Luisteleminen? - Itse = onnellista piätöstä yrityksissäs, toinen luistelloo = seisahusta liikeasioissas.


Torstai 3.9.2015  Kuljin vaivattomasti pohkeisiin ulottuvassa puuterilumessa. Hilkalla ja Eskolla oli valkeat luistimet jaloissaan. Esko oli Hilkalla reppuselässä ja he kulkivat Karhunsalon tiellä kovaksi tamppaantuneella lumella. Myöhemmin kerroin heille tästä unesta.

Kävelin käsityömyymälän käytävillä ja siellä oli paljon monenvärisiä neuletöitä.

Perunamuussilautanen pöydällä. Seija ja äiti.

Mies makasi sängyssä ja menin hänen päälleen. Hän hymyili.


Sunnuntai 6.9.2015  Etsin vessaa, mutta oli vain rikkinäisiä tai ilman suojaseiniä olevia. Kivilahden Reijo (opettaja) soitti pianoa. Kävelin lumessa 30 asteen pakkasessa.

Pidin sylissäni muutaman vuoden ikäistä, iloista, punapukuista tyttöä. Alle 10-vuotias tyttö heitti kuperkeikkaa. Mustatukkainen tyttö oli mustasukkainen. Vieressäni istui kaksi naista. Mies katseli toiseen huoneeseen, ettei tyttö vain kuulisi. Sillä aikaa kuiskasin naisille: 6000. Olin ajanut miehen kanssa moottoripyörällä. Sitten mies tuli takaisin ja hänkin kuiskasi: 6000.


Maanantai 7.9.2015  Seija ja Pentti sohivat toisiaan kohti seipään pätkillä. Menin väliin kahden seipään kanssa sanoen, että asiat selvitetään puhumalla.

Pitkä vaalea johto, minkä mies katkaisi. Sitten hänen käsissään olikin kuparikaapelia, jota hän laittoi kiepille.

Liiterin punainen ovi oli auki. Sen lähellä oli toinen, kiinni oleva ovi ja viereisestä ikkunasta näin, että eteisessä oli valot.

Olin huomenna muuttamassa, joten sanoin pojille, että nyt illalla laitetaan tavaroita pahvilaatikoihin.


Tiistai 8.9.2015  Kävelin Joensuun K-raudan pihassa, jossa oli useita miehiä. Menin ovista sisään.

Jossakin telineessä oli useita kapeita ja pitkiä pahveja. Leikkasin ne saksilla useaan osaan ja annoin jollekkin miehelle. Sitten istuin autossa kuskin takana. Kuljetin vasenta kättäni hänen hartioilta vyötärölle ja hän otti sormistani kiinni.


Torstai 10.9.2015  Saippuoin jonkun miehen selän. Kuparinruskea labradorinnoutaja.





