

Valamisttautuminen häihin (unet aikasemmin)? Valamisttautuminen
naimisissa olevan siskon häihin (pari viimestä vuotta)?
Tulukinta ois omasta mielestä, että oon henkisellä tiellä ja oon
männy sillä etteenpäin. Ja kyllä mie sen itestäni tunnistan. Ne on vain
olleet niin hiuksenhienoja muutokssii, ettei niitä heti huommoo.
Suattaa männä pitkähi aika, ennenkun tajuvvaa, että muutos on
tapahtunu. Ja aina etteenpäin. Minkä henkisyyven tason on suavuttanu,
siitä ei voi männä taaksepäin.
Perjantai 1.3.2013 Menin
jonkin kauppakeskuksen koruliikkeeseen.
Päälläni oli vartalonmyötäinen, puolireiteen ulottuva turkoosi hame.
Oikeassa nilkassani roikkui hopeinen ketju, jossa oli jalkani
ulkosyrjällä muutama pitkä lenkki. Oikeassa kädessäni pidin kultaista
ketjua, jonka laitoin olkalaukkuuni, ettei minua luultaisi varkaaksi.
Seija-siskoni oli kyykistynyt nurkkauksessa katsomaan koruja.
Hyllykössä oli punaista ja vihreää paperia. - Menin viereiseen
huoneeseen, jossa oli mäntypuusta tehty suuri laatikosto. Siinä oli
rinnakkain neljä ja alekkain neljä tai viisi laatikkoa. Se oli tumman
keltasävyinen. Siellä oli mies sinisessä paidassa ja hän suuteli minua
suulle muutaman kerran.
Lauantai 2.3.2013
Kirsikkapensaan marjat olivat melkein
läpikuultavan punaisia. Sitten ne muuttuivat vatuiksi, joista osa oli
hieman pilaantunut. Söin yhden. Tapani tuli vierelle. - Pihalla kulki
kaksi tyttöä, joilla oli sinivihreät mekot. Petrikin oli siellä
jossakin. - Olin verstaassa, jossa hakkasin vasaralla puupalaa. Se
halkeili säleiksi ja lopuksi siinä oli kiharoita lastuja. Lattialla oli
paljon, noin kolme senttiä halkaisijaltaa, puisia renkaita.
Sunnuntai 3.3.2013
Kävelin Karhunsalolla kotitietä
postilaatikolle. Sen vieressä oli iso vihko, jossa oli paljon
lyijykynällä kirjoitettuja nimiä. Siellä oli myös jääkaappi, jossa oli
paljon mustaviinimarjamehupulloja.
Seisoin jossakin rannalla. Noin metrin päässä vedessä oli kukkia. Ne
olivat noin 20:nen sentin päässä toisistaan rannan suuntaisesti. Kukat
olivat muodoltaan kuin kynttilän liekki ja väriltään kirkkaan
keltaiset, joissa oli muutama hyvin ohut punainen pystyraita. Ne olivat
aivan veden pinnassa ja kukan ympärillä oli muutama vihreä lehti.
- Menin veteen. Kävelin pohjaa myöten ja vesi ulottui jo kaulaani.
Sitten uin. Välillä oli suuria tummia aaltoja, mutta pääsin hyvin
toiselle rannalle. - Rannalla katsoin mustavalkeaa "elokuvaa". Siinä
oli kaksi miestä (Karjalan kunnailla) ja toisella oli paljon
tennispalloja.
Olin Karhunsalolla kesällä ulkona. Joku mies kokeili saappaisiini isoa
solkea.


Tämmössiikkii numeroita unet on näyttäny: 11, 22, 33, jopa 333, 44, 88,
99 ja 999? Selitykset jokkaiselle numeroparille löyttyy tiedonhalusille
Diana Cooperin kirjasta; 2012 ja sen jälkeen. Omalta kohalta: 11 = mestarin luku, (enhän mie mikkää
mestari oo, mutta kiinostuin henkisyyvestä). 22 = aika osallistua haluamasi
kaltaisen elämän luomiseen, (taittaa se männä ettenpäin hiiren
askelin). 33 = työskentele
Kristusvaloa apuna käyttäen, (jaaha...jaaha...). Entäs 333 = käytä Kristustietoisuutta
korkeammalla tasolla, (no että silleen...). 44 =
olisi otettava käyttöön kultaisen Atlantiksen energia myös omassa
elämässäsi, (oon kuulema vanaha sielu Atlantikselta asti...). 88 =
pyyntöä sulautua Minä olen-olemuksesi ikuiseen rakkauteen, (muuassa
unessa oli niin hyvä olo, että semmonen voi olla vain taivvaassa). 99 =
olet suorittanut kaikki maanpäälliset oppiläksysi, (antteeksantoja
roppakaupalla, avioero, itsemurha-aikkeet, toisten auttaminen...).
MUTTA entäs 999???
Maanantai 4.3.2013
Laitoin höylättyjä lankkuja pinoon. Etsin pienistä palikoista sopivaa
itselleni.
Karhunsalolla piirtelin mainospaperille männyn runkoa, mustaa,
keltaista, ruskeaa. Sitten lisäsin mustaa, mutta en ollut tyytyväinen
ja lopulta se oli kokonaan musta. Ajattelin, etten osaa enää piirtää. -
Äiti oli jossakin lähellä.
Pihalla oli vanha musta pöytä, jonka maalipinta oli pahasti halkeillut
ja rapissut osaksi pois. Sitten se muuttui pianoksi ja joku soitti sitä.
Itkin paljon. - Oli autokolari.
- Pentti(?) käveli poispäin sininen takki päällään.
Tiistai 5.3.2013 ...22,
44, 88... - Exä
yritti ottaa minua kiinni ja halata. - Isossa pakastimessa oli paljon
lihaa. Laitoin sinne vielä lihasuikale- ja jauhelihapaketin, jotka
vielä sopivat. Pojat olivat jossakin taustalla.
