Harakka? - Sen näkeminen = herjjausta ja torroo, ampuminen = tuut nöyrryyttämmään vihollises.
Kaikkialla sattuu ja tapahtuu
Hetken vielä keskusteltuaan, Hakkarainen lähti hoitamaan virkaansa ja muut hakemaan Sannan arkkua kärryihin.
Aika meni menojaan heidän kierrellessä kaikki paikat. Sanna osti pienen, vanhan soittorasian, miehet olivat valinneet kaksi tammaa ja Inkeri-emäntä oli valikoinut muutaman ankan. Viimein he pääsivät ostoksineen kotimatkalle.
Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen Sanna halusi korjailla kukkapenkkejä tuvan seinustan viereltä ja istuttaa sinne uusia kukkia.
Hän oli tutustunut edellispäivän markkinoilla yhteen suulaaseen emäntään ja oli tehnyt pienen lenkin sieltä lähtiessään. Emännän kotona oli kasvanut niin monia kukkalajeja, että Sanna oli kiertänyt niitä pitkään ihaillessaan ja oli lopulta uskaltanut kysyä, saisiko hän tuolta orvokkien vierestä yhden kukan kotiinsa vietäväksi. Emäntä oli antelias ja keräsi useamman lajin kukkia Sannalle matkaan.
Emännän nimi oli Toini Kuusilehto ja hän asui kahden poikansa ja yhden tyttärensä kanssa. Hänen miehensä oli kuollut pari vuotta takaperin ja kaksi muuta poikaa olivat jo lentäneet talosta maailmalle. Talon ainut tytär, Anniina, oli loukkaantunut muutama kuukausi isänsä kuoleman jälkeen ja hänen jalkansa olivat jonkin verran jäykät, ja siksi hänen kävelynsä oli hieman vaappuvaa. Sanna ystävystyi nopeasti tytön kanssa ja lupasi tulla pian käymään uudestaan.
Kukkapenkissä kasvoi jo ennestään monenlaisia kasveja, mutta Sannan tuomat kukat antoivat lisäväriä kukkaloistoon. Yhden ikkunan kohdalla hän pysähtyi korjaamaan taittuneen kukan, jonka joku oli tallannut epähuomiossa. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi, etteivät kenkien jäljet olleet samanlaisia, vaikka ne olivat rinnakkain, kuin joku olisi kurkistellut ikkunasta sisään. Oikeanpuoleinen jälki oli p i e n e m p i. Outoa. Mutta hän ei ajatellut asiaa enempää, vaan tasoitti mullan ja kitki rikkahuohot kukkien ympäriltä.
Päiväkahvin aikaan Sannan oli tarkoitus puhua löydöstään, mutta hän unohti asian tyystin, kun naapurin isäntä tuli vieraisille. Sanna meni juotuaan ulos ja istuutui hetkeksi keinuun nauttimaan auringosta ja kuuntelemaan lintujen iloisia viserryksiä. Siinä loikoillessaan, rupesi runosuoni pulppuamaan ja hänen täytyi heti juosta tupaan hakemaan kynä ja paperia. Tullessaan takaisin ulos, hän etsi katseellaan rauhallista paikkaa, missä voisi kirjoitella muiden häiritsemättä. Tallin ylisille olivat ovet auki ja Sanna tiesi savansa siellä kirjoitella rauhassa. Ylisillä hän kokosi hieman heiniä lähelle oviaukkoa ja laskeutui niille vatsalleen makaamaan. Heti hyvän asennon saatuaan rupesi kynä sauhuamaan. Vähän väliä katse samoili eteen levittäytyneessä maisemassa ja siirtyi sitten paperille. Kerran, kun Sanna vilkaisi hieman kauempana siintäviä naapurin peltoja, hänen silmiinsä osui pari hahmoa, jotka liikkuivat pitkin pellon laitaa. Ihan kuin ne olisivat etsineet jotakin . . . tai . . jospa ne piileksivät. Sannan mielikuvitus pääsi valloilleen ja hän kuvitteli miehet vaikka millaisiksi pahantekijöiksi.
Jatkkuu...
Sunnuntai 1.10.2017 Konttasin Petrin ja Tapanin kanssa Karhunsalon sohjoisella tiellä koululta poispäin.
Hiihdin muutamien ihmisten kanssa kevätjäällä. Toinen latu oli kapeampi ja välillä se meni toisen yli.
