ots

ko

Valamisttautuminen häihin (unet aikasemmin)? Valamisttautuminen naimisissa olevan siskon häihin (pari viimestä vuotta)?
 Tulukinta ois omasta mielestä, että oon henkisellä tiellä ja oon männy sillä etteenpäin. Ja kyllä mie sen itestäni tunnistan. Ne on vain olleet niin hiuksenhienoja muutokssii, ettei niitä heti huommoo. Suattaa männä pitkähi aika, ennenkun tajuvvaa, että muutos on tapahtunu. Ja aina etteenpäin. Minkä henkisyyven tason on suavuttanu, siitä ei voi männä taaksepäin.


Perjantai 1.3.2013  Menin jonkin kauppakeskuksen koruliikkeeseen. Päälläni oli vartalonmyötäinen, puolireiteen ulottuva turkoosi hame. Oikeassa nilkassani roikkui hopeinen ketju, jossa oli jalkani ulkosyrjällä muutama pitkä lenkki. Oikeassa kädessäni pidin kultaista ketjua, jonka laitoin olkalaukkuuni, ettei minua luultaisi varkaaksi. Seija-siskoni oli kyykistynyt nurkkauksessa katsomaan koruja. Hyllykössä oli punaista ja vihreää paperia. - Menin viereiseen huoneeseen, jossa oli mäntypuusta tehty suuri laatikosto. Siinä oli rinnakkain neljä ja alekkain neljä tai viisi laatikkoa. Se oli tumman keltasävyinen. Siellä oli mies sinisessä paidassa ja hän suuteli minua suulle muutaman kerran.


Lauantai 2.3.2013  Kirsikkapensaan marjat olivat melkein läpikuultavan punaisia. Sitten ne muuttuivat vatuiksi, joista osa oli hieman pilaantunut. Söin yhden. Tapani tuli vierelle. - Pihalla kulki kaksi tyttöä, joilla oli sinivihreät mekot. Petrikin oli siellä jossakin. - Olin verstaassa, jossa hakkasin vasaralla puupalaa. Se halkeili säleiksi ja lopuksi siinä oli kiharoita lastuja. Lattialla oli paljon, noin kolme senttiä halkaisijaltaa, puisia renkaita.


Sunnuntai 3.3.2013  Kävelin Karhunsalolla kotitietä postilaatikolle. Sen vieressä oli iso vihko, jossa oli paljon lyijykynällä kirjoitettuja nimiä. Siellä oli myös jääkaappi, jossa oli paljon mustaviinimarjamehupulloja.

Seisoin jossakin rannalla. Noin metrin päässä vedessä oli kukkia. Ne olivat noin 20:nen sentin päässä toisistaan rannan suuntaisesti. Kukat olivat muodoltaan kuin kynttilän liekki ja väriltään kirkkaan keltaiset, joissa oli muutama hyvin ohut punainen pystyraita. Ne olivat aivan veden pinnassa ja kukan ympärillä oli muutama vihreä lehti.  - Menin veteen. Kävelin pohjaa myöten ja vesi ulottui jo kaulaani. Sitten uin. Välillä oli suuria tummia aaltoja, mutta pääsin hyvin toiselle rannalle. - Rannalla katsoin mustavalkeaa "elokuvaa". Siinä oli kaksi miestä (Karjalan kunnailla) ja toisella oli paljon tennispalloja.

Olin Karhunsalolla kesällä ulkona. Joku mies kokeili saappaisiini isoa solkea.



ots
kortti1

Tämmössiikkii numeroita unet on näyttäny: 11, 22, 33, jopa 333, 44, 88, 99 ja 999? Selitykset jokkaiselle numeroparille löyttyy tiedonhalusille Diana Cooperin kirjasta; 2012 ja sen jälkeen. Omalta kohalta: 11 = mestarin luku, (enhän mie mikkää mestari oo, mutta kiinostuin henkisyyvestä). 22 = aika osallistua haluamasi kaltaisen elämän luomiseen, (taittaa se männä ettenpäin hiiren askelin). 33 = työskentele Kristusvaloa apuna käyttäen, (jaaha...jaaha...). Entäs 333 = käytä Kristustietoisuutta korkeammalla tasolla, (no että silleen...). 44 = olisi otettava käyttöön kultaisen Atlantiksen energia myös omassa elämässäsi, (oon kuulema vanaha sielu Atlantikselta asti...). 88 = pyyntöä sulautua Minä olen-olemuksesi ikuiseen rakkauteen, (muuassa unessa oli niin hyvä olo, että semmonen voi olla vain taivvaassa). 99 = olet suorittanut kaikki maanpäälliset oppiläksysi, (antteeksantoja roppakaupalla, avioero, itsemurha-aikkeet, toisten auttaminen...). MUTTA entäs 999???


Maanantai 4.3.2013  Laitoin höylättyjä lankkuja pinoon. Etsin pienistä palikoista sopivaa itselleni.
 
Karhunsalolla piirtelin mainospaperille männyn runkoa, mustaa, keltaista, ruskeaa. Sitten lisäsin mustaa, mutta en ollut tyytyväinen ja lopulta se oli kokonaan musta. Ajattelin, etten osaa enää piirtää. - Äiti oli jossakin lähellä.

Pihalla oli vanha musta pöytä, jonka maalipinta oli pahasti halkeillut ja rapissut osaksi pois. Sitten se muuttui pianoksi ja joku soitti sitä.

Itkin paljon. - Oli autokolari. - Pentti(?) käveli poispäin sininen takki päällään.
 

Tiistai 5.3.2013  ...22, 44, 88...   -   Exä yritti ottaa minua kiinni ja halata. - Isossa pakastimessa oli paljon lihaa. Laitoin sinne vielä lihasuikale- ja jauhelihapaketin, jotka vielä sopivat. Pojat olivat jossakin taustalla.


