Laiva? - Rakentteilla tahi lastattavana = onnee ja voittoo, siinä kulukeminen = onnellista piätöstä yrityksissäs, purjjeissa = onnee, satamassa = leppoo ja rauhhoo, merellä = suurta surruu ja levottommuutta, uppoominen = ahinkkoo, ajaminen karille = auttamatonta vahinkkoo, lastia purettavan = suat lohtutusta kärsimykses jäläkkeen.
Sunnuntai 1.1.2017 Meitä oli useita naisia vihreissä puvuissa. Sotamies tuli kysymään kuka on SUSI 10. Minä. Sitten olin korkean laivan keulassa ja kuljimme joella ja metsässä, jossa jouduin väistämään oksia. Sen jälkeen tulimme suolle, jossa oli vähän lunta.
Maanantai 2.1.2017 Kävin suihkussa jonkin ison rakennuksen tiloissa. Seisoin avarassa pilarihallissa pusero ja iso pyyhe päälläni. Sitten laitoin sukkahousuja, kun yhden oven takaa tuli mies ja meni toiseen suuntaan. Huoneessa oli suuri kokous. Joku oli nähnyt minut vilaukselta, koska ulkona oli vartija ja muutama muu. Minulta kysyttiin, oliko siellä muita? Valehtelin, että noin kaksikymppinen tyttö ja noin kuusikymppinen nainen. Sitten istuinkin täydessä linja-autossa. Katselin maisemia ja sanoin naiselle, että olinkin noussut oikeaan autoon, vaikka en muistanut siihen tuloa. Ulkona oli kesä ja ilta-auringossa näkyi tummat ukkospilvet.
Tiistai 3.1.2017 ((Kysyin P. H:ltä: - "Mikä aiheuttaa lonkkien puutumista nukkuessa?))
Irroittelin uunipeltiin kiinni tarttuneita verilettuja.
((Oma arvio: Verenkiertohäiriö.))
Karhunsalon kammarin lattiasta puuttui yksi seinänvieruslauta. Lakaisin roskia, joiden seassa oli paljon kaurahiutaleita.
Perjantai 6.1.2017 Eräälle jälkeenjääneelle miehelle oli valmistettu pieniin purkkeihin lääkettä ja minun piti kirjoittaa niihin nimet. DONO....
Hilkka sanoi naiselle, että miksi hän antoi miehen ostaa niin paljon lihaa ja sitten nainen laittoi ne paistumaan jääkaapin toiseksialimmaiselle hyllylle. Lihaa tarjottiin minullekkin, mutta sanoin etten syö nautaa.
Lauantai 7.1.2017 Isä oli tehnyt uuden ulkovessan Karhunsalolle. Petri ja Tapani tulivat ulos, kun menin sisälle. Tein tarpeeni.
Kadulla kävelevä nuori poika otti kiven ja meinasi heittää sen ihmisjoukkoon. Vangitsin hänen kätensä kainalooni ja sanoin ihmisille, että ottaisivat kiven pois. Sitten nuori tyttö kopautti poikaa isolla kivellä päähän. Sanoin, etten minä tuota tarkoittanut.
- - -
((Vuonna 1983 olin Joensuun Kotiteollissuuskoulussa penkkipuuseppälinjalla, kun maakuntapankki järjesti kirjotuskilippailun; Metsän Vuosi 1983. Olin koulun paras kirjottaja ja se innosti minnuu kirjottelemmaan kaikenlaissii tarinoita. Nyttii on muutama keskeneränen kuapissa, eikä yhttää tiijä millon ne jatkkuu vai jatkkuuko millonkkaa. - Laitan voittotarinan tähän.))
Metsä on ystäväsi
Ah, mikä ihanuus, mikä rentouttava olo, kun saa kulkea ja katsella kaunista maisemaa. Koivumetsä . . . siinä vasta silmä lepää. Synkät korpimetsät pahkaisine puineen ja kiemuraisine oksineen ovat myös katselemisen arvoisia. Entäs suot silmäkkeineen . . . ja metsäniityt.
Koivu valkorunkoinen
lehdet pienet oksilla sen.
Soittavat musiikkia ihanaa
jota metsä aina halajaa.
Kävellessäsi metsäpolulla, näet polun täyttyneen havunneulasista pehmeäksi, siksi voit kävellä aivan hiljaa ja kuunnella metsän huminaa ja lintujen laulua. Polku laskeutuu notkoon, jossa virtaa pieni puro ja sen varrella kasvavat saniaiset, pajukot sekä monet muut tunnetut että tuntemattomat kasvit. Katsot rinnettä ylöspäin ja näet koivun, joka on kasvanut melkein solmuun. Naurat tälle, mutta se on tavallinen luonnonoikku metsässä.
