Lintu? - Lentävä = onnee, yksin istuva = surruu ja huolta, kiinni suaminen = petetyks tulemista, laulun kuuleminen = houkuttelevvoo tarjjousta ja perhheellistä illoo lapsista, syöttäminen =  seurraan joutumista, tappaminen =  vahinkkoo.


Tiistai 1.3.2016  Seijalla oli seinillä satakunta valokuvaa. Hän jakoi niitä luokkakavereilleen. Minulla oli kaski valokuvaa ja kysyin, kuuluuko ne samaan?  Toisen kuvan takan luki Anna ja ne kuului samaan.


Sunnuntai 6.3.2016  Lintuparvi lensi lähelleni ja yksi laskeutui kädelleni. Se oli pääskysen kokoinen ja mustalla pohjavärillä rinnassa oli valkeaa ja ruskeaa ja selkäpuolella hajanaisia sinisiä sävyjä. Yritin silittää sitä, mutta se pyrähti lentoon. Tuli kuitenkin takaisin.

Paljon lasten leluja. Olin Hilkan kanssa huoneessa ja etsin lelujen seasta mustia öljykapseleita. Huoneeseen tuli mies. Neuvoin häntä olemaan hiljaa, kun viereisessä huoneessa nukkui tyttö.  Pieni poika tuli hakemaan leluja. Sanoin miehelle niiden olevan yhteisiä. Mies koppasi minut käsiinsä ja istui keinutuoliin, laskien minut syliinsä. Aistin, että hän halusi olla kanssani. Sanoin, että työt ehkä alkavat viikon päästä. Hän totesi, että mitä sitten? Sanoin, että katsotaan päivä kerrallaan.


Maanantai 7.3.2016  Olimme sisaruksieni kanssa kesällä Karhunsalolla. Isä oli kuollut ja minun oli tarkoitus lohkaista tontista palat toisille.

Kävelin Karhunsalon suunnalta Enon keskustaan päin. Ajotiellä käveli paljon ihmisiä. Sitten tulin kapeammalle kävelysillalle ja ohitin monia ihmisiä. Rupesin laulamaan Mörrimöykkyä ja toiset yhtyivät mukaan.

Keväällä talooni tuli useita sukulaisia. Olin vielä arkivaatteissa ja ajattelin vaihtavani muuta ylleni. Muuan nuoripari oli mennyt kihloihin ja onnittelin molempia käsistä yhtäaikaa. Minulla oli kova vessahätä ja etsin paikkaa tarpeilleni. Etsin taskustani talouspaperia ja siellä oli paljon punavalkeita Marianne-karkkeja.


Tiistai 8.3.2016  "Ei sen oo väliä!"


Perjantai 11.3.2016  Leveä punainen viiva, minkä yläpuolella keskellä oli vierekkäin kaksi punaista palloa. Sitten pallot hävisivät ja jäljelle jäi vain viiva.






Nimi? - Jos oot ottavinas uuven nimen = tuut tietämättäs käyttäytymmään viärin ystäviäs kohttaan, kuulet nimes = panettelluu, kirjotettuna = oikkeuven asioita.


Sunnuntai 13.3.2016  Menin Enon ylä-asteelle, jätin takin naulakkoon ja mennin valkeaan vessaan. Ovella kuulin jonkun sanovan: - "Tuolla oli Tarja. Riissasen Tarja." Ääni oli jotenkin minulle tuttu.


Maanantai 14.3.2016  Kävelin sillalla Hilkan sekä pienten Tapanin ja Kalevin kanssa. Kevät. Tapani meni sillan päässä rantaan, heitti kengät, meni lähimmälle kivelle, sitten toiselle ja lähti uimaan. Sanoi, että on kuuma. Hänellä oli sininen kokotoppahaalari. Sen jälkeen hän meni sillan toiselle puolelle uimaan. Pyydettyäni häntä tulemaan takaisin, hän meni sillan alle ja sai muurahaisia kasvoihinsa.


Tiistai 15.3.2016  Toinen mies sanoi minulle: - "Aina on toinen vaihtoehto."

Pentti ajoi valkoista autoa ja minä olin takapenkillä. Kun hän peruutti, auto oli punainen ja sitten vihreä, kun hän suihkutti sitä vesiletkulla, samalla kun joku mies tankkasi sitä. Tankkaaja kysyi, paljonko laitetaan, mutta Pentti ei kuullut. Kysyin kovemmin: - "Petri, paljonko laitetaan?"


Torstai 17.3.2016  Nuorempi hassutteleva mies ja kaksi nuorta poikaa. Exällä oli vain pienet turkoosihousut, kun hän ahdisteli minua. En tykännyt ja itkin.

