Hautajaiset? - Muutaman kerran olin unissa mukana ja ne tarkottas unikirjan mukkaan = ennusttaa ilossii uutissii.  -  Tiukat vuatteet? - Luin niin usseita henkissii kirjoja, etten muista missä niistä oli puhetta seihtemästä harhan verhosta, joita "kuorittaan" pois samalla tavalla kun sipullii. Vuossiin kulluissa miun vuatteet unissa on vain vähentyny, kun ymmärrys on kasvana. Ei oo ennee muita kun kenkkii ja pikkuhousuja (2022). Jossai vaihheessa paitahi oli hävinny. Ja ihmmeellisesti unniin on tullu muitahi alastommii ihmissii. Työ tietysti halluisitta tiettee, miten tarkkoja unet on? Ne toiset näyttää oikkeesttaan sukupuolettomilta. Ei pikkutarkkoja yksityiskohttii.


Torstai 1.5.2014  Talvella isä ja sisarukseni olimme hautajaisissa. Kysyin Seijalta, kuka on kuollut ja hän vastasi: - "Naapurin Matti."


Lauantai 3.5.2014  Pengoimme Seijan kanssa kirpputorilaatikoita. Hän oli löytänyt pienet pussit punaisia ja sinisiä helmiä. Minä etsin pitsinauhoja.

Olin menossa saunaan. Sinne oli menossa mieskin, joka hymyili minulle. Puseroni oli tiukka, mutta sain sen hitaasti pois. Menin suihkuun. Myöhemmin tapasin toisen miehen, joka myös hymyili onnellisena. Kuljimme samaa matkaa.


Sunnuntai 4.5.2014  Minulla oli pieni, valkea karitsa, jonka vein Milja-tädille, koska hänellä oli navetta. Vein karitsan sisälle, mutta se meinasi karata ulos minun lähtiessä pois. Sain sen takaisin sisälle.

Ulkona oli pieni ihmisryhmä ja minä seisoin erään naisen lähellä. Jalkojeni alla oli levy ja sen päällä punaoranssinen kangas. Aivan kuin olisin ollut alasti, muttei tuntunut siltä. Nainen oli "paloitellut" minut.  Verirantu oli kulmakarvojeni yläpuolella, kaulalla, rinnan korkeudella ja vyötäröllä. Sitten hän siveli jollakin pensselillä alimmaisesta ylöspäin ja jäljet sulkeutuivat. Kun hän aloitti kaulalla, minulla oli kova nälkä ja puraisin näkkileivästä. Sitten hän sanoi, että toisesta reunasta on auki ja hän oli unohtanut sivelyn, mutta sekin lopulta
onnistui.  Otsan sively päätettiin lämpimällä, pienellä kattilan kannella. Kun sitten astuin sivuun, jalkani meinasivat pettää.


Sunnuntai 11.5.2014  Muutaman henkilön kanssa olimme vanhan navettarakennuksen ylisillä. Yritin kiivetä seinään naulattua tikapuuta pitkin ylös, mutta puolat irtosivat. Sitten kiipesin irrallisia tikapuita pitkin ja pääsin ylös, vaikka siinäkin oli irrallisia, vain lovetuin liitoksin.






Hissi? - Unikirja = elämän huolia.  -  Muistelen nähnneeni pari unta hissistä.  -  Opettaja? Tuosta ei oo unikirjassa mittää maininttoo. Onhan nuita opettajjii ollu aikojen alusta asti, mutta eikö niille oo löytyny selitystä?


Maanantai 12.5.2014  Opettaja piti oppitunnin kesällä pienelle ryhmälle. Muut istuivat pulpeteissa, mutta minä istuin autoon. Se lähti käyntiin poljinta painamalla, mutta jouduin etsimään avaimen ruskean takkini taskusta, että sain sen sammutettua. Ulkona satoi lunta.

Meitä oli useita henkilöitä uimassa.


Tiistai 13.5.2014  Eräs mies kyykisteli kameran kanssa talvisessa neljän tien risteyksessä ja otti kuvan siihen tulevasta puulastisesta rekasta. Huikkasin auton ikkunasta: - "Siitä tuli varmaan hyvä kuva." Hän myönsi myös. Ajoin jyrkästä mutkasta vasemmalle. Tulin jonkinlaiseen hissiin ja jouduin menemään alas, että pääsisin oikeaan suuntaan. Siinä oli kapeat kiskot.


Keskiviikko 14.5.2014  Kartta.  -  Kouvola.

((Henkinen kehitys kasvvaa. Tuntu kun kahtosin "ulukopuolisin" silimin. Millää, mitä näin, ei tunutu olevan merkitystä. - Tuo kesti hetken.))


