"Rakkaus on lemppeyven vualimista. - Lemppeet sanat osottaat rakastavvoo huolenpittoo, ja ne pittää koin (kodin) onnellisena."
Kaikkialla sattuu ja tapahtuu
Hän poisti haan, aukaisten oven selkosen selälleen. Siellä nousivat portaat ylöspäin ja ylhäällä erottui hämärästi toinen ovi. Sannalle tuli outo tunne, muttei osannut arvata mistä se johtui ja niin hän nousi portaat ylös, aukaisten senkin oven. Ylhäällä oli melko hämärää. Vain pienestä päätyikkunasta tulvi valoa pimeään ullakkohoneeseen. Hetken hän seisoi yhdessä kohden ja katsoi ikkunan suuntaan, sitten hän käänsi päätään ja . . . Puolentoista metrin päässä oli joku. Hän suuntasi katseensa ylemmäs. Pyörrytti. Tuskin Sanna sai jalkansa liikkeelle, mutta sitten niihin tulikin vauhtia. Hän kompuroi vauhdilla portaat alas, juosten ulos auringonpaisteeseen. Sitten kaikki musteni hänen päässään ja hän kaatui pitkin pituuttaan korkeaan heinikkoon.
Tuvan nurkan takaa oli yksi mies seurannut koko ajan tytön kiertelyä rakennukselta toiselle ja arvasi mitä hän oli löytänyt juostessaan vauhdilla ulos tuvan avonaisesta ovesta. Vikkelästi mies otti toisen kengän jalastaan ja juoksi kepeästi tytön perään, kolauttaen keskellä pihaa häntä päähän. Silloin ilmestyi jostakin suuri hevonen, joka laukkasi hurjasti kohti resuista miestä, yrittäen purra tätä. Kulkuri sai jalat alleen ja juoksi avonaisesta tuvan ovesta sisään, sulkien sen jäljessään. Sitten kuului kova jyske, hevosen potkiessa haassa olevaa ovea. Mies siirtyi hengästyneenä tuvan puolelle ja katsoi ikkunasta pelokkaana, miten hevonen siirtyi tytön luo huomatessaan, ettei saanut ovea rikotuksi. Se kierteli hirnahdellen ruohikossa makaavan tytön ympärillä ja näykki varovasti Sannan hartioita.
Mies ajatteli kuumeisesti, miten pääsisi eroon tytöstä ja hevosesta, kun muisti kammarin komerossa olevan vajaan bensiinikaristerin. Nopeasti hän juoksi komerolle, otti kanisterin ja vilisti takaisin tupaan, kaatoi bensiiniä kokoamalleen roskakeolle pöydän alla ja tuikkasi sen tuleen. Sitten hän juoksi takaisin kammariin ja kaatoi loput bensiinit hetekalle, jonka oli nopeasti kiskaissut keskelle lattiaa kaiken muun rojun sekaan. Paksu patja ja räsyinen viltti roihahtivat hetkessä iloiseen loimuun. Mies kapusi avonaisesta ikkunasta ulos ja juoksi metsään minkä jaloistaan pääsi.
Pihamaalla Jysky kuuli tulen räiskeen ja haistoi palaneen käryn. Se hirnahti hätäisesti laukaten vähän matkan päähän tytöstä ja takaisin. Sitten se otti varovasti tytön puserosta kiinni ja nykäisi. Ei mitään. Toisenkin kerran se nykäisi, mutta tuloksetta. Tuvan suunalta kuuluva tulen roihu käännytti hevosen pään kohti rakennusta. Sen korvat heiluivat hermostuneesti puolelta toiselle ja vielä kerran sen pää laskeuitui tytön puoleen. Sitten tuli vähän eloa tytön hentoon vartaloon.
Sanna tajusi jotenkin hevosen läheisyyden, muttei jaksanut sanoa mitään eikä liikuttaa itseään. Viimein hän ponnistautui ja siirsi hieman päätään, mutta heti vihalisi ilkeästi ja silmissä musteni. Hetken kuluttua, uudestaan liikahtaessaan, hän kuuli tulen roihuavan äänen ja hätäisen hevosen hirnunnan. Hän pakottautui avaamaan silmänsä ja kauhistui nähdessään tuparakennuksen ilmiliekeissä. Vaivalloisesti Sanna pääsi pystyyn hevosesta tukea ottaen.
