

"Rakkaus on lemppeyven vualimista. - Lemppeet sanat osottaat rakastavvoo huolenpittoo, ja ne pittää koin (kodin) onnellisena."
Kaikkialla sattuu ja tapahtuu
Hän poisti haan, aukaisten oven selkosen selälleen. Siellä nousivat
portaat ylöspäin ja ylhäällä erottui hämärästi toinen ovi. Sannalle
tuli outo tunne, muttei osannut arvata mistä se johtui ja niin hän
nousi portaat ylös, aukaisten senkin oven. Ylhäällä oli melko hämärää.
Vain pienestä päätyikkunasta tulvi valoa pimeään ullakkohoneeseen.
Hetken hän seisoi yhdessä kohden ja katsoi ikkunan suuntaan, sitten hän
käänsi päätään ja . . . Puolentoista metrin päässä oli joku. Hän
suuntasi katseensa ylemmäs. Pyörrytti. Tuskin Sanna sai jalkansa
liikkeelle, mutta sitten niihin tulikin vauhtia. Hän kompuroi vauhdilla
portaat alas, juosten ulos auringonpaisteeseen. Sitten kaikki musteni
hänen päässään ja hän kaatui pitkin pituuttaan korkeaan heinikkoon.
Tuvan nurkan takaa oli yksi mies seurannut koko ajan tytön
kiertelyä rakennukselta toiselle ja arvasi mitä hän oli löytänyt
juostessaan vauhdilla ulos tuvan avonaisesta ovesta. Vikkelästi mies
otti toisen kengän jalastaan ja juoksi kepeästi tytön perään,
kolauttaen keskellä pihaa häntä päähän. Silloin ilmestyi jostakin suuri
hevonen, joka laukkasi hurjasti kohti resuista miestä, yrittäen purra
tätä. Kulkuri sai jalat alleen ja juoksi avonaisesta tuvan ovesta
sisään, sulkien sen jäljessään. Sitten kuului kova jyske, hevosen
potkiessa haassa olevaa ovea. Mies siirtyi hengästyneenä tuvan puolelle
ja katsoi ikkunasta pelokkaana, miten hevonen siirtyi tytön luo
huomatessaan, ettei saanut ovea rikotuksi. Se kierteli hirnahdellen
ruohikossa makaavan tytön ympärillä ja näykki varovasti Sannan
hartioita.
Mies ajatteli kuumeisesti, miten pääsisi eroon tytöstä ja
hevosesta, kun muisti kammarin komerossa olevan vajaan
bensiinikaristerin. Nopeasti hän juoksi komerolle, otti kanisterin ja
vilisti takaisin tupaan, kaatoi bensiiniä kokoamalleen roskakeolle
pöydän alla ja tuikkasi sen tuleen. Sitten hän juoksi takaisin
kammariin ja kaatoi loput bensiinit hetekalle, jonka oli nopeasti
kiskaissut keskelle lattiaa kaiken muun rojun sekaan. Paksu patja ja
räsyinen viltti roihahtivat hetkessä iloiseen loimuun. Mies kapusi
avonaisesta ikkunasta ulos ja juoksi metsään minkä jaloistaan pääsi.
Pihamaalla Jysky kuuli tulen räiskeen ja haistoi palaneen käryn.
Se hirnahti hätäisesti laukaten vähän matkan päähän tytöstä ja
takaisin. Sitten se otti varovasti tytön puserosta kiinni ja nykäisi.
Ei mitään. Toisenkin kerran se nykäisi, mutta tuloksetta. Tuvan
suunalta kuuluva tulen roihu käännytti hevosen pään kohti rakennusta.
Sen korvat heiluivat hermostuneesti puolelta toiselle ja vielä kerran
sen pää laskeuitui tytön puoleen. Sitten tuli vähän eloa tytön hentoon
vartaloon.
Sanna tajusi jotenkin hevosen läheisyyden, muttei jaksanut sanoa
mitään eikä liikuttaa itseään. Viimein hän ponnistautui ja siirsi
hieman päätään, mutta heti vihalisi ilkeästi ja silmissä musteni.
