Kynttilä? - Sen näkeminen tiettää levottomuutta, unikirjan mukkaan. - Henkisessä mielessä kynttilän sytyttäminen tuo enkeleitä. - Muapallon näkeminen tiettää matkkoo unikirjan mukkaan.
Oon suattanu tehä matkan, unen näkemisen aikkaan. Astrraalimatkannii.
Sunnuntai 1.9.2013 Talvisella rantahuvilalla, minkä seinät olivat suurimmaksi osaksi lasia, oli kahdeksan henkilöä, minä mukaanlukien. Vieressäni istui vaalea nuorimies, jolla oli siniset silmät
ja suuret kädet.
Olin Katajiston Paulin (kuoli vuosia sitten) luona ja kaadoin isosta kattilasta lihapullia astiaan. Kysyin: -"Millainen olo nyt on?" Hän vastasi: -"Ihan hyvä."
Menin Pentin kanssa potkurilla Karhunsalon koululle. Sen pihalla oli kolme autoa. Sitten sinne tuli muitakin potkureilla. Kun kaikki olivat paikalla, Katajiston Pauli kysyi: -"Kuinka moni tuli
potkureiden takia?" Kaikkien käsi nousi ylös. Sitten hän kysyi: -"Kuka tuli muuten vaan?" Käsiä ei noussut. Kun hän antoi merkin, lähdimme koululta Koposen suuntaan. Istuin punaiseen
potkuriimme ja Pentti työnsi.
Maanantai 2.9.2013 Kaksi vierekkäistä taloa, joista toinen oli rapattu vaaleanpunaiseksi. Sen seinään oli tullut iso reikä, josta tulvi paljon kirkasta vettä. Seurasin, yltääkö se toiseen taloon,
mutta maa vietti siitä poispäin. Vuotavasta talosta lähti auto, jota ajoi silmälasipäinen nainen.
Jossakin puuverstaalla oli ahtaat paikat.
Olin auton kyydissä pimeällä ratapihalla. Eteemme kaarsi juna, joten kurvasimme oikealle.
Tiistai 3.9.2013 Lasikaappien ovet oli koristeltu paperikukin. Siihen oli tehty vuosiluku -14. Juhlimme uutta vuotta.
Olimme jonkin vesistön rantavedessä. Milja-täti koetti saada kanootin rannalle, mutta aivan kuin vesi olisi koko ajan noussut. Hän kulki vedessä puolireiteen asti kanoottia työntäen. Pentti oli
vieressä veneellä. Sitten vedessä olikin iso krokotiili. Yhä`äkkiä olimmekin Karhunsalolla takapihalla talvella ja krokotiili oli siellä. Juoksimme pois talon taakse ja katselimme sitä nurkalta. Se
lähti kulkemaan ja kaatoi pyrstöllään tonkan, josta valui viininpunaista mustikkasoppaa. Kahlasin sinne nopeasti ja nostin hiljaa tonkan pystyyn ja kannen kiinni.
Meitä oli Hilkka, Esko, Pentti, Seija ja minä. Pentti oli sytyttänyt kaksi kynttilää, joista toinen aina sammui. Luulimme Eskon puhaltaneen, mutta hän puhalsi toiseen suuntaan. Lopulta se
saatiin palamaan. Pentti oli vihreän peiton alla nukkumassa, kun Seija sanoi, että hän (Irma) oli ottanut kaikki tavaransa ja lähtenyt. Sitten minä häiritsin Pentin unta sanoen, huomenna Sannan
kasvot kahdelta.
Keskiviikko 4.9.2013 Talvella kuljin polkua pitkin. Edessäni ratsasti Seija ja takanani joku mies. He kuljettivat minua jonnekkin. Oikealla puolellani oli aukeaa ja lähdin siitä kahlaamaan
vyötäröön asti yltävässä lumessa. Seija tuli vierelle, mutta juutuimme lumeen.
Perjantai 6.9.2013 Tutkin karttapalloa. Siinä luki: mummo ja Tiku ja Taku.
Solmin punaruskeita lankoja nipuksi ja vedin valkeaa lankaa jonkin koneen neulan läpi.
Liian nopeassa vauhdissa tukkirekka kaatui ojaan. Kuski siirtyi toiseen reunaan ja kuorma nousi pystyyn, mutta se kaatui uudestaan.
Sunnuntai 8.9.2013 Valkea tyhjä lautanen. - 20.