Jatkkuu....
Maanantai 1.5.2017 Syksyllä lähdin Koposen pihamaalta kotiin päin. Juoksin ja kerkisin pujahtaa piikkilanka-aidan välistä ennen Seijaa.
Karhunsalon koulun liikuntasalissa rakensimme oppilaina pieniä polkypyöriä ja opettajana oli Otto Heiskanen. Minulla ei ollut kaikkia osia, mutta piirsin renkaita pahville. Sitten oli ruoka-aika ja tultuani ulkoa, laitoin vaatteeni naulakkoon. Ruoka tarjottiin voimistelusalista ja yläluokkalaiset pojat tuli ensin. Eräs tervehti minua kulkiessaan niin, että kylkemme
kohtasivat. Sitten tulivat tytöt. He eivät pitäneet murteestani ja tekivät pientä kiusaa. Otin yhtä tyttöä käsivarresta, kuljetin toisten luo ja sanoin: "Kyllä minäkin osaan puhua kirjakieltä, mutta minä en jaksa."
Tiistai 2.5.2017 Työpaikan miespomolla oli vihreät vakosamettihousut. Menimme porukalla yökerhoon ja söin siellä pienen hedelmän. Pomo kysyi, oliko minulla hauskaa, johon vastasin etten harrastanut tällaista. Myöhemmin mies otti minut eteensä. Sanoin etten harrastanut irtoseksiä. Ottakoon Anjan, hän on varmaan suostuvaisempi. Lähdin ulos kaksista lasisista
pariovista. Etsin olkalaukustani auton avaimet ja huomasin sen katkenneen, samassa kun näin parkkipaikan tyhjäksi. Otin puhelintani samalla, kun näin Pertti-setäni olevan puhelimessaan. Hän sanoi juuri: "Kunhan Tarja saa puhelimen korvalleen." Nainen selitti minulle jotakin. Autoni oli löytynyt. Sanoin Pertille, että haetaan se, mutta hän pudisti päätään. Kysyin
missä läänissä se on? Onko se täällä Enossa? Oli, mutta kolaroituna.
Torstai 4.5.2017 Karhunsalolla. Minulla oli paksu pahvipala, jossa oli neljä sarjakuvaruutua. Kassillinen vanhoja vaatteita.
Perjantai 5.5.2017 Karhunsalon koululla oli paljon porukkaa. Sitten oltiinkin isän talossa syömässä; tarjouluvaunussa oli tosi paljon riisipiirakoita. Jostakin laakeasta astiasta keräilin nastoja ja lasten koruista irronneita "timantteja", mitkä olivat alapuolelta sinisiä. Löysin kaksi Kasper-nuken pientä figuuria ja annoin ne Tampereen Riissasen Martille.
Lauantai 6.5.2017 Karhunsalon pihanurmikolla kasvoi muutamassa kohdassa, ruusuja muistuttavia kukkia. Pentti oli mennyt entiselle Pussisten talolle, jossa asui nyt omituinen mies. Ajoimme autolla Seijan kanssa sinne. Talon ympärille mies oli ruvennut rakentamaan kivimuuria. Sitten olimmekin sisällä ja siellä oli useita naisia syömässä perunamuussia ja lihakastiketta. Otin sitä lautaselle, mutta en kerinnyt syödä sitä, kun joku oli ottanut lihat. Harmittelin.
Sunnuntai 7.5.2017 Lajittelin Markun postia. Siellä oli monta tuntematonta nimeä ja yksi jopa ulkomailta. Kokosin toisten kirjeet ja suunnittelin vieväni ne postiin. Ensin kuitenkin piti käydä vessassa. Kaiki tuntuivat olevan varattuja. Eräässä kopissa lasiseinän takana tyttö asetteli vaalean pukunsa helmoja. Mietin koko ajan postin ikkunailmoitusta: "Vakituinen paikka vapaa."
