Polliisi? - Sen näkeminen = tuut kärsimmään varomattommuuttes kautta vahinkkoo, jos polliisi ahistelloo sinnuu tai muita = kehotus varovassuutteen.


Torstai 1.10.2015  Olin menossa jonkun naisen synttäreille ja kannoin käsissäni harmaata päärynän muotoista lahjaa, minkä sisällä oli jotakin. Talossa sisällä oli myös nuori tytär ja mies, johon olin ihastunut. Istuimme pöydän ympärillä. Kutitin miehen polvea ja sitten tyttären. Sen jälkeen olinkin ison rekan kyydissä, jota mies ohjasi. Ajoimme pimeällä, katuvalojen loisteessa. Hän kysyi, tarvitsiko autoni renkaita sliipata?


Lauantai 3.10.2015  Istuin ikkunan ääressä, jossa oli vain yksi lasi. Puhdistin sitä kapeaa ikkunaa.

Katsoin kaukaa useita satoja metrejä pitkää siltaa.

Istuin isän kanssa pöydän ääressä ja söimme kaurapuuroa. Laitoin sitä palasellekkin.

Olin usean ihmisen kanssa vanhassa riihessä, jossa oli paljon pehkuja.


Keskiviikko 7.10.2015  Usean ihmisen kanssa olimme jossakin teatterissa. Esittelytaululla oli paljon nauloissa erilaisia laattoja. Useita vihreitä ja neljä hailakanviolettia, muutaman millin paksuista, epäsymmetristä laattaa. Kun niitä jaettiin, sain isoimman.


Torstai 8.10.2015  Talvi. Työnsin leveää kelkkaa sen levyisessä, mutkaisessa ja mäkisessä tieurassa.


Perjantai 9.10.2015  Ammattikoulun ajoilta Keijo Tanskanen ja Mikko Tillonen.

Kävelin jonkun aikuisen ja lapsen kanssa ja ylitimme kadun suojatien vierestä. Silloin näin poliisin kävelevän vastaan sillä puolella, jolta poistuimme.

Jossakin huoneistossa oli useita ihmisiä. Lattialla oli pahvisilppua askartelun jäljiltä. Keräsin roskat ja menin tiskipöydän luo, jossa Rautiaisen Eeva (kotikylän tyttö) pesi astioita. Hän sanoi, ettei roskia tänne. Laitoin ne halkolaatikkoon. Kiikkutuolissa istui poliisi.


Maanantai 12.10.2015  Lasiovessa oli muutama mehiläinen ja joku tappoi niitä. Yksi pisti minua käteen, mutta sain otettua piikin pois. Sitten minulla oli käsissäni luonnonvalkea, ohut villapaita, josta nypin useita piikkejä pois.






"Rakkaus on hellä sana. - Kun ihmistä on kohannu pettymys, paras palsami siihen on sanat "mie uskon sinnuun"."


Tiistai 13.10.2015  Katselin korkeammalta paikalta joelle, jota oli padottu kolmesta kohtaa ja sitä aiottiin betonisoida. Otin kuvan jokaisesta kohdasta.

Kukkulan laella kivellä istui mies. Hänen vierestä pulppusi lähde kahteen suuntaan.

Olin uudessa rakennuksessa. Laitoin saunan ikkunan eteen keltaisen verhon. Joku mies keksi lopulta, miten jokin tietokoneen laite saatiin toimimaan.


Lauantai 17.10.2015  Päälläni oli gebardinpilkkuinen asu, jonka pohjaväri oli harmaanvihreä. Minulla oli tukka poninhännällä. Nousin uudehkon rakennuksen portaita yläkertaan. Kurkistin vessaan, jossa Kalevi istui potulla. Yläkerran huoneessa Petri istui kiikkutuolissa ja Tapani oli kaikenlaisen tavarapaljouden keskellä. Hän sanoi, ettei järjestele huonetta, ennenkuin putket on asennettu.


Torstai 15.10.2015  Mies kätteli minua hieman liian pitkään ja esittäytyi Ka_i Hull.

Konttasin lumessa järven yli.

Helsingistä osa kaupungin kartta. Kaksi harmaata henkilöautoa, joista toinen oli minun. Kolmas auto oli punainen. Meitä seisoi useampi autojen vieressä ja sanoin, että tankkaan auton aamulla, ettei kaupungilla tarvitse etsiä huoltoasemaa.


Perjantai 16.10.2015  Äiti seisoi sinisessä takissaan. Hänen alaluomensa olivat hieman valuneet alaspäin. Hän laittoi jotakin väkevää voidetta vasempaan silmäänsä ja sanoi jotakin. Sitten hän osoitti puukolla silmäänsä sanoen jotakin.

Piirretty: Mini Kapteeni Koukku, jota kohti minä huidoin vaaleansinisellä rätillä. Hyvin koristeellisia ihmisiä ja kullan kimallusta. Prinsessa. Prinssi oli kuivuneella joen hiekalla valkoisen hevosen vetämässä vaunussa, jonne minä juoksin.






Myrsky? - Oot alttiina myrskylle ja satteelle = ettei toivvees tule täytetyks ja perhheellissii riittaissuukssii.