Suunnittelin jonkun kanssa uutta kotia ja meillä oli kapeahkoja, vaaleankeltaisia levyjä. Kuljin jonkun kanssa Enon risteyksellä ja mietimme rakentavamme sinne.


Perjantai 18.3.2016  Hilkan perhe asui talossa, mikä oli kallion päällä ja luolassa talon alla asui dinosaurus. Yhden huoneen lattiassa oli muutama reikä, josta sen näki. Mika oli pari-vuotias ja hän hävisi jonnekkin. Etsimme sakilla ja lopulta huomasin hänet. Itkin helpotuksesta.





Sunnuntai 4.4.2003


Pakkanen oli aamusta asti ollut kahdessakymmenessä asteessa, mutta onneksi sen oli luvattu laskevan seuraavaan iltaan mennessä. Olimme nimittäin, kahden kaverini kanssa menossa tansseihin. Ei mihinkään ravintolaan, vaan kunnolliseen tanssipaikkaan, jossa sopii pyörähtelemään.
Lauantai-illan koittaessa, olin jo ajoissa valmiina, kun Haapasuon siskokset tulivat hakemaan minua. Ja reilun puolen tunnin päästä olimme tanssilavan parkkipaikalla. Siellä vaihdoimme tanssikengät jalkaan ja jätimme takkimme autoon, näin säästimme narikkamaksun. Sitten, "pakollisen" vessassa käynnin jälkeen suunnistimme askeleemme tanssilattian laidalle, muun "hameväen" joukkoon. Ja tietysti kulkiessamme katselimme syrjäsilmällä, millaista sakkia tansittajapuolella olisi tänään. Oli siellä muutama uusi kasvo, mutta
enimmäkseen samaa tuttua porukkaa.
Kun toinenkin valssi oli ohi ja alkoi tango, tultiin minuakin hakemaan. Hän oli sellainen kaveri, joka tanssitti minua ainakin pari kertaa joka ilta, milloin satuimme samaan tanssipaikkaan. Juttelimme niitä näitä ja minä aina kiusoittelin häntä, että eikö hän vieläkään ollut löytänyt itselleen vakituista tanssikaveria. Mikko oli ollut kerran naimisissa ja erosta hänelle oli jäänyt niin "paha maku" suuhun, ettei hän ollut heti valmis uuteen suhteeseen.
Pari seuraavaa jenkkaa minua tanssitti komea kaveri. Ei mikään filmitähti, mutta komea omalla tavallaan. Mies oli tanssittanut minua muutaman kerran aikaisemminkin. Hänellä oli lyhyt, lainehtiva vaaleanruskea tukka ja jos katsoi tarkkaan, saattoi nähdä nenällä muutaman pisaman. Silmät olivat vihreät, joissa oli ruskeita pilkkuja. Jollakin tapaa hän muistutti Lasse Pöystiä. Olisi se sattumaa, jos tanssittajanikin nimi olisi Lasse.
 Hieman yllätyin, kun hän tuli parin kappaleen jälkeen hakemaan minua uudelleen. Oli menossa nopea valssi ja kun se loppui, rohkaisin mieleni ja aloitin varovasti juttelun:
- Minä pidän enemmän juuri tällaisista nopeista tanssittavista. Entä sinä?
- Pidän minäkin. Mutta on ne hitaatkin mukavia välillä.
- Niin. - Mikä sinun nimesi on? Mies näytti hieman yllättyneeltä, mutta hymyili sitten leveästi sanoen:
- Olisit vain sanonut suoraan, että muistutan Lasse Pöystiä. Et olisi ollut ensimmäinen, etkä varmaan viimeinenkään. Nimeni on kuitenkin Lasse.
Hieman punehtuen kysyin: - "Olitkos sitten jo syntyessäsi Lasse Pöystin näköinen?"
- Siihen pystyisi varmaan äitini vastaamaan.
Toisen, hieman hitaamman valssin aikana juttelimme kaikenlaista. Ja kun se loppui, Lasse vei minut toisten naisten joukkoon ja palasi itse miesparveen. Minulle tuli hiukan haikea olo, kun meillä oli ollut niin mukava juttutuokio.
Orkesteri oli ollut tauolla ja takaisin tultuaan ilmoitti, että nyt alkaisi naisten tunti. Hain ensimmäisenä Mikkoa. Toiseksi tanssin uuden tuttavuuden kanssa, mutta sitten minun oli "pakko" käydä Lasse lattialle. Sattumoisin se oli tangoa ja meinasin sotkeutua askelissa, kun . . . Huomasin ihastuneeni häneen! Vau, mikä tunne! Tanssimme ensimmäisen kappaleen hiljaisina. Toisen aikana kysyin hieman ujostellen, että tanssittaisiinko seuraavatkin kappaleet yhdessä? Lasse katsoi minua hetken totisena, sitten hymyili hiukan ja antoi myöntävän vastauksen. Sitten
toisen humppakappaleen lopppusävelillä Lasse kysyi: - "Passaisko neidille, jos panisimme askeleemme yksiin viimeisenkin tunnin aikana?" Hymyilin Lasselle punastuen ja sain vaivoin sanotuksi myöntävästi.
Viimeisen valssin aikana keskustelimme seuraavasta lauantaista. Hyvin todennäköisesti tulisimme molemmat silloinkin.

