Nauru? - Unikirjan mukkaan = mielipahhoo ja kyynellii. Se varmmaan tarkottaa sanonttoo: "Itku pitkästä ilosta." - Henkisessä mielessä: Luojahan tykkevvää, että myö ollaan ilossii. En oikkeen usko, että se tarkottas mittää ikävvee unessa.


Sunnuntai 2.3.2014  ((Kysyin P. H:ltä: - "Minkä värinen paita pitäs olla Nooran taulussa, jotta hiän olis tyytyväinen?"))
Minulla oli luonnonvalkea takki päälläni ja heitin sen pois. Päälläni oli hame, mikä oli täynnä pieniä sinisiä ja violetteja kukkia.

Ompelin koneella vähän ruskeaa ja paljon silkkistä sinistä lankaa. Kerin sinistä monisäikeistä nippua.

Muutaman vuoden ikäinen Kaleni oli menossa ulos vaaleanruskeassa samettitakissaan. Ovi oli jäykkä, mutta kun se antoi periksi, Kalevi sujahti vauhdilla lasikuistin ja seinän välisestä raosta toiselle puolelle. Nauroin niin että sain kyyneleet silmiini. En kuullut nauruani.

Petri touhusi jotakin ja minä kysyin, eikö sinulla ole enää oppimisvaikeuksia tai pelkoa tuntemattomassa seurassa. Ei tuntunut olevan.


Maanantai 3.3.2014  Enkelipalloja sinisävyisellä matolla.


Keskiviikko 4.3.2014  Äiti opetti lapsille käsitöitä.


Perjantai 7.3.2014  Isossa tyhjässä hallissa oli menossa lattianpesu. Mies veteli vesiletkua ja oioin sen mutkia. Keskellä letkua oli liitoskohta, joka irtosi ja laitoin sen paikalleen.

Itkin paljon.  -  ((Illalla nauroin paljo.))





Torstai 13.1.2000


Olin muutamien tuttavieni kanssa lupautunut siivoamaan vanhan tuvan juhlien jäljestä. Sinne oli kuulemma tulossa uskonnollisia kohtapuolin.
Kun kesä oli kauneimmillaan, yritimme tehdä siivouksen mahdollisimman nopeasti, mutta silti sinne oli kerinnyt ruveta tulemaan porukkaa. Naiset olivat pukeutuneet mustiin ylhäältä alas asti. Hiukset olivat täysin piilossa. Joillakin nuoremmilla miehillä oli vaaleampiakin pukuja. Muuan nuorimies tuli katsomaan minun tekemisiäni ja lähti
 kohta pois. Tapasin saman miehen uudestaan, kun olin jo lähdössä pois. Mennessäni kysyin eräältä iäkkäämmältä naisihmiseltä, tanssivatko he ja otin muutaman tanssiaskeleen. Vastaukseksi sain vain mutinaa. Sitten joku kuului huutavan Juhania ja huomasin samaisen nuorenmiehen vastaavan kutsuun.
Meidän siivousporukka oli jo tiellä menossa, joten minä oikaisin polkua pitkin heidän peräänsä. Pääsin jo melkein tielle, kun kuulin takaani juoksuaskeleita. Käännähdin. Juhani tuli luokseni.Hänellä oli vaaleanruskehtava suora tukka ja vaaleansiniset silmät. Hän katsoi kysyvästi silmiini. Kuin telepaattisesti ymmärsin kysymyksen hänen kasvoiltaan: "Liity meihin?" Sanoin hänelle: - "En voisi olla iloinen teidän kanssanne." Juhani nosti kätensä poskelleni. Se oli lämmin. Sain kyyneleitä silmiini ja räpyttelin niitä
pois. Sitten lähdin toisten perään.
Laskeuduin rinnettä tielle ja vähän matkaa käveltyäni, kuulin taas askeleita takaani. Pysähdyin ja käännyin ja samassa Juhani tärmäsi minuun. Hän halasi minua ja sanoi: - "Minä tulen mukaasi." Hänenkin silmissään oli kyyneleitä. Minä kiersin käteni hänen ympärilleen ja tunsin sähköisen yhteenkuuluvuuden välillämme. Itkin onnesta.

