Teen tuota vieläkin, vaikken milloinkaan tiedä nukahtamisajankohtaani, niin silti olen kirjoittanut monta isoa vihkoa täyteen.
Mutta kukapa niitä osaisi tulkita? Unet ovat usein kuvainnollisia ja jokaiselle henkilökohtaisia. Joskus niihin on annettu hauska totuuden siemen, joka saattaa toteutua jo samana päivänä, kuten kaksi untani Kimi Räikkösestä. Enkä taatusti ole koskaan ollut kiinnostunut formuloista!!!
Kun päätin ruveta kirjoittamaan uniani (joulukuu 2012), luin siihen aikaan henkisiä kirjoja, joten ensimmäisessä unessani oli selkeä viesti. Seuraavat uneni sitten olivatkin sieltä
tänne päin, tai täältä sinne päin. Ja tästä ne alkaa...
Torstai 27.12.2012 Tummanharmaata taustaa vasten kulki poikittain nauha, jossa oli tummansininen ja tummanvihreä raita vuoronperään alekkain, noin neljän sentin korkuinen juova, jonka reunat olivat epäselvät. Sen alle ilmestyi valkopohjainen tekstijuova, jossa oli noin 4-5 riviä tietokonetekstiä. Sitten ensimmäinen juova muuttui samanlaiseksi tekstijuovaksi toisen kanssa. Sen jälkeen ensimmäinen tekstijuova muuttuivat valkoiseksi ja toisenkin tekstijuovan muututtua valkoiseksi, ne yhdistyivät yhdeksi leveäksi juovaksi.
((Oma tulkintani on: Elä, lue, valaistu. Siihen aikaan minulla oli sinivihreä raitapaita.))
Muita unia samalle yölle: Oli kaksi keskiruskeaa, puusta tehtyä "leluarkkua". Ensimmäisessä oli ruskeansävyisiä sohvan istuinosia, joissa oli hienoa sahanpurua sekä joitakin leluja niiden päällä. Toisessa oli osaksi isompia leluja ja paljon pieniä legoja. Aistin exän jossakin taustalla.
Minulla oli harmaa hame päällä ja sylissäni monta kourallista pieniä helmiä, joita valutin johonkin astiaan.
Olin pienen auton takapenkillä. Vanhin poikani Petri ajoi ja apukuskin paikalla istui joku mies. Kuskin puoleisesta takapyörästä kuului outo ääni, jota Petri kääntyi ihmettelemään. Rengas oli putoamassa vanteelta. Pysähdyimme. Auto olikin pieni sininen traktori. Yritin laittaa käsin rengasta paikoilleen. - Oli kaunis kesäpäivä.
Lattialla oli iso vaalea matto, jossa oli muutamia tummanruskeita raitoja. Nuorin poikani Kalevi, noin yhden vuoden ikäinen, kurkotteli matolla oikealla kädellään vierestään harsovaippaa, mikä oli hänen "unirättinsä". Hän hieroi sen kulmalla nenänpäätään. Oli valoisa päivä. Viereisellä tuolilla istui joku nainen.
((Tämmöiset unet sain ensimmäiselle yölle ja niistäpä tulikin ensimmäinen sivu vihkoon täyteen.))
Vain muutaman kerran olen nähnyt mustavalkeita unia. Väreilläkin on jokin tarkoitus. Luin kirjaa chakroista ja tietty väri tarkoittaa tiettyä chakraa ja chakroilla on oma tarkoituksensa. Myös Diana Cooper on sivunnut chakroja kirjassaan "Ihanat enkelit". Arkkienkeleilläkin on oma värinsä. Esimerkiksi Arkkienkeli Mikaelin väri on tummansininen. ((Hänen päivänsä on tiistai ja horoskooppi leijona. Mainitsen tämän omalta kohdaltani.))
Tää kirjottaminen taittaa luonnisttuu paremmin omalla murtteella, minkä oon penskana oppinu. Oonpahan oma ihteni.
Tuon blogin alussa olevan ruskataulun oon mualannu unen perustteella vuonna 1983. Siihenpä se sitten jäikkii. Mahtavvii unikuvvii oon nähny, mutta toista taulluu niistä ei oo syntyny (vielä). Sottailin nyt myöhemmin, mitä tuo kuva halluis sannoo. Meissä kaikissa on kaks puolta, henkinen ja fyysinen, mutta meillä on vain yks piämiärä; männä sinne mistä ollaan tultukkii. Elikkä Luojan luo.
Ja unet jatkkuu...