Torstai 7.3.2013 Käveli
kesällä Karhunsalon tiellä ison mäen
alla. Eskelisen talon ovi oli auki. Sänky oli pedattu, mutta peite oli
hieman likainen tai kastunut vedestä, jota oli lattialla. -
Laitoin omassa tuvassa eväitä rasiaan, jossa oli sininen kansi.
Laitoin rasian kassiini ja katsoin kelloa, 7.30. Hain punaisen
polkupyöräni. Kun aioin ottaa kassini ja lähteä, eväät eivät olleetkaan
siellä. Isä piti niitä lumipenkassa saunan luona.
Olin jonkun naisporukan kanssa tutustumassa navettaan. Siellä oli monta
mustaa mullia. Aioin mennä eräästä ovesta ulos, mutta sieltä tuli
portaita alas karitsa ja nuori possu. - Katsoin lehmän lypsyä. Siinä
oli kaksi miestä sinisissä kokohaalareissaan. Lehmän vierellä oli, noin
metrin halkaisijaltaan, matala vati, johon valkea maitosuihku lensi,
mutta vadissa se näytti vedeltä. Toinen mies kaatoi vadista, nyt
valkean maidon, seinässä olevasta pienestä aukosta ulos. Lattialla
kulki, noin kolme senttiä halkaisijaltaan, muoviputkia. Musta ja
läpinäkyvä, jossa kulki maitoa. - Kädessäni oli keskikokoinen
kierreholkki, jossa oli valkeaa ainetta, kuin purukumia. Venyttelin
sitä. Lopulta tein siitä miehen pään. Nyt se oli väriltään
harmahtavampi ja läpikuultavampi.

Torstai 12.11.1998

Aurinko
lämmitti mukavasti kesäpäivää. Olin
saapunut suureen maalaistaloon syntymäpäiväjuhliin
ja olimme juuri sisällä kahvilla.
Olin saanut teekuppini tyhjäksi
ja syönyt monenlaista tarjottavaa.
Toisten juttelut eivät kiinnostaneet, joten lähdin kävelemään
muihin huoneisiin.
Kohta tulin huoneeseen, jossa oli jonkin verran kirjoja, valokuvia ja melko
paljon
koriste-esineitä.
Viheltelin aamulla kuulemaani sävelmää samalla, kun kiipesin
tuolille ylettyäkseni
katsomaan ylähyllyllä olevia pieniä esineitä.
Yllätyksekseni hyllyn yläpuolella
oli aukko toiseen huoneeseen, josta näin miehen suoristavan sängyn
peittoa. Katseemme kohtasivat hetkeksi,
ennenkuin laskeuduin alas.
Kohta mies tuli samaan huoneeseen jossa olin ja rupesimme juttelemaan muutamista
koriste-esineistä. Sitten sinne tuli muita ihmisiä, joten menimme hänen
huoneeseensa,
jotta saisimme jutella rauhassa.
Siellä hän kertoi tarkemmin itsestään. Michael oli Amerikasta ja käynyt
jo useamman kerran ennenkin Suomessa. Hän viihtyi täällä ja puhui
suomea jo tosi hyvin.
Minä istuin sängyllä ja hän nojasi ikkunapieleen. sitten uskaltauduin
kertomaan, hieman punastellen, nähneeni unta hänestä edellisenä yönä,
vaikken varmasti ollut nähnyt häntä ennen tätä
päivää. Ja oliko
sattuman kauppaa, että olimme siinä nyt nenät vastakkain?
Myöhemmin me kävelimme ulkona, kuten monena muunakin iltana seuraavalla
viikolla.
Sitten eräänä päivänä, kun olimme ulkona seisoskelemassa, Michael
katsoi jonnekkin kaukaisuuteen ja sanoi tukahtuneella äänellä, että
joutuisi lähtemään amerikkaan kahden viikon kuluttua.
Kun jähmetyin, enkä
sanonut mitään, hän kääntyi minuun päin kyyneleet silmissä. Minunkin
silmäni täyttyivät kyynelistä ja lopulta ne vierähtivät poskille.
Silloin Michael tuli ihan minun
eteeni ja otti hartioistani
kiinni sekä suuteli kyyneleet poskiltani. Havahduin, kuin horroksesta
hereille ja halasimme toisiamme lujaa.
Kaksi viikoa tuntui kuluvan kuin siivillä koitti se
hetki, kun hänen piti lähteä kotimatkalle. Pitkän aikaa
halasimme ja itkimme, mutta lopulta Michaelin
täytyi nousta junaan. Hän
sanoi kirjoittavansa
heti, kun pääsisi perille.
Aika tuntui seuraavina
päivinä tosi pitkältä. Kului reilu viikko,
ennenkuin hänen kirjeensä saapui. Siinä pahoitteli kirjeensä
viipymistä, koska perillä oli ollut yhtä
hullunmyllyä. Sitten hän
ilmoittaa pamautti,
että tulisi takaisin Suomeen jo... parin päivän kuluttua, kirjeen
myöhästymisen takia. - Kiljaisin riemusta! Hän kirjoitti, että minun
täytyisi olla samalla asemalla vastassa,
mistä hän lähti. Ja
minuako kukaan saisi sieltä pois jäämään! Ei mistään hinnasta!
Lopulta sitten koitti
se jännittävä päivä, jolloin hän saapuisi. Olin
varmaan tuntia liian aikaisessa, mutta en osannut
olla muuallakaan. Kävelin hermostuneena edestakaisin.
Jospa hän ei tulekkaan? Jospa
hänelle on sattunut jotakin? Onkohan juna suistunut raiteiltaan? -
Minulle tuli melkein tuskan hiki ajatellessa pahinta. - Sitten viimein
kuului junan vihellys ja se tulla kolisteli
asemalle. Lopulta se
pysähtyi ja samassa Michael hyppäsi laiturille laukku kädessään.
