Pillerit? - Unikirjassa: niien näkeminen = vältä mielettömmyyttä, jonka kautta mänetät kunnioitettavviin ihmisten suosion, syöminen = hyvvee tervveyttä.
Maanantai 2.3.2015 Suuri betoninen rakennus piti kalkita uudelleen sisältä. Aloitin päätyseinän ylänurkasta. Maali oli ohutta.
Enoon menevässä risteyksessä oli kolaroitu. Siinä seisoi vihreä pakettiauto ja ihmisiä. Tiellä oli joitakin tavaroita ja vaaleanpunaisia pillereitä. Kävelin Hilkan ja Seijan kanssa Karhunsalolle päin. Sitten sama auto ajoi Enon sillalla. Huomasin auton avoimessa tavaratilassa miedän tavaroita. Vihreä ja oranssi lakana, Tapanin sinivaalearaitainen pyyhe ja jotain muuta pientä. Vetäisin kyydistä lakanan ja samalla tuli Tapanin pyyhe, joka putosi sillalta jäälle. Petri meni hakemaan, mutta pyyhe oli liukunut veteen. Jääkerroksen alla näkyi Tapanin vihreä paita.
Kyselin postista pakettiani. Ei ollut vielä tullut.
Tiistai 3.3.2015 Kuljin pikitietä pitkin ja kun se loppui, siirryin muutaman metrin päässä olevalle toiselle pikitielle. Kolmaskin tie oli vähän matkan päässä. Sitten tulin risteystyömaalle. Sinne oli tehty uutta asfalttia, vain alta puuttui maata, jota rekka ajoi. Olin menossa Ilomantsiin.
Istuin kaksineulakoneen ääressä. Se turasi, joten leikkasin langat ja pujotin ne uudelleen.
Keskiviikko 4.3.2015 Minulla oli laatikko, mikä oli päällystetty paperilla, mikä muistutti poliisin pukua. Joku sanoi: - "Sitä ei saa viedä."
Menin vessan pytylle tarpeilleni.
Perjantai 6.3.2015 Ajoin polkupyörällä lumisateessa ja siristelin silmiäni. Sitten ajoin silmät kiinni ja kun yritin aukaista niitä monta kertaa, se oli tosi vaikeaa. Sen jälkeen ajoin pimeän aikaan, joten laitoin valot päälle. Tulin harkoista rakennetun talon luo, mikä oli korkean jyrkänteen reunalla. Siellä oli mies. Tulin rakennuksen viereen ja lukitsin pyöräni. Etsin ja lopulta löysin postilaatikon. Otin taskustani suuren, paksun kirjekuoren ja laitoin sen sinne. Lähdin taas ajelemaan lumista tietä. Takaani tuli traktori kapealla tiellä, niinpä siirryin sivuun levennyksen kohdalla.
Lauantai 7.3.2015 Laitoin roskiin kirkkaasta muovista tehtyjä rasioita. Lakaisin lattialta pienempiä roskia. Kapeassa välikössä oli keltaisia, liukkaita siemeniä. Kakin pytyllä.
Joku mies tuli lähelle eteeni ja se tuntui vatsan pohjassa asti. Olin tanssipaikalla ulkona. Avasin oven ja nousin vaaleat, tiheät ja jyrkät portaat ylös. Päälläni oli pitkä, keltakukallinen mekko, vaaleanruskea huppari ja villatakki. Jaloissani tuntuivat olevan pyöreäpohjaiset kengät. Kuljeskelin ympäriinsä. Sitten yksi mies haki tanssiin ja tuntui sama hyvä olo kuin "unessa". Ajattelin, se toteutui. Hetken tanssittuamme, näin itseni selällään lattialla, harvan ristikon alla. Sen jälkeen mies vei minut seinän viereen ja kiitti.
Perjantai 26.4.2002
Katselin tässä eräänä iltana TV:tä. Sieltä tuli eräs toimintaelokuva, jonka nimi ei jäänyt minulle mieleen, mutta sitäkin paremmin jäi miespäänäyttelijän nimi; Steve Seagal.
Elokuva kertoi miehestä, joka oli koulutettu pitämään puolensa ja käymään rohkeasti taistoon niinsanottuja "pahoja miehiä" vastaan. Hän etsi heidän heikot kohtansa ja sai lopulta pahantekijät telkien taakse.
