Tanssiminen? - No sehän on tietysti ilonen assii ja Luojakkii anttaa siitä plussaa. Eihän kukkaa, joka ei tykkee tanssimisesta, tanssi. - Miekkii lähin aikonnaan isän ja äitin mukana eläkeläisten
tanssiloihin. Elämän koukeroihin tuli tanssitaukoja, mutta sitten aina tuli mahollissuus käyvä tanssiloissa. Kuten näinäkkii päivänä.
Tiistai 1.10.2013 Istuin pienen linja-auton kyydissä. Siellä oli kolme tyhjää paikkaa. Pentti ja Irma istuivat minusta hieman edempänä.
Poljin talvella polkupyörällä kaupungilla linja-auton perässä. Sitten kadotin auton. Menin johonkin asuntoon, jossa oli kaksi nuortamiestä. Otin heidän valkean kissan syliini. Toinen miehistä
imuroi mustavalkeaa kissaa sängyllä. Sitten istuin auton takapenkillä ja miehet puvuissaan edessä. Kysyin: "Oletteko menossa yliopistolle? Viettehän minut yliopistolle?" Sitten kuljimmekin
jalan lumessa ja saavuimme nopeasti opistolle. Sisällä oli nuoria odottamassa. Eräs tyttö painoi nopeasti oven vieressä olevaa summeria, jossa luki "opiskelijakello". Joku nainen tuli ovelle
sanoen, Teija, ja tyttö pääsi sisälle. Sitten toinen tyttö teki samoin, kun oli lukenut ohjeet vastapäiseltä seinältä. Monta muuta, minä mukaanlukien, seisoimme nyt avonaisen oven edessä ja
nainen luetteli outoja nimiä; mexicana ja muita saman tyylisiä.
Keskiviikko 2.10.2013 Tulin tanssipaikalle pehmeän paketin kanssa. Sen sisältö oli toisessa laidassa, joten leikkasin sen melkein keskeltä kahtia. Siinä oli luonnonvalkea hartiahuivi ja jotakin
sinistä. Laitoin ne naulakkoon ja odottelin tanssilattialle pääsyä. Mies, jolla oli valkea paita ohuin, mustin ruutuviivoin, vei minut valssiin. Sen jälkeen oli nopeatempoinen kappale, jonka
tanssin naisen kanssa erillään. Lattialla oli liian liukasta villasukat jalassa, joten heitin ne penkin alle, missä oli jo ennestään miesten villasukkia. Lavalle nousi ruotsalainen naislaulaja, jolla oli
sähkönsininen kokomekko, minkä päällä oli harvakuvioinen pitsi. (Kerroin myähemmin unen naisesta jollekkin.) - Vihreätakkinen nuorimies tanssitti avojaloin seuraavaksi ja sitten vielä sama
mies, joka vei minut valssiin. - Sitten katsoin paketissa olleet siniset kankaat. Ne oli kaksi erikokoista pyyhettä.
Poikien ja exän kanssa oli kasattu suureen puulaatikkoon poikien leluja. Exä meinasi viedä ne kaatopaikalle, mutta sanoin lajittelevani ne. Sitten kävelimme hämärässä talvella ja roikotin
kädessäni lihapalaa, jossa oli pätkä selkärankaa. Vähän aikaisemmin olin ollut navetassa rapsuttelemassa nuorta vasikkaa. Nyt vein lihan johonkin keittiöön ja kysyin naisilta, saisinko laittaa
sen heidän jääkaappiin. Kun sain luvan, laitoin sen sinne, melkein täyteen kaappiin.
((Edellisiltana nukkummaan männessä heitin Pyhälle Hengelle kysymyksen: "Mitä minun pitäs tehä, että korvien tinnitus loppus?" - Miun pitäs luoppuu naudan lihasta. Ei tinnitus loppuna,
mutta kun syön naudanlihhoo, niin tinnitus lissäänttyy huomattavasti. Niinpä kartan sen syömistä.))
Torstai 3.10.2013 Keväisellä loskakelillä olin ulkona alle kymmenvuotiaiden poikieni kanssa. Meillä oli vanha halkovaja, jonka ovet laitoin ramppiin ja pojat istuivat auringon lämmittämille
puisille portaille. Halasin Kalevia ja hän nojasi leukansa hartiaani.
Perjantai 4.10.2013 Istuin autossa, mikä oli kadun varrella. Auton vieressä oli kasa vaaleankeltaisia, röpelöisiä, pieniä suippoja paloja. Ohi ajoi valkea, vanhanmallinen mersu, jota ajoi nainen.
Katsoin rekisterikilpeä ja huomasin vain numeron kolme. Auto kääntyi läheisestä risteyksestä oikealle ja ajoi kohta uudelleen ohi. Nyt huomasin rekisterikilven numerot 1, 2 ja 4. Auto muuttui
vaaleanpunaiseksi, isommaksi ja kovaäänisemmäksi ja ajoi nyt risteyksestä suoraan ja sitten vasemmalle.