Molemmat jähmetyimme hetkeksi paikoilleen, kuin kysyäksemme, onko tämä
totta. Sitten hän pudotti
laukkunsa ja
juoksimme toisiamme kohti. Halasimme lujasti. Michael sanoi, että hän
jäisi Suomeen, vain jos minä suostuisin asumaan saman katon alla.
Huudahdin siihen suuttumusta
teeskennellen, että
minäkö saman katon alle! Sitten iloisemmin: ”Ja yritäkkin pitää minut
sieltä poissa!
Onnenkyyneleet silmissä halasimme toisiamme ja
toivoimme, että saisimme pitkän yhteisen elämän.


Ovet ja ikkunat? Jos ne on auki, niin sillonhan matka eisttyy.
Jossakkii unessa mänin ihan usseemmasta ovesta, mutta valintahan se on
vaikkeinta, että mänis oikkeesseen suunttaan.
Kerrostalot edustas varmmaannii sitä, että ei sitä asiat mäne
etteenpäin hetkessä. Kerros kerrokselta tai porras porttaalta jokkainen
jouttuu kappuummaan ylöspäin.
Lauantia 9.3.2013 Olin
jossakin koulun tiloissa. Lapset olivat piirtäneet isolle
läpikuultavalle paperille kuvia. - Hämmentelin kahdella haarukalla
kuumaa puuroa. Paikalla oli ruskeasilmäinen
mies.
Useita kenkäpareja lojui sekaisena lattialla. Yhdet olivat keltaiset. -
Hannu Forsberg (puutyölinjalta) istui kiikkutuolissa ja etsi laulun
sanat sanoen minulle: "Laula Arvon (?) kanssa. Hänellä on hyvä lauluääni."
Hämärästä kuusimetsästä tuli kolme luihua koiraa, jotka muistuttivat
käyttäytymiseltään hyeenoja. Jossakin oli pikkulapsi, josta näkyi vain
punainen kämmenosa. Yksi koirista tavoitteli jotakin
lapsen kädestä.
Punaisen eri sävyjä.
Sunnuntai 10.3.2013 Kesäisessä
aamuhämärässä lähdin Karhunsalolta kävellen Enon keskustaan viemään
kirjettä tai korttia. Laitoin päälleni pari puseroa ja vihertävän,
ohuen toppatakin. -
Kotitiellä oli pieni poika (2-3-vuotias) kahden muovilapion
kanssa. Hän keräsi tieltä pupun papanoita ja vei ne tien sivuun. Valkea
pupu oli vähän matkan päässä. - Kylätiellä monen talon
pihalla oli lankkupinoja. Yhden talon luona ne olivat vihreitä.
Laitisen valkean talon vierellä oli uusimpia. - Vallisärkän
parkkipaikan kohdalle oli rakennettu keltainen, noin 20 metriä pitkä
katos, jossa koululaiset saivat odottaa linja-autoa. - Hiekkatieltä
tullessa asfaltille, sinne oli ajettu hiekkaa ja siellä seisoi
kuorma-auto. Kuljin vähän matkaa tien reunaa, kun sitten muistin,
että sen vieressä kulkee pyörätie. Rupesin harppaamaan heinikon ja
varvikon yli, kun huomasin siellä räkättirastaan pesällään. Kiersin sen
ja pääsin pyörätielle. - Joen yli oli noin 30 metriä
korkea, ruskeasta puusta tehty kapea silta. Lähdin kuitenkin uimaan
siniharmaaseen veteen.
Tien reunaan olin kasannut oksittuja pajunvitsoja. Kasa oli monen
metrin pituinen ja korkeimmillaan kolme metriä. Käsissäni oli
"pajukerä", josta irroitin oksan ja viskasin samaan pinoon. Pienen loppukerän viskasin ruohikkoon,
josta se säikäytti pienen
valkeanharmaan pupun poikasen. - Kuljin tyhjien huoneitten läpi monesta
ovesta (noin 10), joista useimmat olivat keltaisia.
- Joku levitteli seinälle keltaista maalia. - Kuljin
iltahämärissä kumikengät jalassa rantaan, jossa oli vaaleaa hiekkaa.
Pienet laineet olivat verkkaisia. Menin veteen ja minulle tuli tosi
onnellinen
olo ja melkein kyyneleet silmiin. Kuljin rannan suuntaisesti
oikealle ja upposin hiekkaan puolisääreen. Pääsin siitä kuitenkin pois
ja kävelin rannalta poispäin.


Joskus vuosia sitten, ennen unniin kirjottamista, näin unessa kolome
pöllöö. Unikirjan mukkaan se ois lähisukulaisen kuolemmoo. Otin sen
unen liian tosissaan ja vähä pelekäsin että mitä
sattuu. Sitten, kun aloin lukkee henkissii kirjoja, hoksasin, että
sehän tarkottaa miun egon
kuolemista! Jepulista! - En muuten oo nähny pöllöistä unnii sen
jäläkkeen.
Maanantai 11.3.2013
Karhunsalolla satoi vettä. Vinnin ulkoportailla nukkui istuen Pentti,
Seija, Hilkka ja ylhäällä joku nainen. Hiivin heidän ohitseen
ylätasanteelle. Naisella oli
vaaleansininen peitto ja ovi oli saman värinen. Verkkainen sade
oli kastellut kaikki. Kiersin avainta lukossa ja se naksahti, mutta
kukaan ei herännyt.
Jossakin oli värit: viininpunainen,
keltainen ja vaaleansininen.
Ison pöydän ääressä oli useita henkilöitä, miehiä ja naisia. Oikealla
puolellani istui mies ja vasemmalle meinasi tulla nainen, mutta eräs
mies työntyi paikalle vaalean tuolin kanssa.
Tein hapsuja punaisesta langasta, jonka sidoin valkealla.
