Porkkana? - Sen näkeminen = uskollissii ystävvii, istuttaminen = joku ystäväs perusttaa sulle onnen.


Maanantai 4.1.2016  Kannoin isoa kehikkoa Karhunsalon koululle. Laitoin sen lumeen nojaamaan, mutta se kaatui portaille ja hävisi lumeen. Nostin sen, koska opettaja Otto Heiskanen oli tulossa avaamaan oven jonkun kanssa.

Porkkanan sisällä oli ötököitä, joten leikkasin ne pois. Sitten niitä oli jonkun jalassa. Joku kulki sahateräisen, pitkän veitsen kanssa aikoen katkaista jalan.


Tiistai 5.1.2016  Leikkasin harkkosaksilla värikkäästä paperista kapeita suikaleita ja liimasin keppiin.


Keskiviikko 6.1.2016  Salissa loppui esitys ja olin pienten poikieni kanssa naulakolla. Muutamat ihmiset puhelivat. Menin heidän luokseen sanoen: - "Oikaisen. Olisin halunnut tanssia, mutta esitys loppui:" Sylissäni oli Tapani sinisessä potkupuvussa.

Karhunsalolla pojat halusivat pissille ulkovessaan. Siellä oli nainen. Hänen poistuttua, Petri meni navetan taakse ja toiset vessaan. Pissiä roiskui kengilleni ja sitä tulvi maassa lähelleni.

Tulvakuohut kohosi ja kaikki oli veden peitossa. Seisoin ulkona jollakin korokkeella ja huusin kahdelle miehelle. Laskeuduin sitten keltaisia tikkaita ja laitoin tulpan kiinni pienessä kelluvassa pulkassa, jolla minun oli tarkoitus meloa Savonlinnaan, osoitteeseen numero 70.


Sunnuntai 10.1.2016  Menin pieneen huoneeseen, jossa oli vähän rojua likakerroksen alla. Lattiassa oli viemäri ja kyykistyin siihen pissille. Pyyhin kovalla paperilla. Ovettomassa aukossa pyörähteli poikia ja käskin heidät ulos. Minulla oli vain pikkuhousut jalassa, joten otin ison muovipussin ja kääriydyin siihen.

Luhtapohjassa. Pitkässä turkissa oleva mies otti penkiltä suklaapalan ja minulle jäi pienempi. Sitten menin yläkerran portaita ylös ja minulla oli kuuma. Ikkunoilla oli värikkäitä, kesäisiä kukkia. Siellä oli Milja- ja Helmi-tädit.



Keskiviikko 13.1.2016  Kiipeilin kivenlohkarekukkulalla. Se oli tehty vartavasten ulkoilijoille ja polut olivat tallatut. Kävelin kirkkaassa rantavedessä. Sitten olin kupolin alla, jossa oli kaksi ikkunaa ja niiden takana oli paljon pieniä kaloja sekä muutama isompi ötökkä.


Nuori poika tuli moottoripyörällä. Seijan kanssa olimme menossa kyytiin. Laitoin mustat toppahousut, punaisen nahkatakin ja mustat käsineet.




28.4.2000


Tytön siniharmaat silmät tavoittivat aamuisen laulajan koivun lehvistön seasta. Peippokoiras lauloi siellä sydämensä kyllyydestä. Olihan kesä kauneimmillaan ja aikainen aamuaurinko paistoi lämpimästi.
Kuusi-vuotias Mirja oli herännyt ennen muita ja mennyt ulos rappusille istumaan. Aurinko oli jo lämmittänyt puiset portaat, joten ne olivat mukavat istua ja siinä sai rauhassa nauttia alkavasta aamusta. Kohta sisältä kuuluvat äänet kertoivat, että muutakin porukkaa oli jo hereillä. Pian Mirja sai vierelleen puolitoista vuotta nuoremman pikkuveljensä. Heikillä oli pullapitkon kannikka kourassaan ja hän istahti sitä syömään. Mutta kauan ei pieni mies pysynyt paikallaan, vaan ahtoi lopun pullan suuhunsa ja suuntasi askeleensa leikkimökin vieressä olevalle
hiekkakasalle. Pian sieltä kantautui pörinä, kun Heikki oli saanut suunsa tyhjäksi. Sitten Mirjakin kävi sisältä syötävää ja meni leikkimökkiin. Siellä hän laittoi astioita pöydälle, hävi heiniä ja sireenin lehtiä salaatiksi, kaarnanpaloja halkoliiteristä leiviksi ja vettä kannuun kahviksi. Sitten hän kutsui Heikin syömään.
Tuvassa äiti oli saanut ruuan valmiiksi ja kutsui ulkona olijat ruokapöytään. Mirjasta puolitoista vuotta vanhempi sisko, Hanna, istui jo pöydän ääressä, kun pienemmät kapusivat penkille.
Ruokailun jälkeen lähdettiin mummolaan. Mirjan vanhin sisko, Hillevi, joka oli neljä vuotta vanhempi, oli mennyt heti koulun loputtua mummolaan ja aikoi olla siellä koko kesän.