Maanantai 9.9.2013 Tatteja. - Likaiset silmälasit.
Tiistai 10.9.2013 Pentti-veljeni kanssa oli tarkoitus karata kuutamoyönä Karhunsalolta. Isä ei tahtonut päästää maailmalle. Joku sanoi minulle: "Menkää toisesta ovesta, numero 118." -
Minun piti mennä Karhunsalolla talon alla olevaan kellariin hakemaan maalipensseleitä. Talon takaa sinne oli ahdas aukko. En meinannut päästä, joten heitin päältäni kaksi villatakkia.
Kellariin päästyäni, kun siellä oli muitakin, he ottivat päästäni tosi suuren karvahatun ja sanoin: -"Ihme, etten meinannut päästä sisään." Sitten tulin ilos useamman sinisen pensselin kanssa.
Yhdessä pensselissä harjakset olivat kullanoranssiset.
Maanantai 2.8.1999
Kuljin ystävieni kanssa kirkonkylän keskustassa kauppojen ikkunoita katsomassa. Ja pistäydyimmepä yhden kaupan sisälläkin. Kesäloma oli jo puolessavälissä, eikä mitään erikoista ollut
tapahtunut. Tuntui tylsältä.
Olimme keskustellessa kävelleet lähelle paloasemaa. Ja nyt sinne palasi yksi paloauto. Se kurvasi pensasaidan taakse ja silloin siitä hyppäsi eräs palomies alas. Hän oli isokokoinen viiksiniekka.
Mies sanoi jotain kavereilleen ja tuli aidan toiselle puolelle juttelemaan kanssani. Hän vitsaili siinä hymyssäsuin, että hän kävi juuri yksin sammuttamassa yhden suuren tulipalon. Löin
kädessäni olleella lehtirullalla häntä kevyesti rintaan ja sanoin, että tokkohan tuo on totta. Mies otti kasvoilleen kummastuneen ilmeen ja kysyi: "Mistä hyvästä tuo oli?" Tarkoittaen lehdellä
lyöntiä ja väläytti aseista riisuvan hymynsä uudelleen. Sanoin, etten oikein itsekkään tiennyt, se vain oli niin vaistomaista. Punastuinkin vielä sanojeni päätteeksi, mokoma. En meinannut enää
uskaltaa katsoa häntä silmiin, mutta rohkaisin kuitenkin mieleni ja kohtasin nauravat ja samalla tutkivat siniset silmät. Minulle tuli semmoinen hyytelömäinen olo. Hieman peloitti tuo
huimaava onnentunne. Miten voi mennä niin "veteläksi" pelkästään toisen katseesta.
Säikähdin, kun yht`äkkiä alkoi kuulua kova sireenin ääni. Mies käänsi päänsä paloasemalle päin ja heti takaisin minuun.Sitten hän sanoi: -"Nyt kutsuu velvollisuus, sinisilmä." Ja lähti juosten
paloautolle. Kaverini olivat seuranneet meidän sanailua vähän matkan päästä ja nyt me kaikki katselimme kun autot lähtivät liikkeelle. Viiksiniekka teki ohi mennessään kunniaa ja minä
vastasin tekemällä asennon. Sitten nauroin tyttöjen kanssa, että tuo tapaus oli kesän kohokohta.
Seuraavana päivänä kuljimme, samalla tyttöporukalla, tiheämmin asutulla tienpätkällä. Siellä meidät säikäytti kolme kissaa, jotka syöksähtivät tien reunan heinikosta tielle. Kaksi isompaa ja
yksi pentu, mikä oli melko likainen. Kaikki tuntuivat hieman aroilta, mutta tovin houkuteltuani, pentu antautui kiinni. Vähän aikaa siliteltyäni se puhdistui hieman ja rupesi kehräämään. Sitten
silmäkulmastani huomasin, että viiksiniekka oli ilmestynyt tielle ja otti minusta valokuvan. Siirryin toisinpäin, mutta mieskin siirtyi ja otti minusta toisenkin kuvan. Sitten kysyin häneltä,
olivatko kissat hänen ja hän nyökkäsi. Jäin hänen katseensa vangiksi ja taas minulle tuli "hyytelömäinen" olo, mutta onneksi pysyin jaloillani. Ojensin kissanpentua hänelle, mutta hän sanoi,
että minä saisin itse tuoda sen sisälle, jotta se saataisiin kokonaan puhtaaksi. Katsahdin avuttomana kavereihini, mutta he vain vinkkasivat minulle silmää ja hivuttautuivat poispäin. Mies
odotti minua, joten ei auttanut muu kuin lähteä mukaan. Tuntui kuin jalkani olisivat olleet keitettyä makaroonia.
