Diana Cooperin kirjasta, "Hieman vapautumisen tiestä", laitan tähän pätkän, koska se kiiiiinnnosttaa minnuu niin paljo. Diana kerttoo: "Jokkaisella kulttuurilla on huomattavan samankaltanen luomiskertomus, joista jokkainen sisälttää tottuuven siemenen. Luoja on puhas Rakkaus ja Valo. Hiän loi kakstoista mulimankaikkautta ja lähetti biljoonia kipinöitä energiasttaan, joista jokkaisella oli jokkii erityistehtävä. Nämä olivat Monadeja. Sitten Monadit lähetti kakstoista sielluu tai oikkeemmin Henkkee matkalle. Henget jakkaatu vielä kahekstoista, joista yks oot
sinä. Jossakkii päin galakseja siulla on 11 sielunveljjee tai -siskkoo ja samalla teitä on 144, jotka tuutta samasta Monadista. - Jokkaisella jakkaantunneella oli tarve kokkee ja kasvvoo, täyttääksseen tehtäväsä." - Siispä sulla voi olla tiällä joku, joka on lätösin samasta Monadista. - Monadi tunnettaan myös Minä olen- tietoisuutena tai Taivaallisena Isänä.


Sunnuntai 1.6.2014  Menin Enoon päin huonossa kelissä. Silta oli kolmiosainen ja kun menin ensimmäiselle, se siirtyi seuraavan viereen. Samalla tavalla matka jatkui toiselle rannalle. Kävin siellä Ronkaisen Lean luona. Kun tulin takaisin sillalle, se oli veden alla ja sen päällä oli isohkoja kiviä. Yli olisi pitänyt mennä kantikkaalla ruuhella, minkä pohjalla oli vettä.


Tiistai 3.6.2014  Katsoin keittiön ikkunasta tielle päin, kun olin kuullut auton äänen. Tien risteyksestä lähti tumma auto pois ja Tapani käveli talvisessa aamuhämärässä. Kun katsoin toisesta ikkunasta, siellä olikin isä. Avattuani ulko-oven lukon, toivotin hyvät huomenet ja kun annoin kättäpäivää, hän muuttui samassa erääksi kurssikaveriksi ja halasi minua. Hän tervehti tuttavallisesti. Sanoin hetken kuluttua: -"Sainpas aikaisen vieraan." Sitten istuimme ulkona lähellä taideteosta, mikä esitti useita 7-veljestä ryhmiä vuorella. - Kaksi henkilöä oli sängyissä.


Torstai 5.6.2014  Olin parisängyssä, jossa oli hyvin vaaleat, punertavat petivaatteet. Viereeni tuli Putous-ohjelmasta näyttelijämies. Hän suuteli minua ja olisi halunnut rakastella, mutta minua ei kiinnostanut. Kuljin huoneessa ja hän lauloi. Istuin pytylle. Hän suuteli jotakin naista.


Perjantai 6.6.2014  Joku nainen lauloi virttä yleisön edessä. Minä olin siinä lähellä ja katsoin häntä. Sitten nainen katsoi minua tuimasti, joten käänsin pääni ja yhdyin lauluun.






Ruostteiset naulat? - Naulat = eppäilystä ja surruu, ruoste = sairrautta. - Nuorenakkii olin perusterve, harvoin nuhhoo ja kuumetta varmmaan alle viis kerttoo koko tähänastisessa (.10.2022) elämässä. Tää vuos 2022, on tuonu tullessaan diagnoosin osteoporroosista ja nähtävästi sen takkii sain murrettuu molemmat rantteeni, eri aikoina tietysti.


Lauantai 7.6.2014  Kävin exä luona ja hän halusi rakastella. Minua ahdisti niin pahasti, että haukoin henkeä.   -   Oioin vasaralla isoja, ruosteisia nauloja.

Karhunsalolla isä sanoi, mitä meille jäisi perinnöksi. Nuohooja oli ollut niin kätevä käsistään, että oli uusinut aitan lattian. Se nostaa tilan arvoa. Nuohooja oli nuorehko mies, tumma tukka ja silmälasit. Hän porasi jotakin pitkällä terällä.


