakin kulkuvälineelllä (?) Enon kirkolta päin Vallisärkän risteyksen läheisyyteen. Ilta-aurinko paistoi. Tapani (noin 10-vuotias) tuli viereeni vihreissä shortseissaan ja sanoi, että on
viileää. Näytin maassa olevaa vihreää paitaa ja sanoin, että laittaisi päällensä. Paikalla oli kuorma-auto, jossa oli halkoja. Minä keräsin maasta viinipullojen ym. korkkeja roskapussiin. Siellä oli
vaaleanpunainen rahakukkaro, mikä oli vähän rikki. Sitten oli toinen hieman tummemman punainen. Siinä oli paljon kolikoita, jotka annoin Liimatan Vienolle. Sitten siitä löytyi vielä seteleitä
ja meinasin ottaa niistä yhden vaaleanpunaisen kympin itselleni, mutta ajattelin, että kaikki on varmaan merkitty tiliotteeseen, mikä oli mukana ja laitoin sen takaisin.
Tiistai 18.6.2013 Suuri kimppu kukkivia kieloja.
((Äiti tykkäs kieloista.))
Perjantai 21.6.2013 Kuljin loskakelin aikaan kaupungilla tuntemattoman miehen ja naisen kanssa. Menimme rakennukseen, jossa oli teatteri. He menivät istumaan eteen ja siellä oli vähän
ihmisiä. Minä en istunut, vaan menin uudestaan ulos muiden mukana. Kävelin vahingossa vesirapakkoon ja yksi nainen sanoi siitä. Ravistelin vesiä kirkkanpunaisesta talvisaappaastani. Tie oli
melko huonokuntoinen. Kysyin lähellä olevalta mieheltä, mitä kaupunginosaa tämä oli. Hän sanoi, City-market. Kysyin, oliko tosiaan olemassa sen niminen kaupunginosa. Sitten hän näytti
vasemmalta, muutaman männyn takaa, kaupan. Sen lähellä oli myös S-market. Kysyin, mistä saisi kaupungin kartan ja piirsin sormellani miehen ruskeaan paitaan epäsymmetrisen kuvion. Hän
piti minua lähellään toisella kädellään. Se tuntui hyvältä.
Lauantai 22.6.2013 Talvella oli porukkaa ulkona. Ari (työkaveri) kysyi, lähdenkö hänen kanssaan mäenlaskuun? Lähdin. Ylläni oli pitkä, siniharmaa hame, jossa oli viininpunainen helma.
Kävelimme loivalle mäelle ja laskimme alas pienellä kelkalla.
Menin rantaveteen. Minulla oli astia, jossa oli alle 30 senttinen krokotiilinpoikanen. Sitten se karkasi, mutta sain sen takaisin astiaan.
Sunnuntai 23.6.2013 Keltainen ja punainen takki.
Valkeita kangassuikaleita oli laitettu vieriviereen.
Katsoin peiliin ja minulla oli ruskea, lainehtiva, tuuhea tukka.
Olin Tapanin kanssa kotiristeyksessä.
Krokotiili ol kansa usseessa unessa. Unikirjan mukkaan se tarkottas; vaarallista vihollista. Jos mie ruppeen miettimmään tätä tarkemmin, niin mie oon ollu liian "sinisilimänen" muutamien
ihmisten kansa. Mutta elämä opettaa.
Maanantai 24.6.2013 Seija oli laittanut minut "sijaisekseen" karjantarkkailijaksi tilalle, jossa oli emäntä, vanha papparainen ja nuori isäntä. Minun piti kirjoittaa vihkoon jokin katkelma
yhdestä kirjasta. Sitten ruokapöytään istuuduttua, Seijakin oli siellä. Olin laittanut riisipiirakan päälle vaaleaa lihaa. Vanha papparainen istui vasemmalla puolellani ja sanoi, että olin ottanut
liikaa lihaa,vaikken ollut. Olin jo haukannut piirakasta ja itkin, kun syytettiin turhasta.
Keskiviikko 26.6.2013 Istuin Karhunsalon ulkovessassa. Katselin oven raosta kuinka äiti ja isä laittoivat vihreää pressua naapurin puolella, paalujen varaan rakennetulle hirsimökille.
