ots
282

"Rakkaus on mielentila. - Jos järki seurovvaa rakkauven polokkuu, ottaa syvännii saman suunnan."


Kaikkialla sattuu ja tapahtuu

- Niin minäkin muistelen, isäntä sanoi.
Samassa esikoinen astui tupaan ja ihmetteli kun jokainen katseli häntä. Kun sitten asia selvisi, hän puolusteli tekoaan:
- No kun minä tiesin että Sanna tulee tarvitsemaan sitä, hän sanoi naurunpilke silmäkulmassa.
- Ja siinä sinä olit oikeassa, Sanna sanoi hypäten penkiltä hämmästyneen miehen kaulaan kiittäen. Lopulta, kun asia oli loppuun käsitelty, lähtivät Sanna ja miesväki hakemaan kiesejä pihaan.
  Hikisen urakan jälkeen, kun puolen kilometrin matka oli työnnetty ja vedetty 10 sentin paksuisessa lumessa, huokaistiin helpotuksesta.
- Loppu-urakka saa jäädä sinulle, Lauri puhkui ja lähti tuvalle isänsä kanssa. Tauno jäi vielä hetkeksi katselemaan, kun tyttö puhdisteli pölyjä.
  Puhdistuksen ja pesun jälkeen ei lopputulos ollut uuden veroinen, mutta se sai ollakkin vanhan ja kuluneen näköinen. Sitten oli edessä samat rituaalit kuin reen kanssa alkutalvesta, nimittäin hevosen totuttaminen ajopeliin. Kiesit oli tehty suuremmalle hevoselle kuin reki, joten aisat olivat sopivan pituiset ja niiden väli tarpeeksi leveä. Kokeilun jälkeen Sanna päätti tarttua härkää sarvista. Hän käski Jyskyn odottaa hetki ja juoksi hakemaan valjaat. Pian olivat soljet kiinni ja aisat paikoillaan, sitten vain kokeilemaan kiesien kestävyyttä tien päällä. Heti alkajaisiksi kumpikin huomasi pyörien tarvitsevan rasvausta, mutta tällä hetkellä ne saivat vielä natista mielensä mukaan.
  Takaisin pihaan karautettuaan, Sanna vei ensin Jyskyn aitaukseen ja sitten etsi näkemäänsä vaseliinipurkkia. Kun hän sen vihdoin ja viimein löysi, kävi rasvaamassa pyörien akselit.
  Vajassa oli vielä sopivasti tilaa kieseille ja niin nekin olivat kohta työnnetty katon alle.

  Lämpimät ilmat jatkuivat ja aurinko sulatteli lumet puroiksi, jotka virtasivat lopulta jokeen, suurempiin kuohuihin. Talven nukkuvat kukat tunsivat auringon paisteen lämpimyyden ja alkoivat nostaa varsiaan mullasta kohti taivasta. Peipposet, kottaraiset, västäräkit, rastaat ja monet monet muut muuttolinnut sirkuttivat toisilleen. Ne etsivät nurmikolta sekä pelloilta syötävää ja ahkerimmat olivat jo täyttäneet pesäpönttöjä tulevan varalle.
  Nopeasti alkoivat paikat viheriöidä. Koivuihin ilmestyi pienenpieniä vihreitä silmuja, jotka auringon lämmön vaikutuksesta kasvoivat hiirenkorviksi ja paisuivat lopulta pieniksi lehdiksi. Luonto tuoksui uudestisyntyneelle.

Kesäkuu oli jo puolessavälissä ja kohta olisi juhannus käsillä. Kyläläiset keräsivät vanhoja tervaveneitä ja joutavia lautoja sekä paljon muuta palavaa ainesta kokkoa varten. Se koottiin kirkonkylän laitamaan, joesta kohoavalle kiviluodolle. Siellä se voisi turvallisesti roihuta kyseisenä yönä.
  Viimein koitti odotettu ilta ja saunomisen jälkeen lähdettiin joukolla kirkonkylän rantaan. Edempää tultiin hevosilla ja autoilla, polkupyörilläkin poljettiin, koska aurinko paistoi muuten pilvettömältä taivaalta, lukuunottamatta muutamaa hajoavaa pilvenhattaraa.
  Koivuniemen asukit laittautuivat matkaan hevoskyydein. Muut ahtautuivat kärriin, kun Sanna taas halusi ratsastaa Jyskyllä.
  Kokoontumispaikalle oli järjestetty kaikenlaisia pelejä ja kilpailuja. Tietysti myös tanssimahdollisuus oli oltava ja olihan siellä kivenheiton päässä rannasta vanha lava, jonne pieniä lapsia nousi jo harjoittelemaan, vaikkei musiikki vielä soinutkaan.

Jatkkuu....