Lauantai 5.10.2013 Istuin kangaspuiden ääressä kutomassa kirjavaa mattoa. Sitten kuteet menivät sekaisin ja kangaspuut hajosivat. Kaksi puseroani oli kaiken keskellä ja toisesta oli napinläpi
ratkennut. Koko paikka tuntui olevan kaaoksessa.
Joulu? - Enpä oo hyvin ussein nähny unta joulusta. Unikirja: jouvvut johonnii hauskkaan juhlatillaissuutteen. Nuin kauas on mahoton muisttoo yheksän vuuen jäläkkeen. - Henkisessä mielessä,
kun joulu on hiljentymisen aikkoo, sitä oltas lähempänä Luojjoo.
Sunnnuntai 6.10.2013 Ajoin polkupyörällä Enon keskustaan päin. Pielisen pinta oli sillan tasalla. Ajoin keskusristeyksestä oikealle ja Pottosen kaupan jälkeen vasemmalle. Sanoin jollekulle,
onpa pimeä tie. Sitten menin ahtaasta aukosta ja tulin valoisaan huoneeseen, jossa oli marttoja. Sen jälkeen tulin takaisin keskustaan ja etsin pyörääni. Kysyin joltakin naiselta, missä minun
pyöräni on. Hän sanoi, että yksi nainen ottaa aina pyöriä liikkuakseen ja neuvoi, missä tämä oli. Menin ja otin vaaleanvihreän pyöräni. Ajoin sitten sillalle päin ja siitä oli vain puolet jäljellä ja
miehet yrittivät pitää sitä pinnalla. Jokin köysilenkki karkasi veteen ja kun he vetivät sen takaisin, siinä oli hauki.
Olin jossain vanhassa ladossa. Siellä oli pari vanhaa laatikkoa, joissa oli pieniä vinyylilevyjä ja soitin sekä kahdet kuulokkeet. Arvelin, että siellä oli vakoilijoita. Vaikka levyissä luki
tanssikappaleiden nimiä, epäilin niissä olevan muuta.
Maanantai 7.10.2013 Makasin sängyssä Koposten tuvassa. Vierelläni oli Veijo ja hänen tyttökaverinsa. Nousin hetkeksi istumaan ja katsomaan remontin jälkeisiä muutoksia. Sänky oli
keskellä lattiaa.
Kokosin sinisävyiseltä kankaalta pienenpieniä sekä yli sentin kokoisia helmiä.
Talvisessa pihassa, muutaman vuoden ikäiset Tapani ja Kalevi laskivat mäkeä. Kalevi laski ensin sinisessä kokohaalarissaan. Mäki oli pitkä. Alhaalla hän piteli takamustaan sanoen, pyllyyn
koski. Sanoin, että jäiselle kohdalle pitää laittaa paljon lunta.
Oli joulu. Huoneet oli laitettu tosi kauniiksi koristein. Aini oli siellä. Seinät olivat vanhaa pyöröhirttä ja katonrajaan, hirren päälle oli laitettu havuja pöydän yläpuolelle. Siellä oli myös punainen
joulukello.
Tiistai 8.10.2013 Musta kierteinen tunneli, jossa oli vähän vihreitä viivoja.
Minun pitäisi voidella kantapäitä öljyllä.
Istuin vessan pytyllä. Kun vedin sen, se tyhjeni kaksi kertaa syvemmäksi.
Petri oli ollut yön ulkona ja oli melkein jäässä.
Keräsin lasinsirpaleita.
Keskiviikko 9. 10.2013 Jonkun naisen luona lämmitettiin uunia. Se oli niin syvä, että minun täytyi mennä sen sisälle, jotta sain puhdistettua perältäkin. Siellä oli sementtiäki, jota vedin pois.
((Olin nähny unen aikasemminnii.))
Torstai 10.10.2013 Katsoin karttaa Karhunsalon kylästä. Osoitin Tahvanaisen Annin ja Ension paikkaa ja sanoin, otetaan tuo. Sitten olinkin sen toisessa huoneessa, kolmen hengen sängyssä
jonkun kanssa.
Jossakin pihapiirissä tie teki täyden ympyrän ja sen keskellä oli pieni puutarha. Ulkona oli paljon porukkaa etsimässä jotakin. Kysyin, mikä oli hävinnyt. Avaimet, vastattiin ja liityin etsijöihin.
Menin loivan rinteen luo ajatellen, että avaimet ovat valuneet alaspäin ja sieltähän ne löytyivätkin. Menin kadottaneen luo kysyen: -"Kenen pantti tulessa?" - Mies otti avaimet ja antoi minulle
uuden viiden euron setelin. Laitoin rahan hänen paitansa rintataskuun, ottaen sitten hänestä halausotteen. Sanoin: -"Sinä lupasit kaksi halausta kaksi viikkoa sitten." Halattiin.