Torstai 7.3.2013  Käveli kesällä Karhunsalon tiellä ison mäen alla. Eskelisen talon ovi oli auki. Sänky oli pedattu, mutta peite oli hieman likainen tai kastunut vedestä, jota oli lattialla. - Laitoin  omassa tuvassa eväitä rasiaan, jossa oli sininen kansi. Laitoin rasian kassiini ja katsoin kelloa, 7.30. Hain punaisen polkupyöräni. Kun aioin ottaa kassini ja lähteä, eväät eivät olleetkaan siellä. Isä piti niitä lumipenkassa saunan luona.

Olin jonkun naisporukan kanssa tutustumassa navettaan. Siellä oli monta mustaa mullia. Aioin mennä eräästä ovesta ulos, mutta sieltä tuli portaita alas karitsa ja nuori possu. - Katsoin lehmän lypsyä. Siinä oli kaksi miestä sinisissä kokohaalareissaan. Lehmän vierellä oli, noin metrin halkaisijaltaan, matala vati, johon valkea maitosuihku lensi, mutta vadissa se näytti vedeltä. Toinen mies kaatoi vadista, nyt valkean maidon, seinässä olevasta pienestä aukosta ulos. Lattialla kulki, noin kolme senttiä halkaisijaltaan, muoviputkia. Musta ja läpinäkyvä, jossa kulki maitoa. - Kädessäni oli keskikokoinen kierreholkki, jossa oli valkeaa ainetta, kuin purukumia. Venyttelin sitä. Lopulta tein siitä miehen pään. Nyt se oli väriltään harmahtavampi ja läpikuultavampi.




koh

Torstai 12.11.1998


ter

Aurinko lämmitti mukavasti kesäpäivää. Olin saapunut suureen maalaistaloon syntymäpäiväjuhliin
 ja olimme juuri sisällä kahvilla. Olin saanut teekuppini tyhjäksi ja syönyt monenlaista tarjottavaa.
 Toisten juttelut eivät kiinnostaneet, joten lähdin kävelemään muihin huoneisiin.
Kohta tulin huoneeseen, jossa oli jonkin verran kirjoja, valokuvia ja melko paljon koriste-esineitä. Viheltelin aamulla kuulemaani sävelmää samalla, kun kiipesin tuolille ylettyäkseni
katsomaan ylähyllyllä olevia pieniä esineitä. Yllätyksekseni hyllyn yläpuolella oli aukko toiseen huoneeseen, josta näin miehen suoristavan sängyn peittoa. Katseemme kohtasivat hetkeksi,
ennenkuin laskeuduin alas.
Kohta mies tuli samaan huoneeseen jossa olin ja rupesimme juttelemaan muutamista koriste-esineistä. Sitten sinne tuli muita ihmisiä, joten menimme hänen huoneeseensa,
jotta saisimme jutella rauhassa.
Siellä hän kertoi tarkemmin itsestään. Michael oli Amerikasta ja käynyt jo useamman kerran ennenkin Suomessa. Hän viihtyi täällä ja puhui suomea jo tosi hyvin.
Minä istuin sängyllä ja hän nojasi ikkunapieleen. sitten uskaltauduin kertomaan, hieman punastellen, nähneeni unta hänestä edellisenä yönä, vaikken varmasti ollut nähnyt häntä ennen tätä päivää. Ja oliko sattuman kauppaa, että olimme siinä nyt nenät vastakkain?
Myöhemmin me kävelimme ulkona, kuten monena muunakin iltana seuraavalla viikolla.
Sitten eräänä päivänä, kun olimme ulkona seisoskelemassa, Michael katsoi jonnekkin kaukaisuuteen ja sanoi tukahtuneella äänellä, että joutuisi lähtemään amerikkaan kahden viikon kuluttua.
Kun jähmetyin, enkä sanonut mitään, hän kääntyi minuun päin kyyneleet silmissä. Minunkin silmäni täyttyivät kyynelistä ja lopulta ne vierähtivät poskille. Silloin Michael tuli ihan minun
eteeni ja otti hartioistani kiinni sekä suuteli kyyneleet poskiltani. Havahduin, kuin horroksesta hereille ja halasimme toisiamme lujaa.
Kaksi viikoa tuntui kuluvan kuin siivillä koitti se hetki, kun hänen piti lähteä kotimatkalle. Pitkän aikaa halasimme ja itkimme, mutta lopulta Michaelin täytyi nousta junaan. Hän
sanoi kirjoittavansa heti, kun pääsisi perille.
 Aika tuntui seuraavina päivinä tosi pitkältä. Kului reilu viikko, ennenkuin hänen kirjeensä saapui. Siinä pahoitteli kirjeensä viipymistä, koska perillä oli  ollut yhtä hullunmyllyä. Sitten hän
ilmoittaa pamautti, että tulisi takaisin Suomeen jo... parin päivän kuluttua, kirjeen myöhästymisen takia. - Kiljaisin riemusta! Hän kirjoitti, että minun täytyisi olla samalla asemalla vastassa,
mistä hän lähti. Ja minuako kukaan saisi sieltä pois jäämään! Ei mistään hinnasta!
Lopulta sitten koitti se jännittävä päivä, jolloin hän saapuisi. Olin varmaan tuntia liian aikaisessa, mutta en osannut olla muuallakaan. Kävelin hermostuneena edestakaisin. Jospa hän ei tulekkaan? Jospa hänelle on sattunut jotakin? Onkohan juna suistunut raiteiltaan? - Minulle tuli melkein tuskan hiki ajatellessa pahinta. - Sitten viimein kuului junan vihellys ja se tulla kolisteli
asemalle. Lopulta se pysähtyi ja samassa Michael hyppäsi laiturille laukku kädessään. Molemmat jähmetyimme hetkeksi paikoilleen, kuin kysyäksemme, onko tämä totta. Sitten hän pudotti
laukkunsa ja juoksimme toisiamme kohti. Halasimme lujasti. Michael sanoi, että hän jäisi Suomeen, vain jos minä suostuisin asumaan saman katon alla. Huudahdin siihen suuttumusta teeskennellen, että minäkö saman katon alle! Sitten iloisemmin: ”Ja yritäkkin pitää minut sieltä poissa! Onnenkyyneleet silmissä halasimme toisiamme ja toivoimme, että saisimme pitkän yhteisen elämän.  



