Pääkallo? - Sen näkeminen = piäset sallaisuuven perille.
Kaikkialla sattuu ja tapahtuu
Ja tottahantoki sekin mahdollisuus oli olemassa, mutta monissa muissakin maissa oli villihevoslaumoja ja oli melkein mahdotonta saada hevosen alkuperäismaa selville ilman mitään papereita. Ja pelkän kuvan perusteella ei saa muuta kuin hankaluuksia. Varmasti monetkin haluaisivat tuollaisen omakseen ja väittäisivät kiven kovaan sitä juuri omasta laumasta hävinneeksi.
Miehet seisoskelivat vielä Jyskyn aitauksella, kun naiset saapuivat kävellen.
- Sanna, olisit soittanut niin olisin hakenut teidät kylältä, Tauno huomautti.
- Me halusimme kävellä.
Jysky oli miesten keskustelun aikana seisonut aitauksen toisella laidalla, mutta kun se huomasi Sannan, tuli heti tytön luokse hörähdellen. Sitten kun tytttö oli kavunnut aidan yli sen luo, se näykki hänen käsivarsia ja käveli kauemmaksi. Se halusi olla hippasilla. Ja Sanna leikki pitkän tovin, muiden katsellessa heidän kisailuaan.
Myöhemmin illalla keskusteltiin Sannasta ja hänen tulevaisuudestaan. Rupattelutuokion aikana kaikki olivat yksimielisiä siitä, että tyttö saisi asua niin pitkään kun halusi Koivuniemessä, ja hoitaa Jyskyä. Sannan täti ei ehdotellut mitään Amerikoihin muuttamisia, koska tiesi tytön pitävän nykyistä paikkaa kotinaan ja sitäpaitsi, tyttöhän oli täysi-ikäinen.
Annikki ja Warren halusivat lähteä seuraavana päivänä Turkuun. Siellä oli Annikin tuttava nuoruusvuosilta. Sieltä he jatkaisivat muutaman päivän jälkeen takaisin Amerikkaan.
Seuraavana aamupäivänä oli hyvästelyjen aika ja siinä luvattiin puolin ja toisin pitää yhteyttä. Lopuksi Tauno ja Sanna lähtivät saattamaan heitä rautatieasemalle.
Eräänä päivänä Sanna ratsasti pitkin metsiä ja nautti loppukesän lämpimistä ilmoista. Hän hengitti syvään metsän tuoksua. Silmät huomioivat pieniä yksityiskohtia, kuten kuusten oksilla hyppelevän oravan, metsäaukealla loikkivan jäniksen, oksistoissa pyrähtelevät lintuset sekä monet liihottelevat perhoset heinikossa.
Kaiken tuon tunnelman särki raju rysähdys lähiympäristössä. Jysky pysähtyi niille jalansijoilleen ja vain alati liikkuvat korvat kertoivat sen hermostuneisuudesta. Sanna, alkusäikähdyksen jälkeen, rupesi kuuntelemaan tarkemmin äänen aiheuttajaa. Pari urahdusta kertoi hänelle rysähdyksen alkuunpanijan. Karhu! Nyt oli nopeasti saatava selville suorin tie kotiin, mutta Jysky oli sen jo ratkaissut heti kuultuaan murinan. Pää viidentenä jalkana se lähti oikealla takaviistoon ja vähällä oli, ettei tyttö pudonnut sen jalkoihin kääntymisen jälkeen.
Karhu kuuli etääntyvien kavioiden töminän ja ihmetteli hetken, mutta kun pyörähtelevä tuuli toi pienen tuulahduksen hevosen hajua, jostakin syystä se ärsyyntyi ja lähti hevosen perään.
Jysky oli edennyt ainakin 200 metriä, kunnes Sanna uskalsi katsella taakseen. Tumma hahmo siellä näkyi tulevan melkoisella vauhdilla heidän jälkiään. Ja ainakin toiset 200 metriä mentiin metsässä ennenkuin saatiin näkyviin kaukaisin pellonnurkkaus talolta päin katsottuna. Silloin karhu oli paljon lähempänä ja Sanna hätäili, miten pääsisi pellolle aidan ja ojan yli. Hevonen kuitenkin meni suoraan kohti aitaa. Se näytti saaneen jostakin yliluonnollisia voimia ja ponnisti itsensä hurjaan hyppyyn.
Jatkkuu....
Sunnuntai 2.6.2019 Istuin polkupyörän tarakalla kun Seija ajoi. Mutkassa tuli kaksi ajoneuvoa vastaan. Mopoilija kiilautui viereen. Myöhemmin istuimme Seijan kanssa Karhunsalolla, lähellä koulua, metsässä. Polttelin risusavuketta. Siihen tuli viisi poliisia koiran kanssa. Yksi kysyi, onko täällä ollut rauhallista?Vastasin, että ihmeellisen rauhallista.
Maanantai 3.6.2019 Kävelin kesällä Enon keskustaan päin ja kun tulin sillalle, sen jalkakäytävä laskeutui alemmaksi kuin ajorata. Kylällä oli korkea rakennus, minkä portaat oli käännetty niin, että niistä tuli liukumäki. Siellä lasketteli lapsia ja vanhuksia.