Mirkku oli kuskina ja minä istuin apukuskin takana. Lähdimme iltahämärissä tallista mustalla autolla. Pydähdyimme ovilla ja kyytiin nousi Markun työkaveri. Markku sanoi tälle: "Otin mukaani tanssikaverin." Mies kääntyi minuun päin, kättelimme ja esittäydyimme. En kuullut hänen nimeään, eikä hän päästänyt kättäni irti. Ulkona näkyi kauniit sataman valot.
Keskiviikko 4.10.2017 Räkätillä oli pesä pensaassa. Harakka ja varis härnäsivät ja myöhemmin pesä oli tyhjä munineen päivineen.
Johonkin oven pieleen piti suunnitella kiinnikettä.
Sali oli täynnä ihmisiä, mutta perällä ikkunan vieressä oli kaksi paikkaa tyhjänä, joten menimme sinne Seijan kanssa. Laitoin avointa ikkunaa pienemmälle, ennenkuin istuimme punaisille tyynyille. Poika nojaili minuun.
Torstai 5.10.2017 Karhunsalolla autoni oli ajettu lumipenkan päälle. Kello oli 12 ja minun olisi pitänyt olla Koposessa puoli tuntia sitten, kokouksessa. Puhdistin auton päältä lumikerroksen, kun kuulin kahden koiran haukkuvan. Sain auton hyvin pois kinoksesta ja ajoin naapuriin. Navetassa olivat kyyttölehmät ja -vasikat irrallaan, kun kuljin siellä.
Perjantai 6.10.2017 Luhtapohjassa menimme autolla ylärinteelle. Siellä oli avaria peltoja ja kaksi vanhaa, tyhjillään olevaa hirsitupaa vasemmalla. Olisin halunnut mennä katsomaan niitä. Tien päässä asuin poikieni kanssa. He olivat saaneet isot pahvilaatikot, joissa oli vähän tavaraa mm. pieni hiusharja ja valkea, lyhyt vetoketju. Rinnettä alas ajettaessa ihailin taas vanhoja tupia auringon paisteessa.
Sunnuntai 8.10.2017 Neljässä vihreässä muovikassissa oli ulostetta ja minun piti laittaa ne tiiviisti kiinni.
Tanssin Elviksen kanssa.
Metallisista kehikoista oli rakennettu karjakujanne, jota purin Väänäsen Pekan ja muutaman muun kanssa. Isossa pahvilaatikossa makasi musta lammas, vierellään valkea karitsa. Toinen juoksenteli valkean lampaan kanssa, mikä meinasi mennä pahvilaatikkoon.
Vihellys? - Sen kuuleminen = jouvut osalliseks johonnii kahakkaan.
Tiistai 10.10.2017 Suunnittelimme seurustelukaverini kanssa käyvämme soutamassa luodolla, jossa oli jyrkkä kallion reuna. Sitten lähdimmekin uimaan alasti. Siellä oli paljon karikoita. Kun tulimme saarimökille, siellä oli paljon hänen sukulaisiaan. Joku nainen kysyi kuka minä olen ja nuori tyttö vastasi, että se, jonka kanssa poika on ollut pisimpään. Kiedoimme pyyhkeet kaulalle ja lähdimme uimaan takaisinpäin. Ihailin vaaleita karikoita auringossa.
Keskiviikko 11.10.2017 Kesällä Karhunsalon pihamaalla katselin, kun pienkoneet harjoittelivat lentoa ja laskeutumista.
Jossakin kirjastossa. Siellä oli nuori tyttö piirtämässä pyöreän pöydän ääressä ja kaksi nuorehkoa miestä. Minusta päätä pitempi, otti hyllystä kirjan ja suositteli sitä serkkupojalleen. Pöydän ääressä kysyin häneltä, lukeeko hän runoja? Sitten seisoimme peräkkäin lainausjonossa. Yhtäkkiä olimmekin Karhunsalolla tuvan takana ja kuuntelimme Leppäsen Jussin
talolta kuuluvaa musiikkia. Viheltelin vähän, istuessani sohvatuolissa jalat allani. Olin nukahtanut ja kun heräsin, olimme kirjastossa. Nousin seisomaan hatarille jaloilleni, joten mies tuki minua. Sitten kaaduimme sohvan selkänojan yli istuimille ja hän kääntyi minuun päin hyvin lähelle. Tuntui hyvältä.