ots
19

Ovet ja ikkunat? Jos ne on auki, niin sillonhan matka eisttyy. Jossakkii unessa mänin ihan usseemmasta ovesta, mutta valintahan se on vaikkeinta, että mänis oikkeesseen suunttaan.
Kerrostalot edustas varmmaannii sitä, että ei sitä asiat mäne etteenpäin hetkessä. Kerros kerrokselta tai porras porttaalta jokkainen jouttuu kappuummaan ylöspäin.


Lauantia 9.3.2013  Olin jossakin koulun tiloissa. Lapset olivat piirtäneet isolle läpikuultavalle paperille kuvia. - Hämmentelin kahdella haarukalla kuumaa puuroa. Paikalla oli ruskeasilmäinen
 mies.

Useita kenkäpareja lojui sekaisena lattialla. Yhdet olivat keltaiset. - Hannu Forsberg (puutyölinjalta) istui kiikkutuolissa ja etsi laulun sanat sanoen minulle: "Laula Arvon (?) kanssa. Hänellä on hyvä lauluääni."

Hämärästä kuusimetsästä tuli kolme luihua koiraa, jotka muistuttivat käyttäytymiseltään hyeenoja. Jossakin oli pikkulapsi, josta näkyi vain punainen kämmenosa. Yksi koirista tavoitteli jotakin
lapsen kädestä.

Punaisen eri sävyjä.


Sunnuntai 10.3.2013  Kesäisessä aamuhämärässä lähdin Karhunsalolta kävellen Enon keskustaan viemään kirjettä tai korttia. Laitoin päälleni pari puseroa ja vihertävän, ohuen toppatakin. -
 Kotitiellä oli pieni poika (2-3-vuotias) kahden muovilapion kanssa. Hän keräsi tieltä pupun papanoita ja vei ne tien sivuun. Valkea pupu oli vähän matkan päässä. - Kylätiellä monen talon
pihalla oli lankkupinoja. Yhden talon luona ne olivat vihreitä. Laitisen valkean talon vierellä oli uusimpia. - Vallisärkän parkkipaikan kohdalle oli rakennettu keltainen, noin 20 metriä pitkä
katos, jossa koululaiset saivat odottaa linja-autoa. - Hiekkatieltä tullessa asfaltille, sinne oli ajettu hiekkaa ja siellä seisoi kuorma-auto. Kuljin vähän matkaa tien reunaa, kun sitten muistin,
että sen vieressä kulkee pyörätie. Rupesin harppaamaan heinikon ja varvikon yli, kun huomasin siellä räkättirastaan pesällään. Kiersin sen ja pääsin pyörätielle. - Joen yli oli noin 30 metriä
korkea, ruskeasta puusta tehty kapea silta. Lähdin kuitenkin uimaan siniharmaaseen veteen.

Tien reunaan olin kasannut oksittuja pajunvitsoja. Kasa oli monen metrin pituinen ja korkeimmillaan kolme metriä. Käsissäni oli "pajukerä", josta irroitin oksan ja viskasin samaan pinoon. Pienen loppukerän viskasin ruohikkoon,
josta se säikäytti pienen valkeanharmaan pupun poikasen. - Kuljin tyhjien huoneitten läpi monesta ovesta (noin 10), joista useimmat olivat keltaisia.
 - Joku levitteli seinälle keltaista maalia. - Kuljin iltahämärissä kumikengät jalassa rantaan, jossa oli vaaleaa hiekkaa. Pienet laineet olivat verkkaisia. Menin veteen ja minulle tuli tosi onnellinen
 olo ja melkein kyyneleet silmiin. Kuljin rannan suuntaisesti oikealle ja upposin hiekkaan puolisääreen. Pääsin siitä kuitenkin pois ja kävelin rannalta poispäin.



ots

kivet

Joskus vuosia sitten, ennen unniin kirjottamista, näin unessa kolome pöllöö. Unikirjan mukkaan se ois lähisukulaisen kuolemmoo. Otin sen unen liian tosissaan ja vähä pelekäsin että mitä
sattuu. Sitten, kun aloin lukkee henkissii kirjoja, hoksasin, että sehän tarkottaa miun egon kuolemista! Jepulista! - En muuten oo nähny pöllöistä unnii sen jäläkkeen.


Maanantai 11.3.2013  Karhunsalolla satoi vettä. Vinnin ulkoportailla nukkui istuen Pentti, Seija, Hilkka ja ylhäällä joku nainen. Hiivin heidän ohitseen ylätasanteelle. Naisella oli
 vaaleansininen peitto ja ovi oli saman värinen. Verkkainen sade oli kastellut kaikki. Kiersin avainta lukossa ja se naksahti, mutta kukaan ei herännyt.

Jossakin oli värit: viininpunainen, keltainen ja vaaleansininen.

Ison pöydän ääressä oli useita henkilöitä, miehiä ja naisia. Oikealla puolellani istui mies ja vasemmalle meinasi tulla nainen, mutta eräs mies työntyi paikalle vaalean tuolin kanssa.

Tein hapsuja punaisesta langasta, jonka sidoin valkealla.

Vaaleanpunaista.