Näyttelijä Steve Seagal oli tumma. . . - Hän oli kaikin puolin maaluksellinen. Ja jo muutamista, elokuvan alkupään kuvista innostuin niin, että hain kamerani. Otin noista karismaattisista kasvoista, elokuvan edetessä, muutamia valokuvia ja olin iloinen, että kamerani filmi tuli niistä otoksista täyteen.
Heti seuraavana päivänä kirjoitin TV:n katsojapalveluun ja kyselin, miten siaisi ulkomaalaisille näyttelijöille lähettettyä ihailijapostia. Sitten seurasin tarkkaan TV-ohjelmia ja jo noin kahden viikon kuluttua sain yhteystiedot, tulevien ohjelmien esittelyn yhteydessä. Olin onnessani.
Maalasin Steve Seagalista kaksi taulua, jotka olivat jo viimeistelyä vailla.
Kun viimein sain työni valmiiksi, otin valokuvan molemmista tauluista. Sitten syksyn ruskakuvia näppäiltyäni, sain lopulta filmin taas täyteen. Kun sitten sain valmiit kuvat käteeni, laitoin toisen taulun kuvan kirjekuoreen pitkän kirjeen kanssa ja annoin sen postin vietäväksi. Olin laittanut osoitteenikin mukaan. Jospa, JOSPA hyvinkin saisin pienen sanasen kiireiseltä näyttelijältä.
Tuli talvi ja kevät. Olin oikeastaan unohtanut koko miehen, kun olin uppoutunut maalaamaan muita tauluja. Mutta. . .
Sitten eräänä kevätpäivänä sain kirjeen Amerikasta. Ihmettelin, että nyt on joku varmasti erehtynyt, koskapa minulla ei pitäisi olla siellä minkäänlaisia tuttavia. Mutta avattuani kirjeen ja saatuani sieltä käsiini valokuvan, joka esitti Steve Seagalin perhettä, punastuin, että hyvänen aika sentään.
Olin kirjeessäni kirjoittanut englanniksi, että hän tarvitsisi suomea osaavan tulkin ja sitten sepustanut suomeksi hieman olemisiani ja tekemisiäni. Jännä yhteensattuma, että meillä molemmilla oli kaksi poikaa.
Stevellä oli kaunis käsiala. Hän oli tulkin avulla kirjoittanut kirjeen minulle suomeksi ja siinä hän ilmoitti, että olisi halukas käymään Suomessa ja m i n u a tapaamassa. Jepulis sentään! En kyllä osannut odottaa mitään tällaista. Voi hirvitys! - Luin kirjettä eteenpäin. - Hän tulisi heinäkuussa koko perheensä kanssa Suomeen vierailulle ja sanoi haluavansa nähdä minun muitakin maalauksiani.
Jo kesäkuun puolella olin aloittanut maalata perisuomalaista maalaismaisemaa. Pihapiiri ja heinäpelto seipäineen sekä kaukainen metsä. Hevonen laidunsi lehmien kanssa navetan takana.
Kello oli jo heilauttanut viisarinsa iltapäivän puolelle, kun puhelin soi. Naisääni kyseli, milloin Amerikan vieraat saisivat vierailla luonani? Huomennako, vai ehkä jo tänään? Jos mahdollista, niin kuitenkin jo tällä viikolla. Tartuin härkää sarvista ja sanoin, että tänään käy ihan mainiosti. Käykö heille jo tunnin päästä? Ja se sopi hyvin, joten he tulisivat silloin. Jätin maalaukseni paikalleen ja lähdin ilmoittamaan vieraista muulle perheelle.