Lauantai 29.12.2012 Olin Karhunsalon (kotikylä) koulun voimistelusalissa nukkumassa. Yritin nousta sängystä, mutta koko keho tuntui hyvin raskaalta ja oli vaikea siirtää itseään. Sain kerätä koko tahdonvoimani, että sain siirrettyä sinisen peittoni päältäni ja nousta ylös. Katsoin ikkunasta ulos. Oli syksyinen kuutamoyö. Heikko tuuli liikutteli kasveja. - Sitten siirryin koulun aulatilaan ja katsoin sen ikkunasta taivaalle. Siellä oli paljon pilviä. Kuuta en nähnyt, mutta huomioin sen ympäröivän punasävyisen kehän, joka oli alareunasta laskeutunut hieman alaspäin, joten se muistutti ylösalaista päärynää.
Sitten katsoin viereiseen luokkahuoneeseen, jossa oli muutama ihminen. Joku mies seisoi ikkunan kohdalla, seinään nojaten. Hänen kätensä olivat kyynärpäitä myöten ristissä. Hänellä oli yllään punainen neulottu liivi ja kuun valo heijastui hänen vaaleaan tukkaansa ja partaansa.
Vähän myöhemmin aulan naulakon luona tuo mies otti minut karhunsyleilyyn. Se oli niin voimakas tunnereaktioltaan, että hengitykseni kiihtyi. - Siihen heräsi.
((Viis vuorokautta myöhemmin issee ahisti samalla tavalla eikä meinannu piästä sängystä. Hiän joutu sairraallaan tasapainoelimen tulehuttuu. Eikä se oo korjjaantunu tänäkkää päivänä.))
Et tällä tavalla...
Päivän 21.12.2012 usseimmat muisttaa. - Sillon tuli paljo enkeleitä muapallolle ja miut ohjattiin lukemmaan kirjoja enkeleistä ym. Alotin unniin kirjottamisen 27.12.2012! Selevä yhtteys! Näin meitä ohjattaan.
Unet toimmii siltona henkisen ja fyysisen kehon välillä. Ne edusttaa tuntteita, joita on tukahutettu, eikä oo käsitelty loppuun. Henkisessä unessa on symboleita, enkeleitä, Arkkienkeleitä tai jotakkii vasttoovoo.
Jonnii verran unissa näkköö sukulaissiisa, sekä elävvii että kuolleita. En oo vielä hoksannu rajan takana olevviin viesttii, mutta pitäs lukkee kaikki unet uuvesttaan, josko niitä ruppeis ymmärtämmään. Ehkä se ois sitä että heillä on kaikki hyvin.
Syntymäkoti on semmonen paikka, mistä oon kansa nähny usseita unnii. En kuitenkkaa ulukosaunasta, jossa oon oikkeesti syntyny. Penskana olin paljo mummolassa, joten ei se oo mikkää ihme, jos on jiäny piänuppiin pyörimmään. Henkisesti synnyinkoti on taivas, jonne henki (sielu) halluis männä.
Männäänhän unniin...
Sunnuntai 6.1.2013 Vietettiin uudestaan Pesosen Ension hautajaisia. (Tädin mies kuoli vuonna 1994.)
Olin talvella Karhunsalolla sisko-Hilkan kanssa ison mäen päällä. Minä laskin mäkeä mahallaan kädet levällään. Päälläni oli hame ja sininen villatakki.
Ajoin autolla Kiteen Tolosenmäestä vähän matkaa Joensuuhun päin. - Olin jossakin lumisella kuistilla. Siellä oli kaiteen päällä sininen sankko, täynnä vettä. Kaadoin sen pois.
Kuljin jossakin asutusalueella jalan. Menin yhteen taloon ja etsin vessaa. Kuljin sokkeloisen talon portaita ylös ja takaisin alas. Vaikka talo oli pieni, siellä asui ainakin neljä pariskuntaa. Yksi oleili vihreän verhon takana ja toinen punaisen.
Maanantai 7.1.2013 Kesäinen päivä Tuomivaarassa (mummolan entinen kotipiha). Olin isäni ja edesmenneen Martti-setäni kanssa puun kaadossa. Tuvan kupeella oli muutama paksu, lyhyt runko. Kantoja näkyi paljon. Olimme ylärinteellä, jossa Martti karsi kirveellä pienen kuusen ja pilkkoi sen.
Alakuaikona unissa oli ussein sinistä. Se on miun Arkkienkelin väri ja chakroista kurkkuchakra = turkkoosi (oman totuutensa puhumista) ja kolomas silimä = indigo (mantaalisen parantamisen voima ja korkeampi henkinen kehitys). Ylleesä väri oli keskisinistä ja vaalleensinisen mie oon unissa maininukkii. Punastakkii näky ja se on juurichakra (energia perustarpeiden täyttämiseen), sekä keltanen = solar pleksus (tehostaa ajatuksen selkeyttä).