Olin jossakin kouluruokalassa. Otin lautasen pinosta, mutta nainen sanoi ettei tarvitse, kun ruoka on jo valmiiksi laitettu. Meinasin ottaa haarukan ja veitsen, mutta niitäkään en tarvinnut.
 Muuan nainen ohjasi minut valmiin kattauksen ääreen.

Olin avonaisen ikkunan ääressä.


Tiistai 12.3.2013  Jossakin soramontun laidalla kasvoi nuoria mäntyjä niin tiheästi, ettei tahtonut nähdä läpi. Yritin mennä siitä ja kaadoin muutaman puun. Siirryin toiseen kohtaan ja pääsin
 läpi. Siellä oli paljon kiviä ja pari suurempaakin lohkaretta.

Olin menossa tankkaamaan punaista mopoa. Siellä oli iso vihreä traktori.

Tyhjästä huoneesta kuului puhetta. Lattia oli valkea.

Luokseni tuli pieni koira.


Torstai 14.3.2013   Pyörähdin jossakin muutaman tanssiaskeleen punaisessa, kellohelmaisessa hameessani. Siihen tuli myös yksi pari keltavihreässä asussaan.

Katsoin TV:stä ykköseltä piirrettyä. Huomaamattani Tapani oli kääntänyt kolmoselle, joten käänsin takaisin.

Seurasin sivusta jotakin tanssi- ja voimisteluharjoitusta. Monella naisella oli kokovartaloiset valkeat trikoot.

Kävelin hiekkatiellä. Rinteeseen oli rakennettu suuria taloja ja minä etsin jotain tiettyä, mutten löytänyt. Kiipesin metallisia tikkaita räystäälle, johon oli kasaantunut lunta. Pudotin ison möykyn
pois. Hieman ylempänä rinteessä oli jokin hotelli, mikä oli väriltään viininpunainen.

((Viininpunanen, purppura: Sielutähti chakra= maallinen viisaus on yhdistynyt henkiseen tietoon.))



ots
21

On sitä muutakkii ihmmeellistä sattunu, kun vain unissa. Talavella 2013 olin iltalenkillä ja näin pilivissä jättimäisen oikkeen kämmenen muotosen aukon? Ajattelin: Jumalan suojeleva käsi. :)


Perjantai 15.3.2013  Kuljin Petrin ja Tapanin kanssa kiskoja pitkin. Minä kävellen ja heillä oli polkupyörät, joilla voi ajaa kiskoja pitkin. Jouduimme menemään sivuun, kun juna tuli vastaan.
Minulla oli molemmissa käsissä kepit, joiden alapäässä oli isot pallot. Sitten siirryimme raiteilta pois ja kuljimme pyörätietä pitkin kylätielle, jonka varrella oli useita omakotitaloja. Menimme
keltaruskeaan. Siellä asui Milja-täti ja hänellä oli vieraana vaaleatukkainen, silmälasipäinen nainen, joka kantoi kassia lähteäkseen.

Olin suuren, vaalean, puisen talon pihalla. Joku heitti tikkaa ja se osui viereeni. Heitin sen takaisin ja se lensi kaksikerroksisen talon päätyyn ylös, lähelle katon rajaa. Sen saisi vain katon
 harjalta käsin sulkapallomailalla.

Olin lähdössä jostakin talosta. Etsin poikieni kanssa tavaroitamme matkalaukkuun. Sitten sinne tuli tummatukkainen nainen ja minulle tuli tunne, kuin olisimme olleet siellä luvatta, joten selitin
lähtevämme. Heidän harmaa pakettiautonsa oli portaiden edessä. Etsin omaa sinistäni, mutten löytänyt. Mies sanoi, että se on metsätien varressa. Menin katsomaan, mutta siellä oli vain
punainen ja keltainen romuauto, sekä muuta. En löytänyt omaani ja itkin.

Seisoin pienessä keittiöhuoneessa. Muutamat miehet kantovat pois äidin virkkaamia sinivalkeita mattoja. Ompelin käsin jotakin, kun rakkaimpani oli lähdössä jonnekkin. Laitoin ompeluksen
 pois ja menin hänen peräänsä ulko-ovelle. Kysyin, halusiko hän lähteä kanssani lenkille? Hän halusi ja istuutui polvelleni, koska olin kyykistynyt. Ulkona oli aurinkoinen päivä. Hänen
 lippalakissaan oli punaista.


Lauantai 16.3.2013  Kuljin autolla. Moni maisema näytti erilaiselta kuin ennen, mutta kun ajoin siitä uudestaan, se olikin taas oikean näköinen. Kuten totesin meren rannalla. - Etsin isääni.
Hän asui rivitalossa, betonisten kanavien välissä. Oikealla puolella oli leveä kanava ja vasemmalla tosi kapea. Kun lopulta pääsin isän luo, hänen luonaan ollut nainen sanoi, että joku Take Yin
 San oli soittanut. Naapurit luulivat sen tarkoittavan jotakin pahaa ja kun olin oikaissut asian, he toivat minulle anteeksipyyntölahjoja. Japanilaisnainen toi hopeiset miekkaparit, toinen nainen
pyöreän punasinervän juureksen. Muuan toi suolaista pikkupurtavaa, toinen makeaa ym. Eräs nainen kysyi, oliko meillä kakkua, kun on tytön synttärit? Kun meillä ei ollut, hän otti sylistäni
jotakin äskensaatuani. - Olimme isän kanssa jonkin murenevan betonitiilimuurin vierellä. Isä pyysi anteeksi. Sanoin, ettei ole mitään anteeksiannettavaa. Ja sitten pyysin anteeksi.

