Ravintola / kapakka? - Ravintolassa oleminen = hauskkoo seurroo, jos tappoot kapakassa ystävän = illoo ja lohdutusta, jos oot siellä yksinäs = surruu tai häppeetä.


Lauantai 1.11.2014  Pyyhin alushousuillani märkää ikkunaa.


Sunnuntai 2.11.2014  Menin kolmen muun naisen kanssa hienoon ravintolaan. Hieman humalassa oleva mies sinisessä pipossaan meinasi jäädä samaan pöytään. Toisilla naisilla oli päällään mustaa, minulla kirjava villatakki. Ikkunasta näkyi paljon kalliota.

Jossakin tapahtumassa oli paljon ihmisiä. Jätin olkalaukkuni tutulleni ja etsin vessaa. Takaisin tultuani huomasin olkalaukkuani pengotun. Monta punaista ja keltaista helmikorua oli lattialla.. Auton avaimet olivat laukussa.


Maanantai 3.11.2014  Hämärässä exän huoneessa. Hän nukkui lähelläni olevassa sängyssä ja pojat toisessa huoneessa. Otin kassini ja hiivin eteisen kautta toiseen huoneeseen. Tuvassa hellan paikkaa oli siirretty.

Huulipuikoissa ruskehtavia sävyjä.


Tiistai 4.11.2014  Karhunsalon tuvassa iso karhu otti minut ja lähti ulos päin. Ikkunan toinen puolisko oli auki. Karmit olivat valkoiset. Ulkona lumessa seisoi pieni karhu.

Istuin Karhunsalon ulkovessassa. Kuulin 2-vuotiaan Kalevin hätäilyn ja ulos mennessäni nostin sinipukuisen poikani ylös. Olimme lähdössä Hilkan valkealla autolla. Joku istui kuskin paikalla ja minä Kalevin kanssa taakse. Tie oli kasvamassa umpeen. Hilkka kääntyikin koululle päin ja pysähdyimme jonkun pihaan. Tein tarpeeni isoon, siniseen korvoon, jossa oli paljon sanomalehtiä ja muuta jätepaperia. Minulla oli kuukautiset. Korvossa oli useita Hilkan entisiä vihkoja, joista etsin tyhjiä sivuja. Siellä oli mielenkiintoisia piirroksia ja kuvia. Hilkka sanoi pudonneensa Kelan päivärahoille, että nyt tulisi tiukkaa.


Keskiviikko 5.11.2014  Leikkasin karviaismarjapensaasta marjoja.

Laitoin avoautoon sankollisen mustikoita ja joitain tavaroita.