Vaaleanpunaista.
Olin jossakin kouluruokalassa. Otin lautasen pinosta, mutta nainen
sanoi ettei tarvitse, kun ruoka on jo valmiiksi laitettu. Meinasin
ottaa haarukan ja veitsen, mutta niitäkään en tarvinnut.
Muuan nainen ohjasi minut valmiin kattauksen ääreen.
Olin avonaisen ikkunan ääressä.
Tiistai 12.3.2013 Jossakin
soramontun laidalla kasvoi nuoria mäntyjä niin tiheästi, ettei tahtonut
nähdä läpi. Yritin mennä siitä ja kaadoin muutaman puun. Siirryin
toiseen kohtaan ja pääsin
läpi. Siellä oli paljon kiviä ja pari suurempaakin lohkaretta.
Olin menossa tankkaamaan punaista mopoa. Siellä oli iso vihreä traktori.
Tyhjästä huoneesta kuului puhetta. Lattia oli valkea.
Luokseni tuli pieni koira.
Torstai 14.3.2013 Pyörähdin
jossakin muutaman tanssiaskeleen punaisessa, kellohelmaisessa
hameessani. Siihen tuli myös yksi pari keltavihreässä asussaan.
Katsoin TV:stä ykköseltä piirrettyä. Huomaamattani Tapani oli kääntänyt
kolmoselle, joten käänsin takaisin.
Seurasin sivusta jotakin tanssi- ja voimisteluharjoitusta. Monella
naisella oli kokovartaloiset valkeat trikoot.
Kävelin hiekkatiellä. Rinteeseen oli rakennettu suuria taloja ja minä
etsin jotain tiettyä, mutten löytänyt. Kiipesin metallisia tikkaita
räystäälle, johon oli kasaantunut lunta. Pudotin ison möykyn
pois. Hieman ylempänä rinteessä oli jokin hotelli, mikä oli väriltään viininpunainen.
((Viininpunanen, purppura: Sielutähti chakra= maallinen viisaus
on yhdistynyt henkiseen tietoon.))


On sitä muutakkii ihmmeellistä sattunu, kun vain unissa. Talavella 2013
olin iltalenkillä ja näin pilivissä jättimäisen oikkeen kämmenen
muotosen aukon? Ajattelin: Jumalan suojeleva käsi. :)
Perjantai 15.3.2013 Kuljin
Petrin ja Tapanin kanssa kiskoja pitkin. Minä kävellen ja heillä oli
polkupyörät, joilla voi ajaa kiskoja pitkin. Jouduimme menemään sivuun,
kun juna tuli vastaan.
Minulla oli molemmissa käsissä kepit, joiden alapäässä oli isot pallot.
Sitten siirryimme raiteilta pois ja kuljimme pyörätietä pitkin
kylätielle, jonka varrella oli useita omakotitaloja. Menimme
keltaruskeaan. Siellä asui Milja-täti ja hänellä oli vieraana
vaaleatukkainen, silmälasipäinen nainen, joka kantoi kassia lähteäkseen.
Olin suuren, vaalean, puisen talon pihalla. Joku heitti tikkaa ja se
osui viereeni. Heitin sen takaisin ja se lensi kaksikerroksisen talon
päätyyn ylös, lähelle katon rajaa. Sen saisi vain katon
harjalta käsin sulkapallomailalla.
Olin lähdössä jostakin talosta. Etsin poikieni kanssa tavaroitamme
matkalaukkuun. Sitten sinne tuli tummatukkainen nainen ja minulle tuli
tunne, kuin olisimme olleet siellä luvatta, joten selitin
lähtevämme. Heidän harmaa pakettiautonsa oli portaiden edessä. Etsin
omaa sinistäni, mutten löytänyt. Mies sanoi, että se on metsätien
varressa. Menin katsomaan, mutta siellä oli vain
punainen ja keltainen romuauto, sekä muuta. En löytänyt omaani ja itkin.
Seisoin pienessä keittiöhuoneessa. Muutamat miehet kantovat pois äidin
virkkaamia sinivalkeita mattoja. Ompelin käsin jotakin, kun rakkaimpani
oli lähdössä jonnekkin. Laitoin ompeluksen
pois ja menin hänen peräänsä ulko-ovelle. Kysyin, halusiko hän
lähteä kanssani lenkille? Hän halusi ja istuutui polvelleni, koska olin
kyykistynyt. Ulkona oli aurinkoinen päivä. Hänen
lippalakissaan oli punaista.
Lauantai 16.3.2013 Kuljin
autolla. Moni maisema näytti erilaiselta kuin ennen, mutta kun ajoin
siitä uudestaan, se olikin taas oikean näköinen. Kuten totesin meren
rannalla. - Etsin isääni.
Hän asui rivitalossa, betonisten kanavien välissä. Oikealla puolella
oli leveä kanava ja vasemmalla tosi kapea. Kun lopulta pääsin isän luo,
hänen luonaan ollut nainen sanoi, että joku Take Yin
San oli soittanut. Naapurit luulivat sen tarkoittavan jotakin
pahaa ja kun olin oikaissut asian, he toivat minulle
anteeksipyyntölahjoja. Japanilaisnainen toi hopeiset miekkaparit,
toinen nainen
pyöreän punasinervän juureksen. Muuan toi suolaista pikkupurtavaa,
toinen makeaa ym. Eräs nainen kysyi, oliko meillä kakkua, kun on tytön
synttärit? Kun meillä ei ollut, hän otti sylistäni
jotakin äskensaatuani. - Olimme isän kanssa jonkin murenevan
betonitiilimuurin vierellä. Isä pyysi anteeksi. Sanoin, ettei ole
mitään anteeksiannettavaa. Ja sitten pyysin anteeksi.
((Antteeksanto on siitä kummallinen juttu, että se helepottaa.