Hetken kuluttua, uudestaan liikahtaessaan, hän kuuli tulen roihuavan
äänen ja hätäisen hevosen hirnunnan. Hän pakottautui avaamaan silmänsä
ja kauhistui nähdessään tuparakennuksen ilmiliekeissä. Vaivalloisesti
Sanna pääsi pystyyn hevosesta tukea ottaen.
Jatkkuu....
Maanantai 1.5.2017 Syksyllä lähdin Koposen pihamaalta kotiin päin. Juoksin ja kerkisin pujahtaa piikkilanka-aidan välistä ennen Seijaa.
Karhunsalon koulun liikuntasalissa rakensimme oppilaina pieniä
polkypyöriä ja opettajana oli Otto Heiskanen. Minulla ei ollut kaikkia
osia, mutta piirsin renkaita pahville. Sitten oli ruoka-aika ja
tultuani ulkoa, laitoin vaatteeni naulakkoon. Ruoka tarjottiin
voimistelusalista ja yläluokkalaiset pojat tuli ensin. Eräs tervehti
minua kulkiessaan niin, että kylkemme
kohtasivat. Sitten tulivat tytöt. He eivät pitäneet murteestani ja
tekivät pientä kiusaa. Otin yhtä tyttöä käsivarresta, kuljetin toisten
luo ja sanoin: "Kyllä minäkin osaan puhua kirjakieltä, mutta minä en
jaksa."
Tiistai 2.5.2017
Työpaikan miespomolla oli vihreät vakosamettihousut. Menimme porukalla
yökerhoon ja söin siellä pienen hedelmän. Pomo kysyi, oliko minulla
hauskaa, johon vastasin etten harrastanut tällaista. Myöhemmin mies
otti minut eteensä. Sanoin etten harrastanut irtoseksiä. Ottakoon
Anjan, hän on varmaan suostuvaisempi. Lähdin ulos kaksista lasisista
pariovista. Etsin olkalaukustani auton avaimet ja huomasin sen
katkenneen, samassa kun näin parkkipaikan tyhjäksi. Otin puhelintani
samalla, kun näin Pertti-setäni olevan puhelimessaan. Hän sanoi juuri:
"Kunhan Tarja saa puhelimen korvalleen." Nainen selitti minulle
jotakin. Autoni oli löytynyt. Sanoin Pertille, että haetaan se, mutta
hän pudisti päätään. Kysyin
missä läänissä se on? Onko se täällä Enossa? Oli, mutta kolaroituna.
Torstai 4.5.2017 Karhunsalolla. Minulla oli paksu pahvipala, jossa oli neljä sarjakuvaruutua. Kassillinen vanhoja vaatteita.
Perjantai 5.5.2017
Karhunsalon koululla oli paljon porukkaa. Sitten oltiinkin isän talossa
syömässä; tarjouluvaunussa oli tosi paljon riisipiirakoita. Jostakin
laakeasta astiasta keräilin nastoja ja lasten koruista irronneita
"timantteja", mitkä olivat alapuolelta sinisiä. Löysin kaksi
Kasper-nuken pientä figuuria ja annoin ne Tampereen Riissasen Martille.
Lauantai 6.5.2017
Karhunsalon pihanurmikolla kasvoi muutamassa kohdassa, ruusuja
muistuttavia kukkia. Pentti oli mennyt entiselle Pussisten talolle,
jossa asui nyt omituinen mies. Ajoimme autolla Seijan kanssa sinne.
Talon ympärille mies oli ruvennut rakentamaan kivimuuria. Sitten
olimmekin sisällä ja siellä oli useita naisia syömässä perunamuussia ja
lihakastiketta. Otin sitä lautaselle, mutta en kerinnyt syödä sitä, kun
joku oli ottanut lihat. Harmittelin.
Sunnuntai 7.5.2017
Lajittelin Markun postia. Siellä oli monta tuntematonta nimeä ja yksi
jopa ulkomailta. Kokosin toisten kirjeet ja suunnittelin vieväni ne
postiin. Ensin kuitenkin piti käydä vessassa. Kaiki tuntuivat olevan
varattuja. Eräässä kopissa lasiseinän takana tyttö asetteli vaalean
pukunsa helmoja. Mietin koko ajan postin ikkunailmoitusta: "Vakituinen
paikka vapaa."