Keskiviikko 7.3.2001



Menetin vanhempani tulipalossa, kun olin juuri täyttänyt 16-vuotta. Itse pelastuin täpärästi. Sain palovammoja käsiini ja jalkoihini sekä pienen arven poskeeni. Tuon tapaturman jälkeen jouduin lapsettoman setäni talouteen ja siellä sain olla jokapaikan höylänä. Karjan hoidossa meni joskus myöhäänkin. Setäni vaimo keksi minulle ihan turhiakin hommia, etten vain kerkiäisi hetkeksikään istua huokaisemaan.
Parin päivän päästä täyttäisin 18. Tulisin täysi-ikäiseksi, mutten tiedä, onko siitä minulle minkäänlaista apua. Rahattomana en voisi mennä minnekkään. Haluaisin kouluun, mutta se taitaa olla vain kaukaista unelmaa. Jotenkin olen kuitenkin vaistonnut, että silloin tapahtuu jotakin erikoista.
Syntymäpäiväni aamu alkoi samalla tavalla, kuin muutkin päivät setäni taloudessa. Jos en herännyt itsekseni kuudelta, niin minut potkittiin ylös ja sitten sain hätäisesti syödä jotakin, ennenkuin täytyi mennä navetalle. Sieltä pääsinkin vasta kymmenen jälkeen, jolloin sain syödä tukevammin. Ja näin kesäisin, aikani kului keskipäivällä vihannesmaalla.
Iltalypsyn jälkeen kävin huuhtoutumassa ranta-saunalla. Kuivatellessa itseäni huokailin, ettei tämä päivä tainnut sittenkään olla onnenpäiväni. Ja vähän myöhemmin, kun kampeuduin aittaan nukkumaan kellon lähennellessä kymmentä, mielialani laski nollaan. Kyyneleet nousivat väkisinkin silmiini, mutta väsymys vei voiton ja vaivuin levottomaan uneen.
Seuraavana aamuna nousin viiden aikoihin. Ihmettelin, mikä minut oli herättänyt. Enhän ollut koskaan aikaisemmin noussut näin aikaisin. Puin päälleni ja kuljin hiljaa rantalaiturille. Voi että, miten se tuntui nautinnolliselta. Linnut olivat jo aloittaneet aamukonserttinsa ja niistä nauttien hengitin syvään aamuviileää ilmaa ja tunsin ihmeellistä levollisuutta. Rupesi ihan naurattamaan, että onko tämä kuvittelua, vai mistä tämä tunne johtuu? Tunsin outoa vapautta. Melkein teki mieli laittaa tanssiksi.
Menin tupaan jo ennen kuutta ja rupesin laittamaan hellaan tulta. Hyräilin hiljaa Nuoruusmuistoja-valssia, kun talon emäntä suvaitsi nousta ylös. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän tapasi minut jo täydessä touhussa. - Koko aamupalan nauttimisen aikana hän ei saanut sanaa suustaan. Vasta kun minä olin lähdössä navetalle, hän kuului sanovan jotakin sedälleni, joka oli juuri herännyt kahvin tuoksuun.
 Olin jo lypsänyt kuusi lehmää, kun navettaan saapui naapurin isäntä sekä setäni vaimonsa kanssa. Naapuri tuli kohdalleni ja pysähtyi siihen. Hieman hämilläni nousin lehmän kupeelta ja otin pari askelta poispäin. Olin nähnyt naapurin isännän, Aatos Salmisen, muutaman kerran menneinä vuosina, mutten ollut kertaakaan puhunut hänen kanssaan. Nyt hän esitteli itsensä ja me kättelimme. Aatos sanoi, että hän oli jo jutellut setäni kanssa, mutta halusi kuulla minun mielipiteeni asiasta. He tarvitsivat apulaista (tässä kohtaa hän iski minulle silmää niin, etteivät toiset sitä nähneet) ja maksaisivat palkkaakin. Katsottaisiin sitten syksymmällä tilannetta uudelleen. Uteliaisuuteni heräsi ja sanoin, että tulisin, kun ensin saisin lehmät lypsettyä. Mutta isäntä ehätti siihen sanomaan, että täytyisi lähteä heti hänen mukaansa. Hän ei joutaisi odottelemaan niin pitkään. Emäntä myönteli halukkaasti ja ihmettelin, mistä päin nyt tuulee.
