"Rakkaus on takasitulemisen arvosta. - Kodin tulis olla kun keidas uupunneelle autiomuan matkkoojalle."


Tiistai 2.6.2015  Pieni poika halusi koira-ajelulle isältä salaa. Hän harjoitteli kaverinsa kanssa pihalla ja isänsä kuvasi salaa ikkunasta.

Pankin virkailijat olivat saaneet ihmeellisiä laskuja. Joku yritti rikastua kepulikonstein.


Perjantai 5.6.2015  Olin mennyt exän luo. Meillä oli kuulema yhteinen maksamaton lasku. Hän antoi minulle vanhan, metallisen taittomitan. Siinä oli kuvia, muttei minua. Eräiden kuvien välissä luki Rasivaara. Itkin.

Halusin syreenin kukkia sisälle. Otin kaapista neljä erilaista pikarilasia. Karhunsalon syreenipensaassa oli vain pari kukkaterttua, ei lehtiä. Naapurin pensaat olivat täynnä. Keräsin useita kukkaterttuja.


Lauantai 6.6.2015  Jonkin rakennuksen ulkoseinustan vieressä oli kaikenlaista tavaraa. Sieltä etsittiin jotakin.


Sunnuntai 7.6.2015  Exä oli ostanut pienen vanhan koulun asunnokseen. Sen vieressä oli omakotitalo ja he vetivät lyijykynällä maahan rajaviivan. Sanoin: - "Sehän on hyvä." Tutkiskelin exän huoneita kahdet silmälasit päällekkäin. Monta sokkeloista huonetta. Yhden salin keskellä oli pyörivä pystytolppa ja sen ympärille hän oli tehnyt valkean telineen, jossa oli mm. ruuvimeisseleitä, hohtimia, leikkureita ja siklejä. Ajattelin, että täällä olisi mukava asua. Heräsin. Se olikin unta. Olinhan suunnitellut Timon kanssa yhteistä elämää.


Maanantai 8.6.2015  Eräs tyttö oli terveyskeskuksessa ja hän ajatteli joutuneensa jonkin testin kohteeksi. Häntä oli ammuttu kaksi kertaa ja nivelet olivat kärsineet. Hän päätti, ettei halua jatkaa enää. Minä kerroin lääkärille.

Menin kampaajalle. Joku mies sanoi, että minun tukalle pitäisi tehdä jotakin. Joku nainen kokeili peruukkia. Minulle tehtiin pääni taakse tukastani viuhka. Otin päässäni olleesta punakukallisesta lierihatusta narun.

Kuljin lumista Karhunsalon tietä koululta poispäin.


Keskiviikko 10.6.2015  Kävelin lumista tietä.

Katselin kerrostalosta alas tielle. Tien mutkaan tuli punainen ja tumma henkilöauto. Tumma teki ylimääräisen kaarroksen ennen risteystä. Autoilla ajaneet naiset istuivat huoneessa. Vanhemmalla naisella oli vaalea tukka ja päällään punainen villapaita valkealla raidalla.






Rautatie? - Sen näkeminen = eistymistä toimessas, paikallaan seisova juna = unohat luppaukses, noppeesti etenevä juna = intohimot raivvoovat siussa, höyryveturi = erehykssii ja katumusta, tavaravaunu = koin (kodin) ikävöimistä, matkustajavaunu = uus ystävä, junamatka = uskollista puolissoo, rautatiekiskot = valossii toivveita.


Torstai 11.6.2015  Suuressa ryhmässä oli myös ylä-asteelaiskiusaajatytöt. Leveät portaat sekä ylös että alas. Mönkijä ajoi kadulla ja sen takaa tuli sininen auto liian lujaa. Jäisellä tiellä jarrutus luisti ja auto heittelehti vasemmalle, kadun ulkpuolella olevaa vihreää autoa kohti. Se peruutti ja yhteentörmäystä ei tullut. Kadulla oli rojua, joten toinen auto ajoi jalkakäytävälle, mutta edessä oli auto.


Perjantai 12.6.2015  Seisoin lähellä rautatiekiskoja ja raiteita oli useita. Kaksi sivuraidetta päätyi oranssiseen kankaaseen. Katokseen miehet laittoivat oranssiset pellit. Kallioon louhittiin lisää tietä. Menin sisälle päiväkotiin. Huoneet olivat pieniä ja niistä pääsi aina seuravaan ja niissä oli muitakin ovia. Ne olivat joko valkoisia tai vihreitä. Yhdessä valkeassa huoneessa oli sängyn päällä pieni tyttö ja alla poika. Monesti kysyin neuvoa. Kun tulin ulos, exä odotteli, että mennään samaa matkaa, mutta meidän täytyi mennä uudestaan talon läpi.