Torstai 12.10.2017 Karhunsalolla juoksimme naapuriin, Koposeen, vähäisessä lumessa. Pihan reunalla oli piikkilanka-aita, jonka yli kiipesimme ja siitä meinasi myös päästä läpi valkea karitsa. Heillä oli kesä ja kaikenlaisia eläimiä ulkona, kuten vuohta muistuttava eläin, jolla oli yksi, pitkä, musta sarvi päässä. Sanoin heille, että heillä on yksisarvinen. Siellä oli isompiakin nelijalkaisia. Heillä oli myös pieni kalalampi, jossa oli kirkaskylkinen kala. Minä pudottelin muikkuja pussista sekaan.
Sunnuntai 15.10.2017 Menin jonnekkin vastaanottoon. Sanoin jollekkin odottajalle, että lonkat ei kestä paljoa seisomista tai kävelyä. M-kirjaimella alkavan lääkkeen nimen hän kirjoitti paperin reunaan. Minä kirjoitin oman nimeni jonkin pienen lomakkeen alareunaan.
Karhunsalolla istuin ulkovessassa ja ovella kävi serkkuni Heinäsen Lauri pienen pojan kanssa. Pihamaalla seisoi kaksi vanhaa autoa, ruskea ja punainen.
Maanantai 16.10.2017 Muutamilla henkilöillä oli leikki, missä oli parivuotias poika. Olin mukana kävelemässä vaaleassa huoneessa ja poika otti kiinni.
Pentti kysyi, veisinkö yhden amerikkalaisen nuoren miehen Savonlinnan lentokentälle? Puolustelin, etten osannut tarpeeksi englantia.
Minun oli hankala päästä sängystä peittojen alta pois. Olimme menossa siskojen kanssa yhteissaunaan. Minulla oli pälläni oranssinen kellohelmainen mekko. Pyysin Seijaa avuksi, että vetää takahelmasta mekkoa pois. Mekon sisältä sanoin, että vetäisi vielä, muttei ollut ääntä.
"Rakkaus on hyvän ehtimistä. - Meillä jokkaisella on omat virhheemmy. Mutta myö voijjaan keskittyy ehtimmään hyvvii ominnaissuukssii."
Tiistai 17.10.2017 Rakennustyömaalla laitoin muovisuojusta betonipylvään sähkölaitteiden päälle. Tuli ruoka-aika ja kaikki lähtivät kävelemään. Kun huomasin työjohtajanaisen, peitin kasvojani, ettei huomattaisi minun tehneen töitä ilman työkorttia. Menin Luhtapohjassa navetan läpi sen taakse ja perässäni tuli muutama alaston mies. Kävellessäni tietä
poispäin, exä otti tuohtuneena virveleitä puista. Niillä oli pyydystetty lintujen pesiä. Sitten istuin tienvarsipenkillä jonkun naisen kanssa, kun työnjohtaja kysyi: "Riissanen Tarja?" Sen jälkeen hän antoi sekametelisoppaa ja riisipiirakoita.
Tummanpunainen maalipyörre ja kova paukahdus.
Keskiviikko 18.10.2017 Ylämäkeen oli pysäköity perävaunullinen puurekka tyhjänä. Kuski jutteli tiellä toisen miehen kanssa. Minä istuin rekassa kuskin paikalla ja painoin jarrua, kun auto alkoi liikkua taaksepäin. Se ei auttanut. Olin tiellä katsomassa, kun rekka vauhdissa kierähti kerran pitkittäin ympäri ja pysähtyi pyörilleen. Seija oli lapissa ja luuli että kuolin, mutta Saara soitti hänelle, että olin hengissä.
Suussani oli muutama musta hämähäkki. Sain yhden pois sormin, loput sylkäisemällä.
Torstai 19.10.2017 Kuljin pimeässä Enon keskustassa, Hiltusen kaupalta Pottosen kulmalle. Nousin vasemmalle mäkeä ylös ja siellä oli päivä ja vihreät orastavat pellot. Kävelin pienen punaisen tuvan nurkalta ohi. Sitten nousinkin kirkkaan veden alta pienestä luolasta ja sanoin parille kaverille, että kohta tulee lunta, kun huomasin betoniportaiden yläpäästä valuvan vettä.