Maanantai 9.6.2014  Työskentelin päiväkodissa. Pyysin saada lisää piirakoita läheisestä leipomosta, koska olin unohtanut eväät kotiin.

Olin useiden henkilöiden kanssa navetassa ja sinne tuli ulkoa kirjavia lehmiä ja kaksi vasikkaa, joiden väriläikät olivat sinisiä.


Tiistai 10.6.2014  Useita henkilöitä oli jonkinlaisessa kilpailussa. Minä ja Seijakin olimme siellä.


Keskiviikko 11.6.2014  Paljon helmiä.   -  Talvinen metsäaukea. Olin mieskaverini  ja hänen metsätutkija-veljensä kanssa kulkemassa kävellen. Sinne tuli pieni, vihreä fiiatti, "neppari". Se luisui hieman tieltä sivuun ja kaverini veli veti sen tielle. Ratti oli oikealla ja sen takana istui nuori poika ja apukuskin paikalla nainen; miehen perhe.


Torstai 12.6.2014  Useita numerosarakkeita, vuosiluku 2001 ja saman verran tyhjiä sarakkeita.

Exän luona ajattelin, mitä tavaroita antaisin pois, kun oli niin täyden näköistä.

Valkeita, vapaita hevosia. Saari. Tansssin matalassa vedessä. Maissin kuvia.






Kaupunki? = elämäs tulloo olemmaan huppaisa ja huoleton.
 Keho on joskus meitä viissaampi. Jos kohtelet sitä kaltoin, niin se sairasttuu. Äkkinäinen trauma, esim. rakkaimman kuolema, työpaikan mänetys, avioero tai suhtteen katkkeeminen tai suur luonnonmullistus vaikuttaa kehhoon rinnasta ylöspäin. Jos kärsit nuhasta, keuhkoputkivaivoista, korva- tai nenätulehuksista, sydänvaivoista tai ylemmän hengitystien sairrauksista, tarkastele aikkoo 6-12 kk taaksepäin, mikä mullisti siun elämän. Käsittele asia heti. Elä koskkaa käytä kehhoos tunneongelmmiin hauttausmuana.


Lauantai 14.6.2014  Uudella pienellä tanssilavalla oli tanssit. Porukkaa oli paljon. Olin ostanut pullon limpparia ja juotuani hieman vein sen ala-asteelle, jossa oli pieni ryhmä ihmisiä juhlimassa. Jätin pullon naulakon lähelle hyllylle. Takaisin tanssilattialle mennessä, vanhempi nainen kiilasi eteeni. Lattia oli tyhjä tauon vuoksi. Jäin seinään nojaillen odottamaan ja eräs nuorimies tuli hakemaan taukomusiikin soidessa. Minulla oli punainen kellohame, jossa oli tiheässä pieniä valkeita neliöitä. Tanssittajani paita oli samanlaista sinisenä. Otimme tanssiotteen. ((Uni loppu kun kanan lento.))

Talvella ajelimme Timon kanssa johonkin pihaan. Siellä hänen tuttavansa kätteli minua. Katsoin taaksepäin ja näin Tapanin ja Kalevin (alle 10v.) laskevan tiellä mäkeä alas. Tapani törmäsi sinisen auton kylkeen ja mursi nenänsä. Hän totesi: - "Lääkäri sanoi, että jos nenä murtuu toisen kerran, niin pitää mennä sairaalaan." Rupesin soittamaan hätänumeroon. Kysyin Timolta osoitetta, mutta hän otti kännykkäni ja sanoi, miten EI pidä soittaa. Sitten pojat juoksivat kohti kaupunkia, jossa näkyi isoja rakennuksia.
((Päivällä sain haravan varresta nennääni.  :)  ))


Sunnuntai 15.6.2014  Talvinen iso peltoaukea. Kuljin jonkun miehen jäljessä kävelysauvojen kanssa. Siellä oli isoja ojia, joissa oli paljon jäniksen jälkiä. Minun poskiani rupesi kylmämään.

