

Kesäkuussa
2013 kiinnostuin lukemmaan Gary R. Renardin kirjoja. I = "Maailman
kaikkeus katoaa", II = "Kuolematon todellisuutesi" ja III = "Rakkaus ei
ole unohtanut ketään". -
Mielenkiintoset kirjat, joissa
kerrottaan, että tavalliselle pulliaiselle ilimesttyy kaks sielluu. Ne
kerttoo Garylle, että tämä tulloo kirjottammaan kirjan, jota hiän ei oo
kuvitelluu hurjimmissa
unelmissakkaa. No hiän on nyt kirjottanu usseemmannii kirjan. (Taivaankaari Oy) - Nuissa kolomessa mainittaan kirja: "Ihmeiden oppikurssi". Tein siitä ensin tehtävät ja sitten luin sen
tekstiosan.Tähän iiiisssooooooo hymynuama! ! !
Perjantai 1.11.2013 ((Kysyin
P.H:ltä: "Mitä voisin tehä naksuville nivelille?")) - Vetelin
pihamaalta, ohuen jään alta, reilun 10 sentin levyistä valkoista
kuminauhaa. Punaistakin oli pätkä.
Valkoinen muutui keltaiseksi.
((Oma oivallus: venyttele.))
Suuressa
laatikossa oli paljon kirjavia joulupalloja tms. koristeita. Keräsin
kulkusia ja pieniä kelloja, virkkaamiani kelloja varten. Toisesta
kirpputoripaikasta ostin vihreitä kuteita ja lankaa.
Lauantai 2.11.2013 Näin kaksi taräsastiaa, joissa oli pieniä trikoosuikaleita. - 27 pv.
Maanantai 4.11.2013 Istuin
jonkun tuttavapariskunnan luona sohvalla, toinen jalka koukussa. Mies
katsoi minua olevinaan skypen avulla ja kehui jalkojani, jotka näkyivät
hameeni
alapuolelta. - Jossakin vaiheessa olin yläosa paljaana.
Huoneessa
oli paljon laatikoita, joissa oli kenkiä, vaatteita, kortteja ym.
Katselin punakeltaisia kenkiä, mutten löytänyt paria. Siinä oli myös
paljon mustia sekä pieniä, sinisiä rikkinäisiä.
Selailin kortteja, mutten löytänyt mieleistä.
Keskiviikko 6.11.2013 Kuljin
Enon keskustassa aisakellon ja nauhakepin kanssa. Soitin kelloa eri
liikkeiden kohdalla ja esitin lyhyen tanssin ja palkaksi sain muutaman
kolikon. Kumarsin aina esityksen päätteeksi. Nautin siitä.
((Nykkyisen
seurustelukaverin kansa tanssiloissa käyessä tehhään silleen, että
valssin loputtuu hiän pyörräyttää miut ympäri ja mie tien syvän
niiauksen ja hiän kumarttaa vähä. Josttai syystä
ja ihan huommoomata se alako heti kun alettiin tanssii yhessä.))
Torstai 7.11.2013 Sinisiä ja valkeita pystyraitoja.
Karhunsalolla.
Tapani oli alle vuoteinen, kun vaihdoin hänelle vaaleat potkuhousut.
Sen jälkeen kävin navetasta polkupyörän, jolla olin lähdössä töihin.
Navetta oli muuten tyhjä valkoisine
seinineen, paitsi sinne jäi yksi aikuisten ja yksi lasten pyörä. Kello oli 7.15.
Lähdin talvella ulos ja kun vilutti, hain sinisen takin turkoosin puseroni päälle.
Lauantai 9.11.2013 ((Kysmys P.H:lle: - "Onko miun sydämmessä oirreita?"))
Suutelin exän kanssa ja olimme alasti sängyssä.
((Herättyy, unesta ei ollu minnkkäälaissii tuntteita. - Elikkä ei oo oirreita.))
Olin
Karhunsalolla. Minun olisi pitänyt viedä Hilkka Luhtapohjaan, mutta oli
jo myöhä ja itkin, että pitää keritä 10:ltä nukkumaan. Ahdisti.


Moroloiskis . . .
Sunnuntai 10.11.2013 Työpaikalla
havahduin katsomaan kelloa ja se oli 15.20. Muutama muukin oli siellä,
joten lähdimme kaikki pois. Parkkipaikalta en löytänyt autoani. Sitten
sain joltakin
kyydin, muttemme löytäneet asuntoani, vaan tulimme takaisin työpaikan pihaan.