Vierraat? - Harvinaiset = yllättävvee onnee, lähtevät = tuut mänettämmään jonkun rakkaan esinneen.
Maanantai 8.5.2017 Meidän
kotiin oli tullut vieras poika. Hän oli vaalea ja sinisilmäinen. Kysyin
oliko hän tullut ikkunasta vai ovesta. Poika leipoi kaksi
suklaaleivosta. Sitten hänen tukkansa oli paksumpi ja vaaleanruskea.
Kun hän oli ollut meillä kaksi yötä, sanoin soittavani poliisille,
koska hän ei kertonut mistä oli. Esko nukkui sängyssä.
Alastomia miehiä.
Sokkeloisessa talossa oli juhlat ja me menimme sinne. Sitten minua
rupesi ahdistamaan ja menin ulos. Kyykistyin jonnekkin ja itkin.
Tiistai 9.5.2017 Menimme
exän ja poikien kanssa kesällä Luhtapohjaan ja hain sieltä
keltapunaoranssisen letitetyn nauhan. Sinisessä autossamme ei ollut
moottoria ja siitä kuului nakutusta. Vähän matkaa ajettuamme pois päin,
tiellä oli valtavat kaivaukset. Putousta oli kymmeniä metrejä. Pieni
kauhakuormaaja tuli mutkittelevaa tietä ylös, mutta meidät lähetettiin
matkaan vaijerihissillä. Minä meinasin myöhästyä, mutta sain kiinni
keltaisesta metallilenkistä ja lensin siinä koko matkan. Satoi rankasti
lunta. Lähellä maata nuori Petri putosi
hankeen ja lähti kävelemään. Minä tulin päätepysäkille kinosten
keskelle, jossa oli pari miestä hiihtämässä. Kysyin missä olen? Sitten
näin opastekyltistä nimet Rasi ja Koli. Lyyhistyin tielle itkemään. Sen
jälkeen näin korkealta itseni kulkemassa työmaajohtajan kopissa, ylläni
valkea mekko ja sininen pitkä viitta.
Keskiviikko 10.5.2017
Kuljin lenkkipolulla monien muiden kanssa. Sitten minulla olikin sukset
ja taiteilin vanhan kannettoman kaivon reunalla. Sen jälkeen kävelin
vähälumista polkua samasta kohdasta useampaan kertaan. Asuinalueen
reunalla kysyin muilta, minne suntaan pitää mennä, jotta pääsen isolle
tielle? Yritin kännykällä soittaa isälle, että tulisi hakemaan.
Perjantai 12.5.2017 Ensin
olin Karhunsalolla isän luona ja sitten koululla. Veistin jotakin
puusta ja sen jälkeen rupesin piirtämän jostakin tutusta pojasta
muotokuvaa lyijykynällä.
Sunnuntai 14.5.2017
Kuljin Hilkan, Eskon ja pienen Mikan kanssa keväisellä lenkkipolulla.
Hilkka teki löysän kakan polun varteen, johon Mikan käsi osui hänen
kompastuttuaan. Vieressä oli pieni lumikinos ja Hilkka sanoi pojalle,
että pesisi kätensä siinä.
Seijan kanssa jossakin. Katsoin Suomen karttaa. Ronkaisen Hilkka.
Miehet menivät jonossa tanssilavalle ja sitten naiset. Vanhempanikin
olivat lähettyvillä ja menossa Kuopion suuntaan.


Kana? - Sen näkeminen = tilas parantumista, poikinneen =
perheonnee, kukon ahistamana = oo varovainen ystävis suhtteen,
munimassa = jottai ilosta tapahtummoo.
Maanantai 15.5.2017
Kävelin Enon keskustassa ja näin kaksi autokolaria samassa
risteyksessä. Kun autot törmäsivät, aivan kuin yksi valkea auto olisi
muuttunut kahdeksi täysin samanlaiseksi, vaikka kolaroineet olivat muun
värisiä. Kerroin tuosta jollekkin porukalle.
