

Lintu? - Lentävä = onnee, yksin istuva = surruu ja huolta, kiinni
suaminen = petetyks tulemista, laulun kuuleminen = houkuttelevvoo
tarjjousta ja perhheellistä illoo lapsista, syöttäminen =
seurraan joutumista, tappaminen = vahinkkoo.
Tiistai 1.3.2016 Seijalla
oli seinillä satakunta valokuvaa. Hän jakoi niitä luokkakavereilleen.
Minulla oli kaski valokuvaa ja kysyin, kuuluuko ne samaan? Toisen
kuvan takan luki Anna ja ne kuului samaan.
Sunnuntai 6.3.2016
Lintuparvi lensi lähelleni ja yksi laskeutui kädelleni. Se oli
pääskysen kokoinen ja mustalla pohjavärillä rinnassa oli valkeaa ja
ruskeaa ja selkäpuolella hajanaisia sinisiä sävyjä. Yritin silittää
sitä, mutta se pyrähti lentoon. Tuli kuitenkin takaisin.
Paljon lasten leluja. Olin Hilkan kanssa huoneessa ja etsin lelujen
seasta mustia öljykapseleita. Huoneeseen tuli mies. Neuvoin häntä
olemaan hiljaa, kun viereisessä huoneessa nukkui tyttö. Pieni
poika tuli hakemaan leluja. Sanoin miehelle niiden olevan yhteisiä.
Mies koppasi minut käsiinsä ja istui keinutuoliin, laskien minut
syliinsä. Aistin, että hän halusi olla kanssani. Sanoin, että työt ehkä
alkavat viikon päästä. Hän totesi, että mitä sitten? Sanoin, että
katsotaan päivä kerrallaan.
Maanantai 7.3.2016 Olimme
sisaruksieni kanssa kesällä Karhunsalolla. Isä oli kuollut ja minun oli
tarkoitus lohkaista tontista palat toisille.
Kävelin Karhunsalon suunnalta Enon keskustaan päin. Ajotiellä käveli
paljon ihmisiä. Sitten tulin kapeammalle kävelysillalle ja ohitin monia
ihmisiä. Rupesin laulamaan Mörrimöykkyä ja toiset yhtyivät mukaan.
Keväällä talooni tuli useita sukulaisia. Olin vielä arkivaatteissa ja
ajattelin vaihtavani muuta ylleni. Muuan nuoripari oli mennyt kihloihin
ja onnittelin molempia käsistä yhtäaikaa. Minulla oli kova vessahätä ja
etsin paikkaa tarpeilleni. Etsin taskustani talouspaperia ja siellä oli
paljon punavalkeita Marianne-karkkeja.
Tiistai 8.3.2016 "Ei sen
oo väliä!"
Perjantai 11.3.2016 Leveä
punainen viiva, minkä yläpuolella keskellä oli vierekkäin kaksi
punaista palloa. Sitten pallot hävisivät ja jäljelle jäi vain viiva.


Nimi? - Jos oot ottavinas uuven nimen = tuut tietämättäs käyttäytymmään
viärin ystäviäs kohttaan, kuulet nimes = panettelluu, kirjotettuna =
oikkeuven asioita.
Sunnuntai 13.3.2016 Menin
Enon ylä-asteelle, jätin takin naulakkoon ja mennin valkeaan vessaan.
Ovella kuulin jonkun sanovan: - "Tuolla oli Tarja. Riissasen Tarja."
Ääni oli jotenkin minulle tuttu.
Maanantai 14.3.2016
Kävelin sillalla Hilkan sekä pienten Tapanin ja Kalevin kanssa. Kevät.
Tapani meni sillan päässä rantaan, heitti kengät, meni lähimmälle
kivelle, sitten toiselle ja lähti uimaan. Sanoi, että on kuuma. Hänellä
oli sininen kokotoppahaalari. Sen jälkeen hän meni sillan toiselle
puolelle uimaan. Pyydettyäni häntä tulemaan takaisin, hän meni sillan
alle ja sai muurahaisia kasvoihinsa.
Tiistai 15.3.2016 Toinen
mies sanoi minulle: - "Aina on toinen vaihtoehto."
Pentti ajoi valkoista autoa ja minä olin takapenkillä. Kun hän
peruutti, auto oli punainen ja sitten vihreä, kun hän suihkutti sitä
vesiletkulla, samalla kun joku mies tankkasi sitä. Tankkaaja kysyi,
paljonko laitetaan, mutta Pentti ei kuullut. Kysyin kovemmin: - "Petri,
paljonko laitetaan?"
Torstai 17.3.2016
Nuorempi hassutteleva mies ja kaksi nuorta poikaa. Exällä oli vain
pienet turkoosihousut, kun hän ahdisteli minua. En tykännyt ja itkin.