Mies neuvoi minulle kylpyhuoneen, samalla kun laittoi kameransa pois. Sitten hän tuli perästäni ja laittoi vesihanan valumaan, otti poikasen sylistäni ja huuhteli sitä varovasti. Huomaamattani
huokasin ja ihmettelin itsekseni, mikä minuun on mennyt. Olenko minä lemmenkipeä, kun toisen hellä käytös kissaa kohtaan saa minut värisemään. Mies katsoi minuun huokauksen kuultuaan
ja sai minut punastumaan. Käänsin katseeni muualle, mutta lopulta lähdin kuitenkin tuvan puolelle, kun kylpyhuone rupesi tuntumaan ahtaalta. Seisahduin ikkunan eteen ulos katselemaan ja
huokasin uudelleen. Toisaalta pelotti tuo outo tunne. Eihän semmoista tapahdu kuin kirjoissa.
Kohta mies tuli kissansa kanssa viereeni ja laski pennun pyyhkeen sisältä ikkunalaudalle, jossa se rupesi heti nuolemaan itseään ja kuivattelemaan auringonpaisteessa. Hetken sitä
katseltuamme, mies ojensi kätensä minua kohti ja sanoi, että häntä sai sitten haukkua Toivoksi. Tartuin hieman epäröiden hänen käteensä ja esittelin itseni. Katseeni juuttui hänen silmiinsä ja
käteni hänen käteensä. - Lopulta tuo tunne kävi niin voimakkaaksi, että pyysin: -"Päästä irti, tai minä sulan." Toivo kohotti kulmakarvojaan ja sanoi: -"Vai tunnet sinäkin samoin." Sitten hän
hymyili ja hipaisi toisen käden etusormella poskeani. Silloin satuin vilkaisemaan seinäkelloon. Vetäisin käteni irti ja sanoin, että meille tulee vieraita, johon Toivo heitti kysymyksen:
"Näkymättömiä vieraitako? " Kiireessä vastasin hätäpäissäni, että joo . . . Ei kun . . . Punastuen lähdin menemään ovea kohti. Toivo huikkasi perääni: "Nähdään!"
Meni pari päivää, etten nähnyt miestä ollenkaan. Sitten itsetaistelun jälkeen uskaltauduin menemään paloasemalle ja kysäisin kuin ohimennen, minne Toivo oli hävinnyt. Eräs mies tiesi
vastata, että hän oli edellispäivänä jäänyt kesälomalle, vaikka se olisi alkanut vasta huomenna.
Kotona kävelin rauhattomasti huoneesta toiseen. Jos kerran hänelläkin oli niin voimakkaat tunteet, niin miksi hän oli lähtenyt muuanne? Oliko hän sittenkin valehdellut? Vai oliko hänellä toinen nainen?
Vähän myöhemmin tuli eräs ystäväni käymään ja hänen kanssaan keskustelin asiasta. Silloin minä ratkesin itkemään. Hän yritti lohduttaa parhaansa mukaan ja keksi ihan naurettaviakin syitä,
miksi mies oli yht`äkkiä hävinnyt. Minä parka uskoin tietysti pahinta ja kidutin itseäni.