Sunnuntai 14.6.2015  Minulla oli selässä tosi iso kantamus, mutta se ei tuntunut miltään.


Tiistai 16.6.2015  Keitin perunoita liian kauan, joten otin lusikalla irtonaisia kuoria pois. Kirjoitin runoja vaaleanpunaiselle paperille. Joku halasi minua takaapäin ja se tuntui hyvältä.


Keskiviikko 17.6.2015  Hilkan luona ajastettiin kellomme, että näkisimme samat näyt.

Lakaisin sahanpuruja lattialta.





Tiistai 21.5.2002


Kylmä jakso loppui juuri ja ilma rupesi mukavasti lämpenemään kesän alkajaisiksi. Huokasin, että olisi se paljon mukavampaa kuljeskella tivolialueella, kun vilu ei hytisyttäisi.
 Tänään tivoli oli avoinna toista päivää. Kuljeskelin katselemassa erilaisia härveleitä ja pelejä. En ainakaan vielä ollut innostunut menemään edes maailmanpyörään, vaan katselin toisten menoa. Ehkäpä sitten jossain vaiheessa voisin kokeilla jotakin tarkkuusheittopeliä.
Seisoin katselemassa tikanheittopaikalla, jossa täytyi saada ilmapallot rikki. Katsastaisin ensin muutkin pelit, ennekuin tulisin tähän uudestaan. Sitten käännyin ja törmäsin yhteen miehenkuvatukseen, joka oli seisonut heti takanani. - Ups! Anteeksi. Takeltelin ja katsoin tarkemmin kaksilahkeista. Vau! Ihan komean näköinen mies. Kyllä tuollaiseen voisi törmäillä uudemmankin kerran. Sitten astuin askeleen oikealle, ohittaakseni hänet, mutta kun mies otti askeleen samaan suuntaan, niinpä olimme edelleen napit vastakkain. Sitten mies otti minua olkapäistä kiinni ja pyörähdimme puoli kierrosta. Hän sanoi:
- Kiitos tanssista. Hymyillään kun tavataan.
Hiukan hämilläni nyökkäsin ja lähdin jatkamaan kierrostani.
Pari kertaa näin samaisen kaksilahkeisen kauempaa sinä aikana, kun mitä kiertelin tivolissa sinä päivänä.
Kahden yön jälkeen, tyttökaverini Marjukka, pyysi minua mukaansa tivoliin. Sanoin jo käyneeni, mutta voisihan tuolla pistäytyä uudestaankin. Niinpä suunnistimme kengänkärkemme sinne.
Tivolialue oli taaskin täynnä porukkaa. Marjukka sai minut ylipuhuttua, joten kohta istuimme maailmanpyörässä katselemassa maisemia. Sitten toisella kierroksella huomasin alhaalla seisovan saman uroon, jonka tapasin toissapäivänä. Kerroin nauraen tapahtuneesta ystävälleni ja tämä rupesi heti tähyilemään kameransa linssin läpi. Minä sanoin hänelle, että hän on hupsu, jos tuhlaa filmiä tuntemattomiin miehiin. No eihän siinä toisten sanomiset auta, kun Marjukka on jotain saanut päähänsä. Hän kerkisi ottaa peräti kaksi kuvaa, kun maailmanpyörä kävi alhaalla. Minä rupesin torumaan häntä:
- Mitä sinä oikein luulet miehen nyt ajattelevan, kun näppäilet kuvia. Hupsu sinä totisesti olet.
Marjukka vain kohautti olkapäitään ja sanoi minulle arvoitukselliseti hymyillen:
- Pitäähän sitä elämässä jotain jännitystä olla. Ja eihän sitä tiedä, millainen osuuus tuolla kaksilahkeisella on sinun tulevaisuudessasi?
- Älä kuvittele liikoja.
Matka maailmanpyörässä loppui aikanaan ja meidänkin täytyi hypätä kyydistä. Onneksi miehestä ei näkynyt vilaustakaan. Marjukalla näkyi olevan ylimääräistä rahaa, koskapa kokeili kaikki onnenpyörästä erilaisiin heittopeleihin. Minä kokeilin vain palloilla terkkuusheittoa. Se oli semmoinen keskinkertainen tulos ja palkinnoksi sain pussillisen kampoja. Sinänsä hyvä palkinto, että sillä oli jotain käyttöä, ettei tullut pelkkää rihkamaa. Seuraavaksi menimme katselemaan sähköautoilla ajoa. Laitoin kammat olkalaukkuuni samalla, kun käännyin lähteäkseni ja ups. Taas!