((Unessa oli: poika juoks polulla miun perrään.))






Paholainen? = kiusallista elämmee. - Unessa se tarkottas henkisessä mielessä varmmaan sitä, että ego yrittää pittee sinnuu otteessaan. Varohhan sitä. . .


Lauantai 8.3.2014  Suuressa lokerikossa oli paljon pieniä metallinippeleitä, mitkä meinasivat pudota pohjan rei`istä. Rupesin tekemään irtopohjaa pahvilaatikosta. Viiltelin terävällä mattoveitsellä ylimääräiset pois. Sain vaalealta mieheltä poskisuukot.


Sunnuntai 9.3.2014  Luhtapohjassa vaaleassa huoneessa oli useita vaaleita mattoja, joissa oli vaaleansinisiä raitoja. Joku toi kuteita lisää. Paljon vaaleita, mutta sinistäkin. Sanoin yhdelle naiselle, että olin vasta Kaskella kutonut mattoja kaksi vuotta, en ennen sitä ja että olin saanut kiitosta entiseltä matonkutojalta.


Maanantai 10.3.2014  Keräsin katon rajasta kypsiä perunansuikaleita.

Lattialla ihmisten jaloissa oli punainen, pitkävartinen oksasaha. Nostin sen ylös uunin päälle.


Tiistai 11.3.2014  Istuin täyden auton takapenkillä, kun laskeuduimme jyrkkää, ruohikkoista, pitkää rinnettä hitaasti alas. Siellä oli vanhoja, rakenteilla olevia rakennuksia. Joku potkaisi seinän tuen pois ja se kaatui. Minua ahdisti ihmispaholaiset, mutten pelännyt. Yhdellä oli valkoiset silmät. Huidoin heitä valkoisella pyyhkeelläni.


Keskiviikko 12.3.2014  Violetti sukkapari.  -  22.


Perjantai 14.3.2014  Sain monta suukkoa.

Kuljin syksyisellä mäntykankaalla. Siellä oli kaksi lumista karhun pentua, mitkä söivät isoja puolukoita. Toinen ahdisteli minua.







Valakkee väri? - Unikirjassa = viattommuutta ja puhttautta. Ja taittaapa se henkisessäkkii mielessä tarkottoo sammoo.


Lauantai 15.3.2014  Exällä oli valkeat huoneet. Etsin vessaa. Alle vuoden ikäinen poika otti viimeisen vessapaperin. Kiipesin seinien kulmauksessa olevia valkeita lenkkimäisiä tikkaita. Välillä ne olivat toisellakin seinällä. Ylhäällä tasanteella oli paljon pieniä legoja. Siirsin legoautoja pois reunalta. Menin erään huoneen ovelle. Siellä oli joku nainen petaamassa valkeaa lakanaa. Pyysin anteeksi ja peruutin. Viereisessä huoneessa exä veti valkeaa lakanaa sängystä, alle vuoteinen poika toisella käsivarrellaan. Itkin ahdistavasti mutten tiennyt miksi.


Sunnuntai 16.3.2014  Mustavalkea tapahtuma. Koripallo-ottelun selostaja vitsaili. Katsomossa oli paljon miespuolisia. Sain käsiini sekaisen vyyhdin mustaa kuminauhaa.

Kuljin Seijan kanssa syksyisessä metsässä. Nautin siitä. Tulimme leveän, tyynen joen rantaan. Polvistuin ja itkin.


Maanantai 17.3.2014  Olin suuressa salissa vitsailemassa Jari Sillanpään kanssa.

Kelta-asuinen siivooja ahdisteli minua. Hän oli jostain syystä kateellinen.