Karhunsalolla olin menossa ulkovessaan, mutta rappusilla käännyin
takaisin, koska Koposen lehmät olivat meidän puolella. Sanoin
vanhemmilleni, että soittaisivat naapuriin, muttta he ajoivatkin lehmät
takaisin ja minä menin vessaan. Yksi lehmä huuteli vessan alla.
Olin nukkunut tosi huonosti ja heräsin puoli kuudelta. Seijalla oli
muutamia kanoja, joita piti vahtia hautomasta. Siellä oli muutama muna
ja yhdessä säröjä. Edesmennyt Pesosen Ensiokin oli siellä. Seijan mies
loikoili päällysvaatteisillaan sängyssä ja minä käperryin toisen jalan
päälle kysyen: "Saanko lämmittää sinun jalkaasi? Herätä kun lähdet."
Hän rupesi sivelemään luvattomista paikoista, joten menin pois. Vedin
oranssia peittoa pääni suojaksi ja yritin nukkua istualtani missä
milloinkin. Itkin väsymyksestä.
Joku tarjosi kakkupalaa. Sanoin, että näidän syönti pitää lopettaa, ne lihottavat.
Keskiviikko 17.5.2017
Lahjatavaraliikkeessä oli paljon keltaisista, punaisista ja vihreistä
korukivistä tehtyjä koruja, joissa osassa oli hopealankaa. Yksistään
langastakin oli monenlaisia tuotteita.
Karhunsalon koulun voimistelusaliin oli kokoontunut kaikki kylän
teini-ikäiset tytöt. Heitin kengät ja villasukat jaloistani. Kaadoin
maitoa johonkin. Pahvilaatikossa oli tyhjiä videokasettien koteloita ja
paljon monisteita.
Torstai 18.5.2017 Kävin jossakin tilaisuudessa tuttujen tyttöjen kanssa. Pois lähtiessä etsin autoani, mutten löytänyt.
Perjantai 19.5.2017
Karhunsalolla oli lunta noin 30 senttiä. Äiti neuvoi kakun tekoa.
Siivosin autoa sisältä isolla harjalla. Ikkunoissa oli kuvia
piirretyistä elokuvista, muskelimiehistä.


Hevosenkenkä? - Sen näkeminen tahi löytäminen = onnellista aikkoo.
Sunnuntai 21.5.2017
Asutuskeskus, jossa oli vihertävä kellotorni. Muutaman hengen kanssa
meillä oli rivitalohuoneisto yhden yön. Laitoin päälleni punaista ja
menin ulos kävelemään. Ahdisti ja itkin. Kävin vessassa. Junaradalla
kulki pieni talo ja sitten juna. Satoi vähän lunta.
Etsin metalliromujen seasta oikeanlaista hevosenkenkää.
Maanantai 22.5.2017
Paikalla oli ukki, isä, Aini ja Hilkka sekä pari mustalaista. Esitin
isälle kymmenkunta keskeneräistä maalaamaani taulua. Yhdessä oli
Hugo-peikko ja taustalla vanha tie. Mieluisin oli tummanpunaisella
tehty marmorinen tausta, jossa alareunassa oli valkeita erikokoisia
pisteitä. Taulut olivat hyllyllä pinossa. Yksi esitelty nojasi pöydällä
ja kaatui mustalaisen kassiin. Otin sen ja huomasin siellä pienemmän
maalaamani taulun. Otin molemmat. Sitten mustalaiset lähtivät. Sen
jälkeen huomasin punaisen tauluni hävinneen. Harmittelin parasta
tauluani.
Tiistai 23.5.2017 Uni liittyi jotenkin exään. Itkin ahdistaen.
Keskiviikko 24.5.2017 Jonkin rakennuksen lähellä seisoi
Tapio Rautavaara, mustavalkea kissa sylissään. Halasin heitä molempia.
Satoi hieman lunta. Hän laittoi kätensä ympärilleni.
Nuori tyttö oli tummien olioiden ympäröimä. Sitten taivaalta tuli
valonsäde häneen ja hän katosi sen suuntaan. Oliot perääntyivät.
Torstai 25.5.2017 Hammaslääkäri koputteli hampaitani.