Sunnuntai 23.3.2003


Muutaman asteen pakkanen tuntui tosi keväiseltä näin maaliskuun alkupäivinä, kun pari päivää takaperin oli ollut vielä yli 20 astetta pakkasta.
Kävelin ystävättäreni Tuijan kanssa taajamassa ja päätimme tehdä lenkin sataman suuntaan. Ihailin vanhoja puutaloja ja huokasin, että tuollaisessa olisi sitten mukava asua, kunhan olisin löytänyt sen "oikean".
Kun saavuimme satamalaiturille, totesimme että aurinkolasit olivat tosi tarpeeseen. Täällä oli hohtavan valkeita hankia joka suuntaan. Jäällä liikkui hiihtäjiä ja muitakin matkalaisia, mutta me emme tällä kertaa lähteneet sinne, vaan suuntasimme kulkumme pyörätietä myöten lähelle keskustaa. Siellä Tuija huomasi puolitutun miehen istuvan autossa ja tämän rinnalla istui vaalea neitonen. Tuija meni naisen puoleiselle ikkunalle ja koputti siihen. Kun ikkuna oli raottunut, Tuija sanoa heläytti hänelle:
- Sinähän olet napannut meidän kylän casanovan! Onneksi olkoon!
- Napatkoon vaan. Sanoin minä ja vilkaisin miestä, jonka olin joskus nähnyt etäämpää. Komean näköisiähän ne casanovat yleensä ovat, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Jatkoimme Tuijan kanssa matkaa.
Kevät tuli ja meni ja alkukesän vihreys rupesi värjäämään luontoa. Kuljeskelimme Tuijan kanssa hieman harvemmin, koska hän oli tavannut erään kaksilahkeisen ja he tapasivat toisiaan vain viikonloppuisin, ainakin vielä. Casanovaa olin nähnyt useamman kerran kevään kuluessa. Yllättävää kyllä, näin hänet harvemmin naisseurassa. Onkohan mies löytänyt vakituisen seuralaisen? No eipä se minua liikuta.
Ammattikoulu oli minulla siinä vaiheessa, että oli viimeisen kesäloman aika. Noin vuoden päästä kouluni loppuisi ja pitäisi ruveta etsimään töitä. Sitä ei tiedä, milloin minulla on seuraavan kerran mahdollisuus viettää vapaa kesä, joten ajattelin nyt ottaa lomasta kaiken irti.
Oli lämmin päivä, jota mukavasti viilensi tuulen henkäys. Aamupäivällä tein itselleni eväitä ja ajattelin lähteä päiväksi luonnon helmaan. Vanhan kanavan reunamilla kulki polku, jota en ollut ihan äsken tallannut.
Kuljin ensin mäntymetsän halki ja kuuntelin lintujen laulua ja tuulen suhinaa puissa. Sain sieraimiini lämpimän, kuivan kangasmetsän tuoksun ja vedin sitä keuhkoni täyteen. Kuvittelin, että kumpa voisikin asua koko kesän metsässä. Ei tarvitsisi kuunnella liikenteen melua eikä koneiden ääntä. Voi itku! - Ei kyllä pitäisi ajatella noin, vaan elää vain päivä kerrallaan ja nauttia tästä hetkestä.
Tulin kanavan toiseen päähän. Laitoin ruokakorin isolle kivelle ja menin seisomaan vesirajaan. Mikä ihana raikas tuuli! Laitoin hetkeksi silmäni kiinni ja vedin henkeä syvään muutaman kerran. Sitten käännyin ja hieman säpsähdin, kun muutaman metrin päässä seisoi casanova, muutama lehtevä koivunoksa kädessään. Hän ojensi niitä minun suuntaan ja astui, kuin arastellen, pari askelta eteenpäin. Olin hieman ymmälläni. Siis enemmän kuin hieman! - Otin oksat vastaan ja me katsoimme hetken sanattomina toisiamme. Ihmettelin miehen sanattomuutta, joten kysyin ensimmäisenä:
- Olivatko kukat loppuneet, kun toit koivunoksat? Mies hymähti toisella suupielellään.
-Ei. Tuli vaimea vastaus. - Vasta äsken hoksasin, että olisi kohteliasta antaa jotakin.
- Nämä käyvät hyvin, kiitos.
Tuli hetken hiljaisuus. Sitten kysyin:
-Seurasitko minua vai olitko jo aikaisemmin täällä?
- Seurasin. Sain lyhyen vastauksen.
Minä olin oudossa tilanteessa, etten oikein tiennyt mitä tehdä. Lopulta pyysin hänet kanssani välipalalle. Onneksi olin ottanut eväitä reilusti.
Söimme hetken ääneti, kunnes kysyä paukautin suoraan:
- Oletko sinä kiinnostunut minusta?
- Olen. Tuli hiljainen vastaus.
Maailma tuntui heittävän kuperkeikkaa. Sitten mies sai suunsa auki:
- Ihastuin sinuun jo kevättalvella, kun kurkistitte autooni kaverisi kanssa ja sinä sanoit, napatkoon vaan. Ensin luulin, että yritin sanomasi takia pitää sinut mielessäni, mutta kun en tähänkään päivään asti ole sinua saanut pois ajatuksistani, niin päätin tulla seuraasi ja katsoa mitä tuleman pitää.
- No mitähän tuohon nyt osaisi sanoa. Jos sanon suoraan, niin en tiedä olenko ihastunut sinuun. Miehessä kun pitää olla muutakin kuin korea ulkokuori.
 - Niin.- Haluaisitko sitten tutustua minuun paremmin?
- Voisihan tuota katsoa, mitä kuoren alta löytyy. Sanoin hymyillen ja mietin, että taitaa mies olla ihastunut ihan tosissaan.
 Keskipäivän auringon alla me esittelimme itsemme ja perheemme. Keskustelimme tulevaisuuden suunnitelmista.
 Kesän aikana liikuimme paljon yhdessä ja opin tuntemaan casanovan, Kasperin, paremmin ja huomasin että pinnan alla oli loppujen lopuksi yhden naisen rakastava mies. Kihlajaisia vietimme syysmyrskyjen aikaan.

((Unessa oli: vilikasin autossa istuvvoo miestä.))