Maanantai 11.11.2013 Pitkulainen
lampi oli tyhjä. Sitten siihen oli rakennettu levyistä lattia ja
eritasoisia sokkeloita. Olin suunnitellut monimutkaisen ompelutyön,
mutten meinannut saada sitä ommeltua.
Tiistai 12.11.2013 ((Kysymys P. H:lle: - "Miks mun silimät tunttuu iltasin olevan "luomet sisäkkäin"?))
Urheiluhallin
valkealla juoksuradalla oli muutamia henkilöitä. Siellä käveli mies
valkeassa kollege-asussaan ja minä ohitin hänet takaperin juosten.
Kohta kuitenkin käännyin juoksemaan oikein
päin.
((Uamulla, kun
olin täysin herreillä joka solulla, koin alle 10 sekunnin ilimiön
silimät kiinni. - Huone valastu kirkkaasti pehmmeellä valolla, mikä
himmen vähitellen. - Olin jo alakanu lukkee
Gary R. Renardin
kolomatta kirjjoo. - Oivallus: kahet silimät. Keholliset ja henkiset.
Kun paan silimäluomet kiini, mie silti pystyn pyörittämmään silimiäni.
Mutta kun paan "ne" toisettii kiini,
niin eipä silimät ennee pyöri. - Kokkeilkkee ja hasutelkkee :) ))
Keskiviikko 13.11.2013 Minun
lisäkseni pöydän ympärillä oli kaksi mummoa, nainen ja poika. Nainen
jakoi tosi isot pelikortit, kaksi jokaiselle ja sitten jokaisen piti
vielä ottaa pakasta yksi.
Minulle tuli tyhjä valkoinen, minkä laitoin pöydälle mustan päälle. Mummo vieressäni sanoi: -"Hävisit."
Aluksi
oli kenguru, mikä muuttui oravaksi ja lopulta kissaksi, jossa oli
hieman vaaleanpunaista. Se tuli puskemaan minua kasvoihin.
Torstai 14.11.2013 Tapani
oli vaippaikäisenä sylissäni. Rupesin vaipan vaihtoon ja hän kakki
syliini. Kerroin myöhemmin tästä unesta, toisessa unessa jollekkin.
Itkin kovasti.
Perjantai 15.11.2013 ((Kysymys P.H:lle: -"Miten paljon mulle on hyöttyy ruusunmarjateestä?"))
Näin viininpunaista koko näkökentässä.
((Oivallus: juo niin paljo kun huvittaa.))
Olin Seijan auton kyydissä. Kuljimme mutkaista, kapeaa, mäkistä hiekkatietä. Emme päässeet kahden mäen välistä pois.
Lauantai 16.11.2013 Olin
suuressa luokkahuoneessa. Minulla oli päällä valkoinen pusero ja
kukallinen hame. Kannoin pari pulpettia alatasanteelle ja etsin
istumapaikkaa täydessä salissa.
Perällä oli kapea, pitkä pöytä,
jossa oli vielä tilaa. Muuan tyttö sanoi, että etkö ole liian kaukana.
Katsoin taululle, jossa oli laskussa numerot: 2, 4 ja 5.
Kolme erikokoista valkoista kerää.
((Jaaha, istuinpa pöyvälle. Se tietäs unikirjan mukkaan: Suat illoo.))


Myö
ollaan valittu tietty keho ja sukupuol ennen syntymmee ja on haluttu
kokkee tietyt oppiläksyt muan piällä. Rajan takana ollaan
sukupuolettommii. Esimerkiks, joku on ollu edellisessä
elämässä
mies ja on nyt nainen tai päinvastoin, ja sieltä on jiäny joku
solumuisti kehhoon. Ei ihme että tunttoo olevasa eksyksissä! ! ! -
Jokkainen ellää molemmat sukupuolet ja kokemukset,
mutta niitä ei
muisteta tai EI ANNETA muisttoo. - Oon itestäni vitssii viäntäny, että
varmmaan oon ollu rapajuoppo edellisessä elämässä, koska nyt oon
absolutisti. - Joku on suattanu olla
raiskkooja edellisessä
elämässä ja nyt jouttuu raiskattavaks. Karma! - Apropoo. Tuo solumuisti
voi tehä semmosennii, että jos oot edellisessä elämässä sairastanu
jonnii tauvin, niin se voi
tullaa nyttii samassa iässä. - Eiks oo mielenkiintosta!? :) :)
Sunnuntai 17.11.2013 ((Kysyin P.H:ltä: -"Aihheuttaako muikun syönti nahkonneen kihttii?"))