Perjantai 26.5.2017 Talvella Karhunsalolla. Makkosen
Ilmari ajoi punaisella traktorillaan riihen luona. Minä kaadoin
kuivuneita, riukumaisia koivuja potkimalla nurin. Pentti ajoi tuvan
takana sinisellä traktorilla ja vihelsi minulle kutsuen.
Karhunsalon koululla olin oppilaana. Neuloin jotakin punaisesta ja
keltaisesta langasta. Sitten kirjoitin tarinaa vanhan kuvan päälle,
aloittaen oikealta sanat takaperin. Otsikoksi kirjoitin keltaiselle
sivulle, "Nurinkurinen kylä".
Lauantai 27.5.2017
Minulla oli noin 10-senttinen, timantein koristeltu, sinisävyinen,
kukkaa muistuttava koru, jota säilytin leipäpalasten välissä. Kävelin
kesällä Seijan kanssa Karhunsalon tiellä, kun näimme sinisen
perävaunullisen konttirekan kääntyvän kotitielle. Ajattelin, että ne
tietävät, että talo on tyhjä. Juoksimme. Miehet esittelivät sisältä
valkeassa kontissa jotakin myytävää. Kello oli neljä, sitten viisi ja
kohta minun pitäisi lähteä töihin. Kymmentä vaille kuusi tein eväät ,
mutten vielä lähtenyt. Onneksi työnantaja on joustava, että voin
illasta tehdä sen mitä myöhästyn aamulla.
Sunnuntai 28.5.2017 Talvi Karhunsalolla. Sininen auto ajoi Makkosen riihen luona.


Vitsi: Kyläkauppias tyrkytteli Tiina-muorille hirvenlihhoo ostettavaks. Mutta Tiinapa pyys sikkoo sannoin:
- Mittee tuosta kitjakkeesta, eihän sillä kun pata ruosttuu.
Maanantai 29.5.2017 Pimeän aikaan menin vessaan,
aikomuksenani laittaa pönttöön homeista hillonpäällystää, kun kuulin
pienen äänen. Käännyttyäni, noin 5-vuotias Tapani tuli
pikkuhousuissaan. Kysyin pelottiko? Hän vastasi että pelotti.
Kyykistyin ja halasin häntä.
Tiistai 30.5.2017 Kuljin Tapanin ja Petrin kanssa lumisia rinteitä ja harjanteita pitkin. Joku nainen kirjasi sen ylös.
Savonlinnassa oli lunta ja pakkasta. Kävellessäni joku mies otti
hartioistani takaapäin kiinni ja kehui asuani, koska olin hameessa.
Kuljin raitiovaunulle ja pujotteli aitojen ja porttien kautta sisälle.
Vaunu oli tosi vanhoista ja isoista hirsistä. En kerinnyt kyydistä
ulos, ennenkuin se lähti takaisinpäin keskustaan. Olisin halunnut mennä
kävelysillalle. Kun vaunu oli
takaisin asemalla, kyytiin nousi niin paljon ihmisiä etten kerinnyt
pois ja viimeisenä tuli naiskonduktööri ison laukkunsa kanssa. Minulla
ei ollut rahaa, mutta ajattelin käyväni myöhemmin maksamassa.
Värikäs animaatio. Iso ruskea karhu. Sininen taivas ja vesi.
Keskiviikko 31.5.2017
Otin konnia kiinni pienen ryhmän kanssa. Katsoin tabletilta seuraavan
"työn". Se oli koodi 20.4 ja piirretyssä kuvassa näkyi eläinten
luurankoja aavikolla. Toiset nauroivat työllemme.
Juoksin Karhunsalon koululta poispäin. Maisema oli postikorttimaisen luminen.
Vieno Liimatta (Gilmar) oli pomona työpaikallani. Siellä oli ahdasta ja
sekaista. Lähtiessäni puin ylleni sinivalkoista neulottua ja jalkoihini
ruskeat pitkävartiset saappaat. Sitten kyselin pizzoja minulle ja
Petrille.
Iso sinivihreä käärme oli irti. Se oli hetken verkon alla, mutta karkasi. Se hyökkäsi minua kohti.
Nähhään :)