Linna (palatsi)? - Sen näkeminen = mieltä masentavvii oloja, itellä = surruu ja huolta, siinä asuminen = jonkun ylhhäisen suosioo.
Kaikkialla sattuu ja tapahtuu
Sanna ei ollut kuulevinaan viimeistä huomautusta ja niin pakattiin kärrit täyteen. Vieraat haukkoivat henkeä kun Sanna nousi suuren, mustan hevosen selkään, lähtien kulkemaan edellä.
Koivuniemen pihamaalla sattuivat Taunon vanhemmat olemaan ulkona, kun vieraat kyydittiin taloon. Sitten siellä esiteltiin ulkomaalaiset uudelleen. Pian he kuitenkin suunnistivat sisälle ja kohta kaikki istuivat pöydän ympärillä. Keskustelu kävi vähän hitaasti, koska Annikin mies, Warren, ei osannut suomea kovin hyvin, joten hänen vaimonsa joutui välillä puhumaan englantia.
Myöhemmin Annikki ja Sanna istuivat tytön huoneessa. Kohta siellä vuodatettiin kyyneleitä, halattiin, lohduteltiin toista. Sitten, pahimman tulvan mentyä ohi, sovittiin että seuraavana päivänä käytäisiin edesmenneiden haudoilla. Siihen menisi melkein koko päivä, mutta se ei haitannut. Sannakaan ei ollut käynyt pitkään aikaan vanhempiensa haudoilla, joten se sopi täydellisesti, hänellä ei olisi minkäänlaisia esteitä.
Seuraavana aamuna Tauno vei naiset kirkonkylän asemalle ja sieltä he nousivat linja-autoon. Matka kestäisi suunnilleen puolitoista tuntia.
Pienen kylän hautausmaata hoidettiin hyvin ja siksi siellä oli kaunista. Hieman kumpuava maasto loi oman tunnelmansa runsaspuiseen alueeseen. Hetken aikaa etsittyään he löysivät oikean kiven, johon oli kaiverrettu puolisoiden nimet. Sanna kumartui vanhempiensa haudalle ja laittoi kukat vaasiin. Sitten hänen tätinsä laski omat kukkansa samaan astiaan ja putosi polvilleen nyyhkyttämään. Jokin oli herättänyt hänen kaipuunsa siskoonsa ja se purkautui säälittävänä itkuna.
Jonkin ajan kuluttua kumpikin kuivaili kyyneleisiä poskiaan ja he kävelivät läheiselle penkille istumaan.
- Sanna. Miten sinä olet pärjännyt . . . heidän . . . poismenonsa jälkeen?
- Olihan se aluksi hyvin vaikeaa - mutta jostakin minä sain voimia jatkaakseni ja lähteäkseni maailmalle.
- Minua kaduttaa, että lähdin silloin aikoinani vihoissani perheeni luonta. Kyllä minullakin oli paljon vaikeuksia alussa ja monena iltana itkin itseni uneen, mutta ylpeyteni ei antanut periksi, että olisin palannut takaisin heidän helmoihinsa. - Tulisitko . . . Haluaisitko tulla meidän luoksemme Amerikkaan?
- En. Sanna vastasi hetken kuluttua ja jatkoi. - Minä olen löytänyt tuon hyvän perheen, sattumalta, ja kaikki he ovat minulle kuin omaa perhettä. En voisi, enkä haluaisi tuottaa heille pettymystä lähtemällä. Olen kiintynyt heihin niin paljon, että ero tuottaisi minulle tuskaa. - Ja kun lopultakin olen löytänyt paikan, josta ei ole häädön pelkoa, en voi luopua siitä.
Annikki vuodatti lisää kyyneleitä.
- Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi, Sanna hätäili.
- Et. Minä olen vain onnellinen puolestasi. Ja tottakai sinun onnesi on etusijalla.
He halasivat toisiaan ja istuivat sitten tovin hiljaa.
Aika kului ja monet asiat kerittiin puhua, ennenkuin he huomasivat ajatella paluumatkaa.