Pienen
lammen luona oli harmaa ja musta hevonen. Harmaa yritti saada ajettua
mustan pois, ettei se saastuttaisi vettä. Lopulta lammella oli vain
useita harmaita hevosia, jotka juoksivat
vesirajassa olevan suuren kiven ympäri säännöllisessä ympyrässä.
Maanantai 18.11.2013 ((Kysyin P.H:ltä: -"Voinko syyvä valakosipulileikettä?"))
Olin sokkeloisessa navetassa, jossa oli vähän nuorta karjaa ja lehmiä.
((Päätelmä: leikkelleessä on vähä nauttoo. - Aihheuttaa mulle tinnitusta.))
Keskiviikko 20.11.2013 Juhlissa
oli paljon lapsia. Eräs tyttö punaisessa talvihaalarissaan tuli
sanomaan, että hänellä on ollut kakka housuissa koko päivän. Menimme
suihkun luo ja siellä hän
kyykistyi ja teki lisää kakkaa. Minä
otin sitä käteeni ja vein ulos. Kun pesin "tyttöä", hän olikin
alapäästään sekä tyttö että poika.

Maanantai 27.9.1999

Kevätpuoli
oli jo kääntynyt, mutta vielä hämärsi, kun kävelin aamutuimaan
linja-autolle. Isä asteli reippaasti vierelläni; aamuposti olisi jo
tullut laatikkoon.
Linja-auto hurrasi mutkan takaa ja pysähtyi
lopulta viereeni. Etsin olkalaukustani lippuni ja annoin sen kuskille
hyvien huomenien kera. Vain yksi paikka oli vapaana, joten istahdin
siihen. Pian
sitä paikkaa kinusi itselleen, kaverinsa vierestä,
nuori tyttö, joka nousi hieman myöhemmin kyytiin. Annoin paikan
hänelle, kun en jaksanut ruveta riitelemään. Seisoin auton käytävällä
ja
ajattelin muita asioita.
Havahduin, kun auto oli pysähtynyt
ja joku jäi kyydistä. Yhden nuoren pojan vieressä oli nyt tyhjä paikka.
Kun menin lähemmäs, poika nosti jalkansa istuimelle. Sanoin hänelle,
että jalat pois
tai istun syliisi. Ja kun mitään ei tapahtunut,
tukistin häntä hieman. Seisoin vielä käytävällä kasvot auton perään
päin, kun näin parin tytön kampaavan pitkiä hiuksiaan. Kohta siellä
lattialla oli
mustia ja ihanan kuparinvärisiä hiuksia. Nostin
niitä nipun käteeni ja kysyin tytöiltä, saanko ottaa ne. He myöntyivät
hieman naureskellen. Punoin hiukset rullalle ja laitoin ne laukkuuni.
Aivoni suunnittelivat jo askarteluideoita, samalla kun kävelin pois päin. Linja-auto oli nimittäin tullut päätepysäkille.
Muut
kerkisivät mennä jo ulos, kun minä vielä etsin etupenkkien alta yhtä
pussiani. Löydettyäni etsimäni ja käännyttyäni lähteäkseni pois, kuski
ihasteli olkalaukkuani. Sanoin että olin itse
tehnyt sen ja
samalla nostin sitä hieman ylemmäs. Siinä samassa kuski otti minusta
tanssiotteen ja alkoi pyörähdellä. Pyörähtelyn lomassa me laskeuduimme
autosta ulos ja tanssimme sielläkin.
Sitten hänen täytyi lähteä ja
hän jätti minut ulos seisomaan, kun itse palasi reippain askelin
autoon. Samassa huomasin, että pussini oli vielä autossa ja juoksin
nopeasti kuskin perään. Ovet
olivat vielä auki, joten huusin
moottorin melun yli asiani. Hän sammutti moottorin. Kun lopulta olin
saanut pussini käteeni, käännyin ja olin törmätä kuskiin. Hän oli
noussut paikaltaan ja seisoi
nyt edessäni. Hän tuli vielä
lähemmäs. Vatsassani tuntui jokin heittävän kuperkeikkaa. Sitten hän
otti kasvoni käsiensä väliin ja antoi minulle kevyen suukon. Siinä
taisi olla sähköisyyttä
molemmin puolin. Toinen suukko oli
vaativampi ja tulisempi. Sen jälkeen kuski heitti irti, perääntyi
askeleen, ojensi kätensä ja esitteli itsensä: -"Minä olen Vesa
Koskinen." Tartuin hieman
hämilläni ojennettuun käteen ja sanoin
nimeni. Sitten hän kysyi, yhä pitäessään kättäni omassaan, lähtisinkö
hänen mukaansa koko päiväksi? Ajatukseni risteilivät päässäni, enkä
enää
muistanut, miksi olin tullut kaupunkiin. Hän pyysi uudestaan
ja katsoi minuun vetoavasti kuin pikkupoika, joka kinusi äidiltään
vielä yhtä jäätelöä. Ilmeeni paljasti suostuvani hänen
pyyntöönsä,
joten hän rutisti minua tulisesti. Sitten Vesa asettautui paikalleen ja
starttasi, kääntyi minuuun päin sanoen, että illalla on sitten tanssit.