- Hymyillään kun tavaan. Niinhän se oli. Minä kerkisin laukaista ensiksi.
- Niinhän se taisi olla. Tanssitaanko nytkin, vai sovitaanko ohitus muuten? Sain mieheltä lämpimän hymyn.
- Eiköhän ohiteta oikealta laidalta. Muuten asiasta toiseen. Oletko sinä ottanut ihan asiaksesi törmäillä minuun?
- En. Todellakaan en ole. Sinähän tuo aina käännähdät niin kipakasti, etten ole kerinnyt alta pois.
- Oletkos sinä joka päivä täällä?
- En. En ollut eilenkään.
- Jaa. Mikäs sinut sitten tänään tänne sai?
- Eipä mikään erikoinen. Lähdin vain aikaani kuluttamaan. Entäs sinä?
- No minun kaverini houkutteli. Ja nyökkäsin Marjukkaan päin. - Tuskinpa tulen enää tällä viikolla. Sittenhän tivoli lähteekin jo pois.
- Niin. No törmäillään kun tavataan.
- Enpä tiedä . . . Ainakin hymyillään. Hei.
- Hei.
Heti kun olimme kuuloetäisyyden ulkopuolella, Marjukka innostui asiasta.
- Olisit nyt sopinut treffit. Eihän sitä tiedä minne se häviää täältä lähtiessään.
- No no Marjukka. Antaahan tuon kulkea. Liekkö tuollainen komeus edes vapaa?
- Niin, yritin kyllä tiirata, mutta kun se pentele piti käsiään takataskuissaan. Liekkö hällä sittenkin ollut piilotettavaa.
 Kiersimme vielä tovin, ennenkuin lähdimme pois. Melu rupesi jo käymään korviin.
Tämän päivän jälkeen tivoli lähtisi pois. Minulle tuli sellainen. . . Sanottakoon "pakottava" tunne, että pitäisi kuitenkin vielä kerran käydä siellä. Haluaisin nähdä, onko se komea kaksilahkeinen tänäänkin siellä.
Ja niin minä löysin itseni vähän myöhemmin tivolin melusta. Ostin popcornia ja napostelin kulkiessani.
Olin jo tovin seurannut pienempien lasten ongintaa, kun sitten olin lähdössä pois ja hups. . . Kolmas kerta toden sanoo! Mutta mitä se sanoo?
-Teitkö sinä tämän tarkoituksella? Kysyin mieheltä hymyillen. Mies hymyili takaisin ja pudisti päätään.
- Ole hyvä vaan. Ota popcornia. Ja osoitin hänen rintataskuaan, jonka reunalla komeili yksi suuri popcorn.
- Kiitoksia vaan.
- Koskapa näistä meidän törmäilyistä ei tule loppua, niin voitaisiinko mennä puiston penkille juttelemaan. Täällä on liian kova melu.
- Mennään vaan. Kohteliaasti mies tarjosi käsivartensa ja kumarsi hieman.
Pasi Halonen oli nähnyt minut ennekin monesti ja tiesi, missä minä asuin, mutta hän oli sen verran ujo, että oli täytynyt keksiä keino tuttavuuden aloittamiseksi. Niinpä hän oli seurannut minua tivoliin. Ensimmäinen törmäys oli kyllä ollut puhdas sattuma, mutta siitä hän oli saanut idean ja lisää rohkeutta. Seuraavat kaksi kohtausta olivat olleet suunniteltuja. Minä puolestani kerroin, mitä olin ajatellut ensimmäisen törmäyksen perusteella ja naurahdimme molemmat. Kohtalon sormi leikitteli kanssamme.
Kuljeskelimme kauemmas melusta ja pauhusta, kuuntelemaan luonnon omia konsertin pitäjiä. Linnut lauloivat kesälle ja kaikelle kauniille luonnossa ja sydämeni yhtyi samaan lauluun.