Elää retuuttelin pari päivää ihan muissa maailmoissa. En käynyt missään. Söin suuhuni kaiken, mitä sain kiinni. Itkin paljon. Sitten illalla ystäväni tuli käymään uudestaan. Hän valoi minuun
puhtia ja uutta toivoa. Toivoa hyvinkin . . . Sorruin taas itkemään omaa Toivoani. - Ystäväni sanoi, etteihän Toivo tiennyt missä asuin, joten minun täytyisi käydä hänen kotonaan katsomassa,
josko hän on palannut. Tuo ajatus ei ollut surun keskellä juolahtanut mieleenikään! Nopesti kävin kasvojen pesulla ja laittauduin lähtökuntoon. Olimme juuri avaamassa ulko-ovea, kun
ovikello soi. Yllätyin pahemman kerran, sillä oven takana seisoi Toivo kukkien kanssa. Menin täysin sanattomaksi. Ystäväni huikkasi näkemiin ja pujahti ulos, laittaen oven kiinni, kun ensin
oli tuupannut Toivon sisälle. Minulle tuli uudestaan kyyneleet silmiin. Toivollakin näkyi olevan silmät kosteina. Sitten hän otti minut karhunsyleilyynsä, rutisti hellästi ja sanoi, että hänellä oli
ollut ikävä minua. Samaan syssyyn hän selitti, että siskotyttö oli joutunut sairaalaan. Ja kun hän oli päässyt perille, sisko oli tosi huonona. Oikeastaan ei enää ollut toivoa. Ja viime yönä hän
kuoli. Hautajaisiin oli reilu viikko, joten hän halusi käydä minun luonani. Eräs hänen työkaveri asui kuulemma tässä lähellä ja oli nähnyt minut ja sieltä kautta Toivo oli saanut minun
osoitteeni.
Viimein irrottauduimme syleilystä ja laitoin kolme punaista ruusua maljakkoon. Toivo sanoi haluavansa minut mukaansa hautajaisiin. Vastasin, etten laskisikaan häntä yksin matkustelemaan.
((Unessa oli kohta, kun näin palomiehen ensimmäisen kerran palolaitoksen pihalla.))
Täyskuu? - Sen näkeminen, unikirjan mukkaan ja henkisestikkii tarkottaa sammoo = suat vilipitöntä vastarakkautta. - Joskus tuli mies kohalle, mutta se ei ollu kestävvee rakkautta. Mutta
Luojan Rakkaus on vilipitöntä ja ikkuista! ! !
Keskiviikko 11.9.2013 Karhunsalolla oli kevät. Olin äidin kanssa ulkosaunan edessä pitämässä kevätpuroa auki. Harjojen kanssa lakaisimme lumihyyhmiä purossa eteenpäin.
Puuseppälinjalaiset Keijo Tanskanen ja Mikko Tillonen suunnittelivat mattoja itselleen. Keijo sanoi, että mattojen päihin tulisi jokatoinen kude musta. Esitin, että keskiraitaan kävisi
jokatoiseen viinipunainen. Hän hyväksyi.
Torstai 12.9.2013 Karhunsalolla kesällä kuutamoyönä. Vaalea kuu laskeutui ja suureni koko ajan. Lopulta näkyi enää murto-osa yläreunasta, mutta se oli niin iso, että täytyi kääntää päätään
nähdäkseen molemmat reunat.
((Pein edellisiltana ametistia kolomannen silimän kohalla. Varotus: Jos käytättä ametisttii, muistakkee lopuks sulukkee chakra!))
((Diana Cooperin kirjassa "Atlantis", on kivistä kiinnostunneille tiettoo.))
Perjantai 13.9.2013 Olin raskauden alkuvaiheessa. Kävelin onnellisena suoraa tietä pitkin.
Rakennuksen sisällä oli vessana suuri pahvilaatikko. Mahani oli löysällä.
Katsoin ulos ikkunasta, jossa oli vanhanaikainen ristikko. Minua ahdisti pahasti. Menin ulos kesään ja kyykistyin ahdistuksissani. Aurinko paistoi.
Lauantai 14.9.2013 Mies oli kaatunut selälleen isoon vanerilaatikkoon ja ehkä satuttanut takaraivonsa. Houkuttelin häntä nousemaan ylös ja ojensin oikean käteni. Hänen tartuttua siihen,
avustin hänet ylös. Sitten pyöritin ohutta sinistä kangassuikaletta hänen sinisten vaatteittensa päälle vyötärölle ja ristiin olkapäille. Hän sanoi, ettei tarvitse ja halasi minua. Se tuntui hyvältä.
Olin autossa Enon keskustassa jonkun kanssa. Siellä oli tehty muutoksia. Hiltusen kaupan pihassa oli keltainen, pitkä kaareva penkki ja samanlainen sininen oli hammaslääkäri Haarlan
vastapäätä. Kesäisessä illassa lähdin kävelemään sillalle päin.