((Antteeksanto on siitä kummallinen juttu, että se helepottaa. Ylä-astteella minnuu kiusas tyttöporukka ja se vaikutti vuosia etteenpäin. Mutta kun sain annettuu heille antteeks, se vain
kummasti helepotti. - Ja kun pitäs osata anttoo itellesäkkii antteeks! Mie tein sen joskus peilin eissä, ja ihmekumma, jottai tapahtu! Se oli jottai niin pientä, ettei sitä pysty sanoin
 kuvvoommaan! - Samalla vois sannoo itellesä:"Mie rakastan sinnuu.")



ots

22

Nytkähys yössä? - Kipsahat äkkiä herreille, aivan kuin oisit säikähtäny jottai? - Oon kokenu niitä muutaman kerran, mutta kun niihin lisättään vielä kova pammaus, niin se vasta on jottai! Kaks
kerttoo oon kokenu sen, kun miun henki on käyny astrraalimatkalla, ja tullu noppeesti rajan yli. - Ois ihan mukava tiettee missä asti se kävi. Toisella puolella muapalloo? Toisella planneetalla?
Toisessa galaksissa? - Tähän ilonen hymyhymiö!!!


Sunnuntai 17.3.2013  Luin sarjakuvalehteä, mikä kertoi punapukuisesta tytöstä ja susilaumasta. Loppusivuilla sudet vetivät tyttöä vaatteista joka suuntaan. Lopuksi yksi susista sanoi hänelle:
"Kun olet unessa, minä häviän."

Kävelin Enon keskustasta poispäin. Sillan kaiteella oli tummia nauhoja, jotka heiluivat tuulessa. Sillan toisella puolella tuli vastaani punapukuinen nuori nainen. Minulla oli aurinkolasit, jotka
eivät tahtoneet pysyä silmillä.
Kun olin päässyt rautatiesillan ali risteykseen, sinne oli vanhaan parikaappiin kasattu minun ja Pentin tavaroita. Siellä oli sinivihreä mattorulla. Sanoin muutamallekatsomaan tulleelle ihmiselle,
 ettei sieltä saa ottaa mitään, haen ne, kunhan saan kyydin.
 Sitten olinkin Vallisärkän risteyksessä, jonne oli ajettu hiekkaa. Siellä piti olla lisää minun ja Pentin tavaroita. Ne oli levitetty ympäriinsä nuorta mäntymetsää. Siellä oli punainen, keltainen
 ja vihreä iso kynä. Kaksi kirkasta, muodokasta maljakkoa oli laitettu päällekkäin. Kaadoin veden pois ja otin ne kainalooni. Sitten löysin pienemmän kauniin lasimaljakon. Siitäkin kaadoin
veden pois ja otin mukaani. Tie oli pehmeää hiekkaa. Karhunsalon ison mäen alta vasemmalta, uudelta suoralta hiekkatieltä, tuli kolme naista sinisine lastenvaunuineen. Puhuivat, ettei sitä
 maailmanloppua tullutkaan. Olin siinä rakennuksen vieressä ja sen oven eteen oli naulattu paljon mattoja. Siirsin niitä sivuun ja löysin keltaisen oven. Aukaisin sen sisään päin. Sisällä pienessä
huoneessa oli ummehtunut haju, mutta menin silti sisään punaisissa vaatteissani. - Sitten menin toisesta ovesta ulos ja huomasin tien toisella puolella rakennusmiehiä sinisissä vaatteissaan.
 Kävelin ulkon sukkasillani, joten yksi mies sanoi:"Taisi tyttö unohtaa kenkänsä." He rakensivat pitkää tummaa taloa, jossa oli paljon neliruutuisia ikkunoita. - Laakkosen Eija (serkkupojan
 vaimo) tarjosi minulle mustia korkokenkiään, mutta ne olivat mahdottoman isot. Sitten siinä oli yksi hailakanpurppura kenkä rusetilla, joka olisi sopinut villasukkaiseen jalkaani.


Maanantai 18.3.2013  Tummanharmaata taustaa vasten näin keltaisen enkelipallon.

((Keltainen enkelipallo: Arkkienkeli Uriel= tyyneys, rauha, luottamus uusiin asioihin.))



ots
23

Enkelipallot? Tässä kuvassa on ensimmäiset suamani enkelipallot (ainakkii viis). Isoin on selevästi ykssarvisen enkelipallo. Kun sen suurenttaa, niin siinä näkkyy "matoja". Sen suaminen
 kuvvaan tarkottaa, että on suora yhtteys ykssarvissiin. Hevonenhan on miun totteemielläin... - Sillon mulla oli digitaalinen kamera, mutta oon suanu nyt niitä hipasukännykälläkkii. Kuvaspahan
sisällä tai ulukona, niin miel pittää olla avoin, tai voi pyyttee enkeliä kuvvaan.
Diana Cooperin kirjasta sain idean, että voisin illalla nukkummaan männessä kyssyy suojelusenkelini nimmee. Sainhan mie sen tiettee, mutta en kerro teille. . .


Tiistai 19.3.2013  Luhtapohjan tuvassa suunnittelimme Seijan kanssa polkupyöräretkeä. Satoi kaatamalla. Laitoin vaaleansiniseen kassiin tavaroita. - Kävimme isän kanssa katsomassa
edesmenneen Martti-veljensä tekemää remonttia ulkorakennuksessa. Siellä oli vajan viereen rakennettu alaspäin viettävä, ruskea luiska, jonka alapään vaaleanvihreästä ovesta pääsi
verstaaseen.Välillä olevasta ovesta pääsi navettaan.

Meitä oli useita henkilöitä jossakin rakennuksessa. Lähdimme ulos pihalle, jonne laitettiin pystyyn tummansininen ja vitivalkoinen puutarhavarjo.