Menin Aatoksen kanssa sisälle, kun toiset jäivät jatkamaan hommiani. Sisällä kyselin, että minkälaista työtä joutuisin tekemään, jotta tietäisin ottaa oikeanlaiset vaatteet mukaani. Aatos sanoi, että ota vain koko omaisuus, ei sinulla niitä kuitenkaan paljon ole.
Koko hevosmatkan istuimme hiljaa. Mietin mielessäni, mitä kummaa tämä kaikki oikein tarkoitti?
Aatoksen vaimo, Irja, oli tullut minua rappusille vastaan. Kättelimme ja sitten kannoin yhden suuren matkalaukun, joka sisälsi kaiken omaisuuteni.
Kohta istuimme kahvipöydässä ja emäntä kertoi, että Aatos oli ollut isäni kanssa koulukavereita. Isäni veli oli ihan eriluontoinen, joten ei heitä tahtonut veljeksiksi uskoa. - He olivat seuranneet setäni toimia ja ihmetelleet, miten orjuuttavasti hän oli teettänyt minulla töitä. Heille oli Aatoksen kanssa hiljaa kypsynyt sellainen ajatus, että minut pitäisi saada sieltä pois. Niinpä
he olivat suunnitelleet, että rahan mainitseminen sedälleni, saisi hänet suostumaan Aatoksen ajatukseen. Sedälläni olisi kuitenkin taka-ajatuksena saada rahat jotenkin itselleen. Mutta nyt se ei olisi mahdollista, kun minä olisin täysi-ikäinen. Heillä ei olisi enää mitään valtaa minuun. Siinä vaiheessa muistin tapahtuman navetalla ja mainitsinkin Irjalle sen, että unessakin joku oli kätellyt minua samalla tavalla kuin Aatos. Semmoinen pelastava käsi.
Aatoksen tultua lopulta sisälle, Irja kertoi hänelle "pelastavan käden " tapauksen. Siihen mies totesi, että johan minut oli aikakin pelastaa. Salmisten lapset olivat jo perustaneet perheensä, paitsi nuorimmainen, Matias. Kyllähän he monesti tulivat perheineen lomillaan käymään ja auttelivat hieman taloustöissä. Mutta . . . Minun tapaus olisi sellainen, että jos tein töitä, minulle maksetaan siitä, enkä olisi mitään pakkotyövoimaa. Nyt alkuun voisin pitää muutaman päivän tai jopa viikonkin lomaa. Mikä vaan tuntuu hyvältä.
Pari päivää sain pidettyä lomaa, mutta sitten jo tuntui, että nyt pitäisi saada tehdä jotain. Niinpä seuraavana aamuna menin, aamukahvit juotuani, navetalle Irjan ja Aatoksen luo. Seurasin hetken heidän puuhiaan ja sitten tartuin harjaan ja aloin vedellä sillä pitkin lehmän kylkeä. Kylläpä se tuntui mukavalta. Niin erilaiselta, kuin setäni luona tehtynä. Ajattelin jo, että kyllä tätä voisi tehdä tästä eteenkinpäin. Adoptoisivatkohan Irja ja Aatos minut? Saisin taas isän ja äidin. - Nieleskelin hieman ja tyydyin vain nauttimaan siitä hetkestä.
 Seuraavana päivänä saimme, ruokapöydässä ollessamme yllätysvieraan. Nuorin poika, Matias, tuli kotiin. Irja ihmetteli, että eikös hänen pitänyt tulla vasta seuraavalla viikolla? Matias naureskeli siihen, että oli tullut äiti-muorin ruokia ikävä. Ja minua katsoessaan hän lisäsi, että täällähän on silmänruokaakin. Sitten kättelimme. . . Ja yllätys yllätys. Aivan isänsä kaltainen käden puristus. Ajatukseni jo laukkasivat, että onkohan se tämä käsi loppujen lopuksi se minun pelastajani. Ainakin alku tuntui lupaavalta.