Talo, jossa oli monta sisiäänkäyntiä.
Torstai 9.9.1999
Astuin erään mainostoimiston ovesta sisään. Olin siellä kyselemässä työpaikkaa itselleni. Johtajalla näytti olevan ikää noin 50 vuotta ja hän oli hieman tukeva.
Olin ollut siinä uskossa, että sihteerit ottaisivat työpaikanhakijat vastaan, mutta ainakin täällä näytti olevan toisenlainen meininki. Johtaja kätteli ja vei minut heti huoneeseensa. Näytti sitten
minulle minkälaista työni olisi. Hän oli piirtänyt oudon kuvion paperille väreillä ja minun olisi pitänyt piirtää se toiselle paperille suurempaan kokoon. Johtaja piirsi siihen alkua, vähän sinistä ja
punaista ja koko tuon ajan hän flirttaili minulle niin avoimesti, että minulta meni kiinnostus koko työpaikkaan. Niinpä lähdin pois.
Seuraava kohteeni oli metallitehdas. Siellä minua opasti eräs päällysmies. Hän katseli minua kuin nälkäinen susi. En antanut sen häiritä, vaan teimme tehtaassa pienen kierroksen. Mutta sitten
karvani nousivat pystyyn, kun muutamat miehet vislasivat perääni ja katselivat, kuin olisin ollut vähintäänkin kuuluisa mannekiini. Minä rupesin jo miettimään, mikä minussa on vikana. Olin
nimittäin pukeutunut ihan asiallisesti, enkä tosiaankaan ollut mikään mannekiini ulkonäöltäni tai -muodoiltani. Sitten päällysmies mainitsi, että työ olisi kolmivuorotyötä. Minusta ei olisi siihen,
joten lähdin pois.
Jatkoin päivän kierrostani. Kolmas ja viimeinen paikka oli puutarhalla. Siellä olisi näin alkukesästä paljon hommia. Naisväki näytti minulle työsarkani. Sitten sinne tupsahti jostakin suhteellisen
komea mies. Heti aluksi hän iski minulle silmää ja tarttui sitten vesiletkuun, joka minulla oli vielä kädessäni ja hipaisi ohimennen käsivarttani. Silmillään hän meinasi syödä minut. Silloin minä
sain kaikesta tarpeekseni ja viskasin letkun kädestäni kokonaan miehelle ja kävin sanomassa naisille, että tänne en tule.
Kun sitten olin kävellyt suurimman mieliharmini haihduksiin, suunnistin jäätelökioskille. Ostettuani tuutin, istahdin penkille huokaisten. Onneksi sain sen syödä rauhassa, mutta sitten tuli
viereiselle penkille kaksi naista ja mies. Vilkaisin heitä ohimennen ja tuokion katseemme kohtasivat miehen kanssa. Hänellä oli tosi kauniin ruskeat silmät. Hieman kuin läpikuultavat. Annoin
toisille "ruokarauhan" ja lähdin pois.
Kuljin vielä jonkin aikaa raitilla, kun yht`äkkiä kuulin viereltäni kysymyksen: -"Saanko kävellä vierelläsi?" - Siihen oli tullut se ruskeasilmäinen. Minä huokasin. Sitten hän sanoi, että oli
kyllästynyyt, kun kaikki tyttölapset, tai siis melkein kaikki, juoksivat hänen perässään. Hän sanoi olevansa kai liian komea, ettei saanut olla hetkeäkään rauhassa. Naurahdin ja kerroin päivän
tapahtumat. Sitten me juttelimme kaikkea muuta, eikä hän lähennellyt minua sanoin eikä teoin kertaakaan.
Aika vierähti jutellessa ja kävellessä. Sitten tuli aika lähteä kotiin. - Ilta-askareita tehdessä kävin mielessäni päivän tapahtumat ja naurahdin niille. Olipa tapahtumarikas päivä. - Vielä
sängyssäkin ajatukset harhailivat hetken ennenkuin nukahdin.
Jokin ääni havahdutti minut hereille. Venyttelin. Katsahdettuani vierelleni totesin, että se oli sittenkin totta. Se, että heräsin rakkaan aviomieheni vierestä.
((Unessa oli: mies puutarhalla.))
Kauppa? - Unikirjan mukkaan = hyvvii tuloja. Ostaminen = talloudellinen tila tulloo hyväks. - Vähä kinkkinen, kun ajattelloo henkisessä mielessä. . . No ei nyt sytytä. Ehkä joskus myöhemmin.