Maanantai 19.5.2014  Olin ollut exäni luona yötä kahden pienen tyttöni kanssa. Maalasin aamulla tauluja, kun hän söi kaurapuuroa. Sanoin tytöille, että lähdemme aamupalan jälkeen. Maalasin mustalla jotakin. Sinne tuli miesvieras. Kokosin useita taulujani seiniltä ja itkin ahdistavasti, mutten tiennyt miksi.


Tiistai 20.5.2014  ((Herättyy näin kolome noppeeta valovälähystä.))


Keskiviikko 21.5.2014  Karhunsalon kammarissa oli lisäkseni Hilkka ja vaippaikäinen Mika. Hän sanoi. - " Nyt kakka ja pissi tulloo.". Hilkka avitti siniset henkselihousut jaloista ja puhtaan vaipan pois. Mika istui vaaleansiniseen pottuun ja minä tummansiniseen. Kun poika oli pyyhkinyt takapuolensa, sanoin että laitttaa paperin pottuun. Minä laitoin uuniin purukumin ja
 jotakin muuta. Siellä oli lyijykynä. Sitten katsoin kammarin ikkunasta ulos ja näin kaksi rakennusta, joiden katolla oli noin metrin verran lunta ja osaksi sitä oli pudotettu pois. Katolla oli isä, Seija ja joku muu.


Torstai 22.5.2014  Halasin Katajiston Marja-Liisaa. Sitten hän muuttuikin mieheksi.


Lauantai 24.5.2014  Talvella, noin 4-vuotias Kalevi luisui jyrkkää alamäkeä jalat edellä. Hän törmäsi pieneen puurykelmään. Katselin puiden välistä, kun alempana ambulanssimiehet laittoivat hänet baareille.






Matkalaukku? - Unikirjassa on Matka-arkku: ylleesä = matkkoo, täyteläinen = sinnuu oottaa onni, tyhjä = olos tulloo tilapäisesti olemmaan köyhä ja ikävä, kadottaa = odottamatonta tappausta itelles.


Sunnuntai 25.5.2014  Joku pyysi minulta tilitasevihkoa ja minä annoin. Laitoin jotain täyteen matkalaukkuuni. Ahdisti, koska exä oli samassa huoneistossa.  -  Sain orgasmin vain ajattelemalla.


Maanantai 26.5.2014  Isoja ruskeita karhuja.  -  Joku nainen ihmetteli kirjaa lukiessaan, kuka tähän voi uskoa.  -  Olin jonkin koulun katolla.

Yritin saada radiota kiinni, että olisi kerrankin päästy nukkumaan ennen keskiyötä. Kello oli 23.30.


Tiistai 27.5.2014  Lehmiä navetassa. Valkea, tiine lammas oli sidottu portaiden viereen. Seija sitoi kevyttä porttia samoihin portaisiin.

Exä istui tuolissa ja sanoi, että minä tienaisin saman verran kuin Martti. Ikkunan takana oli nuori Teemu Riissanen tekemässä jotakin. Sanoin hänelle, että olisi hiljaa, että kuulisin mitä hänen isänsä sanoo, mutta exä ei sanonut muuta.


Torstai 29.5.2014  Leppäkerttu seisoi päällään.


Perjantai 30.5.2014  Karhunsalon koulun vastapäätä oli tapahtuma, jossa sai ratsastaa. Istuin lumisessa raviojassa ja viereeni tuli joku nainen. Minua ahdisti ja itketti, joten lähdin pois.

Muutamassa pienessä huoneessa oli useita nukkujia. Yhden huoneen parisängyssä nukkui mies, joka kylkeä kääntäessään putosi sängystä. Milja-täti oli huoneessa. Toisessa huoneessa oli minun pojat ja leluja lattialla. Kolmannessa huoneessa oli kanssa nuoria. Etsin ahdistuneesti itkien paikkaa itselleni. Joku törmäsi ulkoseinään. Katsoin kun nuori poika aurasi lunta.


Lauantai 31.5.2014  Tapoin ampiaisen. Pyyhin pöydän. Astiassa, jossa oli ruokailuvälineitä, oli myös postikortteja. Kukka- ja kissa-aiheisia. Otin ne pois, että pääsisin tiskaamaan.  -  Alaston mies.