Keskiviikko 20.3.2013  Karhunsalon pihalla oli syksy. Isä oli kiivennyt korkeille tikapuille pihakoivun viereen ja otti ison kuivuneen oksan, joka oli jäänyt keikkumaan toiselle oksalle ja pudotti sen alas. Äitikin oli jossakin lähettyvillä.

Suuressa talossa oli paljon porukkaa. Joku kaljuksi ajettu nainen istui kiikkutuolissa ja Hilkka sanoi, että tällä on minulle asiaa. Hän oli jotenkin tutunoloinen, mutten saanut nimeä mieleeni.
(Muistutti hieman mummoa kasvoiltaan.) Naisen vieressä oli jokin paperi ja siinä luki Mirja ... jotakin. Hän kuiskutti minulle jotakin videokasetista. Menin hakemaan ja Hilkka etsi valmiiksi
yhden Asterix-sarjakuvalehden. Vein ne naiselle. - Uunin arinalla oli paljon tuhkaa.


Torstai 21.3.2013  Kuljin betonisen kanavan viertä. Sen vedessä kasvoi heinää. - Suunnittelin pojille autorataa kaiteen viereen. Meillä oli punainen ja keltainen muovinen auto, joista
 molemmista oli osa pyöristä pudonnut.



koh

Ma 24.11.1998

4

Laineet liplattivat sataman laituriin, jolla seisoimme. Meitä oli siellä noin parikymmentä henkeä; miehiä, naisia ja lapsia. Me katselimme noin kahdensadan metrin päähän rannasta, jossa näytti
tapahtuvan jotakin erikoista.
Kaksi moottorivenettä lähestyi toisiaan nopealla vauhdilla. Sitten ne näyttivät törmäävän ja jokin räjähti. Muutama ihminen hyppäsi veteen. Pelastusvene lähestyi palavia veneitä ja otti sieltä
naisen kyytiin ja poimi sitten vedestä kolme miestä.
Rantalaiturilla miehille annettiin huovat päälle ja nopean tarkastuksen jälkeen he pääsivät kotiin. Nainen, melko suurikokoinen, astui laiturille moitteettomassa vaaleassa puvussaan. Hänen
 suora,vaalea pitkä tukkansa oli kuin juuri kammattu. Kuin hän ei olisi ollut ollenkaan räjähtäneessä veneessä. Sitten muuan laiturilla olleista naisista tunnisti hänet lehden toimittajaksi, meni
 pelastetun luo sanoen: "Sinäkö se olitkin! Pitihän se arvata!" Ja samalla hän vetäisi pitkästä tukasta, mikä jäikin hänen käteensä. Se oli peruukki! Mies puhdisti meikit kasvoiltaan, heitti puvun
 pois ja suoristi rullatut housunlahkeensa. Hän oli komean näköinen. Vaaleahko suora tukka,  kapeahkot kasvot.
Minä seisoin melkein eturivissä katsomassa ja ihmettelemässä miehen touhuja. Olin nähnyt miehen muutaman kerran ennenkin joskus kaupungilla. Samassa hän katsahti suoraan minuun ja
kohotti aavistuksen verran kulmakarvojaan. Sitten hän otti muutaman askeleen suuntaani ja minä siirryin hieman sivuun tietä antaakseni, kuten muutkin. Mutta mies pysähtyikin eteeni, otti
kasvoni käsiensä väliin ja sanoi: "Arvasin että tulisit." Sen jälkeen hän suuteli minua suulle niin, että jalkojani rupesi heikottamaan. Sitten yht`äkkiä hän päästi minut irti ja hävisi jonnekkin ja
minä yritin pysyä tolpillani. Onneksi lähellä takanani oli penkki, jonne istahdin ihmettelemään tapahtunutta. Mutta naiset eivät antaneet minun olla rauhassa, vaan kyselivät kilvan. Minä selitin,
etten tuntenut miestä. Olin vain nähnyt hänet muutaman kerran, muttei hän ollut näyttänyt kiinostustaan minulle. Tai sitten mies oli kertakaikkiaan erehtynyt henkilöstä. Naiset valistivat
minua.Mies oli Tomi Keto-oja, jolla oli milloin minkäkinlaisia tempauksia ja olipa hänen jutuistaan ollut jopa TV:ssä. Sanoin etten ollut katsonut TV:tä, koska olin niin paljon ulkona.
Vähin erin porukka hajosi laiturilta kuka minnekkin. Minä lähdin muutaman tytön kanssa kävelemään kaupungille päin. Kuljin viimeisenä ajatuksiini vaipuneena, kunnes havahduin, että joku kuiskasi nimeäni. Talojen väliseen kujaan oli lautaovi, mikä oli hieman raollaan. Sieltä kuulin taas nimeni ja uteliaisuuteni heräsi. Kun olin raottanut ovea tarpeeksi, minut temmattiin sisään ja
kuulin tutun äänen kuiskaavan: "Ollaan hiljaa, etteivät muut tytöt kuule." Sitten Tomi otti kädestäni kiinni ja juoksutti minua talojen välistä metsikköön. Metsiköstä hän sukelsi pensasaidan läpi
ja hupsista. . . Olimme tulleet satumaahan, tai niin ainakin minusta tuntui. Se oli pieni, vajaa 10 metriä halkaisijaltaan oleva puutarha, jota ympäröi pensasaita. Siellä oli paljon kirkkaanvärisiä
kukkia pensasaidan vieressä. Oli ympyrän muotoinen kivikäytävä ja keskellä kehää kasvoi parimetrinen vaahtera, jonka juurelle oli myös istutettu kukkia. Puutarhaan oli myös kaunis
 puuportti.- Tosi kaunista, sanoin vain. Sitten kysyin: "Onko tämä unta?" Hieman nauraen Tomi vastasi kieltävästi. Sitten hän nosti minut syliinsä ja kantoi portin luo. Siellä hän istui askelmalle
minä yhä sylissään ja kysyi haluaisinko minä olla tämän puutarhan hengetär. Katsoin häntä kulmat kurtussa ja punastuin tutkivan katseen edessä. Painoin katseeni alas.
-Jos minä oikein ymmärsin, oliko tuo kosinta, kysyin.
-Kyllä se taisi olla.
-Mutta enhän minä tunne sinua. Minä. . .
Tomi laittoi sormensa huulilleni sanoen. - "Vastaat sitten kun olet valmis. Jos sovitaan nyt niin, että aloitetaan seurustelu ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eikö niin?"
Nieleskelin onnenkyyneleitä, sillä olin menettänyt hänelle sydämeni heti siellä laiturilla, kun hän oli muuntautunut takaisin mieheksi. Ja tulinen suudelma oli ollut piste iin päälle. - Vastasin:
"No se sopii kyllä minulle." Painoin pääni hänen olkaansa vasten ja kuuntelin kun hän huokasi, kuin olisi pelännyt minun vastaavan kieltävästi.