Ylä-astteella minnuu kiusas tyttöporukka ja se vaikutti vuosia
etteenpäin. Mutta kun sain annettuu heille antteeks, se vain
kummasti helepotti. - Ja kun pitäs osata anttoo itellesäkkii antteeks!
Mie tein sen joskus peilin eissä, ja ihmekumma, jottai tapahtu! Se oli
jottai niin pientä, ettei sitä pysty sanoin
kuvvoommaan! - Samalla vois sannoo itellesä:"Mie rakastan
sinnuu.")


Nytkähys yössä? - Kipsahat äkkiä herreille, aivan kuin oisit säikähtäny
jottai? - Oon kokenu niitä muutaman kerran, mutta kun niihin lisättään
vielä kova pammaus, niin se vasta on jottai! Kaks
kerttoo oon kokenu sen, kun miun henki on käyny astrraalimatkalla, ja
tullu noppeesti rajan yli. - Ois ihan mukava tiettee missä asti se
kävi. Toisella puolella muapalloo? Toisella planneetalla?
Toisessa galaksissa? - Tähän ilonen hymyhymiö!!!
Sunnuntai 17.3.2013 Luin
sarjakuvalehteä, mikä kertoi punapukuisesta tytöstä ja susilaumasta.
Loppusivuilla sudet vetivät tyttöä vaatteista joka suuntaan. Lopuksi
yksi susista sanoi hänelle:
"Kun olet unessa, minä häviän."
Kävelin Enon keskustasta poispäin. Sillan kaiteella oli tummia nauhoja,
jotka heiluivat tuulessa. Sillan toisella puolella tuli vastaani
punapukuinen nuori nainen. Minulla oli aurinkolasit, jotka
eivät tahtoneet pysyä silmillä.
Kun olin päässyt rautatiesillan ali risteykseen, sinne oli vanhaan
parikaappiin kasattu minun ja Pentin tavaroita. Siellä oli sinivihreä
mattorulla. Sanoin muutamallekatsomaan tulleelle ihmiselle,
ettei sieltä saa ottaa mitään, haen ne, kunhan saan kyydin.
Sitten olinkin Vallisärkän risteyksessä, jonne oli ajettu
hiekkaa. Siellä piti olla lisää minun ja Pentin tavaroita. Ne oli
levitetty ympäriinsä nuorta mäntymetsää. Siellä oli punainen, keltainen
ja vihreä iso kynä. Kaksi kirkasta, muodokasta maljakkoa oli
laitettu päällekkäin. Kaadoin veden pois ja otin ne kainalooni. Sitten
löysin pienemmän kauniin lasimaljakon. Siitäkin kaadoin
veden pois ja otin mukaani. Tie oli pehmeää hiekkaa. Karhunsalon ison
mäen alta vasemmalta, uudelta suoralta hiekkatieltä, tuli kolme naista
sinisine lastenvaunuineen. Puhuivat, ettei sitä
maailmanloppua tullutkaan. Olin siinä rakennuksen vieressä ja sen
oven eteen oli naulattu paljon mattoja. Siirsin niitä sivuun ja löysin
keltaisen oven. Aukaisin sen sisään päin. Sisällä pienessä
huoneessa oli ummehtunut haju, mutta menin silti sisään punaisissa
vaatteissani. - Sitten menin toisesta ovesta ulos ja huomasin tien
toisella puolella rakennusmiehiä sinisissä vaatteissaan.
Kävelin ulkon sukkasillani, joten yksi mies sanoi:"Taisi tyttö
unohtaa kenkänsä." He rakensivat pitkää tummaa taloa, jossa oli paljon
neliruutuisia ikkunoita. - Laakkosen Eija (serkkupojan
vaimo) tarjosi minulle mustia korkokenkiään, mutta ne olivat
mahdottoman isot. Sitten siinä oli yksi hailakanpurppura kenkä
rusetilla, joka olisi sopinut villasukkaiseen jalkaani.
Maanantai 18.3.2013
Tummanharmaata taustaa vasten näin
keltaisen enkelipallon.
((Keltainen enkelipallo: Arkkienkeli Uriel= tyyneys, rauha,
luottamus uusiin asioihin.))


Enkelipallot? Tässä kuvassa on ensimmäiset suamani enkelipallot
(ainakkii viis). Isoin on selevästi ykssarvisen enkelipallo. Kun sen
suurenttaa, niin siinä näkkyy "matoja". Sen suaminen
kuvvaan tarkottaa, että on suora yhtteys ykssarvissiin.
Hevonenhan on miun totteemielläin... - Sillon mulla oli digitaalinen
kamera, mutta oon suanu nyt niitä hipasukännykälläkkii. Kuvaspahan
sisällä tai ulukona, niin miel pittää olla avoin, tai voi pyyttee
enkeliä kuvvaan.
Diana Cooperin kirjasta sain idean, että voisin illalla nukkummaan
männessä kyssyy suojelusenkelini nimmee. Sainhan mie sen tiettee, mutta
en kerro teille. . .
Tiistai 19.3.2013 Luhtapohjan
tuvassa suunnittelimme Seijan kanssa polkupyöräretkeä. Satoi
kaatamalla. Laitoin vaaleansiniseen kassiin tavaroita. - Kävimme isän
kanssa katsomassa
edesmenneen Martti-veljensä tekemää remonttia ulkorakennuksessa. Siellä
oli vajan viereen rakennettu alaspäin viettävä, ruskea luiska, jonka
alapään vaaleanvihreästä ovesta pääsi
verstaaseen.Välillä olevasta ovesta pääsi navettaan.
Meitä oli useita henkilöitä jossakin rakennuksessa. Lähdimme ulos
pihalle, jonne laitettiin pystyyn tummansininen ja vitivalkoinen
puutarhavarjo.