Lauantai 12.10.2013 Maassa oli useita senttejä lunta, kun ajoin polkupyörällä Karhunsalolle. Perässäni käveli joku nainen. Pihamaalla minulla oli metallinen nuoli, minkä kärjessä oli pieni
sahalaita. Osoitin sillä naista. Tuntui uhkaavalta.
Olin kaupassa. Kupongilla sai jotakin tuotetta kaksi. Valitsin pikkuleipiä ja aloitin syönnin heti.
Sunnuntai 13.10.2013 Valkea, litteä mato, minkä mahanalus oli vaaleanruskea. Se oli pitkä ja pieniä "jalkoja" täynnä. Siitä oli irronnut pieni, pyöreä osa, mikä jakautui kolmeen. Yksi oli
kääntynyt selälleen ja hieman kippuraan.
Jokin kuva oli silputtu tosi pieniin osiin.
Mies jonglöörasi kahdella helmellä, punaisella ja sinisellä. Sitten hän heitteli pieniä, paperisia, punaisia ja keltaisia muffinivuokia.
Maanantai 14.10.2013 Sängyssä ollessa huomasin, että oikeasta korvasta olivat korvakorut pudonneet pois.
((Ajatus: myy korvakorujas.))
Tiistai 15.10.2013 Vesi oli laskenut ja paljastanut hiekkaisen rannan. Nainen ajeli sinisellä polkupyörällä rannalla ja luulin hänen ajavan veteen, mutta hän kääntyikin juuri ennen vesirajaa
pois.
Kaksi isoa lintua oli lentänyt puupinon päälle, mikä oli hieman piilossa katseeltani. Näin vain pitkän töyhtösulan. Sitten näin ne paremmin ja ne muistuttivat suokukkoja. Ne olivat kauniita.
Yht`äkkiä ne olivatkin pieniä ja keltaisia tipuja, jotka lensivät ja muuttuivat vähitellen näkymättömiksi. Muut eivät huomanneet niitä ollenkaan.
((Illalla kysyin Pyhältä Hengeltä, mitä en niä? (silimäongelmat, auton reisttaileva valo)) (lintu unessa = vappaus))
Keskiviikko 16.10.2013 Olin Enon yläasteella ja opettajana Marjo Päivinen Hammaslahdesta. Hän piirsi mallin taululle ja meidän piti opetella se. Sitten saimme paperin, jossa oli erilaisia
klovnien kasvokuvia ja niitä piti värittää osittain. Aloitin värityksen keltaisella. Kuvissa oli jo valmiina paljon punaista.
Lauantai 19.10.2013 Pelasimme työporukan kanssa suuressa salissa. Meillä oli vihertävä tiilen puolikas. Sitten olimmekin Tapio Ikosen eläkkeelle lähdön juhlissa. Pöydässä oli mahdottoman
montaa sorttia tarjottavaa. Eräs otti puolukkasurvosta, kämmensyrjällä valuttamalla pöydän reunalta. Muutamat miehet halusivat viinaa. Siellä oli myös serkkupoikani Harri Laakkonen.
Sanoin etteivät joisi itseään humalaan. Suretti ja menin itkuisena vessaan. Sitten harmaan oven takaa kuului kolme koputusta.
Laitan tähän katkelman Diana Cooperin kirjasta; "Hieman vapautumisen tiestä". - Tulit maailmaan valo-olentona ottaaksesi opiksi vanhempiesi huonoista ominaisuuksista, selviytyäksesi
niiden asettamista haasteista ja omaksuaksesi heidän hyvät puolensa. Ne ovat osa elämäntehtävääsi.
Sunnuntai 20.10.2013 Karhunsalon koululla kesähämärässä. Pihalla pitkässä ruohikossa oli suora polku, mitä myöten jänis juoksi. Hieman peloitti.
Minun oikean jalan ukkovarpaan kynsi oli melkein alla päin.
((Joo . . . yheksän vuuen piästä siihen iski kynssieni.))
Avaralla pihalla oli paljon kurssilaisia. Minä etsin sukkakasasta jalkaanpantavaa. Siinä oli mustia ja sinisävyisiä. Sitten minulla olikin omat violetit sukkani jaloissani. Minun ryhmäni oli jo
mennyt jonnekkin ja lähdin etsimään. Jälkien perusteella he olivat menneet rantaan. Siellä oli tehty parannushommia ja polku pienelle saarekkeelle. Vesi oli niin korkealla, että jalat meinasi
kastua. Sinne oli kallion päälle tehty, kahdelta suunnalta avoinna oleva katos. Tarja Lamminsalo soitti iloista kappaletta haitarilla.