((Unessa oli todella kaunis puutarha kivikäytävinneen ja vaahteroinneen.))



ots
24

Polokupyörällä on tullu ajelttuu paljo, tai miten sen nyt ottaa, tässäkkii elämässä eikä vain unissa. Unikirjan mukkaan se tiettää surruu ja puutosta. No kelläpä semmosta ei ois. Mutta se
 tarkottas myös olopaikan muutosta. Ja miun kohalla se on pitäny paikkasa. Henkisessä mielessä se suattas tarkottoo että oon mänössä oikkeesseen suunttaan. - Entäs autolla ajo ja perruutus?
Meinasinko männä liian noppeesti vai viärree reittii? - Siinäpä sitä on muistelemista, mitä sillon elämässä tapahtu?


Perjantai 22.3.2013  Olin jossakin suuressa kartanossa ja pois lähdössä. Sanoin Petrille, että nyt mennään ja lähdin ulko-ovelle päin. Menin kuitenkin vahingossa jonkun huoneeseen, jossa
nukuttiin.

Lämpimänä kesäpäivänä ulkona oli useita ihmisiä. Käsivarteni olivat jo ruskettuneet. Kärpänen tai jokin muu ötökkä pisti minua oikeaan käsivarteeni. Yritin kaivella niitä pois ja siihen jäi
 tumma laikku. Sitten siitä lähti useampijalkainen toukka, jolla oli perässä kaksi piikkiä, ihoni alle ja kulki sinne tänne. Yritin saada sitä tulemaan pois. Sitten niitä oli jo useampi. Sitten sormieni
niveliin oli mennyt tummia, noin neljän millimetrin kokoisia kuoriaisia. Niitä oli niin paljon, että kädessäni tuntui suuri paine, aivan kuin joku olisi puristanut nyrkkiäni käsiensä välissä.
Koputtelin kättäni lautaseinään. Yht`äkkiä kaikki olivatkin poissa.
((Tähän välliin on ihan pakko sannoo, kun mursin oikkeen rantteeni 23.3.2022, niin viien viikon kipsissäolon jäläkkeen kämmenosa tunttuu olevan vieläkkii turvoksissa. Pienet luut rantteessa
ovat hieman liian lähellä toissiisa ja välliin jäi piuhoja puristukssiin. Joten leikkaus näyttäs olevan eissä. . . joskus.))

Kuljimme vanhaa, melkein umpeen kasvanutta tietä. Sitten putkahdimme aukiolle. Martti-setä oli tehnyt kohopenkin karkeasta sorasta, minkä seassa oli muutama isompi kiven lohkare. Penkin
ympärille Vieno (Martin vaimo) oli istuttamassa tulppaaneja lisää. Siellä oli jo valkeita, kelta- ja punasävyisiä.


Lauantai 23.3.2013  Ruokapakettien jako oli alkanut. Siihen kuului jäinen liha- sekä muikkupaketti, laatikko joitain ryynejä sekä sekalaista tarviketta. Leena (työkaveri) istui sinisessä
villapaidassaan odottamassa.

Kuljin jäistä, syksyistä multapellon reunaa vierailulle tuttujen luo. He sanoivat milloin olin käynyt viimeksi. Ihmettelin, joko siitä on neljä viikkoa.

Olin silmät kiinni, mutta huomioin kirkkaan valon leimahduksen.


Sunnuntai 24.3.2013  Karhunsalolla lastasin vaaleaan autooni isän kanssa ohuita puurimoja ja paljon multaa valkeissa pahvilaatikoissa.

Vaaleansinisiä ja valkeita raitoja vuoronperään.

Isossa huoneessa oli useat kangaspuut ja ompelukoneita eri tasoissa. Kangassuikaleita oli joka puolella. Melkein kaikki oli sinisävyisiä.

Yksi mies kehui esitystäni. Runonlausuntaa?

Tummanharmaata taustaa vasten vilahti siniharmaa enkelipallo.

((Arkkienkeli Kumekan pallo = rakkauden enkeli, kimmoke pyrkiä parempaan.))



ots
25

Kiärmmeet? - Luonnossa oon muutaman kerran nähny kyykiärmmeitä ja vaskitsoitakki. Unissahan nuita kyitä tuli enemmännii. Unikirjan mukkaan kaikki kiärmmeet ties jottai negatiivistä
assiita. Henkiseltä puolelta en oo vielä ymmärtäny yhtteyttä.


Maanantai 25.3.2013  Kahdessa valkoisessa muovikassissa oli paljon matonkuteita. Olin kutonut vihreäsävyisen maton, mutta se oli äidin mielestä liian lyhyt. Kudoin vähän keltasävyistä
 kudetta ja sitten Tapani jatkoi vihreällä.