((Unessa oli: luja käin puristus.)





Vitsi: "Eräs eversti päätti lahjoittaa miljardi dollaria kirkolle. Paavi sanoi: "Miten anteliasta." Eversti vaati vain muutosta Isä meidän rukoukseen: "Anna tänäpäivänä meille meidän jokapäiväinen kanamme."
Paavin täytyi neuvotella kardinaalien kanssa: -"Hyvät uutiset ovat, että olemme saamassa miljardin dollarin lahjoituksen." - "Huonot uutiset, että meiltä viedään leipä suusta."


Torstai 6.11.2014  Kävin Rääkkylän Kaskella (ent. työpaikka). Vein sinne vanhoja, violetin värisiä villapaitoja. Näistä voi askarrella jotakin tai laittaa matonkuteeksi. Väri on hyvä, sanoin. Sitten taittelin paperilappuja neljään osaan ja laitoin ne laatikkoon.

Karhunsalon ulkosaunan eteisessä oli lisäkseni useita henkilöitä. Riisuuduin. Hilkka riisuutui ulkona ja pujahti nopeasti saunaan. Ulkona käveli noin 8-vuotias tyttö punaisessa mekossaan. Kysyin Seijalta, onko se tuo tyttö? Hän nyökkäsi. Tytöllä oli syöpä. Sitten olinkin ulkona tien varressa muutaman henkilön kanssa. Siihen tuli kaksi poliisia paperin kanssa. Pentin piti se allekirjoittaa ja luovuttaa tyttö heille. He veivät hänet pois.

Jossakin asunnossa olin pytyllä kakilla. Edesmennyt ukki odotti hautajaisvaatteissaan. Minä etsin tummansinistä hamettani ja valkoista puseroani. Potkaisin kumikengät jaloistani.

Perjantai 7.11.2014  Olimme Timon kanssa menossa katsomaan myytävää traktoria. Käännyimme autolla erääseen risteykseen, mutta Timo peruuttikin hieman ja pysähtyi tien laitaan. Sinne  käveli siviilipukuinen poliisi, jolla oli irtonainen, rikkinäinen tuulilasi. Sitten tuli toinenkin siviilipoliisi.

Vein Timon veljenpojille vanhoja nahkakenkiä ja pohjallisia isossa nahkasalkussa.

Pieni poika söi paljon. Hänellä oli keitettyä porkkanaa ja lanttulaatikkoa. Kävin Karhunsalon kellarista lisää porkkanoita.  -  Exä oli jossakin.


Sunnuntai 9.11.2014  Työntelin vasaralla palikoita nurmikolta.

Olimme Pentin kanssa menossa Milja-tädin luo. Matkan varrella portin pielessä oli nojallaan kolme, noin puoli metriä halkaisijaltaan olevaa, kirkkaanpunaista pikkuleipää, joissa oli kasvokuvio. Myöhemmin näimme kolme kirkkaankeltaista.

Karhunsalon soratie oli pehmennyt.

Vahersalmen vanhaa tupaa tehtiin kirpputoriksi.

Joku upposi mutakuopan syvyyksiin. Kokeilin sitä jalallani ja siellä tuntui olevan kivi. Sitten jokin syvyyksistä tarttui nilkkoihini ja yritti vetää pinnan alle. En pelännyt, vaan tartuin kädelläni sen, "pirun" päähän ja vääntelin. Pääsin pois.

Istuin kasvimaalla hernepenkin vieressä. Petri toi minulle toisesta penkistä herneitä ilman palkoja. Istumakohdassani oli palkoja lasissa ilman herneitä.


Maanantai 10.11.2014  Keräsin matolta  paljon nuppineuloja ja pieniä helmiä.


Tiistai 11.11.2014  Kuljin Luhtapohjan navetassa, aikoen mennä vessaan. Se oli muurattu umpeen. Valkeat lehmät kulkivat vapaasti. Yhdessä karsinassa oli ruskea hevonen,  jonka päähän nojasin päätäni ja silitin hetken. Sitten kävin tuvassa ja jonkun sanominen pahoitti mieleni. Ulos mentyäni joku epäili itkuni syyksi jotakin toista asiaa, mutta sanoin, että se asia ei enää vaikuta minuun. Itkien kuljin ylärinteelle ja alitin lanka-aitoja. Rinteessä oli luminen kohta. Alempana navetan takana oli lehmiä.






Matto? - Vihrree = onnee, olkinen = huollii, palavat = kiihkkeetä rakkautta, kalliit ja hienot = perheonnee.


Maanantai 17.11.2014  Vähälumisessa metsässä oli puun oksalla punaiset helmet. Sitten ne katosivat, kun metsään tuli moto puunkaatoon. "Nyt Venäjän presidentti Vladimir Putin on saanut maksun jostakin."

Karhunsalon tuvassa tehtiin mattoa. Siinä oli vuorotellen 10 sentin raita punaista ja vaaleansinistä, mikä oli ohutta lankaa. Sanoin, että sinistä täytyy laittaa useampi säie kerrallaan.


Tiistai 18.11.2014  Olin laukkutehtaalla yhden viikon pomona ja minulla oli yksi työntekijä.