Mie en oo oikkeesttaan vaalleenpunasesta välittäny, mutta yhessä unessa oli kaks sen väristä talloo ja nätin näkössii olivattii. Sakraalichakra = hemppeen vaalleenpunanen (lempeys, rauhoittaa ja rohkaisee rakkauden ja hoivaamisen tunteita). Olihan nuita vaalleenpunassii vuatteita myöhemmin monessakki unessa. - Niinpä. Kaikkia väriä pitäs elämässään käyttee, kun niistä suattaa huommoomata suaha muutakkii kun vain silimänilloo.
No unet sitten...
Tiistai 8.1.2013 Karhunsalolla oli kesäinen ilta. Äiti (kuoli v. 1997) ja isä olivat jo tuvan sängyssä. Minä olin käymässä ulkovessassa, kun pihaan ajoi sininen auto. Siinä oli kaksi naista. Kun sitten olin jo sisällä, naiset menivät yläkertaan nukkumaan.
Meillä oli kukko ja kana sekä kaksi kissaa. Toinen kissoista sai kanan kiinni, mutta se karkasi lentoon muutama sulka mukanaan, kun katsoin ulko-ovelta. Silloin pihaan ajoi nainen polkupyörällä. Hänellä oli sininen mekko.
Lauantai 12.1.2013 Olin pienten poikieni kanssa Enon (kotikirkonkylä, aikasemmalta nimelttään Kaltimo) keskustassa. Muutin kesäpäivänä vuokrataloon, mikä oli aumakattoinen ja vaaleanpunainen. Sen vieressä oli toinen samanlainen. - Talo oli valoisa ja valmiiksi sisustettu, aivan kuin edelliset asukkaat olisivat juuri lähteneet.
Lapssuuven
ja nuorruuven assuinpaikasta oon nähny unia kolomanneksen koko vuuesta,
vuonna 2013; elikkä 75 kerttoo. Joten on siellä tullu paljo
vierrailttuu, sieltä muuton jäläkkeen. Ja seurraavinakkii vuosina.
Nuapureistakkii oon nähny usseinnii unia ja kun luvin tuas nuita henkisiä kirjoja, niin nyt se selevis. Taivas on vain metrin korkkeuvella muan pinnasta!!! (hymmyilevä hymiö) Siis myö kulettaan tiällä piä taivvaassa!!! Mahtava juttu!
Kouluista nähyt unet oon tulukinna siten, että koko elämähän on yhtä koulluu. Myö ollaan tiällä muapallolla tiettyy oppimista varte: anna antteeks, rakasta ja auta toissii. Toiselle oppiminen voi olla luopumista, jollekkii irtipiästämistä ja joku suattaa tasata karmasa.
Torstai 17.1.2013 Sunnuntai-iltana olin lähdössä tansseihin, vaikka seuraavana aamuna piti lähteä töihin. - Katselin lavan luona kuukauden esiintymislistaa sen loppupuolelta, mutten saanut selvää nimistä. - Sitten olinkin lähdössä pois ja parkkipaikalla odotti sisko-Hilkka, pienen Mika-poikansa kanssa, punasävyisessä vanhassa Volvossa.
Karhunsalolla oli kesäinen päivä. Olin siellä tämän päivän ikäisten poikieni kanssa. Isä ja äiti olivat poissa. Pertti-setä laittoi narukeinua pojille saunakaivon päälle. - Jossakin hyllykössä oli monta pussillista ruuveja. Minulla oli pussillinen rinkeleitä ja Kalevi olisi halunnut sellaisen, mutten antanut. Petri halasi minua.
Sunnuntai 20.1.2013 Noin 12-vuotiaana oli isän kanssa kahden Karhunsalolla. Paperille oli piirretty sekalaisia viivoja lyijykynällä ja minä vahvistelin niitä keltaisella ja oranssilla väriliidulla.
Istuin Karhunsalolla ulkovessassa vanhempana. Sen vasen seinä oli harvoista vaakarimoista ja seinän takana oli iso lehmien lantakasa. Otin valkoista vessapaperia laatikon sotkuisesta kasasta. - Sitten etsin varastosta polkupyörääni, mutten löytänyt. Siellä oli viallisia runkoja ja uusi musta pyörä. Menin itkien sisälle, että pitäisi keritä töihin, millä menen? Pihalla oli crossiauto, jonka turvakaaret olivat vihreät ja istuin keltainen. Otin jo avaimet päydältä, mutta autosta puuttui ratti. Sitten, kovemmin itkien sanoin Hilkalle, että joku saa viedä minut töihin. Kello oli jo puoli yhdeksän. Ulkona oli musta auto.
((Tuo musta väri chakroissa on Maatähti = henkiin herääminen, uudistuminen. Niinhän se on, kun aloin lukkee henkisiä kirjoja. Sitten oranssi, on Napachakra = viittaa seurallisuuteen ja ystävällisyyteen sekä emotionaaliseen sopusointuun. Vapauttaa luovuutta. - Kyllä ideoita synttyy. Se on miun väri ehottomasti. - Vihrree on Sydänchakra = tasapaino ja sopusointu.))