Minun oikeaan ohimooni ja kulmakarvoihini piikitettiin jotain rauhoittavaa ainetta.


Tiistai 18.3.2014  Keräsin sankollisen mustikoita ja vähän pensaasta saskatoonia.

Hilkalla oli punatut huulet. Hän sanoi kurkussaan olevan patin ja verta ja pääsevänsä lääkäriin ennen  minua.

Ajoin autolla metsätiellä ja siellä oli paljon muita. Sanoin: - "Taidan olla sumpussa.







Peli? - Ensin unikirjasta: sen näkeminen = varovvaisuuven avulla suat hyöttyy, ite pelloot = riittoo, korttipeli = ikävvyyttä, pallopeli = vahinkkoo, arpapeli = harvinaissii uutissii. - Henkisesti arvelisin, että koko elämä on arpapellii. Meiän tekemät valinnat miärevvää suunnan.
Seurasin rekkareita vuonna 2014 ja tuli tämmössii: XXI - XII - IIX = 2112 - 8??   -   OTE - SKY , SKY - TAZ. - Onko miulla tuonna vuonna ote taivvaasseen???  :)  :)  :)


Perjantai 21.3.2014  Kissa söi punaista lihaa, jossa oli valkoista rasvaa.

Seisoin koulun rappukäytävällä muutamien ihmisten kanssa ja odotin seuraavaa, fysiikan tuntia. Opettaja kulki ohi. Söin sarjakuvalehteä. Ruokana oli vain ison sämpylän puolikas, jossa oli vähän hilloa.

Talvisella tiellä kulki tummanruskea, hoikka hevonen. Sitten siellä oli pulskempikin.


Lauantai 22.3.2014  Joku Kasken työkavereista sanoi. - "Laitahhan enemmän voita palaselle."

Olimme talvella kaksikerroksisen talon katolla. Petri, Kalevi ja Janne-serkku liukuivat hitaasti jyrkällä katolla räystäälle ja lopulta putosivat alas. Alhaalla kysyin, miten oli käynyt. Vain Janne oli katkaissut jalkansa.
((Oma tulukinta: toisettii pojat muuttaat kottoo.))


Sunnuntai 23.3.2014  ((Kysyin P. H:ltä: - "Onko miun tervveellistä lisätä voita?"))
Niityllä oli kaksi lihavaa, kuollutta lehmää. Kun tulin siihen toisen kerran, siinä oli vain toinen, synnytykseen kuollut. Sitten pusikosta tuli nuori karhu ja lähdin juoksemaan pakoon lapsen kanssa. Jonkin matkan päässä käännyin ja karjaisin ja karhu kääntyi pois.

Puusepän verstaalla olin miehen apuna sahauksessa. Kaksi vannesahan terää katkesi. Kuljin ahtaissa paikoissa pöytien ym. tavaran välissä. Noin 10 henkeä seisoi rivissä.Pelattiin jotakin peliä.


Maanantai 24.3.2014  Kaksi isoa punaruskeaa hiekkakasaa.   -   Helluntalaisia.







Kun tein nuita kysymykssii Pyhälle Hengelle, niin huomasin, että ensimmäinen unenpätkä oli vasttaus. Joskus vasttaus suatto olla usseemmassakki unen pätkässä.  -  Unikirjasta huomasin sen, että jos unessa tapahtu jottai hyvvee, niin se ties ylleesä pahhoo ja toisin päin.


Keskiviikko 26.3.2014  "Painin" kehonrakennusta harrastaneen nuorenmiehen kanssa kädet käsissä. Hän sanoi tykkäävänsä tytöistä, joilla on voimaa.  Kalevi ja äitini pelasivat korttia pöydän ääressä. Joku nuorimies selvitti valkeita naruja. Minä kutittelin toista miestä kyljistä.