Pöydän alla oli paljon pieniä valkeita paperinpaloja. Keräsin niitä lasten kanssa.

Soinisen Eerikillä (1. serkku) oli syntymäpäivät. En ollut muistanut ostaa korttia, joten taitoin paperiarkin neljään osaan ja sinne kirjoitin nimemme. Joku miessukulainen juhli samalla kertaa. Seija virkkasi "kruunupitsiä" valkealla ja punaisella. Hänellä oli myös keltaista, sinistä ja vihreää lankaa. Olin kirjoittanut vaalean vaneen kylkeen punaisella runoa. Se ei ollut hyvä, joten Hilkka hankasi sen pois ja sai kätensä punaisiksi.


Keskiviikko 19.11.2014  Istuin poikieni kanssa suuressa tuvassa, jossa oli monta pöytää. Halusin siirtää ne ikkunankohtaan. Ison kukkaruukun, jossa oli yksi kapea, pitkä lehti, siirsin pienelle pöydälle.

 Olimme menossa Ronkaisen Lean asunnolle hänen ja erään naisen kanssa. Rapussa oli paljon työkaluja ja työmiehet lekottelivat pitkällään lattioilla. Sanoin, että on tainnut iskeä tajuttomuus kerralla. Yksi sanoi, että vähitellen. Hissi oli avonainen ja kuilun sienät valkoiset. Seisoin betonisen hissin takaseinän korokkeella.


Torstai 20.11.2014  Hain halkoja kahden miehen kanssa Karhunsalon liiteristä. - Minulla oli iso oranssinvalkea, litteä laatikko, jonka sisällä oli samanlaisia pieniä ja niissä oli luku 12. Niiden sisällä oli oranssisia tabletteja.

Jäisellä tiellä oli mustaan kumipukuun pukeutunut mies. Siellä oli muitakin sotaharjoituksissa.

Timon veljenpoikia talon keittiössä. Olin menossa nukkumaan ja halasin Timoa.
Uin kengät ja vaatteet päälläni.


Perjantai 21.11.2014  Pääsin töihin ja sanoivat siellä, että eivät laske minua milloinkaan pois. Etsin ohuita silmäneuloja.


Lauantai 22.11.2014  Navettani betonista lattiaa korjasivat kyläpajan Asko Hyvärinen ja joku muu mies. Kysyin miksi ja he vastasivat, että olen joutunut kärsimään niin paljon. Ulkona peruutettiin punaisella traktorilla rakennuksen nurkalla ja takarenkaan ja seinän väliin jäi litistyksiin joku kalju mies. Sitten hän olikin jäämässä traktorin alle ja metalliharan runnomaksi. Huusin, että Heimo on pulassa.

Olin kirjastossa. Siellä oli minun hylly, jossa oli hevoskirjoja ja Tarzan-sarjaa, joista yksi oli ruotsinkielinen. Entinen opettajani Reijo Kivilahti halusi ostaa Tarzanit. Kirjastossa oli useita henkilöitä ja me sotkimme kirjojen järjestystä. Kun henkilökunta rupesi niitä järjestelemään, me muut livahdimme ulos ja meille varattuun sinivihreään linja-autoon. Istuin kuskin taakse. Toisella istuimella oli punainen lankakerä.


Sunnuntai 23.11.2014  Asuin rivitalossa osoitteessa 3 C 11. Olin käymässä koululla, mutta huomasin, että avaimet ja koulukirjat olivat jääneet asunnolle. Lähdin hakemaan niitä, mutta en löytänyt takaisin. Kuljin mäkiä ja katuja niin, että polveni olivat jo kipeät, kun tulin rivitalojen taakse johtavalle metsätielle.


Maanantai 24.11.2014  Kuljin kaksikymmensenttisessä lumessa vanhalla suolla, jossa oli nuorta puustoa.