Siellähän unissa ne itkut alako ja on monet kerrat ahistanu. Itkeminen? Sen mie oon tulukinna puhisttautumiseks ja sitähän se on oikkeestikkii. Sisänen laps itkköö jonkkii takia ja se pitäs suaha seleville ja käyä asia läpi ja sitten jättee mielestä. Monille asioille ei voi mittää, muuta kun anttoo antteeks ja sitten jättee taakse. Niitä suapi vuan tarkastella, eikä jämähttee niihin. Ne viepi
vain turhhoo energioo.
Ahistunut olo? Sanosin niin, että sielu(henki) on niin pienessä paketissa ihmisessä ja rajottunu, ennenkun ihminen tavallaan "herevvää", että elämä on oikkeesttaan ihan jottai muuta. Sillon henki vappaattuu ja tuopi elämmään illoo ja huumorrii ja paljo keppeemmän olon. Tää on sitä henkistä kasvvuu. - Unissa nuo ahistuskohttaukset helepottu ajan myötä, eikä itkut ollu ennee niin voimakkaita.
Torstai 24.1.2013 Karhunsalon koulun pihalla oli koululaisia. Istuin jonkun miehen kanssa ulkona laatikon päällä ja nojasin päätäni hänen olkapäähänsä. Hänellä oli valkoinen villapaita. Läheisestä tyttäporukasta lähti yksi tulemaan kohti. Hänellä oli keltainen vartalonmyötäinen mekko ja vaalea tukka.
Kävelin tietä pitkin Karhunsalon koululta pois päin. Puron kohdalta tulvavesi oli syövyttänyt tien poikki. Vesi oli ruskeaa. Puron reunalla kulki siili. Pääsin puron toiselle puolelle.
Olin menossa jollekkin taidekurssille. Seisoin suuren talon aulassa jonkun kanssa. Siellä kulki tuntemattomia ihmisiä. Siihen tuli nuori poika harmaassa paidassaan ja nainen hänen vierellään sanoi jollekkin, että hiljentäisi musiikkia, että nuoren sydämen lyönti tasoittuisi. - Pentti-veli istui vieressäni. Toisen seinustan vieressä istui kaksi poikaa, joista toinen oli Ari Turunen. (en tunne)
Kesäisenä päivänä olin Enon keskustassa punaisen polkupyöräni kanssa. Kuljin kävellen sillan yli keskustasta poispäin. - Seija-siskoni kulki kanssani, kun käännyin menemään juna-asemalle päin. Siellä puskissa oli neljä saksalaista sotilasta valepuvuissaan. Ne ottivat meidät panttivangeiksi ja veivät jollekkin isolle louhokselle. Siellä oli muitakin. Petri pääsi pakenemaan. - Enon keskustasta päin tuli ruskehtavanvihreitä armeijan autoja molemmilla kaistoilla. - Vene oli vesillä ja kun se eteni rannasta poispäin, sen perässä ollut vaijeri tiukkeni. Saimme saksalaiset kiinni.
Joku oli ostanut pojille kahdet housut. Toiset olivat sinivalkoiset alushousut, mutta reilun kokoiset. Toiset olivat pitkittäisraidalliset kalsarit, joissa oli vihreää, oranssia ja keltaista. Lähdimme palauttamaan niitä takaisin kauppaan. Niissä oli vielä viivakoodit tallella.
Sunnuntai 27.1.2013 Oli kesä. Kadun kulmalla oli pieni kauppa. Ulkona oli useita ihmisiä ja vaalea collie-koira. Se lähti ajamaan yhtä tyttöä perästä. Rakennuksen toisella puolella tyttö oli törmännyt lasiseinään ja saanut haavoja kasvoihinsa, joiden verijäljet näkyivät hänen päälleen levitetystä valkoisesta lakanasta. Koira oli lähellä ja sillä oli pyöreähköt naisen kasvot. Tumma kihara tukka, punaiset huulet ja pienet heiluvat korvakorut, joissa oli siniset kivet. Se hymyili.
Pienenpuoleisessa huoneessa oli joku muu minun lisäkseni. Oviaukossa seisoi kaksi tyttöä, jotka harjoittelivat jotakin laulua. Hieman myöhemmin siihen tuli kolmas tyttö, jolla oli vaaleansininen puku. He lauloivat jonkin joululaulun.
Pienessä huoneessa oli lisäkseni Hilkka ja joku muu. Minua ahdisti. Tuntui etten saa henkeä. Lähdin ulos ja sanoin siellä Seijalle: "Sisällä rupesi ahdistamaan. Oli pakko tulla ulos." - Istahdin kannolle.
