Tiikeri? = leppymätöntä vihollista tai kavalloo kilpailijjoo.


Kaikkialla sattuu ja tapahtuu

  Viimein koitti se hetki, kun kokko sytytettiin kiviluodolla. Nopeasti tuli levisi kuivissa sytykkeissä ja paksu savupatsas kohosi ylös korkeuksiin, häviten lopulta kokonaan.
  Kun kokkoa oli katseltu tarpeeksi, hehkuviin kekäleisiin asti, alkoi juhannusväki toivotella hyvää yötä ja kuljeskella kotia kohden. Monet, etenkin miehet, rupattelivat vielä kuin juhla olisi vasta alkanut, mutta lopulta hekin lähtivät liikkeelle kankein jäsenin, pitkän istuskelun jälkeen.
  Kotimatka kuljettiin hiljakseen. Ajateltiin kulunutta iltaa ja haukoteltiin.

  Kesä-aika riensi ja oltiin jo heinäkuun puolella. Silloin alkoi ilmestyä mainoksia, joissa ilmoitettiin sirkuksen tulevan kirkonkylään 10:tenä päivänä.
- Kirkonkylään näkyy tulevan sirkus, Tauno luki lehteä pöydän ääressä.
- Näytä minullekkin, Sanna sanoi ja hyökkäsi lehden ääreen.
- Älä sentään revi lehteä käsistäni.
- En en, minä vain katson sen ilmoituksen, en muuta . . vielä. Hmm . . . mmm. Sinne täytyy kyllä mennä, vaikka henki menisi.
- Kyllä minä voin tulla henkivartijaksi, koska en halua sinusta vielä eroon, Tauno sanoi ilkikurisesti hymyillen.
- Ole siinä . . . Ja jos mies ei olisi osannut pitää varaansa, hän olisi saanut läpsäisyn päähänsä.
  Jonkin ajan kuluttua he tapasivat ulkona ja sanailivat kilpaa toisilleen. Lopulta Sanna tiuskaisi tuittupäisesti:
- Hyppää kaivoon, senkin pässinpää!
Samassa Taunolle tuli mieleen eräs asia ja hän käveli rivakasti, päin tallin nurkalla olevaa vanhaa kaivoa. Sen päällä olleet lankut oli pinottu tallin seinän viereen, joten nyt oli suora yhteys kaivon pohjaan. Kun Tauno saapui kivireunukselle ja istui laidalle niin, että jalat olivat sisäpuolella, kuului tytön hätääntynyt huuto:
- Tauno! Enhän minä sitä tosissani tarkoittanut! Älä hyppää!
Mutta kun Sanna oli enää muutaman askeleen päässä kaivosta, Tauno hyppäsi.
- Auts! Oih! Kuului vain pohjalta.
- Tauno, oletko sinä vielä elossa? Hätääntyneen tytön kasvot ilmestyivät kivetyksen reunalle. Mutta kohta ilme vaihtui suuttumukseksi, kun huomasi miehen melkein ylettyvän, ojennetuin käsin, kaivon yläreunaan. Eikä vettä ollut kun nimeksi!
- Sappermentun miehet! Äkäisenä tyttö kääntyi kannoillaan ja suunnisti hevosensa luo.
- Sanna! Sanna! Auta minut ylös! Mutta huudot kaikuivat tyhjille korville, ja niin mies sai jäädä kaivon pohjalle nyrjähtäneen nilkkansa kanssa.
  Tuokion kuluttua pojan isä sattui kulkemaan pihalla ja kuuli poikansa noitumiset.
- Viskaappas tikapuut tänne alas että pääsen pois, Tauno sanoi isälleen ja voihkaisi samassa, polkaistuaan kipeällä jalallaan maahan. Ja ylös päästyään selitti, että tyttö hänet oli kaivoon saanut, eikä paljastanut asiaa tarkemmin.
  Lopulta tupaan päästyään, hän sai kääreen jalkaansa ja hänen äitinsä sanoi sitten:
- Se rakkaus se rakkaus.
Mutta Tauno tuhahti halveksivasti, syventyen entistä enemmän lehden lukemiseen.

Jatkkuu....


Tiistai 1.1.2019  Kesällä Luhtapohjassa. Eteisessä etsin kenkiäni. Hilkka otti pienestä komerosta jonkin vaatteen. Siellä oli myös Karhunsalon naapuri, edesmennyt Makkosen Ilmari. Löysin lopulta kenkäni ja menin navetalle. Ulkovessa oli ylhäällä ja kun kiipesin sinne, portaissa minut ohitti nuori japanilainen mies. Hän meni vasemmalle ja minä oikealle.


Keskiviikko 2.1.2019  Luhtapohjassa sekalaista.


Perjantai 4.1.2019  Mies kantoi ison lemmikkitiikerinsä sohvalle nukkumaan.

Kallion sisään oli rakennettu karjasuoja, jossa oli yhdellä sivulla vierivieressä neljä suurta ikkunaa ja sen vastakkaisella seinällä kaksi ovea.

Kolme miestä oli rannalla onkikisoissa. Niillä oli isot verkkopussit rantavedessä, joihin laittoivat saaliinsa. Näin yhden kalan jahtaavan pientä palloa, mikä ei kuitenkaan sopinut sen suuhun.