Maanantai 21.10.2013 Kesällä lähdimme autolla Karhunsalolta. Äiti ja isä takana, minä edessä ja Tapani ajoi. Olimme lähdössä lakkareissulle ja äiti luetteli, mitä ostettaisiin tullessa
Joensuusta. - Jossakin tilanteessa Tapanin huomio herpaantui ja hän ajoi vasemmalle tien oheen. Siinä oli kiviä ja vettä niin paljon, että konepelti peittyi. Lähdin juosten hakemaan apua. Etsin
jotakin tiettyä henkilöä ja juoksin laitakaupungin katuja pitkin. Sitten näin hieman parrakkaan, siniasuisen miehen seisovan sinisen auton vieressä, jonka perässä oli tyhjä venetraileri.
Pyydettyäni apua, hän otti trailerin käsiinsä ja antoi sen läheisen miehen syliin. Sen jälkeen olimmekin siniasuisen miehen asunnossa ja hän vaihtoi vatteet. Sitten hän tankkasi pihalla punaisen
traktorinsa. Sanoin: -"On ihan yksityinen tankki". Sen jälkeen nousin oikealta puolelta kyytiin "varapenkille" ja hän nousi vasemmalta kuskinpukille. Sitten hän nojasi kädellään polviini. -
((Heräsin. Ensin tuli mielleen Tapanin ajosta, että Paholainen yrittää pelotella. Ego pittää otteessaan, mutta oon Pyhän Hengen suojeluksessa. Hymmyilin.) (Nukahettuu, uni jatku.))
Olin sen miehen kanssa sängyssä lekottelemassa. Molemmilla oli valkoiset pikkuhousut.
Kävin työpaikalla vessassa. Vedin, mutta se ei tyhjentynyt. Aivan kuin siihen olisi kaadettu maitoa ja kaurahiutaleita ja se oli piripintaan täysi. Joku kyseli kuka sen maksaa. Anne sanoi siellä
käyneen isomahaisen miehen.
Tiistai 22.10.2013 Ronkaisen Lealla oli välillä ryyppyputkia. Välillä hän oli normaali, huolia vailla. Minä kyselin itkuisena, missä hän oli ollut.
((Heräsin ahistavasta unesta ja totesin sen olleen "vain unta" ja egon harhoja.))
Olin käymässä Timon veljen perheen luona. Olimme ulkona ja Pihla avasi jäätelöpaketin (nougat), mutta jäätelö putosi maahan. Hän kuitenkin nosti sen ylös ja . . ? - Sitten olinkin avustamassa
jotakin liikuntarajoitteista naista. Laitoin sinistä nauhaa sinisiin ohjaimiin, ettei se sotkeutuisi. Sen jälkeen kuljin ulkona Pihlan kanssa ja löysin maasta "liikkuvat" askartelusilmät. Annoin ne
Pihlalle. Otin myös nappipatterit sanoen, että ne ovat vaarallisia pienille, jos nielaisee. Sitten lähdin kulkemaan polkua pitkin. Sen varrella oli kaksi mustiin pukeutunutte ihmisryhmää. Kun
tulin kohdalle, he sylkivät eteeni.
Keskiviikko 23.10.2013 Juoksin monet portaat alas ja tulin metrolle. Sitten tulin päiväkotiin ja etsin vessaa. Neuvottiin tekemään tarpeet isolle, matalalle lautaselle ja minä tein. Pyyhin
keltaisenkirjavalla kankaalla. Minulla oli punasävyinen hame. - Toisella kerralla tein tarpeeni sänkyyn ja raivattuani kuivan ulosteen, otin vaalean lakanan pesuun.
Vaalealla alustalla oli noin parin sentin kokoisia kiviä. Niiden joukossa oli meripihkapaloja, joiden sisällä oli luita. Yhdessä oli minikokoisen hevosen kavio ja vähän sääriluuta.
Torstai 24.10.2013 Nousin linja-autoon, mikä oli menossa Joensuuhun. Vaaleankeltatukkainen nainen ajoi, päällään siniset liivit. Kohta kyytiin nousi nuori tyttö, joka istuutui kuskin viereiseen
penkkiin. Ajaja sanoi hänelle jotakin, mutten saanut selvää. Sitten tyttö siirtyi istumaan keltaiselle istuimelle.
((Sillonen ajatus unesta: Neuvo: kuuntele paremmin sissäistä iäntäs.))
Lauantai 26.10.2013 Olin exän luona, kun hän tuli lähelleni ja kosketti minua. Se tuntui pahalta. Joku soitti minulle, mutten saanut puheesta selvää, kun exä veti sänkyään pitkin lattiaa. Menin
lopulta ulos, mutta mies oli jo lopettanut puhelun. Petri, noin 10-vuotias, nukahti johonkin sänkyyn, enkä saanut häntä hereille, että olisi lähdetty pois. Exä oli laittanut yhden välihuoneen
lasten leikkipaikaksi.
Töissä tein lähtöä, kun Petri kysyi, joko nyt lähdet, kun töitä olisi vielä tunti.