Isäntä emätinneen ja lisäks neljä aikkuista oli pikkuautolla matkalla kaupunkkiin, kun polliisi ratsiassa pyssäytti ja totes:
- Onkohan isännällä nyt ylilasttii - se olis satasen markkoo.
- Ottakkee saman tien kaks sattoo, minä tuon tämän lastin takasikkii.


Perjantai 11.9.2015  Istuin parin metrin korkeudessa ja kädessäni oli täysi punainen lakkasankko. Alhaalla oli vastaanottaja, mutta se luiskahti kädestäni. Lakat saatiin kuitenkin talteen.


Maanantai 14.9.2015  Markku S. asui kerrostalohuoneistossa. Olin siellä ja nostin lattialta pienet, vaaleanvihreän ja sinisävyisen, punaisilla kukilla olevat peitot. Laskostin sängylle. Huoneessa oli kolme noin 5-vuotiasta tyttöä. Kysyin Markulta, käyvätkö he yökylässä ja hän myönsi. He olivat naapureiden lapsia. Yksi tyttö oli hieman vammainen ja avustin häntä käsitöissä.

Karhunsalon ikkunasta katsoin kellarin katolle, jossa oli paljon lunta. Pieni lumituisku nousi ylöspäin oven luonta. Sitten katolla oleva lumi suli nopeasti ja menimme sinne ovelle. Sen edessä oli useita senttejä jäätä. Huusin, että tuokaa rautakanki! Siellä oli Pentti-veli, isä ja muita.


Tiistai 15.9.2015  Juoksin talvella hautausmaan vieressä. Kappelin pihan aurauspenkoista otin kaksi vaaleanpunaista ruusua pois kuleksimasta. Sitten olin kuorma-auton kyydissä. Jostain kangaspinkasta löysin punaisen nuppineulan ja annoin sen naiselle. Risteyksessä oli toinenkin auto ja me käännyttiin hyvin lähekkäin. Sitten seisoin tien levennyksellä ja odotin exää, mutta hän ei tullut.


Torstai 17.9.2015  Heinäsen sukua. Porkkanoita sankossa. Nainen peseytymässä saavissa. Tyttö oli pukeutunut pojaksi ylioppilaslakkiin ja hän istui yksin pitkän penkin keskellä ja musiikki soi.


Perjantai 18.9.2015  Menin saunaan isän ja äidin kanssa. Sitten isä otti viinaryypyn, enkä halunnutkaan mukaan. Olin jo heittänyt puseron pois, joten nostin hameen rintojeni suojaksi. Laskin Kalevin kanssa lumista tietä pitkin mäkeä alas.






Pilivet? - Valakkeet = ilossii päivvii tulossa, isot tummat = piennii ikävvyykssii, kiitävät = pikassii tietoja.


Lauantai 19.9.2015  ((Kysyin P. H:ltä: - "Anna vielä varmmuus siitä, että tien oikkeen tässä Timon ja Markun asiassa ja että se on kaikkiin parhhaaks?"))

Dingo oli takanani ja otti rinnoistani kiinni ja laittoi sitten kätensä vyötärölleni sanoen: - "Kyllä sinä olet pieni."
((Tulukintani: Ota laulaja. Markku harrasti karaokkee.))

Ulkona oli useita vaaleita kissoja. Olin oviaukossa, enkä laskenut sisään pyrkiviä kissoja ohitseni.
Seisoin Karhunsalolla ulkona jonkun kanssa. Katselimme, kun tummanpuhuvat pilvet imaisivat puita juurineen ylös ja pudottivat ne sitten alas.


Maanantai 21.9.2015  "Mie rakastan sinnuu."


Keskiviikko 23.9.2015  Rakennuksessa oli isohkoja vaaleita huoneita. Laitoin huoneesta isot ikkunat kiinni. Exä halusi rakastella kanssani ja yritin ottaa päältäni tiukan, keltaruskean mekon. Huoneessa oli aviopari ja sanoin etten voi rakastella, jos täällä on muita. Exä oli jo heittänyt housunsa.


Torstai 24.9.2015  Olin kolmen poikani kanssa pienellä lumisella metsäaukealla. Minun piti tehdä kakku ja otin kaapista kolme kananmunaa ja kolme vanhaa ananspurkkia. Lumella oli vanha, puinen kelkka, jossa minun piti istua ja vatkata munia.

Löydän nyt tien sydämesi huoneeseen.