Lähdin Rääkkylän tyhjästä, "Vanhasta Jokelasta". Siellä oli pieni näyttämö, jonka verhot avautuivat ja joku tyttö tuli laulaen, juuri ennen poistumistani. Istahdin tien reunaan laittamaan harmaiden kenkieni remmit kiinni. Kuljin mutaisessa ojanpohjassa ja siellä oli kaksi nuorta tyttöä.

Karhunsalon vinnin rappusten tasanteella oli kolme paria mustia varsikenkiä.






"Kun ihminen on löytänyt onnen ja tasapainon omasta sisimmästään, muiden mielipiteet eivät häntä järkytä."


Keskiviikko 26.11.2014  Istuin jonkun kanssa soutuveneessä, mikä oli ulkoa vaaleanvihreä ja sisältä valkea. Olimme Pielisellä, Kaltimon sillan yläpuolella. Oli tyyni, kun soutelimme lumpeenlehtien välistä. Lähellä rantaa vene upposi, mutta saimme nostettua sen ylös. Rannalta saimme jotakin kyytiin.

Minulla oli keltainen ja Pentillä punainen auto ja olimme parkkeeranneet ne vierekkäin. Suureen tapahtumaan tuli paljon autoja, mutta lähiparkit olivat vielä tyhjät, joten siirsimme automme sinne. Sitten menimme ulkona seisovan Hilkan luo ja sain syliini 2-vuotiaan Mikan, sinisessä haalarissaan. Hänellä oli pienet aurinkolasit ja hän nauroi.


Torstai 27.11.2014  Minulla oli päälläni pitkähihainen, vaaleansininen paita ja sain vaivoin sen päältäni, kun käsissäni ei ollut voimia. Laitoin toisen samanlaisen päälleni. Etsin vessaa.

Halasin isovatsaisen miehen kanssa, jolla oli valkea paita. Etsin itselleni oranssista pitkää hametta, koska kesäilta olisi viileä. Löysin kaapista vanhoja polvenpituisia hameita. Siellä oli oranssin, keltaisen ja violetin sävyjä. Valkeasta, pitsimäisestä harsosta yksi hame.


Perjantai 28.11.2014  Kuljin kesällä Enon keskustassa sinisellä, pienehköllä polkupyörällä. Menin postin pihaan. Kello oli jo hieman yli viisi, kun kysyin ovesta tulleelta naiselta, että taisin myöhästyä? Nukuin yön jossakin pienessä huoneessa pääkadun varrella. Heräsin aamukuuden paikkeilla auringon paisteeseen. Olin jo saanut uuden, punaisen aikuisten polkupyörän ja laitoin erikoisen näköisen avaimen lukkoon ja lähdin ajelemaan.


Lauantai 29.11.2014  Istuin yksin veneessä kesäisellä tyynellä järvellä. Silloin tulppa irtosi ja laitoin sormeni siihen. Ajelehdin hieman parin pienehkön, vaalean kiven ohi. Äkkiä olinkin Karhunsalolla autotallin edessä ja istuin autoon apukuskin paikalle, jossa olikin ratti. Jaloissani oli vähän siimaa ja isä laittoi lattialle istuimen viereen ohutta, ruostunutta riimua. Sen jälkeen ajettiin uudehkoa soratietä. Siellä oli mutka, johon oli tehty oikaisu ja sitä tuli vastaan linja-auto. Kiersin mutkan kautta. Sitten en ollutkaan enää autossa ja joku sanoi, että automme on kahden linja-auton välissä, emmekä pääse mihinkään.

Kiipesin pystysuoraa kalliota ja olin pääsemässä laelle. Vieressäni kiivennyt pieni tyttö punaisessa mekossaan pääsi jo ylös. Siellä oli kapea tasanne, kuin olisimme tulleet hyllyn päälle.


Sunnuntai 30.11.2014  Vaaleansininen, kolmihaarainen, hyvin poimuinen salaatinlehti.

Vihreäsävyisiä, isokukallisia kankaanpaloja. Kahdessa oli kultaustakin.

Olin laivassa ja kuljimme lumista tietä pitkin. Sitten olin kelkan kyydissä, jota exä työnsi.