Suunnittelin jonkun kanssa uutta kotia ja meillä oli kapeahkoja,
vaaleankeltaisia levyjä. Kuljin jonkun kanssa Enon risteyksellä ja
mietimme rakentavamme sinne.
Perjantai 18.3.2016
Hilkan perhe asui talossa, mikä oli kallion päällä ja luolassa talon
alla asui dinosaurus. Yhden huoneen lattiassa oli muutama reikä, josta
sen näki. Mika oli pari-vuotias ja hän hävisi jonnekkin. Etsimme
sakilla ja lopulta huomasin hänet. Itkin helpotuksesta.

Sunnuntai 4.4.2003

Pakkanen oli aamusta asti ollut kahdessakymmenessä asteessa, mutta
onneksi sen oli luvattu laskevan seuraavaan iltaan mennessä. Olimme
nimittäin, kahden kaverini kanssa menossa tansseihin. Ei mihinkään
ravintolaan, vaan kunnolliseen tanssipaikkaan, jossa sopii
pyörähtelemään.
Lauantai-illan koittaessa, olin jo ajoissa valmiina, kun Haapasuon
siskokset tulivat hakemaan minua. Ja reilun puolen tunnin päästä olimme
tanssilavan parkkipaikalla. Siellä vaihdoimme tanssikengät jalkaan ja
jätimme takkimme autoon, näin säästimme narikkamaksun. Sitten,
"pakollisen" vessassa käynnin jälkeen suunnistimme askeleemme
tanssilattian laidalle, muun "hameväen" joukkoon. Ja tietysti
kulkiessamme katselimme syrjäsilmällä, millaista sakkia
tansittajapuolella olisi tänään. Oli siellä muutama uusi kasvo, mutta
enimmäkseen samaa tuttua porukkaa.
Kun toinenkin valssi oli ohi ja alkoi tango, tultiin minuakin hakemaan.
Hän oli sellainen kaveri, joka tanssitti minua ainakin pari kertaa joka
ilta, milloin satuimme samaan tanssipaikkaan. Juttelimme niitä näitä ja
minä aina kiusoittelin häntä, että eikö hän vieläkään ollut löytänyt
itselleen vakituista tanssikaveria. Mikko oli ollut kerran naimisissa
ja erosta hänelle oli jäänyt niin "paha maku" suuhun, ettei hän ollut
heti valmis uuteen suhteeseen.
Pari seuraavaa jenkkaa minua tanssitti komea kaveri. Ei mikään
filmitähti, mutta komea omalla tavallaan. Mies oli tanssittanut minua
muutaman kerran aikaisemminkin. Hänellä oli lyhyt, lainehtiva
vaaleanruskea tukka ja jos katsoi tarkkaan, saattoi nähdä nenällä
muutaman pisaman. Silmät olivat vihreät, joissa oli ruskeita pilkkuja.
Jollakin tapaa hän muistutti Lasse Pöystiä. Olisi se sattumaa, jos
tanssittajanikin nimi olisi Lasse.
Hieman yllätyin, kun hän tuli parin kappaleen jälkeen hakemaan
minua uudelleen. Oli menossa nopea valssi ja kun se loppui, rohkaisin
mieleni ja aloitin varovasti juttelun:
- Minä pidän enemmän juuri tällaisista nopeista tanssittavista. Entä
sinä?
- Pidän minäkin. Mutta on ne hitaatkin mukavia välillä.
- Niin. - Mikä sinun nimesi on? Mies näytti hieman yllättyneeltä, mutta
hymyili sitten leveästi sanoen:
- Olisit vain sanonut suoraan, että muistutan Lasse Pöystiä. Et olisi
ollut ensimmäinen, etkä varmaan viimeinenkään. Nimeni on kuitenkin
Lasse.
Hieman punehtuen kysyin: - "Olitkos sitten jo syntyessäsi Lasse Pöystin
näköinen?"
- Siihen pystyisi varmaan äitini vastaamaan.
Toisen, hieman hitaamman valssin aikana juttelimme kaikenlaista. Ja kun
se loppui, Lasse vei minut toisten naisten joukkoon ja palasi itse
miesparveen. Minulle tuli hiukan haikea olo, kun meillä oli ollut niin
mukava juttutuokio.
Orkesteri oli ollut tauolla ja takaisin tultuaan ilmoitti, että nyt
alkaisi naisten tunti. Hain ensimmäisenä Mikkoa. Toiseksi tanssin uuden
tuttavuuden kanssa, mutta sitten minun oli "pakko" käydä Lasse
lattialle. Sattumoisin se oli tangoa ja meinasin sotkeutua askelissa,
kun . . . Huomasin ihastuneeni häneen! Vau, mikä tunne! Tanssimme
ensimmäisen kappaleen hiljaisina. Toisen aikana kysyin hieman
ujostellen, että tanssittaisiinko seuraavatkin kappaleet yhdessä? Lasse
katsoi minua hetken totisena, sitten hymyili hiukan ja antoi myöntävän
vastauksen. Sitten
toisen humppakappaleen lopppusävelillä Lasse kysyi:
- "Passaisko neidille, jos panisimme askeleemme yksiin viimeisenkin
tunnin aikana?" Hymyilin Lasselle punastuen ja sain vaivoin sanotuksi
myöntävästi.