Tiistai 4.6.2019 Kesällä pääkallon muotoisella lähteellä. Sinne oli viskattu kultakolikoita, joita otin pari kourallista taskuuni. Sitten katselin lehtiötä, johon oli piirretty pääkallon kuva ja sinisellä sen päälle spiraali. Sille oli myös piirretty silmät ja suu. Talvella kävin lähteellä exän ja nuoren pojan kanssa. Exä kokeili lumikolalla lähteen syvyyttä. Poika oli mennyt jonkin lauta-aidan taakse. Sitten kuului kova kirkaisu ja kun menimme katsomaan, poikaa ei näkynyt missään. Jäljellä olivat vain hänen hanskansa koskemattomalla lumella.
Olin vanhempieni kanssa nukkunut teltassa. Minä huonosti. Sitten menin heidän vanhojen tuttujensa luo, jotka asuivat yksinkertaisessa puisessa rivitalossa. Mies sanoi näytelleensä Salatuissa elämissä. Heidän tyttärensä pyysi minua valoisampaan paikkaan, katsoakseen kasvojani. Sitten hän toi joitakin vatteita, keltaista, oranssia. Vihreän hän antoi omakseni.
Perjantai 14.6.2019 Isossa talossa asui uskonnollinen suurperhe ja he lauloivat. Joku veti vaijerilla pienen punaisen pihlajan salkoon. Sitten istuin isossa autossa, jota Hilkka ajoi. Hän käänsi auton hipoen pudotuksen reunaa. Minua ahdisti muukin kuin pieni istumatila. Halusin ulos.
Tiistai 18.6.2019 Kävelin talvella polkuja pitkin ja siellä oli muitakin. Minun piti saada eräältä naiselta päiväys vanhaan kirjastokorttiin. Hän kirjoitti ensin 1709, sitten korjasi 2019. Kortin painettu vuosi oli 1988.
Keskiviikko 19.6.2019 Luhtapohjassa jotakin.
Menin jonnekkin leirille käymään. Pakatessani poislähtiessä, isäntä meinasi otta minun kännykän, mutta sanoin napakasti, että hänellä ei ole yhtään asiaa siihen ja mainitsin jotain hänen vaimostaan. Tytöt katsoivat, että pääsin lähtemään. Halasin hevosta sen päästä.
((Seurraavana päivänä kuulin Tapanin kännykän varkkauvesta.))
Joku mies soitti avoimesta työpaikasta. Sanoin nähneeni sen ilmoituksen. Se kuulosti jotenkin oudolta ja sitten se mies häipyi jonnekkin.
Kynä? - Kirjotat ite = jottai ilahuttavvoo, toinen kirjottaa = huonoja kauppoja.
Perjantai 21.6.2019 ((Kysyin P. H:ltä: "- Mikä aihheuttaa sormmiini jäytämisen?"))
Olin kesällä vaalensinisen rakennuksen vierellä. Maassa oli jotakin keltaista. Henkeni haisi.
Sunnuntai 23.6.2019 ((Kysyin P. H:ltä: "- Aihheuttaako kypsentämättömän tommatin syönti päivittäin reummoo?"))
Lumella oli vanhanmallinen punainen Volvo (1970-luku). Tein lumesta pienoismallin ja kysyin nuorelta mieheltä oliko se Volvo?
Maanantai 24.6.2019 Tumman pöydän ääressä oli ollut tietokoneihmisiä. Nuorimies kävi katsomassa pöydän pintaa ultraviolettilampulla. Siellä oli jotain epäilyttävää. Sitten toinen poika haki langallisen hiiren pois. Myöhemmin luin vihreäsävyisestä postikortista kullattua kirjoitusta. Siinä luki myös kisailleen tietokonenörtin nimi. Sanoin lopuksi, että sillä lailla. Hän oli
kuullut lukemiseni ja rupesi vainoamaan jengillään minua ja veljeäni. Juoksimme rakennuksen haitariovista sisään ja lukitsimme sen . Toisen kerran meiltä putosi avain. Uhkasin napata vasaralla sormille jos hän meinaa otta avaimen. Sitten olin nörtin kotona makuukamarissa, jossa oli useita sisaruksia sängyissään ja äiti toi tarjottimella Janille aamupalaa, mutta hän ei ollutkaan sängyssä. Kysyin naiselta, oliko hän tietokonenörtin äiti? Sanoin että meitä peloittaa. Yksi tytöistä näytti tyhjää vuodetta ja sen sinistä tyynyä, jossa oli märkä kohta, sanoen
sitten pojan nimen, että tämä oli itkenyt. Joskus myöhemmin teroitin kynääni nörtin teroittimella, kun hän tuli siihen kynineen. En pelännyt vaan sanoin, että teroittaisin senkin. Sitten teroitin omani ja tarjosin teroitinta hänelle, mutta hän sanoi ettei tarvinnut enää.
Keskiviikko 26.6.2019 Aamuhämärissä nousin sängystä ja aioin mennä valkeasta ovesta varovasti, ettei exä heräisi, mutta hän nousi istumaan. Vuodevaatteet olivat valkeita.
Karhunsalolla isä oli autotallissa. Söin suolatikkuja. Etsin narua leikkimökin ja autotallin välille.
Perjantai 28.6.2019 Kuljin tummissa portaissa ylös ja alas. Jossakin huoneessa oli nukkujia sängyissään.
((Seurraavana päivänä kulin monta kerttoo yläkerran rappusissa.))
Lauantai 29.6.2019 Kuukautiseni alkoivat yllättäin.
Nähhään :)