Sunnuntai 27.10.2013 Laukkutehtaan porukka istui salissa, jossa rupesimme katsomaan jotakin elokuvaa. Nainen vierelläni kehui sinistä farkkuhamettani, jonka olin tehnyt pitkistä housuista.
Yht`äkkiä taka- ja etusaumat olivat auki polven yläpuolelle saakka. Lähdin kysymään Vienolta, saanko ommella ne. Istuin sitten koneen ääreen. Ommeltava ei tahtonut pysyä neulan alla, koska
siinä oli ritilä. Aila sanoi, että laitetaan toiseenkin neulaan lanka.
((Kirjotin samana päivänä: onkohan minun vaikkee yhisttee henkissyys ja egon luoma mualima.))
Maanantai 28.10.2013 Kävelin Karhunsalon kotitiellä. Siellä mäntymetsässä oli tehty harvennusta. Aamulla olin lähdössä töihin ja kello oli jo puoli yhdeksän.
Olin Kalevin ja Petrin kanssa jo valveilla, vaikka kello oli 4.40. Meidän olisi pitänyt mennä vielä nukkumaan puoleksitoista tunniksi.
((Siirryttiin talaviaikkaan. :) ))
Tiistai 29.10.2013 Rupesin laittamaan vaaleansinisen paitani päälle mekkoa.
Keskiviikko 30.10.2013 ((Kysyin illalla kysymyksen Pyhältä Hengeltä: -"Kumpi vesi on minun terveydelle haitallisempaa, oman kaivon vesi vai kunnan johtovesi? Kiitos"))
Katsoin keittiön lavuaariin, johon valui hanasta ohut kerros vettä ja kuinka se valui viemäriin.
Torstai 31.10.2013 ((Toinen testikysymys Pyhältä Hengeltä. Pyysin anteeksi samaa kysymystä, mutta uudessa muodossa: -"Kumpi vesi on minulle terveellisempi, kunnan johtovesi vai oman
kaivon vesi? Kiitos vastauksesta."))
Näin välähdyksen omasta kaivosta.
Oli tarkoitus laittaa keltaisia koivunlehtiä prässäykseen, mutta ne olivat jo hiukan kuivahtaneet.
Sunnuntai 12.9.1999
Lunta oli tänä talvena kertynyt jo yli puoli metriä, mutta onneksi tänään ei satanut, vaikka taivas oli pilvessä. Minulla oli aikomus käydä kiertämässä parilla kirpputorilla.
Ulkona oli tosi mukava ilma, vain muutama aste pakkasta. Kävelin nautiskellen muutaman kilometrin kaupungille ja olin mielissäni, ettei tarvinnut istua autossa, kun katselin ohi ajavia autoja.
Minua ei olisi tänään saanut autoon, vaikka olisi maksettu. Tai no . . . Riippuisi tietysti hinnasta.
Kylläpä ihmisillä oli ollut paljon ylimääräistä tavaraa kotonaan, kun katselin pöydille levitettyjä esineitä. Kaikki eivät olleet edes ehjiä. Sitten, kun näin toisessa pöydässä mielenkiintoisia
maljakoita, lähdin kävelemään sinne päin ja melkein törmäsin erääseen vaaleaan poikaan tai oikeastaan jo nuoreen mieheen. Hymyilin hänelle ohittaessamme toisemme ja hänkin nyökkäsi
hieman tuntemisen merkiksi. Olimme olleet ammattikoulussa rinnakkaisluokilla. Hänellä oli luonnonvaalea tukka, jossa oli jonkin verran vaaleanruskeaa. Silmät olivat hailakan siniset. Joskus
olin ajatellut, että hän on melkein albiino. - Satuin vilkaisemaan hänen peräänsä ja näin hänen menevän ulos. Itse kiertelin vielä jonkin aikaa, ennenkuin lähdin ostamani pienen kukkamaljakon
kanssa pois. Heti, kun olin aukaissut ulko-oven, samainen nuorimies erkani seinustalta ja tuli juttelemaan kanssani. Minulla ailahti jännästi sydänalassa. Sanoin, ettei häntä tahtonut hangista
erottaa, kun oli noin vaalea tukka ja vaalea villapaitakin. Hän esitteli itsensä Kari Makkoseksi, vaikka minä muistin sen ilmankin, sillä olimme olleet pari vuotta yhtäaikaa koulun penkillä.
Sitten minäkin esittelin itseni ja kyselimme puolin ja toisin koulun jälkeisiä vaiheita.
Siinä keskustellessamme, menimme erääseen kahvioon, koska Karilla oli siellä treffit yhden kaverinsa kanssa. Kerkisimme jo juoda ja syödä, ennenkuin kyytikaveri tuli. Sitten lähtöpuuhia
tehdessä, Kari kysäisi kuin ohimennen, tanssinko minä? Johon vastasin, että ehkä pari kertaa kuussa. Hän houkutteli vielä minua seuraavaksi lauantaiksi läheiselle Törmälle, johon sanoin, että
olin jo suunnitellut sinne lähtöä parin ystäväni kanssa. Sittenpä siellä tavattaisiin.