Vierraat? - Harvinaiset = yllättävvee onnee, lähtevät = tuut mänettämmään jonkun rakkaan esinneen.
Maanantai 8.5.2017 Meidän kotiin oli tullut vieras poika. Hän oli vaalea ja sinisilmäinen. Kysyin oliko hän tullut ikkunasta vai ovesta. Poika leipoi kaksi suklaaleivosta. Sitten hänen tukkansa oli paksumpi ja vaaleanruskea. Kun hän oli ollut meillä kaksi yötä, sanoin soittavani poliisille, koska hän ei kertonut mistä oli. Esko nukkui sängyssä.
Alastomia miehiä.
Sokkeloisessa talossa oli juhlat ja me menimme sinne. Sitten minua rupesi ahdistamaan ja menin ulos. Kyykistyin jonnekkin ja itkin.
Tiistai 9.5.2017 Menimme exän ja poikien kanssa kesällä Luhtapohjaan ja hain sieltä keltapunaoranssisen letitetyn nauhan. Sinisessä autossamme ei ollut moottoria ja siitä kuului nakutusta. Vähän matkaa ajettuamme pois päin, tiellä oli valtavat kaivaukset. Putousta oli kymmeniä metrejä. Pieni kauhakuormaaja tuli mutkittelevaa tietä ylös, mutta meidät lähetettiin matkaan vaijerihissillä. Minä meinasin myöhästyä, mutta sain kiinni keltaisesta metallilenkistä ja lensin siinä koko matkan. Satoi rankasti lunta. Lähellä maata nuori Petri putosi
hankeen ja lähti kävelemään. Minä tulin päätepysäkille kinosten keskelle, jossa oli pari miestä hiihtämässä. Kysyin missä olen? Sitten näin opastekyltistä nimet Rasi ja Koli. Lyyhistyin tielle itkemään. Sen jälkeen näin korkealta itseni kulkemassa työmaajohtajan kopissa, ylläni valkea mekko ja sininen pitkä viitta.
Keskiviikko 10.5.2017 Kuljin lenkkipolulla monien muiden kanssa. Sitten minulla olikin sukset ja taiteilin vanhan kannettoman kaivon reunalla. Sen jälkeen kävelin vähälumista polkua samasta kohdasta useampaan kertaan. Asuinalueen reunalla kysyin muilta, minne suntaan pitää mennä, jotta pääsen isolle tielle? Yritin kännykällä soittaa isälle, että tulisi hakemaan.
Perjantai 12.5.2017 Ensin olin Karhunsalolla isän luona ja sitten koululla. Veistin jotakin puusta ja sen jälkeen rupesin piirtämän jostakin tutusta pojasta muotokuvaa lyijykynällä.
Sunnuntai 14.5.2017 Kuljin Hilkan, Eskon ja pienen Mikan kanssa keväisellä lenkkipolulla. Hilkka teki löysän kakan polun varteen, johon Mikan käsi osui hänen kompastuttuaan. Vieressä oli pieni lumikinos ja Hilkka sanoi pojalle, että pesisi kätensä siinä.
Seijan kanssa jossakin. Katsoin Suomen karttaa. Ronkaisen Hilkka. Miehet menivät jonossa tanssilavalle ja sitten naiset. Vanhempanikin olivat lähettyvillä ja menossa Kuopion suuntaan.
Kana? - Sen näkeminen = tilas parantumista, poikinneen = perheonnee, kukon ahistamana = oo varovainen ystävis suhtteen, munimassa = jottai ilosta tapahtummoo.
Maanantai 15.5.2017 Kävelin Enon keskustassa ja näin kaksi autokolaria samassa risteyksessä. Kun autot törmäsivät, aivan kuin yksi valkea auto olisi muuttunut kahdeksi täysin samanlaiseksi, vaikka kolaroineet olivat muun värisiä. Kerroin tuosta jollekkin porukalle.