Perjantai 25.9.2015  Kuljin muutaman ihmisen kanssa louhikkoisessa, vaihtelevassa maastossa. Siellä oli keltainen, iso puuvene, puoliksi näkyvissä. Perä oli uponnut. Siellä oli paljon Aku Ankka-lehtiä ja vähän muita.
((Tämänhetkisellä seurustelukaverillani on keltanen vene rantakivikossa ja Aku Ankkoja paljo  :)  ))

Huoneessa oli nuori ruskeanvalkea kauris. Otin sen syliini ja vein ulos.

Äiti. Jokin asia ahdisti kovasti ja itkin.






Vyö? - On vyöllä = kohta tapahtuvvoo sittoutumista, sen kutominen = jouvut huppaissiin tanssijaissiin, sen löytäminen = tuut suammaan luottamusta ihttees toisesta.


Lauantai 26.9.2015  ((Kysyin P. H:ltä: - "Tienkö karmmoo, kun erroon Timosta ja oon  Markun kansa?"))
Pieni Kärpässieni.
((Oma tulukinta: kyllä vähä.))

Kuiskaus: emäntä.

Otin Markkua takaapäin vyötäisiltä kiinni. Hän laittoi lukollisen vyön kiinni ja jätti tarkoituksella käteni sen alle.


Sunnuntai 27.9.2015  Seisoin seinään nojaten ja pitelin sylissäni punavalkoraitaiseen pukuun puettua vauvaa vatsat vastakkain.

Uin kirkkaassa järvessä. Nainen piilotteli kuumemittaria kasvien sekaan. Lähdin uimaan takaisin ja siellä oli mieskin. Uin välillä silmät kiinni.

Tyhjän lattian reunamilla oli ihmisiä ja valssi soi. Ihmiset kyselivät, miten tätä tanssitaan. Sitten mies ja nainen tulivat siihen, ottivat käsillään toisistaan kiinni siten, että kumpikin katsoi menosuuntaan ja tanssivat toisille malliksi. Nainen lauloi ulkomaaksi. Hänen ylähuulensa oli mustanpuhuva ja alahuuli normaali.


Maanantai 28.9.2015  Ei tavata ennee.

Hovinvaaralla Raimo oli rakentamassa uutta taloa. Isä oli soutanut ulapan keskelle kivikkoiselle saarelle. Kartasta näkyi sen pitkulainen muoto, mikä oli merkitty vain punaisin ääriviivoin. Sitten isä oli tulossa takaisin  ja sanoi, ettei kerkiä tänään perille.


Keskiviikko 30.9.2015  Joku nainen ryhmäytti ihmisiä ulkona. Kuljeskelin villasukkasillani laatoituksella. Joku, syntyperältään ulkomaalainen mies jutteli vierelläni ja hänellä oli kädessään puusta tehty sahalaitainen taisteluveitsi. Minun saappaat olivat jääneet naisen toimistoon ja halusin ne. Kanniskelin käsissäni punaista, pitkää untuvatakkia. Joku nuori nainen kyseli olinko töissä. Sanoin olleeni reilu puolitoista vuotta työttömänä. Sitten olin keltaisen henkilöauton takapenkillä ja nuori nainen ajeli "kaukosäätimen" avulla. Hän ohjasi auton kaartamaan jyrkälle penkalle ja kun auto kaartui toista kertaa, poistuin siitä ja näin, kun auto pyörähti katolleen. . .