Ne kolme päivää menivät välillä hitaasti, välillä nopeasti. Ja viimein olin ystävättärieni kanssa toisen autossa, menossa rentoutumaan. Hieman jännitti. Kello oli noin 20 yli kahdeksan, kun
astuimme sisälle tanssisaliin. Ensimmäiseksi kävimme tietysti vessassa laittamassa "kiharat" kuntoon. Sitten astelimme hitaasti lattian reunalle, naisten riviin. Siellä ei ollut vielä kuin
kymmenkunta henkeä ja pyörähtelemässä vain kaksi paria. Olin monesti ennenkin ihmetellyt, mikä niitä ihmisiä vaivaa, kun tanssit alkavat kahdeksalta, niin porukka alkaa tulla vasta
yhdeksältä. Valitettavasti meillekkin tuli pieni viivästys. Kyllä ainakin minä haluan tanssia koko rahan edestä. Ja nyt siellä oli vielä hyvä yhtye, Mutkattomat. - He lopettivat lämmittelyhumpat.
Sitten he ilmoittivat alkavaksi tangon, Kotkan ruusu ja näin Karin kävelevän minua kohti. Hän kumarsi minulle samaan aikaan, kun eräs tumma mies vei toisen ystävättäreni lattialle. Hymyilin
Karille ja siirryimme keskemmälle salia. Lähdimme, kuin tunnustellen, tanssin pyörteisiin. Muttei meillä ollut mitään vaikeuksia, askeleemme kävivät hyvin yhteen. Karin hieman
tiukentaessa otettaan, alkoivat perhosetkin tanssia. Tuntui, että vatsa on ihan hellänä. Voi veljet! En uskonut tätä tapahtuvan itselleni, vaikka olin monet kerrat lukenut kirjoista. Tanssimme
hiljaisina ensimmäisen kappaleen ja taputimme soittajille ja laulajille hyvästä esityksestä. Toisen tangon aikana sitten rupattelimme ensimmäisenkin edestä. Kari oli semmoinen vitsinikkari, että
posket kipeytyivät paljosta nauramisesta. - Kappaleen loputtua hän kysäisi, haluaisinko jatkaa vielä hänen kanssaan, johon vastasin leikkisästi, että tottakai tuollaisen ilopillerin kanssa, ettei
ilta käy pitkäksi.
Niin kului rattoisasti lauantai-ilta. Ja lopulta koitti viimeisten valssien aika. Paria taukoa lukuunottamatta, olimme Karin kanssa tanssineet kaikki kappaleet. Nyt vihoviimeisen valssin aikana
hän kysyi, pääsiskö saatille? Hieman ujostellen vastasin, että kyllähän se käy, pitää vain ilmoittaa tytöille, etten tulisikaan heidän kyytiinsä.
Tultuamme asuntoni parkkipaikalle, rupattelimme siellä autossa vielä puolituntisen. Sitten ajattelimme,että täytyisi nukkuakkin muutama tunti. Kari pyysi ennen lähtöäni puhelinnumeroni, jos
hyvinkin lähtisimme päivän kuluessa hiihtämään. Sanoin etten ollut vielä tänä talvena hiihtänyt yhtään, joten ei hiihdettäisi kovin pitkää lenkkiä. Haukottelin hyvin makeasti kämmeneni
takana ja sanoin, että nyt kyllä täytyy painua pehkuihin. Niinpä erosimme.
Nukkumatti kuljetti minua vielä tanssiparketilla, mutta ei se herättyä ollut minulta voimia vienyt. Vaikken nukkunut puolille päivin, niiin olin silti suhteellisen virkeä. Laitoin ensiksi vesipannun
lämpiämään ja sitten laittauduin kuntoon. Vatsaani hieman nipisteli pieni jännitys, mutta ruvettuani syömään, voileivät maistuivat kaakaon kera ihan kiitettävästi. Juuri, kun olin saanut
viimeisen leipäpalan suuhuni, soi puhelin. Sitten yritin syödä suuni tyhjäksi mahdollisimman nopeasti ja meinasin vetää henkeeni, joten hörppäsin kaakaota ja vasta sitten tartuin luuriin.
Vastasin siihen hieman voipuneena, joten Kari kysyi: -"Herätinkö?" Selitin tapahtuneen ja hän naurahti. Hän sanoi myös syöneensä ja oli nyt valmis hiihtoretkelle ja tulisi puolen tunnin
sisällä. Puhelun loputtua etsin mononi sekä vein sukset varastosta rapun kupeeseen. Sitten etsin pitkät housut. Niitä minulla oli sattumoisin ihan kolmet kappaleet, vaikka paremmin viihdyin
hameessa. Talvellakin. Itsetehdyn anorakin varasin valmiiksi. Ja sitten istuin odottamaan.