Minua hän pyysi istumaan taakseen. Ja
sitten matka alkoi.
Ajettiin
mutkia ja mäkiä. Ihmisiä tuli harvakseltaan kyytiin. Sitten erään
suoran alussa Vesa sanoi, että nyt minä saisin juttukaverin, kun
Pirisen mummo astuu kyytiin. Siinäpä olikin rehevä
maalaismummo,
joka tervehti kuskia tuttavallisesti ja istui sitten viereeni. Hän
jutteli ummet ja lammet, kun yht`äkkiä kysäisi Vesalta, joko tämä oli
löytänyt elämänsä sulostuttajan. Siihen
Vesa vastasi, että Pirisen
mummo istui sattumoisin juuri sen kauneimman kukan vieressä, jolle hän
oli sydämensä menettänyt ja vinkkasi peilin kautta hälle silmää. Minä
punastelin, kun mummo onnitteli meitä runsassanaisesti.
Sitten
oltiin taas kaupungilla ja auto tyhjeni asiakkaista. Vesalla oli puoli
tuntia aikaa tankata vatsansa, jotta jaksaisi ajaa päivän viimeisen
reitin. Minäkin ostin syötävää ja etsimme rauhallisen
nurkkauksen matkahuollosta. Sovimme jo siinä, että Vesa hakisi minut illalla pysäkiltäni.
Linja-auto täyttyi koululaisista sekä muistakin matkustajista. - Kotipysäkilläni Vesa vielä muistutti: -"Seitsemältä sitten."
Reilu
kaksi tuntia meni hujauksessa, kun oli paljon tekemistä ja sitten jo
seisoinkin toisen kerran saman päivän aikana linja-autoa . . .tai siis
Vesan autoa odottamassa. Hän tulikin ajallaan, joten
minun ei
tarvinnut kylmätellä itseäni. Istuuduin nopeasti autoon. Katsahdin
Vesaan ja meinasimme jäädä upoksiin toistemme silmiin. Sitten hän antoi
kevyen suukon huulilleni, ennenkuin
jatkoimme matkaa. Olimme
alkumatkasta hiljaisia, koska lunta pyrytti melko sakeasti ja tämä
kylätie oli menossa umpeen. - Noin kilometrin ajettuamme, tulimme
päätielle. Onneksi siellä oli
vähemmän lunta, joten pääsimme kulkemaan nopeammin.
Tanssipaikalle
päästyämme, siellä ei ollut autoja vielä paljon, mutta varmasti niitä
tulisi vielä lisää, sillä yhtye oli sen verran suosittu.
Sisälle
päästyämme vaihdoin tanssikengät jalkaan ja karistelin tukastani
enimmät sulaneet lumihiutaleet. Sitten suunnistimme parketille päin. -
Kerkisimme tanssia muutaman tahdin verran
rauhallista jenkkaa, kun kappale loppui. Mutta onneksi kohta alkoi toinen, niin että saimme alkulämpimät.
Sydämemme
pompottivat vielä edellisestä kappaleesta, kun alkoi tunteellinen
tango. Vesa katsoi minua silmiin, veti sitten itseensä kiinni ja sanoi,
että tätä hän oli jo odottanutkin. Minulle
kohosi onnenkyyneleet silmiin, kun aloimme tanssia.
Koko illan me olimme kylki kyljessä tai käsi kädessä. Tuntui kuin emme olisi saaneet tarpeeksi toistemme läheisyydestä.
Poislähdön aikaan mieli tuli haikeaksi. Eron hetki lähestyi.