Keskiviikko 20.3.2013
Karhunsalon pihalla oli syksy. Isä oli kiivennyt korkeille tikapuille
pihakoivun viereen ja otti ison kuivuneen oksan, joka oli jäänyt
keikkumaan toiselle oksalle ja pudotti sen alas. Äitikin oli jossakin lähettyvillä.
Suuressa talossa oli paljon porukkaa. Joku kaljuksi ajettu nainen istui
kiikkutuolissa ja Hilkka sanoi, että tällä on minulle asiaa. Hän oli
jotenkin tutunoloinen, mutten saanut nimeä mieleeni.
(Muistutti hieman mummoa kasvoiltaan.) Naisen vieressä oli jokin paperi
ja siinä luki Mirja ... jotakin. Hän kuiskutti minulle jotakin
videokasetista. Menin hakemaan ja Hilkka etsi valmiiksi
yhden Asterix-sarjakuvalehden. Vein ne naiselle. - Uunin arinalla oli
paljon tuhkaa.
Torstai 21.3.2013 Kuljin
betonisen kanavan viertä. Sen vedessä kasvoi heinää. - Suunnittelin
pojille autorataa kaiteen viereen. Meillä oli punainen ja keltainen
muovinen auto, joista
molemmista oli osa pyöristä pudonnut.

Ma 24.11.1998

Laineet liplattivat sataman laituriin, jolla seisoimme. Meitä oli
siellä noin parikymmentä henkeä; miehiä, naisia ja lapsia. Me
katselimme noin kahdensadan metrin päähän rannasta, jossa näytti
tapahtuvan jotakin erikoista.
Kaksi moottorivenettä lähestyi toisiaan nopealla vauhdilla. Sitten ne
näyttivät törmäävän ja jokin räjähti. Muutama ihminen hyppäsi veteen.
Pelastusvene lähestyi palavia veneitä ja otti sieltä
naisen kyytiin ja poimi sitten vedestä kolme miestä.
Rantalaiturilla miehille annettiin huovat päälle ja nopean tarkastuksen
jälkeen he pääsivät kotiin. Nainen, melko suurikokoinen, astui
laiturille moitteettomassa vaaleassa puvussaan. Hänen
suora,vaalea pitkä tukkansa oli kuin juuri kammattu. Kuin hän ei
olisi ollut ollenkaan räjähtäneessä veneessä. Sitten muuan laiturilla
olleista naisista tunnisti hänet lehden toimittajaksi, meni
pelastetun luo sanoen: "Sinäkö se olitkin! Pitihän se arvata!" Ja
samalla hän vetäisi pitkästä tukasta, mikä jäikin hänen käteensä. Se
oli peruukki! Mies puhdisti meikit kasvoiltaan, heitti puvun
pois ja suoristi rullatut housunlahkeensa. Hän oli komean
näköinen. Vaaleahko suora tukka, kapeahkot kasvot.
Minä seisoin melkein eturivissä katsomassa ja ihmettelemässä miehen
touhuja. Olin nähnyt miehen muutaman kerran ennenkin joskus
kaupungilla. Samassa hän katsahti suoraan minuun ja
kohotti aavistuksen verran kulmakarvojaan. Sitten hän otti muutaman
askeleen suuntaani ja minä siirryin hieman sivuun tietä antaakseni,
kuten muutkin. Mutta mies pysähtyikin eteeni, otti
kasvoni käsiensä väliin ja sanoi: "Arvasin että tulisit." Sen jälkeen
hän suuteli minua suulle niin, että jalkojani rupesi heikottamaan.
Sitten yht`äkkiä hän päästi minut irti ja hävisi jonnekkin ja
minä yritin pysyä tolpillani. Onneksi lähellä takanani oli penkki,
jonne istahdin ihmettelemään tapahtunutta. Mutta naiset eivät antaneet
minun olla rauhassa, vaan kyselivät kilvan. Minä selitin,
etten tuntenut miestä. Olin vain nähnyt hänet muutaman kerran, muttei
hän ollut näyttänyt kiinostustaan minulle. Tai sitten mies oli
kertakaikkiaan erehtynyt henkilöstä. Naiset valistivat
minua.Mies oli Tomi Keto-oja, jolla oli milloin minkäkinlaisia
tempauksia ja olipa hänen jutuistaan ollut jopa TV:ssä. Sanoin etten
ollut katsonut TV:tä, koska olin niin paljon ulkona.
Vähin erin porukka hajosi laiturilta kuka minnekkin. Minä lähdin
muutaman tytön kanssa kävelemään kaupungille päin. Kuljin viimeisenä
ajatuksiini vaipuneena, kunnes havahduin, että joku kuiskasi nimeäni. Talojen väliseen kujaan oli lautaovi, mikä oli hieman
raollaan. Sieltä kuulin taas nimeni ja uteliaisuuteni heräsi. Kun olin
raottanut ovea tarpeeksi, minut temmattiin sisään ja
kuulin tutun äänen kuiskaavan: "Ollaan hiljaa, etteivät muut tytöt
kuule." Sitten Tomi otti kädestäni kiinni ja juoksutti minua talojen
välistä metsikköön. Metsiköstä hän sukelsi pensasaidan läpi
ja hupsista. . . Olimme tulleet satumaahan, tai niin ainakin minusta
tuntui. Se oli pieni, vajaa 10 metriä halkaisijaltaan oleva puutarha,
jota ympäröi pensasaita. Siellä oli paljon kirkkaanvärisiä
kukkia pensasaidan vieressä. Oli ympyrän muotoinen kivikäytävä ja
keskellä kehää kasvoi parimetrinen vaahtera, jonka juurelle oli myös
istutettu kukkia. Puutarhaan oli myös kaunis
puuportti.- Tosi kaunista, sanoin vain. Sitten kysyin: "Onko tämä
unta?" Hieman nauraen Tomi vastasi kieltävästi. Sitten hän nosti minut
syliinsä ja kantoi portin luo. Siellä hän istui askelmalle
minä yhä sylissään ja kysyi haluaisinko minä olla tämän puutarhan
hengetär. Katsoin häntä kulmat kurtussa ja punastuin tutkivan katseen
edessä. Painoin katseeni alas.