Olin HIEMAN hermostunut, kun sovittu aika läheni. Ja viimein kaarsi suuri farmariauto pihaamme. Seisoin ulkona ottamassa vieraita vastaan, kun muu perheeni istui puutarhakiikussa taustatukenani. - Steve Seagal oli pitkä mies. Varmaan 190 cm. Hän kätteli minut ensin ja sitten halasi. Sitten molemmat esittelimme perheemme. Heillä oli tulkki mukana, joka hoiti sujuvasti hommansa. Ensin ihasteltiin ulkona kaunista kesäpäivää ja kirjavia kukkapenkkejä. Sitten lähdettiin ateljeeheni. Olin koonnut sinne joitakin vanhoja tavaroita, joten se muistutti hieman museota. Seinille olin maalannut hieman hirsipintaa, köysiä sekä kukkia. Steve ihastui erityisesti maalaamaani hirsiseinän pätkään ja kehui sitä hyväksi ideaksi. Sitten hän seisahtui keskeneräisen maalaukseni luo ja katsoi sitä pitkään. Lopulta hän kysyi kuin arastellen, oliko taulu varattu? Kun vastasin kieltävästi, hän tuli viereeni ja laittoi toisen kätensä hartioilleni sanoen: - "Nyt se on varattu. Minä nimittäin ostan sen, kun se on valmis." Kiittelin jo etukäteen. Sain häneltä kortin, minkä osoitteeseen voisin taulun sitten lähettää. Sen jälkeen näytin heille toisen, Stevestä maalaamani taulun. Sekin sai kiiitosta.
Lopulta, kun olin näyttänyt muutkin taulut ja valokuvat, istuimme ulos ja minä kävin hakemassa mehua sekä hieman purtavaa. Steve kyseli mehun sisällöstä. Olin laittanut sekoituksen punaisesta viinimarjamehusta ja vattumehusta. Kasvatimme molempia marjoja itse. Muutkin kehuivat juotavaa.
Juttelimme kaikenlaista, kun sitten Steve sanoi, että heidän täytyisi jatkaa matkaa. He aikoivat kulkea ihan Suomen pohjoisimpaan sopukkaan asti. Sanoin kiusoitellen, että jäisivätköhän hekin lapin lumoihin, kuten monet suomalaisetkin. Kun siellä on käynyt kerran, haluaa sinne uudelleenkin.
Jo autossa istuessaan, Steve sanoi vielä, että hänellä on yksi tuttavan tuttava, joka on jo käynyt useammankin kerran vuodessa Suomessa ja olisi varmaankin kiinnostunut aidosta suomalaisesta maisemataulusta seinällään. Saanko vihjaista sinusta hänelle? Myönsin, että ilman muuta. Sitten Steve kiiteli vielä runsain sanoin tapaamistamme ja kehui, että jo tämän alkumatkan perusteella Suomeen kannattaa tulla uudelleenkin. Hän pyysi vielä, että saisiko tulla vuoden tai kahden päästä käymään meillä uudestaan? Ehkä taulukauppojen merkeissä? Ja sehän sopi minulle.
Illalla kaikki tuntui pelkältä kuvittelulta, mutta ehkäpä sitten, kun saan kamerastani tietettyä kuvat, niin tuntuu todellisemmalta se, että kotonani kävi Amerikasta asti eräs näyttelijä.
((Unessa oli: mehuhetki ulukona Steven kanssa.))
Tulipalo? - Kirjassa: sen näkeminen = suosion häviöö ja eripurassuutta.
Maanantai 9.3.2015 Pyörivässä esineessä oli kaksi vastakkaista sisäkulmaa, jotka tarkistin suorallakulmalla. Sitten laitoin siihen kaksi laatikkoa.
Ajoin maantiellä, missä oli äkkijyrkkä pudotus.
Tiistai 10.3.2015 Kesällä Karhunsalon kylällä oli tulipalo. Katselin kammarin ikkunasta, mikä oli auki, tielle. Pölösen Eijan äiti ajoi pihaan. Minulla oli kaulassa kaksi hopeaketjua, joista toinen oli tummunut. Jollakin oli kaksi toisenlaista ja papilla oli kolme erilaista. Kysyin, miten tummuneen saa puhdistettua.
Isä ajoi linja-autoa, jossa olin monen muun kanssa. Matka oli tosi mäkinen. Pysähdyimme katsomaan näyttelyä. Kuljin puiden rungoista tehtyä siltaa, mikä harveni niin, että väliin olisi voinut pudota. Sitten kuljin alhaalla hiekassa ja siellä oli matkakuistoksi hevosenkenkiä. Laitoin taskuun folioon käärityn kengän. Sitten olin huoneessa, jossa oli vanhoja huonekaluja ja kolme harmoonia. Nojasin kyynärpäilläni lipastoon, kun eräs nuorimies tuli kysymään tanssiin lähdöstä. Pajarinhoviin meidänkin auto oli menossa.