Ovikello soi kerran, pari. Avattuani oven, sen takana seisoi Kari. Hieman yllätyin, kun olevinaan olin kurkkinut parkkipaikalle niin usein, ettei hän kerkiäisi livahtaa silmieni ohi. - Hymyillen
pyysin hänet sisään ja tunsin sydämeni lyöntien kummasti tihentyvän entisestään. Pukeutuessani kysyin, joko hänellä oli latu tiedossa. Hän vastasi, että oli, jos halusi katsella maisemiakin, eikä
vain hiihtää tasaisella. Minulle se sopi ihan hyvin. Siksi kävin hakemassa vielä kamerankin mukaan, koskapa aurinkokin paistoi. Niinpä sitten lähdimme laittamaan suksia auton katolle.
Ajoimme noin kymmenkunta kilometriä ja saavuimme kauniisiin vaaramaisemiin. Kaunis päivä oli saanut muitakin suksille, koskapa liikuntahallin parkkipaikalla seisoi useita autoja ja
läheisellä ladulla meni muutamia sauvojia. Kari tarkasteli suksieni pohjia ja kun olin kokeillut niiden luistoa, ei minun tarvinnut tehdä niille mitään. Hänellä itsellään näytti olevan melko uudet
sukset ja ne olivat jo hiihdetyn näköiset, siis hiukan lumessa. Kamerani sopi mukavasti anorakkini taskuun ja sitten mekin suunnistimme ladulle. Siellä oli tosi vaihteleva maasto ja upeat
maisemat. Onnekseni kamerassani oli melko tyhjä filmi, joten ei tarvinnut pelätä sen loppuvan kesken matkan. Siinä me kuljettiinkin sopivan hitaasti minunlaiselleni aloittelijalle.
Loppujen lopuksi se 10 kilometriä tuntui lyhyeltä matkalta, koska se reitti oli mielenkiintoisen vaihteleva. Ja niin me olimmekin taas autolla. Kari ehdotti, että kävisimme läheisessä kahviossa ja sehän sopi minulle. Minä olin ollut työttömänä jo
syksystä lähtien, mutta Kari vasta pari viikkoa, eikä töistä tuntunut olevan tietoa, joten meillä oli siinä suhteessa aikaa ja vapaata tutustua
toisiimme. Kari oli hauskaa seuraa ja meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Me tapailimme melkein joka päivä. Sitten eräänä päivänä hän sanoi, että kävisimme katsomassa hänen äitiään, joka oli ollut puolisen vuotta vanhainkodissa. Hänen isänsä oli kuollut jo
kymmenisen vuotta takaperin. - Vanhainkoti oli viihtyisä paikka. Karin äiti kulkea hissutteli hiljakseen pieniä matkoja. Välillä hän oli pirteämpi ja välillä kävi muissa maailmoissa. Kari jutteli
hoitajien kanssa ennen lähtöämme ja he sanoivat, että hänen äitinsä oli viimeaikoina mennyt huonompaan päin.
Seuraavana iltana Kari soitti ja pyysi, että saisi tulla käymään. Sitten odotellessani ihmettelin, mitähän asiaa hänellä saattoi olla, kun hänen äänensä oli niin outo. - Kipsahdin hieman, kun
ovikello soi. Kari oli surullisen näköinen ja lävitseni kävi kuuma aalto. Mitä oli sattunut? Kari sanoi äitinsä kuolleen. En pystynyt sanomaan mitään.
Halasimme toisiamme. Hänen nyyhkytys tarttui minuunkin.
Kun suurin suru meni ohi, laitoin Karille kahvia ja itselleni kaakaota. Tein muutamia voileipiäkin, jotka sitten söimme hiljaisuuden vallitessa lämpimien juomien kanssa.
Vähän myöhemmin siirryimme keittiöstä olohuoneeseen, jonne oli laittanut kynttilöitä. Kari sanoi, että vaikka äiti oli sairastellut niin paljon, niin kuolema tuli silti yllätyksenä. Ei semmoiseen
osaa koskaan varautua. - Illasta tuli hiljainen. Emme puhuneet paljon. Minä olinkin enemmänkin kuuntelijana ja tukena Karille, jos hän halusi puhua asioista. - Ennen lähtöään hän pyysi, että
tulisin hänelle henkiseksi tueksi äitinsä hautajaisiin. Suostuin.
Hautajaisten jälkeen kuljimme tiiviimmin yhdessä. Oli mukava huomata, että meillä oli samanlainen haave. Oma perhe.
((Unessa oli kohta: kun tapasin miehen, tulttuuni ulos kirpputorilta.))
Nähhään :)