Viimeisen valssin aikana keskustelimme seuraavasta lauantaista. Hyvin
todennäköisesti tulisimme molemmat silloinkin.
Viikko oli taas takanapäin. Kun heräsin lauantai-aamuna, muistin
selvästi unen, jossa oli pakkasyön täysikuu ja kirkkaat tähdet. Mietin,
etten pitkään aikaan ollut nähnyt niin selvää unta. Mitähän tuo uni
merkitsee?
Illalla tulivat molemmat Haapasuon tytöt, vaikka ensin oli
puhetta vain toisesta. Liekkö heilläkin mielessä joku tietty
kaksilahkeinen?
Mitä lähemmäksi tanssipaikkaa tulimme, sitä enemmän perhosia lenteli
vatsassani. Sitten, kun tulimme pois "kaunistautumasta", melkein
törmäsin Lasseen, joka oli myös käynyt siistiytymässä. Hän kumarsi
minulle kevyesti ja tarjosi käsivartensa, johon minä tartuin ja samalla
nyökkäsin hieman. Suunnistimme suoraan lattialle, jossa oli vain
muutama pari pyörähtelemässä ensimmäisten kappaleiden aikana.
Se ilta ja monet muut tansseissa viettämämme hetket tuntuivat menevän
aivan liian nopeasti. Niin vierähti talvi ja sitten olimmekin jo kesän
kynnyksellä.
Me molemmat kävimme töissä, mutta kuin ihmeen kaupalla, saimme
kesälomamme samaan aikaan; heinäkuun puolestavälistä elokuun
puoleenväliin.
Lassella oli vain äiti enää elossa. Pirteän tuntuinen "mummo". Muut
Lassen sisarukset olivat jo perheellisiä, mutta "iltatähti" ei pitänyt
mitään kiirettä.
Alkukesästä kuljimme viikonloppuisin yhdessä. Monesti menimme luontoon
kävellen eväskorin kanssa ja Lassella oli aina kamera mukana. - Sitten
eräänä päivänä hän näytti minulle luontovalokuviaan ja niiden joukossa
sattui olemaan yksi kuva hänen äidistään sukkaneulomus käsissään. Minä
ihastuin kuvaan ja pyysin saada maalata siitä taulun. No me lähdimme
siltä istumalta käymään hänen äitinsä luona kysymässä kuvatulta lupaa.
Hänen äitinsä vaikutti 10 vuotta nuoremmalta ikäisekseen. Sirkka oli
hyvin seurallinen ihminen ja hän antoi luvan taulun maalaamiseen sen
kummemmitta kyselyittä. Sanoin vain sen, että toivottavasti hän kerkiää
nähdä taulun valmiina, koska tällä hetkellä minulla oli toinen taulu
kesken.
Hieman myöhemmin, kun Lasse sattui olemaan hieman etäämpänä, Sirkka
sanoi, että oli tainnut Lassekin löytää sen oikean. Johon minä
ihmettelemään, että mistäs hän sen tietää? Sirkka sanoi huomanneensa
Lassen katselevan minua sillälailla, rakastuneesti. Punastuttuani hän
lisäsi, että toivottavasti tunne kestää molemminpuolisina koko
loppuelämän.
Loman aikana kävimme usein Sirkan luona. Minä viihdyin vanhassa talossa
ja Lassekin tykkäsi vierailla siellä useasti.
((Unessa oli: tanssin Lasse Pöystin näköisen miehen kanssa.))


Vitsi: Nuorruuven tuttavat
Alliina ja Maijastiina tapasivat vanahoilla päivillä toisesa, jollon
Alliina tiiustelloo:
- Mitenkä on vointis, sullakkii kun on tuota ikkee?
- Siinä on vointtii parraaks; toinen jalaka on hauvanreunuslankulla ja
toinen jo tyhjän piälä.
Lauantai 19.3.2016
Urossorsa tuli kaakattaen kohti ja toinen oli kuolleena rantavedessä.
Katselin ampiaispesää läheltä. Yksi tuli sormelleni ja toinen
nenälleni. Hätistin ne pois.
Maanantai 21.3.2016
Karhunsalon vinni oli täynnä minun ja poikieni tavaraa. Meidän piti
muuttaa sieltä pois ja kokosin erikokoisia lyijykyniä laatikkoon.
Sitten katselin hameita. Siellä oli useampi samanlainen
oranssikuvioinen. Jokin vaalea oli käynyt liian pieneksi.