Nouset polkua pitkin melko jyrkkää rinnettä ylös. Vähän matkan päässä näet puun kyljessä pahkan, jäät seisomaan ja miettimään mikä sen on mahtanut aiheuttaa. Kuljet taas eteenpäin ja saavut suolammen rantaan. Seisahdut ihastelemaan vedessä kasvavia lumpeenlehtiä ja -kukkia. Vesi on hyvin kirkasta, siksi näet pohjan matalikossa.
Saavut pitkospuille, ylität suon ja tulet taas tukevammalle maalle. Polku jatkuu ja kiemurtelee louhikkoisessa maastossa. Äkkiä polku kaartuu suoraan synkkään korpimetsään. Saat aina siirrellä oksia syrjään päästäksesi eteenpäin ja yhtäkkiä saavut aukealla niitylle. Seisahdut katselemaan ihastuneena kirjavia kukkaläikkiä. Kuljet ison kiven juurelle ja kapuat sen päälle nähdäksesi niityn kokonaisuudessaan. Näet aukean toisessa laidassa valkorunkoisen koivuryhmän, katselet sitä ihastuneena ja huokaat.
Palaat polulle jatkaaksesi matkaa, mutta seisahdut vielä hetkeksi katsellaksesi pieniä, hentoja kukkia, jotka nostavat terälehtensä pitkästä heinikosta. Ajattelet, että pienelläkin on paikka tässä maailmassa. Hyräilet kevein mielin mielisävelmääsi ja jatkat taas matkaa.
Polku mutkittelee koivuryhmää kohden, jatkuu sen taakse ja laskeutuu alemmaksi. Maa muuttuu vetisemmäksi, kun vihdoin saavut suon laitaan. Monet sen silmäkkeistä katsovat sinua odottaen, että astuisit lähemmäs. Kylmät väreet kulkevat selkäpiitäsi pitkin, mutta kuitenkin jäät seisomaan paikallesi ja annat katseesi kiertää vähäpuisen, hyvin hetteisen nevan yli. Karistat kaikki pelottavat ajatukset päästäsi ja jatkat mutkittelevaa polkua. Se kiertelee ihan suon laidassa. Jonkin ajan kuluttua polku nousee taas kuivalle maalle ja hölkkäät päästäksesi edemmäs pelottavan suon läheisyydestä.
Jyrkkä rinne hidastaa vauhtisi kävelyyn. Kapuat rinteen pälle ja mikä näky sinua odottaakaan . . . Alapuolellasi näet kirkasvetisen lammen, vedessä kelluvat lumpeet. Rantasammalikossa on runsaasti lakanlehtiä ja suopursuja. Lammen toisesta päästä lähtee puro, joka virtaa kivikkoisessa uomassa. Tunnet suopursujen raikaan sekä havupuiden tahmean, siirappimaisen pihkan tuoksun. Hengität syvään tätä metsien raikasta ja puhdasta ilmaa.
Metsä on mitä parhain paikka rentoutumiselle. Siellä voit purkaa surusi, ajatella luonnon ihmeitä ja lepuutaa itseäsi kiireiltä. Jos muut eivät sinua huoli, niin mene metsään, metsä on paras ystäväsi.
Ukkonen? = Rauhattommuutta ja eripurassuutta.
Tiistai 10.1.2017 Ajoin autolla, kun eteeni juoksi nuori mustavalkea kissa. Nostin sen tien sivuun, mutta heti se palasi eteeni. Sitten vein sen läheiseen mummon mökkiin, jossa vanha nainen oli sängyssä. Menin ulos toisesta, sinisestä ovesta, jota jouduin painamaan jalallani kiinni. Mummon pyynnöstä laitoin sen hakaan ulkopuolelta. Jatkoin matkaani ja tulin
lopulta Miljan ja Ension luo. Kello oli illalla kahdeksan paikkeilla. Menin vessaan. Ulkona ukkosti ja satoi. Sisällä punaisesta suihkusta valui sadevettä. Keltaisessa vessakompeleksissa oli sininen, melkein täysi sankko, johon tyhjensin rakkoni ja se meni yli. Ensoi hoiti asian. Minulla oli kiire, että kerkiäisin polkupyörällä Karhunsalolle nukkumaan ja aamulla töihin.
Torstai 12.1.2017 Valitsin lainattavaksi muutaman liinan ja pienen lehtisen.
Minun piti lähteä isän ja äidin autoon, mutta keräsin omasta autostani keitetyn perunan osia jalkatilasta, enkä kerinnyt mukaan. Peruutin autoni hyvin läheltä toista.
Vaihdoin pitkän, punaisen takkini toiseen värikkäämpään.
Morjenstin jotakin tuttua miestä.
Lauantai 14.1.2017 Yritimme Seijan kanssa nousta isolla lentokoneella ilmaan, muttemme päässeet.
Paljon juustoa. - Radiossa soi ihana vanha kappale. Minua itketti. Pitäähän minun saada itkeä silloin kun minua itkettää!