Torstai 27.3.2014  Kävelin Luhtapohjasta pois päin. Suon rummun kohdalla oli tulva ja alavassa metsässä oli paljon vettä. Kiipesin kivikkoista, viettävää rinnettä pitkin. Iso kauhakuormaaja toi hiekkaa rinteeseen tieksi. Katsoin tien reunalta alas melkoiseen pudotukseen. Ei peloittanut.


Perjantai 28.3.2014  Koruja ja kiiltäviä nauhoja sekaisin. Etsin siitä ohutta, kultaista ketjua, mutten löytänyt. Siinä oli pieniä kultaisia sormuksia ja tosi pieniä, kultaisia, litteitä korun osia.

Menin ulos talviselle, rakennusten ympäröimälle pihalle, kädessäni lyhyt metallitangon pätkä. Kolautin sillä räystäskourua sanoen, kepit pois. Muutamalla ihmisellä oli niitä käsissään. He pudottivat ne ja hävisivät. Noukin maasta keppejä ja johtojen pätkiä.


Lauantai 29.3.2014  Karhunsalolla kitkin kasvimaata. Siellä oli pieniä haavan taimia ja muita rikkaruohoja.

Siivutin pientä sipulia höylän terään. Kaikki murut piti kerätä tarkkaan.


Maanantai 31.3.2014  Mustavalkea kuvaus: Suomi valmistautunut sotaan. Pellolle oli kaivettu useita ojia. Vähän etäämpänä kuusinen harjanne oli puhdistettu kaikista puista. Tuuli toi miesten ääniä harjanteen tältä puolen.

((Kuulin Kalevin lähön ja olin unenommaisessa horroksessa, kun sain äkkinäisen herätyksen (klo 7.30). Kuulu kova paukahus, aivan kun lamppu olis räjähtäny ja tuli valakkee välähys. - Herättyy sanoin leikkisästi: Ei sua säikytellä.))