Koivuniemessä Annikin mies oli jo odotellut, mutta ei kuitenkaan pitkästynyt. Hänelle oli näytelty hevosia ja etenkin Jyskyn näkeminen ihmetytti suuresti. Jotenkuten hän ymmärsi, että tuo nuori tyttö oli sen suuren hevosen hoitaja ja "tavallaan" omistaja. Sitten hän yritti huonolla suomellaan saada sanotuksi, ettei hän ollut nähnyt tuollaisia hevosia kuin kaksi Amerikassa. Ja juuri tuollaiset olivat niitä pahimpia johtajia villihevoslaumoissaan. Sitten Tauno kysäisi että onko mahdollista, että Jysky olisi kotoisin Amerikan aroilta.
Jatkkuu....
Keskiviikko 1.5.2019 ((Kysyin P. H:ltä uuvelleen: "- Voinko ottoo harmmoosta purkista kaks sinkkitablettii kerralla?"))
Ajoin autolla pimeässä ja valot olivat olemattomat. Vastaan tuli kaksi autoa. Räpläsin auton valoja ja lopulta ne pelasivat. Sitten vastaan tuli poliisi. Hiljensin vauhtia, kun huomasin ajavani ylinopeutta. Sitten olikin päivä ja kaksi poliisia viittoili pysähtymään. Nousin autosta, mutta se meinasi jatkaa, joten laitoin käsijarrun päälle ja sammutin moottorin. Konstaapeli viittoi sanoen: "-Käy tuohon makuulle." Ojentauduin soraiselle nurmikolle ja laitoin silmäni kiinni.
((Oma kommentti: elä ota (vieläkkää). :) :) ))
Olin Hovinvaaralla Seijan ja muutaman muun naisen kanssa. Kun olin laittamassa essua päälleni, huomasin sen nauhojen olevan liian lyhyet. Joku oli leikannut ne yön aikana. Etsin kangasta tehdäkseni uudet. Oli moniväristä satiinia. Siellä oli mies, joka nojaili minuun. Katsoin Seijan kanssa ikkunasta, kun tien toisella puolella oli autojono mäelle päin ja paljon naisia meni
sisään ensimmäiseen punaiseen rakennukseen. Kun juoksimme sateeseen, vastaamme tuli Soinisen Eerik. Pysähdyimme sinisessä telttakatoksessa. Kun tulin takaisin, kättelin serkkupoikaani. Hän sanoi olevansa vielä poikamies. Sanoin, ettei minuakaan kukaan ole tosissaan sänkyynsä halunnut.
Sunnuntai 5.5.2019 ((Kysyin P. H:ltä: "- Onko Vitamar-kapselit miulle hyövyllissii vai haitallissii?"))
Katselin rannalla olevaa pientä puista laituria. Vesi oli sen kanssa tasassa.
((Oma kommentti: elikkä niillä kapseliloilla ei tie mittää. Saman verran hyöttyy ja haittoo.))
Kuljin Seijan ja Pentin kanssa rantakivillä ja polkaisin syvään koloon. Seija löysi maasta pyöreän metallilaatan. Myös minä löysin, mutta se oli putken päässä kiinni. Joku poika ajoi polkupyörällä ja meinasi ajaa hyppyrimäiseltä kiveltä, mutta epäonnistui ja kaatui. Sitten kuljin sisarusteni kanssa pikitien oikeata laitaa mutkassa. Seija varoitti takaa tulevasta autosta. Otin kaiteesta kiinni.
Olin käymässä sokkeloisessa ostoskeskuksessa. Joku puhui Turun linnasta.
Perjantai 10.5.2019 Luhtapohjassa. Valkoiset alushousuni repesivät edestä alas, joten etsin neulan ja langan ja rupesin ompelemaan. Päälläni oli punainen toppi. Joku mies katseli vierestä. Olin käynyt bensa-asemalla, mutten muistanut sähköpostiani, enkä saanut tankattua.
Lauantai 11.5.2019 Juoksin portaita useamman kerroksen ylös ja siellä vetäisin vaaleansinisen oven kiinni. Se ei meinannut mennä lukkoon, mutta sain ennen takaa-ajajia.
Ohitseni käveli raskaana oleva nainen. Odotti varmaan kaksosia. Minullakin oli jo iso maha. Hilkka ja Esko olivat jo menneet jonnekkin kesäisiin juhliin. Päälläni oli pitkä, sininen yömekko ja sen päällä punertava, hihaton yömekko. Lähdin tanssilavalle päin ja siellä oli jenkka menossa. Seuraava kappale oli erirytminen. Sitä tanssi muummuassa vihreässä takissa mies, jolla oli vain keho vyötäröstä ylöspäin. Siellä kerättiin rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen. Isä laittoi 20, Seija 10, Hilkka 10, minä vitosen ja etsin toista, mutten löytänyt.