Talvisella tiellä oli porukkaa. Juoksin pienen matkan kyykkysilläni, eikä toiset päässeet yhtä nopeasti. Punaisesta autosta noussut vanhempi mies kokeili, mutta oli paljon hitaampi.
Keskiviikko 11.3.2015 Mietin korjausompelijaksi ryhtymistä.
Olisin halunnut nukkua, mutta muut melusivat ja kaksi vaippaikäistä juoksenteli. Olin tosi väsynyt ja itkin kovasti.
Torstai 12.3.2015 Sokkeloisen talon sisäpintaremontti.
Erisävyisiä punaisia kankaita. - Söin puolukoita.
Lauantai 14.3.2015 Ajoimme exän kanssa valkealla autolla. Hän ajoi mutkaan liian vauhdikkaasti, joten putosimme järveen. Uimme rantaan ja kiipesin ylös kallioon hakattuja "tikapuita" pitkin. Kuljin pienten vinttihuoneitten läpi. En saanut sammutettua yhden huoneen valoa.
Eksyminen? = Suat odottamatonta hyöttyy. - Onhan nuita tullu unissa eksyttyy usseemman kerran, mutta en muita oisko mittää hyöttyy ollu sillon, vai tullooko se vasta nyt myöhemmin. Otappa näistä selevvee :).
Sunnuntai 15.3.2015 Karhunsalon tielle oli ajetttu isohkoja kiviä. Yksi talo oli purettu pois. Kuljin tuntemattomia teitä. Olin eksynyt.
Kävelin kesäisellä hiekkatiellä avojaloin. Olin onnellinen ja muut tervehtivät minua. Vastaani tuli kolme lasta. Nuorin, ruskeasilmäinen sanoi: - "Äiti." Ihmettelin. että minulla oli lapsi ja nostin hänet syliini. Sitten olin talossa ja toisessa huoneessa mieheni istui kiikkutuolissa. Hän oli komea kulmikkaine kasvoineen.
Lumisessa maisemassa nainen latasi leikkihaulikon punaisilla patruunoilla. Sitten hän kulki kahden kauriin, jäniksen ym. jäljessä, muttei saanut niitä tähtäimeen, joten antoi haulikon minulle. Taitoin hopeisen aseen ja otin kastuneet patruunat.
Tiistai 17.3.2015 Vauva liikuskeli lattialla mahallaan. Sitten hän konttasi, vaikka hänen käsissään ei ollut sormia. Hän sanoi: - "Jumala on. .." Loppua en kuullut. Hän jatkoi: - "Jumala on kärsivällinen, lempeä, rakastava . . . "
Keskiviikko 18.3.2015 Laitoin punaisiin pyyhkeisiin metallinhohtoista lankaa nuppineuloilla kiinni.
Torstai 19.3.2015 Olin jonkun toisen huushollissa. Siellä oli erikoinen pyykinpesukone ja kysyin siihen ohjeita. Minun oli tosi hankala pitää silmiäni auki.
Jollakin oli tosi suuri suu ja kitalaessa karvoja.
Perjantai 20.3.2015 Olin jollakin työpaikalla. Sinne tuli menneisyydestä mies, joka sai sisimpäni syttymään. Ajattelin, että olin jo nelikymppinen, mutta olihan hänkin vanhentunut. Nytkin hänen kosketuksensa tuntui rinta-alassa.
((Herättyäni siihen tunteeseen, ajattelin että vain Jumalan kosketus pitäisi tuntua tuolta.))
Lauantai 21.3.2015 Kuljeksin vieraan kylän laidassa ja hieman ahdisti, kun olin yksin. Itkin ja halusin metsään.