Kuljin epätasaisessa maastossa.
Tiistai 22.3.2016 Olin
mukana kauppahallin muotinäytöksessä, mutta pukuni ei ollut vielä
valmis. Seijalla oli päällään vihreä- ja keltakukallinen mekko. Muilla
mukanaolleilla oli kimaltavia pukuja. Lopulta sain päälleni himmeän,
viininpunaisen sävyisen mekon, mikä oli edestä vaaleampi. Karhunsalolle
tuli Pesosen perhe. Edesmennyt Ensiokin.
Keskiviikko 23.3.2016
Työkaverini Tuula (Kaskelta) ajoi autoa. Istuin takapenkillä muiden
kanssa. Hän meni hiukan ohi risteyksestä, mutta sai kuitenkin
käännettyä. Tiellä oli ihmisiä parijonossa, joka haarautui sitten
kahdeksi.
Laskin mäkeä yhden naisen ja kahden pienen pojan kanssa. Minulla oli
vihreä lasten lapio, jolla siirsin lunta toisen pojan jaloille, kun hän
oli pitkällään maassa. Pojan toinen jalka oli paljas, mutta hän laittoi
siihen löytämänsä sukan. Pojan puku oli sininen.
Torstai 24.3.2016 Opetin
pienelle pojalle tottelevaisuutta.


Kuolleet? - Ite kuolleena = pitkkee ikkee, vielä elävät kuolleena =
huolta, kuolleihen kansa seurusteleminen = ilosta toivvoo ja sadetta,
kuolleihen uuvesttaan kuolevan = kuolemantappausta, kuolleen
herreeminen elloon = toivveihen totteutumista joihen luulit männeen,
kuolleen kaivaminen ylös = suurta vuarroo, kuollut ruumisarkussa =
odottamaton ilo, hauttaan laskeminen = rakastaville pikasta erroo.
Perjantai 25.3.2016
Valkea suihkukone lensi. Sitten se muuttui monipyöräiseksi rekaksi ja
ajoi ihan tien reunalla, joten putosin muutaman metrin alemmaksi
ruohikkoon. Siellä oli joitakin tuttuja. Muuan tuntematon mies otti
ison kortin, josta olin leikannut viereisen kuvan pois. Hänen
läsnäolonsa tuntui hyvältä.
Sunnuntai 27.3.2016
Luhtapohjan pihassa pakoilin exää. Kuljin jonkun kanssa ulkorakennusten
takaa metsään ja laskeuduin vaarallisen jyrkkää rinnettä. Kauniissa
nuoressa mäntymetsässä seisoi juuri rakennettu puukirkko. Olimme sen
sisällä muiden ihmisten kanssa, kun exä tuli sisälle tarkastamaan
rakennuksen teon.
Maanantai 28.3.2016
Karhunsalolla mies laittoi paketillisen pesupulveria pyykkikoneeseen.
Sanoin että niistä jää iholle jäämiä. Sitten painin leikkisästi
edesmenneen Pesosen Ension kanssa.
Keskiviikko 30.3.2016
Talooni oli tullut mies ja kaksi naista. Yöllä he huudattivat radiota,
etten saanut poikieni kanssa nukutuksi. Ajoin aikuiset ulos. Seuraavana
päivänä joku nainen oli kutsunut heidät ja joitain muitakin
kuultavaksi. Minut hän ohjasi istumaan vasemmalle puolelle ja toiset
osapuolet eteensä. Hän halusi tietää mitä täällä oli tapahtunut.
Rauhanhäiritsijät olivat pahoillaan tapahtuneesta.
Joen uomassa oli roskaajia ja keräsin tölkkejä pois. Sanoin heille,
että pitäisivät paikat puhtaana.
Torstai 31.3.2016
Karhunsalolla oli paljon paistettuja riisipiirakoita, joita söin jonkun
miehen kanssa. Sitten sinne tuli sukulaisia.
Ajoin yölllä Markku S:n luokse. Hän asui kerrostalossa. Portaita
noustessa Matias (Kaskelta) kantoi pientä kaappia ylös. Markun oven
edessä oli sohva. Avasin oven lukon tikulla. Hämärässä huoneessa näin
Markun nukkuvan ja jokaisella pedillä oli joku. Siellä oli pienet
kaksospojat ja useampi harmaapäinen vanha mies. Kello oli neljä.
Pitäisi lähteä takaisin kotiin, että Petri pääsisi kyydissäni töihin.
Pojat ja vanhus heräsivät, joten pyysin heitä jatkamaan uniaan ja
piilouduin Markun sängyn päätyyn. Sitten menin ovesta ulos ja sen taa,
mutta Markku oli herännyt yövuorouniltaan ja tuli ovelle. Hän tuli
lähelleni ja tunsin partaveden tuoksun.
Nähhään :)