Viikko oli taas takanapäin. Kun heräsin lauantai-aamuna, muistin selvästi unen, jossa oli pakkasyön täysikuu ja kirkkaat tähdet. Mietin, etten pitkään aikaan ollut nähnyt niin selvää unta. Mitähän tuo uni merkitsee?
 Illalla tulivat molemmat Haapasuon tytöt, vaikka ensin oli puhetta vain toisesta. Liekkö heilläkin mielessä joku tietty kaksilahkeinen?
Mitä lähemmäksi tanssipaikkaa tulimme, sitä enemmän perhosia lenteli vatsassani. Sitten, kun tulimme pois "kaunistautumasta", melkein törmäsin Lasseen, joka oli myös käynyt siistiytymässä. Hän kumarsi minulle kevyesti ja tarjosi käsivartensa, johon minä tartuin ja samalla nyökkäsin hieman. Suunnistimme suoraan lattialle, jossa oli vain muutama pari pyörähtelemässä ensimmäisten kappaleiden aikana.
Se ilta ja monet muut tansseissa viettämämme hetket tuntuivat menevän aivan liian nopeasti. Niin vierähti talvi ja sitten olimmekin jo kesän kynnyksellä.
Me molemmat kävimme töissä, mutta kuin ihmeen kaupalla, saimme kesälomamme samaan aikaan; heinäkuun puolestavälistä elokuun puoleenväliin.
Lassella oli vain äiti enää elossa. Pirteän tuntuinen "mummo". Muut Lassen sisarukset olivat jo perheellisiä, mutta "iltatähti" ei pitänyt mitään kiirettä.
Alkukesästä kuljimme viikonloppuisin yhdessä. Monesti menimme luontoon kävellen eväskorin kanssa ja Lassella oli aina kamera mukana. - Sitten eräänä päivänä hän näytti minulle luontovalokuviaan ja niiden joukossa sattui olemaan yksi kuva hänen äidistään sukkaneulomus käsissään. Minä ihastuin kuvaan ja pyysin saada maalata siitä taulun. No me lähdimme siltä istumalta käymään hänen äitinsä luona kysymässä kuvatulta lupaa.
Hänen äitinsä vaikutti 10 vuotta nuoremmalta ikäisekseen. Sirkka oli hyvin seurallinen ihminen ja hän antoi luvan taulun maalaamiseen sen kummemmitta kyselyittä. Sanoin vain sen, että toivottavasti hän kerkiää nähdä taulun valmiina, koska tällä hetkellä minulla oli toinen taulu kesken.
Hieman myöhemmin, kun Lasse sattui olemaan hieman etäämpänä, Sirkka sanoi, että oli tainnut Lassekin löytää sen oikean. Johon minä ihmettelemään, että mistäs hän sen tietää? Sirkka sanoi huomanneensa Lassen katselevan minua sillälailla, rakastuneesti. Punastuttuani hän lisäsi, että toivottavasti tunne kestää molemminpuolisina koko loppuelämän.
Loman aikana kävimme usein Sirkan luona. Minä viihdyin vanhassa talossa ja Lassekin tykkäsi vierailla siellä useasti.

((Unessa oli: tanssin Lasse Pöystin näköisen miehen kanssa.))






Vitsi: Nuorruuven tuttavat Alliina ja Maijastiina tapasivat vanahoilla päivillä toisesa, jollon Alliina tiiustelloo:
- Mitenkä on vointis, sullakkii kun on tuota ikkee?
- Siinä on vointtii parraaks; toinen jalaka on hauvanreunuslankulla ja toinen jo tyhjän piälä.


Lauantai 19.3.2016  Urossorsa tuli kaakattaen kohti ja toinen oli kuolleena rantavedessä.

Katselin ampiaispesää läheltä. Yksi tuli sormelleni ja toinen nenälleni. Hätistin ne pois.


Maanantai 21.3.2016  Karhunsalon vinni oli täynnä minun ja poikieni tavaraa. Meidän piti muuttaa sieltä pois ja kokosin erikokoisia lyijykyniä laatikkoon. Sitten katselin hameita. Siellä oli useampi samanlainen oranssikuvioinen. Jokin vaalea oli käynyt liian pieneksi.