Pöydän kansi oli lasia ja sen alla oli vihertäviä lasi- ja kivikoruja. Siinä oli myös noin 10 senttiä korkea enkeli, jonka joku nosti pöydälle. Sillä oli selässään vain oikeanpuoleinen siipi. Vasen oli irronnut ja yritimme etsiä sitä korujen seasta. Enkelin väritys oli ylhäältä läpikuultavan vihertävä ja vaaleni melkein maitomaiseksi pukunsa helmoista.
((Valkoinen on Kausaalichakra = sallii meidän avautua korkeammalle viisaudelle.))
Enpä muistanukkaa, että unien alakuvaihheessa olin ussein pienessä huonneessa? Tottakai sitä on tuntenu ihtesä pieneks tässä elämäsä, ennenkun tietossuus lissäätty. - Kesäkuvat oli näkkyy helepompi katella niin alussa, mutta tuli niitä talavikuvviikkii. Vuonna 1989 ostin Egyptiläis-Kaldealais-Persialaisen unikirjan, jonka mukkaan talaviunet tiettää vastoinkäymissii. En oo varma, tarkottasko ne sammoo henkisessä mielessä. Mie yhistäsin mielellään lumen Luojan valloon. En oo kylläkkää kysyny. - Kausaalichakran väri on valakkee = sallii meidän avautua korkeammalle viisaudelle. No sitähän ne talaviunet tiettää!!!
No miepä lähen seurraavan päivän unessa Jeesuksen kanssa lenkille.
Maanantai 28.1.2013 Kuljeskelin kahdessa pienessä huoneessa, joissa oli useita erimallisia tuoleja. Toinen huone oli punainen. Tuolit olivat puna- ja vihreäsävyisiä. Mietin uutta järjestystä huoneisiin.
Kuljin pitkää käytävää, jonka oikeanpuoleinen seinä oli kuin suuria ikkunaruutuja ja sen takana oli lasinen kuisti. Takanani kulki mies pitkässä valkoisessa kaavussaan. - Lähellä kuistille vievää ovea oli penkki, jolle mies istui ja minä istuin hänen syliinsä. Nojasin päätäni hänen vasempaan olkaansa ja minulla oli turvallinen ja onnellinen olo. - Lasiseinät olivat kosteudesta huuruiset.
Tiistai 29.1.2013 Olin äidin kanssa kahden Karhunsalon tuvassa. Hän istui tuolilla komeron vieressä ja hänellä oli sylissään villatakki. Se oli neulottu kaksinkertaisella, tumman- ja vaaleansinisellä langalla. Hän sanoi: "Tein tämän joskus aikoinaan."
Satoi kaatamalla. Harvan männikön keskellä kulki rautatie ja sen läheisyydessä oli jokin matala rakennus. Siellä oli muutamia ihmisiä sekä punainen ja keltainen auto. He yrittivät ottaa minut kiinni. Se oli leikkimielistä pakoilua. - Olin kolmen, hyvin lähekkäin kasvavan männyn luona. Sen toisella puolella oli kolme ihmistä. Yksi miehistä sai minut kiinni ja "peli" loppui siihen. Miehellä oli silmälasit, vaaleansininen kauluspaita ja sen päällä tummempi, avonainen takki. Hän halasi minua ja vatsassani lenteli "perhosia".
Unissa ei muuten ego rallattele. Nyt vasta hoksasin! - Aina sitä jottai uutta oppii!
On muuten vaikkee olla ajattelemata mittää. Ego pyrkkii aina kuiskuttelemmaan kaikenlaista; pitäs tehä tämä ja tuo, pitäs osttoo se ja laittoo paikalleen ja pistäs muisttoo sannoo ....lle, että.... Niin se lista jatkkuu. - Mie kokkeilin semmosta, että hengitän sissään valakkeeta valloo ja ulos savunharmmoota. Kyllähän se muutaman kerran onnisttuu.... Kohta hymyssäsuin totesin että ego vei voiton. Kyllähän mie sitä oon muistanu sillon tällön tehä.
Unissa ei tämän elämän ajatukset juokse, paitsi ehkä joku tapahtuma näytettään. Sitä vain nähhään asioita ja tiiettään asioita alitajusesti.
Keskiviikko 30.1.2013 Minulla oli päälläni violetti yömekko. Rupesin selälleni sängylle niin, että jalat jäivät reunan yli. Allani oli valkoinen lakana. Exäni seisoi sängyn vieressä ja hänellä oli käsissään kaksi valkoista, muovista S-koukkua, noin 10 millin paksuista ja niillä hän tutki alapäätäni.
Olin keittiössä ja siellä oli kanssani ainakin kaksi ihmistä, joista toinen istui kanssani vaaleanharmaan pöydän takana. Huomioin ikkunasta, että olimme kerrostalossa. - Exäni tuli siihen ja aloin huutaa hänelle ja heitellä pienillä pullilla. Hän lähti valkoisesta ovesta ulos. Sitten joku nainen tuli sisään.