Sunnuntai 12.5.2019 Olin vanhan talon hämärässä vintissä ja vieressäni ollut tyttö säikähti jotakin ja kirkaisi. Juoksimme poispäin. Sitten olinkin sähkömies Paavon (Rääkkylän) syleilyssä ja kävelimme, minun selkä menosuuntaan. Kutittelin häntä kyljistä. Sen jälkeen olimme jossakin huoneessa ja musiikki soi. Luulin Paavon rupeamaan tanssimaan, mutta tanssinkin yksin.
Karhunsalolla isä touhusi jotakin. Sitten olin sisaruksieni kanssa Hilkan ja Eskon kyydissä kesälauantaina ja seuraavana päivänä olisi Hilkan häät. Kun pysähdyimme minikioskilta nurmikolle, takaamme tuli edesmennyt Kirsti-täti autostaan. Sen jälkeen olinkin taas Eskon autossa ja kaahasimme talvista tietä.
Voi? - Valamistaminen, ostaminen tahi myyminen = mukavvoo ja hauskkoo elämmee, syöminen = riittoo.
Maanantai 13.5.2019 Jossakin jakoivat voipaketteja. Parkkeerasin autoni ja huomasin Timo Sallisen varaavan itselleen useamman paketin kärryihin. Hän meni jonnekkin, joten otin itselleni pari pakettia, mutta niissä olikin riisipiirakoita. Sitten en löytänyt autoani.
Lauantai 18.5.2019 Etsin silmälasejani ja lopulta löysin.
Katkoin lattialankkuja ja nostin pois, muutamien ihmisten katsellessa. Lattian alta löytyi valkeita ihmisen ja koiran pääkalloja.
Sunnuntai 19.5.2019 Synnytysosastolla oli yksi nainen ja osaston valkeassa aulassa odotteli kolme viimeisillään olevaa naista. Yhdellä oli kukallinen kesämekko.
Olin lähdössä Lea Ronkaisen ja Jarmo Holopaisen kanssa jonnekkin. He olivat ottaneet keltavihreän Datsunini, mutten löytänyt heitä pihalta. Yritin ulkona soittaa heille, mutten saanut yhteyttä ja lunta satoi käsiini. Sitten he kuitenkin tulivat sisälle ja ottivat uunista ananaspaistoksen pelteineen. Lea kaatoi siitä maidot viemäriin ja he rupesivat syömään. Moitin heidän
käyttäytymistään, että eikös meidän pitänyt mennä se syömään jonnekkin, mutta istuin itsekkin napostelemaan. Katsoin ikkunasta vastapäätä olevaa rakennustyömaata lumen alla. Punatiililtalon leveän räystään alle oli kiinnitettty köysin iso lainelauta, jossa kaksi poikaa temppuili.
Tiistai 21.5.2019 Olimme isän kanssa vierailulla pariskunnan luona, joilla oli nuori poika. He pelasivat pelikorteilla sufretti-peliä. Sen jälkeen jotakin muuta. Istuin ulkona vessanpöntöllä, kun näin miehen tulevan. Pyörähdin seisomaan pytyn taakse housut kintuissa. Hän tuli viereeni, katseli minua ja sanoi kiitos. Sen jälkeen karttelin miestä parhaani mukaan.
Perjantai 24.5.2019 Olin käymässä jossakin. Siellä oli kaksi lasista, tyhjää puolukka-astiaa. Sanoin tuovani lisää. Lähtöä tehdessäni näin Juhan (käy kirjastossa) olevan sängyllä pitkällään. Hän katseli kun laitoin kylpytakkini päälle vihreäpohjallista, punakukallista flanellipuseroa. Ulkona hämärässä oli pari tyttöä, kun rupesin laittamaan nappeja kiinni. Napit olivat molemmilla reunoilla. Se ei ollutkaan minun, joten menin takaisin, mutten löytänyt omaani.
Sunnuntai 26.5.2019 Nukutin sylissäni pienen vauvan ja laskin hänet sitten lattialle kirjavan peiton päälle. Hän kääntyi vatsalleen sikiöasentoon. Nainen oli pitkällään peiton toisessa päässä. Ympärillä oli paljon naisia.