Rikkinäiset kengät. Sari-niminen taiteilijanainen. Joku tuttava mies halasi minua takaapäin ja se tuntui hyvältä.

Kesäisellä, korkealla ruohokukkulalla oli jotkin juhlat.


Maanantai 16.6.2014  Kävin Hilkan kanssa hänen naistuttavansa luona, joka asui vanhassa talossa. Siellä oli vähän huonekaluja ja tauluja.

Yritin saada tietokonetabletille jonkin tietyn asian. Laitoin sinne child, vaikka olisi pitänyt laittaa boy. Animaatio.

Tiellä ajoi kaksi autoa. Pieni sininen auto ja harmaa urheiluauto, mikä kiusasi toista kiihdytyksillään ohitusyrityksessä. Lopulta se pyörähti tiellä pyörillään ja laskeutui perä edellä vasemmalle jyrkkää rinnettä ja painui rantaveden alle. Kuljettaja tuli rannalle.






Satama? = hyvvii sanommii.
Syvä taruma esim. jatkuvat koti- ja työmurhheet, jatkuvat käsittelemättömät perheongelmat, ratkasemattomat riiat ystävän kansa, lausumattomat antteekspyynnöt ja tunnustamaton syyllissyys vaikuttaat rinnan ja vyötärön välissä. Mahahaavat, krooniset ruuansulatusvaivat, "happomaha", mahakrampit ym. tarkottaa, että jatkuvasti "työnnät alaspäin" asioita, etkä käsittele niitä.


Tiistai 17.6.2014  Ihmeiden Oppikurssi oli auki ja ensimmäisellä sivulla oli kolme harjoitusta.

Ajoin autollani pieneen satamaan. Kun oli lähdössä pois, tien tukki sinivalkea auto. Kyselin sen omistajaa, että ajaisi sen pois. Sitten en löytänyt valkeaa autoani ja itkin paljon. Rannassa oli myrsky. Kävin päiväkodissa. Hilkkakin oli siellä. Itkin lisää.


Keskiviikko 18.6.2014  Kävelin kädet selän takana ja perässäni tulivat vapaana ruskea ja valkea hevonen, joiden turvat olivat käsissäni.


Torstai 19.6.2014  Aku Ankan esitteessä oli ilmainen matka. Muistelimme; Helsinki, Tampere ja se olikin Turku. Ruttasin kirjekuoren ja heitin sen edemmäs. Se osui lamppuun. Joku otti sen alas ja siinä oli vain puolikas hehkulamppu, tosi kirkas lasi, jonka juuri eroitti.




Perjantai 20.6.2014  ((Herättyy näin tämän keltasen välähyksen klo 6.10.))