Torstai 31.1.2013 Ajelin vanhaa kylätietä punaisella vanhalla mopolla. Oikaisin aukeaksi hakatun metsän läpi, josta polku vielä erottui. Tulin rinteen reunalle, niinpä otin mopon kainalooni ja laskeuduin alas. - Olin Karhunsalolla ja isä katsoi mopoa. Se vuoti bensaa, mutta silti Kalevi (nuorin poikani) lähti sillä ajamaan.
Jossakin tien laidassa koneet tekivät maatöitä ja siellä oli suuri imuriputki, jonka imuun oli joutunut muutama työmies. Sitten putki repesi. Yksi mies vaaleassa paidassaan haukkoi henkeä putken päässä.
Vaihdoin ompelukoneeseen puolaa, jossa oli sinistä lankaa.
Itkin niin rajusti, että henkeä ahdisti.
Nähhään :)
Nuapureistakkii oon nähny usseinnii unia ja kun luvin tuas nuita henkisiä kirjoja, niin nyt se selevis. Taivas on vain metrin korkkeuvella muan pinnasta!!! (hymmyilevä hymiö) Siis myö kulettaan tiällä piä taivvaassa!!! Mahtava juttu!
Kouluista nähyt unet oon tulukinna siten, että koko elämähän on yhtä koulluu. Myö ollaan tiällä muapallolla tiettyy oppimista varte: anna antteeks, rakasta ja auta toissii. Toiselle oppiminen voi olla luopumista, jollekkii irtipiästämistä ja joku suattaa tasata karmasa.
Torstai 17.1.2013 Sunnuntai-iltana olin lähdössä tansseihin, vaikka seuraavana aamuna piti lähteä töihin. - Katselin lavan luona kuukauden esiintymislistaa sen loppupuolelta, mutten saanut selvää nimistä. - Sitten olinkin lähdössä pois ja parkkipaikalla odotti sisko-Hilkka, pienen Mika-poikansa kanssa, punasävyisessä vanhassa Volvossa.
Karhunsalolla oli kesäinen päivä. Olin siellä tämän päivän ikäisten poikieni kanssa. Isä ja äiti olivat poissa. Pertti-setä laittoi narukeinua pojille saunakaivon päälle. - Jossakin hyllykössä oli monta pussillista ruuveja. Minulla oli pussillinen rinkeleitä ja Kalevi olisi halunnut sellaisen, mutten antanut. Petri halasi minua.
Sunnuntai 20.1.2013 Noin 12-vuotiaana oli isän kanssa kahden Karhunsalolla. Paperille oli piirretty sekalaisia viivoja lyijykynällä ja minä vahvistelin niitä keltaisella ja oranssilla väriliidulla.
Istuin Karhunsalolla ulkovessassa vanhempana. Sen vasen seinä oli harvoista vaakarimoista ja seinän takana oli iso lehmien lantakasa. Otin valkoista vessapaperia laatikon sotkuisesta kasasta. - Sitten etsin varastosta polkupyörääni, mutten löytänyt. Siellä oli viallisia runkoja ja uusi musta pyörä. Menin itkien sisälle, että pitäisi keritä töihin, millä menen? Pihalla oli crossiauto, jonka turvakaaret olivat vihreät ja istuin keltainen. Otin jo avaimet päydältä, mutta autosta puuttui ratti. Sitten, kovemmin itkien sanoin Hilkalle, että joku saa viedä minut töihin. Kello oli jo puoli yhdeksän. Ulkona oli musta auto.
((Tuo musta väri chakroissa on Maatähti = henkiin herääminen, uudistuminen. Niinhän se on, kun aloin lukkee henkisiä kirjoja. Sitten oranssi, on Napachakra = viittaa seurallisuuteen ja ystävällisyyteen sekä emotionaaliseen sopusointuun. Vapauttaa luovuutta. - Kyllä ideoita synttyy. Se on miun väri ehottomasti. - Vihrree on Sydänchakra = tasapaino ja sopusointu.))
Siellähän unissa ne itkut alako ja on monet kerrat ahistanu. Itkeminen? Sen mie oon tulukinna puhisttautumiseks ja sitähän se on oikkeestikkii. Sisänen laps itkköö jonkkii takia ja se pitäs suaha seleville ja käyä asia läpi ja sitten jättee mielestä. Monille asioille ei voi mittää, muuta kun anttoo antteeks ja sitten jättee taakse. Niitä suapi vuan tarkastella, eikä jämähttee niihin. Ne viepi
vain turhhoo energioo.
Ahistunut olo? Sanosin niin, että sielu(henki) on niin pienessä paketissa ihmisessä ja rajottunu, ennenkun ihminen tavallaan "herevvää", että elämä on oikkeesttaan ihan jottai muuta. Sillon henki vappaattuu ja tuopi elämmään illoo ja huumorrii ja paljo keppeemmän olon. Tää on sitä henkistä kasvvuu. - Unissa nuo ahistuskohttaukset helepottu ajan myötä, eikä itkut ollu ennee niin voimakkaita.