Talvella Karhunsalolla. Isä kulki edellä vaaleassa talvikerrastossaan, sitten irrallaan kulkeva, mustajouhinen, punaruskea hevonen ja minä viimeisenä. Kuljimme ensin kaivolle aurattua polkua, sitten kahlattiin lumessa alaspäin, navetan taakse.
Vitsi: Jaakko oli hankkinu hirvipyssyn ja osallistu sillä hirvikokkeesseen. Luodit livahtivat kuitennii liian hajalle ja niin jäi "lisenssi" sillä kerttoo suamata. Jaakko siinä mannaili, mutta eräveljet lohuttelivat:
- Sinähän ammuit ihan hyvästi, nuo taulut oli vuan viärässä paikassa.
Maanantai 27.5.2019 Kesällä Karhunsalolla olimme lähdössä häihin. Mekkoni oli vielä silittämättä, joten äiti teki sen. Tapani ja Kalevi tulivat pihaan. Katsoin postilaatikkoa. Vein useita pareja likaisia sukkia pesukoneeseen.
Tiistai 28.5.2019 Videolla näytettiin lehtileikkeitä nuoresta pojasta ja sitten poikasakista, jotka retuuttelivat häntä alastomana huoneessa. Katsoin jostakin muovikotelosta joitakin pieniä lappuja. Pojat suunnittelivat jotakin ja sanoin topakasti vastaluseeni. Katsoin ikkunasta ulos ja näin iltahämärässä ukin istuvan rullatuolissa ulko-oven edessä. Kun hänet oli tuotu sisälle, hän olikin hieman nuorempi mies.
Keskiviikko 29.5.2019 Maassa oli vähän lunta. Enon keskustan läpi oli kaivettu kanava, jossa virtasi kirkasta vettä. Joku ajoi hevosreellä mäkeä ylös. Pitkäsen Esko kaatui liukkaalla kalliolla. Tyttöjoukkue viskeli pelikentän toisella puoliskolla lentopalloa ja minä palautin sen heille.
Torstai 30.5.2019 Olin exän talossa nuorten poikieni kanssa, kun hän oli töissä. Ikkunalla oli pienessä pullossa tehty vihreälehtinen oksa, jonka siirsin toiseen paikkaan. Sitten yritin saada isosta TV:stä tulemaan musiikkia, puheohjelman sijaan. Sen jälkeen kokeilin vanhasta tasolaitteesta saada musiikkia, mutta siinä lähti pyörimään kasettinauha ja siihen sotkeutui jokin kaitafilmi. Tapani avusti takaisinlaitossa.
Perjantai 31.5.2019 Puusepän konehalliverstas. Olin siellä yksin ja painoin epähuomiossa oikotasohöylän käynnistysnappulaa ja painoin heti uudestaan, että sammuisi. Kone rupesi puhisemaan ja monesta kohtaa tihkui punaista nestettä. Se näytti kuumenevan, joten lähdin. Ulko-ovella exä oli ajanut vihertävän linja-auton melkein oveen kiinni. Hän tuli sisälle ja otti höylästä ison kuuman putken ja vei sen takkinsa avulla ulos.
Istuin pienessä kevytmuovikopissa isän, joidenkin sukulaisten ja tuntemattomien kanssa. Sinne tuli vielä sinipukuinen ja silmälasipäinen mies istumaan viereeni.
Pienten poikieni lelut olivat levällään ja huomasin nuorimman pissineen lattialle. Kuivasin sen ja hoputin rauhattomia poikia nukkumaan.
Tulin jostakin hotellini suuntaan ja näin naisen tuovan metallisia soppakauhoja keräyslaatikkoon. Laitoin harmaasta käsilaukustani muutaman paperin roskiin ja otin yhden kauhan tilalle ja laitoin harmaat käsineeni sen päälle. Kauha putosi vielä maahan, mutta nostin takaisin. Kun menin hotellin käytävää, siellä oli siivoojia. Huoneen avaimissa oli pienet valkeahileiset lasikellot, kun avasin ovea. Joku nainen sanoi niitä syöpäkelloiksi. Huoneessa itkien kysyin pieneltä Tapanilta, keneltä olimme saaneet ne kellot?
Nähhään :)