Maanantai 26.3.2001


Melkein kolme vuotta yhteistä taipaletta oli jo takanapäin. Mieheni kanssa olimme keskuselleet perheenlisäyksestä ja yhdessä suunnittelimme syysvauvaa.
Ruoka olisi kohta valmista ja odottelin mieheni töistätuloa. Itse olin päässyt töistä tuntia aikaisemmin.
Ovi kävi parahiksi, kun nostin kattilan hellalta pöydälle. Mieheni tuli keittiön puolelle seisomaan. Hän kiristeli leukaperiään, joten kysyin, oliko töissä sattunut jotakin erikoista? - EI" Tuli ykskantainen vastaus hetken päästä. Minä utelin tietysti lisää, että mistä kiikastaa? Sain räjähtävän vastauksen: -"Että mistäkö kiikastaa!? Mitä se meinaa, että keskellä työpäivää istutaan vieraan miehen autoon ja lähdetään kylille?" - Ensin en hoksannut, mitä hän tarkoitti, mutta sitten muistin edellisen päivän työmatkan työkaverini kanssa. Jouduimme työn puolesta käymään ostoksilla. Se oli semmoinen hätätapaus, muutenhan tavarat tulevat tilaamalla työpaikalle.
- Vai hätätapaus! Työkaverini oli nähnyt teidän suutelevan!
- Vai suutelevan! Ne olivat kyllä harhanäkyjä! Ja kuka se muuten sellaista näki? Oliko se Tuomo Lampinen? Mieheni ilmeestä arvasin osuneeni oikeaan. - Ja sen miehen jorinoitako sinä uskot? Sehän on mustasukkainen  sinulle, kun kerkisit napata minut ennen häntä.
Mieheni mulkoili minua, eikä nähtävästi uskonut sanojani. Olisikohan Tuomo syöttänyt muutakin pajunköyttä miehelleni, koskapa vain pari kuukautta takaperin olin suunnilleen samanlaisessa tilanteessa.
Muutama minuutti vierähti hiljaisuuden vallitessa, kun kumpikin mietti asiaa pitkin ja poikin. Sitten mieheni sanoi, että hän lähtee, eikä tule enää takaisin. Minulta aukesi hämmästyksestä suu selälleen, mutta kerkisin kuitenkin huutaa hänen peräänsä, että jutellaan vielä. Mutta vastaukseksi sain vain oven paukahduksen. Katselin hetken seisaallani pöydän ruokia, kunnes sitten istahdin ja söin turtunein mielin.
Seuraavana päivänä, töistä tultuani, laitoin taas ruokaa ja odottelin miestäni kotiin. Häntä ei kuulunut silloin, eikä myöhemminkään. Mutta noin viikon kuluttua sain häneltä kirjeen, jossa oli vain kihlasormus, ei mitään muuta. Silloin minulla kolahti ja itkin katkerasti.
Muutaman päivän kuljin turtana. En mennyt töihinkään. Ja sitten, kun eräs työkaverini tuli kyselemään minua, sanoin, etten tule enää töihin.
Niin vierähti kuukausi tai kaksi, kunnes satuin löytämään joskus aikoinaan maalaamani taulun. Innostuin hetkessä. Laadin luettelon tavaroista, jotka möisin pois. Enhän yksineläjänä tarvinnut muuta, kuin radion kaverikseni. Möisin muut koneet ja härvelit pois. No tietysti jääkaappi ja pakastin sekä pyykkikone olisivat ihan tarpeelliset, mutta kuten stereot, TV ja videot; kaikki pois. Samalla heitin kaikki kaksilahkeiset viemäristä alas.
Asuin sen verran lähellä kaupunkia, ettei viisi kilometriä polkupyörällä tuntunut missään, kun kävin ostamassa maalaustarvikkeet. Sitten majoituin omaan "ateljeeheni" ja aloin toteuttaa itseäni. Ja unohdin muun maailman.

((Unessa oli: mies lähti ovesta ulos.))

Nähhään :)