Sunnuntai 15.9.2013 Talvi oli alkanut. Maassa oli vähän lunta ja vesistöissä ohut jää. Istuin rannan tuntumassa penkillä. Minulla oli kolmet sakset ja jotakin muuta, jotka panin kassiin ja lähdin
sisälle. Siellä soi musiikki kovalla. Sinne oli tuotu piano, jota nuorimies testasi. Toinen soitin oli pitempi ja siinä oli koskettimia kolmessa kerroksessa. Kysyin, kenen ne on, mutta musiikki oli
liian kovalla. Huusin, että katkaiskaa musiikki! Joku otti johdon seinästä. Kysyin uudestaan, kuka maksaa? Vastattiin; Hilkka. Sanoin; ai jaa. Ajattelin, että hän on saanut jostain rahaa. -
Jostain muusta syystä minua ahdisti pahasti ja itkin hiljaa.
Tiistai 17.9.2013 Raskaus oli jo niin pitkällä, että se painoi kylkiluita. Odotin tyttöä.
Keskiviikko 18.9.2013 Tapoin kuusi ampiaista. - Työpaikalla jaoin työkavereille tummaa suklaata kaksi palaa kerrallaan, levyn loppuun. Ajattelin ettei se haittaa. Anna ei tykännyt suklaasta.
Sitten työaika loppui. Yksi kello näytti 15, toinen neljä yli 15 ja oma kello 17. Laitoimme päällemme. Minulla oli punamusta takki ja punaiset käsineet. Ulkona menin vanhanmallisen,
punavihreän linja-auton luo. Ovi oli vasemmalla puolella. Kuskina ollut mies siirtyi ja minä menin ratin taa. Ajoin vähän matkaa ja sitten mies ajoi. Päiväsaikaan hän peruutti huoltamolle
tankkaamaan. Sitten pimeän aikaan lähdimme. Ajoin ja kysyin, mistä laitetaan valot. Hän istuutui kuskin paikalle ja minä viereen. Hän etsi itselleen ruskeat käsineet. Sanoin hymyillen: - "Ai,
sinulla on sellaisetkin."
Torstai 19.9.2013 Virkkasin punaista perhosta.
Ja tässä tulloo toinen uni Kimi Räikkösestä . . .
Perjantai 21.9.2013 Kesä ja Karhunsalo. Ulkosaunan eteisessä riisuutuivat Esko ja Hilkka. Pihalla olimme minä, Pentti ja työpaikan Esko.
Laitoin vaaleansinisen viinninoven kiinni ja laskeuduin portaat.
Talvinen, jäinen tie. Kimi Räikkönen ajoi vastaamme formula-autolla takaperin. Olin henkilöauton kyydissä, jota Pentti ajoi ja siskoni olivat mukana. Pentti teki käsijarrukäännöksen ja ajoimme
formulan perään. Tie oli mutkainen ja mäkinen.
((Seurraavana päivänä Kimin selekä kippeyty, koska isttuin oli formula-autossa irti.))
Lauantai 21.9.2013 Tähtitaivas. - Auto oli korjattavana Osmo Tikkasella. Hän etsi romukasoistaan jotakin.
Laitoin päälleni mustakeltaisen vartalonmyötäisen mekon. Sen päälle piti laittaa harsomainen musta liivi.
Kuului suden ulvontaa. Olimme kasanneet muovikoreja ja puisia jakkaroita suureksi kasaksi. Sitten sinne laitettiin pieniä perunapusseja. Isän ja Marja-Kaisan likäksi siellä oli muitakin. Hieman
peloitti.
Pöydällä oli pieni vauva, joka aukaisi välillä sinisiä silmiään. Juuri syöty rintamaito röyhtäytteli. Siellä oli Tomi (Piian kaveri) ja joku mies. Oven raosta veti ja mies koetti laittaa siihen sinistä
pyyhettä.
Mustavalkoisia välähdyksiä muutamista henkilöistä.
Olin jossakin armeijan alueella, jossa rakennettiin. Oven eteen oltiin laittamassa kivetystä. Olin jeepin kyydissä kuskin takana ja autoa ajoi nuorimies ja hän mutkitteli maakasojen ja ojan
välistä. Hän kysyi, oliko lounaan aika, johon vastasin myöntävästi.
Sunnuntai 22.9.2013 Suuressa salissa oli paljon ihmisiä virsikirjat käsissään. Minä istuin viereisessä pienessä huoneessa. Joku nosti vanhan, valkoisen puhelimen luurin, että sen toisessa
päässä kuultaisiin meidän laulavan. Yritin laulaa mukana, mutta laulut olivat minulle tuntemattomia.