Maanantai 19.10.2015  Peseydyin suihkussa, jonka alla oli valkea, iso sankko, johon pesuvettä otettiin talteen kasveja varten. Kuivauduin isoon valkeaan pyyhkeeseen. Pesulla kävi joku mieskin. Kuivauduin huoneessa, jossa oli paljon eri-ikäisiä ihmisiä. Laitoin päälleni kukikkaan pienen paidan ja vihreät fleesehousut, joissa oli punaisia kukkia.  -  Keltaista.


Tiistai 20.10.2015  Tanssin.  -  Vanha merirosvojen purjelaiva. Olin sen vieressä vaaleassa soutuveneessä kahden miehen kanssa, jotka nostivat vedestä kaksi tyhjää kalaverkkoa. Kolmas tyhjä oli osaksi rannalla, kun kahlasimme rantavedessä.

Ulkona oli kirkkojen penkkirivit ja niissä melko paljon ihmisiä. Minä imuroin lähistöllä. Sitten vein paksun kirjan kirkkoherranvirastoon. Sen jälkeen menin ruokalaan. Siellä oli jo astiat raivattu pois, mutta minulle leikattiin palaa sianlihasta.


Torstai 22.10.2015  Myrsky.  -  Äiti oli veikannut 9D:tä, mutta 5D:llä olisi voittanut 300 000 €. Hyttisen Päivi (ylä-aste) ja minä ratsastimme mustilla hevosilla Karhunsalolta kylälle päin talvella.

Kuljin Laitisen Marja-Kaisan (ent. luokkakaveri) kanssa kaupungin satamassa. Aioimme mennä laivalla Kolille, mutta lähtöön oli vielä aikaa, joten jätin ison, punaisen laukkuni laivaan ja menimme rantaan. Sitten vasemman jalkapohjani suonta rupesi vetämään ja kun se loppui, Marja-Kaisa antoi minulle avainnipun ja lähdin hakemaan kassistani lisää vaatetta päälleni, mutta laiva lähti nenäni edestä.


Perjantai 23.10.2015  Kuljin jonkin rakennusporukan kanssa itä-Suomessa. Kartasta näin, että olimme ihan itä-rajan tuntumassa.

Kesäinen kukkula, jonka rinteellä aidan takana oli iso kasvimaa ja vanhan rakennuksen lähellä olevalla kaivolla oli mies huopahatussaan, vaaleassa paidassaan ja sarkahousuissaan. Otin olevinaan kuvan punaisella kameralla, mutta sitten pyysin oman kamerani Seijalta ja sanoin miehelle, että menisi uudelleen kaivolle. Kamerassa oli päällä erikoinen kuvaus ja yritin laittaa sen normaalille, mutten saanut, joten annoin sen itkien Pentille.


Lauantai 24.10.2015  Komediaa.






Mehiläinen? - Lentävinä = rahhoo, jos pisttää = ystävät pettää tai ikävvii uutissii, jos tapat = jonniilaista häviötä, niihen pesän näkeminen = ahkerruuvella tuut kerreemmään varallissuutta.


Sunnuntai 25.10.2015  Uin saarien välistä kivikkoisessa rantavedessä.

Kaappi oli täynnä tavaraa ja halusin käydä sen läpi ja heittää turhat tavarat pois.

Tyhjä, tumma sinivihreä pesuvati, mikä oli kulunut. Valkea, pienehkö laatikko, jossa oli vihreä raita ja sen vieressä sateenkaaren värit.


Maanantai 26.10.2015  Tulin vanhan talon keittiöön. Viereisessä huoneessa tyttö repi kolmea jäljellä olevaa, kukallista, sinisävyistä tapettia seinästä. Alla oli keltaiset seinät. Toiset tytöt suunnittelivat maalaavansa keittiön keltaiset seinät kahdella ruskealla. Sanoin, ei missään nimessä, jos minulta kysytään. Marja-Kaisa Laitinen tuli huoneeseen violetissa villapaidassaan.

Ajoin autolla pihan kumpumaisella ruohikolla ja peruuttelin.


Torstai 29.10.2015  Tummanvihreä, litteä, kolmepiikkinen työväline traktorin perään.


Perjantai 30.10.2015  Istuin auton apukuskin paikalla ja se oli täynnä miehiä. Vauhti oli kova, joten sanoin takapenkiltä ajavalle nuorelle miehelle, että hiljentäisi. Vauhti kuitenkin kiihtyi kohta uudestaan ja sitten vain osoitin häntä sormellani ja vauhti hiljeni.


Lauantai 31.10.2015   Kirkkaan muovin alla oli musta mehiläinen ja yritimme tappaa sen, mutta se karkasi sieltä ja huidoin sitä vaaleansinisellä rievulla. Sitten kuljin jyrkällä rantatörmällä pusikosta kiinni pitäen. Petri kaatui pahasti ja hänen oikea kätensä irtosi olkapäästä. Aukaisin makuuhuoneen oven ja huusin sängyissä oleville vanhemmilleni kaksi kertaa, että Petriltä irtosi käsi.