Lauantai 24.6.2000


Neljä vuotta oli jo takanapäin, kun muutimme isän ja äidin kanssa Amerikan mantereelle. Ja vain ensimmäinen vuosi oli ollut mukava ja mielenkiintoinen. Sitten minut siepattiin ja tuotiin monen mutkan kautta tälle plantaasille, jolla viljeltiin sokeriruokoa. Täällä raadettiin kuin pahimmatkin vankikarkurit. Töitä täytyi tehdä paljon, ruokaa sai niukalti ja puhua ei saanut.
Tänään töihin lähtö tuntui vain viivästyvän. Kello läheni jo kymmentä, ennenkuin työnjohtaja tulla touhotti pihalle meidän luo ja karjaisi, että nyt työt loppuivat
täällä lopullisesti ja käski meidän mennä matkoihimme. Hetken kaikki katsoivat johtajaa hölmistyneinä, sitten monet, minä mukaanlukien, lähdimme juoksemaan suoraan lähimpään metsään. - Juoksin kuin maratoonari.Vaatteeni repeytyivät entisestään, vaikkei niistä enää paljon jäljellä ollutkaan. - Olin jo taivaltanut useamman kilometrin, kun satuin tulemaan
kapeahkolle purolle. Katselin hieman peloissani ympärilleni. Täällä kun on erilaisia petoja kuin Suomen metsissä. Laskeuduin veteen ja huuhtelin itseni kokonaan. Sitten, ennenkuin jatkoin matkaani, maistelin varovasti vettä ja totesin sen olevan juomakelpoista. Harmittelin hieman, ettei minulla ollut mitään, mihin olisin voinut laittaa
vettä "pahan päivän" varalle, joten toivoin parasta ja jatkoin matkaani.
Etenin suunnilleen idän suuntaan, vaíkken tiennyt mitä siellä olisi vastassa. Olin joutunut hiljentämään kulkuni hitaaksi kävelyksi, koska aurinko porotti kuumasti keskipäivän lähestyessä, enkä ollut löytänyt lisää juotavaa. En ollut uskaltanut syödä mitään, joten oloni alkoi olla melko heikko.
Jonkin aikaa kuljettuani, kuulin yllättäen ihmisääniä. Aloinko jo olla niin nääntynyt, että kuulin harhoja? Pysähdyin nojaamaan puuhun ja ravistelin päätäni, kuin selventääkseni
aistejani. Sitten. . . Voiko tämä olla totta! Kuulin jonkun puhuvan suomea? Sain siitä hieman uusia voimia ja laahauduin eteenpäin. En kuitenkaan uskaltanut heti mennä aukiolle, vaan kurkistelin puiden ja lehvistön takaa. Sinne oli rakennettu pitkä rakennus. Pihalla oli kaksi jeeppiä ja yksi hieman kolhuinen henkilöauto. Pihalta rinne vietti veteen. Oliko tuo meri? Ainakin se näytti suurelta. - Pari miestä tuli ulos rakennuksen toisesta ovesta ja he puhuivat niin aidosti suomea, että taatusti he olivat pesunkestäviä suomalaisia, niinpä
uskaltauduin pois metsiköstä. Miehet huomasivat oitis minut ja toinen huusi sisälle päin: - "Maarit! Taidettiin saada uusi potilas!"
Miehet taluttivat minut sisälle ja auttoivat sänkyyn. Nainen antoi huulilleni vesilasin ja neste tuntui taivaalliselta. Puhdasta, viileää vettä. Kun olin siemaillut varovasti muutaman kerran, Maaritiksi esittäytynyt nainen lähti hakemaan keittoa syödäkseni ja jätti vesilasin viereiselle pöydälle. Miehet istuivat toiselle sängylle ja kyselivät englanniksi ja suomeksikin nimeäni ynnä muuta. En kuitenkaan huomioinut heitä, vaan odottelin syötävää. Sitä odotellessa, sieppasin vesilasin ja kaadoin siitä loput päähäni. Miehet ensin säikähtivät että mitä
minä sillä vesilasilla, kun otin sen niin nopeasti, mutta nauroivat sitten, että varmaankin se tuli tarpeeseen.
Kun lopultakin olin saanut mahani täyteen keittoa ja leipää, Maarit lähti kanssani rantaan pesulle. Hänellä oli mukanaan minulle uudet vaatteet. Rantahiekalla heitin riekaleet yltäni ja kahlasin varovasti rannassa. Maarit sanoi, että siinä oli vasta useamman metrin päässä vyötäröön asti vettä, joten niin matalaa oli vielä pitkälti. Sitten hän heitti minulle shamppoopullon veteen. Pesin itseni päästä varpaisiin ja se tuntui tosi hyvältä. Pakkotyövoimaa pesetettiin vain kerran viikossa tai harvemminkin, johtajan mielialan mukaan. Huokasin ja toivoin hartaasti, etten enää ikinä joutuisi samanlaiseen kurimukseen.