-Jos minä oikein ymmärsin, oliko tuo kosinta, kysyin.
-Kyllä se taisi olla.
-Mutta enhän minä tunne sinua. Minä. . .
Tomi laittoi sormensa huulilleni sanoen. - "Vastaat sitten kun olet
valmis. Jos sovitaan nyt niin, että aloitetaan seurustelu ja katsotaan
mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eikö niin?"
Nieleskelin onnenkyyneleitä, sillä olin menettänyt hänelle sydämeni heti
siellä laiturilla, kun hän oli muuntautunut takaisin mieheksi. Ja
tulinen suudelma oli ollut piste iin päälle. - Vastasin:
"No se sopii kyllä minulle." Painoin pääni hänen olkaansa vasten ja
kuuntelin kun hän huokasi, kuin olisi pelännyt minun vastaavan
kieltävästi.
((Unessa oli todella kaunis puutarha kivikäytävinneen ja
vaahteroinneen.))


Polokupyörällä on tullu ajelttuu paljo, tai miten sen nyt ottaa,
tässäkkii elämässä eikä vain unissa. Unikirjan mukkaan se tiettää
surruu ja puutosta. No kelläpä semmosta ei ois. Mutta se
tarkottas myös olopaikan muutosta. Ja miun kohalla se on pitäny
paikkasa. Henkisessä mielessä se suattas tarkottoo että oon mänössä
oikkeesseen suunttaan. - Entäs autolla ajo ja perruutus?
Meinasinko männä liian noppeesti vai viärree reittii? - Siinäpä sitä on
muistelemista, mitä sillon elämässä tapahtu?
Perjantai 22.3.2013 Olin
jossakin suuressa kartanossa ja pois lähdössä. Sanoin Petrille, että
nyt mennään ja lähdin ulko-ovelle päin. Menin kuitenkin vahingossa
jonkun huoneeseen, jossa
nukuttiin.
Lämpimänä kesäpäivänä ulkona oli useita ihmisiä. Käsivarteni olivat jo
ruskettuneet. Kärpänen tai jokin muu ötökkä pisti minua oikeaan
käsivarteeni. Yritin kaivella niitä pois ja siihen jäi
tumma laikku. Sitten siitä lähti useampijalkainen toukka, jolla
oli perässä kaksi piikkiä, ihoni alle ja kulki sinne tänne. Yritin
saada sitä tulemaan pois. Sitten niitä oli jo useampi. Sitten sormieni
niveliin oli mennyt tummia, noin neljän millimetrin kokoisia
kuoriaisia. Niitä oli niin paljon, että kädessäni tuntui suuri paine,
aivan kuin joku olisi puristanut nyrkkiäni käsiensä välissä.
Koputtelin kättäni lautaseinään. Yht`äkkiä kaikki olivatkin poissa.
((Tähän välliin on ihan pakko sannoo, kun mursin oikkeen rantteeni
23.3.2022, niin viien viikon kipsissäolon jäläkkeen kämmenosa tunttuu
olevan vieläkkii turvoksissa. Pienet luut rantteessa
ovat hieman liian lähellä toissiisa ja välliin jäi piuhoja
puristukssiin. Joten leikkaus näyttäs olevan eissä. . . joskus.))
Kuljimme vanhaa, melkein umpeen kasvanutta tietä. Sitten putkahdimme
aukiolle. Martti-setä oli tehnyt kohopenkin karkeasta sorasta, minkä
seassa oli muutama isompi kiven lohkare. Penkin
ympärille Vieno (Martin vaimo) oli istuttamassa tulppaaneja lisää.
Siellä oli jo valkeita, kelta- ja punasävyisiä.
Lauantai 23.3.2013
Ruokapakettien jako oli alkanut. Siihen kuului jäinen liha- sekä
muikkupaketti, laatikko joitain ryynejä sekä sekalaista tarviketta.
Leena (työkaveri) istui sinisessä
villapaidassaan odottamassa.
Kuljin jäistä, syksyistä multapellon reunaa vierailulle tuttujen luo.
He sanoivat milloin olin käynyt viimeksi. Ihmettelin, joko siitä on
neljä viikkoa.
Olin silmät kiinni, mutta huomioin kirkkaan valon leimahduksen.
Sunnuntai 24.3.2013
Karhunsalolla lastasin vaaleaan autooni isän kanssa ohuita puurimoja ja
paljon multaa valkeissa pahvilaatikoissa.
Vaaleansinisiä ja valkeita raitoja vuoronperään.
Isossa huoneessa oli useat kangaspuut ja ompelukoneita eri tasoissa.
Kangassuikaleita oli joka puolella. Melkein kaikki oli sinisävyisiä.
Yksi mies kehui esitystäni. Runonlausuntaa?
Tummanharmaata taustaa vasten vilahti siniharmaa
enkelipallo.
((Arkkienkeli Kumekan pallo =
rakkauden enkeli, kimmoke pyrkiä parempaan.))


Kiärmmeet? - Luonnossa oon muutaman kerran nähny kyykiärmmeitä ja
vaskitsoitakki. Unissahan nuita kyitä tuli enemmännii. Unikirjan
mukkaan kaikki kiärmmeet ties jottai negatiivistä
assiita. Henkiseltä puolelta en oo vielä ymmärtäny yhtteyttä.
Maanantai 25.3.2013 Kahdessa
valkoisessa muovikassissa oli paljon matonkuteita. Olin kutonut
vihreäsävyisen maton, mutta se oli äidin mielestä liian lyhyt. Kudoin
vähän keltasävyistä
kudetta ja sitten Tapani jatkoi vihreällä.