Huoleton kesä oli lopuillaan. Mirja aloittaisi pian koulunkäynnin.
Hillevin luokalla oli muuan tyttö, jossa oli osaksi romaniverta. Tämä Aune ei pitänyt Hillevistä, joten hänen pikkusiskonsakin sai olla kiusaamisen kohteena. Aune töni Mirjaa aina sopivan  tilaisuuden tullen ja sanoi jotakin ilkeää.
Kun Mirja siirtyi kolmannelle luokalle, kiusaaja siirtyi toiseen kouluun seitsemännelle luokalle. Kansakoulu muuttui peruskouluksi. Ala-asteella koulun käynti sujui suuremmitta iskuitta, mutta kun Mirja siirtyi ylä-asteelle, kirkolle, jossa oppilaita oli yli 200, alkoi kivisempi tie.
Mirja pääsi samalle luokalle Marja-Kaisa-nimisen tytön kanssa, joka oli jo syntyessään ollut sairaalloinen, eikä hänelle ollut luvattu pitkää ikää, mutta oli jo kuitenkin päässyt yläluokille asti. Heidän luokalla oli neljän tytön ryhmä, kolmenkymmenenyhden oppilaan joukossa, jotka alkoivat kiusata Mirjaa. Hän oli hiljainen keskitason oppilas, eikä kulkenut muodin
mukana ja joskus hänellä saattoi olla hame päällä, vaikka muilla oli merkkifarkut jalassa. Mirjan vaatetus ei haitannut häntä itseään, pikemminkin kiusaajia. Monesti kiusaajat kulki kohti, niin että Mirja joutui väistämään ja nauroivat hänen selkänsä takana.
Kahdeksannen luokan jälkeen Marja-Kaisa joutui sairaalaan ja loppukesästä hän kuoli. Hautajaiset olivat koulun alkupäivinä. Mirja joutui kovettamaan itsensä, ettei olisi purskahtanut itkuun luokassa, kun päivän alkuhartauden jälkeen kaiuttimessa ilmoitettiin Marja-Kaisan kuolleen ja että pidettäisiin hiljainen hetki hänen muistolleen.
Pari poikaviikaria, jotka olivat kiusanneet jonkin verran Marja-Kaisaa, alkoivat nyt kiusata Mirjaa. Kerrankin he kulkivat luokassa Mirjan ohi vettä juomaan ja ohi kulkiessaan löivät häntä päähän hatulla, jonka sisään oli sullottu käsineet. Opettaja ei tuntunut huomaavan koko touhua, eikä Mirja uskaltanut sanoa opettajalle. Pojat lopettivat vasta sitten, kun hän rupesi itkemään.
Tyttöporukka jatkoi vielä kiusantekoaan. Kerrankin tilan puutteen takia heidän luokka joutui menemään voimistelusalin perälle portaikkoon istumaan. Siellä sattuivat
kiusaajat istumaan Mirjan takana hieman ylempänä. Juuri sopivasti, että saattoivat silloin tällöin potkaista kengänkärjellä häntä selkään. Se oli piinaava tunti, mutta onneksi päivän viimeinen. - Linja-autopysäkille kävellessään Mirja itki katkerasti.
Keväällä ennen koulun loputtua, opinto-ohjaaja oli kysellyt oppilaiden jatkosuunnitelmia ja useammalta luokalta oli muutamia, jotka eivät olleet päässeet ammattikouluun, niinpä seuraavaksi talveksi heistä tehtiin uusi yhdeksäs luokka. Mirja oli tyytyväinen, kun kiusajat hävisivät koulusta.
Kun Mirja oli käynyt yhdeksännen luokan uudelleen, hän piti välivuoden. Silloin hän aloitti öljyvärimaalauksen ja kirjoitti kaikenlaisia tarinoita.
Seuraavana syksynä Mirja aloitti kolmevuotisen penkkipuusepän koulun. Sielläkin oli alussa muutama poika, jotka soittivat suutaan, mutta jostain syystä he sitten jättivät koulun kesken.
Mirjalla oli vieläkin joskus sellainen tunne, että muut nauroivat juuri hänelle. Koulukiusattuna siitä tunteesta oli vaikea päästä irti.