Sunnuntai 15.1.2017 Olin pitkittäispoimuisessa synnytyskanavassa ja näin jo muutaman sentin aukon, mutta peruutinkin.
Maanantai 16.1.2017 Nuori mies mittaili kävelemällä uuden talon pohjaa ja liukastui. Kaksi naista sahasi isoja lankkuja määrämittaan. Minulle tuli vessahätä ja etsin pusikkoa tarpeilleni, mutta aina oli ihmisiä joka paikassa vanhojen rakennusten ympärillä. Sitten satuin vanhan vessan luo, jonka lähellä oli useita mummoja. Lopulta pääsin reiälle istumaan ja se tuli sitten täyteen.
Joku katseli käsiäni, joko on kihlasormus.
((Tämä totteutu syksyllä 2022.))
Tiistai 17.1.2017 - 4.
Keskiviikko 18.1.2017 Laitoin muutaman henkilön kanssa heinää seipäälle, mikä oli laitettu pystyyn väärin päin. Oli tosi hankalaa saada lyhyttä heinää tylppään ja paksuun seipääseen.
Torstai 19.1.2017 Menin talvella muutaman tutun kanssa Hankasalmelle. Kysyin joltakin suorinta tietä Pieksämäelle. Sielä oli pari tuttua, Martti ja Ella, jotka kulkivat isot jätesäkit päällään.
Perjantai 20.1.2017 Tankkasin pientä mopoa ja ajelin. Joku kysyi, lähdenkö mukaan viikon päästä? Lupauduin matkaan. Kysyin nuoren naisen nimeä. Sitten taas ajelin ja kysyin joltakin naiselta, missä ollaan. Niinivaarallako?
"Rakkaus on niin suur kun myö ite haluttaan. - Rakkaus ei kasva vualimatta. Hellällä huolenpiolla se kukosttaa."
Lauantai 21.1.2017 Lasiseinän takana sininen valo.
Sunnuntai 22.1.2017 Sota syttyi ja venäläiset olivat tulossa. Laitoin jalkaani siniset sukat ja violetit sukkahousut. Päälleni laitoin punavalkoisen puseron ja sinisen pitkähkön takin. Pujottauduin punaisen aidan metalliputkien välistä ja rannalta ihmiset kuljetettiin pienillä lautoilla salmen yli.
((Totteutu osittain vuonna 2022.))
Maanantai 23.1.2017 Mustalaisnainen varasti autossa olleesta käsilaukustani kännykän, henkilökortin sekä rahat, joita oli reilu satanen. - Venäläisnaisia.
Tiistai 24.1.2017 Karhunsalolla karhu laskeutui männyn runkoa alaspäin. Nuori tyttö lähti karhun mukaan. - Söin porkkanaa.
Sunnuntai 29.1.2017 Hilkan kanssa hoidimme lapsia. Vaihdoin vauvan potkupukua, koska vasen jalka oli märkä, kun äitinsä tuli hakemaan. Radiosta soi musiikki ja tanssin yksinäni käytävällä, jossa oli muitakin ihmisiä. Sitten eteeni tuli punapaitainen, tukeva mies ja tanssimme yhdessä.
Maanantai 30.1.2017 Äiti oli purattanut Karhunsalon talon ja rakennuttanut uuden kaksiosaisen, joita yhdisti huone.
Seija ja minä ja meidän Markut.
Tiistai 31.1.2017 Rasivaarassa yöllä. Luulin kuulleeni kännykän soineen eteisessä. Kuljin kahden pienen lampun kanssa tuvasta ja otin kännykkäni. Näin itseni nukkumassa sängyssä eteisessä ja vaihtavan asentoa. Sanoin näin välieteisessä ja tiesin kolmannen olevan tuvassa. Ei peloittanut.
Enon ylä-asteella. Tunti oli juuri päättynyt ja mietimme, missä seuraava tunti olisi. Rupesin kirjoittamaan taitetulle paperille kahden viikon listaa, oltaisiinko ala- vai ylä-asteella. Kääntelin paperia, koska siinä oli kirjoitusta lyijykynällä ja yhdessä kohdassa oli alekkain numero 36 noin 10 kertaa. Kirjoitin viikonpäivät tyhjään kohtaan ja menin välitunnille. Siellä
oli melkein kesä ja jotkut pelasi jalkapalloa omenalla. Eräs poika kuljeskeli lähelläni ja tuli istumaan ulkoportaille viereeni, kun menimme pienen luokkani kanssa koulun päätyyn tunnille. Naapuritontilla nuorimies lennätteli punaista leijaa keltaisessa narussa. Se meinasi mennä sähkölankoihin, mutta hän veti sen nopeasti pois. Pojan istuminen vieressäni ei tuntunut miltään.
Nähhään :)