Torstai 24.1.2013 Karhunsalon koulun pihalla oli koululaisia. Istuin jonkun miehen kanssa ulkona laatikon päällä ja nojasin päätäni hänen olkapäähänsä. Hänellä oli valkoinen villapaita. Läheisestä tyttäporukasta lähti yksi tulemaan kohti. Hänellä oli keltainen vartalonmyötäinen mekko ja vaalea tukka.
Kävelin tietä pitkin Karhunsalon koululta pois päin. Puron kohdalta tulvavesi oli syövyttänyt tien poikki. Vesi oli ruskeaa. Puron reunalla kulki siili. Pääsin puron toiselle puolelle.
Olin menossa jollekkin taidekurssille. Seisoin suuren talon aulassa jonkun kanssa. Siellä kulki tuntemattomia ihmisiä. Siihen tuli nuori poika harmaassa paidassaan ja nainen hänen vierellään sanoi jollekkin, että hiljentäisi musiikkia, että nuoren sydämen lyönti tasoittuisi. - Pentti-veli istui vieressäni. Toisen seinustan vieressä istui kaksi poikaa, joista toinen oli Ari Turunen. (en tunne)
Kesäisenä päivänä olin Enon keskustassa punaisen polkupyöräni kanssa. Kuljin kävellen sillan yli keskustasta poispäin. - Seija-siskoni kulki kanssani, kun käännyin menemään juna-asemalle päin. Siellä puskissa oli neljä saksalaista sotilasta valepuvuissaan. Ne ottivat meidät panttivangeiksi ja veivät jollekkin isolle louhokselle. Siellä oli muitakin. Petri pääsi pakenemaan. - Enon keskustasta päin tuli ruskehtavanvihreitä armeijan autoja molemmilla kaistoilla. - Vene oli vesillä ja kun se eteni rannasta poispäin, sen perässä ollut vaijeri tiukkeni. Saimme saksalaiset kiinni.
Joku oli ostanut pojille kahdet housut. Toiset olivat sinivalkoiset alushousut, mutta reilun kokoiset. Toiset olivat pitkittäisraidalliset kalsarit, joissa oli vihreää, oranssia ja keltaista. Lähdimme palauttamaan niitä takaisin kauppaan. Niissä oli vielä viivakoodit tallella.
Sunnuntai 27.1.2013 Oli kesä. Kadun kulmalla oli pieni kauppa. Ulkona oli useita ihmisiä ja vaalea collie-koira. Se lähti ajamaan yhtä tyttöä perästä. Rakennuksen toisella puolella tyttö oli törmännyt lasiseinään ja saanut haavoja kasvoihinsa, joiden verijäljet näkyivät hänen päälleen levitetystä valkoisesta lakanasta. Koira oli lähellä ja sillä oli pyöreähköt naisen kasvot. Tumma kihara tukka, punaiset huulet ja pienet heiluvat korvakorut, joissa oli siniset kivet. Se hymyili.
Pienenpuoleisessa huoneessa oli joku muu minun lisäkseni. Oviaukossa seisoi kaksi tyttöä, jotka harjoittelivat jotakin laulua. Hieman myöhemmin siihen tuli kolmas tyttö, jolla oli vaaleansininen puku. He lauloivat jonkin joululaulun.
Pienessä huoneessa oli lisäkseni Hilkka ja joku muu. Minua ahdisti. Tuntui etten saa henkeä. Lähdin ulos ja sanoin siellä Seijalle: "Sisällä rupesi ahdistamaan. Oli pakko tulla ulos." - Istahdin kannolle.
Pöydän kansi oli lasia ja sen alla oli vihertäviä lasi- ja kivikoruja. Siinä oli myös noin 10 senttiä korkea enkeli, jonka joku nosti pöydälle. Sillä oli selässään vain oikeanpuoleinen siipi. Vasen oli irronnut ja yritimme etsiä sitä korujen seasta. Enkelin väritys oli ylhäältä läpikuultavan vihertävä ja vaaleni melkein maitomaiseksi pukunsa helmoista.
((Valkoinen on Kausaalichakra = sallii meidän avautua korkeammalle viisaudelle.))
Enpä muistanukkaa, että unien alakuvaihheessa olin ussein pienessä huonneessa? Tottakai sitä on tuntenu ihtesä pieneks tässä elämäsä, ennenkun tietossuus lissäätty. - Kesäkuvat oli näkkyy helepompi katella niin alussa, mutta tuli niitä talavikuvviikkii. Vuonna 1989 ostin Egyptiläis-Kaldealais-Persialaisen unikirjan, jonka mukkaan talaviunet tiettää vastoinkäymissii. En oo varma, tarkottasko ne sammoo henkisessä mielessä. Mie yhistäsin mielellään lumen Luojan valloon. En oo kylläkkää kysyny. - Kausaalichakran väri on valakkee = sallii meidän avautua korkeammalle viisaudelle. No sitähän ne talaviunet tiettää!!!