Välivuoden aikana Mirjan isä oli patistanut hänet autokouluun ja siitä hän oli kiitollinen isälleen. Nyt hän sai silloin tällöin käydä tanssilavoilla isän autolla. Sielläkin oli aluksi takapakkia, kun kaikki humalaiset tuntuivat tulevan hänelle juttukaveriksi. Ehkä siksi, kun Mirja seisoi hieman syrjässä, mutta vähitellen hän sai uskallusta siirtyä samaan naiskaartiin kuin muutkin tanssimaan tulleet. - Nuo lauantai-illat olivat Mirjan henkireikä ja pian hän sai tanssia koko rahan edestä, sen verran hyvä tanssija hän oli.
Ajan myötä hän tutustui useaankin mieheen, jotka olivat kiinnostuneita hänen seurastaan, mutta Mirja ei syttynyt heidän läsnäolostaan, kuten ei myöskään parista romanimiehestä.
Sitten tanssilavoille tuli uusi kasvo. Mies ei ollut mikään kiiltokuvasankari, mutta komea kuitenkin. Mirja oli huomannut miehen, mutta heidän katseensa eivät olleet kohdanneet. - Toisen tunnin alkajaiseksi soitettiin valsseja. Uusi kasvo lähti hakemaan hameväkeä, mutta juuri kun tämä oli kumartamassa toiselle tytölle, joka oli Mirjan edessä, heidän katseensa kohtasivat. Kaikki meno tuntui pysähtyvän siihen paikkaan. Mirja ja mies katselivat toisiaan muutaman sekunnin ja sitten mies pyysi anteeksi toiselta tytöltä ja pyysi Mirjan valssiin.
Se oli vetovoimaa alusta asti. He tanssivat jokaisen kappaleen illan aikana ja viimeistä valssia tanssiessa Pasi pyysi päästä saatille.

((Unessa oli: katsseihen kohttoominen tanssilavalla. - Kaikki kiussoomiset on tapahtunu oikkeesti minulle.))






Talli? = Tulet suammaan vierraanvarraista kohtelluu.


Torstai 14.1.2016  AVANJA.  -  Karhunsalon pihanurmikolla oli tehty paksusta, värikkäästä foliosta taidetta. Pienempi, epäsymmetrinen pala oli kiinnitetty keppiin. Isommassa oli monta osaa salkoon kiinnitettynä ja se aukesi sateenvarjomaisesti. Joku nainen tuli ostamaan niitä minulta. Hänellä oli muovinen karamellirasia täynnä setelirullia. Allekirjoitin nimeni pieneen kumiin ja hän rupesi laskemaan rahojaan.

Päällystin palapelilaatikon sinisellä paperilla. Kasa paperikuvia. Halasin miestä, kaaduimme ja jäin päällimmäiseksi. Se tuntui hyvältä.


Lauantai 16.1.2016  Olimme exän kanssa sängyssä ja söimme jotakin. Sitten olin lähdössä ja katsoin hyvin pedattuja sänkyjä. Minun peittoni oli valkeapohjainen, jossa oli ristikkoa vihreällä, punaisella ja keltaisella.

