Vitsi: Mummot kahtovat porukassa valakova-albummii:
-Näytätpä sinä vanahalta tuossa kuvassa.
- Voi veikkonen, eipä oo ihmekkää, se otettiin jo 20 vuotta sitten!


Torstai 2.6.2016  Talvi. Olin Karhunsalolla Kalevin kanssa metsässä. Siellä oli matala pino lyhyitä polttopuita lumen alla. Sitten kuljimme talvikisoissa. Siellä oli hiihtoa ja kumparelaskua. Kuljimme tehtyjä kulkureittejä pitkin ja tulimme pikitien laitaan, josta näkyi muutama kerrostalo ja kyltti: Saarenkylä. En tiennyt missä kaupungissa olimme.


Perjantai 3.6.2016  Laitoin pankkiautomattiin luvun 1111.


Maanantai 6.6.2016  Kuljin Enon keskustasta sillalle päin jonkun kanssa. Siltana oli vain kolme leveää lankkua, jotka olivat hyvää matkaa lahoamassa. Kuljin etummaisena. Osassa kohtaa ei ollut kaidetta kuin toisella reunalla ja sitten lankkuja olikin enää kaksi ja nekin loppuivat ennen vastarantaa. Käännyimme naisen kanssa takaisin.


Keskiviikko 8.6.2016  Kuljin hämärän aikaan ihmisjonossa ja joku mies otti takaani minua rinnoista kiinni. Myöhemmin levittäydyttyämme katselin häntä. Pitkä mies, partasuu ja kova puhumaan. Edesmennyt Laitisen Marja-Kaisa oli siellä. Katsoin värivalokuvia.


Torstai 9.6.2016  Poikani olivat noin 10-vuotiaita. Keittiön joka paikka oli täynnä tavaraa. Pyysin: "Jumala, anna minulle voimia." Sitten jaksoin ruveta edes ajattelemaan siivousta ja järjestelyä. Rupesin ruuan laittoon. Kalevi oli vielä vaippaikäinen, mutta opetteli kuivaksi ja pissi häneltä poistettujen vaippojen päälle.





Perjantai 6.8.2004



Muutamat kyläläiset innostuivat erään henkilön heittämästä "huulesta", että pidettäisiin juhannuksena suuret naamiaistanssiaiset. Niinpä he kiertelivät pitkin kylää ja saamiensa myönteisten palautteiden innoittamana tekivät pari kuukautta ennen juhlaa julisteita kyseisestä tapahtumasta.
Minullakin rupesi mielikuvitus laukkaamaan, mutta kun en ole mikään mestariompelija, eikä minulla ole parhainta ompelukonetta, niiin en ajatellut tehdä mitään pitsiluomusta. Pitkän pohdinnan jälkee päädyin repalehelmaiseen, yksinkertaiseen mekkoon. Helmaosan ja lyhyet hihat tein violetista kankaasta ja muun yläosan oranssista. Myös leveän vyön tein oranssista ja sen päät ylsivät melkein helmaan asti. Jalkoihini suunnittelin laittavani ohutpohjaiset, ohutremmiset kengät, joiden kanssa näytti siltä, kuin minulla ei olisi kenkiä lainkaan.
Kuulin muutamien tuttavien suunnittelevan mitä kauneimpia naamiaisasuja. Vieläpä viikkoa ennen juhannusta joku tuntui ompelevan pukuaan. Minulle olisi siinä vaiheessa tullut jo pakokauhu.
Nuorisoseuran talolle laitettaisiin kuulemani mukaan koivunoksia ja kukkia sekä kangassuikaleita koristeiksi seinille.
Tanssiaiset alkaisivat klo. 20.20, mutta porukkaa näkyi olevan paikalla jo puoli tuntia ennen. Monet ihastelivat toistensa pukuja ja kyselivät tuoreimmat kuulumiset.
Kellon lähennellessä kahdeksaa, porukka alkoi mennä sisälle, josta kuului jo musiikkia paikallisen orkesterin säestämänä. Silloin minä tunsin kevyen hipaisun oikeassa poskessani ja kun käänsin pääni, näin kylämme kuuluisuuden. Näyttelijä ja laulaja Vesa-Matti Vaski hymyili minulle ja kumarsi sitten kevyesti:
- Tulisitko vaimokseni, oi Tuhkimo armaani?
Tuollaiseen veitikkamaiseen kysymykseen oli mahdotonta vastata totisena, joten sanoin:
- Voi prinssini, vie minut vain linnaasi. Ja tein hoviniiauksen. Sitten Vesa-Matti tarjosi minulle käsivartensa ja lähdimme kävelemään sisälle päin. Mietin mielessäni, oliko hän valinnut minut sattumanvaraisesti parikseen vai oliko hänellä taka-ajatuksia, kun oli vielä poikamies. Itse kyllä veikkasin, että hän halusi vain naamiaisten takia minut käsipuoleensa.
Sisälle tultaessa huomasin muutaman naisen katsovan minua kateellisena, mutta ei varmasti puvun takia. Kiertelimme muiden luona ja Vesa-Matti vaihtoi useimpien kanssa kuulumisia. Minä meinasin vetää käteni pois, mutta hän otti tiukemman otteen ja kuljetti mukanaan ympäri salia. Sitten, kun tulimme esiintymiskorokkeen luo, kosketinsoittaja vinkkasi
kavaljeeriani juttusille. Vesa-Matti kuiskasi korvaani, että odottaisin häntä juuri tässä ja nousi kolme askelmaa ylemmäs. Katsoin hetken hänen jälkeensä ja käännyin sitten toiseen suuntaan, kuultuanni sieltä lähestyviä askeleita. Muuan naapurin rouvista tuli minua kohti. Hän kehui yksinkertaista pukuani ja puhua pulpatti samaan hengenvetoon, miten
 muutamilla oli liian pröystäileviä asuja. Sitten hän kertoi kylän tuoreimpia juoruja sekä muuta tyhjänpäiväistä ja sitten hän lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, kun näki toisen kaltaisensa astuvan sisiään. Mutta minä en jäänyt yksin pitkäksi aikaa, kun eräs vanhapoika seilasi viereeni ja pyysi, että lähtisin hänen parikseen seuraavaan tanssiin, mutta sanoin olevani varattu. Siihen mies murahti, että kaikki parhaimmat viedään heti ja jatkoi kierrostaan naisporukan suuntaan.
Tunsin taas tutun kosketuksen poskellani ja kavaljeerini ilmestyi vierelleni. Alkaneeseen valssiin oli jo mennyt pyörähtelemään muutama pari ja me lähdimme myös. Musiikkimiehen vietävänä ei ollut mitään vaikeuksia rytmissä ja enpä huonompaa odottanutkaan. Nautin täysillä sujuvasta valssista.
Toisen kappaleen loputtua Vesa-Matti sanoi, että vaitettavasti minä joutuisin nyt vähäksi aikaa seurustelemaan muiden kanssa, koska hänet oli ylipuhuttu laulamaan muutama kappale. Tietenkin, minä vastasin ja hän saattoi minut naisporukkaan ja suunnisti itse mikrofonin ääreen. Minut haettiin heti tangoon ja leskimies loisti koko naamallaan, kun
sai nuoren naisen vietäväkseen. Ensimmäisen kappaleen puolessavälissä tanssittajani kosi minua, mutta kun sai kielteisen vastauksen niin sanoi, etteipä hän oikein muuta osannut odottaakkaan, mutta olipahan kuitenkin kysynyt. Toisen kappaleen aikana juttelimme kaikenlaista taivaan ja maan väliltä.
Humppiin minut haki nuorempi mies, ja tanssien aikana tuli ilmi, että edellinen tanssittaja oli ollut hänen isänsä. Tämä juniorikin kosi minua ja ihmettelin, lukiko selässäni, "saa kosia". No me erosimme ihan sovussa tanssien päätyttyä.
Seuraavat kappaleet minua tanssitti entinen koulukaveri, joka oli tullut kotikylään juhannusta juhlimaan. Poikamies vielä, muttei sentään kosinut.
Kahden seuraavan kappaleen minua pyöritti yksi puolituttu, joka kyseli suoraan, olinko vielä vapaa ja saatuaan myöntävän vastauksen, esitti, että laitettaisiinko hyntyyt yhteen? Nauroin tuohon ja vastasin, että hän oli jo kolmas kosija tänä iltana ja valitettavasti saisi myös kieltävän vastauksen. Erosimme naurussa suin.
Vesa-Matti otti minut kiinni, ennenkuin kerkisin mennä takaisin naisten riviin ja niin oltiin taas käsikynkässä. Punastuen katsoin miestä kysyvästi silmiin. Hän kuiskasi korvaani, että loppuilta on meidän.
Paljon myöhemmin Vesa-Matti paljasti, että oli nähnyt minut jo päivällä ja ihastunut ensisilmäyksellä. Punastuen laskin katseeni alas ja sen takia sain sinä päivänä kolmannen sipaisun poskelleni. Huokasin onnellisena ja käännyimme katsomaan juhannuskokkoa.