Keskiviikko 2.8.2000


Meiltä Suomesta oli lähtenyt eräs teini-ikäinen poika maailmaa kiertämään, samoihin aikoihin kun itse olin teini-iässä. Vuosien myötä hän oli menestynyt matkallaan ja päätynyt lopulta näyttelijäksi Amerikkaan. Hänestä tuli monien ihannoima ja nyt hän oli tulossa käymään kotimaassaan.
Leono di Capro oli näyttelijänimi, mutta ristimänimi oli Matias Kyllönen. Olin itsekkin ihastunut hänen näyttelijäsuorituksiinsa ja seurasin tiiviisti  lehtijuttuja hänestä. - Matias oli ottanut Suomen kartan ja merkinnyt sinne sattumanvaraisesti kymmenkunta pistettä, vierailupaikoikseen. Helsinki oli tietysti ensimmäinen, mutta siitä oli hyvä alkaa parin viikon kiertue. Tuntui mukavalta, että hän olisi Suomessa niinkin pitkään, kun tavallisesti maailmankuulut eivät vierailleet kuin pari päivää.
Minä olin varannut lipun, yläasteella pidettäviin juhliin, ensimmäisten joukossa ja oli nyt kansanpaljouden keskellä odottamassa sisäänpääsyä. Siinä seisoessa satuin vilkaisemaan yläkerran opettajainhuoneen ikkunaan. Siellä seisoi useita henkilöitä, mutta erotin Leono di Capronkin hahmon. Aivan kuin hän olisi katsonut minuun! Minua rupesi ujostuttamaan nuorten joukossa ja painoin katseen nopeasti alas, kun samassa ihmiset alkoivat liikkua sisälle päin.
 Kun koko ihmismassa oli kokoontunut juhlasaliin, tuli di Capro esiintymislavalle. Suosionosoitukset kestivät kauan. Sitten lopulta saatiin hiljaisuus ja vierailija piti pienen puheen, ennenkuin yleisö sai esittää kysymyksiä. Kuuntelin kaiken tarkkana ja samalla tein muistiinpanoja.
Aika meni nopeasti. Sitten siirryimme ruokasaliin kahville. Kunniavieras sai kahvinsa pöytäänsä, mutta muut joutuivat hakemaan juotavansa seisovasta pöydästä. Tilan ahtauden vuoksi di Capro istui pitkän pöydän keskivaiheilla, jotta ihailijat saivat istuutua viereenkin jos uskalsivat. Hänen molemmilla puolilla oli vielä kaksi tyhjää tuolia, kun minä lähdin kulkemaan kuppini kanssa. Minun täytyi kulkea hänen ohitseen, että pääsisin viereiseen pöytään, mutta kun lähestyin di Caproa, hän nousi tuolistaan ja vetäisi viereisen tuolin pöydän alta minulle sanoen: - "Tässä olisi vielä vapaa paikka." Minun ei auttanut muu kuin istuutua siihen, jotten tekisi itsestäni hölmöä. Sain juuri ja juuri sanottua kiitoksen.
Kun olin saanut kuppini melkein tyhjäksi, hän kysyi:
- Saitko kirjoitettua kaiken ylös siellä salissa?
- Sain. Pääasiat.
- Minä huomasin kirjoittelusi. Oletko jostakin lehdestä?
- En. Kirjoittelen oikeastaan vain itselleni.
- Hmm. Eikö niitä saa muut lukea?
- No. . . Olen koonnut sinusta leikekansion ja aion lisätä sinne sekä kirjoitteluni että piirrrokseni.
- Piirrokset! Ovatko ne pilapiirroksia?
- Ei, en osaa tehdä pilapiirroksia. Tein ehkä . . pari vuotta sitten sinusta lyijykynäpiirroksia. . .
- Lyijykynällä? Muulla tavalla minusta on jo kuvia tehty, muttei lyijykynällä. Saisinko nähdä ne?
- Ne ei ole minulla mukana.