Olin Timon kansssa istumassa hatarassa ulkovessassa talvella. Joku mies kuljeskeli ulkopuolella, joten laitoin ovet kiinni. Sitten ohi kulki joku nainen. Vessapaperi oli ohutta ja vaaleaa.
Torstai 27.6.2013 Timo sanoi minulle: -"Nyt minä lopetan tupakoinnin."
Kaksi vastapestyä, ruskeavalkeaa, syvää lautasta.
Perjantai 28.6.2013 Katsoin ovelta pieneen huoneeseen. Vasemman seinän vieressä oleva sänky ylsi seinästä seinään. Siellä makasi tyttö sinisen peiton alla. Vastapäisen seinän vieressä oli
toinen sänky.
Levitin vaalean kankaan isolle pöydälle, mutta siinä oli joku tyttö tekemässä läksyjä. Sanoin, laita nuo nuppineulat astiaan. Ne olivat punaisen ja oranssin värisiä.
Minun piti tehdä Pesosen Tiinalle häitä varten mekko kankaasta, jossa oli paljon vihreää ja pieniä punaisia kukkia. Tommille minun piti ommella liivi, jossa oli musta etupuoli ja takaa valkea.
Katselin kaavoja. - Jossakin tehtaassa tekivät hääpukuja. Pitsisiä ja valkeita. Eräs nainen oli tekemässä harmaasta heijastinkankaasta tyköistuvaa mekkoa. Naiset kokoontuivat, johtaja
etunenässä, katsomaan leikattuja paloja ja johtaja ihmeteli: -"Mitä sinä oikein olet tekemässä?"
Lauantai 29.6.2013 Istuin autokyydissä, matkalla jonnekkin.
Katselin elokuvaa, jossa kaksi miestä ajeli pienellä moottoriveneellä satamassa, isojen laivojen välissä. Heille sattui siellä kaikenlaisia kommelluksia ja "vähältä piti" -tilanteita. Heillä oli vihreä
vene. Siellä oli vähän isompi keltainen alus. - Nauroin.
Kuljeskelin mäntykankaalla, pienen harjun laella ja siirtelin ohuita puunrunkoja sivuun. Sitten menin alemmas suon laitaan, mikä oli ihan vihreä. Söin siinä kaksi lakkaa. Kompuroin ja laitoin
silmät kiinni. Kun avasin niitä, olin sängyssä puolialastoman miehen kanssa.
((Olin lukemassa Gary R. Renardin kirjaa: "Maailmankaikkeus katoaa". Mielestäni hyvä kirja.))
Sunnuntai 30.6.2013 Ajoin jonkinlaisella autolla ja ainakin Petri oli kyydissä. Kuljin huonoa metsänreunatietä. Kun olin ajanut yhden sivutien ohi, meno tuntui oudolta. Pysähdyin ja menin
katsomaan ajokin renkaita. Sanoin Petrille, että rengas on puhjennut. Hän sanoi jotakin hieman vihaisena. Sitten otin ajokistani, mikä oli muuttunut matalaksi lastenkärryiksi, pyörästä käyrän
naulanpätkän ja näytin sitä Petrille. Hän leppyi.
Minun piti nopeasti tehdä voileipiä. Vein ne muutaman pahvialustan kanssa pöydälle, jonka vieressä isä istui. Sitten siihen tulivat sisarukseni, Hilkka, Seija ja Pentti. He rupesivat syömään.
Minä seisoin ja päälläni oli vain lyhyt, valkea yömekko. Joku mies seisoi takanani ja yritti yhdyntää. Kun se ei onnistunut, katsoin jalkoihini ja huomasin hieman verta. Mies, jolla oli musta
tukka, avusti minua lapsen synnytyksessä, jonka sukupuolta en saanut selville. Melkein heti lapsi nousi jaloilleen.
Hilkka leipoi jotakin tunnelimaista syötävää, jonka päällä oli taikinakaaria. Sisään hän laittoi vihertäviä palleroita, joita minä pyörittelin ruisjauhossa pöydällä. Hän laittoi myös jauhoitettuja
muikkuja. Pöydällä oli myös ruisjauhosäkki.
Nähhään :)