Kotimatkan
ajaa köröttelimme hiljaisina jo senkin takia, että keli oli todella
huono, mutta muutenkin tuntui mahdottomalta puhua mitään kaiken sen
koetun yhteenkuuluvuuden jälkeen.
Matka päättyi lopulta ja silloin
Vesa pyysi, että tulisin taas ylihuomenna hänen kyytiinsä. Ja tottakai
tulisin. En jäisi pois, vaikka maksettaisiin.
Viimein koitti se
aamu, jolloin taas näkisin Vesan. Seisoin pysäkillä hieman aikaisessa,
mutta tulihan se linja-auto lopulta. Oven avauduttua, siellä olikin
joku muu kuskina. Kysyin missä Vesa
Koskinen oli? Kuski vastasi,
että valitettavasti Vesa ei aja enää milloinkaan, koska oli eilen
aamulla ajanut kuolonkolarin aura-auton kanssa, noin pari kilometriä
tästä taaksepäin. Olin
valahtanut kasvoiltani valkeaksi, joten
kuski kysyi, onko kaikki hyvin. Nyökkäsin ja laskeuduin linja-autosta
pois. Sitten oksensin. Kuski oli tullut viereeni ja kysyi nyt, asuinko
kaukana. Sain
sanottua, etten asunut kaukana ja että pääsisin
kyllä yksin kotiin. Niinpä auto lähti ja minä kävelin turtana kotiin
päin. Itkin niin kovasti, että tuntui kuin henki loppuisi. Miksi meidän
rakkaus
oli tuomittu näin lyhyeksi? Sitten eteeni tuli musta verho.
Seuraavaksi
muistan, että heräsin yöllä sängyssäni ja itkin katkerasti. Äiti oli
herännyt siihen ja tuli kyselemään, mikä on hätänä? Minä vastaavasti
kyselin äidiltäni, olinko ollut toissapäivänä
koko päivän
kaupungilla? Äiti ihmetteli kysymystäni ja sanoi minun olleen kotona
koko päivän. Huokasin ja kerroin lyhyesti unestani.
Loppuyön nukuin hyvin ja aamulla sitten ihmettelin, mitähän uni mahtoi tarkoittaa?
Illalla
lähdin kirkonkylälle askartelunohjauskurssille. Kuljin noin neljän
kilometrin matkan kävellen, koska oli vain pikkupakkasta ja kaipasin
raitista ilmaa.
Kun oli lukenut kyseisestä kurssista, olin heti
ilmoittautunut sinne. Olipahan minullakin jotakin tekemistä pimeinä
talvi-iltoina.
Kurssille oli lopulta tullut tusinan verran
"opiskelijoita" ja se oli tänään kolmatta kertaa.
Kolme tuntia
vierähti äkkiä. Toiset olivat jo lähteneet, kun minä vasta rupesin
raivaamaan. Lajittelin tavaroita laatikkoon, kun ohjaajamme Kari Koski
oli tullut huomaamattani
viereeni. Nyt hän kumartui ja antoi
suukon päälaelleni. - Olin huomannut
hänen kiinnostuksensa minua
kohtaan, mutta tämä tuli täytenä yllätyksenä. Suukolla oli kyllä
vaikutusta, koskapa se tuntui vatsan
pohjassa asti. Hymyilin hänelle punastellen. Sitten raivasimme loput tavarat kaappiin.
Kari
laittoi luokan oven lukkoon ja odotti, että saisin kunnolla päälleni,
ennekuin lähdimme ulos. Siellä hän kysyi, että saisiko kävellä vähän
kanssani? Myönsin hänelle luvan.
Vähän ajan päästä rupesimme
puhumaan yhtäaikaa. Naurahdimme. Sitten Kari antoi minun aloittaa
ensin. Kysyin, oliko hän nähnyt erikoisia unia? Hän myönsi ja kysyi,
millainen minun uneni
oli ollut? Kerroin sen pääpiirteittäin ja
ihmettelin lopuksi, miten jokin uni voi olla niin toden tuntuinen. Ihan
kuin olisin tosiaan kokenut sen. . . Silloin Kari otti minua hartioista
kiinni ja pysäytti
eteensä, katsoi vähän aikaa silmiini ja
halasi sitten tiukasti. Koin samanlaisen huumaavan hetken kuin unessa.
Vaistomaisesti minä vastasin halaukseen. Seisoimme siinä tovin ja
pidimme
toisistamme kiinni, kuin eksyneet lapset. Sitten sanoin,
että minua peloittaa. Jospa uni käy toteen? Kari vastasi siihen, että
se saadaan selville vain elämällä päivä kerrallaan. Sitten hän
antoi suukon otsalleni ja lähdimme kävelemään käsikynkässä.