Sunnuntai 22.3.2015 Minulle näytettiin näky: Parkkihallissa auton jarrut petti ja se törmäsi pahasti betoniseinään. Sitten sen viereen törmäsi toinen auto, jossa oli kaksi miestä. Hieman ylempänä rampissa seisoi mies aseen kanssa. Hän oli peukaloinut jarrut ja ampui nyt raa`asti kaikki kolme miestä. - Sitten olin exän kanssa taloyhtiön pihalla ja se murhaaja tuli sinne. Hän etsi jotakin. Talonmiehen rouva avasi miehelle meidän huoneiston oven. Käytävällä olleet vaaleapukuiset Petri ja Tapani menivät myös sisään. Silloin huusin: -"Pojat!" Nainen työnsi pojat edellään ulos ja mies kuului etsivän itselleen kenkiä. Sanoin exälleni, että mies on murhannut kolme miestä. Exä ahdistui, minä en tuntenut mitään.
Vaihdoin vaippaikäiselle pojalle kuivia. Ennen uuden laittamista, hän pissasi pitkin lattiaa. Sitten vein hänet pienen koivun juurelle. Maa oli oranssinen.
Puku? - Valakkee = onnee etennii rakkauvessa, musta = huolta ja synkkämielissyyttä, kirjava = harmmii, harmmoo = mentystä, sininen = uskollista ystävvee ja vakavvuutta rakkauvessa, rikkinäinen = riittoo ja elatuksenmurhetta, likanen = hävästystä, harjjoominen = vappautusta kiusallisista ihmisistä, puhistaminen = toivveihen totteutumista, paikkoominen = mänestystä tallouven hoiossa, riisuminen = ystävän hävviimistä, silittäminen = vierraihen suanttii, ompeleminen = epäluulon alaseks joutumista.
Maanantai 23.3.2015 Kesällä juhlapukuista kansaa valmistautumassa häihin. Vain minulla oli arkivaatteet, punainen koinsyömä hame. Näin jo silmissäni valkean morsiuspuvun, mikä minun pitäisi panna päälleni. Olin kompostikasan vierellä ja heitin kaksi kourallista multaa.
Tiistai 24.3.2015 Huoneessa oli useita henkilöitä ja he vuorollaan lukivat lehdestä jonkin jutun. Vuoroni tullessa, otin pöydältä yhdet silmälasit useiden joukosta, mutteivät ne olleet omani. Vaihdoin, mutten lukenut. Silitin Miisu-kissaa.
Torstai 26.3.2015 Keräsin viinirypäleitä multaisesta maasta. Siellä oli perunoitakin, jotka jätin sinne.
Perjantai 27.3.2015 Olimme Ikosen Maijan (martta) kanssa hiuksia värjäämässä, vaikka olin jo semmoisen lopettanut. Odotimme värien tasaantumista. Sitten huomasin, että Maijalla oli jo valmis ja hän oli kietonut huivin päähänsä. Minulla oli vaaleankeltainen, tuuhea tukka ja vain otsalla vähän aikaisemmin laitettua. Nyt laitoin vain vähän latvoihin.
Kalevi ajeli sinisellä mopolla. Hän oli putoamassa vihreältä lavalta alemmalle. Vaikka se näytti pahalta, ei hänelle käynyt kuinkaan.
Lauantai 28.3.2015 Minulla oli tikku kädessä ja sitä oli vaikea saada pois.
((Su 29. kuulin isällä olevan luomi selässä, joka on ehkä ihosyöpää.)) - ((Ei ollu syöppee vielä marraskuussakkaa 2022.))
Sunnuntai 29.3.2015 Kuljin huonoa tietä. Ohitseni ajoi vihreä auto ja kuljin toisen vihreän auton ohi.
Maanantai 30.3.2015 Pitkä rivi punakeltaisia ruukkukukkia.
Tiistai 31.3.2015 Olin pienen ryhmän kanssa koruliikkeessä. Kokeilin magneettirannekkeita, mutta heitin pois. Laitoin taskuuni kultaisen kaulakorun, jossa oli yksi safiiri. Sitten kuljimme linja-auton kyydissä ja tulimme eräkämpälle yöpyäksemme. Kuski saattoi minut sisälle ja antoi kaksi kevyttä suukkoa huulilleni. Sitten istuimme hänen kanssaan sinapinkeltaiselle nahkasohvalle, jossa istui jo kolme miestä. Siirsin ison tyynyn pois. - Söin keittoa lautaselta, kun kuskin vaimo tuli ja sanoi, ettei minun tarvitse kainostella, hän tietää miehensä kujeilusta.
Kaksi keltaista patjaa. - Oranssia. - Luku 7_ _7.
Nähhään :)