Talossa olimme sisarukseni perheineen. Kaikki olivat käymässä nukkumaan. Kuljeskelin huoneissa. Siellä oli kuminen myrkkykäärme, mikä näytti elävän. Oli juhannusyö ja kuljin ulkona kuin jänis. Edessäni kulki keltainen työkone hetken. Rannalla istui tyttö. Kävelin rantavedessä ja otin maalta keltaisen paperin, jota havitteli kaksi miestä. Katselin Kivilahden Reijoa (opettaja),  jolla oli valkea paita. Kun tulin takaisin taloon, kello oli vaille neljä aamulla. Hilkka ja Esko katselivat TV:tä sängyssä. Katselin, minne menisin nukkumaan. Huoneet olivat liian lämpimiä.


Keskiviikko 20.1.2016  Tallirakennuksesta meni ulos hevonen. Kuljin tallissa ja viereeni tuli musta poni. Silitin sen silkinpehmeää karvaa. Siellä oli muutama nautakin.

Kuljin rakennuksen sisällä, mikä oli tehty vaaleanharmaista riu`uista. Se oli sokkeloinen.

Järjestelin lokeroista pieniä legoja pois.


Lauantai 23.1.2016  Markku S. ajoi traktorilla Enon keskustaan päin ja minä olin lavalla. Otimme Koposen Aunen kyytiin. Hän tuntui olevan heikossa kunnossa ja sanoin, että pitäisi tarkkailla suolan käyttöä, ettei verenpaine heittele. Sitten jätimme hänet lukion keltaisen rakennuksen kohdalle.






Jää? - Sen näkeminen = että yritykses ovat heikolla perustuksella, sillä käveleminen = anttauvut vuarallisseen yrityksseen, hukkuminen heikolla jiällä = pitkkee ikkee, katolta puttoova jiä = onnee rakkauvessa.


Tiistai 26.1.2016  Kuljin paksulla jäällä. Joku suksimies oli tehnyt pilkkireiän. Sitten liu´uin jäistä tietä pitkää mäkeä alas.

Mies seisoi takanani kiinni minussa ja lauloi kaunista, rauhallista laulua ja keinuimme sen tahdissa. Tuntui hyvältä.


Keskiviikko 27.1.2016  Kirjoitin unta: 30.1. Kaksi pientä karitsaa. Valkea ja musta, jonka selkä oli melkein kokonaan paljas.

Puusepänverstaalla. Kivilahden Reijo (opettaja) laittoi sinisen takin päälleen. Minulla oli päälläni keltainen villatakki ja punainen takki vyötäisillä. Menin ulos lumisen puutavarapinon luo.


Torstai 28.1.2016  Ison firman juhlat. Oli tuotettu valkeasta muovista erikoisia tappeja. Naisjohtajalla oli kyljessään laite, mikä paljasti virkavallan läheisyyden. Laite liikkui, mutta kaksi miestä kerkisi pidättää hänet.

Animaatio. Joku oli heittänyt kultaisen pallon mereen ja kaskelotti nielaisi sen. Joku nosti kaskelotin käsissään sanoen: - "Se oli liian pitkään veden alla." Toinen kaskelotti ui vierellä.


Perjantai 29.1.2016  Jo kävelevä vauva söi mustikoita sinisävyisen peiton päällä. Minäkin söin vähän survottuja ja kokonaisia. Vauva puklautti vähän valkoista vaahtoa peitolle ja minä pyyhin sen pois.


Lauantai 30.1.2016  Kesällä Karhunsalolla. Kallionkoloon oli jäänyt pieni karhunpentu. Kuljin Pentin kanssa rinteellä ja huomasimme pennun kulkevan alapuolellamme. Kiipesimme ylemmäs, koska emo oli varmaan lähettyvillä.

Lämmin keskikesän päivä. Ihmiset kuljeksivat ulkona, koska kello oli vasta 20 vaille kaksi ja kirkko alkoi tasalta.

Olin punaisella matolla, jossa oli kultalankaa.


Sunnuntai 31.1.2016  Joku mies sanoi, että saan yli 4000 €.

Kermaa ja isoja kermaleivoksia.

Nähhään :)