Ulkona oli ohut lumikerros. Vedin maata myöten yli puolen metrin korkuista esinettä, mikä muistutti suurta kynttilänjalkaa. Se liukui tieltä talon lasiverantaa kohti ja meni läpi. Lasiin jäi
esineen muotoinen aukko. Itkin kovasti. Vanha nainen kysyi nimeni ja työpaikkani. Sitten hän sanoi, että käykööt pojat (työpaikalta) korjaamassa lasin. Lähdin ja itkin pakahtumaisillani.
Jonkin vajan edustalla oli ruskeita mukulakiviä ja vähän ruohikkoa. Siinä oli useita keltakirjavia pieniä käärmeitä. Niitä tuntui tulevan lisää kivien välistä. Ne olivat vaarattomia. Pertti-setä
viskeli niitä puisella listan pätkällä. Milja-täti piteli niitä käsissään.
Matelin mahallani rinnettä ylöspäin. Siellä oli kaulaketjun pätkiä ja rikkinäinen minilamppu.
Ahdas portaikko oli täynnä tavaraa ja alas tuli parijono lapsia. Keltasävyisiä vaatteita.
Laitoin astioihin jäätelöä ja mustikoita.
Maanantai 23.9.2013 Työskentelin jossakin puusepän verstaalla. Sinne tuli suuri porukka tutustumiskäynnille.
Kuljin kesällä laitakaupungilla linja-autopysäkille. Ennen pysäkkiä oli risteys, jonne kuorma-auto kääntyi, tiiviistä linja-autojonosta.
Istuin jossakin odotushuoneessa. Koposen Saimi kertoi miehensä sairastelleen paljon. Hän puhui menneessä muodossa, joten päättelin miehen kuolleen. Myöhemmin kysyin sitä Hilkalta ja hän
tiesi siitä. Hilkalla oli hajoavassa pahvilaatikossa muutamia matonkuteen keriä, maanläheisin värein.
Kuljin kävellen jyrkkää rinnettä ylöspäin.
Tiistai 24.9.2013 Alaston mies istui vierelläni oikealla ja laittoi kätensä hartioilleni.
Karhunsalolla minä, Pentti ja Seija lähdimme talvella kävelemään Koposten laidunten suuntaan. Kirjoitin paperille 17.40. Siellä oli suuri pulkkamäki, jonka laelle pysähdyimme. Joku nainen
sinisissä vatteissaan seisoi siellä. Joku muu lennätti siellä pienlentokonetta.
Olin lähdössä talvella ulkosaunaan. Päälleni jäi ainoastaan shortsit, riisuuduttuani, joten otin ylävartalon suojaksi ison, vaalean miesten paidan. Kuljin avojaloin lyhyen matkan. Pari miestä oli
matkan varrella, kun laskeuduin saunaan.
Keskiviikko 25.9.2013 Karhunsalon tuvan takana oli joitakin rojuja ja raivasin niitä erään miehen kanssa. Tupaan vein pari pahvipalaa poltettavaksi ja autotalliin metallitangon pätkän. Mies
toi myös jotakin talliin ja halasi minua.
Keskiviikko 25.8.1999
Kuukausi sitten huomasin lehdessä ilmoituksen itseilmaisukurssista. Ilmottauduin sinne heti. Ja vaikka minulle meinasi tulla monta kertaa pakokauhu, kun ajattelin sinne menoa, niin en
kuitenkaan perunut. Johan minun oli aika uskaltautua ihmisten ilmoille. Ja nyt minä olin täällä. Jännitti mielettömästi.
Tämä oli vanha koulurakennus, jonka pihapiiriin oli tehty aitauksia hevosille ja poneille. Siellä kulki melko paljon ihmisiä. Minun täytyi kovettaa mieleni, jotta uskalsin mennä lähemmäksi.
Yhdessä aitauksessa tuntui olevan melko äksy hevonen. Olikohan sekin tullut ilmaisukurssille, että muuttaisi hieman tapojaan.