Maanantai 1.3.2004


Talo oli varmaan monen muunkin mieleen, kuin minun. Se oli suunniteltu hyvin toimivaksi ja siinä oli mielenkiintoisia yksityiskohtia. Minulla oli onnea, että olin päässyt sitä sisustamaan. Ideat ja värit olivat heti vilisseet silmissäni, kun ensikerran astuin sen pääovesta sisään.
Tuosta päivästä oli jo viikko. Maalaukset ja tapetoinnit olivat hyvässä vauhdissa. Olin tullut valitsemaan pariin valmiiseen huoneeseen mattoja ja laittamaan verhot paikoilleen. Sain juuri verhot tankoon kiinni ja nostin kankaat käsivarsilleni. Sitten nostin tangon eteeni ja aikomukseni oli viedä ne ikkunaan paikoilleen, mutta se jäi vain aikomukseksi, sillä kun olin kääntynyt, kulman takaa pyörähti kiireinen mies ja törmäsi minuun. Seisoimme hetken vatsat vastakkain, kunnes miehen kulmien väliin ilmestyi harminryppy ja hän käänsi minut sivuun hartioistani. Katsoin hänen jälkeensä ja pudistin päätäni. Viereisestä huoneesta maalari oli huomannut kohtauksen ja sanoi minulle:
- Toivottavasti rakennusmiehet eivät ole tehneet virhettä, muuten he saavat kohta kuulla kunniansa.
- Miten niin? Kysyin.
- Tuo äskeinen vauhtihirmu oli Tapani Koistinen. Tämän kaiken suunnittelija. Ja maalari levitteli kätensä, tarkoittaen kaikkea ympärillään.
- Ahaa. Sanoin vain ja jatkoin keskeytynyttä hommaani. Vauhtihirmu oli mennyt kierreportaita pitkin yläkertaan. Tämä talo oli siitä erikoinen, että yläkertaan pääsi myös portaita myöten kulmauksesta. Siksi talo sopi isommallekkin perheelle.
Seuraavana päivänä kävin kangaspalojen kanssa talossa uudelleen, kun halusin olla varma värivalinnastani. Silloin edellispäivän maalari tuli luokseni ja sanoi että arkkitehti oli kysellyt perääni. Ihmettelin moista mielessäni, mutta sanoin vain. - "Kiitos tiedosta."
Tuo tapaus muistui mieleeni pari päivää myöhemmin, kun olin kaupan parkkipaikalla ja näin Tapani Koistisen jonkun toisen miehen kanssa etäämpänä keskustelemassa. Minulle tuli jostain kumman syystä pieni pakokauhu ja laitoin ostokseni nopeasti auton takapenkille. Sitten, kun avasin etuoven, kuulin nimeäni huudettavan, mutta en ollut kuulevinani, vaan kiiruhdin matkaan.
Jonkin aikaa ajettuani sätin itseäni: - "Miksi minusta oli tullut jänishousu? Mitä minä pelkäsin?" - "Anita Suontaus! Ryhdistäydy!"
Seuraavana aamuna hain lisää verhoja ompelimosta ja lähdin viemään niitä paikoilleen. Kun saavuin talon eteen, siellä oli vain yksi maalareiden auto. Nousin omastani ja lähdin kulkemaan talolle päin laatikon kanssa. Samassa pihaan ajoi kolmas auto ja kun huomasin tulijan arkkitehdiksi, käänsin kulkuni toiselle ovelle. Mutta Tapani oli huomannut minut ja pani juoksuksi. Hän saavutti minut toisen oven portailta ja tarttui takaapäin hartioistani kiinni. Hieman hengästyneenä hän kehoitti:
- Istutaan portaille hetkeksi.
Katselin tovin eteeni, ennenkuin uskalsin vilkaista vierelläni istujaa. Silloin minulle selvisi yhtäkkiä, kuka hän todella oli, kun katsoimme toisiamme silmiin. Mies huomasi ilmeestäni, että tunnistin hänet. Punastuin.
- Taisit muistaa, missä olemme tavanneet ennenkin?
- Ylä-asteella. Nyökkäsin. Olin tuolloin ihastunut komeaan, tummaan poikaan luokkaa ylempää. Komea hän oli vieläkin ja varmasti varattu.
- Lähdettäisiinkö töiden jälkeen jonnekkin syömään? Tapani yllätti minut.
- Tuota. . .
- Vai oletko varattu? Hän kysyi.
- E. . .en.
- No hyvä. En minäkään.
- Ihanko sinä poikamiehenä vielä. . .
- No toivoitko muuta?
Painoin punastuneena katseeni alas. Tapani laittoi kätensä hartioilleni ja rutisti kepeästi. - Tuokion kuluttua havahduimme ja lähdimme päivän töihin.
Illalla Tapani haki minut asunnoltani ja ajelimme naapurikunnan puolelle, lasiterassilla rakennettuun ruokapaikkaan. Söimme, juttelimme ja katselimme auringon laskua järven taakse.

((Unessa oli:verhotanko käsisissän törmäsin miehheen.))

Nähhään :)