Kari
saattoi minut melkein kotiin asti. Häneltähän oli jäänyt auto koululle,
joten joutuisi vielä palaamaan sinne. Huomenna olisi lauantai ja
Karillakin vapaapäivä, siksi hän pyysi saada hakea
minut aamulla, niin katsottaisiin mitä tehtäisiin yhdessä. Minä en voinut kieltäytyä pyynnöstä.
Aamulla
herätessäni muistin uneni ja se tiesi hyvää. Siinä oli ollut kaunis
täysikuu. Se tiesi, että saisin vilpitöntä vastarakkautta.
((Unessa oli kohta, missä otin linja-auton lattiilta mustat ja kuparinväriset hiukset.))


Sukllaata
popsimassa? - No sehän on jo hyvvee muutennii, niin miksei
unikirjassakkii. Se tiettää mukavvoo elämmee, tervveyttä ja ilosta
mieltä. - Pullot? Joskus se piti mulle paikkasa. Jouvuin
hieman
humalassa olevviin seurraan. - Valokuvat? Niien näkeminen tiettää
pitkkee ikkee. Joskus jossakkii unessa niitä oli lattia täynnä. Meiän henkihän on kuolematon.
Torstai 21.11.2013 Paljon mustavalkoisia valokuvia.
Perjantai 22.11.2013 Söin keittoa, jossa oli monenlaista lihaa.
Sunnuntai 24.11.2013
Pieneen ruudukkoon piti laittaa numeroita. Minulle neuvottiin
järjestys, mutten ymmärtänyt sitä. Ronkaisen Lea oli siellä.
Minulla oli jaloissa siniset tanssikengät.
Nousin vaivalloisesti korkean, ruskean hevosen selkään.
Ajelimme
Timon kanssa talvista rantatietä. Hän katsoi järvelle niin pitkään,
että ajautui vastaantulevien kaistalle. Onneksi ketään ei tullut
vastaan. Sitten menimme rannalle ja joku ampui
pienestä,
valkoisesta putkesta raketin. Se muuttui ilma-alukseksi, mikä laskeutui
rantaveteen. Sitten se muutti muotoaan. Se oli monimuotoinen,
punavalkoinen.
Menin rantavajaan, jossa betoniportaat näkyi
kirkkaassa rantavedessä. Vajassa oli mustavalkea kissa. Ylhäällä
orsilla oli paljon suksia. Tyttö sanoi lautojen olevan taloonsa.
Maananatai 25.11.2013 Pienet
poikani olivat jonkun naisen hoidossa. Petri, noin 4-vuotta, oli
tuttipullon kanssa sängyssä. Vein pullon pois ja sanoin naiselle:
-"Laita vain maito mukiin ja
anna se." Sitten menin sängyn viereen ja halasin Petriä ja hän painautui minua vasten.
Keskiviikko 27.11.2013 Minun
sekä kaksi poikieni vaatekassia oli pihamaalla. Vähän ajan päästä
poikien kassit olivat hävinneet. Sanoin hotellin johtajalle siitä ja
mainitsin, että niitä oli
varastettu aikaisemminkin. Olisi varmaan
aika ilmoittaa poliisille. - Tarkistin erään pojan sinisen paidan, onko
se meidän. Siinä oli kultainen rintaneula punaisin timantein. Käänsin
paidan
nurinkin. - Kättelin vaaleaa naista ja lähdin. Ostin
Tapanille minttusuklaata. Kuljin ensin pätkän karkeaa soratietä ja
sitten sileää, kuin keraamista, nopeaan. Tiellä pyöri tyhjä kaljapullo.
Meinasin lähteä ylittämään vilkasliikenteistä tietä, mutta joku mies piteli olkapäästäni. Päälläni oli vaaleanpunainen paita.
Lauantai 30.11.2013 ((Kysyin P.H:ltä: -"Hapettaako otsoonives vertani? Onko sitä tähellistä juua joka päivä?"))
Meidän
talo oli rakenteilla. Kattopeltiä puuttui enää piisin juurelta, josta
satoi lunta sisään. Portaat kylmälle vintille olivat ritilöistä ja yksi
askelma puutui.
Aurinkoisessa talvimaisemassa järven yli kulki oranssinen kuumailmapallo. Keltainen ja sininen olivat hieman kauempana.
Nähhään :)