- Asutko sinä kaukana?
- Neljän kilometrin päässä.
- Hyvä. Sitten käydään katsomassa niitä piirroksia, kunhan nimikirjoitukset ovat ohi. Punastuen nyökkäsin ja join kuppini tyhjäksi. Ja juuri kun olin nousemassa poistuakseni, hän laittoi kätensä käsivarrelleni sanoen: - "Pyydä viimeisenä nimikirjoitusta." Nyökkäsin uudelleen ja kiiruhdin viemään astiani pois.
Kun hetkeä myöhemmin kuljeskelin käytävällä, muutamat teinitytöt tulivat luokseni ja halusivat tietää mitä olimme jutelleet. Kerroin heille kokoelmastani ja he pyysivät heti, että julkaisisin muutaman kuvan paikallislehdessä. Sanoin että nyt se olisi varmaankin ajankohtaista.
Meni vielä pitkä tovi, ennenkuin minä pääsin Leonon pöydän ääreen. Hänen korttejaan oli vielä paljon jäljellä. Kysyttyään nimeni, hän alkoi kirjoittaa ja kun sain kortin käteeni, kysyin luettuani tekstin, näinkö hän kirjoittaa kaikille. Leono hymyili minulle sanoen, että olin ensimmäinen. Ihastuksia hänellä oli ollut useita, mutta rakkaudesta heidän kohdallaan ei voinut puhua. Sen hän tajusi nyt, kun oli tavannut minut. Minä en oikein uskonut tuohon ja sanoinkin sen hänelle. Sitten kysyin, miten hän voi olla varma, että tämä on
 rakkautta, emmehän me ole ennen tavanneet. Silloin hän sanoi, että kun oli ollut ylhäällä opettajainhuoneen ikkunan ääressä, hän oli heti huomannut minut toisten joukosta. Hänen sydämensä oli hypähtänyt ja hänelle oli tullut hyvä, levollinen ja lämmin olo.
Leonon avustaja keräsi kortit ja kynät pois. Sitten di Capro kävi sanomassa kuskilleen, että tämä ajaisi auton koulun taakse, sieltä me nousisimme kyytiin.
Autossa Leono pyysi, että sanoisin häntä Matiakseksi ja ihmetteli, ettei hän ollut arvannut, että löytäisi rakkaimpansa koto-Suomesta. Hän oli ajatellut pitää sapattivuoden, kun syksyllä täyttäisi 40 vuotta ja nyt hän tiesi missä sen viettäisi. Jos vain suostuisin hänelle seuralaiseksi, niin vuodesta tulisi ikimuistoinen. Sydämeni hypähti ilosta. Sanoin ajattelevani asiaa vakavasti.
Kotonani esittelin hänelle piirrokseni. Kaikki olivat lyijykynätöitä. Leo. . Matias oli haltioissaan. Sanoin hänelle, että muutamat tytöt olivat pyytäneet, että julkaisisin eräitä kuvia paikallislehdessä. Matias myönsi että kelpaa näitä julkaistakkin.
Hetkeä myöhemmin istuimme ulkona kiikussa. Matias pyysi, että tulisin mukaan loppukierrokselle. - "Mieleni tekisi, mutta. . . " Sanoin. Matias kysyi kesken lauseeni, oliko minulla esteitä? Ei. Myönsin. - "Siispä olet vapaa lähtemään!" Matias huudahti. - "Vai etkö halua?" Hän kysyi ja otti käteni omiensa väliin. Punastuin. Ja kun en vastannut vieläkään, hän lupasi että saisin rahat paluumatkaa varten, ellen viihtyisi hänen seurassaan. Myönnyin ja tunsin heikotusta hänen hymynsä edessä.
Niinpä pakkasin joitain vaatteita ja muuta tarpeellista, sekä muutaman kuvan, jotka veimme lehden toimitukseen, ennenkuin jatkoimme yhdessä hänen "kunniakierrostaan".