((Unessa oli: popcorn rintataskussa.))







Rahavoitto? - Lasket sitä = suurta mänestystä, jos rahat muuttuu käsissäs romuks = oo varovainen yrityksissäs, niät raha-aartteen, muttet piäse siihen käsiks = harmmii ja vastukssii.


Torstai 18.6.2015  Istuin kahviossa. Joku mies sanoi, että hänellä oli lotossa vain kolme oikein. Otin kupongin, mutten täyttänyt. Ajattelin tekeväni sen netissä. Lähtiessä pudotin kupongin pöydän alle. Punaruskea autoni oli yksin parkkipaikalla. Kokeilin, että olkalaukkuni oli viereisellä istuimella. Käännyin ja lähdin.

Tulin rakennustyömaalle, jossa oli vain muutama nainen. Sanottiin, että olisin töissä vain kahtena päivänä viikossa. Siellä oli kirkkaankeltainen työkone, keltaiset ja valkeat seinät. Näin ikkunasta monia rakennuksia ja sanoin, joudun varmaan kysymään tietä tuonne.


Lauantai 20.6.2015  Oranssinen iso arkki, jossa oli neljä valkeaa paperia, joissa oli tekstiä.


Sunnuntai 21.6.2015  Vesiletkusta suihku.  -  Talvi.

Joku sanoi, että autosta oli maksettu joitakin maksuja liikaa ja nyt pääsisin vuoden halvemmalla.


Maanantai 22.6.2015  Asuin rivitalossa poikieni kanssa. Heillä oli kaksi kaveria vieraana ja sitten sinne tuli vaippaikäisen kanssa intialainen mies, jolta kysyin, Tapaniko hänet oli kutsunut? Hän myönsi. Sanoin Tapanille, jos kutsuu vieraan, pitäisi olla hänen kanssaan. Sitten olin täydessä autossa ja joku nuorista ajoi. Neuvoin risteyksestä vasemmalle ja sitten ajettiin punatiiliseinien alta.


Tiistai 23.6.2015  Kadulla oli vähän lunta. Tulimme joukolla iltahämärissä kotiin. Talon vastakkaisilta puolilta oli särjetty pieni ikkunaruutu. Toisen huomasin vasta sisällä, joulukuusen vieressä. Sitten me kävelimme metsätiellä, jossa oli lunta. Hilkka tuli kyselemään jotakin ja oli tuntevinaan yhden miehen. Sanoin hänen olevan Timon serkku, muut porukasta olivat Timon veljenlapsia. Sitten olinkin Hilkan auton kyydissä ja ajoimme tosi mutkaista metsätietä. Matkalla oli vessa, jossa voi kaksi kerrallaan käydä seisaallaan pissillä. Patistin miehet ensin ja menin viimeisenä. Minulla oli hankalan paljon vaatteita päällä ja pitkä valkea paita.






Leipä? - Hienoteknen = sairrautta ja huolta, nisuleipä = huonovointissuutta, ruisleipä = huppaista elämmee ja tervveyttä, leipominen = petollissuutta, ostaminen = jottai hyvvee, kantaminen =  vahinkkoo.


Perjantai 26.6.2015  Karhunsalon navettaan oli tehty vessa, jossa oli kaksi reikää. Minä istuin tarpeilleni. Sinne tuli myös äiti, Milja-täti, Seija ja joitakin miespuolisiakin. Seinät ja laipio olivat  siististi paneloitu. Siellä oli vessapaperirullia, mutta oli muutakin paperia. Pussissa oli tuoretta, siivutettua ruisleipää, jota söin. Sitten kävelin Karhunsalon kylätieltä poispäin, voimistelutossut jaloissani jäisellä tiellä. Tien reunat olivat osaksi sulia, mutta nekin jäätyivät nopeasti. Luisuin mäen alas.


Lauantai 27.6.2015  Siivosin Seijan kanssa vinnin huonetta. Siellä oli kaksi ikkunaa ja parvekkeelle johtavassa ovessa oli lasi. Seinien yläosa oli maalattu vihreällä. Laitoin pukupussin komeroon. Menimme alas ja ulos, jossa Pentti kasasi mopon moottoria, poikien purkamisen jäljiltä. Sitten menimme valkeita portaita taas vinnille. Siellä oli valkeasta lasista tehty lampun kuuppa.


Sunnuntai 28.6.2015  Kännykkäni oli särkynyt ja joku nainen antoi valkean tabletin, minkä reunat olivat keltaiset ja yhdistin sen kännykkääni. Sitten painoin numerot 4, 1, 4, että tiedot kännykästäni siirtyisivät tabletille, jotta voisin soittaa Tapanille. Sanoin naiselle, että minulle riittää tavallinen kännykkä.

Istuin helikopterin kyydissä jonkun miehen kanssa. Lensimme lumisen maiseman yllä, jossa oli kuohuava joki ja useita mustia karhuja. Meidät jätettiin lähelle jokea ja ollessamme pitkällään hangessa, siihen tuli kaksi karhun pentua ja sitten niiden emo. Kohta sen jälkeen luokseni tuli vaaleanpunainen pentu ryömien rapsutettavaksi. Se tiesi henkisyyteni tason.

Liikuin jollakin ajopelillä lumisessa maisemassa usean henkilön kanssa. Minulla oli rinnuksissani veritahroja, heikotti ja vapisin. Tulimme johonkin kylään ja pyysin lääkäriä.


Maanantai 29.6.2015  Uin rantavedessä. Siellä oli iso, vaalea kivenlohkare juuri ja juuri veden alla.


Tiistai 30.6.2015  Olin pienessä kaupassa, jossa oli kolme myyjää. Huomasin erään miehen maksavan ostoksensa ja sitten vielä ottavan ennen lähtöään keltaisen kenkälaatikon. Selostin tapahtuman myyjälle, että tarkistaisivat asian.

Nähhään :)