Sunnuntai 16.1.2000



Aurinko helotti taivaalla koko voimallaan kauniina kesäpäivänä. Olimme käymässä siskojeni Kaarinan ja Annelin kanssa isämme luona.
Päivä oli jo yli puolessa, kun Annelin kännykkä soi. Puhelun loputtua hän sanoi, että meidän pitäisi vähitellen tehdä lähtöä, koska hänen täytyisi käydä yhden tuttavansa luona iltamassa. Niinpä pakkauduimme autoon ja lähdimme. Neljänsadan metrin päässä naapuritalossa asui nuoruudentuttavamme, joka oli ostanut tyhjilleen jääneen tilan reilu vuosi takaperin. Sattumalta Jouko oli nyt ulkona ja pysäytti meidät. Hän halusi näyttää meille korjauksiaan. Me voisimme pysähtyä vielä hetkeksi.
Jouko oli korjaillut vanhaa navetta-aittarakennusta. Sen läpi meni ajotie keskipihalle. Alas oli tehty halkojen pilkkomispaikka ja liiteri. Portaita pääsi ylös, jonne oli laitettu levyt lattialle. Siellä seisoi kolme kiikkutuolia, muuten tyhjässä tilassa. Rakennuksen sivuseinistä oli otettu parin metrin matkalta hirsiä pois, joten tuuli pääsi puhaltamaan huoneen läpi. Jouko istui yhteen kiikkutuoliin ja minä toiseen, mutta Kaarina ja Anneli kiertelivät muualla. Me olimma kaikki käyneet pienenä usein naapurissa ja katselimme nyt, miten paikat olivat muuttuneet. Jouko oli mukavasti yhdistellyt uutta ja vanhaa. Jättänyt osan vanhaa seinää uuden viereen ja niin edelleen.
Jouko oli entisiä naapureita samalta kylältä. Hän oli minua kymmenisen vuotta vanhempi, vaikkei ulkonäöltä uskoisi. Me olimme monesti pitäneet mukavia juttutuokioita ja kulkeneet ties missä yhdessä.
Siinä me vielä kiikuimme Joukon kanssa vastakkain ja minulle tuli hieman vaivautunut olo hänen totisen katseensa edessä. Sitten hän siirsi kiikkunsa ihan minun eteeni ja pysäytti jalallaan minun kiikkuni etukenoon. Hän halasi minua hartioista ja sanoi, että oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Sitten mies piti pienen tauon ja kysyi, voisiko meidän ystävyyttä syventää? Otin häntä käsistä kiini sanoen, että ei pilata hyvää ystävyyttä. Haluan pitää sinut parhaana kaverinani. Hän kohotti kulmakarvojaan ja sanoi hymyillen, okei.
Anneli huhuili alhaalta. Menimme Joukon kanssa alas ja me tytöt kapusimme taas autoon. Ennenkuin lähdimme, sovin Joukon kanssa treffit lauantaiksi eräälle tanssilavalle.
 Jouko kuljeskeli ulkona lavan ympärillä. Kun olin maksanut lippuni, menin hiljaa hänen taakseen, laitoin käteni hänen silmilleen ja kysyin ääntäni muuntaen, arvaa kuka. Tietysti hän arvasi. Sitten hän otti minusta tanssiotteen ja alkoi tanssia valssin tahdissa, mikä kantautui lavalta. Sanoin nauraen hänelle, että säästäisimme kenkiämme
useampaan tanssiin, jos tanssisimme lattialla. Niinpä pyrähdimme sisälle. Jouko oli hyvä viejä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tanssin hänen kanssaan. Silloin treffejä tehdessämme hän oli kysynyt, harrastanko tanssimista ja kun olin vastannut myöntävästi, hän oli kertonut käyneensä talven aikana tanssikurssin ja taitoa pitäisi pitää yllä, ettei se ruostuisi. En silloin arvannut, millaisen tanssitaiturin saisin parikseni.
Illan aikana huomasin monen tytön katsovan haikeana Joukon perään ja sanoinkin siitä hänelle, mutta silloin hän tiukensi vain otettaan minusta.
Olimme juuri juomassa virvokkeita, kun alkoi jenkan tahdit. Jouko kulautti mukinsa tyhjäksi ja minä tein samoin. Lattialla oli pareja harvemmassa kuin muiden kappaleiden aikana, joten nyt siellä oli mukava pyörähdellä.
Ensimmäinen jenkka loppui ja toinen alkoi. Olimme kerinneet kiertää lattian kerran ympäri, kun Jouko hidasti tahtia ja lopulta pysähtyi. Hän piteli toisella kädellä rintaansa. Sanoin huolestuneena, että nyt mennään huilaamaan. Jouko asettui istumaan, mutta minä patistelin hänet pitkälleen, kun kasvoilta alkoi väri kaikota. Sanoin että nyt tarvitaan ambulanssi ja lähdin saman tien ilmoittamaan järjestysmiehille. Joukon luo palattuani, pyysin häneltä auton avaimia ja sanoin ajavani hänen autonsa kotiinsa. Tulisin sitten aamulla sairaalaan katsomaan.
Kun Jouko kannettiin ambulanssiin, rohkaisin häntä sanomalla; sitten kun pääset sairaalasta, kaunistellaan sinun "kiikkustuoliparveke".
Kävin sunnuntaina iltapäivällä isän kanssa katsomassa Joukoa. Hänellä oli todettu lievä sydäninfarkti. Hän pääsisi luultavasti seuraavana päivänä pois.
Jouko pääsi vasta tiistaina kotiin. Olin ollut isän luona yötä ja odotellut Joukon kotiinpaluuta. Istuin juuri Joukon kiikkustuolissa, kun taksi ajoi pihaan. Juoksin Joukoa vastaan. Auton lähdettyä halasin miestä ja sitten astelimme "kiikkustuoliparvekkeelle". Istuimme siellä monta tuntia juttelemassa. Olin kiitollinen, että olin saanut parhaan ystäväni piristämään elämääni vielä jatkossakin.

((Unessa oli kohta: kiikkutuolit parvella.))

Nähhään :)