Katsoin ikkunasta puuttomia, ruskaisia kukkuloita.

Joku tummapartainen mies halasi minua takaapäin.

Violetit vaatteet päälläni.


Sunnuntai 6.1.2019  Vierailin Katajiston Paulin ja Marja-Liisan luona ja heillä oli vieraita. Kättelimme ja esittelin itseni: "Paulin veljen ex-vaimo."


Maanantai 7.1.2019  Vaalean rakennuksen sisällä Ronkaisen Lea tuli vastaan sanoen: "Terve Tarja."


Torstai 10.1.2019  Luhtapohjassa olin menossa navetan vessaan, mutta kun aukaisin navetan oven, siellä oli irrallaan lehmiä ja vasikoita avarassa tilassa. Sitten seisoin ulkona lehmien aidassa ja kaksi lehmää söi ruohoa varpaideni vieressä. Taputtelin friisiläistä. Sen jälkeen olin taas sisällä ja alle 10-ikäinen Petri pyöritteli molemmissa käsissään jotakin esinettä, ollen tuulimylly. Hänellä oli tummankeltainen villatakki päällään.


Perjantai 11.1.2019  Exä sanoi isälleni: "Tarjaa minä en sinulle anna." Minulla oli kihlasormus, mutten halunnut olla kihloissa.


Lauantai 12.1.2019  Kävelin avojaloin vaaleassa ja pitkässä yöpaidassa Karhunsalolta Enon keskustan suuntaan exän kanssa. Vallisärkän kohdilla oli korkea, terävä kukkula, minkä laella taiteilin hetken, peläten putoavani. Yritin soittaa Ronkaisen Lealle, mutta muistin vain alkunumerot 999..., enkä löytänyt nimiluetteloani. Sitten kävelin pyörätietä
risteykselle ja käännyin keskustaan. Jotkut seurasivat menoani. Sen jälkeen olimme moottoriveneessä Seijan ja parin muun henkilön kanssa ja meitä seurattiin toisella veneellä. He yrittivät ryöstää pienen lapun.







"Rakkaus on suunttautumista ulos päin. - Välinpitämättömmyys muita ihmissii kohttaan lammauttaa avioliiton."


Maanantai 14.1.2019  Istuin kuskin takana valkeassa autossa. Äiti ajoi ja muitakin oli kyydissä. Menimme jyrkkää ylämäkeä, jossa vasemmalla oli jyrkkä seinämä ja oikealla aleneva rinne. Vasemmalta tippui vettä ja siellä oli vielä iso kinos lunta. Jännitin että päästäänkö ylös, kun äiti oli ajanut niin vähän. Perillä oli paljon ihmisiä ja useita iäkkäitä pariskuntia. En tuntenut heitä, mutta he tunsivat minut kun kätellessä esittäydyin: "Katajiston Tarja, entinen Riissanen."


Torstai 17.1.2019  Juoksin lenkillä usean henkilön kanssa pellon reunaa pitkin. Sitten tulin pimeään, tiheään kuusikkoon, minkä läpi täytyi pujotella oksantynkiä väistellen. Sen jälkeen piti pujottautua melkein mahallaan kalliolohkareiden välistä. Kalevi ja Lotta odottivat siellä.


Sunnuntai 20.1.2019  Veden pinnalla oli muutama parimetrinen matto, joiden päällä oli toisessa päässä vaaleanvihreä sulka ja toisessa keltainen. Sitten ihmiset ajelivat niillä pitkin järveä.


Maanantai 21.1.2019  Katsoin jonkun tytön kanssa oven ikkunasta ulos, kun siellä tyttö etsi toista. Isommalla oli valkea mekko, jossa oli harvakseltaan erivärisiä palloja. Sen jälkeen katselin naisen kanssa lasioven takana olevaa valkoista vaahtomerta. Se oli pesukone.

Karhunsalolla juoksin ulkosalla lasten kanssa. Sitten olimme lähdössä jonnekkin ja etsin punaisia kesäkenkiäni. Minulla oli mustat neulekäsineet ja otin mukaani pitkän villatakkini. Vanhempieni huoneessa laitoin auki jääneen vesihanan kiinni. Hilkka ajoi vihreää avotraktoria ja lavakärrillä istui useita lapsia. Isossa mäessä Hilkka rupesi peruuttamaan. Viereisellä kaistalla kulki useita autoja. Sen jälkeen peruutettiin pyörätielle. Sitten olinkin Hilkan kanssa katoksen alla ja halusin kertoa pyykkikoneunestani, mutta hän sanoi, että onpa sinulla kova ääni ja katselimme tummia pilviä, joista rupesi stamaan lunta.

Katselin runsaslumista maisemaa, missä oli oja täynnä vettä ja siinä sukeltaja ja nuori tyttö. He sukelsivat pinnan alle ja lumipenkat hyllyivät kuin hyytelö.


Perjantai 25.1.2019  Heitin päältäni pitkähihaisen, sinikukallisen mekon. Alla oli valkeat alushame ja -paita. Sitten laitoin mekon uudestaan päälle.


Torstai 31.1.2019  Tyttö istui lattialla, vieressään musta koira pitkällään. Silitin koiraa.

Nähhään :)