Torstai 1.11.2018  Karhunsalolla Koposen Veijo oli meillä auraamassa keskitalvella. Pieni Kalevi juoksenteli punaisessa toppahaalarissaan ja vaihdoin hänelle kuivat punaiset rukkaset. Pentti-veli otti harteilleen täyden sinisen traktorin kauhan ja kaatoi sen lähelleni. Veijon puoliso oli kuollut ja hän vikitteli minua.


Lauantai 3.11.2018 
Olin lähdössä jonnekkin iltaa istumaan, mutten löytänyt etsimääni pukua.

Isä oli saanut tielle hiekkakasan sen korjausta varten. Tuvassa äiti oli maalannut osan ruskeasta lautalattiasta.


Maanantai 5.11.2018 
Sanoin jollekulle, että rupean juomaan ruusunmarjateetä kahdesti päivässä polvien kolotusten takia.


Tiistai 6.11.2018 
Ylä-asteen aikainen rinnakkaisluokan poika oli rakastunut minuun. Hän laittoi valkean langan isän sormen ympärille viisi kertaa kosiakseen minua, mutta sanoin isälle, että juttelisin ensin pojan kanssa asiasta. Kävelimme kesällä ulkona ja kysyin rakastaako hän todella minua ja miten paljon hän polttaa tupakkaa. Voisiko hän luopua tupakasta?

Pimeän aikaan jossakin aukealla useiden ihmisten kanssa. Meillä oli iso valonheitin. Hieman edempänä oli valoton auto, johon tähtäsimme ja sanoimme, että he sammuttaisivat valot. Siellä oli ainakin kaksi henkilöä.

1. Kuljin monen vanhan rappeutuneen hirsitalon läpi. Siellä oli nuoria poikia.


Keskiviikko 7.11.2018 
Menin Seijan kanssa hissillä ylöspäin. Toimiston aulassa oli paljon lasiovia ja siksi heijastuksia. Lopulta löysimme oikean oven ja Seija varasi itselleen tyhjän pöydän. Hän kiusasi minua ja teki paperisilppua. Minua itketti kovasti. Ulkona oli talvinen korkea rinne.

Luhtapohjassa. Minulla oli vessahätä, mutta Pentti istui pytyllä. Menin navetalle päin ja näin edesmenneen Martti-sedän lämmittävän saunaa. Navetan vessa ei ollut käytössä. Siellä oli vasikka ja lantaa oven edessä ja navetan puolella oli enemmän lehmiä kuin muistin. Edesmennyt Koposen Pentti ahdisteli minua vähän. Menin tupaan.


Perjantai 9.11.2018 
Pentti oli laittanut tiskialtaan päälle hunajaa. Kun pesin käsiäni, sieltä tuli maitoa. Joku silmälasipäinen mies tervehti minua kädestä pitäen. Puristin lujasti, eikä hän meinannut päästää irti.


Sunnuntai 11.11.2018 
Jättiläiskrokotiilien kasvatus.



ots
283

Työnteko? - Raskas = suat hyöttyy ahkeroinnillas, heleppo = hyövyttömmii harrastukssii.


Tiistai 13.11.2018  Joku sanoi, että tämä on minun viimeinen työviikko.

Lunta oli jo muutama sentti maassa ja sanoin jollekulle, että jos nämä lumet pysyvät maassa, en saa puolukoita. Lähdin potkurilla. Tien laidassa oli punainen potkuri kyljellään.


Torstai 15.11.2018  Jonkun miehen kanssa katselin isoa, vanhaa, vaaleansinistä puurakennusta, jossa oli useita pylväitä kuistilla. Sen toiseen päätyyn aiottiin rakentaa iso kuisti, johon oli jo tehty lippa ja lautalattia. Maalasin miehen kanssa vähän punaisella, kun huomasin, ettei minulla ollut silmälaseja. Näin kuitenkin hyvin ja sitten maalasimme valkealla isomman alueen. Toiseen kohtaan oli laitettu tummia, sileäpintaisia laattoja. Perhe oli iso. Suutelin miehen kanssa ja se tuntui hyvältä, mutta ajattelin, että taivas tuntuu paremmalta. Sitten kävelin
nuorten kanssa usean karja-aitauksen halki. Jossakin oli iso lantakasa, johon nuori tyttö istahti vaaleanruskea untuvatakki päällään. Lantaa oli niskaan asti. Sanoin siihen jotakin.


Perjantai 16.11.2018 
Kuljin jonkun kanssa metsätietä. Tulimme risteykseen,  jossa seisoi vaaleansininen pakettiauto työmiehineen. Käännyimme vasemmalle rantatielle, jossa paikoin oli vettä tielläkin.

Istuin parin tytön kanssa kahviossa. Mies laittoi makeita syötäviä pussiin ja hyllyn päälle ja pyysi sitten takahuoneeseen. Kaksi tyttöä halusi rakastella hänen kanssaan, minä en. Lähdin ulos ja kuljin jonkun kanssa vähälumisessa metsässä jyrkkää rinnettä ylös ja alas ja tulimme järven rantaan, jossa jäällä oli enemmän lunta.