Kuljin epätasaisessa maastossa.


Tiistai 22.3.2016  Olin mukana kauppahallin muotinäytöksessä, mutta pukuni ei ollut vielä valmis. Seijalla oli päällään vihreä- ja keltakukallinen mekko. Muilla mukanaolleilla oli kimaltavia pukuja. Lopulta sain päälleni himmeän, viininpunaisen sävyisen mekon, mikä oli edestä vaaleampi. Karhunsalolle tuli Pesosen perhe. Edesmennyt Ensiokin.


Keskiviikko 23.3.2016  Työkaverini Tuula (Kaskelta) ajoi autoa. Istuin takapenkillä muiden kanssa. Hän meni hiukan ohi risteyksestä, mutta sai kuitenkin käännettyä. Tiellä oli ihmisiä parijonossa, joka haarautui sitten kahdeksi.

Laskin mäkeä yhden naisen ja kahden pienen pojan kanssa. Minulla oli vihreä lasten lapio, jolla siirsin lunta toisen pojan jaloille, kun hän oli pitkällään maassa. Pojan toinen jalka oli paljas, mutta hän laittoi siihen löytämänsä sukan. Pojan puku oli sininen.


Torstai 24.3.2016  Opetin pienelle pojalle tottelevaisuutta.






Kuolleet? - Ite kuolleena = pitkkee ikkee, vielä elävät kuolleena = huolta, kuolleihen kansa seurusteleminen = ilosta toivvoo ja sadetta, kuolleihen uuvesttaan kuolevan = kuolemantappausta, kuolleen herreeminen elloon = toivveihen totteutumista joihen luulit männeen, kuolleen kaivaminen ylös = suurta vuarroo, kuollut ruumisarkussa = odottamaton ilo, hauttaan laskeminen = rakastaville pikasta erroo.


Perjantai 25.3.2016  Valkea suihkukone lensi. Sitten se muuttui monipyöräiseksi rekaksi ja ajoi ihan tien reunalla, joten putosin muutaman metrin alemmaksi ruohikkoon. Siellä oli joitakin tuttuja. Muuan tuntematon mies otti ison kortin, josta olin leikannut viereisen kuvan pois. Hänen läsnäolonsa tuntui hyvältä.


Sunnuntai 27.3.2016  Luhtapohjan pihassa pakoilin exää. Kuljin jonkun kanssa ulkorakennusten takaa metsään ja laskeuduin vaarallisen jyrkkää rinnettä. Kauniissa nuoressa mäntymetsässä seisoi juuri rakennettu puukirkko. Olimme sen sisällä muiden ihmisten kanssa, kun exä tuli sisälle tarkastamaan rakennuksen teon.


Maanantai 28.3.2016  Karhunsalolla mies laittoi paketillisen pesupulveria pyykkikoneeseen. Sanoin että niistä jää iholle jäämiä. Sitten painin leikkisästi edesmenneen Pesosen Ension kanssa.


Keskiviikko 30.3.2016  Talooni oli tullut mies ja kaksi naista. Yöllä he huudattivat radiota, etten saanut poikieni kanssa nukutuksi. Ajoin aikuiset ulos. Seuraavana päivänä joku nainen oli kutsunut heidät ja joitain muitakin kuultavaksi. Minut hän ohjasi istumaan vasemmalle puolelle ja toiset osapuolet eteensä. Hän halusi tietää mitä täällä oli tapahtunut. Rauhanhäiritsijät olivat pahoillaan tapahtuneesta.

Joen uomassa oli roskaajia ja keräsin tölkkejä pois. Sanoin heille, että pitäisivät paikat puhtaana.


Torstai 31.3.2016  Karhunsalolla oli paljon paistettuja riisipiirakoita, joita söin jonkun miehen kanssa. Sitten sinne tuli sukulaisia.

Ajoin yölllä Markku S:n luokse. Hän asui kerrostalossa. Portaita noustessa Matias (Kaskelta) kantoi pientä kaappia ylös. Markun oven edessä oli sohva. Avasin oven lukon tikulla. Hämärässä huoneessa näin Markun nukkuvan ja jokaisella pedillä oli joku. Siellä oli pienet kaksospojat ja useampi harmaapäinen vanha mies. Kello oli neljä. Pitäisi lähteä takaisin kotiin, että Petri pääsisi kyydissäni töihin. Pojat ja vanhus heräsivät, joten pyysin heitä jatkamaan uniaan ja piilouduin Markun sängyn päätyyn. Sitten menin ovesta ulos ja sen taa, mutta Markku oli herännyt yövuorouniltaan ja tuli ovelle. Hän tuli lähelleni ja tunsin partaveden tuoksun.

Nähhään :)