Karhunsalolla olin menossa ulkovessaan, mutta rappusilla käännyin takaisin, koska Koposen lehmät olivat meidän puolella. Sanoin vanhemmilleni, että soittaisivat naapuriin, muttta he ajoivatkin lehmät takaisin ja minä menin vessaan. Yksi lehmä huuteli vessan alla.
Olin nukkunut tosi huonosti ja heräsin puoli kuudelta. Seijalla oli muutamia kanoja, joita piti vahtia hautomasta. Siellä oli muutama muna ja yhdessä säröjä. Edesmennyt Pesosen Ensiokin oli siellä. Seijan mies loikoili päällysvaatteisillaan sängyssä ja minä käperryin toisen jalan päälle kysyen: "Saanko lämmittää sinun jalkaasi? Herätä kun lähdet." Hän rupesi sivelemään luvattomista paikoista, joten menin pois. Vedin oranssia peittoa pääni suojaksi ja yritin nukkua istualtani missä milloinkin. Itkin väsymyksestä.
Joku tarjosi kakkupalaa. Sanoin, että näidän syönti pitää lopettaa, ne lihottavat.
Keskiviikko 17.5.2017 Lahjatavaraliikkeessä oli paljon keltaisista, punaisista ja vihreistä korukivistä tehtyjä koruja, joissa osassa oli hopealankaa. Yksistään langastakin oli monenlaisia tuotteita.
Karhunsalon koulun voimistelusaliin oli kokoontunut kaikki kylän teini-ikäiset tytöt. Heitin kengät ja villasukat jaloistani. Kaadoin maitoa johonkin. Pahvilaatikossa oli tyhjiä videokasettien koteloita ja paljon monisteita.
Torstai 18.5.2017 Kävin jossakin tilaisuudessa tuttujen tyttöjen kanssa. Pois lähtiessä etsin autoani, mutten löytänyt.
Perjantai 19.5.2017 Karhunsalolla oli lunta noin 30 senttiä. Äiti neuvoi kakun tekoa. Siivosin autoa sisältä isolla harjalla. Ikkunoissa oli kuvia piirretyistä elokuvista, muskelimiehistä.
Hevosenkenkä? - Sen näkeminen tahi löytäminen = onnellista aikkoo.
Sunnuntai 21.5.2017 Asutuskeskus, jossa oli vihertävä kellotorni. Muutaman hengen kanssa meillä oli rivitalohuoneisto yhden yön. Laitoin päälleni punaista ja menin ulos kävelemään. Ahdisti ja itkin. Kävin vessassa. Junaradalla kulki pieni talo ja sitten juna. Satoi vähän lunta.
Etsin metalliromujen seasta oikeanlaista hevosenkenkää.
Maanantai 22.5.2017 Paikalla oli ukki, isä, Aini ja Hilkka sekä pari mustalaista. Esitin isälle kymmenkunta keskeneräistä maalaamaani taulua. Yhdessä oli Hugo-peikko ja taustalla vanha tie. Mieluisin oli tummanpunaisella tehty marmorinen tausta, jossa alareunassa oli valkeita erikokoisia pisteitä. Taulut olivat hyllyllä pinossa. Yksi esitelty nojasi pöydällä
ja kaatui mustalaisen kassiin. Otin sen ja huomasin siellä pienemmän maalaamani taulun. Otin molemmat. Sitten mustalaiset lähtivät. Sen jälkeen huomasin punaisen tauluni hävinneen. Harmittelin parasta tauluani.
Tiistai 23.5.2017 Uni liittyi jotenkin exään. Itkin ahdistaen.
Keskiviikko 24.5.2017 Jonkin rakennuksen lähellä seisoi Tapio Rautavaara, mustavalkea kissa sylissään. Halasin heitä molempia. Satoi hieman lunta. Hän laittoi kätensä ympärilleni.
Nuori tyttö oli tummien olioiden ympäröimä. Sitten taivaalta tuli valonsäde häneen ja hän katosi sen suuntaan. Oliot perääntyivät.
Torstai 25.5.2017 Hammaslääkäri koputteli hampaitani.