Puolen tunnin päästä meidät soitettiin koulun kellolla sisälle. Jättäydyin viimeiseksi, mutten kuitenkaan lähtenyt karkuun. Tuolit täyttyivät vähitellen ja ensin näytti siltä, ettei minulle
jäänytkään paikkaa, mutta erään pyöreän pöydän ympärille vielä sopi. Tuntui kuin kaikki olisivat tuijottaneet minua, mutta etenkin siinä pöydässä, mihin istuuduin, pari naista tuijotti minua
inhoten. Tätä minä olin juuri pelännyt ja se tuntui oudolta, että nykyäänkin on ihmisiä, jotka luokittelevat muita ulkonäön perusteella. Minun kasvojeni vasen puolisko oli kärsinyt tulipalossa,
joten suu ei taipunut luonnollisesti hymyyn ja silmäkulmani oli hieman vino. Arvet eivät tietysti parantaneet asiaa ja sekös aiheutti halveksuntaa.
Kurssin johtaja selosti jotakin, mutten pystynyt keskittymään siihen täysin. Yritin näyttää välinpitämättömältä runsaasti meikattuja vierustovereitani kohtaan, mutta he eivät välittäneet siitä,
vaan jatkoivat tuijotusta ja keskenäistä supatustaan. Sitten meille jaettiin lomakkeita. Nippu kiersi aina pöydässä ja jokainen otti yhden. Vierustoverini sai tilaisuuden ja viskasi lomakkeeni
minua kohti niin, että se putosi lattialle. Sanoin hänelle, kiitos kaunis, ennenkuin nostin paperin pöydälle. Viskaaja oli hieman harmissaan sanoistani.
Seuraavaksi meille tuli ruokatauko. Keittäjät olivat tehneet meille makaroonilaatikkoa. Tuijottajat lähtivät ensimmäisten joukossa, kuin etuoikeutettuina. Minä kuljin jonon päähän odottamaan
vuoroani ja annoin toisille ruokarauhan. Sitten kun minä pääsin pöytään, muut olivat jo lopettelemassa. Söin rauhassa, enkä antanut heidän häiritä itseäni. Viimein, kun en ollut näkevinäni
muuta kuin lautaseni, he nousivat pöydästä ja tönäisivät minua ohikulkiessaan. Makaroonit lensivät pöydälle. Pysähdyin ja huokasin syvään, mutten kyynelille mahtanut mitään, vaikka kuinka
yritin. Kaikki muut olivat jo syöneet ja menneet ulos. Minä siivosin pöydän syötyäni ja vein astiat pois. Ruuan jakaja ihmetteli, että kyllä pitää olla ilkeitä ihmisiä. Hän oli huomannut toisten
kiusanteon.
Tauon jälkeen palattiin istumaan. Minä olin siirtänyt tuolini ikkunan viereen, koska en aikonut olla enää toisten pelinappulana. Johtaja selosti, että nyt tehtäisiin pieni esittelykierros. Jokainen
esittelisi itsensä ja kertoisi vähän tämänhetkisestä elämäntilanteestaan. Meitä oli siellä 24 henkeä ja siinä meni tovi, ennenkuin muut olivat kertoneet tarinansa. Minua suorastaan peloitti ja
toivoin kutistuvani olemattomiin, mutta lopulta johtaja pyysi minutkin salin eteen. Mietin kuumeisesti, mitä sanoisin. Mutta kun esittelin itseni, muu tuntui tulevan itsestään. Kerroin:
"Tullessani tänne, minua peloitti. Peloitti tulla toisten eteen. Peloitti, että minulle nauretaan ja minua pilkataan. (Huokasin ja jatkoin.) Luulin, ettei kiusaamista enää tapahtuisi (tätä sanoessani
katsoin pariin tiettyyn henkilöön). Kun sitä tapahtui ylä-asteella, henkistä pahoinpitelyä ja selkään potkimista, olin monta vuotta vainoharhainen. Luulin, että kaikki nauroivat minulle. -
Myöhemmin kohtasin tulevan mieheni ja saimme kolme poikaa. Rakensimme talon . . . (Nieleskelin kyyneleitä). Ja vuosi takaperin meillä sattui onnettomuus, jossa mieheni ja vanhin poikani
kuolivat . . . (En pyyhkinyt poskilleni valuneita kyyneleitä. Seisoin kuin tikku toisten edessä.) Yrittäessäni pelastaa heitä, kasvoni paloivat. Siitä asti olen yrittänyt tulla kasvojeni kanssa
toimeen. Minulla ei ole varaa maksaa lisää leikkauksia, joten saan tyytyä tähän. Minun on opeteltava uudestaan kaikki sama, pilkankohteena olemisen jälkeen, mitä sain opetella ylä-asteelta
lähtiessäni. Tämä on vaikeaa aikaa." - Hetken hiljaisuuden jälkeen kävelin suoraan ulos. Salissa tuntui ensin olevan hiljaista, mutta sitten sieltä kuului taputusta, johon kaikki tuntuivat yhtyvän.