Olin piirtänyt kellertävälle paperille puolet kasvojen ääriviivoista ja tummensin sen taustaa. Sitten hivelin lyijykynällä rakkaimpani kasvoja. - Hänellä oli kolme pientä tytärtä nukkumassa
jossakin huoneessa, jonne minun piti mennä. Laitoin varovasti sinisen oven perässäni kiinni, mutta se kolahti kuitenkin. Tytöt heräsivät. Sitten he olivatkin jo murrosikäisiä ja huoneessa oli yli
10 tuntematonta henkilöä pöydän ympärillä. Sitten yksi tyttö näytti mallia ja me muut teimme perässä. Seisoimme ympyrässä. Hän nosti kädet suoriksi ylös, sen jälkeen eteen, kyynärpäät
 kehoon kiinni ja sitten käänsi kämmenet sivuille. Oikea kämmen ylöspäin ja vasen alaspäin niin, että vierustoverin kanssa oli nyt kämmenet vastakkain.

Pieni poika kahlasi lumihankea pitkin karkuun ja äiti linkutti vähän matkan päässä perästä. Minä lähdin heidän peräänsä keltaisen sankon kanssa, jossa oli reunassa kahva ylöspäin. Lopulta
tavoitin heidät ja lähdimme pyörätietä pitkin kotiin.

Jossakin vaaleanvihreässä henkilöautossa istui mies apukuskin paikalla ja kuskin paikalla oli pieni vasikka.

Tummanharmaata taustaa vasten näkyi muutama hyvin hailakka enkelipallo ja yksi, josta näkyi vain kirkkat reunat.


Perjantai 29.3.2013  Keväisenä päivänä seisoin Tapanin (5v.) kanssa puupinojen välissä, jossa oli vielä yksi pinon pohja muutamine kalikkoineen. Ihmettelin, että olipa siinä paljon ohuita
kalikoita sikinsokin. Mutta tarkemmin katsottuani, ne olivatkin vaskitsoita. Yksi oli jopa paljaassa sääressäni. Pudotin sen pois ja siirryin pinojen päähän Tapanin kanssa. Siellä oli aikuinen
käärme. Sanoin sitä kyyksi, mutta se oli vaaleanvihreä ja sen pää muistutti kobran päätä. Ajoin sen pois kepillä maahan lyöden. - Kahden muun pinon välissä paini kaksi mustaa kissaa. Luulin,
että käärme oli purrut, mutta ne tulivat rauhallisesti pois.

Karhunsalolla oli töihinlähtöaamu. Tein eväät, mutta Petri ja Kalevi eivät kerinneet. Rannekello oli pysähtynyt kuuden paikkeille. Minulla oli vessahätä ja tein tarpeeni roska-sankkoon, johon
olin ensin laittanut vähän vettä. Sitten menin ikkunasta ulos. Navetalta kävin vanhan, äidin mustan polkupyörän. Sen renkaat olivat tyhjät, joten pumppasin ilmaa ja Petri avitti.

Ajelin pienellä oranssisella mikroautolla (?) oranssisessa puvussani. Pysäköin sen kadun varteen. Menin jonnekkin huoneistoon. Se oli kuin ahtaaksi tehty baari, jossa oli paljon ihmisiä. Kuljin
useassa paikassa, mutta en löytänyt kurssikeskusta. Sitten kysyin eräältä, missä Kaski (työpaikka) on. Mies näytti matkaesitteitä. Lopulta löysin tieni ulos sokkeloisesta rakennuksesta.



ots
26

Jossai vaihheessa mie huomasin, että miks mie niän ussein unnii vanahoista rakennuksista? - Sitten ymmärsin mutkkiin kautta, että oon vanaha sielu! Vanaha sielu Atlantikselta asti ja oon
 siltana ihmisten välillä! - Karitsat unissa tahtos sannoo sammoo, että miulla ois assiita muille. Ehkä se on tämä blogin kirjottaminen? - Siivvoomisunnii mietin? Ne tarkottas varmmaannii, että
 suan jätettyy jottai taakseni? Ehkä entiset elämättii.


Lauantai 30.3.2013  Kaupungilla, linja-autopysäkillä oli lisäkseni paljon ihmisiä. Sanoin tutulleni, että kassini oli jäänyt toisen kadun varteen. Hän lähti sitä hakemaan, vaikken sitä ollut
tarkoittanut. Vähän myöhemmin hän tuli takaisin suuren muovisäkin kanssa, jossa oli minun vaaleansinisen kassini kanssa kaksi muutakin. Sitten oltiinkin jo linja-autossa. Istuin yksin
takapenkillä ja tuttuni minun edessäni. Auto oli korkea, kuin kaksikerroksinen bussi. Käännyimme muutamassa risteyksessä kaupungilla. - Myöhemmin olin poistunut autosta ja olin Enossa ja
kävelin kirkolta päin polkua alas keskustaan. Siellä oli autiota, talot vanhoja ja rapistuneita. Kuljin sillalle. Sen vieressä oli kävelijöille tehty kapea, ritilänmallinen silta. Kun astuin sen päähän, se
vetäytyi toiselle rannalle ja astuin pois.


Sunnuntai 31.3.2013  Istuin kirjastossa lukemassa lehteä. Siinä oli monta sinisävyistä sivua. Joku nainen tuli hyvin pienillä askelilla. Hänellä oli yllään tummansininen takki, jossa oli valkeita
epämääräisiä raitoja.

Olin jossakin huoneistossa. Mies aukaisi oven ulos sanoen: "Vahtikaa ettei kukaan tule." Sanoin meneväni rakennuksen toiseen päähän, joten mies laittoi oven kiinni, kun ei ollut muita
vahtimassa. - Yritin saada jonkin laitteen valkoisen johdon pistorasiaan, muttei se käynyt.

Nähhään :)





blogin alkuvalintaan