Perjantai 26.5.2017 Talvella Karhunsalolla. Makkosen Ilmari ajoi punaisella traktorillaan riihen luona. Minä kaadoin kuivuneita, riukumaisia koivuja potkimalla nurin. Pentti ajoi tuvan takana sinisellä traktorilla ja vihelsi minulle kutsuen.
Karhunsalon koululla olin oppilaana. Neuloin jotakin punaisesta ja keltaisesta langasta. Sitten kirjoitin tarinaa vanhan kuvan päälle, aloittaen oikealta sanat takaperin. Otsikoksi kirjoitin keltaiselle sivulle, "Nurinkurinen kylä".
Lauantai 27.5.2017 Minulla oli noin 10-senttinen, timantein koristeltu, sinisävyinen, kukkaa muistuttava koru, jota säilytin leipäpalasten välissä. Kävelin kesällä Seijan kanssa Karhunsalon tiellä, kun näimme sinisen perävaunullisen konttirekan kääntyvän kotitielle. Ajattelin, että ne tietävät, että talo on tyhjä. Juoksimme. Miehet esittelivät sisältä valkeassa kontissa jotakin myytävää. Kello oli neljä, sitten viisi ja kohta minun pitäisi lähteä töihin. Kymmentä vaille kuusi tein eväät , mutten vielä lähtenyt. Onneksi työnantaja on joustava, että voin illasta tehdä sen mitä myöhästyn aamulla.
Sunnuntai 28.5.2017 Talvi Karhunsalolla. Sininen auto ajoi Makkosen riihen luona.
Vitsi: Kyläkauppias tyrkytteli Tiina-muorille hirvenlihhoo ostettavaks. Mutta Tiinapa pyys sikkoo sannoin:
- Mittee tuosta kitjakkeesta, eihän sillä kun pata ruosttuu.
Maanantai 29.5.2017 Pimeän aikaan menin vessaan, aikomuksenani laittaa pönttöön homeista hillonpäällystää, kun kuulin pienen äänen. Käännyttyäni, noin 5-vuotias Tapani tuli pikkuhousuissaan. Kysyin pelottiko? Hän vastasi että pelotti. Kyykistyin ja halasin häntä.
Tiistai 30.5.2017 Kuljin Tapanin ja Petrin kanssa lumisia rinteitä ja harjanteita pitkin. Joku nainen kirjasi sen ylös.
Savonlinnassa oli lunta ja pakkasta. Kävellessäni joku mies otti hartioistani takaapäin kiinni ja kehui asuani, koska olin hameessa. Kuljin raitiovaunulle ja pujotteli aitojen ja porttien kautta sisälle. Vaunu oli tosi vanhoista ja isoista hirsistä. En kerinnyt kyydistä ulos, ennenkuin se lähti takaisinpäin keskustaan. Olisin halunnut mennä kävelysillalle. Kun vaunu oli
takaisin asemalla, kyytiin nousi niin paljon ihmisiä etten kerinnyt pois ja viimeisenä tuli naiskonduktööri ison laukkunsa kanssa. Minulla ei ollut rahaa, mutta ajattelin käyväni myöhemmin maksamassa.
Värikäs animaatio. Iso ruskea karhu. Sininen taivas ja vesi.
Keskiviikko 31.5.2017 Otin konnia kiinni pienen ryhmän kanssa. Katsoin tabletilta seuraavan "työn". Se oli koodi 20.4 ja piirretyssä kuvassa näkyi eläinten luurankoja aavikolla. Toiset nauroivat työllemme.
Juoksin Karhunsalon koululta poispäin. Maisema oli postikorttimaisen luminen.
Vieno Liimatta (Gilmar) oli pomona työpaikallani. Siellä oli ahdasta ja sekaista. Lähtiessäni puin ylleni sinivalkoista neulottua ja jalkoihini ruskeat pitkävartiset saappaat. Sitten kyselin pizzoja minulle ja Petrille.
Iso sinivihreä käärme oli irti. Se oli hetken verkon alla, mutta karkasi. Se hyökkäsi minua kohti.
Nähhään :)