Sunnuntai 6.4.2003


Päätin myydä sähköurkuni pois. Ei minusta ollut soittajaksi ja soittotunnit maksavat aivan liikaa. Niinpä eräänä päivänä lähdin kaupunkiin musiikkiliikkeeseen kyselemään urkujeni kohtalosta.
Olin parin korttelin päässä liikkeestä, kun tapasin vanhimman siskoni. Hän oli menossa entisen luokkakaverinsa, Maijan luo. No jotenkin minä ajauduin siskoni mukaan ja kohta olimme taajamassa, vanhassa, pienehkössä puutalossa. Siniharmaa ulkomaali kävi hyvin tähän taloon.
Maija kertoi, että siellä oli pari vinttihuonettakin, sillä talossa oli asunut jo edellinenkin sukupolvi. Silloin kuulin pianon soittoa viereisestä huoneesta ja Maija sanoi, että hänen veljensä siellä taas säveltää jotain uutta. Olin utelias kuulemastani, joten kurkistin hieman raollaan olevasta ovesta. Jouduin kuitenkin raottamaan sitä lisää, ennenkuin näin kunnolla ja harmikseni ovi narahti. Mies käänsi päänsä minuun päin ja huomasin katsovani tuttuja kasvoja, jotka olin nähnyt ennenkin, mutten juuri sillä sekunnilla saanut nimeä mieleeni. Jouko. . . Jouko. . . Sukunimeä en saanut kiinni. Jouko pyysi minut peremmälle. Hänen äänestään muistin sukunimen, Pesonen. Hän oli ollut toisen siskoni kanssa samalla luokalla ylä-asteella. Samassa Jouko sanoikin tunnistavansa minut Siljan pikkusiskoksi. Hän pyysi minua istumaan. Mies katsoi minua kun istuuduin ja hetken sen jälkeenkin. Sitten yhtäkkiä hän alkoi hyräillä ja kääntyi pimputtamaan pianoa, kirjoitti sanoja ylös ja soitti taas. Hän katsoi minua hymyillen ja sanoi, että oli saanut minusta inspiraation. Jouko iski minulle silmää ja jatkoi soittamistaan.
Mies soitti kappaleen useamman kerran alusta asti ja lisäsi aina jotakin uuttaa. Nuottiviivastolle ilmestyi pitkä rimpsu uusia nuotteja.
Sävel oli tarttuva, joten rupesin hyräilemään sitä ihan huomaamattani. Sitten yhtäkkiä Jouko sanoi, että edellinen kappale oli takkuillut koko aamun, joten minä tulin ihan sopivasti keskeyttämään sen. Ei siitä kuitenkaan olisi tullut mitään, jos sen olisi tehnyt väkisin. Musiikin pitää tulla itsestään, jotta siitä tulisi miellyttävää kuunneltavaa. Sitten Jouko katsoi minua silmiin niin pitkään, että minua rupesi hermostuttamaan. Onneksi juuri silloin Maija kutsui meidät kahville. Minä pomppasin kuin aropupu tuolilta ylös. Ovella olimme kuitenkin yhtäaikaa ja siinä hän laittoi kätensä olkapäälleni kysyen:
- Mitä sinä säikyt?
- En tiedä. Vastasin empien.
Jouko oli niin lähellä, että tunsin jännitteen välillämme. Hieman säikähdin, että mitä tämä on.
Kahvittelumme jälkeen Jouko ehdotti minulle, että lähtisin hänen kanssaan ulos pienelle lenkille. Ja kun olimme kävelleet jonkin matkaa, hän otti minut käsikynkkään. Punastuin.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen, mitä nyt Jouko sattui hyräilemään hiljaa jotakin, hän sanoi että olin hänen muusansa, innoittajansa. Sitten hän heitti ilmaan sellaisen ajatuksen, että minun kanssani hän varmaan saisi tehtyä sellaisia kappaleita, jollaisia ei ole ennen kuultu ja kun ne saisi vielä ihmisten ilmoille, niin saisi lisää ruokarahaa. Jouko kertoi myös, että oli jo saanut jalkansa musiikkimaailman oven rakoon, mutta nyt tuntuisi syttyvän uusi tähtikappale ja hän tietäisi juuri sopivan henkilön, jolle esittäisi sen ensimmäiseksi. Sitten yllättäen Jouko pysähtyi, otti minua edestäpäin vyötäisiltä kiinni, nosti ilmaan ja pyöräytti pari kertaa ympäri.
-Ruvetaanko tekemään rahaa? Jouko henkäisi, kun oli lopettanut pyörimisen ja laskenut minut alas.
- Enpä oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Katsotaan nyt päivä kerrallaan, sanoin empien.
Tuosta tapauksesta pari päivää myöhemmin Jouko tuli käymään yksiössäni. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän huomasi sähköurkuni, jotka olivat jostakin syystä vielä minulla. Sitten hän kysyi, olinko kauankin harrastanut soittoa? Mutta minä sanoin heti, ettei minusta ollut soittajaksi. Jouko istutti minut urkujen ääreen ja takanani seisoen hän näytti minulle muutaman helpon soinnun. Kokeilin sitä muutaman kerran ja sen jälkeen hän opetti toisen uuden soinnun. Vähän ajan päästä hän kuiskasi korvaani, että kyllä minusta voi tulla soittaja, jos vain haluan.
Ja minä halusin soittajaksi. Ja opettajakseni juuri Joukon, enkä ketään muuta. Minä olin nimittäin ihastunut korviani myöten häneen ja huomasin, että hänelläkin on hyvin lämpimät tunteet minua kohtaan.

((Unessa oli: katoin oven raosta piannon soittajjaan.))

Nähhään :)