Sunnuntai 22.10.2017 Olin Miljan ja Ension luona yötä. Minun piti nukkua kovalla matolla, mikä oli kudottu paksuista sinisistä kuteista. Sen päälle laitettiin vielä kaksi ohutta kangasta. Aamulla lähdin kävelemään poispäin olkalaukkuni kanssa. Lunta oli satanut 20 senttiä. Sanoin jollekkin naiselle, että olin sanonut Markulle, kun aamulla oli ollut punainen auringonnousu, että illaksi tulee 20 senttiä lunta. Punainen traktori aurasi tietä. Tie kulki talon läpi ja jouduin odottamaan, kunnes nainen aukaisi lukon. Sitten päätinkin kääntyä takaisin. Ensio ajoi vastaan punaisella ransetilla.
((30-31.10.2017 satoi lunta 20 senttiä.))
Olin Pekka Puupään elokuvassa, jossa he olivat menneet väärälle huvilalle. Justiina sanoi juuri, että olimme väärällä mökillä ja näytti sumun läpi näkyvää pientä vaaleaa rakennusta. Läheltä katsottuna se olikin lasinen kasvihuone. Sen vieressä oli kuitenkin tiilestä sinivalkoinen tuparakennus. Siinä oli myös autotalli. Sisällä olleissa kahdessa huoneessa oli paljon
seinän vierillä astianpesukoneita, pyykinpesukoneita, jääkaappeja ym. ahdettu pieneen huoneeseen vieriviereen. Autotallissa oli verstas. Silmälaseihini oli tarttunut musta hämähäkki. Otin lasit käteeni ja ravistin. Siitä lensikin vahvaa seittiä, ja lisää ja se muuttui mustaksi ja paksuksi. Leikkasin sen saksilla poikki ja se näytti sulavan pois. Talon takana oli pieni terassi pöytineen ja tuoleineen. Raja naapurin kanssa, oli muutaman metrin päässä molempien taloista. Näin heidän ikkunasta miehen kulkevan keittiössä. Talojen välille voisi
tehdä vaalean lauta-aidan, kuten oli etupihalla.
Kahvi? - Keittäminen ja juominen = riitoja, juorupuhheita, murhheita ja vaikkeukssii, paahtaminen = suat vierraita.
Keskiviikko 25.10.2017 Karhunsalon ulkosaunassa kanssani oli muutama muukin. Ulkoa kuului ison koneen ääni ja menin katsomaan ovelta. Makkosen metsässä kulki keltainen hakekone kaatuneiden runkojen yli. Myöhemmin tuvan rappusilla yksi miehistä kysyi, saisiko kahvia? Menimme sisälle ja rupesin etsimään täysistä kaapeista. Mies sanoi, että saunominen
tekisi hyvää. Sanoin, että siellähän on lämmin sauna. Löysin vain pussillisen murukahvia. Petrin tultua sisään, kysyin tietäisikö hän, missä mummo säilytti kahvinporoja. Petri aukaisi yhden laatikon, muttei ollut kahvia.
Torstai 26.10.2017 Kuljin jollakin ajopelillä muutamien muiden kanssa.. Tulimme rantaan ja menimme vettä pitkin. Kiertelimme saaria. Rantauduimme yhteen, jossa oli vanhoja rakennuksia. Emme olleet varmoja missä olimme, joten kävimme yläkerrassa katsomassa ympärillemme. Huomasin ohuen sumun läpi kahden saaren välisen sillan kolme kaarta ja ihmisiä sillalla kävelemässä. Silloin tiesin missä olimme.
Perjantai 27.10.2017 Karhunsalon koulun yläluokassa avasin kaksi pientä ikkunaa ja aulasta yhden tuuletusta varten. Puitokset olivat valkeat. Sinne oli tulossa ihmisiä askartelemaan.
Maanantai 30.10.2017 Markulla oli isompi navetta ja sitä oli katsomassa pieni mummo ja joku mies. Navetassa oli irrallaan kaksi friisiläislehmää. Markku sanoi, että 100 on tilattu.
Tiistai 31.10.2017 Ajoin autolla romukaatopaikan yli.
Seija hyppäsi soisen puron yli. Minäkin yritin, mutta jäin vastapäiselle penkalle, vyötäröäni myöten vihreässä liejussa, jossa oli pitkäkaulaisia, linnun ja liskon risteytymiä olioita, mitkä yrittivät pitää minut ojassa. Pääsin vähitellen ylös.
Nähhään :)