((Unessa oli: olin violetti-oranssisessa mekossa.))






Vihkiminen? - Ollessa läsnä tillaisuuvessa rakastunneille = eivät koskkaa piäse keskennään naimissiin tai rakastetun kuolemmoo, sairraalle tuleminen vihityks = kuolemmoo, tervveelle vihityks tuleminen rujjoutunneesseen ihmisseen = tyytymättömmyyttä, kaunniisseen ihmisseen = illoo.


Perjantai 10.6.2016  Saunassa oli kanssani Hilkka, Seija, joku nainen ja Nissisen Pertti, joka istui vieressäni, minussa kiinni.
((Ei minkkäälaissii tuntemukssii.))


Keskiviikko 15.6.2016  Olin menossa vihille kolmatta kertaa. Juoksin vihkipuku käsissäni ja etsin pitkää, valkeaa takkiani.


Perjantai 24.6.2016  Palautin kirjastoautoon kaksi kirjaa. Sain naiselta pienen hännällisen sirun, joka kävisi tietokoneeseen. Sitten hän nosti minut olkapäilleen, mutta kaaduimme. Sen jälkeen pidin boa-käärmettä kaulasta ja etsin katseellani keppiä, jolla voisin työntää avonaisessa suussa olevan "möykyn" alemmaksi.

Isossa koivikossa oli puolireiteen upottavaa vetistä suota, jossa kävelin.

Jossakin oli pidot. Monta pitkää pöytää oli täynnä ihmisiä odottamassa ruokaa.

Pakoilin jotakin miestä vanhassa puurakenteisessa kaupunginosassa.


Maanantai 27.6.2016  Asuin exän ja poikien kanssa saaressa. Tein lähtöä töihin ja pelkäsin myöhästyväni. Samalla sanoin pojille topakasti, että nyt kyllä pitää ruveta raivaamaan leluja. Niitä oli paljon kaikkialla. Katsoin mantereen rantaan ikkunasta ja huomasin paljon jääriitettä ja sanoin, että pitää mennä veneellä.  Kello oli vähän yli seitsemän ja työt alkaisi puoli kahdeksalta.

Nähhään :)