Tiistai 20.11.2018 
Kalevin vasemmassa korvassa oli kuin sormi, mikä oli toisesta päästään kiinni nenässä. Sillä toisella päällä oli lyhyt kaula ja se oli aneemisen näköinen ja punakka.


Keskiviikko 21.11.2018 
Minun piti kirjoittaa ylös neljän pojan nimet, että muistaisin ne paremmin. Heidän äiti oli Mammu ja poikien nimet raamatusta.

Joku ajoi hevosella ja pienellä kärrillä kynnetyn pellon laitaa. He putosivat ojaan, mutta nousivat kohta risteävälle tielle.



ots
284

Vitsi: Kaapro tul uuvelle työmualle, jollon joku joukosta huommautti:
- Nyt on porukkaan ilimestyny uus nuama.
- En tiijä niin uuskkaa. Lopulleen kuuskymmentä vuotta tuota oon mukana kulettana.


Torstai 22.11.2018  Kaksi pientä kissanpentua, joiden numerot olivat 303 ja 346.

Olin laittanut pöydälle Marianne-karamelleja. Pojat olivat ottaneet osan ja minä sain viimeisen.


Perjantai 23.11.2018 
Olin tavannut aikaisemmin tuttavaperheen ja mennyt sitten johonkin matkailupaikkaan. Kun he sapuivat sinne, kysyin olivatko he seuranneet minua. Se oli kuulemma sattumaa. Osallistuin siellä johonkin kisaan. Sain listan, jossa oli muutama numerorivi ja monta kertaa numero 11. Laitoin nimeni paperiin.


Sunnuntai 25.11.2018  Työkaverini Merja Harinen leipoi Karhunsalolla kaksi leipää, eikä ne olleet paiston jälkeen täysin kypsiä, kun hän laittoi ne muovipussiin. Ne olisi pitänyt laittaa paperiin. Lopun taikinan hän laittoi seinälle, josta se valui alas.

Asuin exän kanssa kerrostalossa. Katselin ikkunasta, kun hän piti puhetta ulkona.

Karhunsalon tuvan laipiossa oli paljon hämähäkin seittejä. Emohämähäkki oli musta ja jalat punaiset. Rupesin siivoamaan vanhalla mattopiiskalla. Tapani halusi myös, muttei ylettynyt tummaan laipioon.

Kävelin Karhunsalolla, soratiellä Koposten lähellä. Sitten tulin pikitien laitaan ja lähdin kävelemään sitä pitkin. Takaani tuli sininen pakettiauto ja edestä punainen. Pysähdyin laitaan, koska he ohittivat kohdallani. Sitten ne olivatkin valkeita, vanhoja matalia autoja, jotka kolhaisivat vähän toisiaan, mutta jatkoivat kuitenkin matkaa. Käännyin vanhalle, ruohottuneelle tielle ja tulin pihapiiriin. Kuljin hiekoitettua karjapolkua pitkin. Tuvassa istuin talon pojan viereen siten, että kasvomme olivat vastakkaisiin suuntiin ja hän piteli vyötäröstäni. Hän sanoi
jotakin, josta en saanut kaikista selvää, mutta kuulin: ". . . ennen kuin muna pyöräytetään." Hänen äitinsä sanoi, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan. Näin isännän toisessa huoneessa istuvan märällä lattialla lehmän pää sylissään. Hän pesi sitä.


Maanantai 26.11.2018 
Menin kirkon etupenkkiin. Saarnastuoliin nousi Rääkkylän kunnanjohtaja Tuula Luukkonen, jonka vaaleanruskeissa korkokengissä ei ollut pohjanahkoja. Sitten joku sanoi, että kohta sataa, kosteutta on ilmassa. Kunnajohtaja meni ulos ja istuutui maahan. Rappukiveyksellä kyykki mies. Näin toisesta ikkunasta sateen. Mies sanoi että sataa, kun muutama pisara putosi kivelle. Siinä oli sateen raja.


Torstai 29.11.2018 
Olin nuori, kaunis arabityttö, jolla oli punatut huulet. Kuljin valkeilla kujilla ja lopulta menin majataloon, jossa oli katottomia, pieniä huoneita vaaleine mattoineen. Minua rupesi siellä ahdistamaan, joten menin ulos. Joku mies olisi halunnut rakastella kanssani, mutten minä halunnut ja sanoin, ettei sillä enää ole minulle mitään merkitystä. Sitten
seisoimme muutaman metrin päässä rannasta, takorautaisen aidan takana. Mies heitti aidan raosta ison valkean huivin kostuttaakseen sen kulman, mutta se putosi puoleen väliin. Hän meni sinne ja varoi herättämästä ihmisiä, jotka nukkuivat valkeiden lakanoiden alla. Hiekkaranta oli vaalea ja taivas oli yöksi tummumassa.

Nähhään :)




blogin alkuvalintaan