No miepä lähen seurraavan päivän unessa Jeesuksen kanssa lenkille.
Maanantai 28.1.2013 Kuljeskelin kahdessa pienessä huoneessa, joissa oli useita erimallisia tuoleja. Toinen huone oli punainen. Tuolit olivat puna- ja vihreäsävyisiä. Mietin uutta järjestystä huoneisiin.
Kuljin pitkää käytävää, jonka oikeanpuoleinen seinä oli kuin suuria ikkunaruutuja ja sen takana oli lasinen kuisti. Takanani kulki mies pitkässä valkoisessa kaavussaan. - Lähellä kuistille vievää ovea oli penkki, jolle mies istui ja minä istuin hänen syliinsä. Nojasin päätäni hänen vasempaan olkaansa ja minulla oli turvallinen ja onnellinen olo. - Lasiseinät olivat kosteudesta huuruiset.
Tiistai 29.1.2013 Olin äidin kanssa kahden Karhunsalon tuvassa. Hän istui tuolilla komeron vieressä ja hänellä oli sylissään villatakki. Se oli neulottu kaksinkertaisella, tumman- ja vaaleansinisellä langalla. Hän sanoi: "Tein tämän joskus aikoinaan."
Satoi kaatamalla. Harvan männikön keskellä kulki rautatie ja sen läheisyydessä oli jokin matala rakennus. Siellä oli muutamia ihmisiä sekä punainen ja keltainen auto. He yrittivät ottaa minut kiinni. Se oli leikkimielistä pakoilua. - Olin kolmen, hyvin lähekkäin kasvavan männyn luona. Sen toisella puolella oli kolme ihmistä. Yksi miehistä sai minut kiinni ja "peli" loppui siihen. Miehellä oli silmälasit, vaaleansininen kauluspaita ja sen päällä tummempi, avonainen takki. Hän halasi minua ja vatsassani lenteli "perhosia".
Unissa ei muuten ego rallattele. Nyt vasta hoksasin! - Aina sitä jottai uutta oppii!
On muuten vaikkee olla ajattelemata mittää. Ego pyrkkii aina kuiskuttelemmaan kaikenlaista; pitäs tehä tämä ja tuo, pitäs osttoo se ja laittoo paikalleen ja pistäs muisttoo sannoo ....lle, että.... Niin se lista jatkkuu. - Mie kokkeilin semmosta, että hengitän sissään valakkeeta valloo ja ulos savunharmmoota. Kyllähän se muutaman kerran onnisttuu.... Kohta hymyssäsuin totesin että ego vei voiton. Kyllähän mie sitä oon muistanu sillon tällön tehä.
Unissa ei tämän elämän ajatukset juokse, paitsi ehkä joku tapahtuma näytettään. Sitä vain nähhään asioita ja tiiettään asioita alitajusesti.
Keskiviikko 30.1.2013 Minulla oli päälläni violetti yömekko. Rupesin selälleni sängylle niin, että jalat jäivät reunan yli. Allani oli valkoinen lakana. Exäni seisoi sängyn vieressä ja hänellä oli käsissään kaksi valkoista, muovista S-koukkua, noin 10 millin paksuista ja niillä hän tutki alapäätäni.
Olin keittiössä ja siellä oli kanssani ainakin kaksi ihmistä, joista toinen istui kanssani vaaleanharmaan pöydän takana. Huomioin ikkunasta, että olimme kerrostalossa. - Exäni tuli siihen ja aloin huutaa hänelle ja heitellä pienillä pullilla. Hän lähti valkoisesta ovesta ulos. Sitten joku nainen tuli sisään.
Torstai 31.1.2013 Ajelin vanhaa kylätietä punaisella vanhalla mopolla. Oikaisin aukeaksi hakatun metsän läpi, josta polku vielä erottui. Tulin rinteen reunalle, niinpä otin mopon kainalooni ja laskeuduin alas. - Olin Karhunsalolla ja isä katsoi mopoa. Se vuoti bensaa, mutta silti Kalevi (nuorin poikani) lähti sillä ajamaan.
Jossakin tien laidassa koneet tekivät maatöitä ja siellä oli suuri imuriputki, jonka imuun oli joutunut muutama työmies. Sitten putki repesi. Yksi mies vaaleassa paidassaan haukkoi henkeä putken päässä.
Vaihdoin ompelukoneeseen puolaa, jossa oli sinistä lankaa.
Itkin niin rajusti, että henkeä ahdisti.
Nähhään :)