Katsoin kummissani avonaiseen ikkunaan, josta ääni tuli ulos. Sitten johtaja tuli hakemaan minut sisälle. Hän vei minut salin eteen ja pyysi hiljaisuutta. Näin, että kiusaajanikin olivat
taputtaneet ja jos näin oikein, heilläkin oli kyyneleet silmissä.
Johtaja esitteli, että minun esityksessäni oli ollut rohkeutta, mutta olisin saanut olla rennompi salin edessä. Sen hän sanoi hymyillen ja minua hartioista puristaen. Sain aikaan jonkinlaisen
hymyn tapaisen ja minut valtasi helpotuksen tunne. Ehkä minä loppujen lopuksi selviäisin elämästä hengissä.
((Unessa oli kohttaus pöyvän iärestä, jossa paper lens lattiille.))
Kirjassa "Taivas on totta" (Todd Burpo ja Lynn Vincent), 4-vuotias poika kerttoo taivvaassa käynnisttään ja sen pohjalta mualasin tuon taulun. Jostakkii toisesta kirjasta (valitettavasti en
muista kirjan nimmee) sain kasvonpiirrtteet, kun 12-vuotias tyttö oli piirtäny Jeesuksen kuvan.
Torstai 26.9.2013 Yksi mies ahdisteli minua ja kaksi muuta estelivät häntä.
Minulla oli liian isot alushousut. Muistin, että kaapissani oli melkein uusia punaisia ja valkeita, joten voisin heittää nämä menemään.
Perjantai 27.9.2013 Minulle oli jotakin kädessä ja silloin kuului kova rätinä.
((Hätkähin herreille ja pyysin Jeesusta ajammaan paholaisen pois. Hymmyilytti.))
Heräsin hämärässä huoneessa. Kuvittelin jotakin vilahtavan pienessä yläikkunassa. Nousin sängystä ja istuin tuolille ovensuuhun. Vedin päälleni takkia naulakosta, koska tuntui viileältä.
Pyysin kaksi kertaa: "Jeesus, aja paholainen pois!"
Menin junalle Tapania vastaan. Keväiset purot lirisivät. Kuljin hiekkakumpareelle, mutta upposinkin sääriäni myöten. Pääsin kuitenkin pois ja kävelin junarataa pitkin, jossa oli hiekkaa ja
paljon havunneulasia.
Heräsin hämärissä vetoon. Menin katsomaan, onko jossain ovi auki. Petri oli ollut kuistilla pikkuhoususillaan ja tuli sanoen: -"Sisällä on liian kuuma." Samuli ja Kalevi tulivat samaan
huoneeseen. - Olimme ahtaassa keittiössä. Petri ja Samuli katsoivat telkkaria ja söivät sinisiä karamelleja. Minä keräsin kuusi lattialta. Penkin alla oli sinisiä legoja.
Vähennä voita. (Öljyä?) - Mustia pitsisiä perhosen siipiä.
Lauantai 28.9.2013 Karhunsalolla ahdisti, joten lähdin Vallisärkälle. Kaipasin mäntymetsään. Siellä oli suoria, kauniita puita.
Rautatiellä oli tukkivaunuja, joiden päällä oli muutamia ihmisiä. Kiskojen vieressä oli maantie ja siinä rekkajono.
Metsäaukean ympärillä oli mäntymetsä. Aurinko paistoi. Koko maisema oli paksun kuuran peitossa ja sen kauneus tuntui sielussa asti.
Sunnuntai 29.9.2013 Mustavalkea "kuva".
Kova myrsky oli nousemassa ja sireenillä annettiin myrskyvaroitus. Rannalla heilui punasinivalkoinen lippu.
Syötin isälle lääkkeeksi vaaleankeltaista, ohutta matonkudetta. Ananasmehua ei saanut antaa.
Lumisessa maassa oli kolme punaposkista isoa omenaa. Minä kerin matonkudetta niiden päälle.
Olin höyryjunan kyydissä.
((Timon kanssa oli puhetta veturista.))
Maanantai 30.9.2013 Kirjoitin nimeni monta kertaa.
Nähhään :)