Olin piirtänyt kellertävälle paperille puolet kasvojen ääriviivoista ja
tummensin sen taustaa. Sitten hivelin lyijykynällä rakkaimpani kasvoja.
- Hänellä oli kolme pientä tytärtä nukkumassa
jossakin huoneessa, jonne minun piti mennä. Laitoin varovasti sinisen
oven perässäni kiinni, mutta se kolahti kuitenkin. Tytöt heräsivät.
Sitten he olivatkin jo murrosikäisiä ja huoneessa oli yli
10 tuntematonta henkilöä pöydän ympärillä. Sitten yksi tyttö näytti
mallia ja me muut teimme perässä. Seisoimme ympyrässä. Hän nosti kädet
suoriksi ylös, sen jälkeen eteen, kyynärpäät
kehoon kiinni ja sitten käänsi kämmenet sivuille. Oikea kämmen
ylöspäin ja vasen alaspäin niin, että vierustoverin kanssa oli nyt
kämmenet vastakkain.
Pieni poika kahlasi lumihankea pitkin karkuun ja äiti linkutti vähän
matkan päässä perästä. Minä lähdin heidän peräänsä keltaisen sankon
kanssa, jossa oli reunassa kahva ylöspäin. Lopulta
tavoitin heidät ja lähdimme pyörätietä pitkin kotiin.
Jossakin vaaleanvihreässä henkilöautossa istui mies apukuskin paikalla
ja kuskin paikalla oli pieni vasikka.
Tummanharmaata taustaa vasten näkyi muutama hyvin hailakka enkelipallo ja yksi, josta näkyi
vain kirkkat reunat.
Perjantai 29.3.2013 Keväisenä
päivänä seisoin Tapanin (5v.) kanssa puupinojen välissä, jossa oli
vielä yksi pinon pohja muutamine kalikkoineen. Ihmettelin, että olipa
siinä paljon ohuita
kalikoita sikinsokin. Mutta tarkemmin katsottuani, ne olivatkin
vaskitsoita. Yksi oli jopa paljaassa sääressäni. Pudotin sen pois ja
siirryin pinojen päähän Tapanin kanssa. Siellä oli aikuinen
käärme. Sanoin sitä kyyksi, mutta se oli vaaleanvihreä ja sen pää
muistutti kobran päätä. Ajoin sen pois kepillä maahan lyöden. - Kahden
muun pinon välissä paini kaksi mustaa kissaa. Luulin,
että käärme oli purrut, mutta ne tulivat rauhallisesti pois.
Karhunsalolla oli töihinlähtöaamu. Tein eväät, mutta Petri ja Kalevi
eivät kerinneet. Rannekello oli pysähtynyt kuuden paikkeille. Minulla
oli vessahätä ja tein tarpeeni roska-sankkoon, johon
olin ensin laittanut vähän vettä. Sitten menin ikkunasta ulos.
Navetalta kävin vanhan, äidin mustan polkupyörän. Sen renkaat olivat
tyhjät, joten pumppasin ilmaa ja Petri avitti.
Ajelin pienellä oranssisella mikroautolla (?) oranssisessa puvussani.
Pysäköin sen kadun varteen. Menin jonnekkin huoneistoon. Se oli kuin
ahtaaksi tehty baari, jossa oli paljon ihmisiä. Kuljin
useassa paikassa, mutta en löytänyt kurssikeskusta. Sitten kysyin
eräältä, missä Kaski (työpaikka) on. Mies näytti matkaesitteitä.
Lopulta löysin tieni ulos sokkeloisesta rakennuksesta.


Jossai vaihheessa mie huomasin, että miks mie niän ussein unnii
vanahoista rakennuksista? - Sitten ymmärsin mutkkiin kautta, että oon
vanaha sielu! Vanaha sielu Atlantikselta asti ja oon
siltana ihmisten välillä! - Karitsat unissa tahtos sannoo sammoo,
että miulla ois assiita muille. Ehkä se on tämä blogin kirjottaminen? -
Siivvoomisunnii mietin? Ne tarkottas varmmaannii, että
suan jätettyy jottai taakseni? Ehkä entiset elämättii.
Lauantai 30.3.2013 Kaupungilla,
linja-autopysäkillä oli lisäkseni paljon ihmisiä. Sanoin tutulleni,
että kassini oli jäänyt toisen kadun varteen. Hän lähti sitä hakemaan,
vaikken sitä ollut
tarkoittanut. Vähän myöhemmin hän tuli takaisin suuren muovisäkin
kanssa, jossa oli minun vaaleansinisen kassini kanssa kaksi muutakin.
Sitten oltiinkin jo linja-autossa. Istuin yksin
takapenkillä ja tuttuni minun edessäni. Auto oli korkea, kuin
kaksikerroksinen bussi. Käännyimme muutamassa risteyksessä kaupungilla.
- Myöhemmin olin poistunut autosta ja olin Enossa ja
kävelin kirkolta päin polkua alas keskustaan. Siellä oli autiota, talot
vanhoja ja rapistuneita. Kuljin sillalle. Sen vieressä oli kävelijöille
tehty kapea, ritilänmallinen silta. Kun astuin sen päähän, se
vetäytyi toiselle rannalle ja astuin pois.
Sunnuntai 31.3.2013 Istuin
kirjastossa lukemassa lehteä. Siinä oli monta sinisävyistä sivua. Joku
nainen tuli hyvin pienillä askelilla. Hänellä oli yllään tummansininen
takki, jossa oli valkeita
epämääräisiä raitoja.
Olin jossakin huoneistossa. Mies aukaisi oven ulos sanoen: "Vahtikaa
ettei kukaan tule." Sanoin meneväni rakennuksen toiseen päähän, joten
mies laittoi oven kiinni, kun ei ollut muita
vahtimassa. - Yritin saada jonkin laitteen valkoisen johdon
pistorasiaan, muttei se käynyt.
Nähhään :)