Kun olin pessyt ja huuhtonut pitkän tukkani, uin vähän aikaa, ennekuin otin vastaan Maaritin tarjoaman suuren pyyhkeen. Se tuoksui puhtaalle ja painoin vähäksi aikaa nenäni sen pehmeyteen. Sen tuoksu toi mieleeni vuosien takaisia muistoja vanhemmistani ja minä purskahdin itkuun.
Sinne rannalle oli rakennettu useita metrejä ennen vesirajaa, laiturin tapainen pienen vajan viereen ja penkki seinustan viereen pukeutumista varten, jonne minä nyt istahdin. Huusin kuiskaten äitiä. Maarit tuli viereeni ja kysyi mikä minulla oli hätänä, mutta minä vain pudistelin päätäni. En halunnut keskustella vielä kenenkään kanssa. En vielä. Mutta ehkä
huomenna tai ylihuomenna . . . Joskus.
Olin kuunnellut toisten puheita jo pari viikkoa, mutten vieläkään ollut halunnut itse puhua. Kuitenkin muut kyselisivät heti vaikka mitä, enkä minä vielä jaksanut. . . tai uskaltanut avata
suutani. - Porukka olisi täällä vielä ehkä pari kuukautta. Siihen maan kolkkaan oli kuulema siepattu muitakin. Sekä suomalaisia, että muunkin maalaisia. He olivat välikäsien kautta saaneetvihiä jostakin plantaasista, jossa kasvatettiin sokeriruokoa huumeiden rinnalla ja sinne oli siepattu työvoimaa. Nyt tänne rakennukselle, jossa oli suomalaisten lisäksi pari
autollista amerikkalaisiakin, oli saapunut ja löydetty noin parikymmentä siepattua.
Oli ollut pitkään helteisiä päiviä, mutta nyt iltapäivällä rupesi tuulemaan. Olin ollut tiskaamassa ja sain juuri hommani päätökseen, kun tunsin ihanan tuulahduksen, mikä tuli oviaukosta. Kuivasin käsiäni pyyhkeeseen ja käännyin tuuleen päin. Laitoin silmäni kiinni ja nautin viileästä puhurista, joka lennätti hiuksiani. Vedin viileää ilmaa keuhkoni täyteen. Minä olin jo pienestä pitäen tykännyt tuulisista ilmoista. - Nautin vieläkin silmät kiinni tuulesta, kun joku otti käsivarsistani kiinni ja suuteli minua suulle. Avasin hieman pelästyneenä silmäni ja
huomasin edessäni Vesan, vaaleamman suomalaismiehen. Hieman nolostuneena hän irrotti otteensa ja pyysi: - "Anna anteeksi. En olisi saanut tehdä tuota." Sitten minä hymyilin hänelle. Katsoin vähän aikaa häntä silmiin ja annoin vuorostani nopean suukon, ennekuin lähdin ulos päin. Mennessäni jätin pyyhkeen pöydälle.
Laskeuduin rinnettä rannalle. Sydämeni lauloi. En tiedä vielä, lauloiko se saadulle suukolle vai tuulelle, josta tuli kotimaa mieleen. - Juoksin rantahietikolla ja sinivalkoisen mekkoni helmat lepattivat jalkojani vasten. Kun käännyin rannalla takaisinpäin, huomasin Vesan seisovan ylhäällä kuistilla ja katsovan menoani. Vilkutin hänelle. Ja hän nosti kätensä huomaamisen merkiksi. - Kun olin tanssinut vielä vähän aikaa, istahdin penkille huoahtamaan. Voi ihana tuuli!
Yöllä alkanut vesisade jatkui vielä seuraavana päivänäkin. Kaiki muut olivat sisällä, paitsi Vesa oli Veikon, toisen suomalaismiehen kanssa kuistilla juttelemassa. Heillä tuntui olevan erimielisyyksiä jostakin asiasta. He neuvottelivat jostakin kädet heiluen. Minä olin kuunnellut heidän kinasteluaan puolella korvalla, mutta nyt sain tarpeekseni. Menin hiljaa heidän luokse, otin molempia kädestä kiinni ja sanoin: - "Ei enää." Hetken he olivat ymmällä, kunnes me kaiki tajusimme, että minä olin puhunut. Sitten he alkoivat kysellä yhteen ääneen, mutta minä nostin käteni ylös hiljaisuuden merkiksi. He vaikenivat. Minä nojauduin kuistin kaiteeseen heidän väliinsä ja kerroin perheestäni sekä sieppauksesta ja elämästäni plantaasilla.
Kun olin lopettanut hiljaisen kertomukseni, Veikko meni radiopuhelimen luo. Vesa sanoi, että nyt etsittäisiin minun vanhempani ja rutisti minua hartioista.

((Unessa: tanssin rannalla sinivalakkee mekko piällä.))

Nähhään :)