((Unessa oli kohta: kun katoin opettajanhuonneen ikkunnaan ulukona ollessaan.))






Unessa mualasin taulluu, mutta unikirjassa on muuta tarkottava mualari. Mualarin nähtynä mualloomassa = korkkeesseen ikkään piäsemistä ja myös tyytyväissyyttä. Kirjassa oli kasvojen mualloojat eriksseen.
Aurinkomerkkien oppiläksyt. Tulimerkit - Oinas, Leijona,Jousimies: Jumalallisen, avoimen, maailmojasyleilevän rakkauden jakaminen muille.
Maamerkit - Härkä, Neitsyt, Kauris: Maadoittuneena pysyminen ja muiden palveleminen.
Ilmamerkit - Kaksonen, Vaaka, Vesimies: Veljeyden sisäistäminen.Kaikki ovat veljiämme tai siskojamme.
Veden merkit - Rapu, Skorpioni, Kalat: Yhteyden säilyttäminen tyyneen ytimeemme kaikista tapahtumista huolimatta, etteivät omat kuviosi mene aivan solmuun muiden ihmisten tunteiden takia.
(Diana Cooper "Hieman vapautumisen tiestä")


Lauantai 21.6.2014  Maalasin isoa taulua, jossa oli tyylitelty maisema. Alhaalla vihreää, vähän valkeaa ja yläosa vaaleanpunaista. Toisessa isossa taulussa oli hempeän vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja vähän keskisävyä punaista ja sinistä. Joku nainen nojaili vastamaalattuun tauluuni ja jopa istui sille, niin että kuva sotkeentui. Etsin kaapista piirustuslehtiön.
((Kun alotin öljyvärreilä mualloomisen, niin mulle kävi silleen, että äiti istu yhen pienen taulun piäle  :)  ))


Sunnuntai 22.6.2014  Olin käymässä pienten poikieni kanssa exän luona. Hän tuli sisälle jonkun naisen kanssa. Minä lähdin Kalevin kanssa junalle. Hän kerkisi kyytiin, mutta minä en, kujettuani ensin väärään suuntaan. Lumisella tiellä oli paljon alle kouluikäisiä hiihtäjiä. Jalkani eivät tahtoneet kestää kulkea, joten konttasinkin välillä. Sillan kaiteen läpi vilutin Kaleville junaan ja hän vilkutti takaisin. Kysyin aseman konduktööriltä, kulkeeko vielä junia Joensuuhun? Se oli viimeinen. Yövyin jossakin lähellä ja aamulla konduktööri herätti Tapanin joltakin vaaleakarvaiselta penkiltä.


Maanantai 23.6.2014  Minulla oli keraaminen kissa, jolla oli piippu suussa ja se lipaisi välillä kielellään.

Vatsani oli löysällä pytyllä istuessa.


Tiistai 24.6.2014  Varastorakennuksessa oli selittämättömiä kapeita paketteja. Niissä luki A. . .DIA. Niissä oli hermokaasua. Muutama vihreäpaitainen mies suihkutteli pullosta kaasua.
((Uamulla oli uutisissa juttuu Syyrian hermokaasusta.))






Sukulaiset? - Ei oo kylläkkää kuvassa. - Unikirjan mukkaan sukuperä = sukkuu kohttoo onnettommuus. - Tuo kyllä piti paikkasa sillon. Serkkupoika teki itemurhan.


Torstai 26.6.2014  Kävelin Hovinvaaran pihamaalla koiran luo, jonka ympärillä maassa oli paljon limaa.

Kerroin Hilkalle unesta, jossa Jesse (Mikan ja Minnan poika) olikin Raimon ja Riitan poika.


Perjantai 27.6.2014  Kuljin kaupungilla, jossa oli paljon vaaleansinisiä seiniä. Exä ajoi sinisellä Mitsubishillään. Kävelin rakennuksessa, jossa oli valkeat seinät ja availin ovia, etsien ulospääsyä. Ahdisti pahasti. Sitten olin toisenlaisessa rakennuksessa, jossa oli valkeat tiiliseinät ja etsin ulospääsyä ahdistuneesti. Lopulta pääsin pois. Tulin kauniiseen mäntymetsään. - Nauroin jollekkin kovasti ja tunsin elämän olevan taas ennallaan.


Lauantai 28.6.2014  Hovinvaaralla oli paljon sukulaisia. Lattialla oli alaston poikavauva. Kun otin hänet käsiini, hän rupesi pissimään. Olin juuri lattiakaivon kohdalla, joten annoin pissiä siihen ja sitten sanoin eräälle naiselle, että laskisi letkusta vettä huuhtelua varten. Sen jälkeen laitoin pojalle sinisävyisiä vaatteita. Sukulaisten joukosta tunsin Raimo Otrosen.


Sunnuntai 29.6.2014Karhunsalolla isä ja Seija nukkuivat Makkosen puolella. Sitten heidän täytyi lähteä pois, koska siihen tekivät puistoa, jossa olisi vettäkin. Itkien etsin äitiä tuvasta. Hän olikin aitassa.


Maanantai 30.6.2014  Minulla oli kaksi mustapohjaista taulua, joihin piti maalata sateenkaaren värejä.

Nähhään :)